Äänikirja, e-kirja vai tavallinen kirja — mikä niistä on paras?

*Sis. mainoslinkin

Blogiani lukeneelle ei varmasti ole voinut jäädä epäselväksi, että olen viime vuosina hurahtanut kirjoihin.

Minulle kirjat ovat ajanvietettä, terapiaa, mielikuvitusmatkoja ja sekä lähteitä tiedon ja kiinnostavien ajatusten juurille.

Joskus kirjoista nauttimisesta puhuttaessa huomaa kuitenkin, että keskustelua halutaan viedä ihmisiä eri leireihin jakavaan suuntaan.

Hyvässä hengessä kirjakeskustelut pysyvät silloin, kun vain tuumitaan, missä muodossa itse tykkää kirjoistaan nauttia, mutta aina välillä törmää myös sen julistukseen, että vain perinteinen fyysisten kirjojen lukeminen olisi Se Oikea tapa nauttia kirjoista.

Että sitten vasta voi julistaa itsensä kirjoja rakastavaksi ihmiseksi, jos nautinnon saa siitä, että pitelee käsissään oikeaa kirjaa, nauttii sen sivujen tuoksusta ja ahmii silmillään sen paperisille sivuille järjestäytyneitä sanoja.

Se on oikeaa kirjarakkautta, muut vain heppoisia ja kuvitteellisia virtuaalisuhteita.

Se on se paras tapa ja muut jäävät paitsi kokonaisuudesta toimiessaan vääräoppisesti.

Omassa elämässäni paikkansa löytävät kuitenkin niin äänikirjat, e-kirjat kuin perinteisetkin kirjat.

En halua lukita itseäni ennakkoasetelmien koppiin jossa olen päättänyt, että kaikista kirjoista tulee nauttia samalla tavalla sillä koen, että jäisin silloin paitsi paljosta.

Lue myös: Kirjallisuusterapia lääkitsee mieltä

Äänikirjojen suosio kasvaa

Äänikirjat ovat yhä suositumpi tapa nauttia kirjoista ja olen todella iloinen, että niiden suosio on kasvanut, sillä juuri niiden ansiosta monet ovat löytäneet kirjojen pariin joko uudestaan vuosien jälkeen tai kenties ensimmäistä kertaa elämässään.

Äänikirjojen suosion kasvun pähkäily tuntuu olevan hieman sama kuin että miettisi, kumpi oli ensin, muna vai kana.

Ovatko äänikirjat lisänneet suosiotaan siksi, että äänikirjoja ja niitä tarjoavia palveluja on tarjolla yhä enemmän vai onko niitä tarjolla yhä enemmän siksi, että äänikirjojen suosio on kasvanut?

Oikeasti varmasti sekä että.

Ei tarvitse mennä kovin monia vuosia taaksepäin kun äänikirjojen ajateltiin helposti olevan vain vanhuksille ja niille, joiden näkökyky rajoitti tavallisten kirjojen lukemista.

Mummot lainasivat niitä kirjastosta. Ne olivat varmaankin CD-levyille nauhoitettuja ja käytän sanaa varmaankin siksi, etten koskaan tutkinut asiaa, koska ajattelin vain, että en ole vielä mummo ja tarvitse niitä.

Nykyään onneksi sekä oma asenteeni että myös muidenkin asenne on erilainen.

Äänikirjojen ymmärretään olevan kaikille eikä niitä kuuntelevan tarvitse olla vain äänikirjaihminen, vaan ihmiset voivat kuunnella välillä äänikirjoja, välillä taas lukea kirjoja.

Voi vain olla kirjaihminen tai sitten ihan vain ihminen, joka välillä nauttii kirjasta. Miten vain haluaa.

Lue myös: Tämän vuoksi rakastan kirjastoja

Äänikirjat houkuttelevat ihmisiä kirjojen pariin

Luin nuorempana paljon, mutta pikkuhiljaa lukeminen väheni ja parikymppisenä luin korkeintaan muutaman kirjan vuodessa – aina en varmasti sitäkään.

Oikeastaan muistan noilta vuosilta vain, että luin Fifty Shades of Grey -kirjat. Luinkohan edes mitään muuta?

Etäännyin kirjoista täysin ja luin mieluummin tietokoneen näyttöä tai kännykältä somepäivityksiä.

En olisi edes osannut rauhoittua aloilleni pitelemään kirjaa, sillä olin monen muun tapaan kehittänyt itselleni itseaiheutetun keskittymishäiriön, joka on modernin älypuhelinyhteiskunnan vitsaus.

Menikin pitkään, että opin taas rauhoittumaan kirjan ääreen ja lukemaan sitä.

Äänikirjat olivat tässä prosessissa ratkaiseva apu. Niitä saattoi kuunnella samalla kun puuhasteli asioita, kävi kävelyllä tai laittoi ruokaa.

Pikkuhiljaa saattoi myös oppia ihan vain olemaan ja kuuntelemaan (mutta siihen pisteeseen pääsy toki vei aikansa).

Äänikirjojen kuuntelun kautta sai kuitenkin tärkeän muistutuksen siitä, miksi rakastin ennen kirjoja ja halusin viettää niiden parissa jälleen enemmän aikaa.

Kuuntelin aluksi mielenkiintoisia elämäkertoja, sitten myös tietokirjoja ja elämäntaito-oppaita.

Kirjat toivat elämään uusia ajatuksia, haastoivat mieltä ja olivat parhaimmillaan kuin mielenkiintoisten ihmisten tapaamista. Ne haastoivat pohtimaan, muuttamaan omia tottumuksia ja näkemään asioita uudessa valossa.

Lue myös: Onko sinullakin itseaiheutettu keskittymishäiriö?

Tavallinen kirja on kiireiselle mielelle tylsä ja pitkäveteinen

Nykymaailmassa ihmisten huomiosta kilpaillaan joka suunnalla yhä aggressiivisemmin, mikä totuttaa mielen helposti janoamaan lisää tyydytystä.

Somea haluaa selata lisää, lisää ja lisää, sillä ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tulee vastaan. Varmasti jotain mahtavaa!

Mikä kuva, uutinen tai video söpöstä eläimestä antaa seuraavaksi palkkion aivojeni jatkuvia pieniä voittoja hakevalle palkitsemisjärjestelmälle? Entäs sen jälkeen?

Noihin kaikkiin verrattuna paksun ja kuvattoman kirjan keskenään jatkuvasti samanlaisilta näyttävät tekstisivut voivat olla puuduttava näky, joka ei vedä puoleensa ja saa svaippaamaan uudelle, samanlaiselta näyttävälle sivulle.

Minun ainakin piti tietoisesti harjoitella sitä, että osaan jälleen rauhoittua nauttimaan kirjasta ja keskittyä siihen.

Kun sitten opin sen tajusin, kuinka ihanaa onkaan, kun voi vain olla siinä, pidellä kirjaa ja lukea sitä.

Toki minulla on edelleen päiviä, joina luen sivun tai pari, tartun puhelimeen, räplään sitä hetken, jatkan taas kirjan lukemista ja sitten taas hipelöin puhelinta ihan vain hetken.

Niinäkin päivinä kirjan lukeminen on silti mukavaa.

Lue myös: Mitä äänikirjoja kuunnellessa voi tehdä? – 7 vinkkiä

Äänikirjoista e-kirjoihin

Äänikirjojen kuuntelun myötä kirjojen vetovoimaisuus lisääntyi ja lukulistalleni päätyi aina vain lisää kirjoja.

Kaikkia niistä ei ollut saatavilla äänikirjoina, mutta onneksi oli e-kirjoja.

Ulkomailla asuessa varsinkaan suomenkielisiä kirjoja ei nimittäin saa kirjastoista käsiinsä noin vain.

Pääsen kuitenkin käsiksi suomalaisiin e-kirjoihin kirjastojen ja äänikirjapalveluiden tarjonnan kautta ja vaikka moni valitteleekin, ettei näytöltä ole mukavaa lukea, niin itse olen ainakin niitä ihmisiä, jotka lukevat näytöltään kokoajan somepäivityksiä ja uutisia siinä määrin, että valehtelisin jos väittäisin, että teen sitä vastentahtoisesti.

Toiset sanovat, ettei tee hyvää tuijottaa näyttöä vielä lisää kun sitä tekee muutenkin niin paljon, mutta itse ajattelen, etten sairastu tai kuole itse näytön tuijotukseen ja ratkaisempaa on se, miksi näyttöä katson.

Jos katson sitä ahmiakseni kiinnostavaa kirjaa, joka on antoisa lukukokemus, en välitä tippaakaan siitä, kuinka kauan olen tuijottanut näyttöä.

Jos taas katson sitä kuluttaen aikaani somen, Pinterestin, sähköpostin ja satunnaisten verkkosivujen välillä päämäärättömästi loikkien koen, ettei se tee hyvää minulle yhtään millään tavalla.

Lue myös: Kuinka lukea enemmän – 7 vinkkiä

E-kirjoja saa helposti käsiinsä

E-kirjojen etuna on myös se, kuinka helposti ja nopeasti niitä saa käsiinsä.

Jos käytössä on e-kirjoja tarjoava palvelu kuten vaikkapa BookBeat tai Storytel, voi minkä tahansa e-kirjan aloittaa koska tahansa.

E-kirjoja on kirjastojenkin sovelluksissa usein tarjolla useampia kappaleita kuin fyysisiä kirjoja.

Sähköisen kirjan voi myös halutessaan ostaa omalle laitteelleen hetkessä ilman, että sen kotiinkuljetusta tarvitsee odottaa tai että sitä tarvitsee lähteä noutamaan jostakin.

Jos yhtäkkiä sunnuntain vastaisena yönä sängyssä valvoessaan päättää, että nyt olisi vihdoin aikaa alkaa lukea sitä Sinuhe egyptiläistä, niin virtuaaliseen kirjaan voi tarttua lähes välittömästi.

Itse luen sähköisiä kirjoja mm. änikirjasovelluksilla, Suomen Helmet-kirjastojen käyttämien Ellibs- ja Libby-sovelluksien kautta sekä erityisesti Ruotsin kirjastoissa paljon käytetyllä Biblio-sovelluksella.

Välillä lataan niitä lainaan ammattikorkeakouluni käyttämästä Ebook Centralista.

E-kirjoja voisi myös ostaa yksittäin vaikka Elisa Kirjan, Adlibriksen tai Applen Kirjat-sovelluksen kautta.

E-kirjoja on saatavilla kaikkialla ja niihin pääsee käsiksi missäpäin maailmaa viilettääkään ja se on ihanaa. Ulkosuomalaisena nautin tästä, vaikka tykkäänkin lukea kirjoja myös englanniksi ja ruotsiksi.

Lue myös: 6 kirjaa, jotka muuttivat elämäni

Millä laitteella e-kirjoja on parasta lukea?

Luen itse e-kirjoja sekä tabletilla että puhelimella tilanteesta riippuen.

Käytän tablettiani melko vähän ja pidän sitä usein lentotilassa, jolloin en saa siihen mitään toimintaani keskeyttäviä ilmoituksia. Se on kirjan kokoinen ja voin rauhassa uppoutua siihen kuin kirjaan.

Teksin kokoa voi muuttaa, näytön kirkkautta voi säätää ja jopa siihen voi yleensä vaikuttaa, onko teksti mustalla, valkoisella vai beigenkeltaisella pohjalla. Kaiken saa muokattua mieltymystensä mukaisesti.

Sitäpaitsi tablettini on niin vanha ja jumittuu hetkessä, etten edes jaksa alkaa ”ihan vain nopeasti tarkistamaan tätä yhtä juttua” kesken kirjan lukemisen.

Puhelimella lukeminen on minulle erilaista, sillä silloin käsissään ei pitele vain lukukokemusta, vaan myös viihdekeskusta, jolla huomionsa voi hetkessä siirtää mihin tahansa ja jonka kanssa tulee siksi myös helposti tehneeksi niin.

Puhelin on minulle kuitenkin myös monen muun aikuisen tapaan kankaisesta turvarievustaan luopuneen ihmisen tutti, johon voi aina keskittää huomionsa, kun ei jaksa tai halua kohdata ympärillä olevaa todellista maailmaa.

Puhelimeen tarttuu päivässä kymmeniä kertoja ja usein aivan ilman syytä ihan vain tottumuksesta, koska haluaa vain tehdä jotain – tappaa aikaa, viihdyttää itseään, harhauttaa mieltään tai nähdä jotain kivaa.

Tämän vuoksi e-kirjat ovat mukava asia, sillä saan niistä enemmän kuin monista korvaavista toiminnoista, joita alkaisin muuten puhelimella tehdä: somen loputtomasta selailusta, uutisvirran pläräämisestä ja eri sovellusten välillä loputtomasta hyppimisestä.

Välillä jopa lainaan jonkun kirjan kirjastosta ja luen sitä vaihdellen sekä fyysisenä kirjana että e-kirjana ihan vain siksi, että joskus e-kirja on minua lähempänä.

Saatan aamulla maata sängyssä ja miettiä, että en jaksa vielä nousta, joten en lähde hakemaan kirjaa alakerrasta, mutta kännykässä se on aivan sängyn vieressä.

Saatan myös istua odottamassa bussia ja alkaa lukea kännykältä kotona kesken ollutta kirjaa päämäärättömän, vain ajan tappamiseksi tehtävän kännykän pläräilyn sijaan.

Lue myös: Miksi luen? 7 tapaa, joilla kirjat ovat parantaneet elämääni

Kuuntelemisen ja lukemisen ero

Muistan yhden ääänikirjapalvelun mainostavan itseään tarinalla, joka kertoo, kuinka lukutaito on verrattain uusi asia, mutta kuinka ihmiset ovat läpi aikojen kuunnelleet kertomuksia ja välittäneet niitä suullisesti eteenpäin.

Tai en muista, sanoiko se mainos ihan oikeasti noin, mutta jotenkin noin se sai minut asiasta ajattelemaan.

Kirjojen kuuntelu onkin siis tavallaan jopa luonnollisempaa kuin lukeminen, sillä lukeminen on meidän keksimämme taito, kun taas kuulo ja puhekyky on annettu meille evoluution myötä.

Siinä, kuinka eri ihmiset sisäistävät asiat parhaiten voi myös olla eroavaisuuksia ja juuri siksi rakastan sitä, että kirjoja on mahdollista sekä lukea että kuunnella.

Toisille on vaikeaa keskittyä kuuntelemaan, toisille taas on haastavaa pysähtyä lukemaan.

Myös lukihäiriö on ymmärrettävä syy haluta jättää kirjan kannet avaamatta, joten on ihanaa, ettei sen tarvitse äänikirjojen myötä estää pääsyä kirjojen maailmaan.

Lue myös: 5 kirjaa, jotka kannattaa lukea voidakseen paremmin

Erilaiset kirjat voivat sopia eri formaattiin

Koen itse myös, että erilaiset kirjat sopivat itselläni erilaiseen formaattiin.

Jos käsissäni on kauniisti kirjoitettu romaani, haluan mielelläni usein nimenomaan lukea sen, sillä nautin itse sanojen näkemisestä.

Saatan hienosti kirjoitetun lauseen jälkeen pysähtyä, lukea sen uudelleen ja jäädä pohtimaan, miksi pidin siitä niin paljon.

Tällaiset kirjat eivät tuntuisi yhtä nautinnollisilta äänikirjoina, sillä minulle yksi osa nautintoa on juuri sanojen lukeminen ja näkeminen.

Joskus kyseessä voi olla joku kirjallisuusklassikko ja silloin tuntuu, että osa lukukekemusta on vuosia sitten painetun kirjan pitely käsissään sitä lukiessa.

Sen sijaan erilaiset elämäntapaoppaat ja self help -kategorian kirjat ovat usein mukavia kuunnella korvanapeissa samalla kun puuhastelee jotain.

Tykkään siitä, että voin kuunnella niiden järkeilyä samaan tapaan kuin kuuntelisin jonkun asiantuntijan puhetta tai vastaanottaisin neuvoja ystävältä.

Jaksaisin harvoin lukea niitä kannesta kanteen, mutta olen kuunnellut niitä tusinoittain.

Joskus saatan pysäyttää äänikirjan ja jäädä tuumiskelemaan jotain asiaa, mutta yleensä ne ovat minulle kuin hyviä keskusteluja, joista ei tarvitsekaan muistaa sanatarkasti kaikkea, vaan jotka vain herättävät ajatuksia ja saavat oivaltamaan asioita, joita sitten perästäpäin pohtii tarkemmin.

Tietokirjojen kanssa taas on hieman tapauskohtausta, luenko vai kuuntelenko kirjaa mieluummin.

Esimerkiksi Hans Roslingin mahtava Faktojen maailma oli kuvasisältönsä vuoksi mielestäni ehdoton kirja lukea, mutta monet tietokirjat menevät tiedoissaan niin tarkoiksi, etten ehkä jaksa lukea niitä läpikotaisin, vaan mieluummin kuuntelen eikä haittaa, jos ajatus jonkun minulle vähemmän tärkeän asian kohdalla hieman harhailee.

Jos lukisin niitä, jättäisin haastaviin kohtiin tultuani usein yhä uudelleen tarttumatta kirjaan kunnes sitten lopulta luovuttaisin kokonaan saamatta ikinä tietää niistä mielenkiintoisista kohdista, joita kirjassa olisi myöhemmin ollut.

Lue myös: 3 loistavaa kirjaa ranskalaisesta elämästä

Kokeile eri kirjaformaatteja avoimesti

Välillä tuntuu, että ihmiset jäävät paitsi mahtavista jutuista, kun kertovat, että haluaisivat lukea jonkun kirjan, jota ei ole helppoa saada käsiinsä, mutta joka löytyi e-kirjana, äänikirjana tai jopa molempina, mutta että he haluavat aina lukea vain tavallisia kirjoja.

Tämä on tietenkin vain mielipideasia, mutta jos itse haluan todella kovasti tietää, mitä jossakin kirjassa sanotaan, niin mieluummin vaikka käsittelen kirjaa minulle epätäydellisessä muodossa kuin jätän kokonaan saamatta selville sen sisältöä.

Moni voi myös yllättyä kokeillessaan aiemmin tuomitsemaansa formaattia erityyppisen kirjan kanssa.

Itselläni on jatkuvasti kesken pari äänikirjaa, pari tavallista kirjaa ja pari e-kirjaa, sillä aivan kuten en halua joka päivä avata televisiota katsoakseni samaa telkkariohjelmaa, en tee niin kirjojenkaan kanssa.

Joskus voi olla telkkarisarjan vuoro, välillä Spotifyn, joskus Yle Areenan dokkarin, toisinaan taas Netflixin.

Kaikelle on tilaa ja oma paikkansa.

Missä muodoissa te nautitte kirjoista?