Takana vuosi tavaroiden vähennystä – tältä minimalistinen kotimme näyttää nyt

Siitä on aika tarkalleen vuosi, kun palasimme miehen kanssa kotiin Ruotsiin asuttuamme Thaimaassa puoli vuotta. Tuo puoli vuotta konkretisoi meille todella hyvin, kuinka vähän tavaraa me henkilökohtaisesti loppujen lopuksi tarvitsemmekaan onnelliseen elämään ja sai meidät tarttumaan todenteolla tavaroiden vähentämiseen.

Uskoin, että homman voi tehdä yhtenä rykäisynä, sillä olinhan jo pitkään vähennellyt tavaroitani ainakin jossain määrin ja meillä tuntui olevan vähentämisen suhteen muutenkin hyvin selvät sävelet. Joidenkin viikkojen ajan kävimme omaisuuttamme läpi tavara kerrallaan tutkien kaikki kaapit ja laatikot eliminoiden kaiken mahdollisen turhaksi kokemamme. Jätimme jäljelle vain sen, mitä uskoimme tarvitsevamme ja olimme todella tyytyväisiä siihen, kuinka kotonamme oli jäljellä enää vain kaikki tarpeellinen.

Kun nyt katson vuoden taaksepäin nauran. Tilanne on nimittäin muuttunut siitä niin paljon ja erityisesti näkemykseni siitä, mikä kaikki on oikeasti tarpeellista on muuttunut aivan valtavasti.

Annoin tuon viimekesäisen raivaamisen jälkeen tilanteen pysyä sellaisena lähes puoli vuotta, mutta loppuvuodesta lähtien olen jälleen vähentänyt tavaroita pikkuhiljaa ja huomannut päivästä toiseen omistavani edelleen täysin turhia tavaroita.

Pelaan itseni kanssa minua viihdyttävää poistopeliä, jossa lasken karsimiani tavaroita ja raportoin niitä Instagram Stories -klippeihini. En ole laskenut ihan jokaista yksittäistä tavaraa erikseen ja monet kasassa, nipussa tai kimpussa poistetut samankaltaiset jutut olen laskenut yhdeksi tavaraksi, mutta viimeisten noin seitsemän kuukauden aikana kotoamme on vähentynyt laskujeni mukaan noin 1700 asiaa.

Vilautin blogissa viimeksi helmikuussa, miltä asuntomme näytti. Koska tavaroita on kuitenkin vähentynyt sen jälkeen vielä paljon ja koti on kokenut pari muutakin pientä muutosta, ajattelin tehdä tänään pienen päivityspostauksen siitä, miltä meillä näyttää nyt ja kuinka tavaroiden vähentäminen etenee.

Kuten olen kertonut, olemme päättäneet laittaa tavaramme kasaan ja lähteä kiertämään Aasiaa. Tällä hetkellä alustava suunnitelma on, että laitamme asuntomme (kalustettuna) vuokralle vuodeksi ja katsomme sitten, mikä fiilis meillä on ja mitä haluamme tehdä. Meillä on pieni talonyhtiön varastokomero, johon mahtuu jotain välttämättömyyksiä, joista emme halua turhaan luopua, mutta joita ei ole järkeä ottaa mukaan maailmalle (esimerkiksi vuodevaatteet, pyyhkeet ja talvitakit). Pyrimme kuitenkin siihen, että komeroon menee mahdollisimman vähän tavaraa, sillä emme missään nimessä halua laittaa sinne mitään sellaista, mille ei varmasti ole myöhemmin käyttöä.

Muusikko-miehelläni on sovittu syksyksi yksi teatteriproduktio, jossa hän soittaa ja on vielä hieman epävarmaa, mihin asti tuo produktio jatkuu. Alustavasti keikkoja on jouluun asti, mutta tavallisesti isojen teatterien musikaalit jatkuvat ainakin kevättalvelle tai joskus jopa toukokuulle, eli riippuu täysin tuosta produktiosta, koska pääsemme lähtemään. Kun aikataulu syksyllä varmistuu, konkretisoituu hommakin varmasti paremmin ja loputkin ylimääräiset tavarat lähtevät kiertoon luontevasti.

Tältä meillä jokatapauksessa juuri nyt näyttää:

Eteisemme on varsin simppeli. Meillä molemmilla on pari takkia (joista paksummat ovat varastossa kesän) ja muutamia pareja kenkiä, mutta ennen reissuun lähtöä tulen katsomaan omat kenkäni läpi hieman kriittisesti. Omistan tällä hetkellä viisi paria kenkiä: yhdet juhlakengät, matalakorkoiset korkkarit, balleriinat, lenkkarit ja sandaalit.

Noita juhlakenkiä minun täytyisi kokeilla käyttää taas pitkästä aikaa, sillä veikkaan, että ne eivät ole mukavat jalassa ja alkavat hiertää, eli ne lähtevät kiertoon luontevasti. Lenkkarini ja sandaalini tulen laittamaan uusiksi ennen reissuun lähtöä, sillä niiden on pakko olla reissua varten optimaaliset painon ja mukavuuden puolesta. Balleriinani todennäköisesti hajoavat syksyyn mennessä ja matalat korkkarit jätän varmaankin varastoon, sillä ne ovat loistavat, mutta eivät kuitenkaan sellaiset, että ottaisin niitä reppureissulle. Talvella joudun hankkimaan uudet talvikengät viime talvena hajonneiden tilalle, joten nekin tulevat jäämään varastoon.

Muuten vaatehuoneemme laatikoissa on varsinkin minun osaltani melko tyhjää. Alushousuja on noin kahden viikon tarpeisiin ja niiden määrä tulee varmasti vielä hieman vähenemään tulevien kuukausien aikana, sillä joukkoon mahtuu vielä parit hyvin vanhat pöksyt.

Sukkia on toistakymmentä paria, mikä tuntuu turhan paljolta, eli niitäkin varmasti vielä vähenee. Muun vaatekaappini sisällön esittelinkin juuri vähän aikaa sitten ja tuon aiemman postauksen jälkeen sieltä on lähtenyt pois vielä muutamia vaatteita, eli nyt vaatteita on kolmisenkymmentä. Reissuun tulee lähtemään kymmenisen vaatetta, joten katsotaan, mitä teen lopuille.

Vaatehuoneen kaapissa on muutamia laukkuja ja hyllyllä on pari isompaa käsilaukkua, joita en halua ottaa reissuun mukaan, sillä ne ovat kaikki vähän arvokkaampia. Käsilaukkuni ovat varmaankin ainoa tavara, jotka koitan saada jonkun muun nurkkiin reissun ajaksi, sillä en haluaisi myydä niitä pois, mutta niitä ei viitisi oikein talonyhtiön varastokomeroonkaan laittaa, kun ne ovat kuitenkin arvokkaita.

Vaatehuoneen hyllyllä on edelleen vielä monia lempparituoksujani, jotka ovat oikeasti jo aika vanhoja, eli niitä ei voi enää antaakaan kenellekään. Suihkuttelen niitä siis kevääseen asti ja katson sitten, että mitä teen lopuille pullojen jämille. Meillä on kotona jo muutenkin pieni kokoelma vanhoja hajuvesitestereitä, jotka palvelevat vessanraikastimina, joten siihenkään homman en ehdi näitä käyttää.

Siivouskomeromme tilanne on loistava. Se on aiemmin ollut huone, jossa on ollut helppoa säilöä kaikkea ”puolikivaa”, mutta nyt se on jo varsin tyhjä. Tällä hetkellä sieltä löytyy vain siivousvälineitä ja kierrätykseen meneviä roskia eri kasseihin ja laatikoihin kerättynä.

Yhdessä noista hyllyllä näkyvistä kahdesta valkoisesta laatikosta on työkaluja, joten sen laatikon laitamme varastoon ja toisessa taas kodin tarvikkeita ompelulangasta tulitikkuihin, paristoihin, kaksipuoliseen teippiin, kengänpohjallisiin ja lääkkeisiin, joten niiden tarpeellisuus pitää arvioida sitten keväämmällä tavarakohtaisesti uudelleen kun nähdään, mitä niistä on silloin vielä jäljellä.

Meillä ei ole kotona liiemmin säilytystilaa, mutta nykyään sille ei varsinaisesti kyllä olisi kummempaa tarvettakaan. Aiemmin säilytin paljon henkilökohtaisia tavaroitani ja erityisesti kosmetiikkaani loft-asuntomme yläkerrassa olevassa pienessä huoneessa, jonka matala viistokatto tekee siitä hankalan käyttää muuhun tarkoitukseen.

Nyt tämä huone on jäänyt vaille käyttöä ja sieltä löytyy vain kuvausvaloni, jotka nekin jätän varmasti varastokomeroon talteen, sillä niitä ei ole järkeä myydä pois, kun palatessa niitä kuitenkin taas kaipaisin.

Muutenkin kodissamme on nykyään kaappien ja laatikoiden suhteen melko tyhjää. Tämän senkin toinen kaappi on tyhjillään kuten yksi vetolaatikkokin, mutta muuten meillä on molemmilla yhdet vetolaatikolliset tavaraa.

Omasta vetolaatikostani löytyy pussillinen kameran tarvikkeita, toinen pussillinen latureita ja muita piuhoja, kortteja ja eri maiden valuuttoja sisältävä pussukka, iPad, valaistu meikkauspeili, kameranjalka ja silmälasien puhdistuspyyhkeet.

Se suurin kompastuskiveni on kuitenkin edelleen tämä senkin toisen kaapin sisältö, joka on täynnä kosmetiikkaa. Siinä mielessä voin sanoa positiivista kehitystä tapahtuneen vuodessa, että vielä viime kesänä omistin aivan valtavasti enemmän tuotteita, mutta  onhan näitä toki yhä edelleen hyvin reippaasti yli omien tarpeiden

Olen istuttanut itselleni päähän ajatuksen, että maaliskuun loppuun mennessä pitäisi olla kosmetiikkajemmat käytetty ja turhat jaeltu pois. Tämän pitäisi olla mahdollista esimerkiksi putsarien, kasvonaamioiden, kynsilakkojen, käsivoiteiden ja hiustuotteiden kanssa, mutta varsinkin hoitonesteiden, seerumien ja kasvoöljyjen kanssa minulla on kieltämättä hieman vaikeuksia myöntää itselleni, etten voi ehtiä käyttää pois niitä kaikkia ja joitakin tuotteita on pakko antaa muille.

Näiden kanssa en ole vielä osannut päättää, että mitkä ovat ne tuotteet, joista voin luopua, joten pidän niistä varmasti kiinni viimeiseen hetkeen asti ja päätän sitten juuri ennen lähtöä, minne ne muuttavat – me kun olemme päättäneet lähteä maailmalle vain käsimatkatavaroilla, joten nesterajoitusten vuoksi mukaan ei voi lähteä kovinkaan paljon kosmetiikkaa.

Olen kuitenkin jatkuvasti osannut pikkuhiljaa luopua erilaisista jutuista, joten toivottavasti näidenkin kanssa tulee vielä joku erityinen herääminen tulevien kuukausien aikana.

Meikkipöytäni laatikoista (ja kylppärin laatikoista) löytyy myös vielä vähän kosmetiikkatäydennystä, mutta muuten tilanne on parempi kuin vuosiin. Näytinkin juuri vähän aikaa sitten, millaisiksi meikkivarastoni ovat tällä hetkellä kutistuneet. 

Tunnen kuitenkin jatkuvasti pientä turhautumista kosmetiikkajemmojen kanssa ja on ihan täysin psykologinen juttu, että survon ne mielummin ahtaasti yhteen kaappiin ja pidän toisen tyhjillään sen sijaan, että hajauttaisin ne väljästi ja nauttisin siitä, että kaikelle on niin hyvin tilaa. Haluan samaan aikaan päästä niistä eroon, sillä nautin siitä, että tuotteita on vähän, mutta samalla kuitenkin tunnen, että ne ovat kaikki niin ihania, etten halua luopua niistä.

Makuuhuoneemme sijaitsi ennen parvella ja nukuimme kokeeksi jopa 8 kuukautta ilman sänkyä, mutta nyt sänky on palannut ja makuuhuoneemme on siirtynyt parven alle, jossa on parveä hämärämpää ja unen laatumme on parempaa. Meillä ei ole yöpöytiä tai yövaloja, eli esimerkiksi käsivoide on ihan vain lattialla ja se on helppoa työntää sängyn alle piiloon. Myön puhelin on yöllä lattialla.

(Yöpöydät ovat tällä hetkellä varastokomerossamme ja olemme juuri laittaneet ne myyntiin.)

Kotimme haastavin huonekalu on tällä hetkellä ruokapöytä, jota pidimme ennen parven alla. Sängyn hypättyä sinne oli pöydän siirryttävä pois, joten nyt se on hieman liian tilaa vievästi keskellä huonetta. Pöytä ei varsinaisesti ole haitannut meitä ja teen sen ääressä päivittäin töitä, mutta ihan esteettisin ratkaisu se ei ole. Niin paljon emme oli kuitenkaan siitä häiriintyneet, että olisimme saaneet aikaiseksi miettiä, millaisella ratkaisulla pöydän voisi korvata.

(Jos teillä on tilaan sopivia pöytäideoita niin huikatkaa! Tuolit ovat supermukavat, joten ne haluaisimme pitää.)

Ruokapöytämme sijaitsee olohuoneessa, sillä keittiömme on hyvin kompakti. Emme kumpikaan innostu ruuanlaitosta suuresti, joten erityisesti siellä ei toki tilaa tarvittaisikaan.  Keittiön kaapeissamme on varsin vähänlaisesti astioita ja ne näyttävät molemmat lähes tältä, mutta astiakaapissa on ihan vähän enemmän tavaraa:

Meille keittiön sydän on lieden sijaan ihania latte-kahveja vaahdottava kahvikone ja sähköinen kahvimylly, joka jauhaa kahvipavut ennen kahvinkeittoa.

Muita minimalistisen keittiömme välttämätömyyksiä ovat meille matcha-vispilä ja viinipullon ilmaaja, jotka ovat molemmat täydellisiä esimerkkejä siitä, kuinka henkilökohtaista niiden omaan minimalismiin sopivien tavaroiden valinta on. Me käytämme noita paljon, mutta vastaavasti meiltä taas voi puuttua monta sellaista keittiötarviketta, joita monet muut keittiöönsä tahtovat.

Lempparipaikkojani kotonamme on yläkerran parvi, jolla ei enää ole muuta kuin nojatuoli, pehmeä matto, sivupöytä ja kasvi. Tuolla matolla on rentoa makailla ja mies tykkää joogailla siellä. Nojatuolissa taas on mukavaa istua ja lukea kirjaa päivän valoisina tunteina. Kattoikkunan alla on oikeastaan myös ainoa mahdollinen paikka ottaa blogikuvia, sillä meillä on kotona sen lisäksi vain yksi ikkuna eikä sen edessä saa kovin hyviä kuvia.

Toinen ylivoimainen lempparipaikkani kodissamme on kulmasohvamme nurkka, johon rakastan kaivautua. Siinä on hyvä löhöillä silloin, kun haluaa vain ottaa rennosti tai vaikka opiskella. Tykkään siitä, ettei sohvan alueella ole mitään erityistä paikkaa tavaroiden säilytykseen, jolloin sinne ei myöskään kerry tavaraa.

Ainoat ympäri kotiamme seilaavat irtotavarat ovat tällä hetkellä nämä laatikot, jotka sisältävät opiskelutarvikkeeni. Aloin keväällä opiskella luonnonkosmetiikan formulointia ja laajensin opiskeluni syksyksi pelkistä ihonhoitotuotteista myös hiustuotteiden puolelle, joten erilaiset raaka-aineet, välineet ja säilytyspurkit vievät hieman tilaa. Aion kuitenkin syventyä syyskuusta eteenpäin opintoihini paremmin ja sen myötä tämä sekalainen kasa pienenee varmasti, kun pääsen testailemaan uusien tuotekoostumusten valmistusta tämänhetkistä aktiivisemmin.

Tällä hetkellä kotona tuntuu hyvältä, sillä tavaroiden määrä on vähentynyt niin reippaasti, että elämä on helpottunut todella paljon. Yksi konkreettisimpia juttuja on se, että meillä käy kerran kuussa siivooja, jonka ansiosta meidän ei tarvitse siivota kotona lähes koskaan pientä ylläpitoa lukuunottamatta. Kun ei ole millä sotkea, ei tavarakasoja kerry ja paikat on helppoa pitää siistinä (vaikkakin onnistun silti aina sotkemaan kosmetiikalla…)

Kahden aikuisen taloudessa sotkua ei muutenkaan synny ihan kauheasti, eli kun lavuaaria huuhtoo aina välillä ja joskus imuriin imee pahimmat lattialla pyörivät hiustupot riittää, kun siivoja käy kerran kuussa ja pääsee tavaroiden siirtelyn sijaan käyttämään kaiken aikansa lattioiden ja muiden pintojen kuuraukseen, mitä itse inhoamme. Siivoja viettää meillä aikaa noin 3,5 tuntia ja hintaa jää kotitalousvähennyksen jälkeen noin 50 euroa, mikä on aivan loistava diili kaltaisillemme ihmisille, jotka eivät todellakaan tykkää kuurata paikkoja.

Keksin taatusti tulevien kuukausien aikana vielä monta juttua, joista voimme luopua, mutta kovin helposti niitä ei enää tule mieleen. Samanaikaisesti sekä suurin riesani että myös suurin ilostuksen aiheeni ovat kosmetiikkatuotteeni ja erityisesti ihonhoitotuotteet. Niitä on ihan liikaa, mutta ne vähenevät luonnostaan ja osaan kyllä aina välillä tehdä päätöksiä luopua jostakin tuotteista, mutta tiedostan tosiaan hyvin, että niitä on todellakin paljon enemmän kuin vain tulevan reilun kahdeksan kuukauden tarpeisiin.

Olen oppinut tämän kuluneen, tavaroiden vähennystä täynnä olleen vuoden aikana paljon itsestäni ja suhteestani tavaroihin. Minimalismia suosivana tuntuu kuitenkin, että saa olla usein muistuttelemassa muita mielipiteitään hanakasti ääneen laukovia siitä, ettei minimalistisen kodin tarvitse miellyttää kuin minimalistia itseään. Varsinkin mediassa näkee aina, että kun kirjoitetaan artikkeli jonkun minimalistisesta kodista, on joku heti haukkana kertomassa, ettei se miellytä omaa silmää ja että siitä puuttuu persoonaa.

Moni aina hokee, ettei minimalistin koti näytä heidän makuunsa tarpeeksi persoonalliselta, mutta kodeissahan on sellainen erityinen juttu, ettei kotia tarvitse tehdä miellyttämään muiden kuin siellä asuvien silmää. Onkin siis jopa ihan hullua, että jotkut haluavat kertoa ääneen, mitä mieltä he ovat muiden minimalistisista kodeista. Minulle ei kuulu yhtään se, kuinka täyteen tavaroita, väriä ja erilaisia elementtejä joku muu haluaa kotinsa saada eikä ole minun asiani arvostella sitä. Vastaavasti taas ei ole muiden asia kertoa, kuinka minun kodistani voisi tehdä heidän omaa silmäänsä paremmin miellyttävän. Miksi kodin pitäisi miellyttää tuntematonta ihmistä, joka ei koskaan edes tule käymään siellä?

Olen myös vuoden aikana oppinut, etten koe tarvetta pitää kotiani jonain erityisenä persoonani jatkumona. Kotini ei siis tarvitse ilmentää minua ja pyrkiä kertomaan kaikille muille, kuka olen ihmisenä. Joillekin se taas on todella tärkeää ja moni haluaa kovasti korostaa, kuinka persoonallinen koti heillä on ja kuinka se näyttää juuri heiltä eikä siinä ole minusta mitään väärää, mutta kodin erityinen personoiminen ei ole asia, johon haluaisin itse käyttää aikaa tai rahaa. Kuten olen aiemmin kertonut, kuvastaa minimalistinen koti jo itsessään varsin hyvin siellä asuvaa ja on siksi jo eräällä tapaa hyvin persoonallinen vaikka ei nyt mikään uniikki lumihiutale olisikaan.

Kun muutimme mieheni kanssa asuntoomme mietimme aluksi paljon sitä, kuinka rakennamme kodista kivalta näyttävän. Jotkut paikat tuntuivat tyhjiltä ja halusimme niihin siksi jotain täytettä. Esimerkiksi ison senkkimme hankimme ihan vain siksi, että tila näytti tyhjältä emmekä suinkaan siksi, että tarvitsimme säilytystilaa. Myös monet pienet sisustuselementit päätyivät meille vain siksi, että koimme jonkun tilan kuten vaikkapa jonkun tason tai seinän näyttävän tyhjältä ilman niitä. Nykyään tavaroiden hankkiminen tyhjältä tuntuvan tilan täytteeksi on kuitenkin viimeinen asia, jota itse suunnittelisin.

Onko joku muukin sortunut hankkimaan tavaroita ihan vain tilan täytteeksi?