Jakaisin ihmiset hyvin karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka rakastavat matkustaa yksin ja tekevät sitä asiaa sen kummempia ajattelematta sekä niihin, joita ajatus yksin matkustamisesta on houkutellut, mutka jotka ovat syystä tai toisesta empineet sen toteuttamista. Tämä postaus on suunnattu tuohon jälkimmäiseen ryhmään kuuluville, jonka tyypilliseksi edustajaksi lasken itseni enemmän.
Olin ensimmäistä kertaa yksin reissussa vuonna 2012 kun otin äkkilähdön Kreetalle. Reissu sujui hyvin, mutta sen jälkeiset vuodet matkustelin silti aina ystävän tai kumppanin seurassa, kunnes tänä syksynä kävin yksin Etelä-Koreassa. Jostain syystä olin tiivistä parisuhdearkea eläessäni ajatellut, että lomamatkat tehdään yhdessä ja kokonaan jopa unohtanut yksin matkustamisen mahdollisuuden ennen kuin sain päähäni lähteä yksin Souliin.
Olen saanut viimeaikoina useita pyyntöjä toteuttaa postauksen yksin matkustamisesta, sillä ajatus siitä on kuulemma houkutellut monia, mutta he eivät ole olleet varmoja, onko reissuun sitten kuitenkaan kivaa lähteä yksin.
Jos reissuun lähtöä harkitsee yksin, kannattaa minusta miettiä läpi kaksi asiaa: matkakohteen turvallisuus ja reissun tarkoitus.
Ensimmäinen näistä jutuista voi olla itsestäänselvyys, mutta sanon sen silti. On kohteita, joihin ei välttämättä ole turvallista ylipäätään lähteä ja sitten on kohteita, joissa voi helposti sattua jotain läheisenkin kanssa matkustaessa. Sitten on lisäksi vielä niitä kohteita, joissa ihan erityisesti naisen riski joutua epämiellyttävään ja jopa uhkaavaan tilanteeseen on erityisen korkea, mikäli hän matkustaa yksin.
Tottakai mitä tahansa voi aina sattua, mutta jos reissuun on lähdössä yksin, kannattaa tällaisia asioita miettiä ja kysellä hieman tutuilta sekä etsiä tietoa kohteesta internetistä.
Toinen hyvin tärkeä asia on miettiä läpi, mitä reissultaan hakee ja mikä sen tarkoitus on.
Jos tuntuu, että ei kaipaa mitään sen enempää kuin omaa rauhaa ja all inclusive -hotellin uima-altaalla loikoilua, voi huoletta lähteä lähes minne tahansa, missä sopiva hotelliympäristö on tarjolla. On ihanaa saada olla yksin omien ajatuksien kanssa, lukea hyviä kirjoja ja nukkua pois univelkaa. Syödä ihan mitä itse tahtoo ja elää omalla rytmillä.
Monet kuitenkin lähtevät reissuun siksi, että he haluavat kokea ja nähdä uusia asioita. Jos syy matkalle on tämä, kannattaa miettiä erityisesti muutamaa asiaa reissuun yksin lähtöä pohtiessaan.
Kun matkustan minulle uuteen maahan, haluan nähdä ja kokea siellä uusia asioita. Yksi tärkeä osa näitä asioita kokiessani ja nähdessäni on, että saan jakaa ne hetket jonkun läheisen ihmisen kanssa. Voin palata niihin hetkiin myöhemmin ja muistella yhdessä jonkun samat asiat kokeneen ja nähneen kanssa tuota reissua. Se on osa minun matkakokemustani.
Jos lähtisin uuteen maahan yksin, en voisi jakaa näitä asioita kenenkään kanssa. Voin ottaa lomakuvia ja esitellä niitä muille, mutta kuka enää nykyään ihan oikeasti jaksaa istua tunniksi alas ja katsella muiden ihmisten lomakuvia sekä kuunnella heidän matkakertomuksiaan. Tätä tehtiin vielä 90-luvulla, mutta nykyään enää harvemmin.
Jos on bloggaaja tai muu somevaikuttaja ja matkustaa yksin, voi kokemuksiaan silti päästä jakamaan suurellekin joukolle ihmisiä ja saada hieman vastaavan kaiun kuin matkakumppanin kanssa asioita nähdessä ja tehdessä. Joillakin taas voi olla hyvä ystäväpiiri tai läheisiä ystäviä, joille reissusta lähetellään materiaalia ja joiden kanssa tähtihetkiä voi jakaa.
Kaikki eivät kuitenkaan kaipaa sitä, että saisivat jakaa asiat jonkun toisen kanssa. Jollekin matkan kohteena voi esimerkiksi olla paikka, jonka kulttuurista tai nähtävyyksistä hän on kiinnostunut ja haluaa vain itse kokea ne. Käydä vaikka läpi kaikki kaupungin 15 museota ja imeä itseensä niistä tietoa sekä ihan vain saavuttaa sen tunteen, että tietää itse nähneensä sen kuuluisan taulun tai muun erityisen, itselleen merkittävän asian.
Toiset taas ovat sosiaalisia ja hakeutuvat reissussa tietoisesti uusien ihmisten seuraan saaden sitä kautta jopa ihan uudenlaisen mahdollisuuden kokea erityisiä asioita – kenties jopa paikallisen kantaväestön kanssa, jolloin reissussa voi kokea entistä jännempiä juttuja. Joillekin reissun päätarkoitus on jopa nimenomaan päästä kontaktiin uusien ihmisten kanssa ja avartaa sitä kautta maailmankuvaansa sekä solmia jopa uusia ystävyysuhteita.
Minusta oli mahtavaa matkustaa nimenomaan Souliin yksin. Halusin mennä sinne oppimaan uutta minua kiinnostavista asioista sekä näkemään ja kokemaan asioita, jotka tuovat nimenomaan minulle mielihyvää.
Matkaseura ei olisi sopinut reissuuni, sillä vaikka tunnenkin kosmetiikasta kiinnostuneita, en tiedä ketään muuta, joka jaksaisi päivästä toiseen parin viikon ajan tutkia tuotteita samanlaisella hartaudella. Muut ihmiset vaativat aina jatkuvia ruokataukoja, vessakäyntejä tai muuten vain valittavat, että kengät hiertävät tai että väsyttää. Saavat päänsäryn, rakon tai muuten vaan tulevat kysyneeksi, että pitääkö sinne samaan kauppaan mennä taas ja eikö tämä kävely jo kuuden tunnin jälkeen riitä.
Toisaalta minusta myös tuntui reissuun lähtiessä, että olin levon tarpeessa. Halusin muutenkin vain olla yksin – tai ainakin niin yksin, kuin miljoonakaupungissa voi olla. Halusin myös olla täysin itsekäs ja saada päättää aikatauluni aivan itse ilman, että minun tarvitsisi ottaa huomioon ketään. Halusin syödä juuri silloin kun halusin juuri sitä mitä halusin ja mennä nukkumaan ja herätä ihan koska itse halusin. Myös siksi yksin matkustaminen teki hyvää.
Jos olisin mennyt kaupunkiin ensimmäistä kertaa, olisin halunnut jakaa sen nähtävyydet jonkun kanssa. Koska olin kuitenkin jo tehnyt tämän ensimmäistä kertaa siellä käydessäni, oli matkani päätarkoitus vain syventyä minua kiinnostavaan asiaan perinpohjaisesti.
Koska olen kosmetiikkabloggaaja ja töissä kosmetiikkafirmassa, saatoin nähdä, tutkia ja kokea asioita yksin, mutta minulla oli silti porukka, jolle jakaa näitä asioita. Suunnittelin blogipostauksia, joita lukee tuhansia silmäpareja, vilauttelin päivän puuhiani Instagram Stories -klipeissä ja laitoin työpaikkani chattiin kuvia sekä viestejä. Minulla oli kotona myös aviomies, jolle voin laittaa raporttia asioista sekä halutessani myös viestitellä niistä ystävilleni ja perheelleni. Saatoin jakaa juuri sen verran kuin halusin sopivalle yleisölle, mutta saatoin myös olla rauhassa ja jakamatta.
Toiset lähtevät reissuun tutustuakseen uusiin ihmisiin ja heille se on yksi reissun parhaista anneista. Minulle taas reissussa on parasta se, että pääsee eroon kaikesta sosiaalisesta kanssakäynnistä eikä tarvitse olla kenenkään kanssa tekemisissä.
Toiset saavat nautinnon siitä, että tutustuvat matkalla uusiin ihmisiin, puhuvat heidän kanssaan ja oppivat keskustelusta jotain uutta ja jopa maailmankuvaa avartavaa. Minä en tykkää aloittaa keskustelua tuntemattoman ihmisen kanssa. En tunne kiinnostusta asiaa kohtaan, en viehäty ajatuksesta millään tavalla ja lähinnä se saa minut vain ahdistumaan. Jos nyt ihan rehellisesti pitää sanoa.
Monia reissuun yksin lähteviä ovat mietityttäneet myös ne ihan perusjutut kuten ravintoloissa yksin syöminen. Jos ei ole koskaan käynyt ravintolassa tai vaikka leffassa yksin (tai lentänyt yksin!), voivat ne tuntua aluksi oudolta, mutta voin vakuuttaa, että melko moni ihminen tekee näitä asioita jatkuvasti ja ongelmitta.
Joitakin pieniä juttuja voi jopa kokeilla tehdä ensin yksin ihan ilman reissuun lähtöä ja selvittää sitä kautta, tuntuuko niiden tekeminen hyvältä. Tee yksin jotain uutta, käy yksin jossain uudessa paikassa, mene yksin ravintolaan ja käy katsomassa yksin leffa. Jos tuntuu, että näiden kaikkien asioiden tekeminen yksin oli mukavaa, voit varmasti lähteä reissuunkin yksin.
Jos taas harmittelet, ettet leffan jälkeen saa keskustella siitä kenenkään kanssa, jutella jonkun kanssa ravintolassa syödessäsi tai harmittaa, ettet voinut jakaa kenellekään kanssa käyntiäsi uudessa paikassa, tulet todennäköisesti törmäämään samoihin tuntemuksiin reissussakin. Jos taas tuntui ihanalta, että sait katsoa leffan yksin, nautit omassa rauhassa syömisestä ja känyti uudessa paikassa ilman seuraa tuntui mukavalta, viihdyt varmasti yksin reissussa – ehkä jopa huomaat tarvitsevasikin sitä!
Mikä on teidän suhtautumisenne yksin matkustamiseen?
Tää oli kiinnostava postaus! Mä ite en todenäköisesti viihtyisi kovinkaan hyvin yksin reisussa. Haluan nähdä ja kokea paljon kaikkea, ja erityisesti haluan jakaa tän kaiken jonkun kanssa 😀 Oon joskus käynyt pikkureissulla keskenäni, mutta oon huomannut, että reissu on sitä kivempi mitä kivemman ihmisen kanssa olen liikenteessä. Kohteella ei niinkään väliä. Eli jatkossakin mieluiten matkustan hyvän kaverin tai siskon kanssa. Oli kiinnostava lukea sun ajatuksia ja vinkkejä yksin matkustamiseen, kun selkeästi tykkäät siitä 🙂
Hieno postausaihe Virve, kiitoksia että toit asian esille! Minusta yksin matkustamista surkutellaan paljonkin, vaikka siitä voi saada paljon irti. Aloin matkustamaan yksin olosuhteiden pakosta, olen itse sinkku, mutta lähestulkoon kukaan ystävistäni ei ole, ja he matkustavat aina miestensä kanssa. Toki matkaseurankin pitää mätsätä, niin että molemmat tykkäävät samanlaisesta matkustelusta, joten sekin vähän rajaa seuraa. Siitä ei tule tosiaan mitään jos toinen tykkää suunnitella ja tietää mitä haluaa tehdä, jos toinen haluaa matkustaa spontaanimmin. Ei kannata siis reissuilla pilata muuten toimivia ystävyyssuhteita.
Olen matkustellut itse vaikka missä, ja on tosiaan mahtavaa voida itse valita täysin omat aikataulunsa, käydä missä huvittaa ja syödä juuri siellä missä haluaa, mihin aikaan haluaa. Tuosta kaikesta tulee melkoisen hieno vapauden tunne! Kylä minullakin tulee hetkiä joista haluaisi kertoa jollekin, ja jakaa muiden kanssa mutta nykyään ystävien kanssa voi somettaa joten tilanne on nykyään helpompi siltä osin kuin vaikka 10 vuotta sitten. Ehdottomasti rohkaisen ihmisiä matkustamaan yksin, jos arjessakin tykkäävät viettää aikaa yksinään. En suosittele sitä ihmisille jotka kaipaavat paljon sosiaalisia kontakteja, elleivät sitten satu matkustamaan tutustuakseen ihmisiin.
Yksin matkustaminen on normaalia, ja sitä olen hrrastanut suuren osan elämääni. Joskus se on herättänyt ihmetystä, jopa pahekusntaa jossain päin maailmaa ’etkö olisi voinut ottaa mukaan tyttökaveria’ tms.., mutta ei ketään voi tuosta vaan ottaa mukaan matkaseuraksi :)) Parasta lähteä yksin ja mennä sinne, mikä kiinnostaa.
Kuulun itse niihin, joista on kiinnostavaa tavata paikallisia ja / tai muita matkailijoita ja saada siten uusia kontakteja. Se on juuri matkailun tarkoituksia nro Yksi! 🙂
Toki tajuan tuon teemamatkailusi, jossa atavoitteena on omaan intohimon kohteeseen paneutuminen ja uuden oppiminen.
Varmasti sinullekin tuli Soulista paljon uusia alan kontakteja, vaikka sanoit, ettet niitä kaipaa 🙂
Ihan ehdoton lempitapani matkustaa on sellainen, jossa yhdistyy yksin ja seurassa matkustaminen. Vaikka olen parisuhteessa, matkustamme miehen kanssa aika useinkin tällä tavalla.
Eli saatamme viettää vaikka alkuloman yhdessä jossain paikassa ja siitä suunnata kumpikin tahoillemme muutamaksi päiväksi ja taas loppuloma kuluu yhdessä. Tai sitten minä lähden lomalle vähän aiemmin, mies tulee perässä ja vastaavasti jää vielä lomailemaan, kun minä suuntaan kotiin.
Parin viikon kuluttua ollaan menossa Britteihin. Lennetään Manchesteriin ja ollaan Pohjois-Englannissa yhdessä jonkin aikaa, sitten mies suuntaa Lontooseen jalkapallon perässä, minä taas menen Skotlantiin viskin perässä. Ja sitten muutaman erillään vietetyn päivän jälkeen mies tulee Skotlantiin ja jatketaan lomaa yhdessä.
Meillä kyllä kumpikin myös matkustaa halujensa mukaan ihan yksinkin tai omien kavereidensa kanssa, vaikka parisuhteessa ollaan. Ja toisaalta kyllä me vietetään välillä ihan koko loma yhdessäkin, etenkin lyhyemmät kaupunkilomat.
Aika paljon nämä meidän lomailut ja matkustelut kyllä herättää ihmisissä kysymyksiä. Pariskuntien pitäisi kai tehdä aina ja kaikki yhdessä.
Postaus todella hyvästä aiheesta, kiitos! Mä olen ollut nyt muutaman vuoden sinkku ja ihan siitä syystä matkustellut jonkin verran yksin sopivan matkaseuran välillä puuttuessa. Kyllä silti tuo yksin matkaan lähteminen aina vähän mietityttää ja jänskättää… Ja tuntuu, että osa ihmisistä vähän säälii mua…
On kyllä kerta toisensa jälkeen helpompaa ja viime talvena Aasiassa jo tuntui tosi hyvältä, kun sai ihan yksin maata x:nä hotellin king size sängyssä, eikä tarvinnut kenenkään kanssa neuvotella mihin aikaan syödään tmv.
Sulla oli mielestäni tosi hyviä pointteja tuossa miksi yksin matkustelu on ”oikeutettua” (:D), vaikka olisi parisuhteessa ja omaisi jokusen kaverinkin.
En ole koskaan matkustanut yksin ulkomaille ja en usko että koskaan tulen matkustamaankaan. Syynä ehkä se, että en taida yksinkertaisesti uskaltaa :p Esimerkiksi oma suuntavaistoni on sen verran surkea että varmasti eksyisin yksin matkustaessani. En mielestäni saisi reissusta irti yhtä paljon yksin matkatessa kun jonkun toisen kanssa matkustaessa, yhdessä syntyneet reissumuistot ovat kuitenkin sen verran tärkeitä ja yhdessä koetut kokemukset myös.
Olen kerran matkustanut yksin Aasiaan vuosia sitten. Mutta se olikin paras matkani ikinä: tapasin siellä unelmieni miehen (suomalaisen kylläkin, eli piti sitten matkustaa 11 tuhatta kilometriä tavataksemme :D), jonka kanssa häitä juhlitaan parin kuukauden päästä! 🙂
Minusta oli kyllä hauskaa matkustaa yksin, ja viihdyn muutenkin paljon itsekseni. Saatan ihan Suomessakin käydä yksin ravintoloissa ja elokuvissa, joten yksin oleminen ei tunnu omituiselta. Olen hyvin sosiaalinen ihminen, mutta väsyn myös sosiaalisista tilanteista helposti. Siksi yksin oleminen on minulle jopa välttämätöntä välillä. Matkustaessa yksin parasta on myös se, että kaikesta saa päättää itse; kun tulee nälkä, voi heti piipahtaa syömään. Kun tulee rannalla kuuma, voi lähteä pois. Ei tarvitse ottaa kenenkään muun tarpeita huomioon, voi vaan olla ja kuunnella oloaan. Todellista rentoutumista ja itsensä ymmärtämistä.
Tosin yksin matkustelu jäi minulla tosin siihen yhteen kertaan (jos ei lasketa jotain lyhyitä Ruotsin reissuja tms), koska parisuhteessa tulee matkusteltua yleensä yhdessä. Kun samanaikaisia lomia ja yhteistä aikaa on muutenkin tosi vähän, ei niitä viitsi viettää erillään vaan jokainen yhteinen hetki yritetään käyttää hyödyksi. 🙂
Mä viihdyn tosi hyvin yksin kotona, mutta en juurikaan julkisilla paikoilla. En oo ikinä Suomessa käynyt yksin leffassa/syömässä tms. Eikä mua juurikaan kiinnosta tutustua uusiin ihmisiinkään, olen tosi introvertti 😀 Pari vuotta sitten kuitenkin lähdin yksin reissuun, koska en saanut ketään mukaan. Ja olin lukenut että kaikkien pitäisi kerran elämässään tehdä matka yksin. Ja kyllähän siinä itsevarmuus nousi että hei, pärjään ihan missä vain ja kaikissa tilanteissa ja vieläpä yksin! Toisaalta oli tosi kiva että sai tehdä ihan kaiken omaan tahtiin, toisaalta kaipasin ihmistä kenen kanssa jakaa kaiken, vaikka kerroinkin jutuista whatsapissa kavereille, mutta eihän se nyt oo sama. Toisaalta oli myös kiva ja helppo tutustua uusiin ihmisiin ja saada seuraa eri juttuihin, mutta halusin ja tykkäsin myös tehdä yksin juttuja 🙂
Joten vaikka oliskin tämmönen epäsosiaalinen introvertti niin silti voi pärjätä ja olla hyvä reissu! Kannattaa uskaltaa jos vähänkään siltä tuntuu.
Minusta yksin matkustaminen on ihanaa. Olenkin suunnitellut ensi vuodelle 4 viikon oman reissun, toki meinaan tavata muutaman tutun ihmisen reissun aikana niin että osan kokemuksista kuitenkin jaan toisen ihmisen kanssa. Olen introvertti joten yksin oleminen on minulle varsin luonnollista.