*Sis. mainoslinkin
Ylivoimaisia suosikkipaikkojani maailmassa ovat kirjastot.
Kirjastot ovat paikkoja, joihin rakastan vetäytyä kuljeskelemaan pitkin niiden kirjoilla täytettyjä käytäviä ja kaikkien niiden kirjojen keskellä koen aina erityisen hyvää ja rauhallista oloa.
Minulle kirjasto on paikka, jossa voin rentoutua.
Lue myös: Merkittävin oivallukseni stressini hallintaan
Rakastan kirjastoissa sitä tunnetta, että joku siellä olevista kirjoista voi muuttaa elämäni täysin.
Kirjasto tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia ihan mihin tahansa ja on kutkuttavaa tietää, että hyllyvälien poikki kävellessä silmiin saattaa koska tahansa osua kirja, joka kuiskaa, tai joskus jopa kuin suorastaan huutaa tarttumaan siihen ja sen sisällä voi olla sanoja, jotka saavat yhtäkkiä näkemään maailman aivan eri tavalla.
Joskus kirjastosta löytyy kirja, joka on täynnä uusia ajatuksia, jotka haastavat omia vanhoja ajatusmalleja ja saavat sen myötä muuttamaan omia toimintatapoja, millä saattaa olla lopulta koko elämää muuttava vaikutus.
Joskus taas voi olla, että koko paksusta kirjasta mieleen jää vain yksi pieni ajatus tai lause, mutta silläkin voi olla iso valta ajatuksiin.
Lue myös: Näin kirjat auttoivat minua toipumaan uupumuksesta
Rakastan mennä kirjastoon ja kävellä hyllyltä toiselle kirjan selkämysten nimiä lukien. Jossakin elämäntilanteessa ja mielentilassa joku puhuttelee erityisesti, toisessa toinen.
Joskus jalat kuljettavat yhden aihepiirin hyllylle, joskus taas aivan toisen. Toisinaan sitä saattaa itsekin yllättyä, minkä aihepiirin edestä itsensä yhtäkkiä löytää.
Välillä kirjastoreissussa parasta on se, mitä kirjoja kirjastosta löytää kotiin lainattaviksi.
On kutkuttavaa, kun silmiin osuu kiinnostavalta vaikuttava kirja ja sen saa kantaa kotiin ja antaa sille mahdollisuuden vaikuttaa omiin ajatuksiin.
Aina olennaista ei kuitenkaan ole se, minkä kirjan kanssa kirjastosta lähtee kotiin.
Lue myös: Kaksi loistavaa kirjaa uupuneille ja stressaantuneille
Joskus tuntuu hyvältä vain kulkea pitkin kirjastoa, tarttua kiinnostavalta kuulostaviin kirjoihin, lukea niiden takakantta, selailla niiden sivuja ja sitten lopulta palauttaa ne takaisin hyllyyn.
Välillä riittää kun tietää, että jostakin aiheesta on kirjoitettu kirja ja että jos joskus tarvitsee, sen voi sitten lainata.
Ei sitä hetkeä välttämättä koskaan tule, mutta ei sen tarvitsekaan tulla.
Yksi kirjastojen kiehtovimpia juttuja onkin itseasiassa huomata, mistä kaikesta on kirjoitettu kirjoja.
Välillä on suorastaan hämmentävää nähdä, kuinka joku on voinut kirjoittaa paksuja kirjoja sellaisista asioista, joiden itse kuvittelisi olevan käsitelty riittävän kattavasti jo muutamilla sivuilla.
Itse pitelin juuri vähän aikaa sitten kirjastossa käsissäni paksuhkoa ruotsalaista kirjaa puuron historiasta ja mietin yllättyneenä, kuinka syvällisesti joku on halunnut siihenkin paneutua.
Lue myös: Uskalla unelmoida pienesti
Sellaisten kirjojen näkeminen muistuttaa, kuinka täynnä mahdollisuuksia maailma on ja kuinka inspiroivaa on, että kuka tahansa voi valita minkä tahansa aiheen, joka itseään kiinnostaa ja täyttää elämäänsä siihen syventyen – ja vaikka kirjoittaa siitä kirjan ja tulla sen kautta aiheen asiantuntijaksi.
Ei edes haittaa, vaikka joku muu olisi jo saman aiheen tunnettu asiantuntija, sillä loppujen lopuksi vähintään yhtä ratkaisevaa kuin se, että mitä sanotaan on myös se, kuka sen sanoo, sillä ihmiset ovat halukkaita kuulemaan eri ihmisiä.
Kirjastoissa tajuaa, että jokaisen ajatuksille ja sanoille on maailmassa tarvetta ja tilaa eikä koskaan tarvitse miettiä, onko joku muu jo sanonut samat asiat ja ehkä jopa paremmin – kukaan ei koskaan ole sanonut niitä juuri sinun tavallasi.
Lue myös: Downshiftaus antaa enemmän elämää vähemmällä
Se klassisin asia, jonka kirjoilla täytetty tila antaa, on tietysti mahdollisuus mielen pakomatkaan mihin tahansa maailman kolkkaan tai kenen tahansa omaan maailmaan.
Siinä missä joskus on mukavaa lukea kirjoista elämään konkreettisia vinkkejä antavia neuvoja ja saada ajatuksia herättäviä pohdintoja, voi välillä olla ihanaa vain uppoutua kirjaan, joka kuljettaa mielen pois tosielämästä tai ainakin edes omasta nykyhetkestä jonkun toisen elämään.
Välillä juuri se on sitä, mitä eniten tuntuu tarvitsevan ja kirjat ovat siihen täydellinen tilaisuus.
Tuntuu mielenkiintoiselta uppoutua jonkun ihmisen elämäntarinaan ja saada sen kautta maistiainen jonkun toisen kokemuksista ja siitä, millaista elämä voisi olla jonkun toisen kengissä kävellessä.
Välillä taas on mahtavaa päästä kirjan kautta kokemaan jotain aivan epärealistista ja täysin sepitettyä.
Omaa suosikkipuuhaani on ollut lukea uudelleen aikuisena läpi lapsuuden suosikkikirjojani Pepistä Muumeihin, tutustua kirjojen hahmoihin uudelleen sekä löytää lapsena huomaamatta jääneet yksityiskohdat ja hehmojen persoonat.
Joskus taas tekee hyvää saada lukea jostain, mikä olisi periaatteessa voinut olla totta, mutta ei silti kuitenkaan ole ollut ja mistä lukeminen herättää ajatuksia ja saa käymään läpi erilaisia tunteita.
Välillä ne tunteet voivat olla hyvinkin samaistuttavia ja auttaa käsittelemään läpi omia vastaavia tuntemuksia turvallisen etäisesti jonkun toisen tilanteesta käsin.
Lue myös: Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla
Omat kirjastotapani vaihtelevat laidasta laitaan.
Joillakin kerroilla tiedän, minkä tyyppistä luettavaa olen tullut hakemaan, marssin oikean aihealueen hyllylle ja poimin sieltä kotiin pari kirjaa – ehkä jotain sellaista, mitä olin jo etukäteen selvittänyt hyllystä löytyvän.
Toisinaan taas haluan vain kulkea hyllyltä toiselle ja katsoa, mitä voisi olla tarjolla, mutta en välttämättä lainaa lopulta yhtään mitään.
On vain tuntunut hyvältä nähdä, mitä kaikkea hyllyistä löytyy ja nauttia ajasta kirjastossa.
Toisinaan päätän, että tältä reissulta saan valita lainaan vain yhden kirjan ja käytän siksi erityisen paljon aikaa valitakseni Sen Oikean.
Joskus taas lukuhimo on niin valtava, että kerrytän kirjastosta mukaani ison sylillisen kirjoja ja katselen kirjakasaa tyytyväisenä kotona iloiten siitä, että saan lukea ne kaikki.
Lue myös: Miksi luen? 7 tapaa, joilla kirjat ovat parantaneet elämääni
Ennen otin hieman painetta siitä, että kotiin saattoi toisinaan kulkeutua niin monta kirjaa, ettei niitä ehtinytkään lukea suunnitellusti.
Siksihän ne oli lainattu, että ne pitäisi ehtiä lukea – varsinkin, kun ne vaikuttavat niin kiinnostavilta!
Silloin saattoi tuntea kuin olisi menettämässä jotain tai vähintään jättämässä käyttämättä jonkun suuren mahdollisuuden, kun jonkun lupaavalta vaikuttaneen kirjan eräpäivä vilkkui kalenterissa, vaikka kirjaa ei ollut ehtinyt vielä lukea.
Sittemmin olen alkanut ajatella, ettei se haittaa, jos jotain lainaamaansa kirjaa ei joskus ehdikään lukea – ehkä sen kirjan tehtävä on täyttynyt siinä hetkessä, kun sen löytäminen hyllystä kirjastossa toi ilon tunteen tai ajatus sen lukemisesta kotona on tuonut hyvää oloa.
Voihan kirjoilla olla erilaisia tehtäviä eikä jokainen niistä välttämättä käsitä kirjan kannesta kanteen lukemista.
Lue myös: Mitä äänikirjoja kuunnellessa voi tehdä? – 7 vinkkiä
Itseasiassa usein tuntuu, että kirjastoissa sen parhaan tunteen tuo juurikin se ajatus siitä, mihin kaikkeen yksi kirjastoreissu voi johtaa eikä niinkään se, että lainaa, lukee ja palauttaa jonkun kirjan.
Ehkä kirjastossa onkin parasta juuri se, että siellä on tilaa sekä haaveilulle että toisaalta myös avaimia lähestulkoon minkä tahansa haaveen tai unelman toteuttamiselle eri aiheista kirjoitettujen kirjojen kautta.
Kirjastosta saa tietoa, uusia ideoita ja ajatuksia, toivoa, viihdettä ja ajanvietettä sekä valtavan määrän mahdollisuuksia lähes mihin tahansa – kaikki voi riippua siitä, mihin kirjaan tarttuu ja kuinka kirjan sisältöä kohtelee.
Lue myös: Jos haluat hyvän elämän, lue tämä kirja
Jokaisesta kirjastoreissusta ei kuitenkaan tietenkään seuraa mitään maailmaa mullistavaa, mutta joskus se voi olla alku ketjureaktiolle: yksi kirja johtaa yhden asian pariin, se taas toisen ja niin edelleen.
Joskus kirjastoreissu taas on vain mukavasti vietetty vartti keskellä tavallista arkea ja vaikka sieltä lähtee tyhjin käsin, voi se silti olla ladannut sielua riittävästi.