Elämää kahden huonekalun soluhuoneessa

Neljä viikkoa sitten aloitin uuden elämänvaiheen, kun sain käteeni vantaalaisen opiskelijasoluni huoneen avaimen. Olin saapunut Ruotsista Suomeen melko kevyellä muuttokuormalla, eli yhdellä olallani roikkui käsilaukku ja toisella kangaskassi.

Toisaalta tunsin, että minulla oli mukanani kaikki, mitä tarvitsin tuleviksi kuukausiksi, mutta silti mietitytti, olisiko minulla sittenkään riittävästi. Pärjäisinkö niin vähällä?

Lue myös: Minimalistinen muuttokuorma – nämä tavarat pakkasin mukaani

Minimalistinen muutto Suomeen Virve Fredman

Vanhempani lainasivat minulle vuodevaatteet ja pyyhkeet (olin ottanut mukaan tyynyn ja hamam-pyyhkeeni), ystäväni puolestaan välttämättömät ruokailuvälineet yhdelle hengelle. Lisäksi vanhempani antoivat minulle käyttöön kattilan ja paistinpannun.

Sain huoneeseeni lainaan kaksi huonekalua: ystäväni kotoa vieraspatjan, jolla voisin nukkua ja vanhemmiltani keittiön tuolin, jolla voisin istua tai joka menisi patjan reunalla kyhjöttäessä pöydästä. Ystävän varastosta löytyi kattoon lamppu ja vanhemmilta lainaan saatu vaihtolakana päätyi ikkunaan verhoksi.

Ajatus varsin yksinkertaisessa, minimalistisessa ja rehellisesti sanottuna suorastaan askeettisessa huoneessa asumisesta oli etukäteen viehättänyt ja tuntunut jännittävältä kokeilulta.

Kun sitten makasin huoneeni lattialla olevalla patjallani ensimmäisenä yönä mietin ennen nukahtamistani, että mihin hittoon olen ryhtynyt, tämä on järjetöntä.

Muutaman ensimmäisen päivän ajan koin, että arkeni oli uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista ja jatkuvaa epämukavuuden tunnetta. Soluasuntoon muutto tuntui siltä, että olin vieraana jonkun toisen kodissa: joku muu oli päättänyt, kuinka asiat hoidetaan ja yritin kuulostella tapoja, jotta voisin sujahtaa joukkoon.

Vaikka olinkin karsinut Tukhoman asunnosta henkilökohtaisen omaisuuteni mahtumaan yhteen matkalaukkuun ja minun ja puolisoni yhteiset tavarammekin oli riisuttu varsin minimiin, huomasin kuitenkin pienten juttujen kautta, kuinka eri asia oli ollut vähentää tavaroita kodista, jossa oli jo kaikkea, kuin aloittaa uusi elämä kodissa, jossa minulla ei lähtökohtaisesti ollut mitään.

Oli helppoa karsia tavaroita pois kodista, joka oli täynnä tavaroita. Sen kun vain mietti, mitä ei käytä ja luopui siitä. Tavaroiden vähentämisen myötä elämä helpottui päivä päivältä yhä enemmän, kun turha roina katosi ja jäljelle jäivät ne asiat, joita omassa arjessaan jatkuvasti käytti.

Lue myös: Mitä eroa on minimalismilla ja tavaroiden karsimisella?

Virve Fredman minimalismi opiskelijasolu

Pari ensimmäistä päivää eivät olleet helppoja ja mietin lukuisia kertoja, että miksi ihmeessä olin vaihtanut mukavan elämäni ruotsalaisessa vintille rakennetussa omistusasunnossa elämään vantaalaisessa opiskelijasolussa. Kaikki tuntui niin epämukavalta.

Tajusin, ettei käytössäni ollut mikroa. On eri asia julistaa, että oma elämä on muotoutunut niin, ettei tarvitse sitä, kuin mikron ympärille elämänsä rakentaneena yhtäkkiä tajuta, ettei sitä olekaan käytössä.

Tämä ajatus tiivistää itseasiassa loistavasti koko minimalismin ja tavaroiden karsinnan syvimmän olemuksen: niistä asioista luovutaan, jotka ovat itselleen turhia, mutta kukaan muu ei voi määritellä toisen puolesta, mikä on turhaa ja mikä ei, vaikka joku muu pärjäisikin ilman jotakin asiaa.

Koska kahvinkeitintä ei myöskään ollut, oli pikakahvi ainoa valinta. Pikakahvi vaatii kuumaa vettä ja koska vedenkeitintäkään ei ollut, täytyi vesi keittää kattilassa. Veden keittäminen kattilassa ei ole suuri vaiva ja sujuu tietysti kätevästi – kunnes tajuat, että kattiloita on yksi ja haluaisit samanaikaisesti keittää siinä myös pastaa sekä kananmunia.

Pari ensimmäistä päivää huomasinkin useissa tilanteissa, että tunsin minulta puuttuvan jotain sellaista, mihin olin tottunut.

Kun mainitsin asioista läheisilleni, totesivat kaikki aina ratkaisuksi, että no osta sellainen.

Tajusin, että niin elämäni oli yleensä aina mennyt. Kun jokin ei ollut yhtä kätevää tai niin helppoa kuin olisin halunnut, olin yrittänyt ratkaista asian ostamalla jotain, mikä auttaisi.

Minua kuitenkin tympi ajatus siitä, että kaiken voisi aina ratkaista ostamalla lisää. En ollut koskaan pysähtynyt edes miettimään, voisiko ratkaisu löytyä muualta.

Mitäs jos ongelma ei olisikaan se, että minulta puuttuisi jotain, vaan minä itse vaatimuksieni kanssa? Puuttuiko minulta oikeasti mitään sanan varsinaisessa merkityksessä, vai halusinko vain lisää?

Päätin, että yrittäisin ratkaista mahdollisimman vähän tilanteita ostamalla uutta ja selvittämällä, voisinko mieluummin vaikuttaa itseeni ja olla ilman kokematta, että elämäni kuitenkaan hankaloituisi kohtuuttomasti.

Lue myös: Minimalismissa opetellaan tarpeen ja halun erottamista

Virve Fredman minimalismi opiskelijasolu
Kun jokaisella asukkaalla on oma kattila, oma tiskiharja ja oma astianpesuaine.

Muutamassa päivässä soluhuone alkoi kuitenkin tuntua kotoisalta. Oli ihanan helppoa pestä lattia pyyhkimällä se puhtaaksi liinalla ja tilan yksinkertaisuus toi rauhallisen olon.

Kaikki tavarat olivat nopeasti paikalleen laitettuja eikä varsinaista siivousta tarvinnut koskaan tehdä, sillä ei ollut mitään, millä sotkea. Tätä tunnetta olin tavoittanut jo Tukholman kodissamme, mutta nyt se oli vieläkin konkreettisempaa.

Ihastuin siihen, kuinka saatoin keittiössä lopettaa useamman asian tekemisen kerralla ja keskittyä yhteen asiaan. Kotona Ruotsissa olisin laittanut kahvin tulemaan, heittänyt kahvimaidon lämpenemään mikroon ja hellanlevyillä olisi samaan aikaan kiehunut useampi kattila.

Nyt saatoin tehdä asioita yksi kerrallaan miettien, mikä oli sillä hetkellä tärkeintä. Se oli sitä samaa rauhallisuutta, jota elämääni muutenkin kaipasin. Teki hyvää oppia paremmin tunnistamaan, mikä on nyt tärkeintä ja unohtaa hetkeksi muu.

Koska olin rauhoittanut elinympäristöni ja turhaan mieltä rasittavat virikkeet olivat poissa koin, että minulla oli enemmän energiaa, saatoin keskittyä paremmin ja pystyin myös tehdä enemmän. Loppujen lopuksi en kuitenkaan varsinaisesti halunnut tehdä enemmän, mutta halusin kokea käyttäväni aikani fiksummin ja niin, että tunsin henkisesti saavani aiempaa enemmän.

Lue myös: Minimalismin 11 positiivista vaikutusta elämässäni

Asuminen soluasunnossa HOAS Virve Fredman

Aloin preppailla valmiiksi jääkaappiin ruokaa ystävän lainaamiin rasiohin, jotta olisi aina helppoa tehdä terveellisiä valintoja. Lähdin ulos, kävelylle ja ystäviäni tapaamaan helpommin, sillä mitä muutakaan tekisin tyhjässä huoneessani.

Aloin ravata lähellä olevissa kirjastoissa hakemassa fyysisiä kirjoja, sillä olin kaivannut oikeiden, suomeksi kirjoitettujen kirjojen lukemista niin paljon.

Kun mikään ei kotona kerjännyt huomiotani ja kaikki oli niin ihanan rauhallista, alkoi kaikelle löytyä yhtäkkiä juuri niin paljon aikaa kuin halusinkin.

Aloin kokea, että minun oli helpompi keskittyä opiskelemaan, tekemään töitä ja lukemaan. Siinä missä ennen kuuntelin runsaasti äänikirjoja, jotta voisin tehdä samalla jotain, ei opiskelijasolussani vain ollut mitään erityistä tehtävää, joten keskittyminen oikeaan kirjaan onnistui vaivatta ja huomasin, kuinka hyvää se mielelleni tekikään.

Koen olevani melko nopea sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja parin ensimmäisen päivän epäröinnin jälkeen kaikki alkoi jo rullaamaan loistavasti. Nyt soluhuone tuntuu hyvältä paikalta ja olen täydellisen tyytyväinen päätökseeni muuttaa toistaiseksi Suomeen.

Juuri näin tämän pitkin mennä.

Lue myös: 5 tapaa kokeilla minimalismia

Asuminen soluasunnossa HOAS Virve Fredman

Ennen kaikkea koen kiitollisuutta siitä, että olen saanut kokea yksinkertaisen ja riisutun elämän jälleen uudella tavalla.

Käytän kotona Ruotsissa keittiömme kalusteisiin sisään rakennettua mikroa päivittäin useita kertoja, joten en missään nimessä hankkiutuisi siitä eroon. Siihen ei olisi mitään järkevää syytä.

Meillä on siellä hyviä kattiloita, joita käytämme jatkuvasti, joten en tietenkään luopuisi niistä vain luopumisen ilosta. Miksi ihmeessä tekisin niin?

Sama koskee astioita. Niitä ei ole paljon, mutta niillä täyttää yhden astianpesukoneellisen, joten miksi muuttaisin tilannetta, joka toimii loistavasti. Vähentykööt sitä mukaa, kun elämää elettäessä hajoavat.

Suomessa soluasunnossa olen kuitenkin saanut kokea sellaista yksinkertaisen elämän iloa, jota en olisi kotona voinut kokea ja olen ollut siitä kiitollinen.

Käytän yhtä lasia, kahvikuppia, kulhoa ja lautasta. Jokaista ruokaluvälinettä on käytössä yksi ja aina käytön jälkeen pesen sen yhden käyttämäni astian tai välineen. Elämä on yksinkertaista.

Vaatteita on enemmän kuin riittävästi, mutta halusin varautua erilaisiin tilanteisiin, sillä niitä tulee arjessa vastaan. Yöpaita, yksi hihaton musta mekko, yksi hihallinen musta mekko, yhdet strech-farkut, yhdet liikuntaan sopivat housut, yksi lyhythihainen ja kaksi pitkähihaista paitaa, yksi neuletakki ja yksi jakku sekä viitaksi tai huiviksi taipuva Mujin multicape.

Koen, että voisin ongelmitta elää näillä ympäri vuoden ja joka tilanteessa. Suurimman osan ajasta käytän vain puolia näistä vaatteista: yöpaitaa, liikuntaan ja kotona hengailuun sopivia housuja ja pitkähihaista trikoo-paitaa sekä mustaa hihallista mekkoani.

Yksinään ne eivät toki riittäisi, sillä vaikka pesenkin pyykkini lyhyellä pikapesuohjelmalla, on vaatteita hyvä olla sen verran, että niitä voi pestä useita kerralla.

Vaatteita ei toki jäänyt Ruotsiin kuin alle kymmenkunta, mutta elämä ilman niitä on entistä selkeämpää.

Lue myös: Tee kodistasi helpommin siivottava näillä minimalistin vinkeillä

Minimalistinen muutto Suomeen Virve Fredman

Arjen omaehtoinen yksinkertaistaminen on tuntunut parantavan elämänlaatuani. Mitä vähemmän olen valinnut pitää ympärilläni tavaroita, sitä enemmän koen ehtiväni ja jaksavani elää ja minulle elämässä on kyse nimenomaan elämisestä eikä tavaroista.

Tuntuu, että jo pelkkä materian minimointi on antanut minulle valtavasti, mutta samalla tiedostan, että oikeastaan se on vain tehnyt tilaa kaikelle sille muulle hyvälle, jota uskon tulevan syksyn ja talven ja kuka tietää kuinka pitkän ajan niiden jälkeen vielä elämääni tuovan.

En tiedä, kuinka tämä kokemus tulee vaikuttamaan Tukholmassa vielä jäljellä oleviin tavaroihini, mutta sillä ei toisaalta ole mitään väliä, sillä yritän oppia yhä paremmaksi elämään tässä ja nyt, koska loppujen lopuksi se on ainoa hetki, joka elämässä on.

Turha siis miettiä sitä vielä liikaa ja parempi vain keskittyä nauttimaan siitä, mitä tämänhetkinen yksinkertainen elämä opettaa.

Lue myös: 33 YouTube-kanavaa minimalismista ja yksinkertaisemmasta elämästä

Ilman meikkiä

Onko teillä jaettavana hyviä oppeja, joita tavaroiden vähentäminen on teille tuonut?

10 kommenttia artikkeliin ”Elämää kahden huonekalun soluhuoneessa”

  1. Aivan niin, pitää keskittyä elämään tässä ja nyt, koska se ihan oikeasti on ainoa hetki, mikä elämässä on. Yksinkertainen neuvo,mutta tuntuu olevan monelle vaikea toteuttaa. Ja sehän ei silti tarkoita itsekästä omaan napaan tuijottelua muun maailman kustannuksella, sellainen tuskin kenellekään tuo elämään tarkoituksellisuutta.
    Hyvä kirjoitus jälleen, näitä on mukava lukea.

  2. On tullut testattua harjoitteluiden ja töiden perässä muuttaessa. Olen onneksi saanut kalustettuja asuntoja opiskelija-asuntosäätiöiden kautta. Mutta taittopatjalla, teräskattilalla ja villasukilla pärjää jo pitkälle. Myös luovuus kasvaa, kun pitää arjessa vähän soveltaa 😉

  3. Kyllä nyt menee aikuisen ihmisen pihistely jo liian pitkälle, jos lakanaa pitää käyttää verhona. Kai nyt muutaman satasen voi sijoittaa viihtyisyyteen. Edes teinipoikani huone ei ole noin ankea.

    • Itse en näe asiaa niinkään rahaan liittyvänä pihistelynä, vaan turhan materian kulutuksen välttämisenä. En ole ihan varma, miksi ajattelet, että ratkaisu liittyisi nimenomaan rahaan?

      Jokainen varmasti tietää, että suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja yli maapallon kantokyvyn, joten minusta on hyvä miettiä, mitä itse tarvitsee eikä vain tehdä asioita kuten joku toinen olettaa, että olisi jostain syystä tehtävä. Jos ei tarvitse verhoa, niin miksi ostaa verho? Miksi käyttää aikaa johonkin sellaiseen, minkä hankkiminen aiheuttaa ensin vaivaa viemällä aikaa ja edellyttää sitten taas myöhemmin ajan ja vaivan käyttöä verhosta eroon hankkiutuessa? 🙂

      Itse olen kokenut viihtyväni parin ensimmäisen päivän ensifiilisten jälkeen huoneessani todella hyvin, joten nythän viihtyvyys on kunnossa, eikö? En itse ajattele, että viihtyvyys olisi asia, jota lähtisin ensisijaisesti tekemään tavaroilla, vaan minulle sen on lähdettävä muualta ja jostakin kestävämmästä sillä viihtyvyydessä on minulle kyse tunteesta, ei tavaroista. Vaikka raahaisin huoneeseen mitä tavaroita, ei se tarkoita, että viihtyisin siellä, jos mielelläni ei ole hyvä olla. Jos taas mielellä on hyvä olla, voi viihtyä yllättävän vaatimattomissakin puitteissa. 🙂

      Minusta on hyvä muistaa, ettei tila ole ankea, vaan se on vain tila ja sen ankeus on sitten katsojan silmässä. Toiselle se voi siis olla sellainen ja toiselle taas ihanan rentouttava paikka, jossa ajatukset lepäävät ja sekä keho että mieli energisoituvat, kun ei ole mitään turhaa kuluttamassa virtaa. ❤️

  4. Erittäin mielenkiintoinen ihmiskoe. 🙂
    En miellä millään lailla pihistelyksi vaan ennemminkin itsensä tutkiskeluksi.
    En tiedä olisiko itsestäni tämän kaltaiseen asketismiin mutta mielelläni seuraan matkaasi. Go Virve!

  5. Kommentoin tähän postaukseen, vaikka parempikin postauskohde ehkä löytyisi.

    Mainostat ”asuneesi” monessa maassa, mikä ei todellakaan ole todellakaan ihan totta, sillä asuminen vaatii muutakin kuin muutaman kuukauden oleskelun (ilman viisumia). Asuminen vaatii mm. veroasioiden selvittelyä ja monta muuta asiaa, mitkä eivät edes EU -maissa ole niin yksinkertaisia. Eli muutaman kuukauden oleilu jossakin ei ole asumista ko. maassa.

    • Itse olen kokenut asuneeni Englannissa (ensimmäisellä kerralla vuoden ja sen jälkeen yhden lukukauden), Thaimaassa (puoli vuotta), Ruotsissa (kuudetta vuotta) ja Suomessa, sillä olen ostanut tai vuokrannut näistä kaikista asunnon ja hoitanut arkeani kussakin maassa kulloisenkin elämäntilanteen mukaan, mutta tottakai voi myös ajatella, että en ole asunut useammassa maassa, vaan vain viettänyt niissä aikaa. Thaimaa oli ainoa maa, jossa en ole ollut kirjoilla virallisena asukkaana, sillä omassa elämäntilanteessani sille ei ollut tarvetta. Aion jatkossakin toki varmasti viettää pidempiä aikoja eri maissa asuen, mutta aikeissani ei toki ole muuttaa kirjoille jokaiseen maahan tai tehdä asioistani esimerkiksi verotuksen kannalta hankalampia kuin tarvitsee tehdä. 🙂

      En ole ihan varma, mitä tarkoitat tuolla, että ”mainostan asuneeni monessa maassa”, mutta olen tosiaan asunut niissä maissa, joissa olen täällä blogissakin kertonut asuneeni. 🙂 Sinulla on varmasti enemmän kokemusta eri maissa asumisesta kuin itselläni ja on ihanaa, että olet saanut sellaisia kokemuksia. Kaikkea hyvää! <3

Kommentointi on suljettu.