Uskon, että hyvän taloustilanteen saavuttamiseen on kaksi reittiä: tienata enemmän tai kuluttaa vähemmän – tai yhdistää nämä kaksi.
Yritin itse vuosia edetä ensimmäistä reittiä ja vaikka sainkin sillä hyvin rahaa säästöön, päätin silti lopulta valita kallistua enemmän jälkimmäisen puolelle. On ollut paljon mukavampaa, kun työnteolta on vapautunut aikaa asioille ja loppujen lopuksi olen kokenut, etten tarvitse rahaa ihan kauheasti, joten kulujakaan ei ole loputtomiin.
Olen esitellyt blogissa ennenkin kulujani kuukausittaisten menojen loppusummaa ja jakautumista avaten sekä kertonut myös siitä, minkä verran meiltä kuluu rahaa ruokakaupassa.
Sain noista postauksista ja ylipäätään rahasta puhumisesta hyvää palautetta ja toiveita lisää vastaavista postauksista, joten päätin jatkaa rahapostauksia parin kuukauden menot jälleen listaamalla.
Kulujen seuraaminen kiinnostaa minua itseänikin, sillä vaikka en ole ainakaan toistaiseksi asettanut itselleni mitään budjettia, jota minun tulisi noudattaa, tykkään silti jälkikäteen hieman käydä kuluja läpi ja tarkistella, mihin olen rahojani käyttänyt. Joskus siitä nimittäin voi oppia jotain omasta käyttäytymisestään ja saada sen kautta aikaan muutoksia kulutustottumuksiinsa.
Lue myös: Näin paljon kulutan rahaa kuukaudessa
Olen laskeskellut, että tavallisesti elän mukavaa elämää noin 700 eurolla kuukaudessa, eli vuodessa oletan tarvitsevani noin 8400 euroa. Koska kaikkea yllättävää kuitenkin tapahtuu ja aina välillä tulee vastaan juttuja, joita haluaa ostaa tai tehdä, olen varannut niille 2600 euroa.
Olen siis arvioinut, että vuodessa kuluni olisivat noin 11 000 euroa. Onkin itseasiassa mielenkiintoista seurata tämän vuoden ajan, osuuko arvioni lähellekään oikeaa koko vuoden mittakaavassa katsottuna. En ole asettanut itselleni mitään tarkkoja rajoja, eli jos vastaan tulisi joku huikea mahdollisuus, joka söisi rahoja enemmän kuin olen ajatellut minulta kuluvan, tarttuisin siihen epäilemättä rahoja liiemmin laskeskelematta.
En siis elä tietylla budjetilla, vaan seuraan vain, onko veikkaukseni vuodessa kuluvasta rahasummasta lähelläkään oikeaa.
(Muunnan postauksissa summat kruunuista euroiksi pilkkua siirtämällä, jotta summat pysyvät valuuttakurssien vaihteluista huolimatta vertailukelpoisina aiempiin kuukausiin nähden. Minulta siis esimerkiksi menee kuukaudessa 2000 kruunua taloustilillemme ja saan sillä arjessani aina abaut saman verran asioita riippumatta siitä, mikä valuuttakurssi sillä hetkellä on. Tällä hetkellä yksi euro on noin 10,60 Ruotsin kruunua.)
Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?
Maaliskuu 2020
Asumiskustannukset: 270 euroa
Asumme omistusasunnossa ja näihin asumiskustannuksiini lukeutuu mukaan myös osuuteni sähkölaskuista, internetistä ja vakuutuksista, eli kaikista yhteisistä taloutemme pakollisista menoista.
Ruotsalaisten suhtautumisesta asuntolainojen maksuun voi lukea lisää tästä aiemmasta postauksestani.
Taloustili: 200 euroa
Kuten olen jo aiemmissa postauksissani kertonut, siirräämme molemmat joka kuukausi taloustilillemme 200 euroa ja käytämme noita rahoja ruokakauppaan, yhteisiin hankintoihin sekä mahdollisiin yhdessä ulkona syömisiin ja satunnaisiin herkutteluihin.
Noihin juttuihin ei kuitenkaan koskaan mene 400 euroa kuussa, joten taloustilillemme jää joka kuukausi hieman säästöön ja olemme käyttäneet noita säästyneitä rahoja mm. ulkomaan matkoihimme.
Laskujen tasaus: 105 euroa
Mieheni oli huomannut maksaneensa sähkölaskuja yhteisen tilimme sijaan omalta tililtään. Tykkään hoitaa kaikki talousasiat suurinpiirtein puoliksi ja vaikka emme olekaan naimisissa olevana parina näistä turhan tiukkoja, koin silti mukavimmaksi, että siirrän hänelle suoraan tililtäni rahaa sen sijaan, että hän ottaa sitä taloustililtämme, joten tälle kuulle osui tällainen ”ylimääräinen” maksu.
Lääkkeet: 35,30 euroa
Lääkkeisiin upposi maaliskuussa hieman tavallista suurempi summa rahaa, sillä olimme maaliskuun alussa vielä lähdössä puoleksi vuodeksi reput selässä maailmalle ja minun piti hakea apteekista koko tuoksi ajaksi reseptilääkkeitä.
Ajokortin uusiminen: 38 euroa
Vaihdoin naimisiin mennessä sukunimeni ja vietämme kohta kolmatta hääpäiväämme, mutta en ole saanut aikaiseksi uusia ajokorttiani. Koska olen kirjoilla Ruotsissa, voin uusia sen vain täällä. Jouduin siis luopumaan suomalaisesta ajokortistani ja vaihtamaan sen ruotsalaiseen ajokorttiin. Tämä lysti kustansi 38 euroa.
Uusi läppärin laturi: 86,90 euroa
Olen jo nyt oppinut, että jokaiselle kuukaudelle sattuu yllättäviä menoja, joten niille pitää olla budjetissa varaa. Tällä kertaa yllättävä meno oli katkeamispisteessä oleva, vuonna 2014 ostetun Macbook Air -läppärini laturi, joka toimi enää vain yhteen tiettyyn asentoon sen (tuurilla) asettamalla.
Huomatessani tämän olimme sen hetkisen suunnitelmamme mukaan edelleen juuri tekemässä parin päivän kuluttua lähtöä Suomeen, jossa meidän oli tarkoitus olla parin viikon karanteenissa. Halusin siis ratkaista asian helposti ja nopeasti ostamalla uuden laturin sen sijaan, että olisin alkanut jahdata käytettyä laturia.
Vaatteet: 4,50 euroa
Minulta kuluu nykyään vaatteisiin rahaa enää vain harvoin. Hankintalistallani oli kuitenkin jo syksystä lähtien ollut vyölaukku, jonka olin ajatellut olevan kätevä ja monikäyttöinen juttu Aasian reissullamme. Silmiini sattui vihdoin kuukausien kyttäämisen jälkeen maaliskuun alussa second hand -liikkeeseen tavaraa viedessäni 4,50 eurolla täydellinen, lähes käyttämättömältä näyttävä vyölaukku, joten päätin ostaa sen.
Sittemmin toki selvisi, ettemme olisi lähdössä reissuun, mutta tuo vyölaukku on ollut siitä lähtien käytössäni ja ollut todella hyvä hankinta.
Kosmetiikka: 16,70 euroa
Minulta kuluu kosmetiikkaan rahaa vain harvoin, sillä uuden ostamiselle ei liiemmin ole ollut tarvetta. Tein maaliskuussa kuitenkin kaksi hankintaa, joista molemmat tulivat tarpeeseen.
Ostin vanhan ripsivärin tilalle uuden korvaajan (10,80 euroa) ja sen lisäksi tarvitsin uuden hoitoaineen (5,90 euroa).
Uskon, että tulevaisuudessa minulta tulee varmasti menemään noin parikymppiä kuussa kosmetiikkaan, sillä alan pikkuhiljaa olla siinä tilanteessa, että monet tuotteet alkavat olla loppu ja joka kuussa hankittavana on varmaankin vähitään shampoo, hoitoaine tai dödö – joskus ehkä jopa nuo kaikki.
Muut menot: 30 euroa
Veljenpoikani täytti vuosia ja osallistuin hänen synttärilahjaansa 30 eurolla.
Yhteensä: 786,40 euroa
Maaliskuu oli menojen kannalta tavallista suurempien kulujen kuukausi. Ilman tuota yllättävää sähkölaskua menoni olisivat olleet sen melko vakion noin 680 euroa.
Lue myös: Näin paljon rahaa olen käyttänyt tänä vuonna
Huhtikuu 2020
Asuminen: 270 euroa
Asumisen kustannukset pysyivät huhtikuussa samana, vaikka en voinut olla koronan keskellä tuskaillessa salaa miettimättä, kuinka eri tavalla tämäkin asia olisi voinut olla, jos pakkaa ei olisi laitettu sekaisin.
Olisimme voineet olla nyt Vietnamissa, jossa maksaisimme sekä asumisemme että muun elämisemme rahoilla, jotka saisimme Ruotsissa olevan asuntomme vuokraamisesta. Yksi alkuperäisiä motivaatioitamme maailmalle lähdössä oli ollut juuri rahan säästäminen eli se, että saisimme tuloja korkeamman tulotason maasta ja eläisimme niillä edullisesti matalamman tulotason maassa elämästä nauttien.
Taloustili: 200 euroa
Laitoimme huhtikuussa taloustilille tavalliseen tapaan molemmat 200 euroa. Niiden lisäksi aloimme nyt metsästää sinne takaisin rahoja, joilla olimme ostaneet mm. lentoliput Vietnamiin sekä maksaneet neljän kuukaudet Airbnb-majoituksia.
Osan kohdalla tilanne on edelleen vaiheessa. Suurin maksuerä olivat vähän yli 800 euron lentoliput Vietnamiin, joista saimme vihdoin tällä viikolla useiden kyselyjen jälkeen vahvistuksen, että peruuntuneen lennon rahat maksetaan meille takaisin eikä meidän tarvitse hyväksyä lentoyhtiön tarjoamaa voucheria.
Kahden kuukauden Airbnb-majoitukset oli helppoa perua, sillä toisessa oli hyvät peruutusehdot ja toinen niistä ajoittui koronan puhkeamisen alkuun, jolloin majoituksesta sai helposti rahat takaisin. Yhdestä majoituksesta jouduimme tyymään Airbnb-rahaan, jonka voimme toivottavasti käyttää tulevaisuudessa matkojamme varatessa.
Meillä on vielä olemassa lentoliput heinäkuulle Vietnamista Balille ja kuukauden maksettu majoitus Balilla. Nähtäväksi jää, mitä noille rahoille käy.
Yhteensä olimme maksaneet taloustilillemme kertyneillä rahoilla matkoja ja majoituksia noin 2000 eurolla, eli käytännössä olimme ajatelleet, ettei meidän edes liiemmin tarvitsisi kajota vuokralaisemme meille maksamiin vuokrarahoihin, kun olimme jo säästäneet taloustilillemme lähes kaikki puolen vuoden reissurahat, joilla olisimme kattaneet ainakin kaikki majoitukset ja matkustamiset.
Muut hankinnat: 229,60 euroa
Huhtikuun edetessä alkoi käydä selväksi, että tulevaisuuden suunnitelmamme olivat todellakin menneet uusiksi ja meidän tulisi sopeutua niihin. Emme olleet enää lähdössä reput selässä Aasiaan ja olimme saaneet lopulta jäädä asuntoomme, vaikka olimme jo ehtineet tehdä siitä vuokrasopimuksen, joka kuitenkin viimehetkellä saatiin yhteisymmärryksessä vuokralaisen kanssa purettua.
Koska edessä näytti olevan kesä Ruotsissa, päätimme toteuttaa jutun, josta olimme puhuneet jo monta vuotta: hankkisimme polkupyörät, jotta voisimme tutustua lähiseutuun enemmän ja nauttia mielestäni Ruotsin kauneimmasta vuodenajasta enemmän.
Polkupyöräni maksoi 159 euroa, minkä lisäksi hankin siihen lukon ja pumpun, jotka maksoivat yhteensä 18 euroa. Tämän lisäksi tarvitsin tietysti kypärän ja halusin hankkia sellaisen, jossa olisi MIPS (eli joka suojaa myös sivulta tulevilta iskuilta), joten se maksoi hieman enemmän kuin olin ajatellut, eli 50 euroa. Toisaalta 50 euroa on kuitenkin pieni hinta siitä turvasta, jonka kypärä tuo, joten en halunnut tinkiä siitä.
Näiden lisäksi olen vinguttanut korttiani kaupungilla hengatessa 2,60 eurolla, eli ostanut niillä jotain pientä suuhunpantavaa nälän iskettyä päälle.
Yhteensä: 699,60 euroa
Huhtikuun budjetti uuden pyörähankinnan kanssa osui suorastaan huvittavan lähelle sitä 700 euron summaa, jonka olin arvellut kuukausittain tarvitsevani.
Maalis-huhtikuulta minulla ei ole puhelinlaskuja, sillä vaihdoin liittymäni uuteen ja edullisempaan, jonka kuukausimaksu on vain 7,90 euroa. Minimiveloituksen rajan vuoksi laskua ei lähetetä joka kuukausi, joten maksoin maalis-huhtikuun puhelinlaskun vasta nyt toukokuussa.
Olen noina kuukausina myös hyödyntänyt erilaisten palvelujen ilmaisia kokeilujaksoja, eli minulla ei ollut maksettavani esimerkiksi suoratoistopalveluita, äänikirjapalveluja tai Spotifyta. Jälkimmäisessä siirryin puoli vuotta sitten maksuttomaan versioon ja se on riittänyt minulle hyvin.
Lue myös: 3 parasta säästövinkkiäni, jotka sopivat kaikille
Alkuvuoden keskimääräinen kuukausikulutus: 668,60 euroa
Tammikuussa käytin 633 euroa ja helmikuussa 555,50 euroa, eli yhteensä olen käyttänyt ensimmäisten neljän kuukauden aikana 2674,50 euroa.
Keskimääräinen kulutus kuukaudessa on ollut 668,60 euroa ja oli hauskaa huomata, kuinka lähelle se edelleen osuu sitä summaa, jonka viime vuonna menojani laskeskellessa arvioinkin niiden kuukausitasolla olevan (660 euroa). Kulutus on tosin jakautunut hieman eri tavalla kuin tuolloin esitin, mutta samoilla linjoilla mennään.
Koen, että kuukausittaiset menoni voisivat olla pienemmän ilman, että elämänlaatuni kärsisi asiasta. Ensisijaisesti olemme puhuneet näihin vaikuttamisesta pienempään asuntoon muuttamisen kautta, sillä asuntomme on neliöiltään meille turhan iso nykyään ja uuteen asuntoon muutto voisi jopa parantaa elämänlaatua samalla kun rahaa säästyisi.
Asuntomme on tällä hetkellä myynnissä ja jos saamme sen kaupaksi, aiomme muuttaa pikkutaloon, johon muuttaessa voisimme maksaa asuntolainamme pois sekä myös maksaa pienempää yhtiövastiketta. Nämä molemmat pienentäisivät asumiskulujamme.
Juuri nyt kuitenkin näyttää, ettei ostajia tällä hetkellä taida löytyä, eli voi olla, että jäämme toistaiseksi tähän asuntoon.
Lue myös: Kaikki rahasta – tämän vuoksi siitä pitää puhua
Meillä menee kuukaudessa ruokaan noin 200 euroa ja taloustilillemme jää siksi rahaa säästöön joka kuukausi, eli tottakai voisimme sopia, että siirrämme sinne vähemmän. Toisaalta on kuitenkin mukavaa, että sinne säästyy ”ylimääräistä” rahaa kuin huomaamattamme ja olemme voineet esimerkiksi matkustaa niillä rahoilla ilman, että ”omia” rahoja on tarvinnut käyttää.
Samoin on ollut mukavaa voida käydä välillä yhdessä syömässä tai tehdä yhteisiä, tarpeelliselta tuntuvia hankintoja (viimeksi sellainen oli blenderi, jonka olimme jo pari vuotta suunnitelleet hankkivamme) ilman, että ne ovat rokottaneet omaa pankkitiliä.
Molemmat meistä ovat varsin hyvin kärryillä omien pankkitiliemme saldoista, mutta tuon yhteisen tilin saldoa tulee katsottua melko harvoin ja silloinkin se on lähinnä aina vain positiivinen yllätys, joten siirrän sinne mielelläni rahaa – varsinkin, kun ne rahat tulee aina käytettyä sellaisiin asioihin, jotka ovat aina ollet joko tosi kivoja tai hyödyllisiä, mutta joiden kohdalla olisimme silti voineet itse vähän pihistellä, mutta ”raaskineet” tuhlata sanomalla, että ”taloustili maksaa”.
Meillä tuo taloustili on ICA-kaupan eli paikallisen S-ryhmän pankissa, joten jos vaikka aurinkoisena päivänä kävelyllä ollessa käymme nappaamassa kaupasta jäätelöt, kuittaamme sen itsellemme sanomalla, että ”ICA tarjoaa”. Samoin olemme matkustaessa toisinaan miettineet, että raaskimmeko käyttää rahoja johonkin nähtävyyteen tai kokemukseen ja silloin on ollut helpompaa ajatella, että ”ICA maksaa” ja nauttia kokemuksesta.
Lue myös: Onko soveliasta kertoa, että oma talous on hallussa?
Korjaus: Ensimmäisen 4kk aikana oot kuluttanut tuon päälle 2500 €. Vuosineljännes tarkoittaa 3kk (esim. tammi, helmi, maalis) sama kuin pörssi ilmoittaa asioista Q1 (quarter) 😊
Ja sit pilkunviilauksista ylistyksiin.
Virve, mahtavaa! Ihanaa, että omalla esimerkilläsi näytät ihmisille, miten erilaisia ihmisten budjetit ja kulutukset voi olla. Hiukan viherrän kateudesta, kun vertaan omaa kulutustani tähän.
Onneksi saan siitä voimaa haastaa itseäni ja ehkä minäkin pääsen noihin lukuihin joku kuukausi 👏
Aaahhahhah, apua, kiitos korjauksesta! 😄 Pieni aivopieru ollut kirjoitellessa. 😄
Onko teillä asuntolaina laskettu tuohon asumiskustannuksien 270€ x 2 summaan?
Kiitos postauksesta, nämä ovat aina mielenkiintoisia 😊
Joo, meillä menee vuokran ja yhtiövastikkeen yhteiskulut rahallisesti noin puoliksi eli miehelläni kuluu asumiskustannuksiin (sis. netin, sähkölaskun ja vakuutuksen) noin vastaava summa myös kuukaudessa. 🙂
Tämän summan voisi siis leikata huomattavasti pienemmäksi, jos muuttaisimme pieneen (taloyhtiön) taloon, jonka voisimme maksaa ilman lainaa ja jonka pienen neliömäärän vuoksi yhtiövastike olisi tavallisesti n. 120-150 euroa kuukaudessa, eli 60-75 euroa per henki. Siihen sitten toki sähkö, netti, vakuutus ja luultavasti myös vesimaksu päälle, mutta kyllä siinä molemmat säästäisivät ainakin sen reilun satasen kuussa. 🙂
Ihailen kyllä sun rahankäyttöä! Itsellä ei onnistu edes ruoasta säästäminen, vaikka miten yrittäisi. Taidan olla liian nautinnonhaluinen… 😀 Pienin askelin olen yrittänyt muuttaa kohti halvempia ruokailutottumuksia. Pavuilla onneen 😀
Jos saa vähän udella, niin miten ihmeen vähän teillä voi lainanlyhennys olla, jos asumiskustannukset on noin pienet? Ja vastike? Vaikka Ruotsissa on pitkät lainanmaksuajat, niin noin pikkuruiset asumiskustannukset tuntuvat tosi ihmeellisiltä..! Me täällä pk-seudulla, ei todellakaan millään kalliilla alueella, maksellaan vastiketta ja lyhennystä n. 800e/kk. Jatkuvasti puhun kyllä miehelle, että pitäisi muuttaa halvempaan, koska paljon mieluummin säästän asumisesta kuin ruoasta 😀 (ja ne on ne meidän ylivoimaisesti isoimmat kulut.) Mutta nyt tuli koronakin, saapa nähdä, onko kohta tassussa enemmän lainaa kuin mitä asunnon arvo sukeltaneessa taloustilanteessa…
Tosi hienoa, että kirjoitat raha-asioista näin avoimesti! Kaikenlaiset ”jätä noutokahvit ostamatta” -vinkit on niin raivostuttavia ja turhia, vain tällainen oikeiden ihmisten oikeiden budjettien näkeminen avaa todella miettimään omiakin kulutustottumuksia.
Ruotsissa ei tosiaan yleisesti lyhennellä lainaa, eli varsinkin niillä, joiden asuntolaina on otettu ennen vähän aikaa sitten hieman päivittyneitä sääntöjä ei ole välttämättä mitään sovittua takaisinmaksuaikaa (lainan suuruus voi myös vaikuttaa tähän). Keskimääräinen asuntolainan laina-aika on täällä yli 70 vuotta (eli siitä voi tulkita, ettei parikymppisenä asunnon ostava itse tule sitä koskaan maksamaan), joten täällä on tosi erilainen mentaliteetti ja käytäntö kuin Suomessa.
Emme siis maksa mitään lainan lyhennyksiä, sillä lainan korko on sen verran pieni (tähän kokonaissummaan tietysti vaikuttaa lainan määrä), että on fiksumpaa sijoittaa nuo lyhennyksen rahat (eli maksaa vain korkoa) ja tehdä niillä sen kautta voittoa kuin käyttää niitä asuntolainan lyhennykseen. Tämä on varsin yleinen ajatustapa Ruotsissa ja vei minulta aluksi aikaa ymmärtää, sillä suomalainen minäni oli aina ajatellut, että unelmatilanne on, kun on viisikymppisenä asuntolaina maksettuna. Nyt kun sijoitan, ymmärrän sen kuitenkin täysin ja priorisoin sijoittamisen asuntolainen maksun edelle. 🙂
Tällaisissa vanhoissa taloissa (talomme on rakennettu 50-luvulla) on melko matalat yhtiövastikkeet ja varsinkin kun loft-asuntomme virallinen neliömäärä on muistaakseni alle 60. Yleensä vastaavien yhtiövastikkeet ovat täällä 250-350 euroa ja toki uudemmissa ja vähänkin neliöiltään isommissa heposti sitten jo reilusti enemmän. Keskustassa yhtiövastikkeet voivat sitten olla hyvinkin edulliset, kun talojen alakertojen liiketilat kattavat kustannuksia, mutta siellä toki asuntojen neliöhinnat sitten puolestaan ovat korkeita.
Tämä Ruotsin asuntolainasysteemi on kyllä hämmentävä – mutta kiinnostava – suomalaisen näkökulmasta 😀 Yritän ymmärtää asiaa: Eli käytännössä Ruotsissa asutaan omistusasunnossa ikään kuin vuokralla? Maksetaan vastiketta, joka on kuin vuokra? Koska jos asunnon myy eikä itse lainaa ole lyhennetty, pankkihan ottaa omansa takaisin eikä siitä myydystä asunnosta jää myyjälle rahaa käteen (jos on siis vain vastiketta maksanut)? Suomessa puolestaan jos maksaa asuntolainaa, samalla laittaa rahaa säästöön, koska sen rahan saa sitten myyntitilanteessa itselleen takaisin (riippuen tietenkin, millä summalla asunto menee kaupaksi). Vai saako Ruotsissa asunnon lunastettua itselleen lopulta jollain asuntolainasummaa pienemmällä summalla?
Joo, voisi ajatella tosiaan noin, että vähän kuin asuisi vuokralla. 🙂 Toisaalta täällä asuntojen hinnat ovat kehittyneet hurjaa vauhtia, eli harvoin asuntoa tarvitsee myydä ulos samalla hinnalla kun itse on siihen muuttaessaan ostanut.
Esim. naapurimme, joka asuu meidän asuntoamme vastaavassa asunnossa sai siitä keväällä ostotarjouksen, joka oli lähes 100 000€ enemmän kuin meidän asuntomme ostohinta oli. Eli näytännössä usein voi asua ”ilmaiseksi”, kun myyntivoitto kattaa lainan kulut ja yhtiövastikkeen (jota anyways taloyhtiössä pitäisi täällä tai Suomessakin aina maksaa, vaikka ei lainaa olisikaan). 🙂
Erona siis taloyhtiössä asuessa, että lainan korkoa maksellaan jatkuvasti, kun lainaa ei lyhennetä, mutta ideana olisi, että ne rahat sijoitetaan, joten käteen jää sijoitusten korkojen vuoksi sitten lopulta enemmän rahaa elämiseen. Tietenkään kaikki eivät sijoita, vaan käyttävät vain nuo rahat, mutta se on se yleisin perustelu sille, miksi on kannattavampaa olla maksamatta asuntolainaa ja mielummin sijoittaa.
Jos siis vaikka olisi 100 000€ asuntolainaa ja sitä lyhentäisi kuukaudessa 300€ menisi melkein 28 vuotta, että se on maksettu (jos nyt vain yksikertaistetusti ajattelee ja poissulkee koron osuuden) ja lopulta olisi kädessä se asunto, jonka arvo on mahdollisesti noussut. Sijoittamalla pörssiin indekseihin joka kuukausi saman summan olisi säästössä reilut 311 000€ (olettaen, että olisi pörssin keskivertotuotto 7%), eli niillä voisi halutessaan maksaa asuntolainan pois ja rahaa olisi silti parisataa tuhatta enemmän tai jos asunnon myisi ja sen arvo olisi kasvanut niin siitäkin hyötyisi. 🙂
Jos siis ei sijoita, niin asian voisi rinnastaa siihen, että yhtiövastike ja lainan korko ovat kuin halpa vuokra, mutta kun lainanlyhennysrahat sijoittaa, jää käteen yleensä paljon enemmän kuin maksetun asunnon arvo.
Edit. Tein blogiin uuden postauksen, joka selventää tätä asiaa lisää: https://www.virvefredman.com/ostolakossa/kuinka-tukholmassa-voi-asua-halvalla-kun-asunnot-ovat-kalliita/ 🙂