Tykkään lukea faktakirjoja ja elämäkertoja, mutta viimeisen vuoden ja varsinkin viimeisten viikkojen aikana olen myös alkanut löytää fiktiokirjojen iloa.
Ennen fiktion lukeminen tuntui vaikealta, sillä koin hulluksi ajatuksen siitä, että lukisin sepitettyjä juttuja, kun maailma on niin täynnä uskomattomia tositarinoita, jotka tarvitsevat tulla kuulluksi.
Koin, että halusin mieluiten lukea hyötyäkseni siitä jotain ja hyödyllisimmältä tuntui tutustua johonkin kertomukseen tosielämästä, tietokirjaan, joka käsitteli jotain faktapohjaista aihetta tai self help -kategoriaan uppoavaan teokseen, jonka koin antavan ajattelemista ja sen myötä parantavan elämänlaatua.
Fiktion valitseminen tuntui niiden rinnalla turhalta.
Lue myös: Tämän vuoksi rakastan kirjastoja
Viime talvena löysin kuitenkin kirjastosta ruotsinkielisen kirjan nimeltä Biblioterapi (kirjoittanut Cecilia Pettersson), joka käsitteli kirjallisuusterapiaa ja sitä, kuinka kirjat voivat tuoda terapian tapaan avun.
Myönnän tarttuneeni kirjaan aluksi sen vuoksi, että ajattelin sen olevan self help -kirja, joka mahdollisesti käsittelisi humoristisella otteella sitä, kuinka itsensä voi (yrittää) pelastaa self help -oppailla.
Olen viimeiset pari vuotta ahminut erilaisia kirjoja antaumuksella ja kokenut, että kirjat todellakin ovat mitä loistavinta terapiaa, joten halusin ilman muuta lukea, mitä joku oli aiheesta kirjoittanut – pilke silmäkulmassa tai sitten ihan vakavalla otteella.
Lue myös: Näin kirjat auttoivat minua toipumaan uupumuksesta
Kirjaa lukiessa kävikin nopeasti ilmi, että kirjallisuusterapia (joka tunnetaan suomeksi myös termillä sanataideterapia) on ihan oikea terapiamuoto, josta voi tosiaan olla monille apua.
Kirjallisuusterapiaa voidaan toteuttaa monilla tavoilla yksilöterapiasta ryhmäterapiaan, mutta sen pääajatuksena on, että omia ongelmia, ajatuksia ja tunteita on helpompi ratkoa ja lähestyä kirjoitettujen tekstien kautta ja yleensä nimenomaan kaunokirjallisuutta hyödyntäen sen sijaan, että yrittäisi itse pukea kaiken sanoiksi.
Kirjallisuusterapiassa siis luetaan ja reflektoidaan valmiita tekstejä.
En ole millään tapaa kirjallisuusterapian asiantuntija, mutta opin, että se on Suomessa jo varsin kehittynyttä ja verkosta löytyy siksi aiheesta paljon asiantuntevaa tietoa.
Suomessa toimii Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys ry ja Suomessa voi jopa kouluttautua kirjallisuusterapiaohjaajaksi ja käydä kirjallisuusterapeuttikoulutuksen.
Lue myös: Kuinka lukea enemmän – 7 vinkkiä
Mitä itse kuitenkin sain omaan elämääni sovellettavaksi aiheesta kirjoitetun kirjan lukemalla oli se, kuinka monella tapaa fiktiokirjoista voi olla apua ja miksi niiden lukeminen ei ole ollenkaan turhaa.
Näiden asioiden ajattelu avasi silmäni fiktiolle uudella tavalla ja herätti kiinnostukseni sen lukemiseen.
Kirjassa nostettiin esiin se tosiasia, että sanoja on jo kautta aikojen käytetty apuna ihmisten lääkinnässä.
Ihmisille on lääkkeiden rinnalle sekä joskus jopa niiden sijaan määrätty avuksi kirjallisuutta, joka on toisinaan voinut olla esimerkiksi uskollista. Shamaanitkin uskovat sanojen voimaan.
Kirjallisuusterapiaa onkin käytetty erityisesti psyykkisiin sairauksiin ja ongelmiin, mutta kirjassa tuotiin esiin, kuinka sairaalassa muistakin syistä olleiden potilaiden on voitu todeta voivan paremmin, kun he ovat lukeneet kirjoja.
Itseasiassa kirjallisuusterapia on kuulemma ollut erityisen kiinnostusta herättävä maailmansotien jälkeen, kun terapian tarpeessa olleita sotilaita on ollut paljon, mutta heille ei ole voitu järjestää yksityistä terapiaa.
Lue myös: Jos haluat hyvän elämän, lue tämä kirja
Kirjallisuusterapiaa voidaan harjoittaa monilla tavoilla yksilöterapiasta itsenäiseen tai ryhmässä tapahtuvaan terapiaa.
Sopivaa kirjaa voidaan lukea yksin ilman keskustelua ja sen sisältöä voi reflektoida itse tai yhdessä kirjallisuusterapiaa vetävän henkilön kanssa.
Vaihtoehtoisesti kirjoja voidaan lukea ryhmässä, jossa kirjoista puhutaan yhdessä ja joissa keskustelua voidaan ohjata.
Joissakin ryhmäterapiamuodoissa osallistujat lukevat valitusta teoksesta etukäteen tietyt sivut ja niistä keskustellaan yhdessä, joissakin taas kirjaa luetaan ääneen yhdessä ilman etukäteistutustumista.
Kirjallisuusterapia on siis vähän niinkuin kirjapiiri, mutta luettava teos on valittu niin, että sen teema sopii yksilön tai saman aiheen vuoksi terapiaa tarvitsevien elämäntilanteeseen.
Joskus luetut kirjat voivat myös olla runokirjoja, joilloin terapia on runoterapiaa.
Kuulemma nykyaikaisen kirjallisuusterapian juuret ovat jo antiikin Kreikassa, jossa masennusta hoidettiin runoudella ja tanssilla.
Lue myös: 3 hyvinvointia lisäävää kirjaa, joita suosittelen kaikille
Kirjallisuusterapiassa kaunokirjallisuuden lukemisesta voi olla apua, sillä lukemalla sopivaa tarinaa, jonka avulla voi käydä oman tilanteen kaltaisia tuntemuksia läpi, mutta kuitenkin etäällä juuri omista kokemuksista, voidaan saada käsiteltyä omia tunteita ja ajatuksia.
Tämä kuulostaa loogiselta, sillä useinhan jossakin tilanteessa olevaa ystävää osaa neuvoa hyvin, mutta itselleen tuntuu olevan vaikeaa antaa neuvoja. On helpompaa käsitellä tilanteita etäältä kuin olla niiden silmässä.
Kirjallisuusterapiassa ajatellaankin, että lukija voi lukemisen kautta identifioida itsensä johonkin kuvitteelliseen henkilöön, joka on vastaavanlaisessa tilanteessa kuin minkä itse on aiemmin läpikäynyt ja lukija voi kirjaa lukiessaan sen myötä elää läpi uudelleen ne tunteet, joita tilanne herätti ja käsitellä niitä turvallisesti, etäällä omasta tilanteesta.
Muiden kirjoittamat tekstit ovat siis työkaluja itsetutkiskeluun, omien kokemusten käsittelyyn ja tunteiden kohtaamiseen.
Kirjallisuusterapiaa tunteva ammattilainen voi auttaa valitsemaan sopivan kirjan, johtamaan siihen liittyvää keskustelua ja olla muutenkin prosessissa avuksi, mutta mikään ei estä antamasta toki varsin amatöörimäistä, mutta silti varmasti ajatuksia herättävää kotikutoista kirjallisuusterapiaa myös itselleen, jos löytää sopivan kirjan.
Kirjan ei välttämättä tarvitse edes olla täyttä fiktiota, vaan usein vain riittää, että voi löytää sieltä käsiteltäväkseen samaistuttavia tunteita ja saada pohdittavaa – esimerkiksi Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt oli minulle uupuneena varsin terapeuttista luettavaa.
Lue myös: Kaksi loistavaa kirjaa uupuneille ja stressaantuneille
Aina fiktiokirjoista ei kuitenkaan tarvitse olla mitään suoraa apua oman mielen käsittelyyn kirjan henkilön kanssa yhteneväisten ongelmien ja ajatusten kautta.
Joskus kirjojen tarjoama apu voi myös tulla siinä muodossa, että ne kaappaavat kertomuksillaan mielen huomion, tarjoavat omille ajatuksille pakopaikan ja tuovat sen kautta mielelle lepoa omasta ajatusmyllystä.
Tämä on ehkä se kirjojen klassisin pelastusrengas, jonka avulla voi kellua pakoon mihin tahansa kuvitteelliseen maailmaan.
Muistan, kun eräs ystäväni kertoi kerran, että hän rakastaa kuunnella iltaisin hirveitä rikoksia käsittelevää podcastia, sillä se auttaa kuulemma häntä nukkumaan paremmin.
Olin tästä aivan hämilläni, sillä sillä hetkellä tällainen toiminta kuulosti minusta kaikelta muulta paitsi rentouttavalta ja hyvää unta edistävältä.
Kirjallisuusterapiaa käsitellyt kirja mainitsi ohimennen tähänkin kuitenkin varsin varteenotettavan selityksen, joka jäi omaan mieleeni jotakuinkin siinä muodossa, että raa’at ja pelottavat kirjat ovat useimmille niin kaukana omasta elämästä, että ne harhauttavat levottomana pyörivää mieltä ja auttavat sen myötä tuomaan rauhaa niiltä oman elämän häiritseviltä ajatuksilta – ne siis tarjoavat niille vaihtoehdon.
Tämä kuulosti aivan loogiselta – omat ajatukset kun voivat olla usein se pahin vihollinen ja itselleen suurin rasite, joten niitä voi haluta sekoittaa joskus kunnolla, jotta ne eivät jauha jatkuvasti samoja, omaa oloa huonontavia keloja.
Lue myös: Miksi luen? 7 tapaa, joilla kirjat ovat parantaneet elämääni
Aina luetun kirjan ei tarvitse kuitenkaan olla mitään kauhua tai murhamysteeriä voidakseen harhauttaa mieltä.
Itse en pidä sellaisista kirjoista ollenkaan, mutta viime viikkoina omaa, hieman liian levottomana vellonutta mieltäni ovat harjauttaneet Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarjan kirjat, jotka ovat täyttä mielikuvitusta, yllättäviä ihmissuhdekiemuroita ja kaikkea sitä, mitä en normaalisti lukisi, mutta jota olen nyt ollut totaalisen koukuttunut lukemaan.
On ollut ihanaa ahmia jotain aivan epärealistista, mutta samalla sellaista, ettei kirjaa ole halunnut laskea käsistään ja tarinaa on tahtonut kuulla aina vain lisää, lisää ja lisää.
Seitsemän sisarta -kirjat ovatkin toimineet kuten koukuttava Netflix-sarja, joka harhauttaa ajatukset oman arjen käsittelystä aivan toiseen maailmaan ja antaa mielen alati jauhavalle myllylle siten pienen tauon.
Kirjallisuusterapian konseptin ja hyvien, uudella tavalla hyödyksi olleiden fiktiokirjojen myötä olen siis alkanut laajentaa lukemistani erilaisiin kirjoihin, mikä on tehnyt minulle hyvää.
Erilaiset kirjat sopivat erilaisiin tilanteisiin ja tunnetiloihin ja tämän tajuamisen myötä erilaisille lajityypeille on alkanut löytyä tilaa myös minunkin kirjapinoistani.
Lue myös: 6 kirjaa, jotka muuttivat elämäni
Kirjallisuus ja lukeminen ovat hyväksi kokonaisvaltaisesti. Tekee hyvää mielelle, kielelle ja ajatukselle. Puhumattakaan mielikuvituksesta. Jokaisen on vaan löydettävä se ”oma juttunsa”, on se sitten Aku Ankka, tietokirjat, ”roskaromaanit”, fiktio tai ihan mikä vaan.
Itse olen levoton sielu ja on vaikea välillä antaa itselleni ”lupa” vaan olla ja lukea ja kas… huomaankin kuinka hartiat rentoutuvat, ahdistavat ajatukset ja kaikki se kiire on hetkeksi poissa… koen myös itselleni tärkeänä että luen kirjaa, en kuuntele tai lue e-kirjaa, vaan ihan vanhanaikaista kirjaa… näiden laitteiden äärellä olen aivan tarpeeksi paljon muutenkin. Vielä pari sivua, sitten nukkumaan… =) ja kun kirja hyvässä kohdassa niin ei voi ihan vielä lopettaa… vaan pari sivua vielä… terapiaa. Rentoutusta. Uuden maailman löytämistä. Uusia elämänkokemuksia. Matkoja toisiin aikakausiin. Kirjoista voi löytää mitä vaan.
Todella viisaita ajatuksia, kiitos kun jaoit! <3
Itse ajattelen myös, että vaikka perinteinen kirja tuntuukin usein hyvältä pitää kädessä ja siinä on jotain ihanan rauhoittavaa ja keskittymistä auttavaa, on ihanaa, että nykyteknologia mahdollistaa kirjojen maailmaan pääsyn myös esimerkiksi niille, joille lukeminen tuottaa vaikeuksia sekä antaa pääsyn sellaisiin kirjoihin, joita ei muuten saisi käsiinsä (esimerkiksi täällä Ruotsissa suomalaisia kirjoja on kirjastoissa melko vähän, joten e-kirjat ovat ihana pelastus).
Suosittelisin lukemaan yleisesti ottaen ainakin nämä:
1. Sinuhe egyptiläinen
2. Suon villi laulu (ihan maagisen kaunis!)
3. He eivät tiedä, mitä he tekevät
4. Kaikki se valo, jota emme näe
5. Satakieli
6. Lopotti
7. Kaikki mitä rakastimme
8. Taivaslaulu
9. Normaaleja ihmisiä
10. Loistava ystäväni, Uuden nimen tarina (ja muut Napoli- sarjasta)
Osa on kotimaista, osa käännöskirjallisuutta, kaikki tarjoavat mahdollisuuden huikeaan tunteiden kirjoon (+ kirjallinen laatu korkeatasoista esim. tyylillisesti, tekstin kuljetuksessa, henkilöiden ja ympäristöjen kuvauksen tai muun tason kautta).
Tässä tulikin tosi monta omaakin suosikkia.
Lisäksi nostaisin listalle Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu. Ihan älytön lukukokemus! Kieli kaunista, lyyristä, osuvaa, paljasta ja muodostaa järisyttävän vastakohdan kirjan aiheiden kanssa.
Kiitos tästä listasta! <3 <3
Minäkin löysin kirjallisuusterapian puolittain vahingossa – tekemällä sitä itse ja sitten tajuamalla, että toiminnalle on olemassa nimikin. Kirjallisuusterapiaa on nimittäin myös kirjoittaminen, jonka tavoitteena on oman hyvinvoinnin lisääminen.