Haluatteko kuulla?
Minä muutan pois asunnostani kesällä.
Ai minne minä muutan? No en oikeastaan minnekään.
Koko kesäni on niin täyteenbuukattu, että kun kymmenen päivän työrytmin yhdistää kymmenen päivän vapaisiin, menevät lähes kaikki kesän vapaat reissatessa eikä Helsingin (lähes) ydinkeskusta-alueen hinnoilla vaan ole mitään järkeä pitää asuntoaan tyhjänä lähes koko kesää. Tästä johtuen minä pakkaan kimpsuni ja kampsuni, luovun vähäisistä huonekaluistani ja suuresta osasta tavaroitani ja kokeilen sitä matkalaukkuelämää, mihin olen niin pitkään tähdännyt.
Jättäydyn siis suomeksi sanottuna kodittomaksi.
Kuten moni blogiani aktiivisemmin seurannut tietää, olen kertonut haaveilevani siitä, että koko elämäni mahtuisi yhteen matkalaukkuun ja olisin aina vapaa lähtemään minne tahdon ilman, että fyysinen omaisuus sitoisi minua mihinkään.
Vähennysprojektini edetessä olen todennut tavoitteeni mahdottomaksi, mutta pyrin silti minimoimaan omaisuuteni määrän hyvin pieneksi.
Työrytmistäni johtuen voin jo tässä vaiheessa laskea, että valmiiksi sovitut menoni ja työvuoroni huomioonottaen minulla on tasan 26 päivää aikaa tyhjentää asuntoni ennen kuin kesäkuussa luovutan sen pois. Kun näistä päivistä vielä vähentää ne päivät, joina tahdon muuten vaan nähdä perhettäni ja ystäviäni voin helposti todeta, että itseasiassa minulla on enää noin kahden viikon edestä aikaa käydä läpi koko loppu omaisuuteni ja suunnitella tavaroideni kohtalo.
Vähennysprojekti on tosiaan jo alkanut urakalla viimeisimmillä vapaillani, kun olen laittanut tavaraa myyntiin Ostolakkokirpparilleni, jakanut sitä eteenpäin ystävilleni ja perheelleni, vienyt sitä Fidaan ja UFF:in keräyslaatikkoon ja ihan roskikseenkin sekä muuten vaan kartoittanut, mihin kaikkialle tavaroita voi kierrättää.
Suurin ja paras tukikohta tavaroilleni on kuitenkin töissä hytissäni. Pieneen hyttiin ei paljoa mahdu kun ottaa huomioon, että minun on työpassini päätteeksi saatava kaikki tavarani aina omiin kaappeihini ja laatikoihini piiloon, mutta jonkun verran hyttikin onneksi vetää. Voin kuitenkin sanoa, että töissä on nyt ihan erityistä syytä olla ihmisiksi, etten vaan saa potkuja ja menetä tätä säilytystilaani…
Joitakin tavaroita (kuten kolmen pahvilaatikon kosmetiikkakirjakokoelmaani, yhden pahvilaatikon käsittävä hajuvesipullokokoelmaani, rullaluistimiani ja robotti-imuriani) aion sydämiinn vetoavasti anoa vanhempiani säilyttämään kellarissaan, mutta muuten pyrin siihen, ettei minun tarvitsisi jemmailla tavaroitani muualle säilytykseen kenenkään riesaksi.
Muuttaessani nykyiseen ”sinkkukotiini” (jollaiseksi tämän 29 neliön yksiön silloin aikoinaan nimesin) hankin kaikki huonekaluni sillä periaatteella, että tulen jättämään ne kaikki taakseni kun siirryn elämässä eteenpäin eikä tästä koidu minulle suuria taloudellisia menetyksiä. Oikeastaan kaikki on ostettu Ikeasta halvalla keittiötarvikkeet ja tekstiilit mukaan luettuina, eli tavallaan olen ollut kokoajan valmistautunut tähän.
Ja sitä paitsi se raha, minkä asunnottomana vuokrassa, vakuutus-, sähkö-, vesi- ja muissa maksuissa säästän on jo mahtava matkabudjetti kesällä reissatessa!
Sellaista jännää siis täällä on tiedossa. Eli jos näette Ostolakkokirppiksellä jotain kivaa myynnissä, niin pliiiiiis, huutakaa ihmeessä pois tai muuten minä olen kohta lirissä tavaroineni…
Myös niitä jo sulkeutuneita kohteita saa kysellä!
Kuulostaa kyllä hienolta! Ja sun työhän mahdollistaa tuollaisen hyvinki. ite oon niin kotihiiri, et tuntuis kauheelta ajatuskin jostain muusta. Mutta tavallaan ois hienoa, jos ois aina vapaa lähtemään, minne mieli tekee.
kuulostaa mahtavalle 🙂
Entäs kesän jälkeen? Tuskin kuitenkaan kaikkia vapaitasi reissussa vietät?
Mahtavaa :DD! Onnea!
nimim. Onnellisesti koditon
Kuulostaa ihanalta ja myös erittäin järkevältä! En ole aiemmin huomannutkaan, että minäkin taidan haaveilla jostain samanlaisesta 🙂 Olen aina pitänyt mottona, että kotini on siisti ja tavarat järjestyksessä, että pystyn saamaan ne kokoon päivässä, mikäli minun tulisi muuttaa 🙂
Tulee katto vastaan, kun nostan sulle niin lujaa hattua! 🙂 Tarkoitukseni ei ole nyt dissailla Suomea/suomalaisia, mutta meidän sympaattinen kotikeskeisyytemme ja ylipäätään varovainen elämäntyylimme tuntuvat välillä synnyttävän asenteen, jonka valossa ihmiset saattavat jahkailla vuodesta tai jopa vuosikymmenestä toiseen jotain unelmaansa – suurta tai pientä – sitä koskaan toteuttamatta, koska "no ei kai sitä nyt sentäs.. jos jotain menee pieleen.. kai vanhassa on vara parempi.." jne. Ja samoin voidaan pahimmassa tapauksessa suhtautua myös muiden ihmisten valintoihin. Siksi olen aina iloinen kohdatessani tällaisia pieniä elämäntarinoita!
Ymmärrän erittäin hyvin valintaasi, sillä itsekin vietän kotonani niin vähän aikaa, että mietin tosissani, kuinka kannattavaa koko kämpän vuokraaminen edes on. Saa nähdä, millaiseen ratkaisuun päädyn.. Kiitos kuitenkin kannustavasta esimerkistä!
– Kalypso
Vähänkö olisi hienoa, jos voisit tehdä postauksen lempikosmetiikkakirjoistasi! 😉 En ainakaan muista, että olisit sellaista tehnyt.. Toisaalta olen seurannut blogiasi vasta vajaan vuoden. 😛
Kahdesti olen myynyt kaiken maallisen omaisuuteni ja lähtenyt tien päälle. Kumpikin reissu vei pari mahtavaa vuotta (ja sillä jälkimmäisellä aloin tätä blogiakin lukea!). Kaikkien ei tarvitse elää näin, mutta on sääli kuinka moni vain haikailee unelmiensa perään, vaikka ne voi oikeasti toteuttaa jos vain haluaa. Joten arvata saattaa, että teen saman tempun taas heti kun saan paperit kouraani, eli viimeistään syyskuussa. Ihanaa, vain minä, matkalaukku ja lentolippu jonnekin :). Tsemppiä sullekin matkaan!
Oi kuulostaa mahtavalta! Odotan innolla postauksiasi "asunnottoman" elämästä 🙂 voisin tehdä myös vähän hyväntekeväisyyttä ja huutaa sinulta jotakin 😉
Mutta ehkä joillekin riittää pelkkä unelmointi? 🙂 ^^
Onnea päätöksestäsi ja tsemppiä!! 🙂 Itselläkin on tuo välillä käynyt mielessä, mutta mulla on niin helkutisti tavaraa ja myönnän olevani todella materialisti, joten mun on pakko pitää kämppäni reissun kuin reissun ajan. Arvostan sinua ja niitä joilta tuo kertomasi onnistuu. 🙂
-Mari-
Hei Virve
Olisin ollut kiinostunut ostamaan kirppiksellä näkemäni nojatuolin, jossa huutoaikaa oli ad 8.3., nyt kun piti jättää yht.tietoni ei sitä enää listalla ollutkaan!
Oletko perunnut ettei nojatuoli olekaan kaupan?
Tämä pieni neiti taputtaa karvaisia käsiään ahkerasti! Upeaa, että lähdet toteuttamaan unelmaasi!
Tsemppiä
-L
Kuulostaapa hienolta ja samalla totta kai fiksulta: mikäs järki sitä on tyhjää kämppää maksaa! Meinasitko kuitenkin syksyllä palata "arkeen" ja hankkia jonkun uuden asunnon, vai onko tämä ihan pysyvää?
Pieni pyyntö olisi tuota "kirppistä" kohtaan! voisitko mitenkään poistaa ne jo-huudetut kohteet, niin tietää, mitä on jäljellä? Vai onko kaikki kommentittomat myymättä?
Onnea projektiin. Toivottavasti saat tavarasi sijoitettua hyviin koteihin/keräykseen. Kaatopaikalle on ikävä laittaa ehjää ja hyväkuntoista tavaraa.
Tekisi kovasti mieli käydä ostolakkokirppiksellä huutamassa muutamia kohteita, mutta itselläkin on pienoinen vähennysprojekti menossa. Toisaalta haluaisin auttaa sua tosi kovasti tavaran vähennyksen kanssa 😀
Onnea matkaan. Mua kiinnostaisi tuossa päätöksessä yksi käytännön asia. Eli onko mahdollista olla ilman osoitetta, vai pitääkö sun paperilla asua jossain? Eli tuleeko posti esim. vanhempien luokse tai työpaikalle? 🙂
Kiitos kaikille kommenteista. 🙂
Sinini: Katsotaan, jos saisin tehtyä. Yritän lukea noita juuri läpi uudelleen, eli ehkä jotain juttua voisi syntyä. 🙂
Heidi: Olen yrittänyt poistaa tuolta jo huudettuja kohteita, mutta koitan vielä käydä tänään varmuuden vuoksi läpi noita. Ainakin lähes kaikki niistä, joissa ei ole kommentteja ovat vielä jäljellä ja huudettavissa. 🙂
Anonyymi: En jää ilman osoitetta, sillä postin on jotenkin tultava perille. Ilmoitan kyllä jonkun tukikohtani osoitteen. 🙂
Anonyymi: Sain tehtyä tuolista jo kaupat pikaisesti, joten otin ilmoituksen pois.
okei kun luin tän postauksen niin päässä soi vaan yks sana: "herranjestas" 😀 ei voi muuten kuvailla. siis hienoo, jos tunnet että pystyt jäämään ns. kodittomaks, koska itestäni ajatus tuntuu iha hirveeltä:D
Uuu, siistiä! Saat kyllä postailla meille sitten millaista on elämä kodittomana! 😀
Tuli muuten mieleen kun joku aika sitten täällä blogissa oli se piilariarvonta ja olit itsekin saanut ne yhdet piilarit kokeiltavaksi. Oletko vielä kokeillut piilareita ja aiotko tehdä postausta niistä? 🙂
Nytpä tää blogi menee mielenkiintoiseksi. Itse olen viimeisen vuoden ajan pyrkinyt vähentämään tavaramäärääni, mutta noin kohtuulliseen en ole päässyt. Oma tavoitteeni on saada koko omaisuus mahtumaan yhteen autokuormaan (pikkuautossa) ja vielä taitaa olla tuplasti sen verran. Mut onnea, suunnitelmasi on kiinnostava. 🙂