Fiilistelin eilen, kuinka hyvältä ja rennolta minusta tuntuu. Olin suunnitellut, että nyt voin vihdoin hyvällä omallatunnolla nyhjätä viikonlopun sohvan nurkassa, syödä hyvää ruokaa ja vain katsoa Netflixistä New Girlin tuotantokaudet loppuun. Ihan vaan olla tekemättä mitään.
Pöh. Olin tyytyväinen tuohon vain lauantai aamupäivän ajan, mutta sen jälkeen sormeni jo suorastaan syyhysivät päästä hommiin. Olin kuukausi tolkulla vältellyt tiettyjä siivoushommia ja kyllähän me jokainen tiedämme, kuinka vastenmielistä siivous on silloin, kun se on pakko tehdä. Silloin, kun sitä ei puolestaan missään tapauksessa tarvitsisi tehdä, on se yhtäkkiä aivan käsittämättömän hauskaa!
Löysin yhtäkkiä kaiken mahdollisen kadoksissa olleen energiani.
Siivosin meikkihuoneeni. Lajittelin ylimääräiset kosmetiikat, järjestelin meikkini, pesin meikkisiveltimeni, kävin läpi meikkikirjakokoelmaani ja suunnittelin, missä järjestyksessä kirjoja lukisin. Siivosin kylpyhuoneen. Välillä pidin taukoa ja tutkin Pinterestiä. Etsin sisustusideoita ja luin tavaran vähennykseen liittyviä juttuja. Tilasin vihdoin sen sisustustarran, josta olen puoli vuotta haaveillut ja kahdella jalalla seisovan sivupöydän. Pyykkäsin, tiskasin, pyyhin pölyjä ja heitin kassitolkulla tavaraa pois. Poltin puhtaan pyykin tuoksua levittäviä tuoksukynttilöitä. Tein manikyyrin ja pedikyyrin, laitoin hiuksiin ja kasvoille naamion, epiloin sääret, tein vartalokuorinnan ja läträsin kaiken maailman voiteilla ja seerumeilla. Tein ilolla kaikkea sitä, mitä en ollut jaksanut varsinkaan viimeisten kuukausien aikana edes kuvitella tekeväni ja oloni oli ihanan rento.
Oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon stressi on ymmärtämättäni vaikuttanut viimeisinä kuukausina olooni. Mies on ollut suurena apuna ja tehnyt pyytämättä suuren osan kotiaskareista ja pitänyt huolta, että meillä on puhtaita vaatteita, ruokaa ja puhtaita astioita, joilta sitä voi syödä.
Nyt heräsin sunnuntaina aikaisin jälleen täynnä energiaa ihan vaan siivotakseni. Mietin, mitä voisimme tänään syödä, voisimmeko käydä ulkona kävelyllä ja suunnittelin pääsiäislomaa. Nautin tuon kaiken suunnittelusta, vaikka vielä alkuviikosta vastaukseni jokaiseen ”Mitä tänään syötäisiin?” -kysymykseen oli ollut ”Ihan sama, ihan mitä vaan!” enkä ollut voinut kuvitellakaan, että ehtisin käyttää aikaani käyden ulkona kävelemässä eikä puhettakaan, että olisin halunnut suunnitella pääsiäislomalle tekemistä.
Kokosin aamiaisen, istuin tietokoneen ääreen ja katsoin hetken sitä Netflixiä rentoutuneena ja miettien, että onpa ihanaa tuntea taas olonsa energiseksi ja omaksi itsekseen.
Ihanaa sunnuntaita kaikille! Toivottavasti tekin saatte tänään tehdä mitä huvittaa!
Oi vitsi, miten hyvä fiilis näistä sun uusista postauksistasi tulee! On ihanaa huomata, että kova työ tuotti tulosta ja nyt on aika rentoutua ja palautua rankasta opiskeluajasta. Omaan valmistumiseeni on vielä nelisen vuotta, mutta uskon, että kun se sitten koittaa, on omakin fiilis varmasti juuri tuollainen vapautunut ja onnellinen. Tavallaan odotan sitä jo nyt, vaikka toisaalta opiskelu onkin tosi ihanaa.
Paljon onnea lähes valmiille estenomille! 🙂
Mikä on tuo aivan ihana kangas noissa oksatauluissa? Juuri tuollaista olen etsinyt!
Kerrassaan hauska ”energinen levollisuus” huokuu tuosta kirjoituksesta! Hienoa kun pääsit vihdoin rentoilemaan oikein antaumuksella 🙂
Itse olin töissä koko viikonlopun, kuten useamman 7-päiväisen viikon ennen tätä paria hajanaista vapaapäivää (= pyykki-tiski-siivouspäivää) lukuunottamatta. Niinhän se menee, että kun on kiire ja tekemistä pannaan hihat heilumaan ja paiskitaan hommia ja relataan sitten kun on sen aika.
Mistä tuollaisia omenanlohkomisapulaisia saa? Tahdon tuollaisen, se tekee niin nättejä ja herkullisen näköisiä lohkoja. Käykö se muillekin hedelmille ja vihanneksille?