Kerroin kesäkuussa, ettei minun ollut enää tehnyt mieli pariin kuukauteen shoppailla kosmetiikkaa, sillä takaraivooni oli muuttanut asumaan jopa vähän ärsyttävä järjen ääni, jonka ristin Mauriksi. Mauri on aina sellainen syvällä kokemuksen rintaäänellä rauhoittavasti puhuva tyyppi, joka saa luopumaan tyhmistä ajatuksista. Sellainen tyyppi, jonka kanssa en haluaisi seurustella, koska se on niin tylsä eikä yhtään osaa heittäytyä ja olla spontaani, mutta niin pirun hyvä ja varma ystävä, että se kannattaa pitää lähellä, koska siltä saa viisaita sanoja aina tarvittaessa.
Kerroin silloin, kuinka Mauri aina kysyy kosmetiikkahyllyllä seistessäni ne iloni pilaavat kysymykset. Ei, en tietenkään tarvitse tätä ja voin ihan hyvin olla ilmankin. Käytännössä järjen äänenä toiminut Mauri onnistui melko pitkään vaientamaan kaikki haluni shoppailla kosmetiikkaa.
Mauri antoi minulle ihan vähän löysää Bangkokista kesäkuussa Ruotsiin palatessani ja käytin viimeisiä Thaimaan bahtejani pois yhteen kasvosuihkeeseen ja meikkisiveltimeen, joihin ne juuri ja juuri riittivät. Ruotsiin palaamisen jälkeen Mauri oli kuitenkin tiukasti paikalla eikä minun tehnyt sen vuoksi mieli ostaa oikeastaan mitään. En ole varma, olenko ehkä syksyllä tehnyt jonkun pienen hankinnan, mutta en ainakaan mitään sellaista suurempaa, jonka muistaisin. Dödöä ostin tarpeeseen, mutta muuta en näin äkkiseltään ainakaan muista hankkineeni.
Kun lokakuun alussa lähdin Souliin pariksi viikoksi, lähti Maurikin samaan aikaan omalle lomalle. Reissuni aikana annoin sisäisen kosmetiikkaintoilijani kirmata vapaana ensimmäistä kertaa noin puoleen vuoteen, sillä tunsin jälleen sitä aivan erityistä iloa, jonka käsieni ulottuvilla vihdoin olleet tuotteet toivat.
Ostin reissusta kosmetiikkaa hyvällä omatunnolla, sillä tänne Tukholmaan ei kannata enää nykyään tilata yhtään mitään eBaysta: kaikesta EU:n ulkopuolelta tulevasta joutuu maksamaan automaattisesti arvonlisäveron ja vieläpä seitsemän euroa postin käsittelykuluja jokaisesta paketista, joten ostohaluni ovat kadonneet täysin ja oli ymmärrettävää, miksi täytin jemmojani Etelä-Koreassa ollessani.
Koreasta palattuani kävin I love Me -messuilla, mutta sieltä mukaani tarttui vain pari tuotetta tuotemerkeiltä, jotka haluaisin valikoimaamme ja joita olin siksi utelias testaamaan.
Vähän aikaa sitten shoppailin Sephorassa hieman työkavereideni kanssa. Minun piti aluksi olla ostamatta mitään, mutta sitten näin juuri myyntiin tulleen ja jo pitkään himoitsemani Sand & Sky -merkin matkakokoisen kasvonaamion enkä voinut vastustaa kiusausta. Samalla nappasin mukaani myös jo pitkään himoitsemani NARSin Orgasm-poskipunan ja Laguna-aurinkopuuterin yhdistäneen minikoon, sillä Sephora-kortillani sai kaikista ostoksista 20% alennuksen. Muistan myös ostaneeni syksyllä yhden Armanin meikkivoiteen innostuttuani merkistä kovasti sen tultua meille töihin myyntiin.
Mauri on ollut koko syksyn ajan muuten vahvasti läsnä, mutta kerran se taisi olla viikonloppuvapaalla, sillä iskin silmäni Cult Beautyn valtavaan kaupanpäällislahjaan ja annoin itseni mättää ostoskoriin sellaisia kiinnostavia tuotteita, joista halusin blogiinkin postata. Ostin siis kasan The Ordinaryn uutuuksia, joita meillä ei vielä ole töissä myynnissä ja annoin itseni tehdä tuttavuutta aiemmassa postauksessa esittelemääni The Inkey List -tuotemerkkiin ja Drunk Elephant -merkin minituotteisiin, joita olin kuolannut jo pitkään. Pari ihan pientä muutakin juttua ostoskoriin taisi tulla…
Jos kuitenkin ihan rehellisiä ollaan, niin en oikeastaan ole ihan varma, mitä Maurille tällä hetkellä kuuluu.
Rakastan minimalistista elämää ja sen myötä tyhjentynyttä kotiamme. En halua tänne yhtäkään uutta tavaraa ja iloitsen edelleen kovasti, kun jotain kuluu loppuun tai voin luopua esimerkiksi jostakin alusvaatteesta, kenkäparista tai muusta asiasta huomatessani sen olevan jo huonossa kunnossa. Ilahduin jopa, kun lautanen meni rikki, sillä vaikka siitä olisi hölmöä luopua vain luopumisen ilosta, pärjäämme hyvin vähemmälläkin määrällä lautasia.
Muistelisin, että ainoat asiat, jotka olen viimeisen yli puolen vuoden aikana ostanut on uusi neuletakki vanhojen, kulahtaneiden tilalle ja vastikään elämäni ensimmäiset silmälasit (näistä lisää toiste). Lisäksi laitoin lähes pari kuukautta sitten tilaukseen Telakalta uuden, mekkona käyttämäni LEHTINEN-tunikan (jota olisin jo viime kuussa kaivannut ja jota vieläkin odotan toimitettavaksi). Mieleeni ei tule mitään muita hankintoja ainakaan näin nopealla pohdinnalla. Edes Black Friday ei saanut minulle aikaan mielitekoja.
Yleisellä tasolla minimalismi siis tuntuu itsestäänselvältä valinnalta. Olen tämän syksyn ajan jopa katsonut erityisellä antaumuksella pieniä asuntoja YouTube-videoilta ja pinnaillut niihin liittyviä juttuja Pinterestissä miettien, kuinka mahtavaa voisi olla muuttaa pikkuruiseen, mahdollisesti pyörillä liikkuvaan asuntoon tai jopa rakentaa oma kompakti koti pakettiautoon. Olisin valmis luopumaan oikeastaan kaikista tavaroistani ja innostuisin aivan valtavasti tuosta ajatuksesta. (Kädentaitoni tai kiinnostukseni oman kodin rakentamiseen eivät tosin olisi riittävät…)
Ainoa ongelma on sitten se kosmetiikka. Minä nimittäin nautin siitä ja se tuottaa minulle niin paljon iloa (sekä tietysti myös taloudellista hyötyä), että tuntuisi suorastaan ahdistavalta sanoa sille heipat.
Kuten olen jo aiemminkin kertonut, ei minulle ainakaan minimalismissa ole kyse siitä, että elämästä on väkipakolla karsittava kaikki mahdolliset tavarat ja elettävä sitten väkisin vain muutamalla esineellä kitkuttaen. Minimalismissa on minulle kyse siitä, että kodista karsitaan kaikki sellainen, mikä ei tuota itselleen iloa tai hyötyä ja niin olen itsekin tehnyt.
Nyt tuntuukin, että olen hieman hankalassa tienristeyksessä, jossa kosmetiikka tuottaa minulle valtavasti iloa enkä oikeastaan siksi haluaisi vähentää sitä, mutta samalla olen myös äärettömän utelias selvittämään, millaista elämä olisi, jos edes kosmetiikkavarastoni eivät olisi ankkuroimassa minua mihinkään. Minulla ei ole varsinaista tunnesidettä kosmetiikkatuotteisiini, eli mikään omistamani tuote ei ole niin rakas, ettäkö alkaisin parkua, jos vaikka jonain päivänä huomaisin, että kotiimme olisi murtauduttu ja kaikki kosmetiikkani olisi varastettu. Kosmetiikkaa saa aina uutta ja ehkä se onkin juuri se juttu, joka hankaloittaa kaikkea.
Kyse ei ole siitä, ettenkö voisi hillitä itseäni ja olla ostamatta. Voin aivan ongelmitta käydä hypistelemässä kiinnostavia tuotteita ja miettiä, kuinka ihania ne olisivat, mutta silti lähteä kotiin tyhjin käsin ja tyytyväisenä. Ongelma onkin siinä, etten ole itse varma, kumpaa haluan enemmän: nauttia runsaasta määrästä kosmetiikkaa, hyödyntää sitä työvälineenäni niin blogin kuin päivätyönikin puolella vai selvittää, millaista elämäni olisi, jos minimalismi toteutuisi myös kosmetiikan puolella.
Voin siis viettää illalla aikaa Pinterestin minimalismiartikkeleita selaillen ja pinnailla loputtoman määrän kuvia pienistä asunnoista. Aamulla herään ja kun alan laittautua, sattuu silmiini kosmetiikkatuote, jota en ollut aiemmin ehtinyt kokeilla ja josta olen sitten aivan innoissani. Saatan jopa sitä fiilistellessäni katoa samaan aikaan YouTubesta minimalismiin inspiroivia videoita, mutta klikata sitten niiden jälkeen fiilistelemään kosmetiikkatuotteita toiselle verkkosivustolle.
En siis edes edes itse tiedä, haluaisinko mielummin olla totaalinen minimalisti vain kylpeä ihanassa kosmetiikassa. Ilmeisesti ihan oikeasti kuitenkin enemmän tuota jälkimmäistä, sillä tuskin sitä kosmetiikkaa muuten ympärilleni haalisin. Ehkä tässä onkin kyse samasta jutusta kuin pieleen menevissä laihdutuskuureissa: en vain ole tarpeeksi motivoitunut ja välitön kosmetiikan tuoma nautinto ja sillä mässäily tuntuu niin hyvältä, ettei pitkän tähtäimen haaveella sitten enää olekaan väliä.
En siis varsinaisesti osaa sanoa, mitä Maurille tällä hetkellä kuuluu, mutta minulle ainakin kuuluu todella hyvää!
Lue myös:
Näin minimalistinen elämä on sujunut
Minimalistin kotona – Miltä meillä nyt näyttää?
Omistan yli 100 kiloa kosmetiikkaa – pitäisikö siitä tuntea syyllisyyttä?
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Oletko ajatellut että voisit kokeilla olla esim. viikon kompaktilla pussillisella kosmetiikkaa? 🙂 et siis luopuisi mistään, kokeilisit vain pärjätä esim. viikon pussillisella kosmetiikkaa ja mitä tunteita se herättäisi 🙂 sitten jos se ei olisi oma juttu, niin sitten voisi taas palata kosmetiikkavarastojen luokse 🙂 itse omistan nykyään alle 5 kosmetiikkatuotetta, vaikka ennen rakastin kosmetiikkaa.. Mutta tuo on kyllä niin totta, että minimalismissa idea on keskittyä siihen, mikä tuo iloa, jos se on kosmetiikka niin ei siitä kannata luopua! 🙂
Joo, näin esimerkiksi lähdin Thaimaahan. 🙂 En niinkään mieti sitä, että pärjäisinkö vähemmällä määrällä vaan haluaisin vain kokeilla, tuntuisiko ilman kaikkea kosmetiikkaa oleminen samalla tavalla vapauttavalta kuin tavaroista muuten luopuminen tuntui ja sitä ei voi oikein kokeilla muuten kuin luopumalla niistä, sillä kun tiedostaa, että omistaa tavarat kyllä, mutta ei vain käytä niitä, tuntuu se ihan eri jutulta. 🙂
Harrastimme aikoinaan matkailuvaunumatkustamista niin, että kaikki pidennetyt kesälomat menivät pitkin poikin Eurooppaa kiertäen. Tavaraa oli mukana vain tarpeellinen. Se jännitys, minkä koki, kun tiesi voivansa mennä melkein mihin tahansa minne tie tai laivareitti vei! Oli myös todella hauskaa olla matkalla oman minikodin kanssa <3
Kuulostaa niin houkuttelevalta! Kyllä tuotakin on vielä kokeiltava. 🙂
Mauri ❤️ Mukavaa että hän käy välillä vieraana mutta Maurin lomailut antaa meille ihania hetkiä kun saanme seurata sun shoppailuja ja tuotearvosteluja! Mitä mieltä olet Nars’in Orgasm-poskipunasta? Ostin itse saman minikoon kesällä Sephorasta ja… nääh. Kaiken punan ympärillä olleen hypen jälkeen en oikein tiedä. Päivettyneellä iholla ihan jees mutta rehellisyyden nimissä omistan kyllä paremmin levittyviä ja imartelevamman sävyisiä punia. Olisi kiva kuulla mitä sinä tykkäät siitä?
Olin pitkään ostamatta sitä, sillä se vaikutti liian hileiseltä. Shoppailuseurani kuitenkin nauroivat ajatuksilleni ja sanoivat, ettei siinä mitään hileitä kasvoilla näy ja annoin sitten periksi. Totta kyllä, ettei niitä kimalteita liiemmin poskilla näy. Minulle se sävy on todella hyvä ja tykkään poskipunasta, mutta toki laadultaan parempia poskipunia olen kyllä kokeillut paljonkin. Käytän tätä kuitenkin mielelläni ja on nyt ollut jo jonkin aikaa arkipunani. 🙂
Entäpä jos kosmetiikkasi olisikin työpaikalla, työhuoneessa? Jos siis sellainen olisi mahdollista? Kotiin kulkisikin vain viikoittaiset kokeiltavat, kuvattavat ym. Silloin voisi ehkä ajatella pienempää asuntoa? Yhden huoneen kokoista (tosin silloin miehellä pitäisi olla myös työhuone ja vieraat sitten suosiolla lähihotelliin/hostelliin) miniasuntoa?
Tämä oli kiinnostava idea, kiitos! 🙂 Minusta on kuitenkin ollut ihaninta se, että voin olla ”töissä” juuri silloin kun haluan, eli napata iltasuihkuun yhtäkkiä hetken mielijohteesta uuden putsarin, kokeilla uutta vartalovoidetta tai naamiota eikä se vaadi suunnittelua. Sen vuoksi on kätevää, että tuotteet ovat aina käden ulottuvilla. Enhkä vain pitää yrittää karsia kokeeksi… 🙂
Euroopassahan on jo monia pieniä korealaiseen kosmetiikkaan erikoistuneita nettiputiikkeja, joista monet postittavat tuotteita ympäri Eurooppaa kohtuullisilla postikuluilla ilman tulli- ja verohuolia. Asun tällä hetkellä Hollannissa, joten k-kosmetiikkaan erikoistunut hollantilainen Little Wonderland on tullut itselleni varsin tutuksi. Asiakaspalvelu siellä on hurjan hyvää ja paketit ovat tulleet aina päivässä tai kahdessa perille täällä Hollannissa. Kysyin aspasta neuvoa esim. tietynlaisen käsirasvan ostoon, minulle vastattiin ihan muutamassa minuutissa ja osattiin suositella sopivaa tuotetta merkiltä josta en aiemmin ollut kuullutkaan (ja olin lopulta myös tosi tyytyväinen ostamaani rasvaan). Little Wonderland postittaa tuotteita myös kaikkiin pohjoismaihin ja tuotteiden hinnat ovat Suomessa toimivia verkkokauppoja reilusti edullisemmat (pikaisella vertailulla monet samat tuotteet 5-10€/kpl edullisempia). Valikoima on myös mukavan monipuolinen ja laajenee koko ajan, valikoimissa on monia sellaisia merkkejä joita en ole Elevenissä nähnyt lainkaan. En olisi varmaan hoksannut tätä putiikkia ollenkaan jos en olisi asunut Hollannissa, mutta aion kyllä pysyä asiakkaana Suomeen palattuanikin edullisten hintojen ja hyvän asiakaspalvelun takia 🙂 Postikulut Suomeen ovat 15,95€ ja ilmaisen toimituksen saa 150€ ostoksilla, tuo raja on aika korkea mutta ehkä kannattaa harkita kimppatilauksia, kerätä samaan postipakettiin mielitekoja pidemmältä aikaväliltä tms. https://www.littlewonderland.nl/en/
Tämä vinkki ei tietenkään auta kometiikanyliannostusahdistuksessa Maurin kanssa painiessa, sori! 😉
Kiitos vinkistä! 🙂
Mielenkiintoinen tuotevalikoima kyllä tuolla! Vähän tosin mietityttää, kun muutamaa merkkiä joita tuolla myydään jututin juuri K-Beauty Expossa ja heiltä kertoivat, etteivät ole hoitaneet asioitaan kuntoon EU:n markkinoilla myyntiä varten, eli ei ole auktorisoitua jälleenmyyjää EU:n alueella. Jotta tuotemerkin tuotteita saisi oikeasti myydä, tulisi maahantuojan olla tehnyt niille turvallisuusarviointi ja sitä varten tarvitsisi tuotereseptin valmistajalta, eli ilman valmistajan mukanaoloa hommaa ei voi oikeasti laillisesti tehdä. Ei sillä, että noissa nyt mitään laittomia ainesosia olisi, sillä EU:n ja Korean lainsäädännöt ovat aika yksi yhteen, mutta näkee heti, että yritys toimii vähän harmaalla alueella. :/
Ou, tuosta en tiennytkään, kiitos kun valaisit asias! 😮 Tuo pulju kyllä mainostaa etusivulla että olisi EU sertifioituja tuotteita, onpa ikävää jos siinä lausahduksessa on siloittelun makua :/ Voisitko kertoa mitkä on sellaisia merkkejä jotka on/ei ole EU sertifioitu ja mistä itse voisi asiaa tarkistaa? Voiko tuon sertifikaatin puutteen takia vahingossa käyttää jotain tuotetta jossa on ainesosia jotka on EU-pykälien mukaan todettu haitallisiksi?
En halua lähteä tähän julkisesti erittelemään tuotemerkkejä, mutta sen verran voisin sanoa, että jos isojen merkkien omilla sivuilla ei esimerkiksi löydy mainintoja siitä, että niitä myydään EU:ssa, niin se on jo merkki siitä, ettei brändi itse ole asiassa mukana. (Tuolla oli myös joku pienempikin sellainen merkki, jonka itse tuolla messuilla tapasin ja asiaa kysyin.)
Tavallisen kuluttajan ei välttämättä ole kovin helppoa tietää ilman salapoliisityötä, että mikä merkki on myynnissä ihan oikeaoppisesti. Jos kuitenkin Googlettaa tunnettua merkkiä eikä sen EU:n jakelijoista löydy kuin pieniä verkkokauppoja on jo se melkoinen merkki siitä, etteivät paperiasiat oletettavasti ole kunnossa. Toki tässäkin voi olla poikkeuksia, eli heti ei voi tietenkään leimata. Tässä aiemmassa postauksessani on aiheesta lisää: https://blogit.terve.fi/ostolakossa/korealaisen-kosmetiikan-maahantuonti/
Korostan nyt kuitenkin, että useimmat yrityksen edustamat tuotteet tulevat varmasti virallisten jakelijoiden kautta, sillä niitä on EU:ssa noilla merkeillä kyllä.
Mielenkiintoista pohdintaa! Toimisiko sellainen, että päättäisit olla tietyn ajan ostamatta mitään uutta kosmetiikkaa, ja tutustuisit niihin testaamattomiin tuotteisiin, joita sinulla jo kotona on? Saisit käsityksen siitä, tuntuisiko kokonaan kosmetiikan ostamatta jättäminen hyvältä ja saisit jo hieman pienennettyä varastojasikin jos myöhemmin päätyisitkin siihen ratkaisuun että haluat kokeilla elämää myös minimaalisella kosmetiikkamäärällä.
Itse olen ostamassa ensimmäistä omistusasuntoa mieheni kanssa ja viime aikoina on ollut paljon mielessä se, mitä kaikkea uuteen asuntoon haluan edes muuttaa. Varsinkin nyt kun kyseessä on oma asunto, jossa viihdytään varmasti pitempään kuin edellisissä vuokra-asunnoissamme, haluaisi uuden kodin täyteen vain tarpeellisia ja tarkoin valittuja tavaroita. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin saan omat varastot karsittua turhasta ennen muuttoa!
Elin jo puoli vuotta Thaimaassa pienillä varastoilla ja olin aikalailla shoppailematta huhtikuusta lokakuuhun, eli varsinaisesti kummankaan niistä kokeilu ei varsinaisesti tuo mitään uutta. :/ Tuntuu, että pitäisi päästä kokeilemaan sitä ”tyhjää” fiilistä, kun tuotteita ei ihan oikeasti ole enempää, sillä muun tavaran vähennyksen kautta löytyi ainakin ihan uusi tunne siitä, kun tietää, ettei oikeasti omista juurikaan mitään. Muuten aina tiesi, että, vaikka ei nähnytkään vaikkapa vinttikomeron sisältöä, oli se siellä silti. 🙂
Tsemppiä tavaroiden karsintaan ja onnea ensimmäisen omistusasunnon johdosta! 🙂