Meikittömyydestä viime viikkoina puhuessa olen usein kuullut muilta yhden ja saman ajatuksen, jonka itsekin siihen liittyen aluksi (ja noh, edelleen aika usein) koin ja jota olen saanut miettiä omalla kohdallani paljon.
Moni, joka on tottunut meikkaamaan on nimittäin kertonut, että ilman meikkiä heistä tuntuu homssuiselta ja juuri tuo oli se ajatus, jonka kanssa olen itsekin paininut.
Kun meikkasin, tunsin itseni huolitelluksi, mutta ilman meikkiä koin näyttäväni vähemmän huolitellulta ja tosiaan jopa homssuiselta. Tajusin, että homssuisuudessa kyse on usein nimenomaan omasta tunteesta eikä kyse ole välttämättä asiasta, jonka muut näkisivät samalla tavalla.
Aloinkin siis pohtia, mistä tuossa tunteessa on omalla kohdallani kysymys ja mitä voisin tehdä, että pääsisin siitä yli.
Tässä postauksessa ei siis ole vinkkejä siihen, mitä kaikkea voisi kasvoilleen tehdä, jotta voi näyttää meikittömänä kuin meikatulta, sillä en koe sitä kovin realistiseksi.
Itseasiassa itselläni ongelma oli ennen juuri siinä, että nimenomaan mietin, kuinka voin meikkaamattomana näyttää enemmän siltä, miltä miltä meikattuna näytän enkä pohtinut ollenkaan, miksi minusta tuntui, että voisin vasta meikattuna olla huoliteltu.
Tottakai voi kestovärjätä kulmat ja ripset, harjata kulmakarvat ylöspäin, taivuttaa silmäripset kaarelle tai jopa ottaa niihin ripsipermanentin, painella poskipäille vaseliinia ihoa heleyttääkseen ja nipistellä poskiin väriä, mutta omalla kohdallani koko homman lähestyminen on lähtenyt aivan muusta.
Uskonkin, että se oikeampi kysymys onkin siis useimpien meikkaamiseen tottuneiden kohdalla, kuinka tuntea olonsa hyväksi ilman meikkiä, sillä juuri se oma olo on yleensä se ratkaisevin juttu.
Tajusin, että meikkaaminen on aina ollut minulle se ensisijainen tapa huolitella itseni ja saada itseni tuntemaan oloni siistimmäksi. Jollekin tämä vastaava juttu voi olla hiukset, toiselle taas vaatteet ja jollekin ehkä hajuveden lisääminen, mutta minä olen käyttänyt siihen nimenomaan meikkiä.
Ei siis ole ihmekään, että tunsin oloni ilman meikkiä homssuiseksi, jos kerran nimenomaan meikki on ollut se juttu, jota olen käyttänyt huolittelemassa itseni ja johon olen aina turvautunut. Kun taas olin valinnut pitää meikittömiä päiviä, olivat ne sellaisia, joina olin tietoisesti valinnut, että tänään on okei olla juuri niin räjähtäneen näköinen (kyllä, juuri tätä ilmaisua olen itse aina käyttänyt) kun vain haluan olla.
Aloinkin miettiä, olisiko jotain muuta, mitä voisin meikin sijaan käyttää viestimässä itselleni, että oloni voi olla huoliteltu.
Lue myös: Päätin lopettaa meikkaamisen
Näytän itse aikalailla poikkeuksetta tältä, kun en ole tehnyt itselleni mitään. Päälläni on pitkä toppi, jossa nukun ja jossa hengaan kotona ja tukka on pois tieltä tötteröllä. Faktahan on, että kyllä, olen tässä tilanteessa homssuinen, joten sellaiseksi myös tunnen oloni.
Tämän meikittömyystaipaleeni aikana olen laittanut blogiin jo useita sellaisia kuvia, joita en olisi ennen missään tapauksessa halunnut laittaa julki. Nyt niistä on tullut enemmän sellainen hälläväliä-fiilis, eli en enää samalla tavalla mieti, että mitä joku mahtaa noistakin miettiä. Kuten joku viisas kerran sanoi, ”what other people think of me is none of my business”, joten tämän kuvan julkaisu ei enää tunnu isolta jutulta kuten se olisi ennen tuntunut.
Itselläni oloni freshaaminen lähtee ihonhoidosta. Minulle henkilökohtaisesti ihonhoitohetki on mukava juttu, jona rauhoitun hetkeen ja ajatuksiini. Olen tehnyt siitä itselleni sellaisen aivan kuten joku toinen voi olla tehnyt meikkihetkestään.
Kun hoidan ihoani koen myös, että teen jotain hyvinvointini eteen, sillä omaa ihoani alkaa nopeasti kiristää ja se alkaa jopa hilseillä, jos en hoida ja kosteuta sitä. Kosteutan siis ihoani, levitän huulille huulirasvaa ja tarvittaessa kasvoille myös aurinkosuojaa.
Ihoni ei varsinaisesti näytä ihonhoidon jälkeen erilaiselta, mutta tuo ihonhoitohetki saa minut tuntemaan oloni erilaiseksi. Minusta tuntuu, että olen huolehtinut itsestäni ja omalla kohdallani homssuisen fiiliksen eliminointi lähtee nimenomaan siitä, että pääsen eroon homssuisesta tunteesta.
Ja niin: toki yritän valita päiväksi käyttööni tuotteita, jotka eivät saa koko kasvojani kiiltämään hirveän rasvaisina ja painelen kädenselkään tai paperiin liiallista kiiltoa, jotta iho ei näytä öljyiseltä, vaikka sillä öljyjä käytänkin.
Lue myös: Meikitön elämä – ensimmäisen viikon pohdintoja
Usein jo ihan vain se, että otan hiukset pois sotkuiselta tötteröltä ja harjaan ne voi muuttaa oloani paljon. Kun käytössäni ovat hyvät hiustenhoitotuotteet, on tukkani varsin helppo eikä sitä välttämättä tarvitse edes laittaa. Se on luonnostaan suora ja melko sileä, joten pitkänä se laskeutuu alas kuin suoristettuna (mikä toki myös tarkoittaa, ettei sen tyvessä ole luonnostaan liiemmin volyymia).
Toinen omaan olooni paljon vaikuttava juttu on se, mitä minulla on päällä. Jos hengaan siinä samassa vaatteessa, jossa tavallisestikin vietän aikaani sohvannurkassa maaten, ei ole toisaalta ihmekään, etten tunne oloani yhtään huolitellummaksi.
Lue myös: 5 vinkkiä minimalistiseen meikkipussiin – näin syntyy kapselimeikkipussi
Vaatteilla voi olla omaan oloon todella suuri fiilis. Minulla on todella yksinkertainen, parinkymmenen vaatteen vaatekaappi ja vaikka suosinkin erityisesti vaatteita, jotka sopivat moneen erilaiseen menoon, on siellä silti muutama sellainen vaate, jotka päällä en ensisijaisesti röhnöttäisi sohvannurkassa. Ne eivät ole mitään erityisen juhlavia vaatteita, vaan ihan vain sellaisia perusvaatekappaleita, jotka tuovat minulle hyvän fiiliksen.
Itse olen myös kokenut, että erityisesti paidan parina käyttämäni alaosa on tärkeä sen kannalta, millainen fiilis minulla on. Omistan yhdet strech-farkut, jotka ovat todella mukavat jalassa, mutta jotka eivät silti ole sellainen vaate, jonka vetäisin työpäivän päätteeksi päälleni ennen kuin rojahdan sohvannurkkaan. Kun laitan nämä jalkaan tunnen, että ”jahas, tässähän ollaan vähän laittauduttu”.
Myös hengailuvaatteen vaihtaminen ikisuosikkiini eli joustavaan pikkumustaan, jossa viihdyn vapaa-ajallani todella paljon niin kaupungilla, töissä kuin sohvannurkassakin vaikuttaa fiilikseeni.
Aivan kuten moni työvaatteet päälleen pukiessaan kokee astuvansa työrooliinsa, voi vaatteilla mielestäni hyvin luoda itselleen samanlaisia ”rooleja”, jotka auttavat ohjailemaan omaa fiilistä. Kukapa ei olisi ihanaa mekkoa päälleen vetäessään tuntenut oloaan juhlavaksi, urheiluvaatteissa itseään sporttiseksi tai ihanissa alusvaatteissaan itseään jopa seksikkääksi.
Jos siis haluan tuntea oloni huolitellummaksi, vedän päälle vaatteen, joka tuo minulle huolitellumman fiiliksen. Jo se muistuttaa, että tilanne on muuttunut sitten heräämisen, vaikka en olisikaan laittanut kasvoille meikkiä.
Lue myös: Toisen meikittömän viikon ajatuksia
Kotona ollessani en käytä yleensä mitään koruja, eli en edes kihla- tai vihkisormustani. Omalla kohdallani myös korujen lisääminen on siis juttu, joka viestii itselleni siitä, että laittaudun vähän.
Päivätyössä ollessani otin aina illalla korvakorut ja sormuksen pois ja laitoin ne takaisin seuraavana aamuna ennen töihin lähtöä, joten noiden lisääminen on osa laittautumisprosessiani.
Tiedän, että jotkut suosivat meikittömässä lookissa näyttäviä koruja, mutta omaan tylliini sopivat pienemmän ja yksinkertaisemmat jutut. Käytän siis oikeastaan aina samoja korvakoruja ja fiiliksen mukaan joko kihlasormustani tai vihkisormustani. Kaulakoruja en ole käyttänyt aikoihin.
Omalla kohdallani en siis asusta itseäni koruilla siinä mielessä, että valitsisin ne erityisesti fiiliksen tai lookin mukaan, vaan ne ovat minulle vain signali siitä, että hei huomenta, nyt ei enää nukuta ja löhöillä.
Lue myös: Vihkisormus shopattu – tältä se näyttää
Viimeaikoina olen myös aina välillä alkanut kihartaa hiuksiani, joka oli vuosia sitten minulle aamuisin se helppo ja nopea tapa saada hyvätukkapäivä. Kiharran hiukseni Cloud Ninen muotoiluraudalla ja vaikka tukkaani onkin melko paljon, ei siihen mene tavallisesti viittäkään minuuttia. (Tekniikkani on se tavallinen, josta löytyy esimerkiksi YouTubesta paljon videoita.)
Varsinkin hiustenlaitto saa itselleni aikaan fiiliksen siitä, että olen laittautunut, sillä se on omalla kohdallani juttu, jota en oikeastaan tee muulloin kuin nimenomaan laittautuessani. Kiharat kestävät tukassani yleensä myös hyvin, joten yhdellä kiharruskerralla saan pariksi kolmeksi päiväksi hyvätukkapäiviä.
Lue myös: Cloud Nine The Touch -muotoilurauta
Nyt kun olen jättänyt meikkaamisen toistaiseksi en kuitenkaan joka päivä tee näitä postauksessa mainitsemiani juttuja. Aivan kuten minulla oli ennenkin homssuisempia päiviä, tykkään niistä samalla tavalla edelleen. Minun ei tarvitse olla joka päivä parhaimmillani ja arjessani on niin monia muita juttuja, joita mietin usein mielummin kuin omaa ulkonäköäni.
Ihan joka päivä ei kuitenkaan halua tuntea itseään homssuiseksi, joten näillä pienillä jutuilla voin itse omalla kohdallani vaikuttaa fiilikseeni ilman, että meikkaan.
Kaikkein olennaisinta on minusta kuitenkin tunnistaa, mitkä ovat juuri omalla kohdallaan niitä juttuja, jotka vaikuttavat siihen, kuinka homssuiseksi tai huolitelluksi itsensä tuntee.
Siinä missä itse en vaikkapa käytä koruja jatkuvasti, voi joku toinen olla tottunut pitämään niitä kokoajan eivätkä ne tuo oloon muutosta. Minulle nuttura on tötterö, jossa en tunne oloani huolitelluksi, mutta jollakin toisella jonkinlainen nuttura voi taas olla juuri se juttu, joka tuo huolitellun olon.
Ratkaisevinta on siis keksiä, mikä toimii omalla kohdalla.
Lue myös: 3 hyvinvointia lisäävää kirjaa, joita suosittelen kaikille
Wau, tää oli timanttinen postaus! Ja niin hyvin havainnollistavat kuvat. En kestä kun näen niin itseni tuossa homssu-kuvassa. 😀 Melkein aiemmin jo lähetin sulle kuvani, kun samaistuin niin paljon sun meikittömiin kuviin.
Onko sulla linkkiä johonkin postaukseen, jossa kerrot perusasioita hiustenhoidostasi? Mulla on aika samantyyppinen tukka, enkä ole valmis panostamaan kovin paljoa, mutta hyvillä tuotteilla päässee pitkällekin. Kokeilin curly girliä, joka toi latvoihin ihanaa kiiltoa, mutta sulfaatittomat shampoot ei toimi ainakaan minulla, jos haluaa pestä hiuksensa vain kerran, max 2 kertaa viikossa..
Kiva kun kirjoittelet meikkaamattomuudesta. Näytät kuvissa ihanan onnelliselta. 🙂
Olen sinun (ja ranskatarten!) inspiroimana uskaltautunut vähän vähentämään käyttämiäni meikkituotteita. Saatan jopa jättää meikkivoiteen pois joinakin päivinä, vaikka kasvoissa on paljon finnejä. Tavallaan tuntuu jopa itsevarmemmalta olla ilman meikkipohjaa – tulee sellainen fiilis, että hei, en ole täydellinen, mutta olen niin cool etten jaksa välittää 😀 Vaikea selittää.
Mihin muuten ovat kadonneet vanhat, ensimmäisten blogivuosiesi postaukset…? Niitä näkyy vain muutamia. Lukisin mielelläni välillä niitäkin. Erityisesti mieleen on jäänyt postaus, jossa pidit itsellesi hemmotteluillan ja listasit kaikki tuotteet, joita käytit. Palasin siihen monta kertaa, koska siitä sai inspiraatiota pitää itsellekin hemmotteluhetkiä 🙂
Kiva kuulla, että postauksista on tullut inspiraatiota! Tuo on kyllä täysin totta, että niiden omien ”epätäydellisyyksien” rohkeasta paljastamisesta tulee jopa itsevarmempi olo, jotenkin sellainen ”tiedän, mutta enpä välitä, hähhäh” -olo. 😀
Olen poistanut alkuvuosien postauksia, sillä blogissani oli paljon sellaista sisältöä, jonka säilyttämisestä olen maksanut (blogin sisällön viemä tila määrittää bloggaamiseni hintaa), mutta joka ei enää nykyään ole tarjonnut niinkään muuta, kuin satunnaista nostalgista viihdettä eikä sitä ole liiemmin enää katsottu. Ihanaa, että muistit tuon postauksen! <3
Vau!👍Olen kateellinen kun en pysty itse samaan vaikka haluaisinkin mutta en vaan uskalla.Ainakaan vielä tai edes vuosien päästäkään🤔Omanlaisensa pirullinen pakkomielle on vaan meikata ennen kun voi kotoaan poistua😆😫 Ois vaan niin paljon helpompaa kun siitä osaisi päästää irti.Sinä nyt näytät kauniille ilman meikkejä,toisin kuin eräs allekirjoittanut🤭
Jos tuntuu, että haluaa vähentää meikkiä, mutta se pelottaa, niin yksi ihana vinkki, jonka olen kuullut oli, että vähentää yksi tuote kerrallaan sitä mukaa kuin se tuntuu mukavalta itsestään. Jollekin se voi olla yksi tuote viikossa, jollekin taas vaikka hitaamminkin. Näin meikittömyyteen ehtii tottua niin oma silmä kuin muidenkin jos pelkää, että muut kommentoivat, kun näyttää erilaiselta. 🙂
Itse koen, että meikin vähentämiseen on kuitenkin liittynyt paljon ajatuksia, jotka on pitänyt itse käsitellä, jotta uskaltaa olla ilman meikkiä. Eli kun saa mietittyä, miksi meikkaaminen tuntuu niin välttämättömältä ja mitkä ovat itsellään ne jutut (tai ehkä kommentit?), joita pelkää sen myötä tapahtuvan, ovatko ne realistisia ja kuinka ne omaan elämään ihan oikeasti vaikuttaisivat, voi olla helpompaa lähestyä asiaa. Ajattelen siis, että meikin vähentämiseen tai siitä jopa luopumiseen liittyy todella paljon asioita, jotka pitää omassa mielessään käsitellä ja se meikittömyys itsessään on vain varsin pieni juttu sitä kokonaisuutta. <3
Moi Virve! Samaistun täysin noihin sun ajatuksiin ”homssuisuudesta” meikittöminä päivinä 😀 tavallisesti kauhistelenkin meikitöntä olemustani kaikista heijastavista pinnoista.. Hauskasti kirjotettu postaus ja piristävää kun tuot esille armollisuuden sanomaa itseä kohtaan. Mulla ei ole pitkään aikaan kolahtanut mikään teksti niin paljon kuin tämä, jollain oudolla tavalla sain valtavasti inspiraatiota vaikka niin käy yleensä vain meikkaamiseen(!) liittyvissä jutuissa..😀 olet muuten tosi kaunis meikittäkin 🙂
Kiva kuulla! 🙂 Sitä armollisuutta itseään kohtaan saa tosiaan jatkuvasti opetella, sillä jotenkin sitä on itseään kohtaan kaikessa aina niin paljon kriittisempi kuin muita.
Minä tykkään huulipunasta itselläni ja muilla, koska silloin hymy erottuu paremmin 🙂 Kestovärjätyt kulmat tekevät ryhtiä kasvoilleni, tuntuu kuin hartiani aukeaisivat lysystä.
Oma meikkaamiseni töihin lähtiessä on vähän cc-voidetta tai puuteria ja huulipunaa, en tosin muista lisätä kumpaakaan päivän aikana. Tai sitten menen kokonaan ilman meikkiä, olen 50+, ja tuntuu, että olen sen ikäinen, että voin tehdä mitä huvittaa, ajattelematta asiaa.
Minulle ihmiset ovat kauniita meikin kanssa tai ilman, kunhan sielu on kaunis, mutta huomaan ihailevani vanhoja naisia, joiden meikkinä on kevyt huulipuna ja hymy.
Sinä näytät kauniilta ilman meikkiä kuin myös meikin kanssa.
Ihanaa, kun tietää ne omat juttunsa, joilla voi helposti piristää omaa ilmettä ja oloaan. 🙂
”Minulle ihmiset ovat kauniita meikin kanssa tai ilman, kunhan sielu on kaunis.” Ihanasti sanottu! <3 Itse koen myös, että hymy ja itsevarmuus kaunistavat ja erityisesti se, kuinka joistakin ihmisistä suorastaan paistaa, kuinka hyvä olo heillä on itsensä kanssa. Se saa muutkin lähellä olevat tuntemaan olonsa hyväksi, rennoksi ja helpommaksi. 🙂
Mä tajusin just että nähdäänkö me jatkossa mitään meikkijuttuja? Itseä ei nuo minimalismit yms kiinnosta mutta saatan lukaista ne. Joskus luen vanhoja postauksia, en muista etsinkö jotain viisikko-juttua enkä löytänyt. Kun joku muukin kaipaili vanhoja postauksia 🙂
Tosi vaikea sanoa, millaiset jutut itseäni tulevaisuudessa kiinnostavat – hyvä kun edes tietää, mitä huominen tuo tullessaan!:D
Itselleni on tärkeää, että saan tuottaa sisältöä, jonka kirjoittamisesta nautin, eli se on ainoa, mitä osaan sanoa. En ota meikkisisällöstä stressiä, sillä meikit eivät ole olleet ennenkään se ensisijainen kiinnostukseni ja Suomessa on onneksi niin paljon loistavia meikkiblogeja, että niistä saa muutenkin meikeistä parempaa infoa. 🙂
Olen tykännyt lukea meikkipohjapostauksiasi, koska olemme suunnilleen saman värisiä. Se onkin mulle tärkein meikkituote, muita meikkejä en ole ostanut puoleen vuoteen.
Vau! Sää oot niin kaunis ilman meikkiä.😍 Ihanaa, että nostat tätä asiaa esille. Niin tärkeä näkökulma! Itse koen, että meikittä on aidompi ja persoonallisempi, jotenkin enemmän se todellinen itsensä.