Elämäni parhaassa iässä

Olen noin kaksikymmentävuotiaasta asti hokenut, että elämäni tulee olemaan parhaimmillaan 27-vuotiaana.

19-vuotiaana.
 27 on jotenkin aina ollut minulle se parhaan kuuloinen ikä: Tarpeeksi vanha kaikkeen, mutta silti vielä niin nuori. 
20-vuotiaana.
27-vuotias otetaan jo työelämässäkin vakavasti ja hänellä voi olla tarpeeksi kokemusta tiettyjä toimenkuvia silmälläpitäen.

17-vuotiaana.

 27-vuotiasta ei kukaan katso kummeksuen eikä asioita kyseenalaistaen, mikäli tämä tahtoo ottaa asuntolainan, mennä naimisiin tai hankkia lapsen. 

21-vuotiaana.
 Toisaalta 27-vuotialle on edelleen täysin ok vaikka karata vuodeksi Australiaan poimimaan mangoja. 27-vuotiaalle kaikki on ok ja 27 kuulostaa vain niin täydelliseltä.
21-vuotiaana.
Ja tänään minä täytän 27.
23-vuotiaana.
Ja tästä päivästä eteenpäin minä koen elämäni olevan ihan täydellistä. 
23-vuotiaana.
Tai ainakin täydellistä minulle, vaikkei se yhteiskunnan silmissä aina sitä olisikaan.
24-vuotiaana.
En stressaa ikävuosia. 
24-vuotiaana.
 En ymmärrä, miksi joku tahtoo kerta toisensa jälkeen täyttää 25.
24-vuotiaana.
25 oli kyllä ihan hauska ikävuosi ja aivan uskomattoman hieno vuosi elämässäni, mutta en minä herran jestas enää ikinä tahtoisi olla 25!

17-vuotiaana.

Enkä minä koskaan katso valokuviani, että vitsit, näyttäisinpä vielä samalta kuin 23-vuotiaana. En todellakaan! Minä koen tulevani joka vuosi paremmaksi kaikella tapaa.

19-vuotiaana.

Ehkä se on sitä, että osaa vihdoin olla sinut itsensä kanssa ja olla vähemmän kriittinen itseään kohtaan tai ehkä sitä vaan on löytänyt ne itselleen parhaiten sopivat jutut. 

25-vuotiaana.
 Tai ehkä sitä vaan on niin onnellinen, että kaikki tuntuu paremmalta. Enkä toisaalta edes koe näyttäväni yhtään vanhemmalta kuin 25-vuotiaana.

16-vuotiaana.

Minulla on tälle kahdennellekymmenennelleseitsemännelle ikävuodelleni tiedossa paljon kaikkea kivaa ja aion ottaa vuodesta kaiken ilon irti parhaalla mahdollisella tavalla.

16-vuotiaana.

 Olen viimevuosina ostanut itselleni aina syntymäpäivä- ja joululahjaksi jotain erityistä ja ihanaa. 
26-vuotiaana.
Tänä vuonna mietin, mitä erityistä tahtoisin ja myönnän harkinneeni pitkän tovin erästä ihanaa Louis Vuittonin laukkua, mutta päätin sitten, että tänä vuonna teen tämänkin toisin.
22-vuotiaana.
Päätin, että koska täytän 27, tyhjennän päivän kunniaksi kerralla kaapeistani 27 tavaraa pois. 
 

18-vuotiaana.

Olkoot ne sitten ihan mitä tahansa, mutta tämän päivän kunniaksi heittäisin 26 ylimääräistä tavaraa soluhuoneestani pois.

21-vuotiaana.

Tulkaahan huomenna katsomaan, mitä kaikkea lähti eteenpäin!
26-vuotiaana.
Kuinka sinut te olette ikänne kanssa?

18-vuotiaana.

 Koetteko olevanne siinä elämänne parhaassa iässä nyt vai onko se kenties joskus tulevaisuudessa vai jo ehkäpä ollut jo joskus aikoinaan?

15-vuotiaana.

Postauksen kuvituksena omia kuviani vuosien varrelta, sillä muutama on niitä kysellyt.

15-vuotiaana.

Sanotaanko, että materiaalit ennen ikävuotta 24 voisi suosiolla ehkä tuhota… Ja luojalle kiitos, ettei sillon ollut Facebookia, kun minä olin teini!

61 kommenttia artikkeliin ”Elämäni parhaassa iässä”

  1. Paljon onnea!

    Mä olen aina miettinyt miltä näytätä luonnollisessa värissäsi blondina. Pakko olla sun kanssa samaa mieltä ja todeta, että brunetti on kyllä täysin sun juttu, tuo hehkua sun kasvoille ihan eri tavalla kuin vaalea tukka.

    • Voi kiitos. 🙂 Oma väri ei ole ehkä tuo ihan sama teiniblondi, mikä joskus on ollut, mutta selkeästi kuitenkin blondi ja sitä en kaipaa kyllä yhtään… 🙂

  2. Paljon onnea!
    Täytyy kyllä myöntää, että näytät nykyään kauniimmalta ja tyylikkäämmältä kuin nuoruusvuosien kuvissa. Oletkin varmaan löytänyt parhaiten itsellesi sopivan hiusvärin ja -mallin. Tosin trenditkin ovat muuttuneet paljon vuosien varrella, ja yleensä sitä katsoo omiakin kuvia ajatellen "Mitä ihmettä mulla on päällä? Ja mitä mun hiuksille on tapahtunut?" 😀
    Itse täytin eilen 24 vuotta, ja se tuntuu kamalan paljolta. En tietenkään yhdessä yössä rupsahtanut totaalisesti eikä olokaan ole yhtään vanha, mutta numerona se kuulostaa paljolta. Aika, se vaan menee niin hirvittävän nopeasti…

  3. Onnea! Oon samaa mieltä. En niinkään odottanut 18w synttäreitä vaan odotan lähinnä 21w synttäreitä koska jo tukholman laivalla ainakin joskushan oli että alle 21w aikuisen kanssa? Vaikka mielestäni 21w ei ole yhtään sen järkevämpi alkoholin kanssa kuin 18w. Kunnes tajusin että en ole ihan bailaava nuori mikä voisi kyllä olla ihan hauskaa. Mutta päsäempä ruotsiin shoppailee ilman aikuisii 😛 Tosiaan tuo 27w kuulostaa hyvältä. On ollut tarpeeksi töissä ja säästänyt rahaa ehkä hieman pidemmällekkin reissulle, ja on ehtinyt niitä lomapäiviä kerätä. Voi vielä matkustaa puolison tai kavereiden kanssa ilman lapsia. Lapset ehtii saada vielä 30 vuotiaanakin. joten näin 4vko päästä 20 täyttävä odottaa innolla vielä sitä 5-7 vuotta 😛 Luulen että kolmekymppisenä saattaa sitten sitä ikäkriisii mulle tulla 😀

    • Haha, nuoruusvuosien piikiin… Oma hiustenvärini on kyllä siis oikeasti blodi, joskaan ei ihan tuollainen, sillä tuo on käynyt selkeästi tumman kautta ja vaalennettu noissa kuvissa takaisin. Tummana kuitenkin viihdyn parhaiten. 🙂

  4. Onnittelut Virve 🙂 Ihana postaus <3 Itsellä sama lukema pärähtää mittariiin maaliskuussa ja pienoista ikäkriisiä ilmassa. Kiitos tästä postauksesta ja kuvituksesta! 🙂

  5. Hyvää syntymäpäivää!
    Huhtikuussa tulee minulla 25 täyteen. Jotenkin tuntuu että silloin pitäisi tosiaan jo olla asiat elämässä mallillaa. Jospa oletkin oikeassa ja se onkin vasta 27 vuotiaana. Nimittäin olen edelleen opiskelija, minulla ei ole vakityöpaikkaa, ei asuntolainaa yms. Oikeastaan tämä helpotti nyt vähän minun paineitani siitä, että pitäisi jo olla saavuttanut paljon! Onhan mulla tässä vielä aikaa, ennen kuin täytän 27, joka sinun mukaasi on sitten SE vuosi 🙂

  6. Ihanaa, että joku muukin on sinut ikänsä kanssa. Oon usein tuntenut itseni vähän kummajaiseksi, kun en ole ollut pahoillani omasta vanhenemisestani. Toki olisi mukavaa pysyä hyvässä kunnossa ja näin, mutta ei mulla ainakaan ole minkäänlaista tarvetta kaunistella numeroita alaspäin. Mukavaahan se vain on viettää synttäreitä ja nähdä, miten elämä vie eteenpäin! =) Mulla kyllä tulee oikeastikin vasta kohta 26 mittariin, mutta enpä usko, että asiat siitä miksikään muuttuu…Hyvää synttäriä! =)

  7. Ihana postaus! Ja paljon onnea! Ja pakko sanoa, että olisin voinut melkein vannoa, että noissa kuvissa, joissa olet parikymppisenä, että ne olisi otettu parin viimeisen vuoden sisään!

  8. MITÄ? Et sä herranjumala voi olla 27 vuotias. Oon kuvitellu sut jonain kakskymppisenä, ehkä 22 maksimissaan. Huhhuh, nyt kaatu maailma päälaelleen.

  9. Paljon onnea! Mukava kuulla, että muillakin on vähän varttuneempi "ihanneikä" – mä olen suunnilleen 15-vuotiaasta asti haaveillut olevani kolmekymppinen 😀

  10. Paljon onnea sinulle Virve! Voi kun hauska postaus, mietin itsekin samalla, kun katsoin noita sinun kuvia, mitä itse tein tuon ikäisenä, kun oli noissa kuvissa. Hmm. täytän maaliskuussa 52. Minusta minun paras ikä on ollut aina se ikä, mikä on ollut. Nuorena on nuorten juttuja ja jaksaa tehdä kaikkea älytöntä, mitä vanhemmat ihmettelee, jaksaa valvoa ja bilettää ja olla kavereiden kanssa. Kivaa oli olla 21-27, opiskella ja elää siinä hetkessä, oli hoikka, kaikki vaatteet sopivat, ei tarvinnut miettiä käykö joku meikkiväri vai ei, kun kaikki meni . Elin hauskan 80-luvun. Sitten kivaa oli kun menin naimisiin ja sain lapsen, ehkä parasta aikaa on ollutkin se, kun lapsi on ollut kotona. Nythän tuo muuttaa pois. Tässä iässä parasta on, kun voi tehdä mitä lystää eikä tarte ajatella, mitä muut ajattelee; voi mennä festareille jos huvittaa, mennä neulekerhoon tai minne lystää. Myös työelämässä on asiantuntijatehtävissä ja osaa jo hommansa. On varma itsestään, tietää mikä on, mitä osaa, mitä haluaa ja toisaalta – on myös hyväksynyt oman vajavaisuutensa ja vanhenemisensa.

  11. Onneee! Otsatukka sopii sinulle todella hyvin ja apua noi blondihiukset…. 😀 tumma on kyllä ehdottomasti sinun juttusi! Hauska muuten oli seurata hiuspituutesi vaihtelu.

    Ja hihii mun eiku sun eiku mun eli öö meidän vanha kämppä vilahti yhdessä kuvassa <3 :') Tuli omat Helsingin sinkkuvuoteni elävästi mieleen, oh noes…

  12. ja pakko lisäkommentoida. Siinä kämpässä elin varmasti elämäni parhaimmat kuukaudet ja yhden parhaimmista vuoden. iloineen, itkuineen, angsteineen ja vatsapohjafiiliksineen päivineen <3

  13. Ja minä murehdin sitä kun täytän tänä vuonna 20 vuotta! Luulin sun olevan paljon nuorempi, ehkä 22-24-vuotias. 😀 Jotkut 27-vuotiaat ovat jo ihan rupsahtaneita mut sä säteilet! Toivottavasti näytän itsekin vielä seitsemän vuoden päästä mahdollisimman hyvältä. 😀 Ja hyvää syntymäpäivää!

  14. Hieno postaus, ja mulla on sama asenne kuin sulla, ikäkriiseistä viis! Täytin vuoden lopussa 25. Viime vuonna ostimme asunnon ja saimme ensimmäisen lapsemme. Tapasin mieheni 2010, sitä ennen elämä oli yhtä sekoilua ja kreisibailausta… Perheen myötä palaset loksahtivat kohdalleen, ja vaikka elämä on monin verroin raskaampaa kuin ennen, on se myös paljon, paljon palkitsevampaa. Tulevia vuosia odotan innokkuudella ja uteliaisuudella, toivon, että tämä sisältäpäin löytynyt onnen tunne säilyy ja kestää.

  15. Onnea Virve. Saatat olla oikeassa tuon ikäasian kanssa. Toki riippuu paljon onko lapsia vai ei.. Otsis näyttää sopivan sinulle mutta unohda toi blondi 😀 kiitos rehellisestä postauksesta. Terv. Marjo k , 32 vuotta

  16. Paljon onnea ihana Virve! 🙂

    Mun paras ystävä sanoi minulle kärsiessäni pienestä ikäkriisistä synttäreiden alla, että jos miettii mitä kaikkea on kokenut ja oppinut jokaisen kuluneen vuoden myötä, ei oikeasti haluaisikaan olla yhtään nuorempi. Sinne hävisi minun ikäkriisit! 🙂

  17. Oikein paljon onnea! <3

    Ikä on jännä, pidän siitä, minkä ikäinen olen nyt. Olen tykännyt jo hetken aikaa. Nuorempana en tykännyt, nykyisin onneksi tykkään 🙂

  18. Hei!
    Olet oikein nätti tummahiuksisenakin. Miksi olet vuosien myötä nyppinyt kulmakarvasi kovin ohuiksi viivoiksi. Aiempina vuosina ne ovat olleet luonnollisemmat. Liian ohuet kulmakarvat ovat luonnottomat ja vanhentavat.

    • Kulmakarvani elävät ihan omaa elämäänsä ja niiden paksuus vaihtelee kuukaudesta toiseen, joten älä turhaan huoli niiden puolesta. Kasvavat niin eri korkeuksilla ja eri malliin, että paksuina näyttävät nykyään hassuilta eriparisuutensa vuoksi. 🙂

  19. Oi kuinka kivoja kuvia 🙂 aina olet ollut nätti! Ja sulla on Kyl hyvä asenne ikäsi suhteen, itellä on jo nyt pientä kriisinpoikasta, 16-vuotiaana.

  20. Täytän tiistaina 26 ja se aiheuttaa hieman ikäkriisiä jo 🙂 Mutta tää oli niin ihana postaus, että jos yrittäis itsekkin ajatella vähä positiivisemmin! 😀 Ja onneksi olkoon!

  21. Ekassa 21-vuotiskuvassa taustahoodit näyttää ihan uskomattoman tutuilta! Taidan olla nimittäin asunut ihan samassa talossakin vuosina 2008-2009… 🙂

    Vitsit, säkin olet ollut blondi! Kaikki aina ihmettelee, kun sanon et mulla on yläasteiässä ollu ihan superblodit pitkät hiukset. Joskus sitä vain toivoo että ne ajat voisi unohtaa ainakin hiustyylin osalta! Ei paljoa nimittäin hopeashampoita käytelty 😀

    Paljon, paljon onnea! Mahtava päätös hankkiutua eroon tavaroista! 🙂

  22. IHANAA, että olet tätä mieltä! Yritän itse päästä ajoittaisesta ikäkriiseilystä irti. Hyvää synttäriä ja mahtavaa vuotta 27-vuotiaana! 🙂

  23. Myöhästyneet onnittelut tätäkin kautta 🙂 Mikä siinä onkin, että aina vanhoja kuvia katsoessaan ihmettelee että mitäääh. 27 on hyvä ikä juu, hyvä pointti tuo että silloin voi vielä mennä jos haluaa mutta jämähtäminen perhe-elämäänkin on ihan yhtä ok 🙂

  24. Onnea! Täytän 35 ensi kesänä ja olen mielestäni nyt(kin) parhaassa iässä. Olin parhaassa iässä myös 27-vuotiaana. Tosin täytyy sanoa, että kolmenkympin jälkeen tapahtuu muutakin kuin vanhenemisen merkkejä: silloin alkaa todella löytää itsensä ja tyylinsä – ja se näkyy aivan erilaisena itsevarmuutena. Tuosta tosissaan työelämässä ottamisesta.. no.. aina ei naisia oteta munkaan iässä tosissaan, ei vaikka olisi urallaan edennyt kuten minä. Liike-elämä on ehkä vähän kovempi tältäkin osin. Minulle 27 kuulostaa niin hirveän nuorelta! Vaikka vielä pari vuotta sitten uusi kollega luuli minun olevan maksimissaan 24. Olin silloin 32 😀

  25. Paljon onnea!

    Ihana kirjoitus, motivoiva. Heräsin itse iän kertymiseen pari vuotta sitten ja päätin muutaman isomman asian kohdalla että viimeistään 25-vuotiaana sitten. Sehän on jo ihan aikuisen ikä joten jahkailut saavat päättyä. 🙂 Ja onhan tässä tullut vuoden kuluessa valmistuttua, käytyä leikkauksessa ja matkustettua, mutta kun vuosi on loppumassa mietin että mitäs nyt..? 26 on kohdilla ensi kuussa. Ihanaa siis lukea siitä miten 27 on sinusta elämän paras vuosi. 😀 Eihän tämän täydy tähän jäädä, vaan vielä ehtii puuhaamaan vaikka mitä. :))

    – Sara

  26. Lämpimät onnittelut! Ihania nuo otsatukkakuvat, suloisen nukkemaisia ja sööttejä. Et taida enää viihtyä otsatukassa?

  27. Paljon onnea Virve!

    Mä ajattelin nuorempana myös aina, että 27 on jotenkin ideaali ikä. En tosin varmaan perustellut sitä yhtä hyvin kuin sä olet perustellut 😉 Jostain se vaan oli päähäni pälkähtänyt, että paras ikä on 27.

    Nyt olen 41 vuotias, ja ajattelen kyllä, että ehkä se paras ikä on jo mennyt mun kohdallani. Toisaalta en kuitenkaan kaipaa juuri sitä ikää 27, näin jälkikäteen ajateltuna se ei kuitenkaan se parhaalta tuntunut ikä ollutkaan. Parhaimman ikäinen mä koen olleeni suunnilleen 31-35 vuotiaana. Saapa nähdä vieläkö se pätee kymmenen vuoden kuluttua ;D

  28. Onnea! 🙂 oot niin nätti noissa 23-vee kuvissa! Ja tosi kiva postaus 🙂

  29. Paljon onnea! Itse en ole ajatellut mitään ideaali-ikää kokonaisuutena. Enemmänkin minkä ikäisenä tahtoisin viimeistään lapsia ja muuta missä on biologinen aikaraja tai sosiaalisesti sopiva hetki (nykyisen parisuhteen tila avioitumiseen nähden jne). Olen vielä nuori (täytän tänä keväänä 23), mutta jokaisessa vuodessa on omat puolensa. Teiniksi en enää ikinä tahtoisi ja tästä on ainakin vielä suunta ylöspäin kohti parempaa itsetuntemusta ja rohkeutta olla oma itsensä ja tehdä mitä tahtoo.

  30. Muistan tuon 25v. kuvan Kreetan matkaltasi parin vuoden takaa. Luin matkakertomuksen useaan otteeseen ja itsekin toteutin vihdoin reissun yksin viime vuonna. Ja sitä parasta aikaa on tässä eletty jo useampi vuosi putkeen, vaikka mittariin tulee "jo" 10v enemmän kuin sinulla 🙂

  31. Minulle 23 oli joku ihanneikä, mutta se meni nopeasti ohi.

    Luulin myös, että olisit nuorempi, jotain 24v. Kuvittelin jopa sinun maininneen ikäsi joskus pari vuotta sitten 22-vuotiaaksi, mutta kaipa se oli joskus blogin alkupäivinä, olethan blogannut jo aika kauan. 😀 27-vuotiaana olossa on se vika, että lähemmäs kolmeakymmentä ajantaju tiivistyy entisestään ja vuodet kuluvat yhä nopeammin. Äkkiä huomaat, että olet jo 30 etkä ole koskaan seurustellut ja entä ne vauvahaaveet ja opiskelu ja se kirja, joka piti kirjoittaa? (puhun tosin vain itsestäni, toiset osaavat elääkin :))

  32. Täytän iteki tänä vuonna 27 ja mulla on ihan järjetön ikäkriisi. 🙁 Antaisin mitä tahansa, et saisin nuorentua ainakin sen 10 vuotta. 13 vuottakin olis ihan kiva. Inhottaa vanheta ja tulla rumaks.

  33. Ihana postaus! Minullakin on tänä vuonna kakun päällä nuo samat 27 kynttilää. Viime aikoina on tullut ahdisteltua sekä ikää että opintojen venymistä/valmistumista. Postauksesi inspiroimana aion ottaa kaiken irti tästä tulevasta vuodesta 🙂 Saanhan tänä vuonna vielä olla sekä nuori opiskelijaneito että valmistunut aikuinen nainen 😀 Eli kaikin puolin kiinnostava vuosi edessä. Minulle tuo 27. ikävuosi edustaa siis suurta muutosta, josta aion kuitenkin nauttia täysin rinnoin 🙂

    -N

  34. Paljon onnea! Ihania kuvia. 🙂

    Ihana toi kommentti 'monet 27-vuotiaat näyttää jo rupsahtaneilta', sain päivän naurut. 🙂 Mä täytän ihan just kohta 30, ja jos tarkasti mietin, en haluaisi olla enää 20 tai edes 25. Tämä(kin) on hyvä ikä. 🙂

  35. Mulle on vaan jäänyt harmistus siitä, että kädessä ei ole mitään muuta kuin valmista kuin ylioppilastutkinto sitten 27-vuotiaana. Siksi jokainen vuosi masentaa omalla tavallaan lisää. Mutta siinä olet niin oikeassa, että 27-vuotiaana voi vielä ihan hyvin vaan kääntää kelkkaa ja vaihtaa alaa, alkaa elämään uutta elämää.

    Ihania kuvia 🙂

  36. Tää oli oikein kiva postaus 🙂 Olen nyt aika onnellinen ja tyytyväinen mutta haluaisin niin valmistua ja laittaa jalkani työelämään 🙂

  37. Näin 48 vuotiaan miehen silmin, kaunistut koko ajan. Sinussa on paljon kaunista katseltavaa.

  38. Osa on kyllä ihme kommentteja. Jokainen tekee asiat omilla aikatauluillaan. Itse olen 30v, ei lapsia ja opiskelen vielä sekä teen osa-aikaisesti kassalla töitä. Enkä kyllä ole rupsahtanut yhtään. Eli pitäiskö tässä nyt potee jotain kriisiä?

Kommentointi on suljettu.