Näin täällä Soulissa ollessani mainoksen aivan älyttömän kätevältä vaikuttavasta meikkipussista, jonka ajattelin heti olevan minulle täydellinen. Siihen mahtuisi päivittäiseen käyttöön sopiva kompakti meikkikokoelma, joka vieläpä pysyisi hyvin organisoidussa pussissa täydellisessä järjestyksessä. Näin mielessäni, kuinka ihanasti meikkini asettuisivat siihen ja aloin himoita sitä.
Halusin olla ihminen, jonka meikit olisivat noin kompaktisti organisoituna juuri sellaisessa meikkipussissa.
Pitkin kaupunkia kävellessäni pyörähdin parin päivän ajan useassa myymälässä tutkimassa meikkipussivalikoimaa ja voi sitä onnen hetkeä, kun kohdalleni vihdoin osui lähes samanlainen meikkipussi. Niitä oli hyllyssä tasan yksi, joten tartuin siihen nopeasti ja lähdin jo kävelemään se kädessä kassaa kohti, kun yhtäkkiä pysähdyin. Mitä ihmettä olin taas tekemässä?
Uskon, että moni muukin minimalistista elämää tavoitteleva sortuu samaan ansaan, josta löydän itseni kerta toisensa jälkeen.
Minimalistisen elämän ihannoinnin myötä maalaan mielessäni ihannekuvia siitä, millaista haluaisin minimalistisen elämäni olevan. Yksi suuri osa sitä on, että omistan vain ihania tavaroita, joista jokaiselle on oma täydellinen tarkoituksensa ja parhammillaan sama tavara ajaa jopa usean eri tavaran virkaa. Minimalistiset esineet ovat heikko kohtani.
Monissa paikoissa törmääkin listauksiin minimalistille välttämättömistä tavaroista, jotka vakuttavat aivan älyttömän käteviltä. Noita simppeleitä ja tavallisesti myös monikäyttöisiä tavaroita katsellessa nyökkäilen niitä himoiten. Voin itse sellaisiin tavaroihin törmätessäni suorastaan nähdä silmieni edessä, kuinka täydelliseksi juuri tuo tavara minimalistisen elämäni tekisi. Ajattelen tuon elämää täydentävän tavaran edessä, että juuri tuollaista tavaraa käyttävä ihminen minä haluan olla.
Minulle tulee tällainen fiilis usein esimerkiksi silloin, kun käyn japanilaisessa minimalistien unelmakaupassa eli Mujissa. Kaikkialla on ihania esineitä, jotka hivelevät minimalismiin mieltynyttä silmääni. Himoitsen pelkistettyjä säilytyslokeroita ja näen kosmetiikkani niissä. Katson minimalistisen tyylikkäitä eväsrasioita ja himoan aivan älyttömästi niititöntä nitojaa, koska sehän on minimalistin unelma.
Mietin, kuinka kätevä Mujin pieneen tilaan menevät vaatteet olisivatkaan käteviä matkalla tai kuinka näppärää olisi ostaa Uniqlosta toppi, jonka sisällä olisi liivien kupit jo valmiiksi.
Kaikkia näitä juttuja himoitessani unohdan kuitenkin ottaa huomioon, etten esineiden kätevyydestä huolimatta ihan oikeasti silti välttämättä tarvitse niitä.
Minulla on periaatteena, etä jos tavaroita on niin paljon, että niille tulee alkaa ostaa erillisiä säilytysratkaisuja, keskityn mielummin tavaroiden vähentämiseen kuin ostan uusia esineitä säilyttääkseni vanhoja paremmin.
Minulla on kotona juuri sopiva määrä säilytysrasioita, jotka ajavat tehtävänsä täydellisesti vaikka ne ovatkin muovisia, jollaisia en juuri nyt säilytysrasioikseni kaupasta valitsisi. En käytä nitojaa lähes koskaan, joten voin myös ihan hyvin iskeä muutaman niitin vuodessa papereihini jo omistamallani nitojalla sen sijaan, että hankkisin kokonaan uuden nitojan.
Pyrin muutenkin elämään vain muutamilla vaatteilla, joten vaatteeni eivät yleensäkään vie matkustaessa niin paljon tilaa, että minun kannattaisi hankkia erikseen sellaisia vaatteita, joita käyttäisin nimenomaan matkustaessa. En ole oikeastaan koskaan ilman liivejä, joten en ikinä myöskään varmasti käyttäisi pelkkää kupillista toppiakaan sen kätevyydestä huolimatta.
Juuri näihin mietteisiin palasin, kun olin kiikuttamassa mahtavalta vaikuttanutta meikkipussia kassalle. Jos ihan totta puhutaan, niin en oikeasti halunnut olla se ihminen, joka säilyttäisi vähäiset meikkinsä siinä hyvin organisoidussa pienessä pussukassa.
Mitä sen sijaan halusin vieläkin enemmän oli olla ihminen, jolla ylipäätään on niin vähän meikkejä, että on se ja sama, millaisessa pussissa ne säilyttää, kun niiden joukosta kuitenkin löytää helposti kaipaamansa.
Jos ihan tarkkoja ollaan, oli minulla jo valmiiksi käytössä kivalta näyttävä meikkipussi, josta en halua luopua. Uusi meikkipussi ei siis edes korvaisi vanhaa meikkipussiani, vaan siitä tulisia jälleen vain uusi tavara elämääni, josta yritin muutenkin jo vähentää tavaraa.
Minulla on ollut useita tällaisia tavaroita, joita olen himoinnut siksi, että mielessäni on mielikuva minimalistisesta ihanne-elämästä, johon tavara ehdottomasti kuuluisi.
Viimeksi tänään harkitsin lisäksi ostavani täydellisen pienen punaisen laukun, joka aukesi myös lompakoksi. Se vaikutti niin ihanteelliselta tavaralta minimalistiseen elämääni! Totuus on kuitenkin, että minulla on jo yksi punainen laukku, johon korttini ja rahani mahtuvat ihan hyvin, vaikkei niille olekaan siellä omia korttitaskuja ja lokeroita. Minun ei siis tarvinnut hankkia uutta laukkua vain siksi, että se olisi vieläkin täydellisempi minimalistiseen elämääni.
Toinen vastaava esimerkki ovat lasiset ja metalliset pillit, joita on viimeaikoina alkanut tulla myyntiin yhä enemmän. Olen parikin kertaa seissyt kaupassa kädessäni paketillinen tällaisia pillejä, sillä tottakai haluan olla se ihminen, joka käyttää tällaisia pillejä kertakäyttöisten muovipillien sijaan. Kukapa ei haluaisi!
Siinä ostoilossani meinaan kuitenkin unohtaa, etten edes käytä arjessani pillejä. Jos käyttäisin pillejä kotona usein, olisivat tällaiset pillit itsestäänselvä hankinta. Ainoat hetket, joina kuitenkin käytän pilliä ovat niitä, kun joskus harvoin otan ulkona lennosta juoman, enkä tajua olla pyytämättä sitä ilman pilliä tai ulkomaan matkalla kielimuuri estää pillin torjunnan ennen kuin on jo liian myöhäistä ja pilli on jo tökätty kuppiini.
Hetket, joina päädyn käyttämään pilliä ovat siis yllättäviä ja tavallisesti hyvin spontaaneja tilanteita sekä sen verran harvassa, ettei minua rehellisesti sanottuna huvita kantaa vuoden ympäri mukanani pilliä ihan vain varmuuden vuoksi – varsinkin kun minimalistisen elämän ideana on juuri se, että myös käsilaukussa mukanani seuraavat vain ne jutut, joita oikeasti tarvitsen.
Toki jos hommaa lähestyisi ekologisuus edellä, olisi laukussa hyvä pitää mukana kymmenen muutakin asiaa alumiinisesta ruokarasiasta uudelleenkäytettävään juomapulloon, ruokailuvälineisiin ja kankaasta valmistttuihin liinoihin asti, mutta koska itselläni on niille niin harvoin tarve, ei niiden kaikkien kantaminen jatkuvasti laukun täytteenä ole mitenkään realistista. Aivan kuten minun ei ole järkevää hankkia silikonisia muffinivuokiakaan vain siksi, että ne olisivat tavallisia parempi valinta, sillä en koskaan edes tee muffineja.
Aina kun näen jonkun uuden mahtavan esineen, jonka koen täydelliseksi lisäksi minimalistiseen elämääni yritänkin nykyään miettiä, käyttäisinkö sitä jatkuvasti ihan oikeasti, mitä kaikkea sillä korvaisin, mitä korvattaville tavaroille tekisin ja onko tavaran hankinta sitten kuitenkaan välttämätöntä, vai pärjäisinkö toistaiseksi ainakin ilman sitä.
Joissakin tapauksissa uuden, monipuolisen esineen hankinnassa voi olla järkeä, sillä se saattaa korvata vaikkapa usemman tilaa vievän keittiötarvikkeen, jotka voi helposti laittaa kiertoon. Jos uuden esineen hankinta kuitenkin tarkoittaa, että sillä korvattavista esineistä on haastavaa hankkiutua fiksusti eroon, ne päätyisivät roskiin tai jäisivät myös kotiin pyörimään, ei uuden, niin mielettömän kätevältä vaikuttaneen tavaran hankinnassa oikeasti välttämättä ole mitään järkeä.
Jos siis olette kuten minä ja teillä on mielessäni tietynlainen ajatus siitä, millaista ihanteellinen minimalistielämänne olisi ja millaisia tavaroita ihanteellinen minimalistiminänne käyttäisi, niin uusia hankitoja harkitessa voi olla hyvä jäädä pohtimaan, onko niiden hankinta sittenkään perusteltua ja järkevää – hyvin usein voi nimittäin käydä niin, että havahtuukin huomaamaan olleensa tekemässä todellisuudessa todella huonon ja turhan hankinnan esineen kätevyydestä huolimatta.
Oletteko te tehneet minimalismin nimissä huonoiksi osoittautuneita hankintoja?
Lue myös:
5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen
Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?
Minimalistin havaintoja: ”pakollisia asioita” ei olekaan pakko säilyttää
Ihan varmasti olen tehnyt surkeita päätöksiä 😀
Oon seurannu sun minimalistia ja tavaran vähennystä ja oon ollut että musta ei kyllä olis tollaseen, mutta nyt oon sitten kuitenkin saanut jo paljon karsittua (ja paljon on kyllä vielä karsittavaa sitten kun olen valmis esim osasta vaatteista luopumaan). Mulla vähän esti myös se, että oon tosi laiska myymään ja kierrättämään ja että osat pitäisi erotella yms. mutta Kierrätyskeskus on tässä pelastus! Sinne voi viedä ihan kaikkea rikkinäistä ja ehjää. Rikkinäiset ne lajittelee ja vie kierrätykseen, ehjät ja käyttökelposet menee kierrätyskeskuksen myymälään myyntiin. Voit vaan jättää sinne pussin tavaraa ja ne käy ne sitten läpi että mitä niille tehdään. Itse vein sinne mm. sellasia alle 5e:n tavaroita mitkä on käyttökelposia, mutta en jaksa itse nähdä vaivaa myydä sekä kasan lehtiä.
Tämä ei ole vastaus kysymykseesi, mutta liippaa minimalismia kuitenkin. Onko sinulla omakohtaista kokemusta tai periaatetason ajatuksia Hyggeen all-in-one care -tuotteista?
Tosi hyvää pohdintaa, itse ainakin sorrun aina välillä tällaiseen 😀