Kuten blogia ja erityisesti Instagram Stories -klippejäni seuranneet varmasti tietävät, vähennän tavaroitani jatkuvasti. Tavoitteenani on matkalaukkuihin mahtuva elämä ja irtiotto ruotsalaisesta arjesta enkä halua, että maailmalle lähtiessä kotiin jää odottamaan kasa turhia tavaroita.
Karsin viime kesänä turhia tavaroita pois urakalla ja joululoman aikaan jatkoin karsintaa vielä lisää. Vuoden vaihtuessa asetin itselleni tälle vuodelle tavoitteeksi karsia vielä 1000 tavaraa lisää.
Tavaroiden väheneminen on tuntunut etenevän sykäyksinä. Välillä päällä on hyvä flow ja tavarat vähenevät kuin itsestään esimerkiksi kosmetiikkatuotteiden loppumisen myötä. Toisinaan saatan myös yhtäkkiä tajuta jonkun aivan uuden jutun, jonka ansiosta hoksaankin, etten tarvitse joitain tiettyjä tavaroita ollenkaan.
Aina välillä kuitenkin tuntuu, ettei homma etene yhtään. Tavaroita on yhä liikaa ja jotenkin vain tuntuu, että koko homma jumittaa.
Kun sitten pysähdyn miettimään asiaa tajua, että etenen kyllä päivittäin hieman. Lähes joka päivä joku kosmetiikkatuote loppuu tai olen valmis luopumaan jostakin tavarasta. Kaikki tapahtuu hitaasti, mutta etenen kyllä jatkuvasti – oikeastaan jopa ihan sopivaa tahtia.
Olen malttamaton ihminen ja haluaisin kaikkien päähänpistojeni tapahtuvan nyt heti tai mielellään jo eilen. Olen kuitenkin oppinut minimalismin ja tavaroiden vähentämisen myötä, että tässä asiassa hidas eteneminen on vain hyvä juttu – niin kauan, kun tiedän meneväni oikeasti eteenpäin enkä vain jumita paikoillani. Tässä tapauksessa tiedän, että todellakin menen jatkuvasti eteenpäin, sillä kotoamme on lähtenyt tänä vuonna jo lähes 700 tavaraa ja sisään on tullut vain muutamia.
Jos kaikki tavarat, joista loppujen lopuksi haluan eroon (suurin osa näistä on käyttökelpoista ja kivaa kosmetiikkaa) katoaisivat vain sormia napsauttamalla, en usko, että oppisin yhtä paljon tai että edes välttämättä olisin valmis luopumaan niistä kaikista. Ehkä silloin iskisi se kauhu ja katumus, jonka myötä yhtäkkiä haluaisinkin lisää tavaroita.
Kun tavaroista kuitenkin luopuu pikkuhiljaa, tuntuu luopuminen luontevalta ja koen itsekin olevani jatkuvasti yhä valmiimpi luopumaan niistä. Jos kerran selviän ilman tuota ongelmitta, niin miksi en sitten myös ilman tätä. Kun en kerran tarvinnut noin montaa tuollaista niin en varmasti myöskään tarvitse näin montaa tällaista.
Tavaroiden hiljakseen etenevä väheneminen on saanut minut hoksaamaan erilaisia asioita. Hoin esimerkiksi pitkään, että vaikka minulla on aivan liikaa sukkia, ei minun ole mitään järkeä luopua osasta niitä, sillä ”nehän kuitenkin kuluvat ja joutuisin muuten kuitenkin ostamaan uusia”.
Pysähdyin eilen miettimään tätä ja kävin läpi kaikki lähes 50 sukkapariani. Oli hauskaa huomata, että koska käytän talvisin lähes aina mustia sukkahousuja ja sukat eksyvät jalkoihini vain harvoin, ei minulta itseasiassa kulu kauheasti sukkia. Vetelen edelleen jalkoihini samoja sukkia, jotka olen ostanut Lontoossa tai jopa Tampereella asuessani enkä tunnistanut yhtäkään sukkaparia, jotka olisin ostanut vuoden 2013 jälkeen. Silti lähes jokainen sukkapari oli hyvässä kunnossa ja osa näytti jopa käyttämättömiltä.
Tajusin, että vaikka yleisesti ajatellaan, että sukat kyllä kuluisivat käytössä eikä ”ylimääräisistä” sukkapareista siksi kannattaisi luopua, eivät minun sukkani todellakaan tulisi kulumaan. Olisi siis ihan hullua säilöä niitä kaikkia kotona. (Mukaan mahtui myös pari paritonta sukkaa, jotka ovat koko vuoden etsineet pariaan ja joiden kohdalla totesin viimein, ettei sitä paria selvästikään enää ole olemassa.)
Sukat ovat kuulemma helposti sellaisia, että ne käytetään loppuun, joten siistejä, vähän käytettyä sukkia ei ilmesty vaatekeräykseen usein. Harva myös heittää sinne uusia, paketissa olevia sukkia. Silti ne ovat kuulemma niitä juttuja, joita vastaanottokeskuksissa, turvataloissa ja asunnottomien suojissa yms. vastaavissa usein kaivataan.
Päätin, ettei minun tarvitse säilyttää kymmeniä sukkapareja ihan vain varmuuden vuoksi. Jätin itselleni noin 15 parin valikoiman erilaisia sukkia ja noin 30 paria hyväkuntoisia sukkia lähti kiertoon ja toivottavasti lämmittämään jonkun sellaisen jalkoja, joka käyttää niitä.
Samalla löysin hieman muutakin minulle ylimääräistä, mutta jostain syystä silti säilyttämääni. Laitoin kiertoon esimerkiksi sukkahousumaisia legginssejä, joita olen joskus saanut, mutta joista en itseasiassa kauheasti edes tykkää. Pidän niitä talvella kotona, koska ne tuntuvat lämpimiltä, mutta korvaisin ne mielummin housuilla, joita voin käyttää muuallakin kuin salaa kotona.
Minulla oli myös kolmet bikinit, joista uusimmat taisivat olla joskus vuoden 2012 tienoilla hankitut. Kaikki bikinit olivat kivoja ja olen hokenut itselleni, että on perusteltua omistaa kolmet bikinit, koska kyllähän reissussa voi tarvita useammat kuin yhdet. Totuus on kuitenkin, että tähän asti yhdet bikinit ovat aina riittäneet minulle enkä oikeasti koskaan ole ollut tilanteessa, jossa olisin tarvinnut kaksia. Luovuin siis turhista bikineistäkin.
Olen nähnyt verkossa monia keskustelunavauksia, joissa joku minimalismista vastikään kiinnostunut kysyy vinkkejä, kuinka kaikesta ylimääräisestä pääsisi nopeasti eroon. Nyt kun olen itse aiempia vuosia aktiivisemmin vähentänyt tavaraa koen, että loppujen lopuksi on todella hyvä, että olen mennyt verkkaista, välillä jopa aivan liian hitaalta tuntuvaa tahtia sen sijaan, että olisin rykäissyt kerralla eroon lähes kaikesta.
Jos nimittäin olisin tehnyt sen, en olisi varmasti edes osannut luopua näistä jutuista, joista nyt olen ollut valmis luopumaan. Vaikka olisinkin luopunut niistä en ole varma, olisivatko aivoni ehtineet ohjelmoitua uudelleen nykyiseen ajatusmaailmaani, vai kaipaisinko edelleen tavaroiden ostamista. Minä nimittäin tykkäsin shoppailusta ennen todella kovasti ja jos tarvitsin jotakin, ostin sen taatusti heti. Nyt olen oppinut miettimään paremmin sitä, koska oikeasti tarvitsen jotakin ja koska kyse on vain ”tarpeesta”, joka onkin vain mieliteko ja jonka voi siksi lopulta ohittaa. Uudenvuodenlupaukseni mukaisesti ostan tarvittaessa yhden tavaran kuukaudessa ja se on riittänyt varsin loistavasti.
Uskon itse, että liian nopean tavaroiden karsimisen kanssa voi käydä samalla tavalla kuin nopean laihdutuskuurin: hommasta ei ehdi tulla elämäntapaa, minkä vuoksi lopputulos ei ole pysyvä. En koe realistiseksi ajatukseksi, että vaikkapa 20 vuotta kotiin kerätyt tavarat voisivat vain kadota päivässä tai edes viikossa ja ihminen olisi täysin muuttunut, kun hän jää asumaan seuranaan vain pieni määrä tarpeellisia tavaroita.
Toki on myös huomioitavaa, että toisin kuin moni luulee, ei minimalismille ole mitään yleistä määritettä sen suhteen, kuinka paljon tavaraa ihminen voi omistaa voidakseen sanoa itseään minimalistiksi. Minimalismi asuu siis jokaisen omien korvien välissä, ei tavaran määrässä ja on siksi henkilökohtainen, jokaisen kohdalla erinäköinen juttu. Minun ja jonkun muun minimalismia ainoa yhdistävä tekijä on, että molemmat haluavat keskittyä omistamaan vain sellaisia asioita, jotka tuovat itselleen iloa.
Luulin itse viime kesänä hankkiutuneeni eroon kaikesta turhasta tavarasta, mutta on ollut aivan älyttömän mielenkiintoista huomata, että nyt, 1200 uuden vähentyneen tavaran (ja todellisuudessa vielä useamman, sillä en ole jaksanut laskea aina ihan kaikkea) jälkeen en itseasiassa koekaan, että olisin vielä hankkiutunut eroon kaikesta turhasta.
Vaikka vähennysprosessi onkin siis hidas ja välillä vähän takkuileva, tuntuu silti hyvältä tietää, että menen siinä kokoajan eteenpäin ja löydän jatkuvasti uusia juttuja, joista olen valmis luopumaan, vaikka en vielä edellisenä päivänä uskonutkaan voivani ajatella niitä ylimääräisiksi.
[youtube https://www.youtube.com/watch?v=r2Bv8ToB49w]
Teimme mieheni kanssa vähän aikaa sitten YouTube-kanavallemme videon vastuullisesta tavaranvähennysprosessista, jossa varsinkin itse käyn läpi monia pohdintojani vähennysprosessiin liittyen. Meillä tosiaan minä olen enemmän se, joka miettii fyysistä tavaroiden vähennystä kun taas mies on keskittynyt enemmän henkisen kuorman kevennykseen. 
Vähentääkö joku muu tavaroitaan verkkaisella tahdilla?
Lue myös:
”Miksi ihmeessä luovut hyvistä tavaroista?”
Tämän vuoksi tuntuu hyvältä omistaa vähemmän
Älä sorru tähän yleiseen virheeseen minimalismista innostuessasi
Olen tajunnut itsekin miten paljon helpompaa olisi vähemmillä tavaroilla. En varsinaisesti edes shoppaile kauheasti (iittalan astioita ehkä jossain määrin) , mutta silti sitä aina kertyy.. Ehkä vaikein on vanhempien ostamat ’lahjat’, eli juuri ne kaupassa kivannäköiset, mutta tarpeettomat jutut.. Koska tavarat eivät enää mahdu minnekään (varsinkin uuden perheenjäsenen myötä), olen myös yrittänyt pikkuhiljaa vähentää sitä, mitä oikeasti ei edes tule käytettyä. MUTTA. Lukeeko missään oppaissa neuvoa siihen, jos se pois heitetty asia alkaakin harmittaa, tai tuntuu että sitä tarviskin just silloin kun sen on vasta heittänyt pois. Heitin pois jonkun tosi epämääräisen kannen, arvoin pitkään että heitänkö vai en. Kun en yhtään tiennyt mihin se kuuluu.. Nyt mä ryhdistäydyn ja heitän pois, enkä ala tämmöstä turhaa säilömään! Parin viikon päästä aloin käyttää tupperin taikinakulhoa ja tajusin että se oli sen kannen keskiosa. Nyt on turha sit koko kohotuskippo.. (nojoo pitää varmaan ostaa varaosana uus..)
Sit mietin vieläkin paria juttua jotka oon joskus lapsena myynyt kirpparilla ja vieläkin harmittaa!
En mä kuitenkaan oo koko elämäni ajalta kaikkee oo säilöny, vaikka kuulostaakin jo siltä 😀 Mut siis, mitään vinkkiä noihin harmituksiin? Vai muistanko vaan liian hyvin tavarani..
Minullekin sopii paljon paremmin verkkainen tahti! Muutenkin elämässä välillä vaikeaa löytää aikaa mihinkään suurraivaukseen, joten helpompaa tehdä sitä erissä. Ja matkan varrella on myös tullut uusia oivalluksia siitä mitä tarvin. Joku asia jonka olen päättänyt säilyttää, saattaakin parin kuukauden päästä tuntua ihan turhalta.
Oikeastaan tärkeämpää itselle on ollut alusta saakka muuttaa suhdettani tavaraan kokonaisuudessaan. Kun pääsee irti siitä uuden tavaran himosta, elämä helpottuu huomattavasti… kun nyt on harkitsevampi ostaja ja samalla tekee poistoja koko ajan, tuloksia näkyy hitaasti mutta varmasti.
Toki riippuu elämäntilanteesta mikä tyyli sopii. Jos vaikkapa muutto on tulossa ja tavaramäärää pitää vähentää, tämä oma tahti on kyllä liian hidas siihen.
Minkä merkkiset sukat olet saanut säilymään ehjinä noin kauan? Olen yrittänyt etsiä pitkäikäisiä mustia sukkia, mutta toistaiseksi jopa kokeilemani kalliimmatkin merkkisukat ovat kestäneet 6 kk-1 vuoden.
Vähällä tai jopa olemattomalla käytöllä mitkä tahansa varmasti, mutta omani ovat ihan vain H&M-sukkia ja ihan vanhimmat jotain tarjouksesta ostettuja Tommy Hillfigerin sukkia. 🙂
Luin väärin että ”Declutter responsibilities” ja ehdin jo innostua, velvollisuuksien karsiminen kuulosti hyvältä 🙂