Mitä enemmän kosmetiikan kemiasta opin, sitä vähemmän tajuan asioista ennen tietäneeni. Olin kuvitellut minulla olleen hyvän perusymmärryksen monista asioista, mutta opiskelu on osoittaunut, ettei kaikki olekaan niin mustavalkoista.
Kaikken eniten minua on ehkä jopa ärsyttänyt se, että kun muutamia vuosia sitten luulin saaneeni hyvän kosmetiikan kemian opetuksen eräältä Suomessa sitä tunnetusti opettavalta ihmiseltä, olenkin saanut itsenäisesti tajuta vuosien saatossa, etteivät asiat olekaan niin mustavalkoisia, jollaisiksi ne silloin esitettiin.
Tuolloin uskoin esimerkiksi opettajani sanomaa siitä, että jos jonkun raaka-aineen INCI-funktiona oli olla hoitava aine (conditioning) tarkoitti se vain sitä, ettei se oikeastaan tehnyt yhtään mitään, se vain oli ja sitä sai käyttää, koska se oli todistettu turvalliseksi.
Aine kun ei ollut kosteuttava eikä pehmittäväkään aine, jonka tyyppiset vaikutukset yleensä mielletään hoitaviksi, joten eihän se siis oikeastaan tehnyt mitään. Ja minä uskoin asian vakuuttavasti esittänyttä opettajaani uskaltamatta edes ajatella, että asia voisi olla jotenkin toisin ja kirjoitin tuon jopa faktana blogiini silloin.
Nyt jälkikäteen ihan hävettää. Nyt nimittäin tiedän, että hoitavat aineet ovat niitä, jotka eivät tosiaan sido hiuksiin kosteutta tai pehmitä niitä yms., mutta jotka kykenevät esimerkiksi jättämään hiukseen hoidetun tuntuisen pinnan tai niiden muulla tavalla hoitavista vaikutukista voi löytää paljonkin tutkimustietoa.
Eräässä teoksessa homma kiteytettiin vapaasti suomennettuna hiusta hoitavan aineen saavan hiuksen tai ihon tulemaan ”työstettävään tilaan”. Hiuksien kohdalla tämä tarkoittaa sähköisyyden vähentymistä sekä pehmeyttä ja sileyttä ja ihon kohdalla puolestaan pehmeyden ja kosteutetun fiiliksen tuntua.
Sitten on myös asioita, joita kukaan ei varsinaisesti ole opettanut minulle väärin, mutta jotka olen vaan luullut ymmärtäneeni.
Yhdelle sellaiselle tahtoisin omistaa tämän postauksen, sillä en usko olevani suinkaan ainoa, joka ei ole tajunnut tätä minulle nyt ihan uutena itsestäänselvyytenä auennutta asiaa.
Moni INCI-listoja omatoimisesti availeva yrittää bongata listoilta aina niitä ”hyviksiä”, eli aineita, jotka tunnistaa ja muistaa kuullensa olevan vaikkapa kosteuttavia tai pehmittäviä aineita. Itse ainakin tein ennen ja jossain määrin vielä nykyäänkin niin.
Harva tunnistaa kovin montaa listattua ainesoaa, mutta joukossa on yleensä aina niitä helppoja ja joka puolella esiintyviä aineita, joita pitää itsestäänselvyytenä. Ja yksi tällainen ainesosa on varmasti glycerin.
Glycerol eli suomalaisittain glyseroli (tai glyseriini) on kolmearvoinen alkoholi, mikä tarkoittaa käytännöntasolla sitä, että se sitoo itseensä todella tehokkaasti kosteutta eli vettä.
Glyserolia käytetään kosmetiikassa paljon ja varsinkin kosteusvoiteissa se on helppo ja hyvin toimiva raaka-aine. Sille on muitakin funktioita kuin pelkkä kosteuttajana toimiminen, mutta nyt haluan sanoa pari sanaa nimenomaan sen kosteuttajana toimimisesta, sillä sellaisena kuluttaja sen yleensä tietää.
”Aah, shampoossani ja hoitoaineessani on glyserolia! Mahtavaa, ne kosteuttavat siis hiuksiani! Ja suihkugeelissänikin on sitä vielä! Voi kuinka mukavaa tällaiselle kuivaihoiselle!” ajatteli entinen Virve ja näin uskon ajattelevan varmasti monen muunkin.
Mutta tiedättekö mitä? Veden kanssa niin mielellään sitoutuva glyseroli on vesiliukoinen aine. Ja tiedättekö mitä se tässä yhteydessä tarkoittaa? Se peseytyy hiuksista ja iholta pois suihkussa ihoa ja hiuksia huuhtoessa. Se ei siis liiemmin jää hiuksiin tai iholle.
Se lavuaarista alas valunut hoitoaine ei siis todellakaan kosteuttanut hiuksia puhtaasti glyserolin voimalla eikä glyserolia sisältänyt suihkugeelikään tainnut jättää iholle kosteutta itseensä sitovaa glyserolikalvoa.
Miksi sitä sitten on laitettu sinne purkkiin? Siksikö, että se on halpa aine ja ihmiset tunnistavat sen ja ajattelevat, että aah, tämäpä kosteuttaa, ostan tätä? Onko se muka pelkkä ovela markkinointikikka? No ei todellakaan. Sillä on kyllä funktio.
Sen funktiona on yhä edelleen sitoa kosteutta. Nimittäin itse tuotteen kosteutta.
Shampoo, hoitoaine ja suihkugeeli kun ovat suureksi osaksi kuitenkin tehty vedestä ja mitä vedelle tapahtuu ajan kuluessa? Se haihtuu. Ja eihän se sovi, että tuote, jonka pitäisi olla käyttökelpoinen vielä pari vuotta pakkaushihnalta pääsyn jälkeen olisi haihduttanut kaiken vetensä ja jättänyt jälkeensä vain muita ainesosia.
Sitä siis edelleen todellakin tarvitaan sitomassa kosteutta, mutta tällä kertaa itse tuotteen kosteutta ja tarve tulee nimenomaan tuotteen koostumuksen säilymisen puolelta.
Onko glyseroli sitten ihon tai hiusten kosteuttajana ihan turha ainesosa? No ei todellakaan, päin vastoin.
Jos tuote jätetään iholle tai hiuksiin, pääsee se suorittamaan missiotaan kosteutta sitovana superaineena ja siitä todellakin on hyötyä. Mutta poispestävissä tuotteissa siitä ei ole ihon tai hiusten kosteutustehon puolesta hyötyä.
Tiesittekö te tämän? (Ja jos tiesitte, niin olisitte kyllä saaneet kertoa minullekin!)
Postauksen lähteenä on käytetty yhtä lemppariraamatuistani, eli R. Schuller & P. Romanowski: Beginning Cosmetic Chemistry (sivut 100 ja 114).
Voi vitsi miten mielenkiintoisia nää sun postaukset on!! Multa monesti kysellään että mistä tiedän näinkin "paljon" inceistä ja kosmetiikasta niin vastaan yleensä että olen lukenut Ostolakossa-blogista, mahtavaa että voit nyt vieläkin syventää omaasi ja meidän tietoutta 🙂 Ehkä siksikin nää incijutut on niin supermielenkiintoisia, että ei tällainen tavallinen pulliainen saa tietää näitä juttuja ihan noin vain, koska inceistä edelleenkin puhutaan aika vähän 🙂
Tuo on totta, ettei niistä oikein noin vaan saa tietoa mistään ja jotta osaisi tarttua oikeisiin kirjoihin, pitäisi tietää, mitä on kannattanut opiskella ennen niihin tarttumista ja mitä ne oikeat kirjat edes ovat. Ja mitä enemmän nyt opin, sitä enemmän naurattaa, että olen ennen luullut jostain jotain ymmärtäväni näiden juttujen kohdalla… 🙂
Todella mielenkiintoinen postaus! Täällä ainakin yksi joka ei tiennyt tuota. Mutta nyt kun aloin tuota miettimään niin koin ahaa! -elämyksen. 😀 Olisi kiva lukea tämän tyyppisiä postauksia enemmänkin 🙂
Tuo oli tosiaan hyvin itsestäänselvä juttu sitten kun asiaa vaan alkoi miettiä, mutta eipä vaan ollut tullut minunkaan mieleeni miettiä.
Lupaan yrittää parhaani mukaan tarjoilla teillekin saamaani sivistystä! 🙂
Ou nou, tiesin tuon, kun olen kemiaa yliopistossa opiskellut, mutta en ole tajunnut, että kukaan voisi ajatella, että se jossain sampoossa olisi käyttäjälleen eduksi…:) En ole siis ikinä ajatellutkaan, että siitä olisi suihkugeeleissä tai sampoissa mitään hyötyä vaan nimenomaan kosteusvoiteissa (kasvo- ja vartalovoiteissa, huulirasvoissa). Tai kuten sanoit, on siitä tuotteelle itselleen hyötyä, mutta ei käyttäjälle, jos se pestään pois…
Noinhan se usein on, että joku juttu on itselleen itsestäänselvyys, mutta jos ei esimerkiksi tässä tapauksessa tällainen tavallinen asiaa millään lailla opiskelematon ole alkanut miettiä asiaa erityisesti, niin ei se tosiaan ole koskaan tullut mieleenkään. Hyvin loogista, kylläkin näin jälkikäteen ajateltuna. 😉
Hmm, pelkkää glyserolia sisältävän purkkini käyttö taisi mennä uusiksi. Iholle olen jo käyttänyt sitä sentään (tietämättämäni) oikeaoppisesti, eli jättänyt sen yön yli hautumaan jonkun muun voiteen kanssa. Mutta hiuskäytössä… pitäisiköhän sekoittaa jätettävään hoitoaineeseen? 😀
Osaatko muuten sanoa, kuuluuko glyserolin perusominaisuuksiin kuumotus ihon pinnalla?
Valitettavasti en osaa yhtään sanoa mitään varmaa, mutta aloin vaan miettiä, että jos glyceroli kerran on kosteutta sitova ja sitä laittaa iholle yksinään, niin silloinhan sen luulisi nimenomaan imevän IHOLTA sitä kosteutta, sillä jostakinhan sen kosteuden on siihen tultava ja jos aineostaa ei ympäröi muu koostumus, niin silloin sen olettaisi ottavan sen iholta ja tämä taas voi ehkä saada tuollaista ikävää tunnetta aikaan iholla…? Tämä ei nyt siis ollut mikään fakta, kunhan spekuloin omalla järjelläni. Moni ainesoa ei ole ollenkaan niin supertehokas yksinään käytettynä kun ihmiset luulevat, vaikka ainesosalla hyvä maine onkin ja monesti tuotekoostumuksiin onkin optimoitu niitä parhaita ja toimivimpia pitoisuuksia. Vähän niinkuin ettei liika makeakaan ole kerralla hyvästä, vaikka sitä onkin mukava sopivassa suhteessa nauttia. 😉
Kiitos vastauksesta, se sai miettimään asiaa tarkemmin. Mutta kuten kommentissasi kerroin, en sentään käytä glyserolia yksinään vaan voiteen kanssa. 🙂 Ehkäpä jokin toinen voide toimisi kombossa kuitenkin paremmin. Jotenkin sitä vain jumiutuu helposti tiettyihin rutiineihin. 😀 Toisaalta aina aamuisin iho tuntuu ihanalta (esim. paljon pehmeämmältä kuin pelkästään tuon käyttämäni voiteen kanssa), vaikka alkutunne ei olekaan niin mukava.
Usein apteekin glyserolipulloista löytyy merkintä 85% (tai muu %), koska tuote ei ole puhdasta glyserolia vaan siinä on vesikomponentti mukana. Kuten alkoholituotteidenkin kanssa. Se, että onko kyseinen vesimäärä + voiteen sisältämä vesimäärä riittävä estämään veden sitomista ihosta riippuneen vallitsevasta ilmankosteudesta.
Tällähetkellä Oulussa 92%, eli glyseroli sitoisi ilmasta kosteutta eikä iholta. 🙂
Kuvittelisin ettei Suomessa ilmankosteus yleensä laske niin matalaksi että glyseroli alkaisi vetämään kosteutta iholta, mutta saatan olla väärässä.. Mainittiinko kirjassa Virve, raja-arvoja ilmankosteusden suhteen siihen milloin veden haihtuminen kääntyy ihosta kosteutta sitovaksi? 🙂
Tiedätkö mitä? En ollut koskaan edes ajatellut tuota asia ennen kuin sen sanoit, kiitos! 🙂
En ole koskaan lukenut aineesta niin yksityiskohtaista teosta, että siinä oltaisiin menty noin tarkkoihin asioihin, mutta nyt kun asia jäi mitintään muistan, että olen nähnyt kirjastossa ihan oman kirjansa pelkälle glyserolille ja siinä tämä asia tulisi varmasti esiin. Taidankin koittaa siis saada sen käsiini.
Kiitos, että annoit ajattelemisen ja selvittämisen aihetta! 🙂
Tuo "incihyvisten" ja "-pahisten" etsiminen nimen omaan vie niin kuluttajan kuin ammattilaisenkin helposti harhaan. "Everything is poison, there is poison in everything. Only the dose makes a thing not a poison."
Tuo on aivan totta ja itseasiassa tuohon lainaukseesi liittyen on ajastettuna postauskin tässä Inside the Industry -sarjassa. 🙂
glyseroli-asia oli ennestään tuttu. sitä vain olen jäänyt miettimään, että voikohan sillä olla ihosti kosteutta sitova ominaisuus. siis jos laitan yöksi glyserolia sitovan voiteen, se ottaa kosteutta alemmista ihokerroksista, ja kun aamulla pesen kasvot glyseroli häipyy kosteuteni kanssa. joskus joku kirjoitti, ettei käytä glyserolivoiteita juuri tuon takia, että niistä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. jännä aihe!
muista, ettei tieteessä saa raamattuja olla 😉 jos opiskelisit esim. kemistiksi ja ryhtyisit vaikka tutkimaan jotain tässä kirjoittamaasi, saattaisitkin olla häpeissäsi kun on tullut höpöjä kirjoiteltua ja vielä tuollaisen kirjan kanssa, samoin kuin nyt häpeilit uskoasi aiempaan opettajaasi. siis en sano että kirja tai nämä jutut olisivat höpöjä, mutta mihinkään ei pidä jumiutua 🙂
Voidehan ei siis sido glyserolia vaan voiteessa on glyserolia, joka sitoo vettä, mutta koska tuoteessa itsessään on jo suuri osa vettä, on sillä antaa sitä kosteutta iholle. Jos siit lätkisit pelkkää glyserolia iholle, voisi tilanne olla toinen, mutta koska voide on optimoitu niin, että sen glyserolilla ja niillä muilla aineillakin on ihan oikeasti joku ihoa auttava funktio, niin minusta huolesi on turha. Glyseroli on loistava aine ja sitä käytetään kosteusvoiteissa paljon enkä näe mitään syytä, miksi tarvitsisi alkaa huolestumaan ja välttelemään ainetta kun vaan ymmärtää, miten se toimii. 🙂
Ja tuo on aivan totta, että ei tosiaan saa uskoa sokeasti kaikkea, mitä lukee. Itse olen innoissani siitä, että nyt minullakin on kosmetiikka-alalla tietotaito lähteä tutkimaan asioita monista lähteistä! 🙂
Olet selkeästi löytänyt blogille uuden suunnan, hienoa! Minä nimittäin jätin aiemmin tänä vuonna kommentin, että blogisi taso on laskenut ja oletko itse sitä huomannut. No, kommentti oli kirjoitettu pikaisesti ja kömpelösti, mutta selkeästi nyt ostolakossa on täyttä asiaa eikä enää "ihan jees tuote, sopii varmasti edes jollekin tyypille" näin kärjistäen 🙂 Varmasti uudella suhteellasikin on osuutta tähän, kun elämässä on selkeä suunta.
Tykkään tällaisista postauksista jotka sisältävät kunnolla tietoa, koska minä en todellakaan tiedä kosmetiikasta juuri mitään ja ostan sitä hyvin vähän. Mutta kuitenkin pidän huolta ulkonäöstäni ja laittaudun kevyesti. Painotan enemmän ihonhoitoa ja meikkipohjaa ja kiitän geenejä tummista piirteistä 😉
Kiitos kommentista! 🙂 Onhan se itseäänkin piristävää kun tajuaa, että mikä on oikeasti itseään inspiroivaa. Ehkä se pelkkien tuote-esittelyjen näpyttely oli jossakin vaiheessa sitä, mutta toivon, että tämä uusi ja monipuolisempi suunta tekee blogistain jatkossa kiinnostavamman. Arvostan siis ehdottomasti kaikkia kriittisiäkin kommentteja aina silloin, kun niissä on pointti ja kerrottu, mitä voisin tehdä toisin ja miten se toisin voisi olla. 🙂
Mielenkiintoinen postaus. Kommenteissa esiin noussut asia on tosi hämmentävä. Tuntuu siltä että tässä on pakko olla jokin väärinkäsitys. Glyserolia käytetään voiteissa niin yleisesti, että tuskin voi olla niin että kosteuden sitominen tarkoittaisi kosteuden imemistä iholta. Minun kokemustani glyserolia sisältävistä voiteista tuo ei ainakaan vastaa. Esim. käsivoiteet: ellen käytä niitä talvella, käteni muuttuvat koko ajan korppuisemmiksi. Kun muistan käyttää, etenkin jos muistan joka ilta laittaa (mm. glyserolia sisältävää) käsivoidetta yöksi, tilanne helpottuu selvästi, ja kosteutus on myös pitkäkestoisempaa kuin vain seuraavaan pesuun saakka. Ts. vaikka rasvaamista joutuukin jatkamaan säännöllisesti, tilanne paranee niin että kädet eivät enää ole edes ennen rasvausta niin kuivat kuin sellaisena jaksona kun käsien rasvaus on unohtunut pitkäksi aikaa. Tuskin olen ainoa jolla on tämä kokemus glyserolia sisältävistä kosteusvoiteista 🙂
Hei, peruutan äskeisen epäilevän kommenttini – oikeassahan sinä olit, Virve 🙂 Löysin glyserolista (eli glyseriinistä) tällaista Paula's Choicen sivuilta: "Humectants such as glycerin have always raised the question as to whether or not they take too much water from skin. Pure glycerin (100% concentration) on skin is not helpful and can actually be drying, causing blisters if left on too long. So a major drawback of any humectant (including glycerin) when used in pure form is that they can increase water loss by attracting water from the lower layers of skin (dermis) into the surface layers of skin (epidermis) where the water can easily be lost into the environment. That doesn’t help dry skin or any skin type for that matter. For this reason, glycerin and humectants in general are always combined with other ingredients to soften skin. Glycerin combined with other emollients and/or oils is a fundamental cornerstone of most moisturizers. (Source: Skin Therapy Letter, February 2005, pages 1-8) What about products touting their high levels of glycerin? There is no research showing higher amounts of glycerin have any increased benefit for skin. […] When properly formulated, glycerin shores up the skin’s natural protection by filling in the area known as the intercellular matrix and by attracting just the right amount of water to maintain the skin’s homeostasis. There is also research indicating that the presence of glycerin in the intercellular layer helps other skin lipids do their jobs better (Sources: International Journal of Cosmetic Science, October 2014, pages 412–418; American Journal of Contact Dermatitis, September 2000, pages 165–169; and Acta Dermato-Venereologica, November 1999, pages 418–421)." http://www.paulaschoice.com/cosmetic-ingredient-dictionary/definition/glycerin
Juurikin noin, eli nuo kosteutta sitovat aineet nimenomaan sitovat sitä kosteutta itseensä ja koska kyse on kemiallisesta reaktiosta, joka tapahtuu "automaattisesti" eivät ne mieti, että ahaa, tässä on iho ja tässä on voide, kummastakos sitä kosteutta itseeni sitoisin. Siksi kannattaakin tosiaan muistaa, että raaka-aineet on optimoitu tuotepohjiin kuluttajien etujen mukaisesti ja että kosteusvoiteiden pääraaka-aineena on usein juuri se vesi, jolla on toki muitakin tehtäviä, mutta jota se kosteutta sitova aine voi nyt itseensä ja sitä kautta iholle sitoa ja kuten tuossa Paulalta otetussa lainauksessa tulikin selväksi, käytetään apuna myös muita aineita. Eli vaikka joku yksittäinen raaka-aine tosiaan kuulostaa hyvältä, niin kotikemistinä sillä voi saada jopa huonomman lopputuloksen jos ei tiedä kaikkia vinkkeleitä asiasta. 🙂
Kiitos tuosta lainauksestasi, vahvisti sen, mitä olen antanut itseni oppia. 🙂
meille opetettiin lääkkeenvalmistuksessa, että humektantit estävät veden haihtumista iholta. ymmärsin sen niin, että ihosta normaalistikin ilman mitään rasvoja päällä haihtuu nestettä ja sitten humektantit pitävät kosteuden siinä ihon pinnalla, ettei se pääse haihtumaan. anteeksi, kurssista on jo 2 vuotta kohta, selitys saattoi olla sekava ja yhdistellää monia tietoja 😀 -milla
ps. sitten rupesin miettimään tuota "nopeekäyttöstä" niin siitä en enää osaa sanoa
Heippa! En tiedä mitä mieltä muut ovat, mutta mun mielestä fonttikoko postauksissa saisi olla hieman suurempi! Tuntuu, että hieman joutuu tihrustamaan (varsinkin pätkät missä on enemmän tekstiä), vaikka hyvä näkö mulla onkin, =)
Kiitos kommentista! Mietin itsekin tänään ihan samaa, joten hyvä kun sanoit. Säädän tällä viikolla blogini ulkoasun vielä loppuun, joten suurennan fonttikokoakin hieman.
Minusta on ihanaa, että kommentoitte tällaisia asioita, sillä haluan ehdottomasti, että blogia on miellyttävä lukea! 🙂
Hahah olipas hauskaa, nimittäin selasin linkkaamasi postauksen läpi missä kerroit kemian opiskelustasi ja muistan, miten olin ennen ihmetellyt kuinka hepralta kaikki muistiinpanosi näyttivät. Nyt kun katsoin niin oli kyllä kaikki jutut tosi tuttuja, vasta nimittäin kävin kemian ykköskurssin. 😀
Haha, niin se vaan hepreakin muuttuu ymmärrettäväksi. 😉
Tähän keskustelun aiheeseen liittyen tuli mieleeni Juurikasvun keskustelu humektanteista ym.: http://www.juurikasvu.org/smf/index.php?topic=5438.0
Kosteutus on erityisesti luonnonkiharan kanssa jatkuva päänvaiva. Kiharan laatu on ihan erilaista erilaisessa ilmastossa, joten samat tuotteet eivät sovi ympäri vuoden.