Tämän päivän postaus on sidottu vanhan meikkisiveltimen ympärille, mutta itseasiassa sillä on laajempikin merkitys.
Meikkasin kasvojani eräänä aamuna ja valikoin käteeni useita vuosia sitten ostamani bareMineralsin Handy buki -kabukisiveltimen. Kun aloin pyöritellä sillä meikkipohjaa kasvoilleni kauhistuin: Apua, kuinka karhealta ja epämiellyttävä tämä nykyään tuntuukaan!
Kun ostin siveltimen maksoi se muistaakseni joitakin kymppejä, minkä vuoksi olen säästellyt sitä. Tuntuisi kurjalta heittää aikoinaan paljon maksanut sivellin pois, mutta onko sen säilyttämisessäkään mitään järkeä jos se ei tuntunut enää hyvältä?
Olen kertonut teille, kuinka olen viimevuosina muuttojen myötä karsinut jatkuvasti tavaroita pois. Tukholmaan muuttaessani minulla ei enää ollut kovinkaan paljoa tavaroita, mutta silti minusta tuntui, että niitä oli liikaa. Vaikka kuinka olin jo vuosien ajan keksinyt erilaisia keinoja vähentää tavaroita tuntui niitä silti olevan yhä liikaa siitäkin huolimatta, etten ole kummoinen shoppailija tai hamsteri.
Alkukesästä kuulin kuitenkin töissä kollegoiltani kirjasta, jonka lukeminen (okei, kuunteleminen) muutti elämäni. Tämä voi kuulostaa melko vahvalta ilmaisulta, mutta se ihan oikeasti teki niin.
Kirja oli japanilaisen järjestelyekspertti Marie Kondon kirjoittama teos, joka lupasi, että sen ohjeita noudattamalla raivaan kotini turhista tavaroista viimeisen kerran. En mene tarkemmin kirjan sisältöön nyt, sillä Marien kirjoittama kirja on täynnä loistavia ideoita, vinkkejä ja ohjeita kodin järjestämiseen, mutta kerron tässä yhteydessä sen kirjan parhaimman ohjenuoran, joka tiivistää koko hänen ajattelutapansa yhteen kysymykseen:
”Does it spark joy?”
Kirjan ohjeiden mukaan koko koti käydään läpi tavararyhmä kerrallaan yhtenä rykäyksenä tiettyä etenemisjärjestystä noudattaen ja jokainen esine ja asia otetaan konkreettisesti omaan käteen ja kysytään itseltään tuo kysymys. Jos vastaus on, että kyseisen esineen tai asian omistaminen saa tuntemaan iloa on se säästämisen arvoinen, mutta jos vastaus on ei, saa se lähteä eteenpäin.
Kävin muuttolaatikoita avatessani koko omaisuuteni läpi tuolla periaatteella. Jokaisen tavaran kohdalla mietin, onko minusta mukavaa omistaa se ja tuleeko sen omistamisesta hyvä fiilis. Halusin, että minulla olisi kotonani vaan tavaroita, jotka minusta oli ihana omistaa ja joista tuli minulle hyvä fiilis. Kukapa ei tahtoisi, että omasta kodista löytyisi vain asioita, jotka tekevät onnelliseksi?
(Tottakai jokaisella on kotona tiettyjä pakollisia käytännöntavaroita, jotka eivät herätä voimakkaita ilon tunteita, mutta joiden kohdalla tietää, että ne ovat tärkeitä ja tarpeellisia. Tällaisia voivat olla vaikkapa erilaiset työkalut tai tarpeelliset arkistoidut paperit, joita ei ole järkeä heittää pois, sillä niille on hyvin todennäköisesti tarvetta jossakin vaiheessa.)
Annoin itselleni luvan luopua monista asioista, joita olin säästänyt ihan vaan siksi, että koin fiksuksi säästää ne. Tällaisia olivat esimerkiksi ne omista valokuvistani teettämät canvas-taulut, joita joskus teille hehkutin. Olin säästänyt ne, koska pidin ottamistani kuvista, mutta kun otin taulut käsiini ei niistä todellakaan tullut enää hyvää mieltä. Muistin niitä pidellessäni reissuni Osloon ja sen elämänvaiheen, johon tauluni kuuluivat eikä se ollut sellainen vaihe, että olisin halunnut muistella sitä vielä vanhanakin (tai edes nyt). Tiesin ilman taulujakin käyneeni Oslossa, joten miksi ihmeessä säilyttäisin tauluja, joita en tahtonut nostaa ilolla seinille?
Kävin läpi samalla periaatteella koko omaisuuteni. Törmäsin Marie Kondon kirjaan minulle ideaalissa elämäntilanteessa, sillä olin juuri muuttanut ja purkamassa muuttolaatikoitani, joten kaiken omaisuuteni läpikäyminen oli helppoa.
Olen muutenkin jo pitkään ajatellut, että ostan vain sellaisia asioita, jotka oikeasti saavat minut hihkumaan ilosta. Se ei tarkoita, että jokaista ostopäätöstäni olisi aina kypsytelty pitkään, sillä joskus rakkaus syntyy ensisilmäyksellä, mutta esimerkiksi vaatteiden kohdalla se tarkoittaa niitä vaatekappaleita, joiden ollessa sovistuskopissa vasta puoliksi päällä voin jo sanoa, että minulla on hyvä olla siinä. Vaatteiden kohdalla tämä tarkoitti myös sitä, että luovuon kaikista niistä vaatteista, joista minulle ei tullut heti hyvä olo. Säästin vaatetankooni kolmisenkymmentä vaatetta Project 333 -ideologian mukaisesti (jota olen taas jo jonkun aikaa toteuttanut) ja pakkasin pahvilaatikollisen muita vaatteita vintille odottamaan käyttöää.
Minulla on vielä paljon kosmetiikkaa, jonka omistaminen ei saa minulle tyytyväistä oloa, mutta nuo tuotteet ovatkin työvälineitäni, joiden kohdalla minun on tehtävä blogin vuoksi poikkeus.
Kun siis pitelin karhealta tuntuvaa meikkisivellintä kädessäni tajusin, ettei minun tarvitse säästää sitä enää vain velvollisuudentunnosta. Olin käyttänyt sitä paljon, se oli varmasti palvellut minua arvonsa edestä ja nyt minun oli aika sanoa sille samalla lailla hyvästit kuin olin sanonut monille muille tavaroilleni. Minä ansaitsen kodin, jossa jokainen esine ja asia tuo minulle hyvää oloa.
Olipa inspiroiva postaus! 🙂 Juuri nyt on itsellänikin pieni tyhjennys-operaatio menossa 🙂
Suosittelen tutustumaan Marie Kondon kirjaan, huippu juttu! 🙂
Käytätkö muuten enää bareMineralsin mineraalipohjia? Kirjoitit niistä aikoinaan niin intohimoisesti ja ylistävään sävyyn, että kyseiset puuterit tuovat mulle aina ensimmäiseksi mieleen tämän blogin, vaikka noista sun bM-ajoista taitaakin olla jo useampi vuosi… 😀
En enää ole aikoihin käyttänyt. Pitäisikin varmaan taas kokeilla! 🙂
hassua, että postauksen Kondo-linkit vievät Adlibrikseen eivätkä esimerkiksi Kondon omille sivuille tai vaikka Wikipediaan. Eivät kai sentään ole affiliate-linkkejä vaan muuten vaan tykkäät linkata nimenomaan kauppaan? 😉
Olen itse kuunnellut kirjan äänikirjana englanniksi ja halusin linkittää sinne, mistä sen voi itselleen halutessaan ostaa. Jokainen osaa itse varmasti googlettaa lisätietoja halutessaan. En vaan voi ymmärtää, miksi lähtökohdan olisi aina oltava, että teen jotain hyödyttääkseni itseäni? Eli ei, ei ollut affilinkki ja minulle on aivan sama ostaako joku tuon vai ei, kunhan halusin jakaa asian.
hauska sattuma sekin, että toteat kirjasta vain, että et mene tarkemmin sisältöön, ja kaikki mitä kirjasta kerrot, on lähes tulkoon sanasta sanaan suoraan Kondon esittelyvideosta 😀 kai olet kirjan sentään lukenut etkä vain saanut hyvää affi-diiliä adlibrikselta? 🙂
Jessus, johtuisiko siitä, että se tiivistää kirjan koko sanoman, minkä tajuaa kirjan luettuaan! Itse olen kuunnellut sen alunperin äänikirjana ja katsonut kymmenkunta siihen liittyvää YouTube-videota, joten kirjan ideologis on todellakin tuttu ihan KonMarin vaatteidenviikkaustekniikoita myöten. 😀
En ymmärrä, miksi aina pitää olla niin negatiivinen… En saa tämän kirjan suosittelusta tai teidän kirjaostoksistanne penniäkään keneltäkään (affilinkeistä kuuluu ilmoittaa ja muutenkin bloggaan palkatta) ja halusin jakaa teille omaa elämääni auttaneen jutun. Että kiitos vaan. 🙂
Olen kypsytellyt mielessäni jo pidempään Kondon tekniikkaa. Mikäli asuisin yksin, olisi asunto jo siivottu hyvinkin tarkkaan Kondon tyyliin. Muu perhe hankaloittaa projektia omilla tavaroillaan (ja tavaran haalimisellaan), joten olen toistaiseksi tyytynyt vain omien tavaroiden tyhjennykseen pintapuolisesti. Syksyn mittaan otan omat tavarani tarkempaan syyniin.
Virve, aina kun laitat tälläisen "siivouspostauksen" saan itsekin lisäpotkua omaan hommaani 🙂
Marie Kondolla on myös hyviä pointteja koskien vastaavia tilanteita. Kannattaa laittaa YouTube-hakuun ja kuunnella haastatteluja yms., tiivistävät kirjan ideoita hyvin. 🙂
Tsemppiä projektiin! 🙂
Yllättäen anonyymit taas huutelevat 😀 Heillä ei selvästi ole koti täynnä vain iloa tuovia esineitä 😉 aivan ihana postaus! Sain ison inspiksen tästä ja saatanpa lähteä ryönäämään kaappeja läpi viikonloppuna 😀
Joo, taitaa se sparkle of joy puuttua elämästä. 😉
Kiva kuulla, että inspiroiduit! Tsemppiä projektiin ja tulehan kertomaan miten alkoi! 🙂
Tuolla anonyymillähän on päin vastoin oikein hauskaa. Hänhän aloittaa viestinsäkin sanoilla "hassua" ja "hauska"
😉
Muista, että olet merkittävä henkilö tuollaisten anonyymien elämässä. Sillä Freukkareiden sanoin "kaikki tarvii jonkun itseänsä huonomman. Kaikki tarvii jonkun jota sopii paheksua. Jonkun heikomman tai köyhemmän tai mutakuonomman. Ja ellet löydä ketään muuta, halveksippa mua…"
Tämä anonyymi sanoo nyt uusimman postauksen luettuaan ja kuvat katsottuaan, että olet kaunis aikuinen nainen. Toivon sulle kaikkea hyvää!
Kiitos taas inspiroivasta tekstistä ja vinkistä Kondon kirjaan. Sen voi muuten lainata ihan kirjastostakin. Mulla meni minuutti, kun menin Helmetin sivuille (mulla on siis tunnarit olemassa), tein kirjasta haun ja klikkasin kohtaa varaa. Kohta se tulee mulle lähikirjastoon. Musta tuntuu, että moni ei tajuakaan, kuinka paljon kaikkea kirjastoista löytyy ja siksi halusin jakaa tämän vinkin, ja ihan ilmaiseksi. 🙂 En myöskään ole kirjastojen kätyri. 😉
Hyvä vinkki, toivottavasti moni bongaa tämän! Kiitos 🙂
Kiva kirjoitus. Kokeilitko hoitoainetta pelastaaksesi arvokkaan siveltimesi? Toimii hyvin. 🙂
Hyvä ja muistamisen arvoinen sivellinvinkki, kiitos! Muistelin joskus kokeilleeni tähänkin siveltimeen eikä enää auttanut. Yleensä kyllä hyvä ja toimiva niksi! 🙂
Mulla meni kirja heti ostolistalle, ja adlibriksesta olisin sen ostanut joka tapauksessa koska ostan sieltä muutkin kirjani ! Ja sama kai mihin se linkki vie kun itse voi katsoa muualta ko tuotetta. Mulla jäi pienempään asuntoon muuttaessani aivan liian paljon tavaraa josta on PAKKO päästä eroon koska tämä tavaramäärä ahdistaa. Osuva postaus minun kohdallani 🙂
– Bemu
Toivottavasti inspiroidut kirjasta toden teolla! Suosittelen kirjaa odotellessa katsomaan Marie Kondoon liittyviä YouTube-videoita. 🙂
Laitoin minäkin varaukseen kirjastosta. Tovin sitä saa odotella, suosittu opus. Mutta kiitos vinkistä! Minäkin saan suurta raivausinspiraatiota näistä sinun postauksistasi 🙂
Oletkos muuten lukenut kirjaa nimeltä Hyvän mielen vaatekaappi? 🙂 kannattaa lukea.
Juuri tänään aloitin (taas!) raivausurakan. Vaikka kaapit käy läpi muutaman kerran vuodessa, löytyy turhaa tavaraa aina. Uskomatonta. Tein eilen listan jokaisesta huoneesta ja jokaisen kaapin sisällöstä ja tänään aloin käymään niitä läpi. Projektia hieman hidastaa jaloissa pyörivä vauva mutta tästä se lähtee! Pian pitäisi muuttaa isompaan asuntoon enkä halua raahata turhia tavaroita uuteen kotiin. Tori.fi on kovassa käytössä ja kierrätyskeskus onneksi lähellä. Tsemppiä itärajan tuntumasta!