Olen luonteeltani hurahtaja-tyyppiä. Voin innostua hetkessä jostakin asiasta ja uppoutua siihen sitten täydellä antaumuksella pitkiäkin ajanjaksoja asiaa jatkuvasti päässäni pyöritellen. En tiedä aluksi asiasta mitään, mutta pian voin jo jo olla valmis pitämään siitä tunnin luennon syvennyttyä siihen niin perusteellisesti.
Kerroin alkuviikosta, kuinka lanseerasin itselleni Pako Ruotsista -projektin, jossa vähennän kotoa myös kosmetiikkaa, jotta voin lopulta paeta Ruotsista, jossa en ihan kauhean hyvin viihdy. Kuten mainitsin, ei minun ole vielä mahdollista lyödä lukkoon mitään tiettyä päivää, jona voisin napata laukkuni ja lähteä Ruotsista pidemmäksi aikaa, sillä meneillään on muutamia juttuja, jotka vaativat täällä asumista. Aina voi kuitenkin unelmoida ja suunnitella, joten aloin heti tehdä niistä molempia.
Olen jo pidemmän aikaa haaveillut pienessä talossa asumisesta. Sellaisessa erittäin kompaktissa ja minimalistisessa, jossa kaikki asiat on järjestelty erityisellä tavalla, jotta ne yhdessä muodostavat funktionaalisen ja kätevän kokonaisuuden. Olen pinnailut Pinterestissä valtavan määrän pienien asuntojen pohjapiirroksia ja sisustusratkaisuja sekä katsellut YouTubesta aiheeseen liittyviä videoita haaveillen meidän omasta pienestä asunnostamme.
Lopulta homma on kuitenkin tyssännyt, sillä tonttiasioiden ja muiden juttujen vuoksi pienen talon rakentaminen tulee oikeasti aika kalliiksi, hommaan liittyy kauheasti rajoituksia ja enhän minä edes osaa rakentaa kuten ei miehenikään. (Toki otin siis näistä kaikista heti jo selvää.) Ei tosin sillä, että edes haluaisin tänne Ruotsiin mitään uutta rakentaakaan. Toinen juttu on myös se, että itseasiassa rakastamme molemmat asuntoamme emmekä edes halua muuttaa täältä pois pysyvästi. Vaikka en viihdy Ruotsissa, niin omassa asunnossani sentään kyllä viihdyn ja tämä tuntui sekä hyvältä kiintopisteeltä että sijoitukselta.
Ajatus pienestä talosta vaihtui aluksi pyörillä kulkevaan asuntoon ja siitä sitten lopulta asuntoautoon, jolla voisi lähteä kiertämään Eurooppaa, kun oman kodin laittaisi vuokralle. Asuntoauto vaikutti ensin houkuttelevalta kunnes aloin katsella niiden hintalappuja. Uudet maksoivat pienen asunnon verran ja vanhat edullisemmat näyttivät sisältä aivan kamalilta, hämäriltä loukoilta hirveine huonekaluineen ja materiaalivalintoineen eikä niissä asuminen kiehtonut yhtään.
Asuntoauto ei myöskään ole kätevin tapa kiertää paikasta toiseen, sillä sen koko asettaa rajoitteita. Sitä ei voi parkkeerata minne vain eikä se ole kätevin auto kaupunkiajossa. Asuntoautoissa oli myös käytetty paljon meille turhaa tilaa ylimääräisiin nukkumapaikkoihin, sillä meille riittää niitä kaksi ja muutenkin vaikutti siltä, etteivät ne olisi meidän juttu, sillä emme haaveilleet elämästä leirintäalueella vaan isojen kaupunkien kiertelystä ja välillä ehkä hieman vuoristossa ja maaseudulla ajelusta. Myös esimerkiksi laivaan tai lauttaan ajo olisi pakettiautolla edullisempaa kuin asuntoautolla.
Pian löysin itseni pinnailemasta juttuja asuntoautoksi muutetuista pakettiautoista ja katsomassa aiheesta opetusvideoita YouTubesta. En tiedä lähtökohtaisesti tippaakaan autoista eikä ole montaakaan vuotta kun vasta opin, ettei Volvo ole vain lyhennys Volkswagenista. Tämä kertonee jo tarpeeksi siitä, minkä verran tiedän autoista eikä miehenikään ole niiden suhteen sen kummempi asiantuntija, sillä elämme autotonta elämää.
Siitäkin huolimatta löysin itseni ottamasta selvää asiaan sopivista pakettiautoista, opiskelemasta Mercedes-Benz Sprintereiden ja Ford Transit -autojen malleja ja mittoja sekä lopulta selvittelemässä, mihin niistä olisi paras rakentaa oma asuntoauto.
En ole koskaan rakentanut mitään Ikean kokoamisohjeilla varustettuja huonekaluja lukuunottamatta eikä meillä ole edes kunnon työkaluja, mutta silti katselin videoita siitä, kuinka kuorma-auton takatila revitään tyhjäksi, vaimennetaan tärinästä ja äänistä, eristetään ja paneloidaan. Googletin tietoa erilaisista eristeistä, teipeistä ja työkaluista, katsoin videoita siitä, millainen vessaratkaisu pakettiautoon olisi paras rakentaa, kuinka suihkutilan saisi parhaiten toteutettua, millainen ilmastointilaite kannattaa asentaa ja mallailin mittanauhan kanssa olohuoneen lattiaan hahmotelmaa siitä, minkä kokoisia autojen takatilat olivat.
Selvittelin, minkä kokoista autoa saan ajokortillani ajaa ja haluaisinko kenties päivittää ajokorttini niin, että voisin ajaa vieläkin isompaa tai painavampaa autoa. Katsoin jopa kuinka paljon tällaiset kurssit nykyään maksavat, missä niistä järjestetään ja kuinka kauan ne veisivät aikaa. Astuin ihan täysin uuteen ja kiehtovaan asuntoautoiksi muuttuneiden pakettiautojen maailmaan aivan innoissani.
Minun ei tarvinnut puuhailla asian kanssa kauaa yksin, kun sain miehenikin jo kiinnostumaan siitä. Meillä on molemmilla peukalo yhtä keskellä kämmentä mitä remppajuttuihin tulee eikä kumpikaan osaa käyttää mitään muuta kuin vasaraa ja ruuvimeisseliä, mutta yhtäkkiä innostuimme molemmat kovasti ajatuksesta, että rakentaisimme oman asuntoauton pakettiautosta ja hurauttaisimme sillä maailmalle. Eihän se nyt voisi olla rakettitiedettä ja netti on pullollaan ohjeita. Se vain vaatisi hieman perehtymistä ja viitseliäisyyttä.
Kumpikaan meistä ei ole näillä näkymin ainakaan kiinnostunut muuttamaan pysyvästi pakettiautoon, mutta muutaman kuukauden irtiotto ruotsalaisesta arjesta pakettiautossa asuen kuulosti houkuttelevalta ajatukselta. Päässäni on tietysti romanttinen kuva siitä, kuinka auton takaovet ammollaan nautimme aamukahvia katsellen jossain Italiassa rantaviivaa ja kurvailemme autollamme läpi niitä Euroopan kaupunkeja, joissa en ole koskaan ollut. Se kuulostaa väkisinkin houkuttelevalta, vaikka todellisuus on varmasti vähän jotain muuta. Aina saa kuitenkin haaveilla.
Siitä huolimatta siis, että pakettiauton muuttaminen asuntoautoksi olisi näillä olemattomilla taidoillani haastava juttu, innostuin siitä silti. Kun pakettiautoksi valitsee sopivan kokoisen auton, ovat sen tuomat mahdollisuudet Euroopan kiertelyyn nimittäin aivan huikeat.
Pakettiauto ei herätä suurta huomiota, joten sen voi parkkeerata tavallisen auton tapaan moneen paikkaan muuallekin kuin vain leirintäalueelle. Koska se näyttää ulospäin vain tavalliselta autolta, ei se myöskään ole erityistä varkaiden kiinnostusta herättävä kohde kuten ehkä asuntoauto voisi olla, jos se seisoo parkissa tyhjänä. Pakettiautolla on helppoa ajaa kaupungissa, mutta sen säilytys täällä Ruotsissa ei myöskään edellytä erityisen parkkipaikan rahaa vievää vuokrausta, vaan auto mahtuisi tavalliseen parkkiruutuun talomme pihalla.
Kääntelimme ja vääntelimme asiaa ja auton mittoja useasta eri näkökulmasta katsottuna ja päädyimme jo hieman jopa päättämään, minkä automallin valitsisimme. Tai no, oikeastaan olemme vielä parin mallin välillä, sillä molemmissa on puolensa.
Todellisuudessa juttuhan on toki niin, ettei meillä ole vielä edes parkkipaikkaa eikä siihen ole vielä hetkeen mahdollisuuttakaan. Asumme pienkerrostalossa, jonka pihalla on vain rajattu määrä ruutuja ja olemme niihin jonotuslistalla. Voi siis mennä vielä vuosi tai parikin, että meille vapautuisi oma parkkiruutu.
Jos joku miettii, että mitä me sillä parkkiruudulla tekisimme, jos hurisuttelisimme autolla pitkin Eurooppaa, niin kyllä se aika välttämätön olisi varsinkin auton rakennusvaiheessa, joka vie varmasti meiltä useamman kuukauden sekä sitten, kun palaisimme tien päältä. Poissaollessamme ruutua voisi vuokrata eteenpäin, mutta sen olemassaolo tuntui parhaalta vaihtoehdolta.
Tällä hetkellä kuitenkin ajatus siitä, että voisimme ostaa pakettiauton, muuttaa sen juuri meidän näköiseksemme asuintilaksi ja kurvailla sillä pitkin maailmaa houkuttelee aivan hirveästi ihan vakavasti otettavalla tasolla. Koska projektin toteuttamisen aloitus ei juuri nyt olisi kuitenkaan vielä järkevää, jään toistaiseksi vain nettiopiskelemaan itseni asuntoauton rakentamisen amatöörimestariksi ja ottamaan selvää kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä odottaen, että talonyhtiöstämme vihdoin vapautuu parkkiruutu merkiksi ylemmältä taholta siitä, että suunnitelmaan on aika tarttua.
Vaikka asia ei siis vielä olekaan konkreettisella toteutustasolla hetkeen ajankohtainen, tuntuu kuitenkin hyvältä ja vapauttavalta leikkiä mielessä tuolla ajatuksella. En tiedä, tulemmeko ihan oikeasti toteuttamaan sitä, mutta juuri nyt se kutkuttelee meitä molempia kovasti. Haaveilu tekee kuitenkin aina hyvää!
Haaveileeko joku muu maailman kiertelystä autolla tai onko jollain jopa kokemuksia siitä jaettavana?
Lue myös:
Minimalistista elämää: Pako Ruotsista -projekti starttaa
Luovuimme sängystä – menikö minimalismi jo överiksi?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Onko valmiit paku-asuntoautot niin kalliita, että on halvempaa tehdä itse?
Vai haluatteko juuri vaikuttaa kaikkiin ratkaisuihin itse, niin siksi mieluummin rakennatte itse?
Tuttava pariskunnalla on paku-asuntoauto. Olen aina olettanut, että valmiina ostettu (en tosin ole kysynyt). Sillä he reissaavat Euroopassa, pyörät kyydissä että voi myös niillä liikkua.
Joskus olen ajatellut, että se voisi olla kiva tapa. Entisen kumppanin kanssa tästä haaveiltiin. Olen ehkä odottanut uutta kumppania…mikä on hölmöä nyt tarkemmin ajatellen. Kai sitä yksinkin osaisi. Tai ottaa kaverin mukaan 🙂
Niitähän on olemassa valmiinakin ja niitä sanotaan retkeilyautoiksi (käsittääkseni). 2 hengen pieniä pakettiauton kokoisia ”asuntovaunuja” siis. Ilmeisesti muuten varustelu vastaa ainakin melkein asuntoautoa, mutta kaikki on vain pienempää. Poikaystäväni porukoilla on sellainen ja itsekin olen yhden festariyön viettänyt siinä huoltoaseman pihalla 🙂 Hmm, tarkemmin ajateltuna en kyllä muista oliko siinä tiskiallasta, mutta sänky, suihku ja pöytä ainakin löytyivät.
Ei vitsi, mä oon suunnitellut just postausta samasta aiheesta! Me ollaan miehen kanssa ostamassa pakettiauto juurikin tuohon tarkoitukseen. Todennäköisesti vasta ensi keväänä, koska sitten on riittävän lämmin häärätä pihalla ja rakennella sitä. Tuun huutelemaan sitten kun projekti alkaa edetä ja alan kirjoittaa aiheesta 🙂
Me ollaan haaveiltu minimalistisesta asumisesta ja elämisestä jo vuosia, ja ollaankin toteutettu sitä asumalla pikkuisissa yksiöissä ja reissaamalla rinkka selässä. Aluksi meidän olisi tarkoitus käyttää autoa matkailuun, mutta jossain kohtaa, kun elämä sallii, muuttaa siihen kenties joksikin aikaa ihan pysyvästi.
Mua kiehtoo pakettiautossa myös sen ekologisempi ja hitaampi tapa kulkea. Lentäminen ei ole enää aikoihin tuntunut hyvältä tavalta liikkua, joten tää tuntuu vaan niin omalta ratkaisulta, kaikin puolin oikealta.
On kokemusta 🙂
Ollaan reissattu miehen kanssa useampi kuukausi Euroopassa, itse Transporterista rakennetulla retkiautolla menneinä vuosina ja tänä vuonna vietettiin puoli vuotta Jenkeissä asumalla toisessa pakussa! Nyt on parhaillaan hakusessa uusi paku rakentelua varten, mobile.de kovassa selailussa. Tällä kertaa hankitaan kyllä varmaan jokin vähän isompi, vaihtoehtoina tällä hetkellä Sprinter, Crafter ja korkea T5.
Itekkin tosiaan paku elämästä haaveillu ilman että tarvii omaa asuntoa myydä vaan voisi vuokrata eteenpäin mutta työt et oikeastaan anna myöten kuin perus vuosilomat (etätöitä pystyisin tekemään, mutta tarvitsisin isot näytöt työskentelyyn + hyvän netin sen pyörittämiseen.) Se mikä oma tekele pakussa itseäni ehkä eniten mietityttää on WC ja suihkutilat. Esimerkiksi aikaisemmin instassa mainitsemassani tubettaja PIIIA:n puiset pöntöt ja suihkutilat jollain muovi paneeleilla ei oikein houkuta, eikä myöskään pöntön siirtelyt käytävälle. Muita DIY paku vessoihin en oikeestaan oo vielä törmänny. Sitten taas mielestäni monet videot ja pinterestin (lähinnä ulkomaalaiset) kodin omaiset pakut ovat mielestäni erittäin epäkäytännölliset ja tuntuu että ei ole säilytystilaa ollenkaan ja olen miettinyt että missä ne käy tekemässä tarpeensa kun ei ole vessaa.
Eiköhän Ruotsissakin voi vuokrata retkeilyautoja eli juuri kuvailemasi tyyppisiä pakettiautoja? Vuokraaminen on paras tapa kokeilla reissaamista vaikka viikkojen ajan esim. kesälomalla, eikä vaadi työtä eikä sitoutumista ennenkuin tietää, miltä homma oikeasti tuntuu. Ja on jotain mitä odottaa! 🙂
Ihan tienvarsi- tai parkkipaikkamajoittumista ei voi todellakaan suositella. Maantierosvoja on kaikkialla ja mitä etelämmäksi mennään, sitä enemmän niistä varoitellaan, eikä suotta. Tuttavaporukkamme (yhtenä monista sinä yönä) joutui ryöstetyksi yöpyessään muutaman tunnin huoltamon levähdysalueella eli pitäessään taukoa etappiajamisesta. Oli suihkutettu ilmanvaihdon kautta tainnuttavaa kaasua sisään, sitten ryöstö ja kun aamulla heräät, ei ole passeja, ajokortteja, luottokortteja, rahaa, kännyköitä, läppäriä eikä muutakaan sellaista, minkä varkaat voivat muuttaa rahaksi. Henki sentään säilyi, mutta reissu loppui siihen.
Seuraavalla matkalla heillä oli täysi hälytysjärjestelmä asennettuna ja silläkin reissulla varkaat kokeilivat onneaan, mutta sireenien alkaessa soida poliisit ehdittiin hälyttää paikalle. Tosin varkaat eivät jääneet odottelemaan poliisien saapumista. Tuollainen on niin säikäyttävää, että ei siinä enää nukuta.
Edes pelkkä vartioimaton leirintäalue ei ole varma tae turvallisuudesta määrätyissä Euroopan maissa, joten vartioidut leirintäalueet käyttöön _ainakin_ Italiassa ja Espanjassa. Etenkin Italiassa homma on oikeasti paikoitellen jopa varsin militanttia vuorokauden ympäri valvottuine kulkuportteineen, kulkulupineen, kolmimetrisine ympärysmuureineen, piikkilankoineen ja aseistettuine vartijoineen, mutta saat ainakin nukkua yösi rauhassa (ellei hyttyset syö). Koettu on.
Mua kovasti kiinnostais ja innostais ajella läpi kaikki Euroopan maat.
Ideana romanttinen, mutta en kyllà uskaltaisi nukkua missààn muualla kuin vartoidulla leirintà-alueella siinà pakussa.
Meillä on matkailuauto, tällä hetkellä kolmas menossa (aiemmin oli kaksi vaunua). Ja kyllähän se rajoittaa aika paljon, etenkin nykyaikana, kun monia levikkeitäkin on suljettu/lopetettu, ettei voi pysähtyä evästelemään. Saa kyllä suunnitella, jos haluaa leirintäalueelle majoittua, sillä moni menee viim. klo 20 kiinni, jopa kesäisin 😀
Pienillä kujilla/kaduilla ajelu ei ole mukavaa, eikä hiekkatiet. Norjan vuoristoissa ajeltu edellisellä autolla ja voi morjens, kun rekka tulee vastaan, niin kyllä siinä kädet hikoili matkustajalla (onneksi isä on ex-rekkakuski, niin osaa kaikki jutut) 😀
Plussaa ehdottomasti muutamalle ABC:lle ja Lempäälän Ideaparkille, joka tarjoaa sähköt (Ideaparkille maksetaan 20 €, jonka saa takaisin, kun vie avaimet).
Ja onhan se isä jonkin verran rahaa syytänyt vaunujen ja autojen korjauksiin. Aina on jossain ollut jotain vikaa, viimeksi ei mennyt katsastuksesta läpi, kun joku osa oli hieman irti. Ja raekuuro on se pahin vihollinen, tuttavien retkeilyauto tuhoutui raekuurossa, vakuutus ei korvannut, koska oli oma moka jättää se ulos. Halvempaa oli ostaa uusi, kuin korjata katto 😀
Tsekkaa youtubesta kanava nimeltä Vantastic. Saa tälläisen kolmio-tai-neliö -asujankin kiinnostumaan autossa asumisesta. 😀
Kylläpä Pinterestistä löytyi hienoja kuvia, kyllä ihmiset ovat kekseliäitä mitä pieneen tilaan voikaan tehdä, upeaa. Auto antaisi vapautta siirtymisiin, mutta itse olen sen verran vanhempi ja sen myötä varovaisempi sekä mukavuudenhaluinen, että taitaisin tyytyä yksiön tms. vuokraukseen esim. kuukaudeksi kerrallaan. Nautin siitä, että saan käydä lämpöisessä suihkussa ja pestä tukan kunnolla. Ja vatsavaivaisena kunnon vessa on luksusta. Pienestä se on näköjään ilonsa otettava 🙂
En tiedä, näetkö vanhempaan postaukseen tulevia viestejä, mutta kokeillaan 🙂
_ _ _
Tämä aihe jäi niin kovasti kiinnostamaan, että pakko kysyä josko aiotte kokeilla esim. kesälomalla retkeilyautomatkustamista? Ja jos aiotte, niin auton varaamista kannattaa alkaa jo miettiä, koska kesän sesonkiviikkoina monet matkailuajoneuvot ovat koko ajan varattuja. Nyt kun moni ei vielä tiedä loma-ajankohtaansa, saattaa mieleinen autokin löytyä helpommin. Ja koska olet jo kokenut pakukuski, ajaminen on lastenleikkiä! 😀
Sen verran katsoin, että Touring Carsilla on vuokraustoimintaa myös Ruotsissa (firma on muistaakseni alunperin suomalainen, mutta voin olla aivan väärässäkin). Auton voi noukkia mm. Tukholmasta (tai vaikka Englannista tai Espanjasta!) ja palauttaa myös sinne. Ihan halpaa lystiä homma ei ole, mutta ainakin saisi tuntumaa siihen, olisiko tuo sinun ja puolisosi juttu 🙂
Hei todella hyvä pointti, että pitää varata ajoissa etukäteen! Kiitos!
Tänä vuonna emme pysty asiaa kokeilemaan, sillä mies ehtii pitää vain yhden loman ja olemme silloin menossa Etelä-Koreaan, mutta koska pakettiautoelämä kutkuttelee mieltä, niin laitan tämän loistavan vinkin kyllä korvan taakse! <3
Ja jooh, ”kokeneena pakukuskina” ei tosiaan enää stressaa tai huoleta se ajaminen yhtään… 😀 Hauskaa, kuinka ihmismieli voikaan saada varmuuden johonkin asiaan niin helposti! 😀
Vaikka homma ei ole teille ajankohtaista nyt, niin yksi juttu vielä, kun aihe on kovasti lähellä sydäntäni 🙂
Olen nähnyt sellaistakin, että joku käyttää pakua matkailuun täysin ilman mitään kiinteää sisustusta eli kuten telttaa. Paksu patja tai ilmapatja ja omat tavarat mukaan ja ehkä joku retkeilypöytä/tuolisetti ulkona istuskelua varten.
Leirintäalueilla on kaikki mukavuudet ja matkailuautoille tai vastaaville on sähköpistokepaikat, joten autoon saa sähköt vaatimusten mukaisella roikalla (roikan tyypistä ollaan usein todella tarkkoja). Jos haluaa, että mukana on oma vessa, kemiallisia vessoja on myynnissä vaikka missä. Joku paikka sille autossa toki kannattaa varata, koska se ei mielellään saisi kaatua 😀
Sellainenkin juttu tuli mieleen ajamisesta, että autokouluissa voi käydä ottamassa ajotunteja ajokortillinenkin (ainakin Suomessa), siis tavallaan preppausmielessä. Olen itse niin surkea ajaja, että olen monta kertaa miettinyt tekeväni juuri niin. Ehkä se toisi lisää ajovarmuutta, jota mulla ei ole pätkääkään ja mua jopa kammottaa olla kuskina.
Luin ensimmäistä kertaa blogiasi ja oli hauskaa miten tunnistin itseni samanlaisesta asioihin höyrähtämisestä😂 rakensimme mieheni kanssa matkailu-auton pakettiautosta viime talvena ja asuimme siinä toukokuusta elokuuhun. Aivan mahtava kokemus! Ajoimme idän (baltia, puola) kautta pohjois- Espanjaan, vietimme siellä 5 viikkoa ja tulimme lännen lautta takaisin. Autolla reissaaminen Euroopassa on mielestäni todella turvallista ja helppoa. Jos hälytyskellot soi, ettei johonkin tunnu hyvältä jäädä, niin eikun muualle. Olimme leirintäalueella vain muutaman kerran koko reissun aikana, vaikka alunperin laskimme sen varaan, että olisimme n. 2 kertaa viikossa. Budjetti oli kesäkuussa (ainut kl minkä olen laskenut) kaikkine kuluineen (bensat, ruuat ja leirinnät) 20€/päivä/per henkilö, eli todella vähäinen omaan ennakoituun budjettiin (33€/päivä/per henkilö) verrattuna! Reissaaminen tuli itselleni halvemmaksi kun Suomessa eläminen, koska laitoimme kämpän pois kesän ajaksi, eikä meillä mennyt vuokrakuluja. Siis lämmin suositus täältä ja mielenkiinnosta kyselen, saitteko projektin käyntiin?:)