Aina kun nykyään vaihdan tuttujeni kanssa kuulumisia, kuulen ensimmäiseksi sen saman kysymyksen: Miltä Thaimaassa asuminen on tuntunut?
Jos ollaan heti ihan rehellisiä, niin ei minusta varsinaisesti tunnu siltä, että asuisin Thaimaassa. Koen olevani vain pitkällä ”lomalla”, sillä vaikka elän täällä arkea jossain määrin, ei se silti ole sellaista arkea, johon olen tottunut asuessani jossakin. En matkusta aamuruuhkassa töihin, vietä arkea työpaikalla paikallisten ympäröimänä tai tee muutenkaan sellaisia juttuja, jotka saisivat minut tuntemaan, että asuisin täällä kiinteästi. Olen täällä turistina ja tiedän, koska paluulentoni Ruotsiin nousee taivaalle, joten on vaikeaa mieltää asuvansa täällä edes toistaiseksi.
Vaikka en kuitenkaan vietä arkeani esimerkiksi thaimaalaisten työkavereiden ympäröimänä, pääsen silti tietysti jonkinlaiseen kosketukseen thaikulttuurin kanssa väkisinkin. Sen pohjalta on ollut helppoa huomata esimerkiksi, että thaimaalaiset ovat äärettömän kohteliaita ja osoittavat toisille ihmisille kunnioitusta.
Ennen Thaimaahan muuttoa yritimme mieheni kanssa opiskella YouTube-videoilta paikalliset kohteliaisuudet sekä thaimaalaisen wai-tervehdyksen, jossa toista osapuolta tervehditään laittamalla kädet yhteen ja kumartamalla. Käsien oikea korkeus ja sen myötä kumarruksen syvyys riippuvat siitä, millaisessa asemassa olevaa henkilöä tervehtii, joten homman kanssa saa olla tarkkana. Paikan päällä olemmekin todenneet parhaaksi ja turvallisimmaksi tavaksi vain hymyillä ja kumartaa päällä vastaukseksi saamiimme tervehdyksiin, sillä väärin toteutettu wai saattaa laittaa toisen osapuolen kiusalliseen tilanteeseen ja kuulemma jopa saada nolostumaan.
Pidän thaimaalaisten iloisuudesta, vaikka kerroinkin aiemmassa postauksessani, kuinka ruotsalaisten optimistisuus ärsyttää. Ihmiset hymyilevät ja ovat ystävällisiä ja jos kaupungilla hipaisetkin toista, kuuluu samantien ”soli, soli” -pahoittelua. Thaimaalaisille on tärkeää säilyttää aina tyyneys ja maltti, joten moni onkin sanonut, että sen iloisen pinnan alta voi nousta melkoinen monsteri, jos thaimaalaisen saa suuttumaan, mutta koska tavalliseen arkeemme eivät kuulu kovin haastavat tilanteet en usko, että tulen kohtaamaan kovin montaa raivoisaa thaimaalaista.
Paitsi että tutustuimme ennen Thaimaahan lähtöä paikallisiin tervehdyksiin, selvitimme myös muita kulttuuriin liittyviä asioita osataksemme käyttäytyä oikein. Näistä kaikista on ollut hyötyä, sillä ilman niitä tulisi tietämättään käyttäytyneeksi epäkunnioittavasti.
Yksi esimerkki tästä oli, kun menimme pari päivää sitten elokuviin. Katseltuamme ennen elokuvan alkua pitkät pätkät mainoksia ja trailereita, alkoi näytöllä pyöriä video kuninkaasta ja kuningasperheestä. Onneksi tiesimme, että ennen elokuvia näytetään jokaisessa elokuvateatterissa aina kuninkaan laulun tahdittama video, jonka aikana kaikkien tulee seistä ja osoittaa siten kunniotusta kuninkaalle ja kuningasperheelle. Olisi ollut hyvin epäkunnioittavaa vain istua videon ajan poppareita syöden ja tajuamatta, että kaikki takanamme olevat seisovat.
Thaimaassa kuningas nautttii suurta arvostusta. Kuningasta ei palvota uskonnolliseen tapaan jumalolentona, mutta häntä kunnioitetaan ja esimerkiksi kuninkaan solvaaminen on rikos, josta voi jopa joutua vankilaan. Täällä ei siis kannata huvikseenkaan heittää herjaa isoista kuninkaan kuvista, joita näkee monilla julkisilla paikoilla.
Koska kuninkaan kunnioitus on Thaimaassa tärkeää, kannattaa myös rahojensa käsittelyn kanssa olla erityisen varovainen. Seteleitä koristaa täällä kuninkaan kuva, minkä vuoksi setelit näyttävät olevan täällä lähes poikkeuksetta hyvässä kunnossa. Kuninkaan kuvalla varustetun setelin huoleton ruttaaminen olisi nimittäin hyvin epäkunnioittavaa.
Minulle ensisijainen reaktio lompakosta pudonneen ja lattialla pyörivän kolikon matkan pysäyttämiseen olisi tallata sen päälle, mutta thaimaalaisten ei näe tekevän sitä, sillä myös kolikoissa on painettuna kuninkaan kasvot ja olisi äärimmäisen epäkunnioittavaa talloa niiden päälle – varsinkin, kun jalkapohjia pidetään Thaimaassa muutenkin likaisena ruumiinosana, jolla ei ole muutenkaan soveliasta osoitella toisia.
Jalkapohjiensa kanssa saakin olla täällä jossain määrin varovainen, sillä vaikka paikalliset ovat toki tottuneet ulkomaalaisten poikkeaviin tapoihin, voi jalkapohjien näyttelyllä esimerkiksi istuessa saada aikaan pahoja katseita. Itse olen tottunut usein myös sujauttamaan jalkateräni oven väliin pitääkseni ovea muille auki, mutta täällä sekin on parasta tehdä ihan suosiolla käsin.
Käsiin liittyvistä asioista opettelimme etukäteen myös oikean tavan pidellä syödessä ruokailuvälineitä. Pääsääntöisesti Thaimaassa syödään haarukalla ja veitsen sijaan lusikalla, joten halusin opetella toimimaan oikein. Syödessä haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä auttavana apuvälineenä, mutta itse syöminen tapahtuu oikeassa kädessä olevalla lusikalla.
Oikeakätiselle miehelleni tämä ei ollut mikään ongelma, sillä hän on tottunut pitämään haarukkaa vasemmassa kädessä tarvittaessa, mutta yhdellä välineellä syödessä poimii sen tavallisesti oikeaan käteen. Olen itse kuitenkin vasenkätinen enkä ole eläessäni syödessä käyttänyt oikeaa kättäni muuhun kuin veitsen pitelyyn. Tämä voi kuulostaa hassulta oikeakätisistä, jotka syövät molemmilla käsillä sujuvasti, mutta minusta tuntui aluksi lähes mahdottomalta oppia edes pitelemään lusikkaa oikein oikeassa kädessäni saatikka sitten, että sen liikerata olisi kulkenut luontevasti suuhuni.
Tosiasiassahan ketään ei tietenkään kiinnosta, kuinka yksi turisti katukeittiön antimia syö, mutta halusin silti opetella tavan etukäteen ja nyt se alkaa sujua. Onneksi, sillä olemme lähdössä parin viikon kuluttua pienelle lomalle Malesiaan, jossa luin vasemman käden käyttöä vältettävän syödessä ja muutenkin vieläkin enemmän, sillä vasenta kättä pidetään likaisena. Vasemman käden likaisuus ja käyttäminen vain ”likaisiin” toimintoihin on yleistä monissa idän maissa ja kulttuureissa.
Toinen käsiin liittyvä asia, jonka myös olimme etukäteen painaneet mieleelle oli, ettei thaikulttuurissa ole kohteliasta osoitella sormella. Itselleni on hyvin spontaania osoittaa nimenomaan etusormella mitä haluan, mihin suuntaan menen tai muuten vaan käyttää sormella osoittelua sopivissa tilanteissa. Täällä sormella osoittelu on kuitenkin epäkohteliasta, joten sen sijaan on syytä osoittaa asioita avokämmenellä tai esimerkiksi niiden suuntaan nyökkäämällä.
Thaimaa tuntuu olevan täynnä erilaisia tapoja ja käytäntöjä, mutta koska olen täällä ”vain lomalla”, ovat ne tuntuneet kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisilta ja jopa viehättäviltä. Toistaiseksi tälle puolelle maailmaa kuuluu siis oikein hyvää ja Thaimaassa asuminen on tuntunut hyvältä – vaikka lipsautankin puhekielessäni edelleen ”Thaimaahan”-sanan sijaan uhyvin usein sen klassisen virheellisen ”Thaimaaseen”-muodon.
Jos teillä on muuten mielessä jotain erityisiä Thaimaahan, Bangkokiin tai muuten vaan täällä asummiseeni liittyviä postaustoiveita niin kuulisin niitä kommenteissa mielelläni!
Onko teillä kokemusta eri kulttuurien suomalaisesta hieman erikoisilta tuntuvista tavoista?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Thaimaa oli kyllä mulle melkoinen ”kulttuurishokki”. Thaimaalaiset on kyllä tosi sydämellisen oloisia ihmisiä, aivan erilaisia vaikka suomalaisiin mörökölleihin verrattuna 🙂 Tuo wai-tervehdys on kyllä aika jännä juttu. Halusin monesti tehdä sen, mutta en sitten uskaltanut koska se tosiaan pitää osata tehdä just oikein tai homma menee kiusalliseksi 😀
Joo, minäkään en tosiaan ole liiemmin sitten uskaltanut sitä tehdä. 😀
Nämä kulttuurierot on kyllä mielenkiintoisia ja näistä mielellään lukisi lisää. Mutta sitä lähdin ihan kommentoimaan,että sun hiukset! Oumaigaad miten hyvännäköiset ja upeet ne nykyään on ❤ Todella terveen, luonnollisen ja paksun näköiset Ehdottomasti sopivin hiuslookki sulle tää ”ruotsalainen blondi-tukka”. Tuntuu siltä että ”vasta äskenhän” sulla oli se tumma tukka tai lyhyehkö polkka
Kiva kuulla, että aihe kiinnostaa. Kirjoitan näistä havainnoista varmasti vielä lisää täällä ollessani! 🙂
Ja kiitos tukkakehuista! Tämä pitkähkö vaalea tukka tuntuu kyllä kotoisalta ja on varsinkin viimeaikoina tuntunut venähtäneen todella nopeasti. Sen lyhyen ja kärsineen tukan kanssa elämä ei ollut kivaa ja ihanaa, että on voinut luopua siitä värjälystä, mikä tumman tukan kanssa oli jatkuvasti tehtävänä. 🙂
Minusta aina tuntuu, että kun mennään trooppisempaan ilmastoon, tukka ja kynnet kasvavat kohinalla! Mitään tieteellistä taustaa tälle luulolle en ole kyllä löytänyt.
Minulla on kasvaneet siitä lähtien kohinalla, kun 1,5 vuotta sitten aloitin Biotiinin syönnin. Täällä ollessa en ole huomannut muutosta. 🙂
Olin joskus töissä Orionilla tutkimuspuolella, ja liki joka naisen työpöydällä oli koirille tarkoitettua Aptus Biorionia, jota tietty saimme firman kaupasta edullisesti. Kaiketi se toimii.
Miten olisi juttua paikallisista kosmetiikkamerkeistä? Cathy Doll taitaa olla ainakin yksi meikkimerkki. Ja jos oikein laatikoitani täällä Sveitsissä tongin, lienen viime reissulta jotakin ostanutkin…en ihan tarkalleen muista (työreissut kun ovat aina niin kiiireisiä, ettei omaa aikaa ole, joten ostokset ovat todella nopeita ja spontaaneja, jos niihin edes tulee tilaisuus), mutta se selviää viimeistään ensi kuussa muuton yhteydessä.
Törmäsin muuten tänään niin kummalliseen tuotteeseen, että oksat pois! ”Saippuaan”, jonka pitäisi poistaa tummat silmänaluset! Postaus on täällä: https://dzinninajatuksia.blogspot.ch/2018/02/nomakenolife-japanilainen.html
Kirjoittelin itse juuri kulttuurien eroavaisuudesta, joten ainahan nämä jutut ovat kiiinnostavia. Pitkästi yli parikymmentä vuotta kansainvälisissä johtotehtävissä olleena ja monessa maassa asuneena jaksan aina ihmetellä, miten erilaisia tapoja ja temperamentteja eri maalaisilla onkaan. Senkin postauksen löytää, kun selaa tuota linkkiä pari päivää taaksepäin 🙂
Thaimaassa ei kosketa päähän. Suomessahan on ihan yleistä, että lasta taputetaan päähän, mutta thaimaassa se on pyhä, eikä siihen kosketa. Mieluimmin siellä taputetaan lasta pepulle. Entäs täällä! Menes taputtelemaan vierasta lasta pepulle…. !
Thai-kielessä on (työkaverin mukaan) samoja sanoja kuin suomessa, mutta luonnollisesti tarkoittavat ihan muuta. Esim. moi.
Itse en ole käynyt Thaimaassa, mutta Malesiassa kylläkin. Aika pitkälti samoja tapoja noudatetaan sielläkin. Olin todellakin iloinen, että luimme paikallisista tavoista ennen matkalle lähtöä. Säästyi varmaan moneltakin mokalta ja katseelta. Niinhän se on: ”Maassa maan tavalla”.
Tuo vasemman käden ’saastaisuus’ on yleinen käsite idän suunnalla (aina Välimeren alueelta kautta koko Lähi-idän), ideahan siis tulee perinteisestä vessakäytännöstä, missä pyyhkiminen / puhdistus toimitetaan aina vasenkätisesti.. oikealla vain syödään.
Jalkapohjan näyttäminen on toinen tabu, siksi länsimaalaisten (etenkin jenkkien) suosima jalat ristissä-istunta voi olla todella loukkaava, jos se rentona keinahteleva jalkaterä alkaa sojottaa kanssaihmisiä kasvoihin..
Oma serkkuni on naimisissa Thai-neitosen (aikuinen ihminen jo tosin..) kanssa, ja vaikka morsio onkin aasialaiseen prototyyppiin sopien erittäin kohtelias, avulias ja sukua palveleva, on hän kyllä kaukana mistään sokean kuuliaisesta fantasiasta 🙂 Mies on aika lailla tossun alla, kuten asiaan kuuluukin. Temperamenttia löytyy rouvalta niin, että suuttuneena saattaa paiskoa esineitä ..
Haaveena on heillä muuttaa joskus sitten pysyvästi Thaimaahan, talo on ilmeisesti jo rakennettu. Kiinnostaisi kieltämättä joskus lentää sinne turistiksi, kun on kosketus paikallisiin, mutta pitkä lento hirvittää.
Ratkaisu on yölento. Ei se nyt hirveän ihanaa ole koneessa nukkua, mutta jonkunlaisessa horrksessa menee.
tai sitten Qatarilla Dohan kautta, tulee sopivasti jaloittelutauko puoleen väliin, jos tuntuu, ettei halua istua niin kauan paikoillaan. pitkä lento ei saa olla selitys sille, että jättää elämättä ja kokemata <3!
Muutama vuosi sitte naapurissa asui thai-farangi pari, jossa tyypilliseen tapaan nainen oli melkoisen mustasukkainen. (Thai naiset on hyvin omistushaluisia, jopa baaritytöt voi käydä käsirysyyn asiakkaasta tai rökittää yhdessä asiakkaan, jos asiakas osoittaa huomiota useammalle tytölle).
Mies nyt kuitenkin lähti illalla kylille ja neitoen paiskas portin kiinni peässä. Portti, tai paremminkin ovi, tuli ulos karmeista ja jäi jumin. Onneks mä en ole ihan pieni, niin onnistuin päästämään naapurin ulos, kun otin hiukan vauhtia ja nojasin oveen :D!
Itse taas lentäisin mieluiten päiväsaikaan, tosin vuorokausi menee joka tapauksessa sekaisin toiselle puolelle maailmaa lentäessä 😀
Tiesin kyllä, että Qatarissa tai Emiraateissa on välilasku, ja muitakin mahdollisuuksia on.
Lentokoneissa ja lentokentillä, muista maista puhumattakaan on elämässä tullut vietetyksi paljonkin aikaa, joten ei ole tuntematon käsite. 🙂
Sun hiukset on aivan tajuttoman upeat, niin tuuheat ja pitkät ja kauniin väriset! Ja tuskin on mahdollista, mutta ihan kuin olisit hitusen ruskettunutkin?! Ja näytät levänneeltä, terveeltä ja säteilevän onnelliselta. Työlomakin voi näköjään tehdä tosi hyvää, etenkin parhaassa mahdollisessa seurassa vietettynä ;D
Näistä kulttuurien ja tapojen eroista on hirmuisen mielenkiintoista lukea! On niin älyttömän paljon pikkujuttuja, joissa voi mokata. Kreikassa ei esimerkiksi yhtään tykätä, jos tervehtii tai moikkaa paikallista ihmistä kämmen ulospäin niinkuin täällä. Se on jostain syystä aika törkeää, vaikka syy on jäänyt mulle täysin arvoitukseksi. Siellä paikalliset tervehtivät toisiaan tomeralla nyökkäyksellä tai kädenselkää ulospäin heilauttaen. Turistien suosimissa paikoissa se ei näy niin selvästi, mutta syrjäkylillä kyllä.
Aivan ihana tuo postauksen ensimmäinen kuva! Olisi melkeinpä bannerimateriaalia ainakin Bangkokissa asumisen ajaksi 🙂 En jotenkin meinaa tunnistaa enää sua tuosta tämänhetkisestä bannerista 😀
Kiitos! <3 Uskoisin, että pääsen tuosta bannerista myöhemmin keväällä vihdoin eroon – luojan kiitos! 😀
Mä olen juuri viimepäivinä miettinyt, miten äkkiä sitä sokeutuu!
Alkuvuosien 2-5 viikon matkojen jälkeen nyt on menossa 5. talvi Thaimaassa ja kun joku pyytää kertomaan jotain Thaimaasta, osaa sanoa lähinnä ”helppo, halpa, turvallinen”.
Sellaiset asiat, kuin että ei, täällä ei juurikaan kelpaa pankkikortti missään, on itselle niin itsestäänselviä, ettei sitä meinaa muistaa mainita -no, onneksi melkein joka 7/11 edessä on ATM rivi 🙂
Joka portinpielessä kököttävä punainen Fanta pullo on vähän kun postilaatikko suomessa -miksi ihmeessä siihen pitäisi kiinittää huomiota tai se pitäisi nähdä? Miksi siitä varsinkaan pitäisi ottaa kuva, kun se on niin arkinen ja jokapäiväinen asia?
Vessassa ei ole paperia, mutta siellä on pidee, tai ainakin vettä, mihin sitä paperia tarttis?
Kynnet kasvaa kohisten -kirjoitusvirheitä tulee, vaikka kuinka yrittää tavata, kun Suomessa ne vaan ei kasva eikä pysy, joten ei ole tottunut kirjoittamaan niillä.
Uimapuku on T-paita ja sortsit, jos ei olla turistialueella ja paikallinen keski- ja yläluokka ehdottomasti karttaa aurinkoa -työn saanti voi olla ihon väristä kiinni, mitä vaaleampi, sen parempi. Mistä päästäänkin yhteen ihan arjen ongelmaan; monet tuotteet täällä on valkaisevia. Itse en jaksa kauheasti niiden valkaisevaan voimaan luottaa, mutta epäilen niiden terveellisyyttä ja pyrin pääosin karttamaan ”whitening” tuotteita. Vaatii joskus hiukan vaivaa.
Olisikin kiva kuulla, miten sinä suhtaudut noihin valkaiseviin tuotteisiin, pyritkö karttamaan, vai etkö kiinitä mitään huomiota? Olisi kiinnostavaa lukea postaus aiheesta.
Täällä myös ero kaupungin ja maaseudun välillä on paljon räikeämpi kun Suomessa. Tai ehkä oikeampi ilmaus on ero yläluokan ja ja alaluokan välillä. Koko kulttuuri on heillä erilainen. Ja täytyy sanoa, että vaikkan juurikaan ole tutustunut kun maaseutuun, pidän uskoakseni enemmän tästä ei niin ulkonäkökeskeisestä ja rennommasta menosta. En ole törmännyt huomautuksiin painosta ja ulkonäöstä, joka ”paremmissa piireissä” on normi. Se ei ole töykeyttä, täällä vaan sanotaan asiat just niinkun ne näkyy -ja toisaalta ei sanota mitään suoraan. Varallisuus ja paino/ulkonäkö ei vaan ole henkilökohtaisia asioita kuten suomessa. Varallisuus asiat pitä kysyä jo semmoisista käytännön syistä, että tietää millainen wai pitää tehdä ja millä sanoilla puhutella.
Suomeen palatessa kestää monta kuukautta oppia että ruokapaikoissa pitää itse kerätä astiat ja liikenteessä ei voi mennä tosta kun mä mahdun siitä, vaan pitää tehdä asiat niinkun kuuluu.
Ja meillä syödään nykyän kotonakin suurin osa ruuasta lusikalla -se vaan toimii niin paljon paremmin kaikessa muussa, paitsi pihvissä :D!
Kuten on ollut Aasian tuotteista puhetta, tuo ’whitening’ on yleensä ’brightening’, ei mikään kloorivalkaiseva myrkky. Ainakin, jos ostaa tuotteensa virallisista apteekeista, marketeista, tavarataloista tai ostoskeskuksista. En tiedä, myydäänkä Thaimaassa jotain laitonta myrkkykosmetikkaa jossain salaisissa pikkukaupoissa, mutta luulisi tunnettujen valmistajien tuotteiden olevan turvallisia.
Kuvat purkin kyljessä lupaa kyllä ihan tutuilla merkeillä melkosta vaalenemista :D! Eihän se merkin tunnettavuus takaa sitä, etteikö Euroopan markkinoille tehtäisieri tuotteita, jotka täyttä Euroopan lain säädökset ja täällä kun säädökset ei ole yhtä tiukat, tehdään paikalliseen kysyntään sopivia tuotteita.
Myös tamponi paketin kyljessä luvataan vaginan vaalenevan :D! https://www.google.co.th/search?q=whitening+tampax&rlz=1C1CHZL_fiFI749FI749&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwjAmsenpbfZAhWSq5QKHVzmAW4Q_AUICigB&biw=1347&bih=610#imgrc=gnxCcwpfAtLJgM:
Dödöt on lähes järjestään valkaisevia, mut niitähän nyt sai hetken Suomestakin.
Löysin suomeksi aiheesta blogistin aiemman postauksen:
http://blogit.terve.fi/ostolakossa/vaalentaako-korealainen-kosmetiikka-ihoa/