Itkupotkupatkuraivarin paikka?

Itkettää, surettaa ja paruttaa. Ja silti myös hymyilyttää.
Te tiedätte, kuinka tärkeä ja rakas Lontoo on minulle. Uskon sen välittyneen täille paitsi näiden parin viimeisen vuoden, myös varsinkin tämän syksyn aikana. En usko, että mikään kaupunki maailmassa voisi koskaan tulla minulle rakkaammaksi.
Tiedätte myös, kuinka onnellinen olen ollut saadessani opiskella täällä. Te olette saaneet olla todistamassa sitä polkua, jonka olen kulkenut tämän syksyn aikana läpi.
Tiesittekö, että kun heinäkuussa postailin blogiini hieman vähemmän, olin itseasiassa samaan aikaan melkoisen hukassa kosmetiikkamaailmani kanssa? En tiennyt, innostiko se minua enää samalla lailla kuin ennen ja mihin suuntaan lähtisin sen kanssa. Olin todella epävarma.  Ja sitten tuli tämä uskomaton syksy, joka laittoi ajatukseni aivan uusiksi ja sai minut tajuamaan taas, että tämä kosmetiikkamaailma on juuri sitä, mitä uraltani kaikkein eniten haluan.
Kasvoin tämän vaihto-oppilassyksyni aikana henkisesti ziljoona valovuotta ja löysin uudella tavalla paitsi sen ammatillisen minäni myös sitä kautta sen uuden blogiminäni. Tämä syksy ja Lontoo ovat olleet minulle jotain sellaista, mitä en olisi edes voinut kuvitella voivan tapahtua. Tässä koulussa opiskelu oli  ammatillisessa mielessä parasta, mitä uralleni olisi koskaan voinut tapahtua ja olen saanut tämän mahdollisuuden avustamana elämääni niin paljon uutta inspiraatiota ja sitä kautta intoa, että toisaalta tuntuu, että pakahdun siitä surusta, että joudun lähtemään täältä ja jättämään tämän kaiken taakseni.
  
Ihan tosi, enkö saisi vielä jäädä tänne?” huutaa sisälläni se pieni Virve kyyneleet poskilla. ”Minä ihan oikeasti kuulun tänne!
Vaikka tulen ikävöimään Lontoota suuresti, olen kuitenkin vaan erittäin onnellinen. Elämä tuo eteen todella mielettömiä mahdollisuuksia ja kun niistä ottaa kaiken irti, hyötyy niistä parhaalla mahdollisella tavalla. Minä otin tästä syksystä kaiken irti ja sen sijaan, että olisin juossut vaihtaribileistä toisiin ja shoppaillut koko syksyn, istuin koulun kirjastossa ja pänttäsin kotonakin itseeni tietoa hullun lailla.
Kaikki tuo näkemäni vaiva on tuonut minulle aivan suunnattoman tietopääoman, jota osaan jatkossa hyödyntää ja tiedän, kuinka voin kehittää sitä vielä huomattavasti suuremmaksi. Sain täältä aivan mielettömät eväät itselleni ja voin jatkaa niiden avulla kehitystäni tulevaisuudessakin.
Tämä oli vaan yksi nautinnollinen vaihe elämässäni.En luultavasti osaisi suhtautua tähän ollenkaan tällaisella kypsyydellä ellen tietäisi, että elämällä on minulle melkoisen mukavia suunnitelmia jo ihan lähitulevaisuudessakin.
Se sisäinen pikkutyttöni tahtoisi istua Tower Bridgen siltakiviä vasten parkuen, heittäytyä lopulta maahan makaamaan ja huutaa naama punaisena betonia pienillä nyrkeillä hakaten, että minä en lähde täältä minnekään ennen kuin saan käydä täällä koko kosmetiikan kemian tutkinnon, mutta se ulkoinen aikuisempi minäni yrittää nyt kovasti hillitä tuota pikkuneitiä:

”Älä itke, elämällä on tarjota sinulle aivan mielettömän upeita juttuja jo ihan lähiaikoina. Suostu nyt vain lähtemään täältä kotiin.”

Ainakin lähden täältä todella tyytyväisenä. Otin tästä ajasta kaiken hyödyn irti ja vaikkei jokainen tenttikysymys tai kurssityöni mennytkään ihan sataprosenttisen täydellisesti voin sanoa, ettei mikään jäänyt harmittamaan. Mistään ei jäänyt jälkikäteen tunne, että miksi en lukenut enempää tai että olisin voinut tehdä paremmin. En olisi, sillä tein kaiken niin hyvin kuin osasin ja olen tyytyväinen itseeni.

Hei Suomi, viikonloppuna olen taas siellä!

13 kommenttia artikkeliin ”Itkupotkupatkuraivarin paikka?”

  1. Tervetuloa takaisin pimeään, märkään ja kylmään Suomeen. 🙂 Tsemppiä!

    (En voi estää fyysikonluonnettani: Tiesitkö, että valovuosi on matkan eikä ajan yksikkö? :D)

  2. Tervetuloa takaisin! Voithan opintojen jälkeen lähteä takaisin töihin Lontooseen, jos kaipuu nousee liian suureksi. Ja vaikka Suomessa on tähän aikaan pimeää ja kylmää, niin lunta on ainakin näillä korkeuksilla tullut ihan riittävästi… Sitä ei todenäköisesti Lontoosta löydy.

    • Lunta ei totisesti ole näkynyt, tänään paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. 🙂

      Ehkä täytyy vaan hyväksyä, että minun osaltani Lontoossa asumiset olivat nyt tässä, sillä nyt kun ikää alkaa kohta olla 30 ja elämässä alkaa jossakin vaiheessa olla muutakin kuin vain minäminäminä niin täällä ei välttämättä perhettä kasvateta… Mutta lomalle voi toki aina tulla! 🙂

  3. Amsterdaam will noot be belittled with its personal attractions like the Amsterdam Canal Ring, Rijksmuseum, and the Van Goggh museum.

    A beautiful place, Crete is steeped in historical past and is sure to provide oone thing forr absolutely everyone, be it ancient ruins or sandy
    beaches. The trend among the upper middle class is
    slowly inclining towards more relaxed fordms of family retreats.

    My homepage: villa holidays

Kommentointi on suljettu.