Kun puhun minimalismista, on moni usein kiinnostunut kuulemaan, mitkä ovat sellaisia ”tavallisina” pidettyjä asioita, jotka olen poistanut omasta elämästäni.
Näitä on ollut mielenkiintoista pohtia, sillä minimalismiinhan ei tietenkään liity mitään minimalistin kultaista sääntökirjaa, jonka mukaan jokaisen minimalistin tulisi elää ja valita tavaransa.
On täysin henkilökohtaista, mitkä asiat tuottavat itselleen iloa ja hyötyä, eli mitä juttuja haluaa elämässään pitää. Ainoa yhdistävä tekijä minimalisteilla on, että ne tavarat, jotka eivät täytä näitä kriteerejä laitetaan tavallisesti pois nurkista pyörimästä sen sijaan, että niitä seisotettaisiin kotona varmuuden vuoksi.
Kun turhista asioista pääsee eroon, vapautuu tilaa tärkeämmille asioille. Joskus vaihtokauppa voi olla hyvin konkreettinen, eli kun esimerkiksi tyhjentää turhana varastona toimineen huoneen, voi tilalle tulla oma joogastudio tai askarteluhuone.
Toisinaan vaihtokauppa voi olla epäsuorempi: kun kotoa tyhjentää kaiken turhan tavaran huomaa, ettei tarvitsekaan niin isoa kotia, pienempään asuntoon muuttaminen vähentää kuluja ja kulujen vähentäminen voi kartuttaa säästöjä tai mahdollistaa vähäisemmän työmäärän, mikä taas voi parantaa elämänlaatua monin tavoin – melkoinen vaihtokauppa!
Se, millaisia asioita ympärilleen kaipaa riippuu täysin omasta elämäntilanteesta ja siitä, millaista elämää itse haluaa elää. Mielestäni omia valintoja ei siis kannata ikinä verrata muiden valintoihin, sillä jokainen elää ja tavoittelee erilaista elämää.
Muiden valinnoista voi kuitenkin saada inspiraatiota ja ajatuksia, joista saattaa sitten olla hyötyä omia valintojaan miettiessä.
Tavaroiden vähentämisessä ei minusta ainakaan pidä olla kyse siitä, että yritetään väkisin elää mahdollisimman vähällä tavaramäärällä ja joudutaan sitten sen myötä jatkuvasti toteamaan, etteivät ympärillä olevat tavarat auta elämään sellaista elämää, millaista itse haluaisi elää tai koetaan, että jää paitsi jostakin itselleen tärkeästä.
Itse ajattelen, että ympärilläni olevien tavaroiden on nimenomaan autettava minua elämään haluamaani elämää. Jos ne eivät auta, ei minulla ole syytä pitää niitä elämässäni.
Ajattelen myös, että vaikka usein omasta kodista halutaan tehdä oman persoonan jatke täyttämällä se tavaroilla, jotka ovat niin minua, kertoo ihmisestä usein kuitenkin jopa enemmän se, millaisia asioita hän on tietoisesti valinnut olla omistamatta.
Listasin tähän postaukseen ne asiat, jotka olen itse valinnut jättää pois omasta elämästäni. Ei tietenkään tarvitse olla minimalisti ollakseen ilman näitä asioita ja moni ei-minimalistikin elää varmasti elämää, johon useat näistä asioista eivät kuulu.
Nämä ovat siis esimerkkejä sellaisista asioista, joita ilman eläminen on parantanut omassa elämäntilanteessani elämänlaatuani:
1. Televisio
Televisio ei ole kuulunut elämääni aikoihin. Se oli jäänyt elämästäni pois jo ennen vuonna 2015 tapahtunutta Ruotsiin muuttoa, mutta varsinkaan sen jälkeen en ole kaivannut sitä ollenkaan eikä kodissamme olisi sille edes paikkaa – enkä sitä paitsi tiedä, mistä ja millaisella liitännällä sen saisi kodissamme edes toimimaankaan.
Innostun välillä katsomaan jonkun dokumentin tai sarjan läppäriltä, minkä lisäksi katson kausiluontoisesti YouTube-videoita, jos haluan oppia jostakin aiheesta lisää. DVD-soitinta en ole omistanut ikinä.
Yleisesti koen, että en jää mistään paitsi, vaikka en seuraisi samoja sarjoja, joita suuri osa kansasta tuntuu televisiosta seuraavan. Ennen ajattelin, että olisi kurjaa, etten tiedä, mistä muut puhuvat, mutta nyt koen kurjemmaksi käyttää aikaani television katseluun ja valitsen mieluummin esimerkiksi lukea kirjoja.
Minua ei haittaa, etten tiedä, kuka putosi Tanssii tähtien kanssa -kisasta, millainen ohjelma Sohvaperunat on tai kuka on mukana BB-talossa. Luen näihin liittyviä lööppejä välillä uteliaana, mutta en ole itse ohjelmien suhteen niin utelias, että vaihtaisin aikani niiden katsomiseen.
Uskon, että jos minulla olisi televisio, jäisin helposti jumittamaan sen eteen ja päätyisin seuraamaan vahingossa sarjoja, joita en ollut edes tiennyt olevani kiinnostunut seuraamaan. Koen, että elämänlaatuni on parempi, kun valitsen käyttää aikani toisin.
2. Netflix
Olin vuosia Netflix-asiakas, kunnes tajusin, että jälleen kerran tuhlaan kallisarvoista aikaani pitäen itsestäänselvänä, että sitä riittää loputtomiin.
Minulla ei ole mitään hyvien sarjojen katselua vastaan, mutta huomasin, että päädyin toistuvasti ahmimaan sarjoja, joita ilman voisin aivan hyvin elää. Koska maksoin palvelusta, käytin sitä tietysti mielelläni ja ajattelin, että työpäivän jälkeen tai viikonloppuna on loistava idea rentoutua sarjoja katselemalla.
Kun lopetin Netflix-tilaukseni, löysin erilaisia tapoja rentoutua ja olen kokenut, että ne ovat toimineet minulla paremmin, joten Netflixiä ei ole tullut ikävä. Nyt valitsen mieluummin käydä kävelyllä, lukea hyvää kirjaa, jutella läheisen kanssa tai kirjoittaa.
Olen myös meditoinnin myötä havahtunut huomaamaan, mikä ero on rentouttaa mieli mindfulnessin avulla verrattuna siihen, että katson televisiosarjaa, jonka olin ajatellut olevan rentouttavaa hömppää. Siinä missä mindfulness-meditaatio oikeasti rauhoittaa mieleni ja ajatukseni, pitää sarjan katsominen ne edelleen kiireisinä.
Tottakai välillä voi tulla hetkiä, joina mietin, että voisi olla kiinnostavaa katsoa vaikka jotakin sarjaa, josta kaikki puhuvat. Itseni tuntien tiedän kuitenkin, että ahmisin sarjaa hulluna eikä se olisi ajankäyttöni kannalta optimaalista.
Mielessäni on niin monia asioita, joihin haluan käyttää aikaani ja koska aikaa on vain rajoitetusti, priorisoin ajankäyttöni parhaani mukaan.
Yleensä muut asiat menevät sarjojen katsomisen edelle, mutta joskus saatan silti haluta katsoa jotain Yle Areenasta, Katsomosta tai Ruudusta.
Pidän kuitenkin huolen, että teen nämä valinnat tietoisesti enkä aja itseäni toistuvasti tilanteisiin, joissa jäisin koukkuun johonkin sarjaan.
Lue myös: Opi meditoimaan helposti
3. Kirjat ja lehtitilaukset
Tykkään lukea kirjoja, mutta en halua omistaa kirjoilla täytettyä kirjahyllyä tai tilata kotiini lehtiä.
Suosin kirjastoja ja välillä kuuntelen kirjoja äänikirjoina tai joskus luen niitä e-kirjoina, jos en saa kirjaa muuten käsiini. En halua omistaa fyysisiä kirjoja, sillä pyrin omistamaan vain asioita, joita käytän aktiivisesti.
Yleensä luen kirjan kerran ja ehkä palaan siihen joskus vuosia myöhemmin, mutta harvoin tarvitsen kirjaa omakseni sen enempää, joten pidän hieman luonnonvarojen tuhlauksena, että minua varten pitäisi valmistaa kirja, jota seisotan suurimman osan ajasta hyllyssä vailla käyttöä ja vain itseäni varten.
Lehtiä en oikeastaan muutenkaan pysähdy liiemmin lukemaan. Jos jossakin on lehti esillä, selailen sitä toki jonkin verran, mutta lehtien lukemisen sijaan luen yleensä mieluummin kirjoja.
Luen uutislehtiä verkossa ja käytän siellä välillä aikaani mielenkiintoisten artikkelien parissa, mutta pääsääntöisesti lehtitilaukset eivät ole minulle asia, johon haluaisin rahojani käyttää.
4. Auto
Joissakin tilanteissa auto olisi kätevä apuväline, mutta auton omistaminen ei mene yhteen arvojeni kanssa, joten olen toistaiseksi ainakin valinnut asuinpaikkani niin, etten tarvitse autoa.
Koen, että auto olisi varmasti asia, jonka mukavuuteen tottuisin helposti ja tulisin siksi varmasti käyttäneeksi sitä myös sellaisissa tilanteissa, joissa en oikeasti tarvitsisi autoa. On siis ollut parempi, että elän ilman sitä, sillä elämäntilanteeni ei vaadi sen käyttöä.
Olen valinnut asuinpaikkani niin, että voin suosia julkista liikennettä ja autoton elämä tarkoittaa myös arkiliikunnan hyödyntämistä, mikä sopii itselleni hyvin.
Olemme välillä katselleet mieheni kanssa muita asuntoja, joissa kokisimme elämänlaatumme mahdollisesti parantuvan, mutta kriteerinämme on aina se, että autoton elämä voi vaivatta jatkua.
(Tarkoitukseni ei ole kuitenkaan kritisoida tällä muiden autoiluja, vaan korostan jälleen, että kyseessä on juuri minun elämäntilanteeseeni ja ajatuksiini sopiva valinta, joka parantaa omaa elämänlaatuani. Olennaisinta on selvittää omat arvonsa ja itselleen tärkeät asiat ja elää niiden mukaan tavalla, joka tyydyttää itseään.)
5. Ruokapöytä
Aikamme mietittyämme päädyimme kesällä mieheni kanssa luopumaan ruokapöydästämme, joka vei liikaa tilaa asunnossamme sen nykyisen huonejärjestelyn vuoksi.
Jos minulla olisi lapsia, haluaisin varmasti vaalia yhteisiä ruokailuhetkiä ruokapöydän ääressä, mutta kahden aikuisen taloudessa ruokapöytä toimi oikeastaan vain minun työpisteenäni. Syömme Ruotsissa ollessani usein yhdessä, mutta se ei vaadi meiltä suurta ruokapöytää, joten pöydästä luopuminen tuntui vapauttavalta.
Aloin ruokapöydästä luovuttuamme työskennellä pienemmällä, seinustalle hyvin asettuvalla sivupöydällä ja saman pöydän ääressä voi myös halutessaan syödä.
Myönnän myös, että olemme niitä rahvaita ihmisiä, jotka syövät hyvin usein sohvalla istuen sohvapöydän ääressä.
Meille yhteisissä ruokahetkissä olennaisinta on yhteinen aika ja mukavuus eikä se, minkä huonekalun äärellä ruokailu suoritetaan. Usein juttelemme syödessä yhdessä, sillä meillä ei tosiaan ole televisiota, jota katsoa. Välillä saatamme myös katsoa tabletilta yhdessä jotain, mistä haluamme keskustella tai mitä toinen haluaa toiselle näyttää.
Kun ruokapöytä sai väistyä, tuli pöydän alta esiin avara lattiatila, joka on ollut paitsi ilo silmillemme, mutta myös parantanut elämänlaatua monin tavoin. Sen ansiosta kotona mahtuu helposti esimerkiksi jumppaamaan ja joogaamaan.
Myös venyttelytuokioita tulee otettua helpommin, kun niitä varten ei tarvitse raivata itselleen tilaa tai tuntea, että itsensä on mahdutettava rajoitettuun tilaan.
Vietimme pöydän ääressä melko harvoin yhteisiä hetkiä, mutta pöydältä vapautuneessa tyhjässä tilassa niitä kertyi sitäkin enemmän.
6. Yöpöytä
Kuten olen blogissa aiemminkin kertonut, on makuuhuoneemme pyhitetty nukkumiseen. Tämän vuoksi makuuhuoneessa on vain yksi huonekalu eli sänky. Meillä ei siis ole yöpöytiä.
Kun yöpöydät vielä kuuluivat elämäämme, kasautui niille usein kaikenlaista tavaraa. Nykyään meillä on toki myös vähemmän tavaroita, jotka voisivat yöpöydille kasaantua, mutta myös muutenkin erilainen elämäntapa.
Olen pitänyt elämästä, jossa makuuhuoneeseen tuodaan mahdollisimman vähän tavaraa. Voin laittaa tarvittaessa käsivoidetta ja huulirasvaa muualla eikä minulla ole mitään, minkä tarvitsisi olla yöllä vierelläni.
Mieheni saattaa joskus ottaa lattialle viereensä vesilasin ja toisinaan lasken viereeni lattialle kirjan tai iPadin, josta olen lukenut e-kirjaa ennen nukahtamistani.
Haluaisin vielä opetella paremmin jättämään puhelimenkin makuuhuoneen ulkopuolelle, mutta tämän kanssa olen vasta teoreettisella tasolla.
Lue myös: Minimalistinen, yhden huonekalun makuuhuone
7. Vedenkeitin, jäätelökone, leipäkone, mehustin, sauvasekoitin, riisinkeitin, leivänpaahdin, vohvelirauta, jogurttikone…
Teoriassa on olemassa vaikka millaisia asioita ja tilanteita, joita varten voisi hankkia oman kodinkoneensa. Nämä kodinkoneet tekisivät epäilemättä tehtävänsä mallikkaasti, mutta loppujen lopuksi minulla on vain muutama pienkone, joita oikeasti tarvitsen parantamaan elämänlaatuani.
Meillä on kotona kahvinkeitin, blenderi ja mikro, minkä lisäksi erityisesti puolisoni on hulluna SodaStream-hapotuslaitteeseen.
Rakastan hyvää kahvia, blenderi hoitaa monta tehtävää ja mikro on energiatehokas tapa hoitaa monta asiaa veden kuumentamisesta ruoka-annosten lämmittämiseen.
Opiskelijasolussani elän ilman mikroa (ja täällä käytössäni on itseasiassa leivänpaahdin), mutta oma arkeni sujuu parhaiten, kun käytössäni on mikro. On ollut mielenkiintoista kokeilla elämää ilman sitä, mutta henkilökohtaisesti olen todennut, että mikro parantaa omaa elämänlaatuani.
Käytännössä nautin siis eniten yksinkertaisesta elämästä, jossa yllättävän monta asiaa voi tehdä perinteisempään tapaan ilman erillistä kodinkonetta. Tämä säästää keittiössämme tilaa, minkä ansiosta meidän ei tarvitse vaihtaa asuntoon, jossa pitäisi olla isompi keittiö.
Tarvittaessa keitän veteni kattilassa tai kuumennan sitä kupillisen mikrossa. Elän myös mielelläni elämää, jossa jäätelökone tai vohvelirauta eivät olemassaolollaan houkuttele mieltäni herkkujen valmistukseen.
Periaatteesta haluan kotiini siis mahdollisimman vähän sellaisia koneita, joita voin käyttää vain yhteen tarkoitukseen. Kahvinkeitin ja SodaStream tekevät tässä poikkeuksen, sillä niitä meillä käytetään oikeastaan päivittäin.
Lue myös: Testissä SodaStream-hiilihapotuslaite
8. Juhla-astiasto
Meillä ei ole kotona erityisiä asitoita, joita käytettäisimme vain juhlahetkinä. Juon smoothieta mielelläni viinilasista ja tykkään siitä, ettei minun ole tarvinnut varata keittiöömme tilaa astioille, joita käytettäisiin vain harvoin.
Haluan että käytössäni ovat astiat ja ruokailuvälineet, joita käytän jatkuvasti. Minulle astiat eivät ole niin tärkeä asia ja esimerkiksi juhlavan hetken tuntu syntyy itselleni muista asioista, joten kattauksella ja sen yksityiskohdilla ei ole itselleni suurempaa merkitystä.
Juhla-astiasto on minusta hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on tunnistaa, mitkä asiat ovat itselleen tärkeitä ja mitkä taas eivät, jotta voi laittaa energiansa oikeisiin juttuihin. Tiedän, että on monia esteetikkoja, jotka rakastavat kauniita kattauksia, joten ymmärrän täysin, että jollekin juhla-astiasto voi parantaa elämänlaatua.
Itse taas saan nautintoa helppoudesta ja kätevyydestä ja syön ongelmitta ruokani vaikka säilytysrasian kannelta – kuten itseasiassa juuri nytkin tätä kirjoittaessani leipää syödessäni teen.
9. Luottokorttivelka ja kulutusluotot
Yritän parhaani mukaan kiinnittää arjen valintojeni kautta huomiota siihen, että tuloni olisivat suuremmat kuin menoni.
En kuitenkaan ole halukas tällä hetkellä keskittymään tulojeni kasvattamiseen tai niistä stressaamiseen, vaan huolehdin tästä pääsääntöisesti kiinnittämällä huomiota menoihin.
Jo aiemmin esittämieni kohtien mukainen elämä säästää minulta paljon rahaa ja olen useampaan otteeseen listannut blogissakin, kuinka paljon ja mihin rahaa menee.
Minulla on yksi luottokortti, jota käytän etupäässä silloin, kun haluan varmistaa maksuni turvallisuuden ja paremmat mahdollisuudet rahojeni takaisin saamiseen esimerkiksi matkojen varaamisen yhteydessä. Jos käytän luottoa, pidän kuitenkin aina huolen, että olen tienannut rahat jo etukäteen ja maksan luoton pois heti.
Luottoihin liittyy yleensä minun mielestäni turhia kuluja, eli ellei hankinta ole aivan välttämätön, jätän sen mieluummin tekemättä kuin otan siitä luottovelkaa riesakseni.
Lue myös: Säästövinkki – näin voit säästää luottojen koroissa helposti
10. Puhelimen Facebook-sovellus
Olen niitä ihmisiä, jotka käyttivät Facebookia puhelimessaan aina sovelluksen kautta, eli kännykän selaimen kautta Facebookin käyttö on minulle vierasta.
Poistin kuitenkin Facebook-sovelluksen puhelimestani noin vuosi sitten ja vaikka ensiksi epäilinkin, jäänkö paitsi monista kivoista jutuista, en ole todellakaan kaivannut Facebookia elämääni.
Käytän Facebookia edelleen toisinaan tietokoneelta, mutta näin Facebookia käyttäessäni en tule jääneeksi jumiin loputtomaan feedin selaamiseen. Tällöin saatan katsoa lemppariryhmäni, jotka tuovat minulle hyvää fiilistä ja mahdollisesti myös kommentoida niitä, mutta Facebook ei syö aikaani turhaan kuten se kännykällä sitä käyttäessä teki.
Nyt en osaisi enää ajatella, että palaisin takaisin siihen elämään, jossa selasin päivittäin välillä jopa useampaan otteeseen Facebookia. En ole kokenut jääneeni mistään paitsi tai vaikka varmasti olenkin, ei se ole häirinnyt minua, sillä se ei ole tullut arjessani esiin.
Välillä minulta saattaa jäädä huomaamatta viestejä, mutta ajattelen, että sellaista se elämä vain on.
Lue myös: Onko Facebook ihmisten pahoinvoinnin syy vai seuraus?
11. Vaaka
Myöskään vaaka ei kuulu minimalistiseen elämääni ja olen jo aiemmassa postauksessani avannut tähän syitä.
Omassa arjessani vaa’an näyttämillä luvuilla ei ole mitään merkitystä, joten en ole käynyt vaa’alla noin seitsemään vuoteen. Elän kuulostellen, miltä kehossani tuntuu, kuinka jaksan ja korkeintaan teen johtopäätöksiä siitä, kuinka toistuvasti käyttämäni vaatteet päälleni asettuvat.
Uskon tietäväni painoni suurinpiirtein, mutta vaa’an tarkoilla lukemilla ei ole minulle arjessani väliä, joten vaa’an omistaminen olisi minulle turhaa.
Kotona Ruotsissa mieheni käy välillä uteliaisuudesta vaa’alla esimerkiksi naapurin luona vieraillessaan, mutta näytön lukema ei liiemmin vaikuta hänenkään elämäänsä, joten vaakaa tuskin tullaan näkemään meillä tulevaisuudessakaan.
Lue myös: Tämän vuoksi vaaka ei kuulu minimalistiseen elämääni
12. Suihkusaippua
Olen kertonut blogissani aimmin myös siitä, ettei suihkusaippuakaan kuulu enää elämääni. Puhdistan kasvoni suihkussa ja käytän niiden puhdistukseen hellävaraista puhdistustuotetta, joten esimerkiksi kainalot peseytyvät samalla vaahdotuksella.
Jätin suihkusaippuan käytöstäni pois noin vuosi sitten ja kun mieheni kuukausia myöhemmin kuuli tästä, innostui hänkin toimimaan samoin. Vesipesu riittää pääosin loistavasti ja ihokin voi näin paremmin. En ole toistaiseksi ainakaan kokenut, että haluaisin palata takaisin entiseen.
Myönnän kuitenkin, että ikävöin hieman niitä ihania ja herkullisia tuoksuja, joita erilaiset suihkugeelit toivat suihkuhetkeeni.
Olen nykyään melko herkkä tuoksuille ja ne saattavat laukaista minulla jopa migreenin, mutta olen silti aina rakastanut huumaavan tuoksuisia suihkugeelejä, joiden tuoksusta voin nauttia juuri suihkuhetken ajan, mutta jotka eivät liiemmin jää tuoksumaan sen jälkeen.
Toisaalta kuitenkin ajattelen, että minulle suihkusaippua on loppujen lopuksi turha tuote. Vaikka se ei maksa paljon, olisi silti turhaa vain huvin vuoksi käyttää sitä ja huuhtoa viemäristä alas.
Suuresti sen käyttämättä jättäminen ei tietenkään ekämänlaatuuni vaikuta, mutta ehkä kuitenkin sen kauta, että kylpyhuoneessa on tiellä yksi pullo vähemmän, mikä loppujen lopuksi helpottaa elämää ja suihkun pesua ainakin jossakin määrin.
Lue myös: Lakkasin käyttämästä suihkussa saippuaa ja ei, en silti haise
Jos jossain vaiheessa näiden koronaeristysten aikaan tuntuu yksinäiseltä, suosittelen kyllä tsekkaamaan Sohvaperunat areenasta. Toisin kuin moni muu tositv, sohviksissa ihmisten reaktiot, nauraminen, yllättyneisyys tai kiusaantuminen, tuntuvat tosi aidoilta. Tuntuu oikeasti siltä, että saa nauraa jonkun kanssa yhdessä. Aina toista oikeaa ihmistä ei ole saatavilla, silloin sohvikset voi auttaa.
Moni on tosiaan kehunut tätä sarjaa ja olet ihan oikeassa, että joissakin elämäntilanteissa telkkarista tai sarjoista voi olla apua! 🙂
Aika mielenkiintoista ”pohdintaa”. Ja monta asiaa mitä ilman ei voisi olla…yöpöytiä ei ole vaikka ihan kätevä se olisi. Mutta ehkä se voisi olla sellainen romunkerääjä sitten, parempi näin ettei niitä ole. Ruokapöytä on, sen ääressä syödään kaikki ja kahvitellaan vieraitten kanssa, mutta itse yksinäni syön sängyssä ja yksin kun asuin niin sohvalla ;D Netflixiä tms. ei ole ollut ikinä ja joidenkin mielestä se on outoa. Mä tallennan aina kaiken digiboxille ja seuraan sitä kautta sarjat ja leffat. Hyvä että ehtii niitäkään katsoa niin miten ehtisin jotain Netflixiä? Kirjoja ostan ja lehtiä tilaan koska haluan pitää niitä käsissäni enkä puhelimesta tihrustaa.
Luottovelkaa tai mitään lainaa ei ole senttiäkään. Ne korot on järkyttäviä ja miten paljon sitä maksetaan turhasta jos haluaa esim. uuden auton. Arvo tippuu parissa vuodessa etkä ikinä saa siitä omiasi pois, ellei ole joku paremman keskiluokan kaara. Mulla on kyllä luottokortti jos haluan tilata esim. eBaystä tms mutta jos käytän, maksaisin heti pois.
Kun asuin yksin kaupungissa, en hankkinut heti autoa. En ollut varma onko vara pitää koska auto on ihan hemmetin kallis pitokohde. Kuljin silloin tällöin bussilla ja jalan. Kaipasin kuitenkin autoa koko ajan koska ei voinut lähteä miten halusi vaan piti tiirata aikataulut. Koiran kanssa mentiin julkisilla mutta oli tilanteita jolloin piti pummia kaverilta kyytiä kun en halunnut maksaa taksista. Laskin loppujen lopuksi että oma auto on halvempi pitää kuin maksaa yksittäisiä bussilippuja, junalippua ja kilometrikorvauksia työpaikan auton lainasta. Ja aina se koira, se on helpompi tyrkätä omaan autoon sotkemaan 🙂
En voisi olla ilman autoa, omalla autolla vaan pääsee helpommin. Junassa ihan hirveetä raahata tavaroita ja yrittää pitää koiraa hihnassa, bussissa aina jotain ällötyksiä kännissä ja hirveen pitkään kestää se matka, oma auto nopsempi.
En osaa siis sanoa mitä perusjuttuja ilman elän, kai bussikorttia ja Netflixiä? Mä olen kyllä sellainen roina-Liisa että hyvin kaukana minimalismista mutta kyllä innostun aina siivoilemaan ja kierrätän tosi paljon tavaroita. Siivoilen myös ja omaan ajatusmaailman että jos uutta tulee, vanhaa olisi hävitettävä. Joku minimalisti pyörtyisi jos tulisi meille ;D
Minulla on tv vain siksi, että katselen sitä samalla kuin pyöräilen kuntopyörällä, tosin harvemmin katson tv-lähetyksiä vaan kirjaston DVD:itä sekä netflixiä. Pienemmän monitorin voisi kyllä viritellä lähemmäs ja heivata tv – ehkä sitten, kun muutan tästä.
Koska asun taloudessa jossa asuu myös muita kuten puoliso ja lapset, on minulla monia asioita joita itse en käytä juuri koskaan. TV, en katsele mutta se on. Auto on, koska julkista liikennettä ei oikeastaan ole lainkaan saatavilla, voisin siitä luopua hyvillä mielin muuten. Monilla yhteiskunnan ”vihreillä” päättäjillä on auton kaikkinainen verotuksen ym muiden kulujen nostaminen ykkös prioriteetti, mutta heillä ei ole minkäänlaista ratkaisua tarjota tilalle. Näen tämmöisen toiminnan suorastaan hurskasteluna. Kaikki suomalaiset eivät voi asua kehä ykkösen sisäpuolella. Yleisesti ajattelen itselläni olevan määrällisesti kaikkea olevan vähän, niin vaatetta, astioita ym. Osaksi voin kiittää pientä palkkaa, joka riittää hyvin ruokaan ja asuntoon, mikä tosin ei ole luksustason asunto mutta on kuitenkin lämmin ja kotoisa. Näiden lisäksi suurin osa rahasta menee lasten koulumaksuihin ja harrastuksiin. Toisin kuin yleisesti luullaan edes peruskoulu ei ole Suomessa ilmainen. En tiedä yhtäkään koulua missä pärjää ilman omaa tietokonetta. Joten se on hankittava jokaiselle oma, koska koulutehtävät ei odota vuoroaan. Kaikesta huolimatta ja ilman tavara rääsää, olen hirmu tyytyväinen elämääni. Jos jotakin saisin hankkia eli talous antaisi myöten, se olisi ehdottomasti suihku. Asunnossamme on sisä wc, mutta ei tosiaan suihkua. Erillinen puilla lämmitettävä sauna on jossa on puulämmitteinen vesipata ja hanasta tulee kylmää vettä. Mutta hyvin silläkin pärjää. Arjen luksusta on netin selailu ja ihonhoito jota rakastan.
Tämä varmasti voi jakaa mielipiteitä, mutta en ole suostunut lasten haluamaan lemmikkiin, jotta elämä pysyisi simppelimpänä. Siitä tulisi kuitenkin kuluja, päivittäistä hommaa, siivoamista, arjen sekä lomien aikataulujen hallitsija ja lopulta sen kuoleman joutuu 100 % varmasti hoitamaan. Ehkä joku voi kokea, että lemmikin pitäminen antaa niin paljon enemmän iloa vastineeksi, mutta minulle ei.
Mielenkiintoinen kirjoitus!
Olen aika kaukana minimalistista, mutta huomasin, ettei minullakaan ole monia mainitsemiasi juttuja. Ei ole lehtitilauksia, luotto- tai muita velkoja (luottokortti on, mutta maksan laskun aina heti pois), ruokapöytää (sama kuin Sinulla, ei pariskunta sellaista oikeastaan kaipaa), juhla-astiastoa, autoa ja monia keittiövikineitä (kahvinkeittimestä ja mikrosta en luovu). En ole missään somessa, tietokone on vanha rämä ja puhelin mummomallia (sillä voi soittaa ja laittaa viestejä ja siinä on kalenteri ja valo, haha!). En ole koskaan halunnut mitään maksullisia tv-kanavia tai muita, en ehtisi kuitenkaan hyödyntää niitä ja se harmittaisi. En omista hiustenkuivainta, kiharrinta, suoristusrautaa tms. Asunto on vuokralla, ei oma. Huonekasveja ei voisikaan olla kissojen takia! 😉
Nyt, kun koronakesä vei mahdollisuudet ulkomaanmatkoihin, meillä oli auto vuokralla pari kertaa (2-3 päivää kerrallaan) ja se oli aika mukavaa! Pääsimme pyörimään lähiseudulla ilman aikatauluja (rakastan esim. Porvoota ja Fiskarsia). Normielämässä auto olisi ihan turha, julkisilla mennään- ja jalan tietysti. Kissojen eläinlääkärikeikat hoidetaan taksilla (lääkäriin on lyhyt matka, mutta kissaboksin kanssa liian pitkä).
Jos meillä olisi lapsia tai asuisimme ”maalla” (lue: kauempana kaupungista), moni asia voisi olla toisin. Mutta kahden aikuisen ja kahden kissan perheessä on helppo tulla toimeen vähemmällä. 🙂
Mielenkiintoista pohdintaa! On aina virkistävää lukea miten toiset ihmiset elävät arjessa ihan eri tavalla kuin itse. Se on rikkaus, että olemme rohkeasti sitä mitä olemme, ja uskallamme elää omannäköistä elämää.
Minulle elämä olisi ankeaa ilman muutamaa sataa televisiokanavaa, Netflixiä, Amazon primea ym., mutta katson televisiota vain iltaisin ja viikonloppuisin yhdessä puolison kanssa katsotaan elokuvia. Meillä on joku 75″ televisio, ja nyt haluaisimme jo isomman.
Auto on välttämättömyys, sillä ilman sitä elämä olisi täällä mahdotonta, ja uskallan tunnustaa, että autoilu on meille myös huvi.
Ilman luottokortteja ei pärjää, ja me käytämmekin luottokorttia kaikkeen maksamiseen, mutta luottokorttivelkaa meillä ei ole koskaan, joten sen käytöstä on vain hyötyä. Erilaisista kortin käyttökohteista saa pisteitä, ja kertyneet pisteet saa vaikka rahana tilille. Viime vuonnakin n. 600 tuli tilille puhdasta rahaa.
Ilman ruokapöytää olisi mahdoton elää sillä se on meillä elämän ”keskus”. Jokapäiväiset yhdessä koetut ruokahetket ovat arjen juhlaa. Juhla-astiastoa meillä ei ole, ja kodinkoneita on leivänpaahtimesta voileipägrilliin. Päivittäisessä käytössä kahvinkeitin ja Vitamix-blenderi. Yöpöytä myös ehdoton, koska lukuvalo ja kirjat ym. Vedenkeitintä en ymmärrä.
Luen paljon kirjoja, ja ostan niitä kuukausittain useampiakin kerralla. Onhan niitä kertynyt. Lehtiä en tilaa, mutta joskus saatan ostaa irtonumeron.
Onko Sebamed suihkusaippua? Käytän sitä kriittisille alueille, en koko iholle. Kasvot pesen vain vedellä, ja joskus mekaanisesti hieron veteen kostutetulla pumpulitupolla, jos tuntuu tunkkaiselta. Tai hieron kevyesti perusvoidetta kasvoille, ja pumpulitupolla poistan sen, ja huuhdon. Vaaka on, mutta jossakin komeron perällä käyttämättömänä.