Kerroin joitakin viikkoja sitten, kuinka olimme päättäneet muuttaa minitaloon ja valmistelimme muuttoamme.
Nyt siitä on reilu viikko aikaa, kun kannoimme tavaramme sisään uuteen pieneen taloomme, eli tämä on täydellinen hetki kertoa ensifiiliksiä pieneen taloon muuttamisesta.
Talomme on virallisesti tosiaan 19 neliötä, mutta siihen kuuluu lisäksi yhden neliön ulkovarasto sekä 14 neliön parvi. Parven kattokorkeus on 1,90 metriä, joten mahdumme hyvin seisomaan siellä.
Parvella on lisäksi erillinen huone, jota tulemme käyttämään sekä tavaroiden säilytykseen että mieheni työhuoneena.
Yhteensä käyttökelpoisia asuinneliöitä on siis 33 neliön verran ulkovarasto poislukien.
Myönnän, että kun muutimme tavaroita taloon, koin pieniä kauhun tunteita.
Sekalaisissa kasoissa olevat tavarat levittäytyivät kaikkialle alakertaan terassia myöten ja pohdin hetken, olimmeko olleet aivan hulluja, kun olimme ryhtyneet tähän.
Mitäs jos kaikki tavarat eivät mahtuisikaan tänne ja eläisimme keskellä tavararöykkiöitä, jotka täyttävät kotimme kaikki nurkat ja saavat aikaan ahdistuneen olon?
Jotenkin kaikki tavarat ovat kuitenkin alkaneet pikkuhiljaa asettua pitkin kotia ja aloimme nopeasti nähdä, että mahdumme tänne ilman muuta.
Itseasiassa nyt tilaa tuntuu jo olevan reilusti ja olemme molemmat sitä mieltä, että meillä on aivan riittävästi neliöitä omiin tarpeisiimme.
Olisi tietysti ihanaa jo tässä vaiheessa voida näyttää valmiiksi sisustettua pikkutaloa, mutta rehellisesti sanottuna elämme toistaiseksi vielä täydessä keskeneräisyydessä ja tulemme elämään siinä vielä varmasti viikkoja.
Saatoimme ottaa uuteen taloomme mukaan vain muutamia tänne mahtuvia huonekaluja (sängyn, lipaston, työpöydän ja ruokapöydän tuolit sekä mieheni toimistotuolin) emmekä ole sisustaneet kotiamme vielä ollenkaan.
Kovin montaa muuta huonekalua emme tosin omistaneetkaan, mutta esimerkiksi isoon avaraan tilaan hankitulle sohvalle ei ole minitalossa tilaa.
Olemmekin toistaiseksi tilanneet tänne tasan yhden huonekalun eli pienen sohvan Ikeasta. Sen piti tulla viikko sitten, mutta toistaiseksi Ikea ei ole ilmoitellut, koska tulemme oikeasti saamaan sohvamme.
Sohvaksi valikoitui Vallentuna-sarjan kaksi säilytystilallista modulia, joita voi käsinojien paikkoja vaihtamalla tyylitellä erilaisiksi.
Kodissamme on tällä hetkellä siis melko tyhjää lukuunottamatta yläkerran huonetta, jonne puolisoni on nostanut tavaransa.
Vanha asuntomme on tällä hetkellä myynnissä ja mieheni puuhaa sen kunnostamisen parissa, joten hänen tavaransa etsivät paikkaansa vasta myöhemmin.
Olemme ylipäätään vain vasta nostelleet tavaroita pois laatikoista ja laittaneet ne paikkoihin, jotka ovat tuntuneet sillä hetkellä käytännöllisiltä, mutta millään tavaroilla ei ole vielä vakiintunutta paikkaansa – ei edes sängyllä.
Juuri nyt sänky on ainoa löhöilyyn kelpaava huonekalu sohvan puuttuessa, joten se on asetettu seiniä vasten sohvamaisen fiiliksen tuojaksi.
Ruokapöydänkin virkaa toimittaa alakerrassa näin ensihätään työpöytä, joka tulee lopulta päätymään yläkertaan.
Kotimme parhaita puolia ovat sen suuret ja valoisat ikkunat, jotka tuovat tilan tuntua ja valoa, mutta odotamme ikkunoihimme mittatilaustyönä tehtyjä kaihtimia, jotka saamme vasta parin viikon päästä.
Elämme siis toistaiseksi kuin akvaariossa ja vaikka talomme sijaitseekin taloyhtiön oman tien loppupäässä, riittää sillä silti jonkin verran uteliaita ohikulkijoita, joiden katse kiinnittyy uusien asukkaiden verhottomiin ikkunoihin helposti.
Myöskään näköalamme ei sekään ole tällä hetkellä kummoinen: katselemme nimittäin multaista rinnettä, roskalaatikoita ja taloyhtiön autotietä, sillä kotiamme ympäröivälle pihalle istutetaan nurmikkoa ja näkösuojaa kasvaessaan tuova tuija-aita vasta muutaman viikon kuluttua.
Emme ole myöskään hankkineet vielä yhtäkään puutarhakalustetta. Nekin on harkittava tarkkaan, sillä niitä ei ole mahdollisuus ottaa talveksi sisälle säilytykseen.
Ylipäätään kaikkialla vallitsee siis pieni epäjärjestys, kun käytännön säilytysratkaisuja ei ole vielä mietitty:
Ulko-oven vierustaa reunustaa kenkärivi, josta kulkeutuu epäkäytännöllisesti pieniä kiviä kotiin, kylpyhuoneessa pyyhkeet ja pyykkikori hakevat paikkaansa, keittiön kaappien järjestystä ei ole suunniteltu vielä kovin tarkasti, ruokavarastoja on hieman liikaa kodin tilaan nähden ja kodin kierrätysjätteet lajitellaan pitkin lattioita seilaaviin pusseihin.
Moni pieni asia pienessä talossa asumisessa yllättää ja opimme pienesti elämisestä jatkuvasti lisää.
Opettelemme myös käyttämään kodinkoneitamme, joista jokainen tuntuu olevan huipputekninen – esimerkiksi pyykinpesukoneemme sähköinen ohjauspaneeli kaikkine ominaisuuksineen näyttää siltä kuin se olisi Nasan kehittämä ja kuuluisi avaruuteen ja astianpesukoneen pesuohjelmaa voi säätää kännykällä vaikka kesken pesun.
Emme ole myöskään vielä hahmottaneet, kuinka riittoisa 50 litran lämminvesivaraaja on, kuinka optimoida ilmalämpöpumpun käyttö tai oppineet, kuinka älyttömän nopeasti induktiolevymme lämpeneekään.
Pienessä tilassa yksityiskohdat ja käytännöllisyys ovat kuitenkin erittäin tärkeä asia, joten päätimme tällä kertaa palkata avuksi ammattilaisen, joka suunnittelee kotimme sisustusratkaisut.
Ennen tämä olisi ollut minulle aivan vieras ajatus, mutta kun laitoimme vanhan asuntomme viikko sitten myyntiin ja palkkasimme ammattilaisen stailaamaan sen ennen myynti-ilmoituksen kuvien ottoa ja asuntoesittelyjä tajusimme, mistä olimme jääneet paitsi, kun olimme valinneet itse vastata sisustuksesta.
Kun ammattilainen hoiti asuntoomme sinne täydellisesti sopivat huonekalut ja muut sisustusratkaisut, oli asunnossa aivan uudenlainen tunnelma.
(Vanhan asuntomme myynti-ilmoituksen kuvineen voi katsoa täältä.)
Uudessa asunnossamme halusimme siis ehdottomasti, että asuntomme stailaa jo heti aluksi ammattilainen, jolla on silmää yksityiskohdille ja joka osaa ehdottaa sopivia käytännön ratkaisuja säilytyksen suhteen – juuri ne ovat nyt tärkeimpiä.
Menee varmasti kuitenkin viikkoja ennen kuin tämäkään asia etenee (odotamme tällä hetkellä vastausta sisustussuunnittelijalta, johon otimme yhteyttä).
Vaikka ympärillämme vallitsee keskeneräisyys, tuntuu pikkutaloon muutto silti edelleen erinomaiselta valinnalta.
Alakerran korkea katto luo tilan tuntua ja avaruutta, uudessa asunnossa saa paljon paremmin omaa rauhaa kuin vanhassa, lähes kolme kertaa isommassa loft-asunnossamme sai ja ylipäätään tuntuu, että tähän pieneen taloon mahtuu kaikki se, mitä tarvitsemme.
Kylpyhuonekin tuntuu jopa isommalta ja avarammalta kuin vanhassa kodissamme.
Odotamme siis innolla, että kesän myötä kotimme alkaa pikkuhiljaa tulla tarpeitamme palvelevaksi ja kotoisaksi pesäksi, jossa tulemme viihtymään tulevat vuodet.
Emme kuitenkaan pidä kiirettä sen sisustamisen kanssa, sillä haluamme harkita valintamme tarkasti.
Koska asumme kaupungin ulkopuolella eikä meillä ole autoa käytössä, on jokaista hankintaa harkittava erityisen tarkasti.
Vikaostoksista ei ole täällä helppoa hankkiutua eroon kätevästi, vaan jokaiselle reppua isommalle tavaralle täytyy löytää paikallinen ostaja, joka voi hakea tavaran kodistamme.
Pienemmät tavarat täytyy nekin jokainen raahata mukanaan kaupunkiin ja viedä siellä second hand -liikkeeseen.
Vanhalla asunnollamme tämä oli helpompaa, sillä asuimme parin sadan metrin päässä bussipysäkiltä, jolta pääsi bussilla parin sadan metrin päähän second hand -liikkeestä.
Olen jo pidemmän aikaa pyrkinyt olemaan tarkasti ostoksensa harkitseva kuluttaja, mutta nykyisessä kodissamme asuminen pakottaa harkitsemaan jokaista hankintaa erityisen tarkasti.
Vaikka uusi asuntomme ei siis ole millään muotoa vielä alkanut edes hakea tyyliään ja tavarat on lähinnä vain nosteltu sisään ja laskettu ensin mieleen juolahtaneille paikoille, halusin silti jo päästä vilauttamaan kotiamme hieman ja kertomaan ensifiiliksiä.
Juuri nyt odotamme molemmat tosiaan kaikkein eniten sitä, että saamme verhot ikkunoihin.
Päädyimme tekemään yhteistyötä suomalaisen kaihdinvalmistaja Visorin kanssa, jonka kahdesta suunnasta säädettäviä kaihtimia olimme harkinneet jo vanhan asuntomme kattoikkunaan, mutta joita emme koskaan saaneet aikaiseksi hankkia.
Vanhalla asunnollamme pärjäsimme ilman niitä ongelmitta, mutta uudessa asunnossa, jonka isoista ikkunoista valoa tulvii joka suunnasta on selvää, että tarvitsemme kaihtimet mahdollisimman pian, jos mielimme saada yhtään yksityisyyttä.
Valitsimme kahtimiksi valkoiset kahtimet, jotka tuovat näkösuojan, mutta eivät kuitenkaan pimennä asuntoa.
Sisustussuunnittelija saa myöhemmin auttaa meitä valitsemaan niiden rinnalle pimentävät verhot, jotka voimme vetää ikkunoihin silloin, kun haluamme sekä näkösuojaa että pimennystä.
Pelkät pimentävät verhot tai kaihtimet eivät kuitenkaan olisi olleet hyvä valinta, sillä vaikka kaipaammekin kotiimme jossain määrin näkösuojaa, menisi isojen ikkunoiden ilo täysin, jos ainoa tapa saada sitä olisi pitää niiden edessä kokoajan pimeyttä tuovia verhoja tai kaihtimia.
Kun kotimme ja pihamme kuitenkin pikkuhiljaa alkaa löytää muotoaan, esittelen valitsemiamme ratkaisuja täällä tarkemmin.
Jos teillä on mielessä jotain pienessä talossa asumiseen liittyviä aiheita, joista toivoisitte kuulevanne tarkemmin, niin kertokaa ihmeessä kommenteissa!
Tosi mielenkiintoinen aihe, tällä hetkellä kaikki sisustukseen ja pihaan liittyvä kiinnostaa. 😊 Onnea uuteen kotiin!
Kiitos! <3
Miksi kierrätysroskat pitää kerätä johonkin, eikö niitä voi viedä heti eteenpäin? Jos roskalaatikot kerran näkyvät ikkunasta, eivät ne voi olla kovin kaukana.
Täällä Ruotsissa on oman kokemukseni mukaan yleisesti hieman eri järjestelmä kuin Suomessa, jossa taloyhtiön roskiksilla on omat roskalaatikkonsa kaikkeen. Täällä ei ole sellaisia. 🙂
Täällä taloyhtiön roskiksilla on laatikot vain biojätteelle ja sekajätteelle. Nämä laatikot sijaitsevat tosiaan kotimme edustalla, eli niihin on helppoa viedä pussi aina sen täytyttyä. Sekajätettä meillä tulee leipäpussillinen parissa viikossa, eli sen kanssa on varsin helppoa.
Muuten jokaisen velvollisuus on kuljettaa itse kaikki omat kierrätysjätteensä (pahvi, paperi, muovi, lasi, metalli jne.) erillisille yleisille lajittelupisteille, joista lähimmälle on meiltä noin kilometrin matka yhteen suuntaan. Sinne täytyy siis lähteä aina erilliselle reissulle, joten kätevintä on kerätä kotona eri kierrätysjätteet yhteen ja viedä sitten isompi määrä kerralla kierrätykseen.
Vanhalla asunnollamme meillä oli siivouskomerossa omat kassinsa kaikille eri jätteille (siellä meillä oli vähän lyhyempi matka lähimmälle kierrätyspisteelle) ja veimme ne sitten muutamien viikkojen välein kierrätyspisteille.
Tässä on näköjään isoja eroja paikkakuntien välillä. Asun itse Etelä-Ruotsissa ja kotikaupungissani jokaisen kerrostalon pihassa on tähän mennessä ollut lajittelupisteet mm lasille, metallille ja muoville. Näin siis isommissa taloyhtiöissä, pienemmissä taitaa olla eri vaatimukset/säännöt. Toisaalta myös esim omakotitaloihin on saatavilla ihan talokohtaisia pieniä lajittelupönttöjä.
Täytyy myöntää että hiukan yllätyin näin suurista eroista kahden kaupungin systeemien välillä, vaikka sama se taitaa olla Suomessakin 🙂
Mielenkiintoista tosiaan! 🙂 Voi myös olla, että ihan näin Tukholmankin alueella on jo iso ero siinä, minkä kokoisessa taloyhtiössä asuu, eli ehkä isommissa on tosiaan lajittelupisteet. Itse olen asunut vain pienissä ja pienten taloyhtiöiden ympäröimänä, joten huomioni on kiinnittynyt vain niiden puutteeseen. Minua se ihmetytti aluksi kovasti, mutta Tukholmassa parikymmentä vuotta asunut puolisoni taas koki sen ihan normaaliksi asiaksi eikä ihmetellyt sitä.
Kiintoisa nähdä miten minitalonne sisustus muotoutuu!
Ja todellakin hep muuton jälkeen keskeneräisessä kodissa asumiselle. Muutto tosin oli jo helmikuun lopussa (siinä kohtaa kodissamme ei ollut keittiötä ja tasan yksi toimiva vesipiste) ja uusi kotimme kolmihenkiselle perheellemme oli 50% isompi kuin edellinen. Remonttiaikataulu oli tosiaan niin tiukka, että lattia ja osa sähkötöistä asuntoon valmistuivat pari päivää ennen muuttoa ja muuton jälkeen sitten tehtiin putkitöitä ja sähkötöitä ja listoja jne. Keittiön puute oli ihan ok, siihen oltiin jo asennoiduttu että eka kuukausi vähintään mennään mikrolla ja erillisellä induktiolevyllä ja onneksi saatiin putkitöitä edistettyä nopsaan, että ilman pesukonetta oltiin vain kolme päivää.
Eniten haastetta tuotti se, että lattiatöiden takia asunnosta oli purettu kaikki kaapit, joten säilytystilaa ei ollut niin yhtään. Niinpä ensimmäinen askel oli tilata vaatekaapit ja niiden asentamisen jälkeen tilanne helpotti kummasti. Onneksi myös tilaa on paljon (kolmelle hengelle), koska se määrä pahvilaatikoita sun muuta mitä tulee keittiön osista, kaapeista, kodinkoneista, uusista huonekaluista oli ihan kamalaa. Parvekkeemme oli suuri romuvarasto. Mutta pienin askelin remppa on edennyt ja nyt 2,5kk muuton jälkeen keittiö on lähes valmis (puuttuu virallinen hyväksyntä) ja päästään laittamaan astioita ja ruokatavaroita keittiökaappeihin. Matkan varrella on suunnitelmat muuttuneet järkevistä säilytysratkaisuista asumisen myötä (esim. eteinen, aikuisten vaatesäilytystarpeet) joten on kyllä hyvä että ei ennen muuttoa tehty päätöksiä, vaan vasta sitten kun pystyttiin täällä tilassa hahmottamaan.
Ohhoh, siinä on ollut sitten kerralla paljon haastetta tuovia tekijöitä! Tuo on kyllä aivan totta, että pakkausmateriaalia tulee varsinkin noin monesta kodin tavarasta on varmasti todella hurja.
Mekin tulimme siihen tulokseen, että etukäteen on aivan turha suunnitella liikaa, kun paikan päällä sitten vasta hahmottaa asiat aivan eri tavalla ja huomaa, mitä tarvitsee ja mikä on hyvä idea. 🙂
Onnea lähes valmiin keittiön johdosta! Niinhän se tosiaan on, että kaikki ottaa aikansa, mutta huolella mieltymyksen mukaisista tehdyistä jutuista on sitten ihanaa nauttia. 🙂
Ihana talo! Juuri sellainen mistä olen itse viime vuodet haaveillut 😊
Kiitos! <3 Tämä oli meillekin juuri sitä, mistä olimme haaveilleet. Satuin katsomaan vähän aikaa sitten joitakin vuosia sitten aloittamaani Pinterest-taulua, johon olin koonnut inspiraatiota pikkutaloista ja oli hauska huomata, että yksi niistä näytti hyvin paljon tältä. 🙂
Ihana talo tosiaan ja loistoidea hyödyntää sisustussuunnittelijaa sisustamisessa! Minitalon sisustaminen vaatii varmasti ihan omanlaistaan silmää 🙂
Uskon myös, että varsinkin tällaisessa tilassa ammattilaisen silmästä on todellakin apua. 🙂
Oliko jokin erityinen syy, miksi halusitte nimenomaan minitaloon ettekä vaikka minikaksioon samoilla neliöillä? 🙂
Mieheni on muusikko ja soittaa kymmenkuntaa puhallinsoitinta, joiden harjoittelu kotona tuottaa melkoisesti ääntä. Ennen hänellä oli oma studio, mutta sellaisen vuokraaminen maksaa parisen sataa euroa kuussa plus sen käyttö on ajallisesti hankalaa, kun ei voi vain soitella pienissä pätkissä pitkin päivää, vaan täytyy matkustaa studiolle ja olla siellä sitten pidemmän aikaa.
Vanhassa asunnossamme hänellä oli asunnon sisälle rakennettu studioboksi, joka vaimensi ääntä ja meillä oli mukava alakerran naapuri, joka ei häiriintynyt.
Studioboksin rakentaminen minikaksioon kerrostalossa olisi ollut todella haastavaa ja se söisi käyttökelpoisia neliöitä. Olisi myös täysin tuurista kiinni, millaiset naapurit sattuu kohdalle, eli että häiriintyvätkö hänen treenailustaan, joten koimme siksi paremmaksi vaihtoehdoksi muuttaa erilliseen minitaloon, jossa hän voi vapaammin harjoitella, kun talo eristää ääntää hyvin eivätkä naapurit ole ihan seinän takana.
Nykyisessä talossamme mieheni treenailee yläkerran pikkuhuoneessa, jota voi käyttää muuhunkin kuin vain treenaamiseen.
Minitalossa tilaa tuntuu kattokorkeuden vuoksi myös olevan enemmän kuin tyypillisessä kerrostaloasunnossa, joskin sellaisiakin olisi tosin voinut yrittää löytää korkean parven kanssa. Ne olivat kuitenkin vähän harvassa, joten tämä oli siksikin hyvä ratkaisu. 🙂
No niinpä tietysti, tämähän olisi pitänyt pystyä päättelemään 🙂 Teillä taisi olla edellisessä asunnossa myös jokin siirrettävä ”studioboksi”, mutta sellaisessa kopissa ei varmaan kovin pitkään viihdy. Vai muistankohan ihan väärin…
Mä puoliksi odotin, että olisin saanut vastaukseksi, että olet löytänyt viherpeukalon itsestäsi tms. Vannouteena taloyhtiöasukkina oletan aina pientalokiinnostuksen johtuvan kaipuusta luontoon. Neliömäärä ei sinänsä tunnu kovin ihmeelliseltä, koska asuimme vielä vähän aikaa sitten kolmeen henkeen 39 neliön asunnossa. Muutto tuli kuitenkin ajankohtaiseksi, kun kyllästyimme kantelemaan lasta portaissa ja kieltämättä on kiva saada lapselle oma makuuhuonekin.
Hei, näyttää ihanan kompaktilta. Jouduitteko jättämään aiemmille huonekaluille paljon hyvästejä. Itse muuttaessani vuosi sitten huomasin pian, että aiempaan paljon suurempaan kotiin sovitetut huonekalut eivät mahtuneet/löytäneet paikkaansa, minkä vuoksi jouduin hankkimaan aiempaa pienempiä huonekaluja. Onnea uuteen tupaan!
Olipas mielenkiintoista lukea tästä ja odotan innolla kuvia siitä kun kaikki muokkautuu ja valmistuu! 🙂 Olen itse muuttanut viimeisen vuoden aikana koko ajan isommasta pienempään asuntoon ja tavaran karsiminen on tullut tutuksi. Olen myös oppinut tunnustelemaan, mitä oikeasti haluan kotiini pitkäksi aikaa sekä myös tyytymään jos minulla on jo jotain joka toimii mutta johon olen kyllästynyt. Aina ei tarvitse uutta vaikka haluaisi! 😀