*Sis. mainoslinkin
Kerroin aiemmin, kuinka minulle selvisi nelisen kuukautta sitten, että kehoni rautavarastot olivat käytännössä tyhjät ja kävi ilmi, että kärsin matalasta ferritiinistä.
Oloni oli uupunut ja voimaton, ja kun hakeuduin sen vuoksi lääkäriin, sain ensin masennusdiagnosin, mutta onneksi asiaa tutkittiin lisää laboratioriokokeilla, jotka paljastivat matalan ferritiinin (oma ferritiinini oli mittaushetkellä 4).
Tiivistetysti tilanne meni niin, että matala ferritiini sai suorituskykyni laskemaan samoihin aikoihin kun olin juuri aloittanut uudessa työssäni (josta olen sittemmin irtisanoutunut voidakseni nyt keskittyä oman terveyteni hoitamiseen).
Olen aina ollut itseäni kohtaan vaativa työhön liittyvissä asioissa ja tällä kertaa se antoi minulle todella suuren opetuksen: kun minun olisi pitänyt kuulostella kehoani sekä antaa itselleni ymmärrystä ja lepoa, yritin päin vastoin painaa entistä kovempaa näyttääkseni itselleni ja muille, että olen hyvä työntekijä enkä mikään laiskottelija.
Tämän myötä palautuminen jäi vähiin ja lopulta matalan ferritiinin jo valmiiksi uuvuttama kroppa ei enää kestänyt ja mielikin antoi sen myötä lopullisesti periksi tilanteelle.
Tapahtuneen myötä päädyin hoitamaan paitsi matalaa ferritiiniä, mutta myös utmattningssyndromaa, joka minulla sittemmin myös diagnosoitiin (ja josta minulla oli kokemusta jo entuudestaan).
Utmattningssyndroma on Ruotsissa käytettävä diagnoosi uupumuksesta (”uupumussyndrooma”), jonka aiheuttaa pitkäkestoinen stressi, josta keho ei saa palauduttua ja joka siksi lopulta sairastuttaa ihmisen.
Utmattningssyndromasta voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani.
Utmattningssyndroman ja matalan ferritiinin oireissa on osittain päällekkyyksiä eikä aina ole helppoa tietää, mikä oire johtuu mistäkin.
Toisaalta sille ei ole aina tarvettakaan, sillä molemmat kaipaavat samankaltaista hoitoa: lepoa, palautumista ja itsestään huolehtimista – sekä omien toimintamallien ja elintapojen uudelleenjärjestelyä.
Tällä hetkellä keskityn siis hoitamaan näitä molempia.
Lue myös: Matala ferritiini laittoi olon ja elämän sekaisin
Matalan ferritiinin hoito
Minulle määrättiin matalan ferritiinini hoitoon aluksi todella tymäkkä rautakuuri, jolla haluttiin paitsi antaa akuuttia ensiapua, mutta myös selvittää, imeytyykö rautalisä kehooni, vai onko tarvetta rautainfuusiolle, jossa rautaa tiputetaan suoraan suoneen.
Söin kaksi viikkoa todellista hevoskuuria, jossa otin 200 mg rautaa rautalisänä aamuin illoin – yhteensä siis 400 mg rautaa vuorokaudessa.
Tämän jälkeen minun piti käydä uudelleen verikokeissa, joiden tarkoituksena oli ilmeisesti tarkistaa, onko kehoni raudalle vastaanottavainen.
Näin lyhyessä ajassa rautavarastot eivät ilmeisesti pysyvästi nouse, mutta kuulemma raudanpuutteessa rauta voi imeytyä aivan erityisen tehokkaasti ja näin nopeasti toistettavilla kokeilla haluttiin vain tarkistaa, että rauta alkaa imeytyä eikä tarvitse lähteä selvittelemään, onko esimerkiksi suolistossani ongelmia, jotka vaikuttaisivat raudan imeytymiseen.
Omalla kohdallani keho oli vastaanottavainen rautalisälle. Kahden viikon hevoskuuri sai tietysti lopulta aikaan vatsaongelmia, mutta sen jälkeen ryhdyin syömään rautaa 100 mg kerran päivässä ja se on sopinut minulle täysin ongelmitta.
(Syön rautaa päivittäin, sillä tämä raudanpuutteeseen erikoistuneen lääkäri Ilona Ritolan artikkeli selvitti hyvin, miksi lääkäreiden yleisesti suosittelema rautalisän käyttäminen vain joka toinen päivä ei perustu kunnollisiin tutkimuksiin ja miksi hän edelleen suosittelee potilaille rautalisän syöntiä päivittäin.)
Oma fyysinen oloni alkoi kohentua rautalisän käytön myötä nopeasti.
Uskon, että rautalisällä oli myös psykologinenkin vaikutus: hirveälle ololleni löytyi selitys eikä minun sen myötä tarvitsisi ehkä kärsiä siitä loputtomiin, vaan rautalisän syönti voisi parantaa oloani.
Tieto siitä antoi toivoa ja toivo puolestaan antaa usein uusia voimia.
Lue myös: Näin aloin nauttia liikunnasta, jota ennen inhosin
Kokemuksia rautalisän syönnistä
Olen nyt syönyt rautalisää nelisen kuukautta ja oloni on vahvistunut siinä ajassa huomattavasti.
Käytössäni on niinsanottu perinteinen rautalisä (Ruotsissa myytävä Duroferon 100 mg Fe2+), joka on sopinut omalle vatsalleni hyvin ja jonka käyttöä aion siksi jatkaa.
Jos perinteiset rautalisät eivät kuitenkaan sovi, vaan aiheuttavat vatsaongelmia kuten ripulia tai ummetusta, on moni vinkannut ”uuden sukupolven” SiderAl Forte -rautalisästä, joka sopii erityisesti herkkävatsaisille.
Tämän vatsalle ystävällisen rautalisän rauta on päällystetty kahdella eri kerroksella, mikä mahdollistaa raudan kulun suoraan suoleen ilman vatsavaivoja sekä korkean imeytyvyyden koko ohutsuolen matkalta.
SiderAl Fortessa on matalampi rautapitoisuus kuin syömässäni rautavalmisteessa, mutta koska sen rauta imeytyy erityisen tehokkaasti, riittää matalampi rautapitoisuus.
*SiderAl Fortea voi ostaa verkosta apteekista täältä.
Minulla ei ole tästä rautalisästä omakohtaisia kokemuksia, sillä lääkärini suosittelema edullisempi rautalisä on tosiaan sopinut minulle hyvin.
En ole kuitenkaan käynyt viimeaikoina mittauttamassa ferritiiniäni uudelleen, sillä en ole tällä hetkellä kokenut tarpeelliseksi tietää tarkkaa lukua.
Tunnen, että fyysinen vointini on parantunut ja että jaksan aiempaa paremmin, mutta en ole edelleenkään yhtä energinen kuin ennen. Tähän vaikuttaa tietysti myös utmattningssyndroma, jota myös hoidan tällä hetkellä.
Tavallisesti rautalisää tuleekin syödä ainakin puolisen vuotta ja koska koen rautalisän auttaneen, ajattelin syödä sitä ainakin sen puolisen vuotta ennen kuin hakeudun lääkäriin uusiin mittauksiin.
En koe, että teen mitään väliaikatiedolla, joka kertoisi ferritiinini olevan vaikkapa 30, 40 tai 50, sillä tiedän ilman mittaustakin oloni olevan vahvempi, mutta edelleen rautalisän käyttöä vaativa – neljässä kuukaudessa ferritiini kun ei kuitenkaan voi kohota neljästä vielä haitallisen suuriin lukemiin ja oloni kyllä kertoo minulle paljon.
Tällä hetkellä olennaisinta on ollut tankata lisää rautaa, mutta myös selvitellä tekijöitä, jotka ovat voineet aiheuttaa raudanpuutosta.
Lue myös: Merkittävin oivallukseni stressini hallintaan
Raudan saanti kasvisruokavaliolla
En ole itse kasvissyöjä, mutta suosin erityisesti ympäristösyistä ruokavaliota, joka ei sisällä runsaasti lihatuotteita eikä varsinkaan punaista lihaa.
Virallisten suositusten mukaisesti punaista lihaa ei toki ylipäätään suositella syötävän kuin korkeintaan 500 grammaa viikossa ja oma kulutuksemme jää poikkeuksetta sen alle.
Ostamme punaista lihaa oikeastaan vain hävikkihyllystä silloin, kun kohdalle sattuu hyvä tarjous. Käytännössä tämä tapahtuu parisen kertaa kuussa.
On kuitenkin varsin yleinen uskomus, että pelkkä lihan pitäminen ruokavaliossa vaikuttaisi ruokavaliosta saadun raudan määrään ratkaisevasti ja jos ruokavalioon kuuluu vain vähän punaista lihaa tai sitä ei syödä ollenkaan, ei ruuasta voisi saada tarpeeksi rautaa.
Eläinperäinen hemirauta toki imeytyy kasviperäistä rautaa paremmin, mutta ellei sitten syö nimenomaan sisäelimiä kuten maksaa ja veriruokia, ei esimerkiksi jauheliha ole mikään poikkeuksellisen hyvä raudanlähde.
Monissa kasviperäisissä ravinnonlähteissä on selvästi enemmän rautaa.
Esimerkiksi linssit, pavut, kikherneet, tofu ja soijarouhe sisältävät kaikki enemmän rautaa kuin jauheliha – useat niistä jopa moninkertaisesti. Itseasiassa jopa kaurahiutaleissa on enemmän rautaa kuin jauhelihassa.
(Runsas raudan saanti pinaatista on puolestaan vanha myytti, joka lähti alunperin liikkeelle väärään paikkaan eksyneestä pilkusta ja iskostui sitten Kippari-Kallen pinaatinsyönnin myötä ihmisten mieleen.)
Jos lihattoman tai vähälihaisen ruokavalion kuitenkin pitää monipuolisena, saa siitä tarvittavan määrän rautaa helposti – kunhan vain pitää myös huolen siitä, ettei itse sabotoi raudan imeytymistä muulla ruokavaliolla.
Täältä löytyy hyvä tietopaketti siitä, mistä kasvisperäisellä ruokavaliolla saa rautaa sekä vertailua muutamiin eläinperäisiin raudanlähteisiin.
Lue myös: 6 vinkkiä uupumuksen hoitoon ja ehkäisyyn
Mikä heikentää raudan imeytymistä?
Kun raudanpuutteen myötä aloin tarkastella ruokavaliotani mietin aluksi, että saan kyllä ravinnostani riittävästi rautaa – koostuuhan arkinen ruokavalioni pääosin juuri niistä hyvin rautaa sisältävistä ainesosista kuten aiemmin mainituista linsseistä, pavuista, kikherneistä ja tofusta.
Pelkkä riittävä raudan saanti ei kuitenkaan riitä, vaan olennaista on myös kiinnittää huomiota siihen, minkä kanssa rautaa sisältäviä elintarvikkeita nauttii.
Raudan imeytymistä nimittäin heikentävät tunnetusti kahvi, tee ja kalsium, jota erilaiset maitotuotteet sisältävät.
Onkin siis tärkeää kiinnittää huomiota siihen, ettei rautapitoisten ruokien yhteydessä tulisi heikentäneeksi raudan imeytymistä nauttimalla maitotuotteita, kahvia tai teetä.
Kun aloin tarkastella omaa ruokavaliotani tämän ajatuksen puitteissa tajusin, että saan siitä toki riittävästi rautaa, mutta olen jatkuvasti sabotoinut raudan imeytymistä.
Juon päivittäin tavallisesti yhden kupin kahvia (maidolla) ja haluan aloittaa aamuni sillä. Rakastan rauhallista aamukahvihetkeä enkä ole valmis luopumaan siitä.
Samalla se tarkoittaa, että heikennän kaiken mahdollisen aamiaiseen kuuluneen raudan imeytymistä.
Syömme runsaasti erilaisia kasviksia, linssejä, herneitä ja papuja, mutta samalle aterialle sujahtaa helposti salaatin sekaan esimerkiksi fetaa tai mozzarellaa.
Leivän päälle tulee laittaneeksi juustoa ja aterian saattaa viimeistellä pienellä kupillisella jäätelöä tai terveellisemmällä vaihtoehdolla, kuten rahkalla tai jogurtilla hedelmien tai marjojen kanssa.
Aterian päätteeksi voi joskus myös tulla ottaneeksi kupillisen teetä – tai joskus vielä päivän toisen kupillisen kahvia.
Myös iltapalalla saattaa jälleen käydä niin, että ruokaan päätyy mukaan jotain kalsiumia sisältävää tai kupista löytyy kuumaa teetä.
Raudan puutteeseen erikoistunut lääkäri Ilona Ritola onkin myös todennut, että suomalainen ruokailukulttuuri osaltaan aiheuttaa riskin raudanpuutteelle, koska käytämme paljon maitotuotteita ja kahvia.
Nämä ovat olleet tärkeitä asioita tajuta ja tulevat vaikuttamaan siihen, kuinka erityisesti rautatankkauksen jälkeen ateriani koostan.
Ilona Ritolan mukaan pieni määrä kalsiumia ateriassa (alle 50 milligrammaa) ei kuitenkaan vielä vaikuta raudan imeytymiseen.
Lue myös: Kun uupumuksesta tuleekin sairaus
Mikä tehostaa raudan imeytymistä?
Tällä hetkellä käytän rautalisää, jolle optimaalisin nauttimisaika on omalla kohdallani ollut viimeisenä illalla, kun iltapalasta on kulunut kolmisen tuntia.
Raudan imeytymistä tehostaa C-vitamiini, jota suositellaan otettavan aina rautalisän kanssa. Monet rautalisät sisältävätkin tämän vuoksi jo valmiiksi C-vitamiinia.
Kun aloin syödä rautalisää, törmäsin suositukseen ottaa rautalisä yhdessä runsaasti C-vitamiinia sisältävän poretabletin kanssa.
Näin väitteen, että ravinnosta peräisin olevan raudan imeytymistä tehostaisi pienempikin määrä C-vitamiinia, eli rautalisän kaveriksi riittäisi vaikka appelsiinin syönti, mutta rautalisästä peräisin oleva rauta kaipaisi kaverikseen runsaamman määrän C-vitamiinia.
En löytänyt tälle väitteelle kunnollisia tutkimuksia todisteeksi, mutta oloni oli uupuneena varsin epätoivoinen, joten olin valmis tarttumaan tähän oljenkorteen.
Saan päivän aikana ravinnosta riittävästi C-vitamiinia, mutta olen silti nyt alun tehotankkauksenaikaan ottanut rautalisän neljäsosa C-vitamiinitabletin kanssa – neljäsosan juuri siksi, että kokonainen tabletti sisältäisi 1000 mg C-vitamiinia, mikä olisi ravinnosta saatavan raudan rinnalla jo aivan liikaa.
C-vitamiini on vesiliukoinen vitamiini, eli ylimääräinen C-vitamiini poistuu kyllä kehosta virtsan mukana.
Ylenmäärin C-vitamiinia ei kuitenkaan kannata pitkäjaksoisesti tankata, sillä pitkäkestoinen liika-annostus voi aiheuttaa ongelmia ja kuulemma jopa heikentää C-vitamiinin imeytymistä, eli nyt kun oloni alkaa tuntua jo paremmalta, aion lähitulevaisuudessa alkaa ottaa rautalisäni seurana pienemmän määrän C-vitamiinia.
Lue myös: Kaksi loistavaa kirjaa uupuneille ja stressaantuneille
Voiko raudanpuutteen hoitaa pelkällä ruokavalion muutoksella?
Vaikka ruokavalio voi vaikuttaa raudanpuutteeseen merkittävästi, ei vakavaa raudanpuutetta kuitenkaan voi yleensä hoitaa pelkällä ruokavalion korjaamisella.
Lievään raudanpuutteeseen ruokavaliolla voidaan toki varmasti vaikuttaa ruokavaliota korjaamalla.
Kun rautavarastot kuitenkin ovat ehtyneet merkittävästi, vaativat ne tehokasta tankkausta ja esimerkiksi runsaasti rautaa sisältäviä maksa- ja veriruokia tulisi nauttia niin suuria määriä, että ne olisivat jo yli ravintosuositusten.
Ruokavalio onkin siis ensisijaisesti tarkoitettu ylläpitämään rautavarastoja ja ravintolisät sitten korjaamaan raudan puutetta.
Rautalisää ei kuitenkaan koskaan kannata alkaa syödä omatoimisesti, sillä liiallinen raudansaanti voi olla terveydelle haitallista.
Jos siis epäilee raudanpuutosta, kannattaa aina kääntyä ensin lääkärin puoleen.
Suomessa ferritiiniä ei kuitenkaan tunnetusti suostuta mittaamaan julkisessa terveydenhuollossa noin vain varsinkaan jos hemoglobiini on normaali, joten ferritiinin voi käydä mittauttamassa omakustanteisesti melko edullisesti *varaamalla laboratoriokokeisiin täältä ajan Puhdin kautta.
Kuukautiset ja raudan puute
Ruokavalio voi vaikuttaa raudanpuutteeseen, mutta kuten totesin, on riittävästä raudansaannista pääpiirteittäin helppoa huolehtia pitämällä ruokavalio monipuolisena ja koostamalla ateriat oikein.
Raudanpuutteen yhteydessä on kuitenkin tärkeää aina selvittää, mistä raudanpuute johtuu.
Joskus se voi toki johtua ravinnosta, mutta välillä kyse voi myös olla siitä, ettei ravinto pääse imeytymään.
Välillä syy tähän voi olla itseaiheutettu ja johtua juurikin kalsiumin, kahvin tai teen yhtäaikaisesta nauttimisesta, mutta toisinaan vika voi myös olla suolistossa, jolloin imeytymishäiriötä on selvitettävä.
Yksi varsin yleinen ja omalla kohdallani merkittävä tekijä raudanpuutteessa on kuukautiset.
Vaikka kroppaan tankkaisi rautaa missä määrin, ei se auta, jos verta menettää joka kuukausi tavallista runsaammin.
En ollut itse koskaan ajatellut, että kuukautiseni olisivat poikkeuksellisen runsaat. Tiedostin kyllä, että ne olivat runsaat siinä määrin, että niiden runsaus hankaloitti elämääni, mutta en ajatellut sen olevan poikkeuksellista.
Tällaistahan se naisena oleminen on ja onneksi minulla ei sentään ole kamalia kuukautiskipuja, joten olen oikeastaan aika onnekas eikä tällaisesta kannata valittaa.
Vasta raudanpuutteen myötä aloin googletella aiheesta ja minulle selvisi, että kuukautiseni olivat tosiaan epätavallisen runsaat, mikä tietysti sai aikaan rautavarastojen tyhjenemistä.
Mikä kuitenkin oli erityisen mielenkiintoista oli se, kuinka monet runsaista kuukautisista ja matalasta ferritiinistä kärsineet kertoivat kuukautisten normalisoituneen ferritiinin nousun myötä.
Tämä kuulosti oudolta, sillä kaikella järjellä voisi ajatella, että raudanpuutteessa keho pyrkisi suojelemaan rautavarastoja niukentamalla kuukautisia, mutta näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.
Omalla kohdallani aloin huomata reilu kuukausi rautalisän syömisen jälkeen kuukautisten muuttuneen hieman niukemmiksi ja sen jälkeen kuukautiset normalisoituivat lisää kierto kierrolta.
Nyt kun olen syönyt rautalisää neljä kuukautta, ovat kuukautiseni aivan erilaiset kuin ennen.
Ennen minulla oli useita erittäin runsaan vuodon päiviä, mutta viimeisimpien kuukautisten aikaan runsainkin vuotopäivä on ollut varsin maltillinen.
Omalla kohdallani on siis todellakin pitänyt paikkansa, että epätavallisen runsas vuoto on normalisoitunut ferritiinin nousun myötä.
Olen yrittänyt etsiä aiheesta tietoa, mutta en ole löytänyt siitä mitään kattavia tutkimuksia, vaan lähinnä vain lukenut muiden omakohtaisia kokemuksia.
(Niillä, joiden kuukautiset ovat olleet lähtökohtaisesti normaalit vuodon määrä ei ole ilmeisesti yleensä vähentynyt.)
Sain itse kuulla matalasta ferritiinistäni kesäkuun lopulla ja olin ajatellut, että koska runsaat kuukautiset varmasti ilman muuta vaikuttavat asiaan, varaan kesälomakauden jälkeen ajan gynekologille, jolla voimme keskustella kuukautisvuotoa vähentävästä lääkityksestä.
Koska kuukautiseni kuitenkin niukkenivat jokaisen kierron myötä lisää ja ovat nyt ilmeisesti normaalit, ei tällaisesta lääkityksestä ole enää ollut tarvetta keskustella.
Jos runsaat kuukautiset kuitenkin ovat vaivana, on hyvä tiedostaa, että niitä voidaan hoitaa (myös hormonittomalla lääkityksellä).
Lue myös: Kuukautiskuppi – yksi traumaattisimmista kokemuksistani
Tilanne tällä hetkellä
Tällä hetkellä oloni on siis huomattavasti parempi kuin kesän alussa, kun matala ferritiini todettiin.
En voi vieläkään sanoa tuntevani oloani energiseksi ja toki oloon vaikuttaa paljon myös utmattningssyndroma, mutta viime viikkoina olen tuntenut vihdoin jo pieniä hetkittäisiä energian pilkahduksia enkä kuitenkaan tunne olevani aivan uupunut.
Jaksan fyysisesti tehdä arjen askareita, mutta tällä hetkellä otan kaikin puolin iisimmin, jatkan rautalisän syöntiä ja keskityn erityisesti utmattningssyndroman hoitoon.
Olo on siis kaikin tavoin parempi kuin puoleen vuoteen, vaikka matkaa normaaliin olotilaan onkin vielä jäljellä.
Juuri nyt kaikki on kuitenkin hyvin.
***
Matalan ferritiinin hoidossa kannattaa aina kääntyä ammattilaisen puoleen ja noudattaa omalta lääkäriltä saatuja ohjeita. Tämän postauksen tekstit kertovat omista kokemuksistani ja siitä, kuinka olen itse matalaa ferritiiniäni hoitanut, mutta jokaisen tilanne voi olla erilainen ja vaatia erilaista hoitoa.
Jos itsellään epäilee matalaa ferritiiniä, voi ferritiinin käydä mittauttamassa edullisesti *Puhdin kautta varaamalla täältä ajan.
Testi tilataan Puhdin kautta ilman lääkärin lähetettä ja laboratorioita on useilla paikkakunnilla ympäri Suomea. Näytteenotto vie vain muutamia minuutteja ja suurin osa laboratorioista palvelee myös ilman ajanvarausta.
Jos raudanpuutteeseen haluaa sukeltaa oikein kunnolla, on paras (niin maallikoille kuin lääkäreillekin sopiva) siitä kirjoitettu teos *Esa Sopen Rauta on kova aine, *joka löytyy myynnistä täältä.
Edit. Yle Areenassa on ilmestynyt loistava Akuutin jakso, joka käsittelee matalaa ferritiiniä. Suosittelen katsomaan!
Hyvin suurella osalla ihmisistä runsaista kuukautisista johtuva raudanpuutos ei parane rautaa tankkaamalla, vaan hoitamalla kuukautisvuoto kokonaan pois joko hormonaalisilla valmisteilla kuten ehkäisypillereillä, kierukalla tai kirurgisella toimenpiteellä kuten kohdunpoistolla.
Runsasta vuotoa voi aiheuttaa mm. Endometrioosi, adenonyoosi tai myoomat.
Ja Suomessa hoidetaan potilaita joilla rautavarastot ovat lähes tyhjinä kuten sinulla, ensisijaisesti suonensisäisellä rautainfuusiolla jonka hinta on noin 700-1000 e yksityisellä lääkäriasemalla.
Mikäli luuydin on täysin tyhjä raudasta, eikä infuusiota saa, pitää varautua noin vuoden – puolentoista mittaiseen raudansyöntikuuriin.
Jutusta on myös jätetty pois tieto, että kasvikunnan tuotteista saatava rauta on muodoltaan non-hemirautaa joka imeytyy huomattavasti huonommin kuin eläinkunnasta saatava hemirauta.
Eli on sillä merkitystä syökö punaista lihaa vai ei koska lihasta saatu rauta imeytyy paremmin.
Tiesitkö, että myös kaikki viljatuotteet estävät raudan imeytymistä?
Kiitos, että jaoit ajatuksiasi. 🙂
Tuo on tosiaan aivan totta, että jos kuukautisvuoto on runsasta, tulee se hoitaa lääkityksellä. Itsekin olin aikeissa tehdä näin, mutta omalla kohdallani tilanne on korjaantunut onneksi itsestään. Tämän vuoksi on tosiaan aina tärkeää tarkastella jokaisen raudanpuutetta henkilökohtaisella tasolla ja toimia tilannekohtaisesti.
Omallakin kohdallani lääkäri kertoi, että mikäli suun kautta nautittu rauta ei lähde vaikuttamaan, voin saada lähetteen infuusioon. Onneksi tosiaan parin viikon kuluttua tehty uusintamittaus osoitti, että rautalisä toimi omalla kohdallani ja saatoin jatkaa sen käyttöä ilman tarvetta infuusiolle.
Pitkässä postauksessa mainittiin tosiaan vain, että ”eläinperäinen hemirauta toki imeytyy kasviperäistä rautaa paremmin”, mutta on toki hyvä ottaa huomioon, että tämä on vain blogi, joka käsittelee omia kokemuksiani matalasta ferritiinistä ja parhaat ja kattavimmat tiedonlähteet löytyvät ilman muuta muualta. Esimerkiksi Puhdin ja Terveyskirjaston sivuilta löytyy minusta hyvät ja kattavat paketit tietoa raudasta selkeästi esitettynä:
https://www.puhti.fi/tietopaketit/rauta/
https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01287
Myös Ilona Ritolan blogi raudanpuutteesta on hyvää luettavaa:
https://www.raudanpuute.fi
Minusta on kuitenkin tärkeää keskustella siitä, että on suuresti eroa, syökö maksa- ja veriruokia (näitä syödään käsittääkseni nykyään melko vähän) vai onko oman ravinnon eläinperäinen rauta peräisin vain jauhelihasta ja eineslihapullista. Olen itse ainakin törmännyt siihen, että moni ajattelee, että koska ruokavalioon kuuluu lihaa, saisi automaattisesti kasvispainotteista ruokavaliota enemmän rautaa ja se imeytyisi riittävästi, vaikka näin asia ei tietenkää ole.
Raudan imeytymiseen liittyy tosiaan paljon mieitittävää, joten on hyvä, että aiheesta keskustellaan hyvässä hengessä ja jaetaan ajatuksia ja kokemuksia. 🙂
Aihe, josta itseäni kiinnostaisi oppia lisää on juurikin tuo viljatuotteet ja rauta. Yleisesti kuitenkin nostetaan esiin, että lihan lisäksi viljatuotteet ovat suomalaisten pääasiallisia raudanlähteitä ja täysjyväviljavalmisteet nimenomaan suositeltavia lähteitä, mutta sitten kuitenkin kerrotaan, että viljojen fytiinihappo haittaa raudan imeytymistä.
Tästä oppisin siis mielelläni lisää! 🙂
Jos jaksat joskus vielä kirjoittaa uupumisesta toipumisestasi, niin olisi kiva lukea.
Mielestäni tämä ja edellinen raudanpuutteeseen liittyvä kirjoitus ovat hyviä osoituksia siitä, että oireita ei pidä itse lähteä diagnosoimaan ja hoitamaan selfhelp kirjojen ja blogikirjoitusten perusteella. Matalat rauta-arvot olisi todennäköisesti todettu jo huomattavasti aiemmin, jos olisi jo edellisessä työpaikassa hakeuduttu keskustelemaan työterveyslääkärin kanssa miksi motivaatiota työhön ei enää ole ja väsyttää.
Tämä on ollut mielenkiintoinen ajatus miettiä! 🙂
En itse usko, että aiemmin kysymys on ollut matalista rauta-arvoista, sillä se näkyy fyysisenä jaksamisen puutteena ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun koin sitä. En ole koskaan ennen eläessäni kokenut vastaavaa oloa.
Kun jäin esimerkiksi kaksi vuotta sitten vanhasta työstäni pois ja lähdin kuukaudeksi heti sen jälkeen Pariisiin, kävelin keskimäärin joka päivä lähes kaksikymmentä kilometriä täysin ongelmitta, mikä ei olisi tullut kuuloonkaan nyt, kun ferritiini oli matala ja heikensi fyysistä jaksamista. Samoin kuin viime syksynä esiin nousseen uupumuksen jälkeen kävelin päivittäin pitkiäkin lenkkejä ja aloin lopulta jopa hölkätä, mutta kun olo raudanpuutteen vuoksi heikkeni, ei fyysinen kunto riittänyt enää loppukeväästä sellaiseen.
Näin jälkikäteen miettiessä olen pystynyt alkaa paikallistaa, missä vaiheessa ferritiini varmaankin on alkanut madaltua erityisesti miettiessäni sitä, missä vaiheessa fyysinen jaksaminen on alkanut hiipua. Maalis-huhtikuussa tunsin usein olevani täynnä energiaa ja lenkkeilin silloin aktiivisesti, mutta toukokuun paikkeilla aloin tuntea sen kadonneen ja vasta ihan viime aikoina olen alkanut tuntea satunnaisia fyysisen energian pilkahduksia ja saanut muistuksia siitä, miltä kehossani fyysisesti tuntui vielä viime kevääseen saakka.
En tiedä, kuinka nopeasti ferritiini voi laskea, eli varmaankaan se ei ole ollut kovin korkealla ennen kevättä, mutta kuitenkin sen verran korkealla, että keho on ”tottunut” siihen eikä minulla siksi ennen viime kevättä ollut kehollista väsymystä.
Kun itse jäin kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran pois työstä, en kokenut itseäni väsyneeksi siinä mielessä, mitä raudanpuute fyysisesti saa aikaan, vaan suoraan sanottuna vain jatkuvasti hyvin ärsyyntyneeksi ja sekä työhöni että alaan ylipäätään kyllästyneeksi, eli siis niitä ihan tavallisia työuupumuksen oireita, joita seuraa siitä, kun työnkuva ei ole selkeä, vaikutusmahdollisuudet odotettuihin tuloksiin nähden ovat olemattomat, työ ei enää tunnu vastaavan omia arvoja ja ylipäätään ei koe, että enää tekee sitä, mitä haluaa ja haaveilee toisenlaisesta elämästä.