Olen ehtinyt nauttia Soulista nyt viikon verran. Tämä on neljäs reissuni Souliin ja kolmas kerta, kun olen ollut täällä reissussa yksin (vanhempani tosin tulevat tänne huomenna).
Soul on ollut minulle loistava paikka matkustaa yksin, sillä olen saanut koluta paikkoja omassa tahdissa ja täysin omien halujeni mukaisesti. On ihanaa, kun voi herätä koska haluaa, lähteä kapungille milloin huvittaa, tehdä kaupungilla mitä ikinä keksiikään ja kukkua hereillä niin kauan kuin jaksaa.
Jokainen Soulin reissuni on ollut hieman erilainen. Kun tulin kaupunkiin ensimmäistä kertaa yksin, oli kaikki jännittävää. Muistin paikkoja etäisesti muutamia vuosia aiemmin tekemältäni reissulta, mutta silloinen matkaseurani oli minua paremmin kartalla siitä, missä milloinkin menimme eikä Soul ollut minulle vielä silloin superkiinnostava paikka.
Tutkin ensimmäisellä reissulla paljon kosmetiikkaa, mutta toisella, viime syksynä tekemälläni reissulla sitä vasta tutkinkin. Kolusin läpi kaikkia mahdollisia liikkeitä ja tutkin, tutkin ja tutkin tuotteita. Reissu oli todella silmiä avaava ja mahtava kokemus.
Tämä reissu on yllätyksekseni ollut minulle hieman erilainen. Olen kolunnut kosmetiikkamyymälöitä kartoittaakseni uusia merkkejä, tuotteita ja trendejä, mutta en ole tällä kertaa keskittynyt siihen samalla tavalla kuin aiemmin. Tällä kertaa olen nimittäin ollut aivan erityisen syventynyt siihen, mitä Soulilla on antaa minulle kaupunkina.
Kun viikko sitten saavuin Souliin, tunsin heti ensimmäistä kertaa täällä ollessani erityisen kotoisan tunteen. Tähän mennessä ainoa kaupunki maailmasa, jossa olen tuntenut samanlaista tunnetta on ollut Lontoo (jossa olen saanut kahdesti asua) eikä se tunne tavoita minua Ruotsissa tai edes Suomessa. Noista kaksi jälkimmäistä ovat minulle paikkoja, joissa olen asunut ja joissa kotini on ollut, mutta en tunne kummassakaan olevani kotona.
Olemme puhuneet mieheni kanssa paljon ulkomaille muuttamisesta ja se on meille itsestäänselvä juttu. Ausuimme viime vuonna puoli vuotta Bangkokissa ja meillä on suunnitelmissa asua vielä monessa maassa kun muutamat työkuviot Ruotsissa on vielä hoidettu pois alta. Olemme listanneet monia kaupunkeja, joissa olemme ajatelleet vielä asuvamme, mutta vaikka olenkin pitänyt Soulista, ei se silti ollut listallamme, sillä se on vain ollut minulle mukava matkakohde.
Tällä Korean reissulla tunsin kuitenkin selkeästi fiilisteni muuttuneen ja olen ruokkinut kaupunkia kohtaan kasvattamiani, jo varsin suuriksi paisuneita tunteita tämän viikon aikana jatkuvasti.
Siinä missä aiemmilla reissulla olen keskittynyt kahlaamaan läpi kosmetiikkamyymälöitä, olen nyt keskittynyt kävelemään läpi eri kaupunginosia. Olen tehnyt sitä päivittäin tunti tolkulla ja aloittanut homman ensin menemällä metrolla yhdelle uudelle alueelle, josta olen jatkanut matkaa jalan läpi minulle uusien kaupunginosien ja naapurustojen.
Jestas, kuinka paljon olenkaan tästä nauttinut! Toukokuinen Soul on ihanan lämmin ja paljon miellyttävämpi kuin se lokakuinen Soul, josta minulla on kokemuksia. Ulkona on miellyttävää olla, kaikki on kaunista ja voisin vain fiilistellä kaupungin katuja loputtomiin.
Soulin tunnelmassa on jotain aivan erityistä. Se on miljoonakaupunki, mutta silti jotenkin ihanan rauhallinen. Siellä ei ole jatkuvaa autojen tööttäilyä, ihmisten huutoa tai muutakaan melua, joten ympäriinsä kuljeskelu on miellyttävää – varsinkin kun kaupunki on siisti eikä nenään lehahtele samalaisia hajuylläreitä kuin Bangkokissa.
Soul onkin aivan ihastuttava yhdistelmä kaupunkia ja luontoa minulle juuri sopivassa suhteessa eikä tietenkään ole ollenkaan pahitteeksi, että sen kaiken kruunaa vielä loistava kosmetiikkatarjonta.
Rakastan aivan erityisesti Soulin tuhansia kahviloita. Paikalliset saatetaan tuntea maailmalla teenjuojina, mutta tosiasiassa Soul on aivan täynnä kahviloita, joissa on ihana tunnelma ja joihin voisin vetäytyä vaikka joka päivä ihan vain nauttimaan olemassa olostani.
Kahvilat ovat uniikkeja ja juuri sellaisia ihanan rauhallisia paikkoja, joista haaveilin Bangkokissa asuessani kun etsin paikkaa, jonne voisin mennä tekemään töitä ja kirjoittamaan kirjaani. Soulissa sellaisia kahviloita on loputtomasti.
Mikään ei ole ihanampaa kuin istua rauhalliseen kahvilaan, jossa soi mielen rentouttava taustamusiikki, nauttia hyvästä kahvista ja ehkä sitten vielä tehdä hieman töitä. Rakastan sieltä täältä pitkin kaupunkia leijailevaa kahvin tuoksua ja kahviloiden leppoisaa tunnelmaa. Ne eivät tavallisesti ole samanlaisia hälinäkeskuksia kuin Bangkokissa, vaan niissä on oikeasti hyvä keskittyä. Voisinkin todellakin nähdä itseni tekemässä arkisin töitä soulilaisen kahviltan pöydän ääressä.
Rakastan Soulissa myös sitä, kuinka sen rauhallisuudesta huolimatta se on aina hereillä. Kaikkialla tapahtuu kokoajan jotain, kahviloita on auki vuorokauden ympäri ja kaikki on jotenkin vain niin helppoa. Kun siihen vielä yhdistää kaupungin turvallisuuden ei ole ihme, että nautin paikasta todella paljon.
Itseasiassa pari viime päivää olen tuntenut niin vahvoja tunteita Soulia kohtaan, että maa siirtyi jo muuttolistallemme. Mies on ehdotellut sitä sinne, mutta olen ollut itse vähän epäileväinen asian suhteen. Nyt minulle tuli kuitenkin sellainen tunne, että tänne meidän kuuluu ehdottomasti hetkeksi muuttaa ja tottakai olen jo selvitellyt käytännön juttuja asumisen suhteen.
Katsotaan siis, jos tässä vielä käy niin, että päädymme jossain vaiheessa asumaan Soulissa!
Itse olen tällä hetkellä vaihtoa suorittamassa Seoulissa ja tämä on varmaankin kuudes kerta kun vierailen koreassa ja toinen kerta kun asun lyhytaikaisesti täällä. Rakastan Seoulia, enhän muuten tänne palaisi mutta taas tuli todettua että asua täällä en haluaisi. Byrokratia ym on toimimatonta, vastuuta pakoillaan ja siirrellään ongelmien selvittämistä jollekin toiselle tai lakaistaan maton alle ja ruoka on kohtalaisen kallista jos itse haluaa kotona kokkailla. Totesin että Seoulissa on mukavaa silloin kun käyn täällä lyhytaikaisesti. Mutta tämähän on vain oma kokemukseni, joku muu saattaa viihtyä täällä oikein mainiosti pitkäänkin.
En usko itse, että haluaisin olla täällä töissä yms. ”perusjuttua”, mutta voisin mielelläni tehdä täältä etänä töitä, asua Airbnb-kämpissä ja välillä käydä muualla Aasiassa samalla tavalla kuin Bangokissa ollessamme teimme. Sielläkään en pysyvästi haluaisi asua, mutta juuri tuollainen hetkellinen, noin puolen vuoden asuminen olisi ihanaa ennen uuteen kohteeseen siirtymistä. 🙂
Mulla on aika samanlainen fiilis. Soulissa on vaikka mitä mahtavia menomestoja, mutta vaihto on osoittanut että arki täällä on aika ankeeta.
Tavallinen, muiden säännöillä luotu arki on tosiaan varmasti tyypillistä suurkaupungin arkea Soulissakin. 🙂 Eri asia jos elää Airbnb:ssä ja työskentelee verkossa. 🙂
Tokio on se paikka jossa itse olen kokenut vastaavan tunteen – ja oikeastaan vain siellä. Kōenji on kasvanut itselle rakkaaksi alueeksi, ja jokin siinä vaan on kun kävelee niitä katuja eri aikoina ja katselee elämää. Kunhan välttää metroa ruuhka-aikoina, niin ei ole tullut ahdistusta siitäkään että valtava määrä ihmisiä asuu niin pienellä alueella (taitaa edelleen olla maailman tiheiten asuttu kaupunkien keskittymä). Joka paikassa on toki aina omat ongelmansa mutta silti ne jotenkin unohtaa Tokiossa ollessa. Niin paljon nähtävää että aina löytyy uutta (ja sekös tätä duracell-pupua vain innostaa entisestään :’D), hankala nähdä että koskaan kyllästyisi siellä olemaan. Jäätävä ikävä iskee jatkuvasti nyt kun ei hetkeen ole päässyt käymään, enkä todellakaan ole kaveripiirissäni ainoa jolla on aivan samat tuntemukset!
Tällaisia tuulia nyt Koreassa:
https://yle.fi/uutiset/3-10775623
https://www.theguardian.com/world/2018/oct/26/escape-the-corset-south-korean-women-rebel-against-strict-beauty-standards
Olisipa mielenkiintoista kuulla Virveltä, miten tämä on näkynyt Soulin kaduilla! Itse en ole edes osannut ajatella, että Etelä-Koreassa on noin tiukat kauneusstandardit naisille (ja miehille?). Mahtavaa, että vastarintaa on alkanut löytyä!
Katukuvassa nuo tiukat kauneusstandardit eivät minusta kauheasti näy täällä, mutta korealaiset ovat kyllä todella ulkonäkökeskeisiä. Juuri kuuntelin yhden ulkomaalaisen kielenopettajan YouTube-videota jolla hä totesi olevan vähän ärsyttävää, että kun hän näyttää opiskelijoilleen jotain videota, ovat kaikki heti kommentoimassa ihmisten ulkonäköä, vaikka se ei liittyisi aiheeseen yhtään.
Jos kuitenkin vain katselee ihmisiä eikä puhu ihmisten kanssa, niin minusta noita ajatuksia ei voi ”nähdä”, vaan moni näyttää täysin tavalliselta ja vain ihannoi tietynlaista lookkia.
Täällä on lisää ajatuksia korealaisten kauneuspakkomielteestä:
https://blogit.terve.fi/ostolakossa/miksi-etelakorealaisilla-pakkomielle-kauneuteen/
Entä näkyykö kaduilla näitä ”vastarintaliikkeen edustajia” kuinka paljon?
Minusta kaduilla kävelevät ihmiset ovat ennenkin tosiaan näyttäneet aivan tavallisilta pääosin, joten en ole huomannut mitään eroa. Ehkä joo useammalla ihmisellä on ollut lyhyt hiustyyli, mutta käytännössä silti harvoilla, eli varmasti lähinnä asenteissa eroa ja huomaisi, jos olisi tekemisissä paikallisten kanssa tiiviimmin. 🙂
Ah, Soul. Rakastan sita kaupunkia. Olen kaynyt vain kerran, lomalla. Toisaalta rakastan myos k-poppia! Mutta yhdyn samaan, ensimmainen suurkaupunki jossa on tuntunut tosi kotoisalta ja turvalliselta. Olisi ihanaa viettaa siella myos pidemman aikaa. Myos harvoja paikkoja joihin haluaisi palata uudelleen lomailemaan… Yleensa kayn paikoissa vain kerran.
Minäkin tykkään yleensä käydä paikoissa vain kerran kurkkimassa, mutta tässä paikassa joku vetää puoleensa yhä uudelleen. Ehkä se on se, ettei kaikki koskaan tunnu samalta, vaan kokoajan on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa. 🙂
Saan aina jonkinlaisen slaagin, kun huomaan ”Pandan” kommentoineen ja mietin että hetkinen en oo vielä kyl kirjottanu :’D
Soulia mietin kohteeksi silloin kuin valkkasin Aasiasta kohteita lomamatkalle, mutta päätin jättää sen tällä kertaa pois. Nyt meinaa matkakärpänen taas purra, ehkä vielä tämäkin paikka tulee koettua 🙂
Itselläni kaikista paikoista sydämen on vienyt Lontoo ja Edinburgh. Niihin palaan yhä uudelleen lomilla. Edes Pariisi ei saanut tätä tunnetta aikaan missään vaiheessa. En tiedä kumman noista rakkaista paikoista valitsisin, kummassakin on omat juttunsa joiden takia niihin jäin kiinni, ehkä Edinburgh olisi kuitenkin se joka veisi voiton pysyvän asumisen kannalta. Olemme miehen kanssa nyt jo vakavissamme puhuneet muutosta kun lapset lentävät pesästä. Eläkeikä toki silloin jo häämöttää, mutta lasten lennettyä tahoilleen, ei täällä suomessa ole enää mitään mikä pitelisi.
Italiaan rakastuin lomamatkalla ja tunsin olevani ”kotona” nyt olen asunut tààllà jo kohta 18 vuotta. Tàllà hetkellà lempikaupunkejani ovat Kioto ja New York, niissà on aina mukava kàydà uudelleen ja uudelleen.
Minun ”home-away-from-home”-kaupunkini on Ateena <3
Soulissa olen käynyt vain kerran eikä se vielä jättänyt mitään suurempia kiintymyksen tunteita, mutta voin kyllä yhtyä moneen asiaan mistä kirjoitit kaupungista: etenkin sen rauhallisuus kokoonsa nähden on todellakin hämmentävää ja ihastuttavaa. Olen monesti jo löytänyt itseni haaveilemasta uudesta vierailusta Souliin. Yleensä vasta seuraavat kerrat paljastavat todellisen kemian matkakohteen ja vierailijan välillä 🙂 Ensimmäinen kerta on tunnelmaltaan ihan erilainen koska silloin aistit kohdistuvat kaiken uuden kokemiseen, toisella vierailulla näkee asiat jo vähän eri lailla, huomaa pienempiä detaljeja ja suhde alkaa syventyä 🙂
Soul on kyllä miellyttävimpiä miljoonakaupunkeja joissa olen käynyt, se on selvää.
Tulet Sanni sitten perinteiaeen tapasn kylään kun muutan sinne! 😉
Hei, löysin blogisi ja oli pakko kommentoida. Asun itse Soulissa ja olen kyllä tykännyt täällä asumisesta todella paljon. En ole täällä siis opiskelijana. Täältä löytyy myös ihanaa metsää ja luontoa, jos kaipaa hiljaisuutta. Suosittelen 🙂
Kiva kuulla! Souliin hetkeksi muutto kyllä houkuttaa. 🙂
Haluan asua soulissa koska siellä olisi ihan mukavaa ja mun lempibändini konsertit!
Ja haluan oppia myös koreaa! Siellä tunnun kotoisalta vaikka en ole käynyt siellä!