3 loistavaa kirjaa ranskalaisesta elämästä

Kerroin innostuneeni Pariisin reissullani kirjoista uudella tavalla ja laajentaneeni kuuntelemieni kirjojen skaalaa aiempaa kattavammaksi. Vaikka on ollut mielenkiintoista saada uusia ajatuksia historiaan, talouteen ja henkiseen kasvuun liittyvistä kirjoista, on välillä ollut mukavaa lukea ja kuunnella myös vähän erilaisia ja usein jopa helpommin lähestyttäviä juttuja.

Viehätyin syksyisellä Pariisin matkallani niin kovasti ranskalaisesta elämästä ja ranskalaisista ajatustavoista, että halusin saada niitä elämääni enemmän. Halusin myös oppia ymmärtämään ranskalaisia paremmin ja samalla ehkä myös löytää niitä ihan konkreettisia juttuja, joilla voisin tehdä Ruotsissa pyörivästä arjestani edes ihan hitusen ranskalaisemman.

Näiden asioiden kaipuun ja uteliaisuuden siivittämänä päädyin lukemaan ja kuuntelemaan Storytel-sovelluksen kautta kirjoja, jotka avasivat ranskalaista elämää jokainen hieman eri tavalla ja eri kulmasta katsottuna. Minulla on vielä useita ranskalaista maailmaa ja maailmankuvaa avaavia teoksia lukulistallani, mutta ajattelin tähän väliin esitellä jo kolme kiinnostavaa kirjaa.

Jos joku muukin siis on utelias selvittämään, kuinka ranskalaiset näyttävät aina niin tyylikkäiltä ja miten elämästä voi nauttia vähän enemmän sekä ylipäätään ymmärtämään paremmin ranskalaisia, suosittelen tutustumaan näihin kolmeen kirjaan:

1. Lessons from Madame Chic: 20 Stylish Secrets I Learnt While Living in Paris; Jennifer L. Scott

Tämä itseasiassa E-kirja oli vähän hömppää, mutta mielenkiintoisella tavalla. Kirjan kirjoittaja lähti vähän alle kaksikymppisenä opiskelijavaihtoon Yhdysvalloista Pariisiin ja kirja summaa havaintoja, joita hän tuona aikana pariisilaisesta elämäntavasta teki erityisesti kahden erilaisen isäntäperheen perspektiivistä katsottuna.

Havainnot ovat minusta todella mielenkiintoisia ja kirjoittaja piirtää niiden kautta illuusion lähestulkoon täydellisestä elämästä, jonka ranskalaisten tapojen omaksumisen myötä voi itselleen luoda. Havainnot ovat kuitenkin kieltämättä mielenkiintoisia ja kun niistä poimii ne itselleen parhaiten sopivat (ja kokeilee rohkeasti jopa uusia juttua), voi tavallisesta arjesta tulla ihan vähän parempaa.

Havaintojen joukkoon mahtuu ajatuksia niin pukeutumisesta, meikkaamisesta, syömisestä, juomisesta, kodin sisustamisesta, musiikista kuin monista muistakin arjen asioista, joissa voi ottaa oppia ranskalaisilta.

Itse pidin kirjassa eniten siitä, kuinka hyvin se tiivistää sen, miten hyviä ranskalaiset ovat nauttimaan arjen pienistä iloista ja elämään hetkessä. Tämän kirjan kautta aloin esimerkiksi soittaa kotona klassista musiikkia ja miettimään monia muita yksityiskohtia, joilla voin elämänlaatuani parantaa. Teoriassa kirja on siis hömppäkirja, mutta jos tällaisesta pitää, niin siitä voi saada varsin hyviä oppeja ja inspiraatiota omaan elämään – kaiken kun ei tarvitse aina olla niin vakavaa.

Kirjailija on julkaissut myös kaksi muuta kirjaa, jotka aion nekin vielä lukea: Polish Your Poise with Madame Chic: Lessons in Everyday Elegance ja At Home with Madame Chic: Becomming a Connoisseur of Daily life.

2. French Women Don’t Get Fat; Mireille Giuliano

French Women Don’t Get Fat eli Ranskattaret eivät liho on hieman kiistanalainen kirja, johon en ole halunnut ennen tarttua, sillä se on kuulostanut minusta lähinnä laihdutusoppaalta. Kun kuitenkin kuuntelin kirjan itse tajusin, että sen voi toki ottaa sellaisenakin, mutta tosiasiassa siinä on kyse todella paljon muustakin ja nimenomaan ne muut jutut olivat se asia, mistä kirjassa pidin itseasiassa todella paljon (laihdutusoppaita kun en ole kiinnostunut lukemaan).

Kirjan syvin anti omissa silmissäni oli se, kuinka ranskalaisten tapa nauttia elämästä ja ruuasta sai aikaan sen, ettei ruokaa (ja kaloripitoisia juomia) kuluteta liikaa, vaan juuri sopivasti. Kalorien laskeminen ja vaa’alla käynti on turhaa eikä mistään tarvitse kieltäytyä, mutta salaisuus on siinä, että asioista nauttii kohtuudella. Kun syö tasaisin väliajoin, ei iske ahmimisen tarve ja kun vielä suosii eineksien sijaan tuoreita ja laadukkaita ainesosia sekä muistaa juoda vettä, on jo hyvällä mallilla. Laatu on siis tärkeämpää kuin määrä.

Kirjassa keskityttiin paljon nimenomaan tietoiseen syömiseen, eli siihen, ettei ruokaa vain ohimennen hotkita samalla, kun mieli on harjautettu muualle, vaan siitä oikeasti nautitaan. Kun syö hitaasti ja pureksii hyvin, tulee ruuasta nauttineeksi enemmän eikä sitä syö yhtä helposti liikaa. Tämä on juttu, johon yritän itse kiinnittää jatkossa erityisesti huomiota.

Minulle itselleni suurin oppi oli nimenomaan se, että yleensä tosiaan ne pari ensimmäistä palaa tai siemausta ovat ne parhaat, eli en vaikkapa aina tarvitsisi isoa kakkupalaa tai valtavaa herkkulattea, vaan pala tai kaksi suklaata ja pieni espresso voisivatkin riittää – olen nimittäin aina ollut se tyyppi, joka ottaa mielummin reilummin, sillä onhan se nyt niin hyvää!

Kirjassa myös todettiin, että on hyvä huomioida realiteetit ja ymmärtää, ettei jokainen voi olla mallimaisen laiha eikä siihen ole tarvekaan. Kirja ei siis ole mikään laihdutusopas joka kertoisi, kuinka jokaisesta voi tulla superlaiha, mutta sen sijaan se antaa arkisia vinkkejä siihen, kuinka itse voi löytää ne pienet jutut, joiden avulla keho pysyy siinä juuri itselleen optimaalisessa painossa.

Itseäni kiinnostivat kirjassa vähiten shampanjan ilot (kirjan kirjoittaja oli parikymmentä vuotta töissä Veuve Clicquot -shampanjan parissa) enkä jaksanut oikein kuunnella keskittyneesti erilaisia ruokareseptejä, mutta ne olivat onneksi loppujen lopuksi melko pieni osa kokonaisuutta. Kirja ei kuitenkaan anna lukijalleen mitään yleisiä laihdutussääntöjä ja vaikka sen kannustama kävely ja vesi tekevätkin hyvää kaikille, on muiden juttujen osalta tärkeää löytää ne juuri itselleen sopivat asiat.

Kirjassa ei siis niinkään ole kyse laihdutuskuurista, vaan uusien asioiden löytämisestä ja itseensä paremmin tutustumisesta. Kirjassa puhutaan kyllä laihduttamisesta ja se on epäilemättä kirjoitettu ihmiselle, joka tarttuu siihen ajatuksenaan laihduttaa, joten sen esimerkeissä käytetään ihmisiä, jotka eivät ole satsanneet ruuan laatuun tai syöneet ajatuksella. Lähinnä kirjassa kuitenkin keskitytään siihen, kuinka noiden asioiden muuttaminen vaikutti painoon positiivisella tavalla ja voi vaikuttaa siten kaikkien elämänlaatuun.

3. Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa; Annastiina Heikkilä

Tämä kirja oli erityisen kiinnostava, sillä sen on kirjoittanut Ranskaan muuttanut suomalainen nainen. Tämän ansiosta se summaa asioita todella hyvin nimenomaan suomalaiselle tyypillisten ajatusten kautta, selventää ranskalaista yhteiskuntaa sekä tarttuu avaamaan asioita, jotka ovat ranskassa kasvaneille itsestäänselvyyksiä, mutta meille suomalaisille uutta tietoa.

Kirja kertoo todella mielenkiintoisia asioita sellaisista asioista Ranskassa, joita en ollut itse tiennyt. Se esimerkiksi kertoo, mitä Ranskassa tapahtui #metoo-keskustelun aikaan (en itse esimerkiksi edes tiennyt, mistä koko homma lähti liikkeelle), murtaa myyttejä stereotyyppisestä ranskattaresta, kertoo ranskalaisten naisten suhtautumisesta äitiyteen ja muutenkin paneutuu lukuisiin asioihin ja ilmiöihin todella kiinnostavalla tavalla.

Mielenkiintoista oli myös selvennys siitä, kuinka Ranskassa on jo yli sadan vuoden ajan erotettu kirkko ja valtio toisistaan täysin, eli kouluissa ei opeteta uskontoa ja nykyään ylipäätään kaikki uskontojen symbolit on kielletty kouluissa. Kirjassa puhutaan myös maailmaa puhuttaneesta huivikiellosta eli siitä, kuinka Ranska ensimmäisenä Euroopan maana kielsi kasvojen peittämisen. Kirja tuo myös hyvin esiin blogissakin aiemmin mainitsemaani asiaa siitä, ettei tyypillinen ranskatar ole aina vaaleaihoinen nainen. 

Erityisen hyvää kirjassa on se, ettei sen kirjoittaja ole vain tarkkaillut ilmiöitä ja tapahtumia sivusta, vaan myös haastatellut laajaa joukkoa ranskalaisia naisia, jotka ovat olleet tapahtumien sydämessä ja joilla on todella paljon sanottavaa. Minusta on jotenkin erityisen kiehtovaa, että nimenomaan suomalainen nainen on kirjoittanut ranskalaisesta yhteiskunnasta näin läpileikkaavan kirjan ja suosittelenkin tätä siksi erityisen paljon.

Onko teillä suositella hyviä Ranskaan liittyviä kirjoja?