*Sis. mainoslinkkejä
Olen viimeaikoina ollut erityisen kiinnostunut puhumaan rahasta. Aihe on kuitenkin hieman tabu, sillä ne, jotka eivät sitä koe omistavansa eivät useinkaan halua puhua siitä ja jos jollakin sitä taas on ja hän puhuu siitä, koetaan se moukkamaiseksi revittelyksi.
Todellisuudessa meitä ihan perustuloisia ihmisiä, joilla tulee kyllä rahaa ihan riittävästi on kuitenkin valtava määrä ja vaikka emme kylvekään rahassa, on meillä silti sitä sen verran, että siitä riittäisi puheenaihetta. Vanha totuushan kuuluu, ettei ratkaiseva juttu ole suurissa tuloissa vaan pienissä menoissa.
Lue myös: Näin paljon kulutan rahaa kuukaudessa
Minä ja mieheni puhumme paljon rahasta ja puhun siitä mielelläni myös muiden kanssa avoimesti. Kotona meillä ei kuitenkaan koskaan riidellä rahasta, sillä koska siitä on puhuttu niin paljon, on kaikki hyvin selvää, eikä rahariidoille jää tilaa. Tämä onkin minusta tärkeimpiä syitä rahasta puhumiselle.
Rahasta puhuminen aiheuttaa kuitenkin hyvin usein näkemyseroja, erimielisyyksiä ja jopa tosiaan pahimmillaan riitoja. Tämän vuoksi monet ystävät tai edes pariskunnat eivät liiemmin puhu rahasta. Itse koen, että rahasta puhuminen on tärkeää, sillä jos aiheesta ei puhuta, käyttävät monet rahoja eri tavalla kuin muut lähipiirissä olevat ja pahimmillaan se aiheuttaa jopa pahaa oloa.
Monilta ikäviltä tilanteilta voitaisiin kuitenkin kaverisuhteissakin välttyä, kun rahasta puhuttaisiin avoimesti eikä jokaisen tarvitsisi esimerkiksi esittää, että heille on okei aina tavata vain kalliissa kahvilassa tai jakaa kaveriporukan ravintolalasku tasan, vaikka tosiasiassa ärsyttäisi maksaa muiden viinit.
Kaikki nämä ovat juttuja, jotka avoimesti puhuttuna tuskin ärsyttävät ketään, mutta ääneen sanomattomina voivat kaivella mieltä. Jos sanoo kaverille, että nyt on rahat vähän tiukilla, mitäs jos juotaisiinkin kahvit kotona Starbucksin sijaan, ymmärtää kaveri tämän varmasti. Silloin kaverinkin näkeminen on mukavaa, kun ei tarvitse esittää väliinpitämätöntä sen suhteen, että siemailee kurkkuunsa juuri loppuviikon ruokabudjettia. Pahimillaan kun tällaiset jutut voivat tarkoittaa myös sitä, että kieltäytyy toisten näkemisestä kokonaan, koska oma taloustilanne vaivaa.
Aivan oma luokkansa ovat sitten tietysti ne parisuhteen välttämättömät keskustelut, kun ikävimmillään yhteisiä rahoja käytetään niin, että toisen kulutustottumukset ärsyttävät tai jätetään esimerkiksi keskustelematta siitä, kuinka vauvan tulo talouteen vaikuttaa kenenkin nykyisiin tuloihin (ja eläkepäivien tuloihin) ja kuinka tilanne ratkaistaan reilulla tavalla.
Lue myös: Jätän oravanpyörän – elämä ilman palkkatyötä
Uskon, että lähes kuka tahansa voi jonkin yllättävän syyn vuoksi joutua jossakin vaiheessa elämäänsä taloudellisesti ahtaalle eikä sitä pidä hävetä tai varsinkaan salata. Usein homma nimittäin vain pahenee, jos asioista ei puhu. Se vaatii valtavaa rohkeutta, sillä yhteiskunnan silmissä ajatellaan, että velkaantunut on aina tahallisesti sössinyt asiansa, vaikka näin ei tietenkään aina ole. Aina voi sattua jotain yllättävää, joka käynnistää velkaantumisen ketjureaktion.
Meillä tosiaan puhutaan rahasta avoimesti ja kun anoppini oli meillä viime viikolla kylässä, vinkkasi hän erään rahakeskustelun innoittamana minulle ruotsalaisesta TV-sarjasta, johon jäin heti koukkuun.
Lyxfällan on ruotsalainen TV-ohjelma, johon ihmiset voivat hakeutua taloudellisissa vaikeuksissa ja heidän taloutensa autetaan laittamaan kuntoon budjetoinnin ja neuvonnan avulla. Sarja ei kuitenkaan ole (ainakaan näkemieni jaksojen perusteella) mikä tahansa tyypillinen talousohjelma, jossa osallistujalla on taustalla jokin työpaikan menettämisen tai sairauden aikaansaama luonteva syy siihen, että talous on mennyt epätasapainoon.
Ohjelman nimen mukaisesti siinä nimittäin keskitytään ihmisiin, jotka vain yksinkertaisesti käyttäytyvät väliinpitämättömästi omaa taloudellista tilannettaan kohtaan eivätkä ajattele tippaakaan sen seurauksia. He ovat siis joutuneet luksusansaan alkamalla elää luksuselämää ilman siihen riittäviä tuloja.
Tyypillisesti jokaisen jakson tähtenä on yksin elävä tai (joskus perheellinen) pariskunta yhden tai kahden hengen tuloilla, jotka oikeasti riittäisivät kyllä tavalliseen arkeen, mutta joilla nyt tehdään typeryyksiä. Voi siis olla, että osallistuja on vaikkapa parikymppinen nainen, jolle jää kuukaudessa käteen verojen jälkeen 1600 euroa ja hän käyttää puolet siitä vuokraan ja muihin laskuihin, mutta ei yhtään ajattele, mihin hänellä oikeasti olisi sen jälkeen varaa ja elää toistuvasti yli varojensa saadakseen uusia vaatteita, voidakseen juhlia ja matkustaa sekä syödäkseen ulkona.
Osallistujina voi olla myös vaikka pariskunta, jolle jää pakollisten menojen jälkeen pari tonnia, mutta jotka shoppailevat turhuuksia neljällä tonnilla ja joilta on sitten jo useamman kuukauden vuokrat rästissä velkojen keskellä.
Ohjelmaan mukaan lähteneet menevät tietysti joka kuukausi miinukselle ja hankkivat siksi erilaisia luottoja, lainoja ja jopa ylikalliita pikavippejä, jotka pahimmillaan johtavat ikävään kierteeseen, josta voi olla hyvinkin hankalaa päästä ulos korkojen kertyessä. Monet heistä tiedostavat saavansa karhukirheitä, mutta työntävät päänsä ostoskassiin ja jatkavat silti yli varojen elämistä yrittämättä edes tehdä asialle mitään.
Ihmiset siis eivät ajattele, mihin heillä on oikeasti rahaa, vaan ottavat luottoa täysin turhiin asioihin, joita he eivät todellakaan tarvitsisi. Eräskin pariskunta oli shoppaillut videopelejä ja sisustustavaroita vuokrien maksun sijaan ja oli nyt vaarassa joutua lapsineen kadulle.
Useimmat sarjaan osallistuvat käyttäytyvät minusta suorastaan raivostuttavan väliinpitämättömästi tilanteensa suhteen ja juontajien tulee vääntää heille rautalangasta, mitä tapahtuu, jos meno ei muutu.
Haluan kuitenkin uskoan, että ihminen, joka löytää itsensä tuollaisesta tilanteesta tiedostaa normaalisti itse sen ongelmallisuuden eikä siitä tarvitse heille tässä nyt saarnata. Se on epäilemättä kiusallista ja vaatii rohkeutta pyytää apua, mutta mitä nopeammin sen uskaltaa tehdä, sitä helpompaa tilanteesta on päästä ulos. Siksi onkin harmillista, että velkaantumiseen liittyy usein niin vahva häpeän tunne, että sitä halutaan salata ja lumipallon annetaan vain kasvaa.
Uskon tosiaan, että lähes kuka tahansa voi joutua taloudellisesti tiukalle, jos vaikka opiskelujen jälkeen ei ole saanut kerrytettyä säästöpuskuria ja yhtäkkiä työpaikka menee alta. Aina ahdinko ei johdu edes itsestään, vaan joskus sen voi saada aikaan joku läheinen, jota on yrittänyt auttaa, mutta jonka takia onkin joutunut itse pulaan. On ihmisiä, joiden luottotiedot ovat menneet tällaisistakin syistä. Joskus taas ei ole edes ehtinyt vielä päästä opiskelijaelämästä rahan makuun ja raha on siksi tiukilla.
Uskon silti, että monet taloudelliset ahdingot voitaisiin välttää, jos rahasta vain puhuttaisiin avoimesti niin perheen kuin ystävienkin kesken sekä ylipäätään yhteiskunnassa ja juuri sen vuoksi siitä pitää minusta puhua.
Uskon nimittäin myös, että moni on vain tulojensa mahdollistamana rakentanut ympärilleen vähän liian kalliin elämän hieman liian suurella asuntolainalla, vähän liian kalliilla hankinnoilla sekä niillä toistuvilla, aavistuksen liikaa maksavilla arjen valinnoilla ruuasta vaatteisiin ja sisustusesineisiin. Tämän rakentaminen maksaa ja säröjä syntyy herkästi, jos joku osa elämän alati liikkuvassa palapelissa katoaa, eikä kokonaisuuden ylläpitoon olekaan enää varaa kuten ennen. Se ei tarkoita välttämättä henkilökohtaista konkurssia, mutta silti ahdasta tilannetta, joka luo elämään rajoitteita.
Lue myös: Mitä meillä syödään ja paljonko siihen kuluu rahaa?
Rahasta on siis tärkeää puhua, mutta miten ja kenen kanssa? Kaikki eivät halua avoimesti kertoa paljonko tienaavat, paljonko heillä on säästöjä ja lainoja tai kehtaa tunnustaa, mihin rahat menevät – tai mihin ne ovat menneet, kun niitä ei enää ole.
Kun kukaan ei puhu, ei omia päätöksiään voi myöskään verrata muiden valintoihin ja mahdollisesti ehkä tajuta, että oma ruokabudjetti, vaatebudjetti, viihdebudjetti tai alkoholibudjetti on moninkertainen kuin toisilla saman verran tienaavilla.
Koska rahasta puhuminen on tärkeää, mutta rahasta puhuvia ihmisiä on vaikeaa löytää, olen viime aikoina suositellut kaikille jatkuvasti yhtä aiheeseen liittyvää kirjaa. Julia Thurénin Kaikki Rahasta on minusta nimittäin sellainen opas, joka lähes jokaisen kannattaisi lukea, sillä se puhuu rahasta helposti ymmärrettävällä tavalla ja välillä jopa hieman pilke silmässä, mutta silti faktat pöytään latoen.
Kaikki rahasta on kirja, joka selventää kaikkea mahdollista rahan tienaamiseen, lainaamiseen, säästämiseen ja sijoittamiseen liittyen. Kirjasta saa vastaukset kaikkiin niihin joskus jopa vähän hölmöltäkin tuntuviin kysymyksiin, joita ei ole kehdannut kysyä ääneen, koska pelkää vaikuttavansa tyhmältä, mutta jotka oikeasti kannattaisi tietää.
Kirja kertoo myös niistä rahaan liittyvistä asioista, joita ei ehkä tulisi edes miettineeksi, mutta joita on tärkeää miettiä. Tällaisia ovat esimerkiksi avioehto ja testamentti, jotka eivät välttämättä tunne kolmekymppisen häähumuisessa rakkauskuplassa ajankohtaisilta, mutta joista oikeasti pitäisi puhua.
Kirjan kirjoittaja on kolmekymppinen, ihan tavallinen mimmi, jolla on kumppani ja pieni lapsi. Hän ei ole syntynyt kultalusikka suussa, saa varsin normaaleja tuloja ja on muutenkin ihanan perustyyppi, johon voi samaistua. Juliaihminen -blogista tunnettu Julia kiinnostui rahasta, alkoi säästää ja jopa sijoittaa ja puhuu siitä nyt kirjassaan (sekä muuten myös podcastissaan sekä tietysti blogissaan) ihanan avoimesti.
Kirja on minusta mahtava opas, sillä se ei ole suunnattu vain niille, joilla on rahaa, jota sijoittaa. Siinä käydään myös läpi velkaantumista ja neuvotaan, mihin silloin kannattaa ottaa yhteyttää ja mitä sitten tapahtuu. Toisille nämä ovat ajankohtaisia asioita oman tilanteen vuoksi, mutta vaikka ne eivät olisikaan, on niistä silti hyvä ymmärtää, sillä silloin voi myös osata olla avuksi toiselle tai ainakin ymmärtää, mitä velkaantunut läheinen käy läpi – ja olla syyllistämättä.
Kirja kertoo paitsi Julian itsensä kokemuksista ensimmäisistä kesätöistä lainan ottamiseen, asuntojen ostamiseen, sijoittamiseen sekä lapseen liittyviin kustannuksiin ja säästämiseen. Sen lisäksi sen teksteissä on mukana valtava määrä eri alojen asiantuntijoita, joiden rahaan ja talouteen liittyvät haastattelut ovat todella mielenkiintoisia. Kirja sisältää myös runsaasti tavallisten ihmisten pieniä kommentteja ja tarinoita rahasta ja siihen liittyvistä asioista.
Mukaan on myös saatu kiinnostavien tunnettujen henkilöiden ajatuksia heidän omaan talouteensa liittyen. Muutamat näistä saivat minut jopa yllättymään paljonkin, sillä olin ajatellut, että varsinkin kaikki menestyvät puhuvat rahasta ja sijoittavat. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole.
Lue myös: Tarkoittaako halpa ruoka vain tarjoustuotteita?
Kirja olisi tehnyt minulle todella hyvää jo aiemmin, sillä luulin aina viime kevääseen asti, että sijoittaminen on jotain, jota rikkaat ja paljon oppineet sedät tekevät pörssissä, jonne minulla ei ole asiaa tai ylipäätään edes uskallusta – saati sitten edes varsinaista ymmärrystä koko pörssin sijainnistakaan, vaikka olisinkin sinne halunnut. Nykyään olen kiitollinen, että olen löytänyt sen ja alkanut sijoittaa enkä vain lepuuta säästöjäni korottomalla pankkitilillä.
Tämä on minusta loistava kirja, sillä paitsi että se selventää kaikkea mahdollista rahaan liittyvää, auttaa se sen myötä myös puhumaan rahasta helpommin. Aiemmin mainitsemassani Lyxfällan-sarjassa todella moni pitkäänkin yhdessä ollut pariskunta on todennut, etteivät he ole aiemmin puhuneet keskenään rahasta, mikä on minusta aivan hullua. Minulle vakavaksi käyvän suhteen alkumetreillä on jo tärkeää selvittää, että meillä on samantyyppinen suhde rahaan, sillä muutenhan paketissa on heti mukana potentiaalinen pommi, joka voi jossakin vaiheessa räjähtää.
Suosittelenkin tätä kirjaa oikeastaan kaikille, sillä sen lukemisen jälkeen rahaa sekä ymmärtää paremmin että siitä myös on helpompi puhua avoimemmin kun tietää, mistä puhuu. Toisaalta kirja myös muistuttaa, että raha on loppujen lopuksi varsin tylsä puheenaihe ja vain hyödyllinen väline elämää helpottamaan ja unelmia täyttämään. Hetkessä eläminenkään ei tarkoita, etteikö vähän miettisi tulevaisuutta. Rahan ei pidä antaa täyttää ajatuksia liikaa, mutta sen puuttuminen vasta voikin laittaa ajatukset ahtaalle. Rahan kuuluu tuottaa iloa – mitä se kenellekin sitten tarkoittaa.
Kirja teki hyvää kaltaiselleni, aina kovasti säästäneelle kolmekymppisellekin, mutta aivan erityisen hyväksi kokisin sen parikymppisille. Kirja onkin minusta aivan täydellinen lahja jokaiselle nuorelle, joka muuttaa omilleen. Toisaalta uskon, että on olemassa myös valtava määrä yli neljäkymppisiäkin, joille kirjan perusopit tulisivat täysin tarpeeseen.
*Kaikki rahasta -kirjan voi ostaa Adlibriksen verkkokaupasta täältä.
*Kaikki rahasta -kirja löytyy myös äänikirjana ja e-kirjana BookBeatista.
Jos et ole kokeillut BookBeatia aiemmin, voit lunastaa linkin kautta maksuttoman 30 päivän BookBeat-Premium-kokeilujakson, jonka aikana voit kuunnella ja lukea niin paljon kirjoja kuin haluat. Etu koskee uusia BookBeat-käyttäjiä.
Kiinnostava aihe. Jäin miettimään miksi rahasta on vaikea puhua ja huomaan välillä jopa valehtelevani. Olen yksinhuoltaja joten minun odotetaan olevan vähävarainen. Tienaan ihan hyvin. Olen tehnyt hyviä asuntokauppoja ja sijoittanut tuottaviin kohteisiin. Olen aika vaatimaton. Varallisuuteni ei näy päälle päin. Keskihintainen auto, tavallinen rivitalokoti, lapset pelaavat jääkiekkoa…siinä ”statukset”.
Jouduin juuri keskusteluun jossa kauhisteltiin asunnon käsirahan hintaa. Eräs ystäväni sanoi minulle ” sinulla ei ainakaan sellaisia rahoja olisi”. Kyllä minulla on. En vain voinut sanoa sitä, vaan siunailin muiden mukana. Miksi ? Miksi en voi kertoa että olen säästäväinen ja minulla on tilillä ja rahastoissa runsaasti rahaa. Minua olisi nolottanut vaikka oikeastihan asia on sellainen josta voisin olla ylpeä. Perheeni pärjää näin hyvin yhden aikuisen palkalla ! Osaan käyttää rahaa ! Kumma juttu. Muista taidoistani olisin voinut vuolaasti kerskailla mutta häpesin, peittelin taitoani käyttää rahaa..Sillä rahan käyttö on tosiaan taitolaji. Jota voi onneksi oppia esim tuosta mainiosta kirjasta 🙂
Kiitos ihan superhyvästä kommentista! Niin mahtavaa kuulla noinkin, sillä moni on varmasti tuossa tilanteessa juuri siksi, ettei rahasta kehdata puhua ja jos avoimesti kertoo, että itseasiassa on hoitanut raha-asiansa hyvin ja rahaa on siksi kivasti, koetaan se jotenkin leuhkimisena.
Olisi ihanaa, kun rahasta puhuttaisiin avoimemmin eikä tarvitsisi häpeillä sitä, että joko on sössinyt asiansa tai sitten hoitanut ne hemmetin hyvin! Ymmärrän nimittäin täysin, että kummassakin tilanteessa on helposti hyvin kiusallista puhua rahasta – ainakin monessa seurassa.
Varsinaisesti rahasta puhuminen ei hävetä minua yhtään. Mutta olen huomannut, että minun seurassani hävetään puhua rahasta.
Se johtuu siitä, että olen eläkeläinen. 37v ja ollut eläkkeellä jo lähes 10 vuotta, täysin ilman omaa syytäni. En voi sille mitään, että olen sairastanut niin nuorena, että ehdin olla työelämässä vain n.3 vuotta ja sehän näkyy eläkkeessä.
Olen myös kahden lapsen äiti ja naimisissa. Useimmat ystäväni ja tuttavani tietävät ettei mieheni ammatti ole seksikkäimmästä tai rahaisimmasta päästä, sekin vielä!
Joten he ”tietävät” ettei meillä voi olla rahaa.
Ja ovat oikeassa. Varsinaisesti ei olekaan.
Mutta nimenomaan tuo tulojen mukaan eläminen, mistä sinäkin kirjoitit! Se meiltä onnistuu.
Tuttavat yllättyvät aina, kun kuulevat, että asumme maksetussa omistusasunnossa ja meillä on parikin itse maksettua ”hyvämerkkistä” autoa ilman autolainoja. Lisäksi kaupassa ei tarvitse ikinä laskea mitä ostaa, ne ruoat mitä ostamme yms pystymme ostamaan ilman erillisiä laskelmia ja laskutkin maksetaan aina heti sitä mukaan kun niitä tulee. Silti kuun lopussa pystyn siirtämään rahaa säästötilillekin muutamia satasia. Juu, ei se ole paljoa joidenkin tuhansiin, mutta silti. Olisin kauhean kiinnostunut nyt sijoittamisesta, kiitos sinun, joten aion perehtyä Iihen seuraavaksi.
Ne millä meidän rahoilla (yhteensä lapsilisineen kaikkineen n.2900e/kk nettona) kattamaan meidän asumiset ja menot on niinkin ihmeellisillä keinoilla kuin Googlella ja järkevyydellä. Google nyt lähinnä tiedon etsimisellä tarkoituksena.
Kun esim etsimme kotia niin laitoimme aika tavoitteen, aluetavoitteen ja tyydyimme hieman pienempiin neliöihin ja olimme valmiit pintaremppaamaan itse. Asuntovelka otettiin kohtuullisena ja halusimme maksaa sen pois mahdollisimman nopeasti.
Alue ei ollut se keskeisin vaan hyvä, mutta vähän syrjemmässä ja tarkkailimme pidempään asuntoja jne jne. Ihan näitä perusjuttuja.
Autot eivät ole uusia, mutta alle.10v vanhoja. Etsiessämme autoja katselemme koko suomesta, koska meillä on paljon tuttavia ympäri Suomen jotka voivat sitten auttaa meitä esim.käymällä katsomassa ehdokkaita yms. Pikku paikkakunnilta olemme tehneet auto löytöjä!
Ulkomaanmatkailua emme harrasta. Se ei kyllä muutenkaan kauheasti kiinnosta, paitsi noh, Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa käymme kesäisin ja syksyisin tuttavalta vuokraamallamme asuntoautolla.
Jaksan aina toitottaa samaa kavereille. Ne ovat niitä valintoja ja ne eivät niinkään ole rahasta kiinni vaan siitä mitä arvostaa. Kuulostaa kliseiltä, mutta ovat totta.
Rakastan esim.kosmetiikkaa ja saatan tuhlata siihen välillä. En siis ole mikään kieltäytyä jolla ei ole mitään kivaa. En tuhlaa kampaajaan tai kasvohoitoon, koska hoidan hiuksiani, niissä on oma väri ja kampaamosaksilla mieheni leikkaa mun hiukset ja minä olen opetellut leikkaamaan perheen miesten (eli lasteni ja mieheni ja ei, he eivät näytä ”pottapäiltä”, vaan minulta kysellään jatkuvasti missä käytän lapsiani parturissa ja olen saanut leikata jo kavereidenkin poikien tukat), kasvohoitoja teen kotona ja juu, tietenkin siitä puuttuu se luxus, mutta ei se haittaa.
Käytämme paljon kirjastoja, mutta maksamme esim kyllä sitten Netflixin ja HBO nordicin, kun ne ovat asioita joista nautimme, samoin kuin elokuvissa käymisestä ja toisaalta nautin myös hyvistä kirpparilöydöistä, mutta emme kuitenkaan osta kaikkea kirpparilta jne.
Noh, mitä tästä sen enempää. Elämä on valintoja. Isommilla tuloilla saattaisimme asua väljemmissä neliössä vielä paremmalla alueella, saattaisin ostaa kaikki vaatteet lapsille ja itselle uusina, saattaisimmw (tosin tuskin!) matkustella sen 1-2 krt vuodessa jossain kauempana jne jne. Ja näihinpä se tuloerot meidän ja esim.tonnin pari enemmän tienaavan pariskunnan/perheen välillä jo humpahtaisikin.
Tiedän, että olemme hyvin pienituloisia. Meiltä ei silti puutu mitään emmekä todellakaan kitsastele.
Minäkin toivoisin lisää rahakeskustelua. En kerskailua tai kateutta ihmisten välille, vaan enemmänkin asiallista ja suoraa puhetta, kuinka jokainen rahoittaa elämänsä. Sellaista, joka toisi esiin erilaisia kulutusmalleja ja tapoja toimia, avaisi sitä arjen realiteettia.
Olen tällä hetkellä opiskelija, mutta viime kesänä ollessani töissä tuloni ja kuluni olivat seuraavanlaiset:
Palkkaa nettona tililleni 1800, vuokra 400, puhelinlasku 22, sähkölasku 15, seutulippu 30, vaatteet 20. Laitoin noin 1000 euroa säästötilille kuukaudessa ja loput jäljelle jäävät rahat reilut 300 käytin ruokaan ja muuhun elämiseen. Muutaman kerran kuukauden säästötavoite ei aivan onnistunut, sillä vakuutuslaskuja piti maksella (vakuutukset ovat asia johon panostan). Laitoin osan säästetyistä rahoista ASP-tilille ja lopuilla rahoilla elelen tämän lukuvuoden. Niukalla elämä tavalla pärjään hyvin ja elän hyvinkin mielekästä elämää. Opintolainaa en ole tähän mennessä joutunut käyttämään elämiseen yhtään.
Noh, mistä asioista sitten ”luovun”? En maksa suoratoistopalveluista, en kalliista harrastuksesta (kesällä työpaikka tarjosin kuntosalin ja opiskeluaikana kaupungin kuntosali), en juuri käytä alkoholia, käyn kampaamossa vain kerran vuodessa, ostan vaatteet kirpparilta tai tori.fistä ja teen edullista ruokaa, esimerkiksi päivälliseksi
kinkkukiusausta tai aamupalalle Prismasta Extra appelsiini tuoremehua joka maksaa 45 senttiä litralta ja leivon viikoittain leipää. Jos käyn ulkona syömässä, mäkkäri on oikein hyvä paikka. 🙂
En kehtaa kertoa useille opiskelukavereille että tulen itseasiassa oikein hyvin toimeen, vaikka monet ns statussymbolit minulta puuttuvat. Kun joku toinen käyttää vuokra-asumiseen koko opintolainansa ja juo kurkusta alas loput opintotuen, ei siihen kehtaa mennä huomauttamaan että minä haaveilen oman asunnon ostosta.
Jäin miettimään, miten hyvin rahapuhe vertautuu syömis- ja liikuntatottumuksiin liittyviin neuvoihin. Summittainen kalori- ja ravintoainetietous on tärkeää, jotta ymmärtää, ettei iltapalaksi kannata syödä pussillista sipsiä. Samalla tavalla on hyvä ymmärtää koron käsite, jottei haksahda kulutusluottoihin. Toisaalta normaalipainoisen liikunnallisen ihmisen on vaikeaa joskus ymmärtää, miten joku sohvaperuna on päässyt lihomaan 150-kiloiseksi, vaikka nykymaailmassa tilanteen ei pitäisi johtua ainakaan tiedon puutteesta. Itse asiassa taitaa olla niin, että lihavuus vaan kasvaa, vaikka laihduttamiseen ja normaalipainoisena pysymiseen liittyvää tietoa on mediassakin enemmän kuin koskaan ennen.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että rahapuheesta on varmasti iloa monille, niin oon pikkusen skeptinen sen suhteen, vähentääkö se rahaongelmaisten määrää. Sekä rahankäyttö että syöminen ovat suureksi osaksi myös hedonistisia nautintoja, joita voi olla vaikeaa hallita pelkästään järjellä.
Hyvä kommentti, kiitos!
Itse uskon, että siitä on ainakin enemmän hyötyä kuin haittaa. Rahan käytössä on tosiaan hyvinkin suureksi osaksi kyse hyvän olon hankkimisesta, mutta minusta on tärkeää puhua myös siitä, ettei itse rahalla oikeasti saa hyvää oloa kuin korkeintaan hetkeksi tai ettei kalliimpi esine tuo suurempaa tai pidempään kestävää hyvää oloa ja että hyvää oloa voi hankkia myös muualta. 🙂
Tuossa postauksessa mainitsemassani Lyxfällan-ohjelmassa tulee todella selväksi se, kuinka moni käyttää rahaa juuri täyttääkseen jotain aukkoa, joka heillä on sisällään ja kun he saavat puhuttua siitä psykologin kanssa he ymmärtävät, etteivät he koskaan tule tulemaan onnellisiksi vain ostamalla lisää, lisää ja lisää. Uskon, että moni kaipaisi myös sellaista pohdintaa elämäänsä. Minulle se olisi ainakin ollut vuosia sitten hyvästä! 😀
En tiedä elänkö kuplassa, mutta raha puhetta on kyllä viimeisten vuosien aikan pursunnut kaikkialta. Se on levinnyt sijoitus/rahabloggaajista parin viimevuoden aikana lifestyle-blogeihin, kuten tänne. 🙂
FIRE liike on päässyt suomalaisissakin lehdissä esille aika kivasti, joitain vuosia sitten levinnyt jenkkilästä tännekin asti.. Kirjoja on ilmestynyt tosi paljon viimeaikoina, sekä hyviä että huonoja. FB:stä löytyy sijoittajien keskusteluryhmiä.. Porukka on ostanut sijoitusasuntoja lainarahalla ihan hulluna viimevuosina..
Terhi Majasalmella & Unna Lehtipuulla on ollut jo pitkään aivan loistava podcast rahasta (rikastamo). Sitten on nämä Nordnetit sun muut.
Ja ainakin minä tiedän kollegoideni (ex että nykyisten) palkan ja sijoitukset. Musta tuntuu että kyllä näistä puhutaan ihan ääneen ja oikeilla summilla. Ja vinkkejä jaetaan ihan oikeissa keskusteluissa. 🙂
Joo, on ollut tosi inspiroivaa nähdä, että monissa porukoissa ja monissa paikoissa rahasta on alettu puhua enemmän. Sen ilmiön soisi tosiaan leviävän lisääkin! 🙂