Laivaamme mahtuu kerralla reilut 2800 matkustajaa, joista suurin osa on lähes poikkeuksetta suomalaisia. Toinen enemmistö ovat ruotsalaiset, mutta venäläiset tulevat hyvänä kolmosena. Kesäaikaan yhdellä risteilyllä voi kuitenkin olla jopa yli 50 eri kansallisuutta edustettuna, joten asiakkaiden kirjo on laaja.
Suosikkiasiakkaitani ovat ehdottomasti ruotsalaiset. Vaikka välillämme on hyvin usein kielimuuri, ovat ruotsalaiset silti lähes poikkeuksetta jo persoonina aivan ihanan aurinkoisia. Ruotsalainen sanoo AINA kassalle tullessaan pirteästi ”Heijj!!!” tai muuta mukavaa. Ruotsalainen ei mumise epämääräisiä lattiaan katsellen vaan puhuu selkeällä äänellä (murteesta tosin voidaan keskustella sitten…) eivätkä edes lapset ole huonotapaisia vaan uskaltavat puhua kassatädillekin selkeästi.
Ruotsalaiset muuten käyttävät paljon enemmän käteistä rahaa kuin suomalaiset ja suomalaisiin verrattuna vain korkeintaan viidesosa (yleensä vähempikin) käyttää korttia maksuvälineenä!
Välillä on hankalaa tietää, mitä kieltä asiakas puhuu. Kun asiakas ei sano sanaakaan tullessaan kassalle, on vaihtoehtoja kansallisuudelle useinmiten kaksi: suomalainen tai venäläinen. Kuten edellä kerroin, tervehtivät ruotsalaiset aina reippaasti ja kirkkaalla äänellä, mutta suomalaisten ja venäläisten kanssa on toista. Näiden kahden kansallisuuden erona on usein kuitenkin se, että venäläinen sentään nyökkää usein pienesti. Suomalainen ei koe tarpeelliseksi sanoa mitään.
Kun sitten asiakkaan kansallisuudesta selvää saamatta ilmoitan hänelle, että ”Se olisi neljäkymmentä euroa eller fyra hunda i kronor or forty euros” kysyy hän ”Mitä? Paljon se oikein oli?” ihmetellen hämmentyneenä, miksi en puhu hänelle suomea, kun hän kerran suomalainen on. Hänhän sentään liikautti toista suupieltään suomeksi. Ja ehkä jopa kaivoi nenäänsäkin juuri suomeksi.
Suomalainen on myös yleensä tarkka rahoistaan. Kaiken on ehdottomasti oltava tarjouksessa. Jos tuote on nostettu esiin hyllypäätyyn ja sen maahinta on 30 euroa ja meillä 15 euroa, voi suomalainen asiakas hyvinkin olla ostamassa tuotteen kun sen nyt noin halvalla saa. ”Niin tämäkö on jossain tarjouksessa?” kysyy suomalainen asiakas sitten ja kun kerrot, että ei, itseasiassa se on meillä aina tuohon hintaan, saattaa hän katsella tuotetta hetken, laskea sen käsistään ja todeta, että ”No en minä sitä sitten ota.” Eli jos 15 euroa olisi ollut maissa 30 euroa maksavan tuotteen tarjoushinta, olisi hän ollut valmis ostamaan sen, mutta jos 15 euroa on meillä tuosta tuotteesta normaali hinta, ei hän enää välttämättä tahdokaan tuotetta. Eihän se ole alennuksessakaan.
Venäläiset puolestaan eivät pahemmin kassalla puhu vaan kommunikoivat hymähdyksin. Tai jos he puhuvat, niin he mutisevat venäjää. Vaikka he tietävät, etten ymmärrä sanaakaan, jatkavat he venäjän puhumista. Ja hyminää. Ja heidän täytyy aina saada Chanel vitosta. Ja ostokset on aina pakko saada maksaa vähintään satasilla, vaikka kyseessä olisi kuuden euron ostos ja lompakko olisi täynnä kymppejä ja kolikoitakin.
Venäläisille lahjat ovat todella tärkeitä. ”A prezzzent, pliiizz,” kuuluu ääni usein palvelutapahtuman päätteeksi ja silloin heidän on saatava jotakin. Ihan sama, onko tarjolla meikkilaukkua vai tuoksunäytettä, jotain on saatava. Venäläinen saattaa nojautua lahjaa pyytäessään jopa tiskin yli ja hakea katseellaan ja sormellaan osoitellen lahjaa, jota ilman hän ei tahdo paikalta lähteä. Ja kiitokseksi hymistään ja puhutaan venäjää.
Aasialaiset ovat kaikkein veikeimpiä. Näistä pirulaisista kun ei koskaan voi tietää, mitä he seuraavaksi keksivät. He saattavat viettää useita tunteja liikkeessä pyörien, tutkien ja katsellen. Ja nyt en puhu vain naisista vaan jopa enemmän miehistä.
Nämä vekkulit saattavat jopa raahata tuolin telineen eteen ja istualteen käydä läpi jokaisen tuotteen pakkaus kerrallaan. He eivät kysele myyjjiltä paljoa, vaan lähinnä pyrkivät havainnoimaan asioita itse. Ja kun he keksivät jonkun jännän jutun, ei tuotetta todellakaan osteta koskaan vain yhtä, vaan vähintään viisi (ja yleensä jopa enemmänkin) ja viedään sitten kaikille sukulaisillekin.
Ja nämä löydetyt tuotteet voivat olla mitä tahansa. Asiakas voi keksiä mm. ostaa 10 kappaletta 50 ml Chanelin uusinta tuoksua. Tai 30 kappaletta viiden euron luomiväripaletteja. Tai haluta 12 samanlaista huulipunaa. Ja sitten vielä kahdeksan tuota sävyä. Ja kuusi noita. Ja kohta kaveri tulee perässä ja tekee saman. Laskun loppusumma voi hyvinkin olla neljästäsadasta seitsemäänsataan euroa. Ja yleensä kelpaa vain Chanel, Dior tai Estee Lauder. Ja purkissa ei todellakaan saa lukea ”Made on China”!
Heidän toimiaan ei voi ikinä ennakoida, mikä on näin tilauksienteosta vastuulliselle henkilölle joskus hieman haastavaa. Koskaan ei tiedä, mikä tuote keksitään tyhjentää hyllystä ja mistä joutuu myymään muille (ja lopulle aasialaista seuruetta) eioota.
Toki monilla kansallisuuksilla on omia erityispiirteitään, mutta nämä ovat niitä selkeimmin edustettuja kansallisuuksia, joiden kanssa olen päässyt eniten työskentelemään.
Lopuksi tahtoisin antaa teille laivalla matkustaville ohjeen:
Kun asioitte henkilökunnan kanssa, tehdää heti selväksi, mitä kieltä puhutte. Sanokaa selkeästi ”moi”, ”terve”, ”Hyvää huomenta!”, ”Ottaisin nämä, kiitos!” tai ihan mitä tahansa. Kun henkilökunta tietää, mitä kieltä puhutte, saatte varmasti parempaa palvelua.
Kuinka monet kerrat minulta onkaan jäänyt antamatta asiakkaille alennuskuponkeja ja etuseteleitä (tai kylkiäisiä) ihan vaan siksi, etten ole saanut kiinni, mitä kieltä hän puhuu. Jos nimittäin satun lykkäämään vaikkapa venäläiselle satunnaiselle turistille käteen vain suomeksi ja ruotsiksi tekstitetyn alennuskupongin korumyymälään, menee hän aivan totaalisen sekaisin. Mitä saa ja mistä saa ja koska saa? Saako täältä ja nyt? Ja yritäpä repiä kuponkia hänen ymmärtämättömistä käsistään takaisin enää siinä vaiheessa, kun olet hänelle jotain ilmaista antanut… Helpointa on siis jättää asiakas ilman lippusia, lappusia ja lahjoja. Tyhmästä päästä ja epäkohteliaasta käytöksestä kärsii koko ruumis, vai miten sitä sanotaan.
Onko teillä jotain iän, työn, elämän tai jonkun muun tuomia stereotypioita eri kansallisuuksien ostokäyttäytymisestä jaettavina kanssamme?
Ps. Joku muuten kysyi, mistä tiedän, mitä kieltä alan asiakkaiden kanssa puhumaan. Kun lähestyn asiakasta enkä ole varma, kumpaa kotimaista kieltä hän puhuu, kysyn häneltä yleensä avuntarpeesta kummallakin kielellä: ”Hei, voisinko olla avuksi? Får jag hjälpa dig?” Tässä vaiheessa asiakas yleensä itse ilmaisee, mitä kieltä puhuu tai puhuuko kumpaakaan. Ja jos hän katsoo silmät ymmyrkäisinä, tarjoan apuani vielä englanniksikin. Ja jos hän ei edelleenkään puhu minulle mitään, hymyilen nätisti ja liukenen paikalta. (Pidä tunkkis, perkele.) Saa täällä toki katsellakin, vaikkei kieliä puhuisikaan. (Mutta annan kyllä katsella, vaikka kieliä puhuttaisiinkin.)
Kassalla puolestaan kerään vinkkejä siitä, kuinka asiakas lähestyy (tuleeko ”Hei…” vai terävä ”Heijj!”) ja miltä hänen maksukorttinsa näyttää. Jos kuitenkin olen epävarma, kerron ostosten loppusumman niin suomeksi euroissa kuin ruotsiksi kruunuissakin. Ja kieltähän voi vaihtaa kesken palvelutapahtuman vaikka kuinka monesti!
Olen huomannut aasialaisista myös sen, että ne ovat laumaeläimiä. Liikkuvat isommissa porukoissa ja kun asiaa on, niin ei toivoakaan, että vain yksi sen selittäisi. Kaikki huitovat ja kysyvät samaa asiaa, samaan aikaan. 😀 Kiinassa ei saa olla valmistettu, kalliit ja tunnetut brändit on suosiossa ja kaikki ostavat lähes samanlaisia tuotteita. Kaikki myös toki yrittävät maksaa ostoksensa samaan aikaan, jonotus ei ole tuttua. Tulee itselle mielenkiintoisia tilanteita, kun tiskille tuputtaa viisi miestä samaa paitaa ja omiin silmiin myös kaikki miehet näyttävät samoilta. Yritä sitten sompailla oikean kokoiset paidat kassissa takaisin oikeisiin käsiin. 😉
Ihana kirjoitus! Tämä voisi olla vaikka Viikkarin sivuilla jossain tervetuloa laivalle-kohdassa 😀 Olen aina koittanut sanoa työntekijöille laivalla ensimmäiset sanat selkeästi suomea ettei kassan tarvitse miettiä millä palvella, mutta jos joku erehtyy luulemaan vaikkapa ruotsalaiseksi niin mikäpä siinä, jatkan sitten itsekin keskustelua sillä kielellä taitojen mukaan 🙂
Tää oli kyllä ihan loistava! 😀
Tosi mielenkiintoinen postaus! Suomalaiset on kyllä ehdottomasti tarkan markan vartijoita, mikä vain on alennuksessa kelpaa. Mistähän moinen sitten johtuukaan. Onko sinulla välillä päiviä kun asiakaspalvelu tökkii, vai jaksatko aina olla ihanan auttavainen ja palveleva? 🙂
Mielenkiintoinen kirjoitus! Ulkomailla asuvana suomalaisena matkustan kerran kesällä autolla Suomeen, useimmiten Ruotsin kautta ja Viikkarin laivalla. Itse varmaan tervehdin kassalla, kun olen siihen täällä tottunut, enkä edes mieti millä kielellä mulle vastataan 😀 Todennäköisesti englanniksi ainakin silloin, jos mieheni on siinä vieressä ja satuimme juuri puhumaan jotain.
Tuo suomalaisten tyyli olla tervehtimättä useissa tilanteissa muuten ihmetytti hollantilaista miestäni alkuun kovasti.
Itse olen yökerhon narikassa töissä järjestyksenvalvojana pienehköllä paikkakunnalla. Meillä käy suomalaisten jälkeen eniten virolaisia. He ovat kyllä veikeitä asiakkaita. Aina iloisia, pyrkivät puhumaan suomea, mutta kielimuureiltakaan ei aina vältytä. Varsinkaan, jos on narikkalappu hukassa. Huonolla suomella ja eestin kielellä kun toinen yrittää selittää asiaansa, niin tulee melkein paha mieli, kun ei ymmärrä. Virolaiset ovat valmiita käyttämään rahaa ja monesti porukasta yksi maksaa koko sakin sisään, oli heitä kuinka monta vain (ja pääsylippukin on huimat 6 euroa meillä). Pitkin iltaa, jos minulla on hiljainen hetki, joku heistä saattaa tulla muuten vain istuksimaan hetkeksi tiskilleni ja kysellä vaikkapa "Mitä kuuluu?"
Monesti näillä virolaisilla on myös tapana palvelutapahtuman aikana sanoa minulle jotain viroksi ja kun en ymmärrä, he vain nauravat että "Sinä et kyllä nyt yhtään ole mukana tässä jutussa." Ja aina muistetaan sanoa kiitos ja välillä myös anteeksi. Narikkaamme vastapäisestä black jack-pelipöydästä yleensä voi havaita jokusen virolaisen. Nämä tietyt kanta-asiakkaat tulevat joka viikonloppu sekä perjantaina, että lauantaina viihteelle. Minä haluan samoihin töihin kuin he! Kun rahaa tuntuu riittävän. 😀
Hei, en tiedä onko oikea paikka kysyä mutta kokeillaan!
En ole tähänkään ikään(hurjat 22v)mennessä oppinut käyttämään mitään hajustetta, ja kova olisi hinku kuitenkin. Aiemmin tuli käytettyä n. 2 kertaa vuodessa siskolta saatua The Body Shopin vaniljatuoksua, mutta muuton yhteydessä päätin heittää sen pois, olihan tuo jo muutaman(lue:yli kymmenen) vuoden siellä laatikon pohjalla ollut eli ei varmaankaan enää edes käyttökelpoista.
Mikä siis olisi ns. aloittelijalle sopiva tuoksu? Henkkoht. pidän suht raikkaista ja kevyistä tuoksuista.
Vielä isot kiitokset hienosta blogista!
-Niina
Tosi hyvä postaus! Itse olen lemmikkitarvikeliikkeessä töissä, missä käy kaikenmaalaisia ihmisiä ostoksilla. Suomalaiset ostavat paljon tarjoustavaraa ja katsovat tarkkaan paljon kukin tuote maksaa päätteellä ja jos on kyseessä jokin tavara johon joutuu näppäilemään itse alennuksen ilman että kone sitä automaattisesti antaa, tulee kysymysten tulva mitä?miksi?se oli alennuksessa!? Ja olenpahan joutunut joskus laskemaan laskimella paljon asiakas on saanut alennusta yhteensä tuotteista.. Venäläiset (muutamaa tapausta lukuunottamatta) useimmiten juurikin hymisevät vaan ja puhuvat hiljaa venäjää kun he kiertävät liikettä.
Olen myös huomannut suomalaisten lukutaidottomuuden.. Eniten tuottaa harmaita hiukset hinnan edessä oleva sana "alkaen"..
Nää postaukset on yleensä ihania, mutta vastapainoksi kaikelle sille mitä me ei osata tehdä olisi kuva lukea myös sellainen postaus jossa ne jotka sitä ansaitsee saa myös kehunsa, tuskin sentään kaikki Suomalaiset kassalla murjottaa, tai jos niin tekee niin minussa taitaa olla joku valmistusvika 😀 Eli postaus parhaiten mieleen jääneistä hyvistä asiakkaista:)
Itse asioin joitain kuukausia sitten halpahallissa/tarjoustalossa/jossain vastaavassa. Kyseiseen liikkeeseen oltiin tuotu venäläinen bussillinen porukkaa ja venäläiset varakkaat perheet tekivät runsaasti ostoksia.
He pyörivät ja hyörivät ympäriinsä, puhuivat hauskaa kieltään kovaan ääneen ja välillä veivät tavaroita takaisin toiselle puolelle kauppaa.
Päästessäni kassajonoon edessäni ole perhe, jonka äiti (oletan) latoi tavaroita hihnalle. Ensinä kiinnitin huomiota äidin (suuresti) läpinäkyvään hameeseen ja sitten sen alta paljastuviin punaisiin pitsistringeihin… No ostoksetkin olivat omaperäisiä. Perunan- kuoren-lavuaarista-pois-kaapijoiota varmaan 5 ja joitakin Lumenen tarjousripsareita ainakin 5. Lisäksi oli kaikkea yksittäistä kamaa ja sitä oli muuten paljon!
Se vaan kiinnostaa, että mitäköhän minusta matkoillani ajatellaan kun "suomalaisesti" käyn asioimassa liikkeissä!
Itse olen huomannut myös, että monet ulkomaalaiset suosivat käteistä kortin sijaan. Ja se tasaraha! Just kun on saanut lyötyä summan kassaan ja vaihtorahat kassasta, alkaa asiakas laskea senttejä kukkarostaan, jotta ei saa takaisin kolikoita.
Nanna
Loistava 😀
Itse oon työskennellyt maissa vaate- ja kenkäliikkeissä, ja täällä pätevät ihan vastaavat kansallisuustyypit, vaikka varmasti laivalla ne kärjistyvät vielä enemmän. Etenkin toi "venäläinen puhuu venäjää" pitää paikkansa, tosin etenkin suomalaiset tekevät sitä ihan samaa ollessaan esim. ulkomailla.
Asiakaspalvelu on kivaa… Vielä kun asiakkaatkin tajuaisi käyttäytyä. 😛
t. juska
Hilpeä juttu todella 😀
Kirjakaupassa työskennellessäni olen kyllä huomannut saman niin suomalaisissa kuin aasialaisissakin. Ja ero suomalaisten ja suomenruotsalaisten välillä on selkeä muutenkin kuin kielen perusteella!
Usein olen ihmetellyt, että miksi se myyjälle kommunikoiminen on niin vaikeaa? En tarkoita, että pitäisi ryhtyä elämäntarinaansa selvittämään, mutta edes "Hei! / Moi! / Päivää!" tai muu tervehdyssana ja lopuksi 'Kiitos'.
Sellaisen huomion olen tehnyt, että nuo tavat ovat nuorilla paremmin hallussa kuin vanhemmilla ihmisillä.
Jännä kokemus, itsellä on päinvastaisia kokemuksia, mutta työskentelen itse kaupassa suomessa ja maissa, mutta alueella jossa asuu todella paljon maahanmuuttajia ja vaihto-opiskelijoita. Suomalaiset tervehtivät selkeästi ja iloisesti ja ovat hyvin kohteliaita. Lähi-idästä tulevat henkilöt ovat selvästi petranneet ja puhuvat parhaansa mukaan suomea ja ovat erittäin kohteliaita. intialaiset ja englantilaiset tervehtivät aina selkeästi, että Hellou, jolloin tajuan puhua englantia. Aasialaisista ja venäläisistä minulla on tosin samantyyppisiä kokemuksia kuin sinulla. Ja sitten on tietty nämä maahanmuuttajat joiden kanssa puhutaan elekieltä kun yhteistä kieltä ei tahdo löytyä. Nämä ovat kaikista haastavampia kun yritetään selvittää mitä tuotetta he hakevat. Ruotsalaisia meillä ei juurikaan käy ja suomenruotsalaiset puhuvat tällä alueella myyjille suomea. Toki jokaiseen kansakuntaan mahtuu niitä hankalia ja epäkohteliaita asiakkaita, mutta sehän on ihan normaalia. Ei kaikki ihmiset osaa käyttäytyä kun ovat vihaisia tai ärtyneitä jostain asiasta.
Loistava kirjoitus 😀
Hyvä postaus 🙂
Mukavaa kuulla myös positiivisia mielipiteitä laivatyöskentelystä (viitaten siis lisäksi edelliseen postaukseesi aiheesta). Olen itse kuullut lähinnä sellasia "siellä kaikki vaan pettää kumppaneitaan, ku on niin tylsää" -tyylisiä kommentointeja.
Kuinka raskaaksi koet tuon monella eri kielellä työskentelyn? Olen itse ollut töissä paikassa, joka oli täysin kaksikielinen (+ tietysti enkku tarvittaessa päälle). Oma ruotsini oli kuitenkin hyvinkin ruosteessa, joten sen kanssa sai lähestulkoon aina jännittää selviämistään. Varsinkin yksin työskennellessäni toivoin välillä hartaasti, ettei yhtään ruotsinkielistä ja hankalaa (esim. jokin hankala murre) asiakasta sattuisi kohdalle. Lisäksi kaikki julkaistava teksti, mitä oli aika paljonkin, jouduttiin tietysti aina kirjoittamaan kaksikielisesti. Tämä vei paljon aikaa ja todella paljon energiaa. Kannatan ehdottomasti kaksikielisyyttä Suomessa, mutta rankkaa se oli, jopa suomenruotsalaisille työntekijöille (heidän asenteensa useimmin tuntuikin olevan, että laitetaan vaan jollain kielellä, kyllähän miltei jokainen sen saa siitä selvitettyä).
Oi, tunnistin itseni tekstisi perusteella aidoksi suomalaiseksi. Jostakin syystä aletavarat kiinnostavat aina. 🙂
Tästä luonteenpiirteestä syytän kyllä Neil Hardwickin ohjaamaa sarjaa Tankki täyteen. Ainakin minussa asuu sisäinen Sulo Vilen! Se iskee aina aletavaran kohdalla, on pakko ostaa kun "halvalla saa". Yllättävän monella tutullakin on tuo sama sisäinen pakottaja…
Terveisin sisäinen Sulo Vileeni Outissa.
Musta taas tuntuu välillä että jos sanoo reippaasti "moi" kassalla niin saa semmoisen nyreen katseen myyjältä… Ei kaikilta mutta joiltain on saanut. 😀
Kiinnostava postaus silti, huomaa jo nämä erilaiset tavat ihan vain ostoksia tehdessä.
Chanelin vitosesta tuli mieleen että pari päivää sitten kirpparilla näin kopion tästä tuoksusta, en vain muista oliko se kirjoitettu "Chanelli 5" vai "Flanelli 5". :'D
Löysin blogisi (vasta) pari viikkoa sitten ja sen jälkeen olen joka päivä uskollisesti odottanut uusia postauksia ja kahlannut läpi vanhat.
Aivan ihana blogi, juuri tällaista olen etsinytkin. Mitä enemmän luen, sitä enemmän olen koukussa.
Kirjoitustapasi on aivan ihana, ja jokaisesta postauksesta löytyy jotain mielenkiintoista.
Kiitos ihanasta kosmetiikantäyteisestä lukukeitaasta!
hehee, aasialaiset on kyllä vekkuleita 😀
ja ihan totta toi suomalaisten pennin venytys, alejen kyttäys ja puhumattomuus! Välillä ärsyttää toivottaa ihmisille hyvää huomenta ja päivää ja muuta kun vastaukseksi ei saa kun pahan katseen. (tosin on niitä ilosia suomalaisiakin, että ei sen puoleen)
Aivan loistava kirjoitus!! En ole ollut laivalla töissä, mutta suuressa tavaratalossa ja kyllä pitää täysin paikkansa kuvaukset kansallisuuksista, myös maissa!
Joo, täällä kaksikielisellä alueella vähän sama juttu suomen ja ruotsin kanssa. Vaikka kysyn molemmilla kielillä voinko auttaa, heti katsotaan vinoon ja kysytään hölmönä että mitä sanot. Riippumatta siis kieliryhmän edustajista, ihan kuin asiakkailla ei olisi korvia ollenkaan. Välillä vähän väsyttää jo toistelu…
mä ainakin sanon aina missä tahansa kassalla ollaan ''moooi'' :). koska olishan se jotenki tyhmää olla sanomatta mitään! ja muutenkin kun laivalla oon, niin ostan yleensä itelleni 20€:lla karkkia varastoon ;), kaikkia lemppareita :D. ja jos joku kysyy tarvitsenko apua, sanon yleensä vain ''ei kiitti, mä vaan katselen'' 😀
Ihana ja hauska postaus ! 8) Tälläsii vois lukee vaikka koko ajan : DD
Täs pysty aina tiettyihi väleihi kuvittelee ku joku venäjäin kuikkii tiskin yli, tai lyhyt aasialain seisoo sellasil pikku tikapuil ja sil on sylissää kasa Chanelin tuotteit ja kädes yks jota tutkailee.
Eli on kiva jos ain silloin tällöin tulee välii tälläsii pelkkii kirjotuspostauksiikii (=
Itse työskentelen apteekissa kainuussa ja täällähän noita venäläisiä riittää. Ne tulee myös apteekkiin. Ei millään pahalla, ja saahan toki kokeilla, josko meillä henkilökunnalta vaikka venäjä sujuisi. Mutta kun ei se suju, osaan juuri ja juuri lukea kyrillisiä kirjaimia. Eikä muut sen enempää. Mutta sesonkina se tuskastuttaa, että kun ilmaiset, ettei venäjä suju, he palpattavat sitä venäjää ihan kamalasti. ja sitten ovat pettyneitä, kun ei me ymmärretä. On ihan ok, jos antaa tuotteen nimen, voidaan googlailla tai etsiä kirjoista, mikä lääke se voisi olla. Onneksi meillä on kyllä lista, jossa lukee, mitä on venäjäksi vaikkapa kipulääke, nenäsuihke, allergialääke jne.
Ja valitettavasti suomalaisissa taitaa olla ihan täällä maissakin tuo vika, ettei sanaakaan sanota kassalla. Jotenkin se vie kyllä fiiliksen itseltäkin, huoh.
Tuli mieleen sekin, että silloin tällöin asioin esim. haaparannalla tai muualla tuossa ruotsin rajalla ruotsin puolella (mm. muutamaa teetä pitää aina hamstrata). useinhan siellä myyjät osaavat myös suomea tai ovat ihan suomalaisia. Mies opettikin hyvin vinkin, kannattaa sanoa kassalla esim. terve, jolloin ei jää epäselväksi sanoitko hei vai hej 🙂
Hieno postaus, vähän uutta ja erilaista virkistystä! 🙂
Ite olen huono kommunikoimaan kassaneideille/tädeille/miehille, sillä vika on ollut useimmiten HEISSÄ. Ennen koitin edes jotenkin tervehtiä sanomalla 'hei' ja vähän hymyilemällä, mutta kas peijakasta, hehän eivät katso edes silmiin tai muuten välttämättä näytä, että huomaisivat!
Ja kassatapahtuman päätteeksi olen tosin ottanut tavaksi sanoa 'kiitos, hei!', mutta aina kaikilta ei saa edes siihen vastausta! Tuntuvat jotenkin vain ihmettelevän, kun totean lopuksi 'hei'.
Suomalaiset kassoilla eivät ole yhtään sen parempia kuin suomalaiset asiakkaina, näemmä. Ihan harmittaa, kun ei saa kassalta mitään muuta irti kuin sen summan, mitä pitää maksaa. Eivätpähän aina muista kiitostakaan sanoa, kun rahoja ojentelen… Olenko muka heitä niin alempiarvoisempi, vai eikö minuun kannata tuhlata edes hymyä, jos en ostakkaan kaupan kalleinta tuotetta?
Tuo tervehtimättömyys on NIIN ärsyttävää. Työskentelen tavallaan asiakaspalvelijana, mutten kuitenkaan missään tiskin takana, ja alkuun tervehdin kaikkia. Mutta kun mulle alkoi tulla niistä tervehtimättömistä niin paha mieli, lakkasin tervehtimästä. Eli tervehdin nykyään takaisin jos joku tervehtii ensin, tai sitten sen näköisiä, jotka yleensä tervehtivät takaisin (vanhemmat ihmiset). Jotkut jopa vastaavat sillälailla vinoillen, että "no moi-moi". Toki varmaan kollegoissanikin on paljon yhtä käytöstavatonta porukkaa kuin asiakkaissakin. Pari-kolmikymppiset miehet on mun havaintojen mukaan kaikkein onnettomimpia käytöstapojen suhteen, jopa teineillä on homma paremmin hallussa.
Kaupan myyjien käytöksessä kaikkein tökeröintä on mun mielestä se kun keskustelevat samalla kollegalle, kun palvelevat minua.
Argh!
Hauska postaus, kiitos tästä. 🙂 Itse työskentelen pikaruokalan kassalla, juurikin sen Amerikkalaisen ketjun, ja meillä käy paljon ulkomaalaisia syömässä. Tuo venäläisten mumina on niin tuttua minullekin. 😀 Ja meillä pitäisi vielä osata jotenkin kertoa myyjälle tilauksensa, ja ne venäläiset muuten tilaavat p a l j o n ruokaa. Mutta tuosta suomalaisten tervehtimättömyydestä minulla on kyllä ihan erilaisia kokemuksia. Kyllä ihmiset käytännössä aina vastaavat tervehdykseeni tai jopa ehtivät tervehtiä ensiksi. Korkeintaan kerran päivässä, eikä edes joka päivä, joku paahtaa suoraan kassalle ja huutaa tilauksensa ennen kuin ehdin mitenkään reagoimaan. Tällöin yleensä vastaan korostetun rauhallisesti jotain tyyliin "no moi vaan, eli daadaadaa (asiakkaan tilaus), syötkö täällä vai otatko mukaan?" Toivottavasti näistä edes joku on hämmentynyt ja tajunnut unohduksensa.
Muakin on aina ärsyttänyt hirveästi muutamien ylläolevien tapaan se, kuinka suomalaiset asiakaspalvelijatkin ovat välillä niin perseeseenammutun oloisia, että hämmentää, miten moiset mörrimöykyt saavat pidettyä työnsä. Luulisi kuitenkin, että se "hei–kiitos hei" ei olisi niin kauheasti vaadittu. Asuttuani hetken Prahassa alkoi muisto suomalaisesta asiakaspalvelusta kyllä kultautua mielessä melkolailla, kun paikalliset kassatädit kyllä sekä toivottivat tympääntyneesti hyvää päivää tullessa, että hyvästelivät mennessä, mutta siinä välissä ne saattoivat vetää ihmeellisiä raivokohtauksia milloin mistäkin (ryppyinen seteli/ ostokset liian lähellä edessäolevan ostoksia, vaikka kapula oli välissä/ minä en muistanut tarkkaa hintaa jollekkin tuotteelle, jota olin ostamassa/ ym). Vaihtorahat viskottiin pöydälle raivokkaasti, ja jos joku lensi lattialle, se oli asiakkaan vika. Jos tässä vielä meni paljastamaan sen, ettei tsekinkieli ole täysin hallussa, niin siitäkös vasta saikin paskaa niskaansa, vaikka kuinka yritti pahoitella. Motivoi kyllä kieliopinnoissa.. Tapansa ilmeisesti ihan joka valtiossa siis.
Itse olen huomannut että suomenrutsalaisena aiheutan joskus hämminkiä laivojen myyjien joukossa, puhun ruotsia mutta haluan maksaa euroissa/käytän suomalaista korttia. Valitettavasti hyvin moni suomenkielinen myyjä vaihtaa silloin suomeksi, mikä on minusta epäkohteliasta, minun pitäisi ilmeisesti suomalaisena puhua myyjän kanssa hänen äidinkieltään, eikä oma. Erityisesti laivoilla tämä vähän ihmetyttää, koska siellähän on aika moni suomenruotsalainenkin töissä.
Muuten tunnistan todellakin stereotyypit, olet aika oikeassa.
Kansallisista eroista toisinkin päin, olen huomannut, että esim. aasialaiset kassaneidit "rakastavat" kaikkia asiakkaita, ihan sama mitä ostat, ovat todella ihania ja sydämellisiä, samoin virolaiset.
Suomalainen taas on valitettavan usein nokka pystyssä, etenkin kosmetiikkaliikkeissä: jos et tunne kosmetiikkaa ja eri merkkejä yhtä hyvin kuin hän, et ole kunnon palveltava. Olen töissä sairaalassa, missä ei ole suotavaa meikata kovasti tai olla muutenkaan tällättynä, eli yleensä aamuehostukseeni kuuluu hampaiden pesu ja menoks, ja vaatetuskin on yleensä tylsästi farkut ja toppatakki. Kun tässä varustuksessa menen kemppariliikkeeseen kotimatkalla, niin myyjät katsovat ikävän usein nokan vartta pitkin, ja jos vaikka apua pyytää, niin hymyä on hyvin vaikea saada, vaikka Diorin hyllyllä olisin neljänkympin huulipunaa ostamassa. Tulee usein tyhmä olo, ja tämän takia tilaankin netistä melko paljon kosmetiikkaa. Yleensä etsiydyn hieman vanhempien pyylevien rouvien tai sellaisten kaksikymppisten tyttöjen luo, he kun yleensä tuntuvat vastaanottavaisimmilta.
Ja hieman asiakaspalvelun toista puolta. Sairaalassa kun töissä olen, niin ruotsalaiset vanhat rouvat harvoin tervehtivät, viittovat kädellä vain ja tekevät selväksi asemansa minuun nähden. Vanhat miehet taas ovat rentoja ja heidän kanssaan on hauska jutella. Nuoret, alle viisikymppiset miehet taas vinkuvat joka asiasta, pyytävät aina lisää jotakin tms., tämä on ryhmä mistä löytyy eniten drama queeneja!:P Naisista taas 40-60-vuotiaat kovin usein tiputtelevat tahallaan tavaraa lattioille, "no ohhoh, tuuppas kuule nostamaan kun mä oon tässä sängyssä ja se on sun työtäs". Oma lukunsa taas ovat nämä elämän hyljeksimät hampuusit, ovat yllättävän tarkkoja siisteydestä ja omaisuudestaan, mitä ei ikinä uskoisi ulkonäön perusteella…
Kauheen paljon tulikin tekstiä *punastus*… Mielenkiintoinen aihe, mielipiteitä näköjään riittäisi:P
Loistopostaus :D!!
Täällä maamme kaakkoisnurkalla noita itänaapureita riittää, ja tunnen todellakin tuon kohdan, kun puheenpalpatus vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka yrittäisin selittää, etten puhu (enkä myöskää ymmärrä :D) venäjää.
love it!!!
great post!!!!
amazing!!!
follow u=D
xx
täää oli kyllä iha huippu! 😀
http://edismd-juuli.blogspot.com/
Se on muuten jännää, kuinka Suomessa annetaan vaihtorahat käteen, mutta monessa muussa maassa ne laitetaan tiskille. Oon aina ulkomailla käsi ojossa vaihtorahoja odottaessani ja aina se on yhtä noloa, kun kädenojennus sivuutetaan ja rahat lyödään tiskiin… 😀
Hahaa, mulla oli aikoinaan tapana vähän opettaa tervehtimättömiä asiakkaita kassalla. Hoin samalle ihmiselle välillä kolmekin kertaa "hei", jos en saanut ekalla vastausta, ja vaihtorahat multa sai vain silmiin katsomalla 😉 Kummasti suomalaisetkin rupeaa tervehtimään kun niiltä sitä vaatimalla vaatii…
Ihmettelen vain tosi paljon, että eikö ihmisille opeteta kotona käytöstapoja? Tervehtiminen, kiitos ja ole hyvän sanominen ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä 😛
Kiinnostaisi myös tietää, onko eri kansalaisuuksien merkkimieltymyksissä jotain eroa! 🙂 Kyllähän se tiedetään, että ruotsalainen käyttää suomalaista enemmän rahaa kauneudenhoitoonsa jne., mutta näkyykö tämä selkeästi myös laivalla? Entä suomalaisten suosikki, Lumene, kelpaako se muillekin?
Pakko kommentoida suomenruotsalaiselle anonyymille, että miksi et voi käyttää suomea? Jos se on toiselle (myyjälle) helpompi kieli ja itse puhut kumpaakin (ainakin postauksesi perusteella suomi on hanskassa hyvin) ei kielimuuria pitäisi olla. Luulisi, että sinullekin on mukavampi palvelutilanne jos myyjä voi käyttää vahvempaa kieltää vai onko se svenska talande bätre folk vai miten se meni…?
Mutta jos olet laivassa töissä, niin sinun pitäisi kai osata sekä ruotsia että suomea ja palvella sillä kielellä joka asiakas on valinnut, on vähän erikoista vaihtaa kieltä kesken myyntitilasuutta kun huomataan että hei, toi on suomalainen. Ymmärräisin jos sanat eivät riitä selittelemään jotakin mutta jos vasta hinta sanotaan suomeksi niin minusta se on aika törkeätä.
Ja jos ruotsi tökkii, niin sittenhän suomenruotsalaisen asiakkaan kanssa on loistava tilaisuus harjoitella, jos olet rohkea myyjä voit tarvittaessa vaikka kysyä että mitä tämä on ruotsiksi :-)(on tapahtunut ja kerroin mielelläni). Tämähän erityisesti laivoilla missä pitäisi osata ruotsiakin.
yhdyn nirpun kommenttin! ite oon urheilukaupassa töissä, sekä osastolla myyjänä että kassahommissa. jos asiakas ei halua kommunikoida tai näyttää nyrpeetä naamaa, olen ite ehkä hieman ylipirteä. enkä tarkoita mitään ylimielistä. käytöstavat kunniaan kaikilla, myyjillä ja asiakkailla! jos myyjällä sattuu olemaan huono päivä, sitä ei missään nimessä sais tuoda julki palvelutilanteessa! asiakas maksaa loppukädessäsi palkkasi. lisäksi se on häiritsevää että venäläinen turisti ikään kuin olettaa että osaisi puhua venäjää. osaan tasan kiitos ja hei. onneksi joukkoon mahtuu niitä jotka yrittävät väkisin tulla toimeen englannin kanssa, koska huomaavat etten tajua mitään siitä omasta höplötyksestä. kiitos nam. ja hyvää naistenpäivää!
Myy: Tuttuja juttuja minullekin! 🙂
Katie: 🙂
Jenni: 🙂
Anonyymi: On päiviä, joina asiakaspalvelu tökkii ja silloin keksi mielummin jotain muuta puuhaa viimeiseen asti, kuin asiakkaiden perässsä juoksua. Olen kuitenkin niit ihmisiä, jotka eivät tahdo näyttää sitä asiakkaille, eli jos olen asiakkaan kanssa, en tuo sitä hänelle esiin. 🙂
intootje: Juu, ulkomaalaisia tuo kyllä varmasti ihmetyttää. 🙂
Lillinen: Mielenkiintoista kuulla! 🙂
Niina: Käypäs vaikka tuoksuttelemassa Chanelin Chance Eau Tende -versio, Lanvinin Jeanne Lanvin, Dolce Gabbanan Light Blue tai Biothermin Eau Pure. 🙂
Anonyymi: Mielenkiintoista kuulla muidenkin kokemuksia muissakin liikkeissä. 🙂
Ruu: Juu, mahtava idea, kiitos! 🙂
Glassy: Venäläistä tyylitietoisuutta on kyllä useaan otteeseen päässyt ihastelemaan. 🙂
Nanna: Aivan! 🙂
juska: Aivan! 🙂
Hanna M.: Näinpä!
Piia: Mielenkiintoista kuulla muidenkin kertomuksia! 🙂
RubyWoo: Kiitos. 🙂
Anonyymi: Kiitos. 🙂
M: Onhan se raskasta, mutta pidän sitä myös etuoikeutena. Kielipää harjaantuu ja oppii kokoajan uutta. Saisivat vaan opit mennä perille nopeammin ja kielipää olla jo harjaantuneempi… 🙂
Anonyymi: Haha! 🙂
Rairuu: Ihana kopio. 🙂
Anonyymi: Kiitos ihanasta kommentistasi! 🙂
Anonyymi: Onneksi on tosiaan niitä iloisiakin. 🙂
Anonyymi: 🙂
Sissi: :/
sofia: Moi on mukava tervehdys, koska siitä tietää heti, mitä kieltä lähtee puhumaan. 🙂
Nebu: 🙂
norppa: Terve on tosiaan hyvä tervehtimismuoto, niin ei jää epäselväksi. 🙂
Sammy: Kurjaa tosiaan, että palvelualalla on töissä usein ei kovin palvelualtista ja asiakaspalveluhenkistä porukkaa. :/
Anonyymi: Minustakin tuo on tökeröä ja pyrin itse välttämään sitä, vaikka joskus toki on tilanteita, että siitä täytyy poiketa. Mutta kyllä minusta asiakkaaseen tulisi se huomio kiinnittää.
Anonyymi: Hihii, oikein. 🙂
Anonyymi: Juu, tapansa joka paikassa tosiaan. :S
Anonyymi: Minustakin asiakkaalle pitäisi puhua sitä kieltä, jonka hän valitsee. Tosin itse saatan tylysti vaihtaa vahvemmalle kielelle silloin, jos asiakas puhuu minulle ruotsia, mutta siinä samalla puhelee lapsilleen tai matkaseuralleen selkeää suomea. Tämä ihan vaan siksi, että asiakas saa minulta parempaa palvelua yleensä suomeksi (kielitaitoni vuoksi). 🙂
Anonyymi: Olipa mielenkiintoista luettavaa! Kiitos kommentistasi! 🙂
Sannu: 🙂
silvia Navarro: Thanks. 🙂
juuli: 🙂
Hanna: Jännä juttu! 🙂
Nirppu: Näinpä. :/
Anonyymi: Tuossa voisi olla aihetta postaukseen! Onhan noissa tosiaan eroja. 🙂
Anonyymi: Minusta on asiakkaalta mukavaa, jos tämä huomaa, ettei ruotsi ole vahvin kieleni ja hän vaihtaa kielen sellaiseen, mikä sujuu molemmilta hyvin. 🙂
Anonyymi: Minusta kieli pitää valita asiakkaan mukaan ja vaikka näenkin asiakkaan olevan suomalainen (kortit, rahat, henkkarit) ja hän haluaa puhua ruotsia, niin puhun sitten sitä. Mutta jos asiakas puhuu minulle ruotsia ja sitten mukana oleville lapsille tai seuralleen suomea, niin saatan vaihtaa kieltä suomeen ihan vaan siksi, että asiakas saa minusta sillä kielellä enemmän irti. Ja jos tuntuu, etten hallitse hommaa tarpeeksi hyvin ruotsiksi, niin kysyn ihan asiakkaalta, että saanko puhua suomea. 🙂
Anonyymi: Ylipirteys ja yliystävällisyys ovat ihanimpia keinoja näpäyttää! 🙂 Hyvää naistenpäivää myös itsellesi. 🙂
Haha, ihanan humoristisesti kirjoitettu xD. Suomalainen kaivaa suomeksi nenää xD. Tää oli kyllä ihana postaus sillä juuri tuollaisia jurottajia me suomalaiset ollaan
Keihin viittaat "aasialaisilla"? Ts. kiinalaisiin vai kenties intialaisiin tai arabeihin?
Mainio blogi muuten 🙂 Ihanaa lukea näin hauskoja postauksia ja hyvää kieltä! Eikä itse substanssikaan pääse unohtumaan: etenkin ripsiväripostauksista ollut apua, nyt False Lash Effect kovassa käytössä 😉
– Anna
Pakko vielä lisätä tuohon miten asiakaspelvelija kohtele asiakasta. Kävin taannoin ruokakaupassa ostoksilla jossa on kassalla aika usein opiskelijoita, osa-aikaisia tms nuoria myyjiä. KYllä minua vaan häiritsi jos kassahenkilä jutteli selkänsä takana tai sivulla olevalle tuttavalleen viikonloppunsa biletystään tai jos edellä oleva asiakas on kassan tuttu ja hänen kanssaan suunnitellaan tulevaa kun jo palvellaan seuraavaa asiakasta.
En yleistä. Suurin osa kassasta/myyjistä on palvelualtista porukkaa (kiitos siitä heille) ja itse pyrin aina tervehtimään myyjää koska se seuraava saattaa olla sitten se hapannaama
Venäläiset osaa harvoin mitään muuta kieltä kun sitä venäjää. Tavalliset pulliaiset osaa hyvällä tuurilla just ja just tilata olutta baarissa, mutta siihen se sitten jää. Nuoret ja korkeastikoulutetut venäläiset saattavat kyllä osata jonkun verran myös englantia. Itse olen syntyjäni venäläinen, mutta asunut 16 vuotta Suomessa ja on kyllä hauskaa seurata venäläisiä turisteja kun ne tosiaan niissä turkeissaan kurottelevat tiskin yli ja huutelevat jotain tovereilleen samalla. 🙂
Hoho, hajosin tolle "A prezzzent, pliiizz"-jutulle :DD
Yleensä ku oon ite laivalle ni sanon 'melkopirteästi' MOI :D!!!!
Itse työskentelen hotellin alimmassa kastissa kerroshoitajana, ja mua venäläiset eivät vaivaudu tervehtimään edes sillä nyökkäyksellä ja katsovat asiakseen juoksuttaa ja odotuttaa miten tykkäävät.
Suomalaiset pysyvät huoneessaan tasan check out -aikaan (klo 12) asti, kun siitä on kerran maksettu, venäläiset alkavat vasta kahdentoista tienoilla valua takaisin ostoksiltaan ja harkita tavaroidensa pakkaamista. Ja puhuvat vain sitä venäjää, vaikka kuinka yritän tolkuttaa "nje russki". Toki esim. ranskalaisetkaan harvemmin osaavat muuta kuin ranskaa, mutta sillä (ja muutamalla muulla kielellä) sentään selviän jotenkuten. Tulee vain mielenkiintoisia tilanteita kun yrittää kymmenen sanan kielitaidollaan selvitellä jotain pistorasian korjaamisasioita asiakkaalle. 😀
Laivalla ei ole tullut aikoihin käytyä, mutta vaikkapa vahvasti kaksikielisellä paikkakunnalla kaupassa käydessäni tervehdin aina kassaa "hej!", jotta tämä saa valita vahvemman kielensä, koska mielelläni suomenkielisenä asioin ruotsiksikin.
Itse töissä yritän päätellä asiakkaan kansallisuutta osuakseni oikeaan kieleen, mutta jos ei vihjeitä tule, puhun suomea ja englantia. Tuntuu kyllä tyhmältä, kaksikielisessä maassa kun ollaan, jos myöhemmin tajuaa ruotsalaisiksi asiakkaat, joiden kanssa on puhunut englantia…
Ootko millä laivalla töissä? 🙂
Itse kun menen kassalle ni irtoaa välillä reipasta ''moi''ta tai ujoa ''hei''tä. riippuu yleensä siitä että mitä ostan ja mistä. Ja jos apua tarvitsen niin silloin olen yleensä kovin vaivatuneen oloinen mutta sehän vain kuuluu ujoon luonteeseeni,onko ujous muuten myyjälle hankalaa/epätoivottavaa?
Kerrassaan aivan loistava postaus! 😀 On hyvin mielenkiintoista lukea kulttuurieroista. Lisää tällaisia kirjoituksia!