”Voisitteko alkaa myymään tätä korealaista merkkiä…”

Yksi yleisimmistä pyynnöistä, joita työni kautta pääsen kuulemaan, on pyyntö alkaa myydä tai jopa ryhtyä tuomaan maahan jotain korealaista kosmetiikkamerkkiä. Voittekin uskoa, että jos homma olisi kovin mutkatonta, olisi meillä töissä melko paljon isompi valikoima kuin mitä se nyt on. Minut nimittäin tunnetaan meillä sisäänoston kauhuna ja korealaisen kosmetiikan jatkuvana tyrkyttäjänä.

Koska prosessi korealaisen tuotemerkin maahantuonnin takana on kaikissa vivahteissaan melkoisen kiehtova, halusin avata sitä täällä blogissa hieman. Tästä on toivottavasti apua paitsi niille, jotka miettivät, miksi jotain tuotemerkkejä ei tuoda maahan sekä niille, jotka itse suunnittelevat ryhtyvänsä korealaisen kosmetiikan maahantuontiin.

Kiinnostavia korealaisia kosmetiikkamerkkejä on tosiaan vaikka kuinka paljon, mutta prosessi niiden myyntiin saamisen takana voi olla hyvinkin haastava.

Yleisin haaste on tietysti saada kontakti oikeaan henkilöön. Korealaisissa yrityksissä ei yllättävää kyllä useinkaan hallita englantia ja sähköpostitse lähettyihin ilmaisuihin olla halukkaita keskustelemaan maahantuonnista ei useinkaan vastata. Jos ei ole suhteita ja puhu koreaa, on lähes mahdotonta päästä keskusteluun oikeiden ihmisten kanssa – ellei sitten tapaa heitä Soulissa kosmetiikkamessuilla, kuten minulla oli tuuria viime syksynä päästä tapaamaan. Sekään ei tosin takaa vielä, että homma lähtee etenemään ongelmitta.

Monien korealaisten kosmetiikkayritysten jakelussa toimii kuitenkin ulkopuolinen linkkihenkilö, jolla on usein suhteita useampaan firmaan ja joka auttaa selvittelemään asioita.  Linkkihenkilö on loistava apu, sillä hän tuntee ihmiset (monesti jopa useammasta firmasta) ja tietää käytännöt sekä puhuu vieläpä koreaa ja ainakin jollakin tasolla ymmärrettävää englantia.

Jos tällaisen linkkihenkilön löytää, ei sekään kuitenkaan aina takaa, että homma onnistuu. Isoimpien ja tunnetuimpien yritysten kohdalla vastaan tulee yleensä kiinnostuksen puute. Isoimmat yritykset haluavat laajentua omina liikkeinään eivätkä esimerkiksi tyytyä olemaan vain jonkun verkkokaupan jakelussa. Ymmärrettävää, ettei esimerkiksi kosmetiikkajätti Etude House tahdo avata Euroopan myyntiään muuten kuin omalla lippulaivamyymälällä sitten kun se on siihen itse valmis.

Jos miettii, kuinka laajat kosmetiikkamarkkinat Aasiassa on suuren väkiluvun vuoksi, eivät Pohjoismaiden tai edes Euroopan markkinat ole välttämättä yrityksen intresseissä vielä. Eurooppakaan kun ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vain yhdellä kielellä pelaava alue kuten vaikka Yhdysvallat on, mikä asettaa sekin vaatimuksensa. Moni aasialainen yritys kokee Euroopan markkinoille tulon myös haastavana, sillä heillä ei ole tietoa ja ymmärrystä lainsäädännön vaatimuksista ja he kokevat siksi helpoimpana laajentaa toimintaansa ensisijaisesti muualle Aasiaan ja Yhdysvaltoihin kaukaisen Euroopan sijaan.

Jos kuitenkin käy tuuri ja kontaktihenkilön kautta pääsee keskusteluyhteyteen tuotemerkin kanssa, joka tahtoo laajentua Pohjoismaihin ja antaa tuotteensa yritykselle myyntiin, on ensimmäinen ongelma usein valtavat tilausmäärät, joihin yksittäisen verkkokaupan ei ole mahdollista venyä. Merkki voi ehdottaa esimerkiksi, että jokaista sen sadasta tuotteesta tulee tilata vähintää 2000 kappaletta ensimmäisessä tilauksessa, mikä on melkoinen määrä – varsinkin, jos verkkokauppa myy muitakin merkkejä.

Tuollaiset tilausmäärät sopivatkin lähinnä maahantuojalle, joka jakelee merkkiä usealle yritykselle. Tavallisen verkkokaupan ei ole järkeä ostaa kerralla koko vuoden tuotteita varsinkaan jos se yksin avaa merkin markkinat maassaan eikä voi olla täysin varma, että tuotteet viedään hyllyiltä nopeasti. Kyseessä on siis valtava riski, johon pienellä toimijalla ei ole varaa ja laajemmin toimivalla taas välttämättä halukkuutta laittaa niin paljon resursseja ja pääomaa kiinni. Tuota pienempi toiminta tuntuu kuitenkin monista korealaisista yrityksistä varsin ymmämärrettävästi vain turhaa aikaa vievältä nappikaupalta.

Jos onni kuitenkin potkaisee ja merkki suostuu toimittamaan tuotteensa kohtuullisissa määrissä, aiheuttaa seuraavaksi päänvaivaa monille yrityksille Euroopan lainsäädäntö. Useimmilla korealisilla yrityksillä ei nimittäin ole hajuakaan, mihin se velvoittaa. Toisaalta ei ole kyllä omien kokemuksieni mukaan monilla pohjoismaisillakaan yrityksillä, mutta silti ne ryhtyvät leikkiin EU:n lakeja rikkoen.

Kun yritys alkaa myydä EU:n ulkopuolelta sille toimitettavaa kosmetiikkaa, tulee siitä automaattisesti merkin maahantuoja, vaikka se ei antaisikaan tuotteita myyntiin muille. Maahantuojana sillä on velvollisuus rekisteröidä jokainen myyntiin ottamansa tuote EU:n CPNP-tietokantaan. Prosessi on selkeä, sillä tässä vaiheessa kyse ei ole mistään myyntiluvan pyytämisestä vaan ihan vain verkossa tehtävästä ilmoituksesta siitä, että alkaa myydä EU:ssa tuotetta.

Useimmat korealaiset yritykset kuitenkin omien kokemuksieni mukaan suorastaan pelkäävät sanaa CPNP-rekisteröinti, sillä heillä ei ole hajuakaan, mitä se käytännössä tarkoittaa. Moni korealainen yritys taas luulee, että he voivat itse tehdä sen tai jopa kertoo, että he ovat jo tehneet sen, koska myyvät tuotteitaan vaikkapa italialaiselle jakelijalle. Jos pohjoismaalainen yritys kuitenkin ostaa myyntiin laittamansa tuotteet EU:n ulkopuolelta eikä siltä italialaiselta jakelijalta, on sen itse rekisteröitävä tuotteet tietokantaan.

Suurin osa korealaista kosmetiikkaa maahantuovista yrityksistä selviää tähän asti ja osaa ilmoittaa omat tuotteensa tietokantaan kuten kuuluukin. Se, missä moni yritys kuitenkin epäonnistuu on, etteivät he tiedä, että maahantuojana he ovat vastuuhenkilöitä, joiden velvollisuutena on tilata jokaiselle heidän myymälleen tuotteelle turvallisuusraportti, joka varmistaa, että sitä on turvallisia myydä EU:ssa.

Turvallisuusraportin tilaaminen ei ole sekään haastava prosessi. Maksullisia raportteja voi tilata niin suomalaisilta kuin ulkomaalaisiltakin yrityksiltä, jotka tekevät jokaisesta tuotteesta selvityksen ja vahvistavat, että sitä on turvallista myydä EU:ssa. Monet, jotka eivät ole opiskelleet esimerkiksi estenomi-tutkintoa eivät kuitenkaan ole perehtyneet kosmetiikan lainsäädäntöön ja tiedä, että heillä on tällainen velvollisuus.

He uskovat, kun korealainen yritys itse sanoo, että heidän tiiminsä on tarkistanut tuotteiden turvallisuuden. Tämä pitää epäilemättä paikkansa, sillä myös Koreassa on hyvin tarkka kosmetiikan lainsäädäntö, mutta se ei silti tarkoita, että tuotteen maahantuoja saisi ohittaa EU:n lainsäädännön ja velvoitteet.

Korealaiset yritykset eivät kuitenkaan useinkaan ymmärrä tätä EU:n lainsäädännön kohtaa, joka vaatisi heitä toimittamaan tuotteidensa reseptit asiasta vastuussa olevalle maahantuojalle turvallisuusselvitystä varten eivätkä siksi ole halukkaita luovuttamaan tällaista tietoa eteenpäin.

Luovutettavan reseptin ei tarvitse olla ihan tarkka tuotteen resepti, sillä se on monille yrityksille varjeltu liikesalaisuus, mutta riittää, että yrityksellä on esittää resepti, joka antaa viitearvon siitä, millaisissa pitoisuuksissa tuotteiden ainesosien pitoisuus keskimäärin voi liikkua. Tällainen reseptin avulla turvallisuusselvityksen tekijä voi jo hyväksyä, että tuotteessa on tiettyä ainesosaa korkeintaan sellainen pitoisuus, että se on edelleen turvallinen käyttää.

Lain mukaan kosmetiikan vastuuyrityksellä eli sillä firmalla, joka sen tuo EU-alueelle myyntiin ja rekisteröinyt tuotteen CPNP-tietokantaan on oltava jokaisesta kosmeettisesta valmisteesta tuotetiedot ja ajantasainen turvallisuusarvio sisältyy näihin tietoihin.

En edes voi laskea somillani, kuinka monen yrityksen olen nähnyt ja kuullut rikkovan tätä lakia. Törmään jopa työssäni usein korealaisen kosmetiikan maahantuonnin aloittaneisiin ja tuotteitaan tarjoaviin yrityksiin, jotka ovat huuli pyöreinä, kun heiltä kysytään tuotteiden turvallisuusselvityksistä.

Vastaus on lähes poikkeuksetta, että valmistaja on tehnyt sen, mutta EU:n lainsäädännön mukaan tämä ei riitä. Korealaiset valmistajat puolestaan kertovat, että hoitavat turvallisuusselvityksen itse, jotta heidän ei tarvitse jakaa tuotteensa reseptiä, mutta sekään ei riitä. Ymmärrettävästi emme voi siis ottaa myyntiin tuotteita, joiden kohdalla rikotaan lakia.

Näen myös aina välillä verkkokauppoja, jotka tarjoavat jonkun valtavan korealaisen merkin tuotteita pienellä, muutaman tuotteen valikoimalla. Tiedän, etteivät nämä tuotteet voi tulla suoraan valmistajalta tai edes viralliselta EU:n jälleenmyyjältä, sillä ensisijaisesti omien myymälöiden kautta laajenevan merkin tuotteita ei näy myynnissä muualla Euroopassa. Jos yritys olisi virallinen jälleenmyyjä, jolle merkki olisi päättänyt antaa tuotteidensa jälleenmyyntioikeudet, ei valtavalla potentiaalilla varustettu merkki taatusti olisi lähtenyt hommaan kymmenellä tuotteella pienen pohjoismaalaisen verkkokaupan kautta.

Samalla tämä myös tarkoittaa, ettei yritys ole taatusti itse tehnyt tuotteille turvallisuusselvitystä, sillä sen tekemistä varten sen olisi täytynyt saada valmistajalta viitteellinen tieto tuotteen ainesosien pitoisuuksista. Koska korealainen kosmetiikan lainsäädäntö on kuitenkin vähintään yhtä tiukka kuin EU:n lainsäädäntö, ei tuotteiden turvallisuuden kanssa tule varmasti ongelmaa. Lähes poikkeuksetta tuote, joka hyväksytään Koreassa myytäväksi kosmetiikkatuotteena hyväksytään myös EU:ssakin. Kyse onkin siis ”vain” lainsäädännön rikkomisesta.

Tämä tarkoittaa sitä, että on paljon yrittäjiä, jotka ovat saaneet hienon idean alkaa myydä trendikästä korealaista kosmetiikkaa tietämättä, mihin sen myyminen velvoittaa ja ymmärtämättä, että ei ole ookoo vain tilata isoja määriä jonkun tuotemerkin tuotteita vaikkapa eBaysta ja myydä niitä sitten oman yrityksensä kautta. Olen jopa tärmännyt työni kautta pohjoismaalaisiin maahantuojiin, jotka jakelevat tuotteitaan useammille yrityksille eivätkä silti ole tehneet niille turvallisuusselvitystä.

Tarkoitukseni ei ole mustamaalata tai syytellä yhtäkään yritystä ja haluan lähtökohtaisesti tietysti uskoa, että kaikki korealaista kosmetiikkaa maahantuovat yritykset toimivat lainsäädännön mukaan. Suurin ongelma on kuitenkin, etteivät  kaikki edes tiedä toimivansa lain vastaisesti.

Syyttävää sormea ei kannata turhaan kuitenkaan lähteä kohdistamaan keneenkään. Voihan myös olla, että joku pieni korealaista kosmetiikkaa myyvä verkkokauppa ostaa tuotteensa vaikkapa italialaiselta maahantuojalta, jolla on ollut loistavia suhteita ja joka on hoitanut asiat laillisesti kuntoon eikä tuotteiden myynnissä ole siksi mitään ongelmaa.

Voi myös olla että pienuudestaan huolimatta yrityksellä on suhteita Koreaan ja vaikka yrityksen omistajan parhaan kaverin miehen veli on korealainen ja työskentelee tuotteiden jakelusta vastaavassa yrityksessä. Joku kosmetiikkayritys voi myös meistä vaikuttaa varsin isolta, mutta ollakin valmis silti toimimaan hyvinkin pienessä skaalassa. Koskaan ei voi tietää, joten johtopäätöksiä ei kannata alkaa turhaan vetämään.

Jos joku siis miettii, miksi varsinkin Pohjoismaiden alueelle tulee yksi kerrallaan korealaisia tuotemerkkejä, joita sitten useampi yritys myy, niin syy on tässä. Korealaisten tuotemerkkien maahantuonnin aloitus on yksittäisiltä yrityksiltä melko hankalaa ja kun ne siinä onnistuvat, on heidän hyvä hankkia laaja jakeluverkosto tuotteilleen – varsinkin, kun kysyntää tällä hetkellä riittää.

En toivo, että tämä postaus herättää turhaa skeptisyyttä korealaista kosmetiikkaa Suomessa myyviä yrityksiä kohtaan, sillä oman kokemukseni mukaan suomalaiset ovat itseasiassa hyvinkin lainkuuliaista väkeä ja enemmän ongelmia näkee Ruotsin puolella, jossa kosmetiikan lainsäädäntöä ei tunnuta tunteva tai vahdittavan yhtä paljon kuin Suomessa. Ehkä tämä johtuu suureksi osaksi ainakin siitä, ettei Ruotsissa ole estenomin eli kosmetiikan alan lainsäädännön tuntevan osaajan tutkintoa.

Toivon kuitenkin ennen kaikkea, että tämä postaus tavoitti ne, jotka ovat saaneet sen loistavan liikeidean alkaa tuomaan korealaista kosmetiikkaa maahan, mutta eivät ole varmoja, mitä heidän tulee ottaa huomioon. Homma ei välttämättä nimittäin ole niin yksinkertaista kuin mitä moni luulee, mutta kannustan silti ehdottomasti tarttumaan ideaan kunhan vain muistaa ottaa selvää, mitä homma edellyttää. Tietoa kyllä löytyy kunhan vain muistaa kysyä!

Jos kosmetiikan maahantuonti on jollekin ajankohtainen asia tai muuten vain kiinnostaa, suosittelen lukemaan nämä melko vanhat, kieltämättä jälkikäteen vähän huvittavaan blogini besserwisser-aikakauteen sijoittuneet Inside the Industry -postaukset, joista saa kuitenkin paljon tärkeää tietoa:

Tekisikö mieli alkaa kosmetiikan maahantuojaksi?

 Mikä on kosmetiikkatuotteet turvallisuusraportti?

PIF eli eräänlainen kosmetiikkavakuutus

Kosmetiikkatuotteen ilmoittaminen CPNP-tietokantaan

(Jos tuosta ajasta jäi perästäpäin ajateltuna käteen jotain muuta kuin vähän nolo olo, niin ainakin postaukset, joista olen itsekin luntannut unohtamaani tietoa jälkikäteen…)

Minuun saa myös ilomielin ottaa yhteyttä, jos kaipaa neuvoja kosmetiikan maahantuonnin suhteen EU:n ulkopuolelta ja oma toiminimiyritykseni tarjoaa asian suhteen konsultointia!

Mitä korealaisia kosmetiikkamerkkejä te toivoisitte Suomeen myyntiin?

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!