Mietin pitkään, viitsinkö ottaa tämän aiheen blogissani puheeksi, mutta päädyin sitten viikon pohdinnan jälkeen siihen, että pakkohan tästä on puhua. Moni on varmasti tietoinen siitä, ettei naistenlehtien levikki ole viimeaikoina ainakaan noussut liiemmin. Päin vastoin monen lehden lukijamäärä on kokenut inflaation ihmisten siirryttyä lukemaan verkossa olevia julkaisuja tai ihan vaan blogeja. Esimerkiksi kosmetiikkatuotteista on monien mielestä kuulemma mukavampaa lukea blogeista kuin lehdistä, sillä bloggaajien omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat kommentit tuntuvat henkilökohtaisemmilta kuin toimittajien kasvottomiksi mielletyt lauseet. Eikö siis olisi hyvä idea tehdä lehti bloggaajilla? Näitähän on jo nähnty Suomessa pariin kertaan ja uusin yritys onkin Terassi Median julkaisema Oloblogit-lehti. Lehden ideana on, että kaiken sen sisällön ovat kirjoittaneet bloggaajat. Jokainen heistä on (ilmeisesti) saanut ihan täysin itse valita, mistä juttunsa tekee ja näistä jutuista on sitten koostettu lehti. Hyvä idea tavallaan, sillä nythän lehden sivuilla ovat pääroolissa ne nykyään niin kaverillisiksi hahmoiksi muodostuneet bloggaajat, joiden kädenjälkeä on joidenkin mielestä mukavaa nähdä painetussa muodossa. En ota itse kantaa lehden varsinaiseen sisältöön sen suuremmin muuten kuin toteamalla, että laadukkaissa lehdissä on yleensä joku yhtenäinen, läpi lehden kantava teema, joka nousee esiin siellä täällä. Oli kyseessä sitten kevään suuri muotiekstra tai syksyn kauneusnumero, on jutuilla jotain yhdistävää. Nyt kun jokainen bloggaaja on saanut itse valita kirjoituksensa aiheen ovat jutut kyllä varmasti intohimolla kirjoitettuja, mutta se niitä yhdistävä tekijä saattaa tämän konseptin perusteella helposti olla hukassa. Mihin sen sijaan tahdon ottaa enemmän kantaa tai ainakin herättää hieman keskustelua on se, kuinka lehti on tehty. Tyhmähän ei tunnetusti ole se, joka pyytää vaan se joka siihen suostuu ja tässä tapauksessa jäin vahvasti miettimään, pitääkö tämä ajatusmalli tässäkin yhteydessä paikkansa. Laadukkaan lehden tuottaminen maksaa maltaita, sillä työtä tekeville ihmisille maksetaan modernissa yhteiskunnassa yleensä korvaus nähdystä vaivasta -varsinkin, jos itse työn lopputuloksella tavoitellaan yritykselle itselleen voittoa (ja yleensähän sitä tavoitellaan, sillä muuten kysymys on hyväntekeväisyydestä eikä yrittämisestä). Tämän lehden takana toimiva tiimi on kuitenkin keksinyt paremman idean: Pyydetään bloggaajia kirjoittamaan ilmaiseksi monisivuisia artikkeleita, mutta ei makseta niille. Kyllä näkyvyys riittää palkkioksi, sillä sen avulla voi vaikka aueta uusia ovia. Ymmärrykseni mukaan konsepti on ollut, että bloggaajia on pyydetty tuottamaan pidempi juttu kuvituksineen lehteen, mutta silti sillä varauksella, ettei juttua taata julkaistavan. Aikaa voi siis käyttää useamman tuhannen sanan artikkelin kirjoittamiseen ja kuvien räpsintään tuntitolkulla, mutta voi myös olla, että se on lopulta turhaa eikä juttua edes paineta. That’s life ja niin voi käydä muissakin lehdissä. Ja onhan se totta, että moni haaveilee oman juttunsa julkaisusta painetussa mediassa. Niin minäkin haaveilin pitkään. Onhan se ihan kunnioitettava juttu toki saada juttunsa painetuksi… tai ainakin teoriassa se on. Tai siis sanotaanko, että itse kokisin oloni otetuksi, jos joku tahtoisi maksaa minulle palkkaa siitä, että kirjoitan lehteen jutun, mutta se, että teen tunteja töitä ilmaiseksi ja joku tahtoo julkaista juttuni minua palkitsematta tietäen, että se tuo hänelle itselleen voittoa ei jotenkin vaan saa hommaa tuntumaan yhtä hienolta jutulta vaan enemmän vaan puhtaalta hyväksikäytöltä. Lehtien mielipidepalstoillekin saa kirjoittaa ilmaiseksi ja jos tarjoutuu tekemään asioita ilmaiseksi pääsee varmasti tekemään monta sellaista asiaa, joita ei muuten pääsisi tekemään. Sitten jääkin vaan itsensä punnittavaksi, että onko se sen arvoista. Ja voihan se olla. En usko, että kenellekään aukeaa yhden ilmaiseksi kirjoitetun lehden artikkelin perusteella toimittajan uraa, mutta voihan olla, että sen ansiosta blogiin saapuukin sitten yllättäen enemmän lukijoita ja lopulta sitä kautta aukeaa uusia ovia. Kuka sitä ikinä tietää. Kuten lehteen tutustuneet ovat huomanneet, ei kosmetiikkabloggaajia liiemmin näy sen sivuilla. Tiedän, että heistäkin muutamia on kyllä kontaktoitu, mutta olen sydämessäni pirun ylpeä siitä, että kollegani ovat ymmärtäneet oman arvonsa. Jos koko lehti perustuu bloggaajilla ratsastamiseen ja he ovat lehden päätähtiä, joita ilman lehti ei olisi mitään on minusta aika mielenkiintoista ajatella, etteivät he sen toimituksen ajatusmaailman mukaan ansaitse siitä mitään palkkiota. Ei siis ihme, että naistenlehtien lukijamäärät laskevat, kun julkaisuja voi nykyään painattaa huomattavasti halvempaankin hintaan jättämällä pois ylimääräiset, mm. toimittajien ja valokuvaajienkin nimellä kulkevat kulut. Bisnes se on, joka kannattaa, kuten sanonta kuuluu. Lopuksi tahtoisin vielä linkittää teille aivan ihastuttavan ja aiheeseen loistavasti liittyvän Kasper Strömmanin blogipostauksen, jonka nimenä on osuvasti ”Lapseni, tästä lähtien tulet saamaan viikkorahan sijaan näkyvyyttä”. Teksti kiteyttää mielestäni lyhyesti loistavasti nykyisen ajatusmaailman ja on arvatenkin ollut inspiraationani omaa postausotsikkoani valitessani.
(Erään bloggaajakollegani lausahdusta mukaillen toteaisinkin, että on todennäköisempää, että ihminen saa lehteäkin enemmän näkyvyyttä menemällä seisomaan keskelle Rautatieasemaa. Itse kehottaisin vielä ottamaan käteen ison kyltin, jossa on oman blogin osoite. Kas, siinä on sitä näkyvyyttä ja melko pienellä vaivalla.) Mitä mieltä te olette tästä lehtikonseptista? Tässä teksissä ei ole käytetty kuvitusta. Mieleni teki ostaa lehti voidakseni käyttää sitä tämän tekstin kuvitusmateriaalina, mutta moraalini ei antanut minun tukea lehden toimintaa rahallisesti.
Nähdessäni mainoksen ihmettelin, mitä järkeä koko hommassa on. Blogeja luetaan verkossa ja siellä ne ovat koko ajan mukana ja saatavilla, vaikka puhelimessa. Miksi siis painaa niitä paperille? Ja lehteen joku muu valitsee kirjoitukset aivan samoin kuin aikakauslehtiinkin, joihin kuitenkin tulee ammattilaisten tekemät jutut ja kuvat. Blogit ja lehdet painivat aivan eri kategorioissa, vaikka kuitenkin kilpailevat samoista lukijoista. Itsekin viihdyn blogien parissa niin hyvin, että lehdet tahtovat jäädä lukematta.
Oikeastaan ajattelen, että lehtien pitäisi tarttua haasteeseen ja tehdä sellaisia juttuja, joihin bloggaajat eivät pysty. Loistavat valokuvat ovat yksi juttu, kuten Ruoka ja viini -lehdessä. Hyvät henkilöhaastattelut ovat toinen juttu, siihen ei bloggari pysty, ei myöskään syventäviin artikkeleihin ajankohtaisista asioista.
Lehdissä ennen niin houkuttelevat kosmetiikkajutut ovat laajan blogitarjonnan myötä alkaneet tuntua varsin heppoisilta. Niihin saisivat panostaa tosissaan, jos aikoisivat niillä minua enää houkutella. Lehdissä kuvitellaan, että riittää, kun heittää sivulle kuvia ja muutaman rivin mainostekstiä. Ei muuten riitä enää.
Kiitos Virve tästä!
Itsehän kieltäydyin tästä kyseenalaisesta kunniasta. 😀 Puhuit tässä juuri niistä asioista, miksi oli hyvin helppo jopa minun pienehkön blogini sanoa kiitos ei. Pitäisköhän ottaa toi alastomuuskortti käyttöön? 😀
Loistavaa, että kirjoitit tästä. Allekirjoitettavaa. Hyvä, Virve, kiitos että avasit mielipidettäsi tästä touhusta!
Hyvä kirjoitus, tuhat peukkua ylös tästä! 🙂
Mua ei pyydetty mukaan, mutta eipä vaikuta mun pyörällä ajooni. Sen verran naurettava juttu koko homma. Not in a million years!
Mahtavaa, että otit tämän esille! Mulla ei edes riittäisi sanat ilmaisemaan mun mielipidettä tästä, mutta sä kyllä onnistuit täydellisesti!
Mä toivon, etten ikinä hairahdu tällaiseen touhuun. Mun blogi on tosin todella pieni, ja näkyvyys ois tottakai hieno juttu, mutta mä en aio tehdä ilmaiseksi töitä. Kuten mun harjoittelupaikan omistaja sanoi: jos rupeat laittamaan kavereiden hiuksia ilmaseksi, se tie on loputon suo. Maine kiirii – toi tyyppi ei pyydä korvausta. Vaadi hyvin tehdystä työstä palkka. Koskee niin "oikeita töitä" kuin tätä blogijuttuakin.
"Kuten lehteen tutustuneet ovat huomanneet, ei kosmetiikkabloggaajia liiemmin näy sen sivuilla. Tiedän, että heistäkin muutamia on kyllä kontaktoitu, mutta olen sydämessäni pirun ylpeä siitä, että kollegani ovat ymmärtäneet oman arvonsa."
Kiitos! <3 Sen verran täytyy olla omalle työlleen arvontunnetta, että ei halua sillä rahoittaa toisten elämää. Tämä koko konsepti tuntuu niin bloggaajia höynäyttävältä, että eihän tähän voinut muuta sanoa, kuin ei kiitos!
Samalla kyllä kehuin heidän bisnesideaa nerokkaaksi, sillä bloggaajat hoitavat lähes kaiken. Tuottaa jutut, kuvat ja hoitavat vielä markkinoinnin. Maksuna vain näkyvyys, jota ei voida edes taata. Helppoa rahaa, kun vain löytää ne innokkaat bloggaajat tekemään työn. Minua säälittää ja harmittaa, että bloggaajia ei tuon vertaa kunnioiteta. Lisäksi tässä on se, että olisin kirjoittanut juttua ihan siitä missä olen ammattilainen.
"(Erään bloggaajakollegani lausahdusta mukaillen toteaisinkin, että on todennäköisempää, että ihminen saa lehteäkin enemmän näkyvyyttä menemällä seisomaan keskelle Rautatieasemaa. Itse kehottaisin vielä ottamaan käteen ison kyltin, jossa on oman blogin osoite. Kas, siinä on sitä näkyvyyttä ja melko pienellä vaivalla.)"
Sanoin, että alasti ja meinasin siihen jatkaa tuon, mitä sinä ehdotit. Eli kyltti käteen ja ilman vaatteita, niin aivan varmasti saa näkyvyyttä, kuin missään lehdessä olisi blogilleen saanut. 😀
*standing ovation* 😀
Mä oon jotenkin ihan totaalisesti ko.lehden missannut (huomaa siis kuinka paljon niihin lehtiin tulee kiinnitettyä huomiota :D), mutta järjettömän hyvä, että otit tämän asian esille ja toivottavasti tämä pistää miettimään! Voisin kuvitella, että lehteen mukaan suostuneet bloggaajat eivät ole asiaa ihan loppuun asti miettineet ja ovat lehden toimituksen lupauksiinkin sinisilmäisesti luottaneet – mutta jospa vaikka tämä bloggaus avaisi heidänkin silmiänsä ja miettivät uudemman kerran lähtevätkö moiseen hyväksikäyttöön uudelleen mukaan.
Peukku!
Itsekin kieltäydyin tästä hommasta kun otettiin yhteyttä, lähinnä siitä että mulla iski vähän punaista heti kun ilmotettiin että olisi vaan pari päivää aikaa kirjoittaa pitkät postaukset kuvineen päivineen. Ja sen lisäksi tosiaan se ettei koko juttu välttämättä edes pääsisi lehteen. Ymmärrän miksi porukkaa on lähtenyt mukaan sillä tottakai se näkyvyys aina houkuttaa, mutta niinkuin todettiinkin, saa sitä muullakin tavalla. Ja semmoisella vielä millä joku toinen taho ei tee sillä toisen kustannuksella rahaa.
Mahtavaa Virve! Olen iloinen että otit aiheen puheeksi 🙂 Jälleen kerran postaus joka osuu naulan kantaan!
Hi,
I would like to let you know that we are selling high PR Tumblr blogs.
I think as a webmaster, you know the importance of having backlinks from high PR
blogs. And you also know how costly it can be to have backlinks to this high PR blogs.
Well I would like to inivte you and take a look
at our offer. At very cheap price, you can have your own high PR Tumblr were you can use as backlinks to your site.
If your interested, please visit: http://bit.ly/highprtumblr
Thanks
Feel free to visit my web site ::
http://punatukan.blogspot.fi/2014/10/kunnon-kusetus.html –> että silleen -.-
En ollut kyseisestä lehdestä kuullut ja nyt kun vähän lisätietoa hankin niin kovin onnellisina nuo lehden bloggaajat hypettävät postauksissaan lehteen "pääsystään" ja kovasti heitä kommenteissa onnitellaan… Onko tuosta lehdestä mahdollisesti ehkä saatava näkyvyys sen työn arvoista?
Mä näin kyseisen lehden mutta en edes koskenut siihen 😀 minusta oli täysin järjetön idea koko lehti, miksi maksaisin vähistä rahoistani kun voin tosiaankin lukea blogeja ilmaiseksi netistä? (Nyt joku varmaan keksii että jee laitetaanki blogitkin maksullisiksi…) ja nyt kun kuulin etteivät bloggarit ole saaneet mitään korvausta, en aio koskea siihen pitkällä tikullakaan. Kiitos siis tästä kirjoituksesta 🙂
Tästä tulee jotenkin mieleen se, kun opiskelijoiden palkattomat harjoittelut ovat nykyään todella yleisiä, koska opiskelijat tarvitsevat kokemusta ja heidän työskentelynsä ei vastaa aina ihan ammattilaisen tasoa. Ja varmaan moni näistä tässä lehdessä esiintyvistä bloggaajista ajattelee, että he tekevät blogiaan vain harrastuksena eikä siitä kuulukaan saada palkkaa. Mutta nyt kyseessä on kuitenkin ihan aikakauslehti, eikä oma blogi johon he kirjoittavat ja valokuvaavat! Ajatellaan vaan, että haluaa kokemusta tai sitä näkyvyyttä niin sanotusti hinnalla millä hyvänsä, ja tokihan kokonaisen lehtiartikkelin kirjoittaminen voi helposti kuulostaa houkuttelevalta. Mutta kuten näiden "vapaaehtoisharjoittelujenkin" kanssa on, tällainen ilmaiseksi oman työn myyminen vain takaa vastaavan toiminnan jatkumisen tulevaisuudessa uusien ihmisten suhteen. Tosi harmittavaa. Kuvitellaan, että joku bloggaaja haluaisi kokeilla siipiään lehden toimittajana ja tarjota juttuaan lehteen. Hyväksyisikö hän silloinkin sen, ettei hänen jutustaan maksettaisi mitään? Toki aina voi sanoa, ettei kaikkien bloggaajien viestinnällinen osaaminen aina välttämättä ole ammattijournalistin tasolla, mutta kun tämän lehden ilmeisesti koko idea on se, että bloggaajat toimivat toimittajina, niin silloinhan heille kuuluisi siitä jonkin verran myös maksaa, aivan samoin kuin minkä tahansa muun kaupallisen lehden tekijöille.
Multa on mennyt ohi koko lehti 😀 Onneksi sain lukea uutisen täältä 🙂
Minun on vaikea kirjoittaa tätä, koska jouduin aikamoisen tunnekuohun valtaan luettuani tämän postauksen. Jos bloggaajat kuuluisivat journalistiliittoon, niin sillä voisi olla muutama painava sananen tästä. Itse olen ammattitoimittaja, enkä voisi ikinä lähteä tuollaiseen mukaan. Kirjoitustyötähän se bloggaaminenkin on, siitä kuinka ammattimaista tai puolueetonta voi olla montaa mieltä enkä nyt mene siihen.
Minua yleisesti toimittajana bloggaajien käyttäminen painettujen lehtien sivuilla harmittaa. Bloggaajan kirjoittama juttu esimerkiksi aikakauslehden sivuilla on varmasti monen lukijan mielestä kiinnostava, koska sen on kirjoittanut SE bloggari. Saman jutun ehkä paremmin/syventävämmin kirjoittanut ammattitoimittaja taas on kohta aivan turha kapistus lehtimaailmassa. Ainakin jos toimittajalla ei ole jonkinlaista henkilökohtaista statusta, joka tekee hänestä kiinnostavan.
Virpi tuolla ylhäällä kirjoitti hyvin siitä, miten lehtien pitäisi panostaa hyvin toimittettuihin ja syventäviin juttuihin. Laadukas teksti ja laadukas kuvitus on mielestäni kuitenkin edelleen yhtälö joka kiinnostaa ja tuo ajatuksia.
Lukijana minua taas ei kiinnosta lukea lehdistä bloggaajien juttuja. Siihen on syynsä. jos haluan lukea jonkun blogia menen hänen blogiinsa. Viimeksi tulleessa uudistuneessa MAKU-lehdessä on annettu bloggaajille mielettömän paljon palstatilaa. Lehti ei ole nyt tässä, niin en voi tarkistaa mutta muistaakseni kahdella eri bloggarilla alkaa lehdessä ilmestyä nyt oma SIVUN mittainen palstansa. Samoin ko.lehdessä oli yksi kokonainen toimitetun tapainen juttu täysin bloggaajan käsialaa, ja monella sivulla oli pieniä minihuomioita bloggaajilta. Lukijalla siitä tuli kusetettu olo. Että minä maksan painetun lehden sisällöstä, jonkun bloggaajan mielipiteistä, samoista asioista joista voisin käydä lukemassa hänen blogissaan.
Toivon, että yleisö pian havahtuisi tähän ja alkaisi vaatia lehdiltä parempaa sisältöä. Blogit blogeina ja lehdet toimitettuina.
Monissa blogeissa on tottakai hyvää sisältöä mutta sen löytää sieltäkin. Kauhunsekaisella tunteella katson mihin oma ala on kehittymässä, uutistoimituksiin bloggaajia ei ole vielä palkattu mutta lieneekö sekin vain ajan kysymys?
Blogilehden ideaan en ota kantaa, mutta hoo, tutkijana työhöni nimenomaan kuuluu tuottaa artikkeleita, joihin on käytetty kuukausia, joskus kauemminkin aikaa, ja rutosti vaivaa. Ja mitä akateemisista julkaisuista maksetaan? No ei mitään. Publish or perish, eli artikkeleita on tehtävä, vaikka julkaisuista sinänsä ei ole mitään iloa tilinauhalle.
Sinänsä tutkijan palkkahan tuleekin sitten apurahoista ja tämän tämmöisistä, joita saa cv:n ja tuottamansa tutkimuksen perusteella, johon artikkelit sitten edesauttavat. Ja hyvähän se tietenkin on että tieteellisista artikkeleista ei makseta, vaan tutkimustulokset periaatteessa julkaistaan pro bono. Eli eri asioistahan tässä on kyse.
Hymyilytti vain hetken aikaa, kun mietin kuinka pirskatin paljon pitää kirjoittaa ja palkaksi saa, niin, sitä näkyvyyttä. 🙂
Itseäni kyllä kiinnostaa tuo lehti.. Lähinnä uteliaisuus kun kuitenkin blogeista tykkään.
Mutta onneksi Veera ( http://tyyliametsastamassa.refashion.fi) ehti instagramin puolella mainita taustoista joten tyydyin nenänvartta pitkin mulkoillen, selaamaan kaupassa.
Tää sun kirjoitukses oli vielä helmi päälle.
Niin ja vielä että hinta oli muistaakseni 7e, todella suolainen hinta huomioiden mitä se sisältää (tai ei sisällä).
Normaalit pinnalle yrittävät naistenlehdetkin maksaa esittely/näytenumero n.3e (Mitä näitä nyt on, en osaa ees nimetä.)
Littipeukku tälle kirjoitukselle, vaikka ko. media onkin jäänyt multa suht pimentoon – muistan ainoastaan törmänneeni hämärästi mainintaan lehdestä jossakin. Ilmainen työ ei kannata, etenkään jos joku muu korjaa tuoton siitä. Mahtavaa, että viitsit avata suusi, sulla kun sitä näkyvyyttä nimittäin on, ehkä herättelee ihmisiä vähän ajattelemaan! 🙂
Mä taas luen mieluummin lehtiä kuin blogeja, enkä jaksa/ehdi/ole kiinnostunut etsimään uusia tuttavuuksia – kuulun siis varmaan lehden kohderyhmään? Ostin lehden ja luin läpi, mutta ärsyynnyin kielioppivirheistä/kirjoitusvirheistä ja töksähtelevästä kirjoitustyylistä niin paljon, etten ehkä enää pysty ostamaan sitä 😀 mutta mulle idea sopi hyvin, enkä kaivannut punaista lankaa (ja olihan siinä jaoteltu blogeja, se riitti mulle), ja varmaan nuokin bloggaajat kirjoittivat juttunsa yhtä ilolla, kuin bloggaavat juttujaan :)?
Katosiko kommenttini vai etkö vain halua julkaista sitä? Mainitsin mm kotoliving lehden siinä 🙂
En ole sensuroinut mitään eikä roskapostikommenteissakaan näy mitään julkaisematonta. Toivottavasti jaksat kirjoittaa kommenttisi uudelleen? 🙂
Syksyllä luin tämän bloggauksen ja päätin etten koskaan osta blogilehtiä: http://punatukan.blogspot.fi/2014/10/kunnon-kusetus.html?m=0
Sisustusbloggaajat ottaa sen verran kuvia blogeihin, että kuvien laatu ei pitäisi olla ylläri.