Kehuin teille vähän aikaa sitten Lumenen kivipuuteria ja hajonneen, hyvin lopuillaan olevan kivipuuterirasian innoittamana heräsi mieleeni kysymys, johon toivoisin teiltä vastauksia:
KOSKA PUUTERI ON TEIDÄN MIELESTÄNNE LOPPU?
Minusta on nimittäin valtavan vaikea päätös päättää, että nyt saa riittää ja tämä kuuluukin jo heittää pois. Pidän esimerkiksi viimeiseen asti kiinni tästä hajonneesta Lumenen kivipuuterirasiasta, jonka pannun pohjalla on reunoja vasten vielä selkeästi vaikka kuinka paljon puuteria.
Koska puuteria on enää vain reunoilla, ei sitä tietenkään ole enää kovin optimaalista ottaa puuterivipalla: puuteria ei tartu vippaan tasaisesti eikä jälkikään siten ole kasvoilla enää niin hyvää kuin se voisi olla.
Olen kuitenkin näissä asioissa jostain syystä suunnattoman pihi, vaikka kotona odottaisi muitakin puutereita käyttövuoroaan eikä kyseessä ole edes mikään kallis tapaus. Usein nimittäin jopa murskaan puuteripannun reunoille jääneet rippeet ihan vaan voidakseni hyödyntää nekin ja ollakseni ihan täysin varma, että jokainen irtiotettavissa oleva tuotteen murunen on varmasti käytetty ennen poisheittoa.
Tiedän, että joukossanne on varmasti kanssani samanlaisia. Mutta veikkaan myös, että joukossa on niitä, jotka sanovat, etteivät todellakaan jaksa taistella puuterinjämien kanssa vaan että puuteri lentää vaihtoon viimeistään siinä vaiheessa, kun enää reunoilla on tuotetta sentin tai parinkin levyisesti.
Mihin joukkoon te kuulutte?
Kyllä se puuteri käytetään viimeiseen muruun asti keinolla millä hyvänsä! 😀
Täällä yksi pihi – tällä hetkellä yhdessä puuterissa on vain parin millin verran pannun toisella sivulla, mutta mikäs siinä, loppuun pitää käyttää 😉
Itse kuulun tähän murskaaja-joukkoon. Mulla riittää puuteri vielä yli kuukauden tolla kikalla, niin onhan se jo selkeetä säästöä 😉
Ostan uuden puuterin hyvissä ajoin odottamaan ja otan sen käyttöön, kun vanha on loppunut. Ja vanha puuteri loppuu, kun se todellakin loppuu. Ei tulisi mieleenkään heittää roskiin puuteria, jota on noin paljon jäljellä. Puuterin otto tuosta vippaan on tekniikkakysymys eikä lainkaan vaikeaa. Mielestäni se ei ole pihiyttä vaan järkevää toimintaa. Niin ja reunoja murustelen lopuksi minäkin!
En yleensä huoli käyttööni kivipuutereita lainkaan, yksi syy on tuo hankala kuluminen keskeltä eikä reunoilta. Olen enemmän irtopuuterityyppiä, ja silloin puuteri loppuu kun olen saanut joka hiukkasen ravistettua ulos.
Anyway, Go, Virve! 😀 on mielestäni oikein säästää puuterin viimeisimmätkin reunukset käyttöön! Esimerkillistä, ellen sanoisi. Kun vielä kerran käytin kivipuuteria, vipalla kaavin reunuksetkin pois. En näe syytä heittää puuteria pois jos pannu näkyy vaikka neliörasian toisessa päässä, eikä toisessa. Kauhistuttaa ajatus.
Käytän pääasiassa muutamia kokeiluja lukuunottamatta samaa puuteria rasia toisensa jälkeen (Benecoksen kivipuuteri sävyssä Porcelain, täältä blogista aikoinaan bongattu, kiitos!) ja kerään useamman liki loppuneen puuterijämän varastoon ja kun niitä on kasassa riittävästi (ehkä 4-5, vähän jämämääristä riippuen), murskaan ne jauheeksi ja yhdistän kaikki yhteen rasiaan, lorautan pisaran alkoholia sekaan ja sotken massaksi, josta saa tiivistettyä rasiallisen ihan käyttökelpoista puuteria, kunhan kuivahtaa. Tämä jämistä koottu rasiallinen on vielä ihan käyttökelpoinen ainakin arkimeikkiin. Jämistä koostettua puuteria en tosin enää käytä uudelleen, se saa poistua palveluksesta sitten kun reunoilla on tavaraa tosi vähästi, ehkä n. 1,5 cm leveydeltä ja jo aika ohuelti.
Kyllä mä kans käytän ihan viimeiseen muruseen saakka 🙂 Levitän puuterit kuitenkin siveltimillä, enkä noilla vipoilla. Siveltimen kanssa pääsee rouhimaan ne pienetkin puuteripölyt irti pannusta.
Itselläni on juurikin tuon näköisiä rasioita tälläkin hetkellä useampi laatikossa. Koen olevani liian pihi heittämään niitä pois ennen kuin olen edes yrittänyt rääpiä irti kaiken mitä rasiasta lähtee – mutta sitten olenkin korkannut jo uuden puuterin jotain erikoistilaisuutta varten, johon olen halunnut laittautua kunnolla. Kuten sanoit, ei noilla rippeillä saa enää samaa jälkeä aikaiseksi kuin täydemmällä kappaleella. Ja sinne ovat nuo jääneet pyörimään :'D olen kyllä päättänyt että vanhimmat saavat lentää roskiin, ja uudemmat "vajaat" laitan arkipäiviksi käsilaukun meikkipussiin meikin korjailua varten. Jos sattuisi sinne hajoamaan, on sotku pienempi ja samoin ketutus, verraten siihen jos olisi kyseessä uudempi ja täydempi puuterirasia.
Haha, minä murskaan loput ja pyrin käyttämään viimeisenkin hippusen 🙂
Tietysti se on loppu sitten, kun kaikki on käytetty! Kamala ajatus heittää hyvää tuotetta roskiin:)Yleensä tosin irrotan nuo reunajämät ja pressaan ne uudelleen keskelle. Toimii ihan hyvin, tosin ei enää kestä matkalla mukana kuljettamista. Sitä varten joutuu sitten avaamaan sen uuden kappaleen.
Minä kulutan aivan loppuun 🙂 Rikon ja hienonnan puuteria rasiassaan jokaisella käyttökerralla tai siirrän kaiken lopun purnukkaan. Mua suoraan sanoen pöyristyttää ajatus heittää noin paljon hukkaan!
Mä käytän kanssa ihan loppuun asti. Jos ei vipalla saa niin siveltimellä onnistuu.
Jep, käytän vihoviimeistä murusta myöten ja koitan vielä senkin jälkeen hangata sieltä epätoivoisesti jotain rippeitä aamukiireessä kun en ole muistanut ostaa uutta, haha 😀
Kokemuksen rintaäänellä, Virve. Olet käytellyt puuteriasi likaisella vipalla, koska tuota kertymää ei tule tohon keskelle jos pesee/ vaihtaa vipan riittävän usein. Tiedän, koska Lumenen kivipuuteri on vakikäytössä. Ja viimeiseen "pisaraan" nämä käytetään!!
Niinhän se on, että kun vipalla painaa rasvaista ihoa niin siihen vippaanhan se rasvaisuus myös siirtyy. Tunnustan, että vippaa saisi välillä kyllä pestä useamminkin. 🙂
Toki käytän aivan loppuun asti, omasta mielestä mikään tuote ei ole loppunut ellei se ihan oikeasti ole loppunut! Ja tuntuisi kamalalta tuhlaukselta heittää aivan käyttökelpoista tuotetta roskiin. Enemmän tulee käytettyä irtopuutereita mutta kivipuutereitakin on muutama ja varmaan kun niistä alkaa loppu lähestyä niin murskaan jämiä tyhjään irtopuuterirasiaan ja käyttelen sieltä sitten. Käytän vipan sijaan jonkunlaista sivellintä tai kabukia joten kyllä sinänsä on helpompaa pyöräytellä tosi reunoiltakin puuterit siveltimeen.
Olen saanut sen opin, että kivipuuteristakin otetaan puuterihuiskulla / isolla siveltimellä, ei vipalla = kevyempi, kuulaampi tulos! Ja näin ne viimeisetkin murut voi hyödyntää…
Minä taas rakastan käyttää vipalla juuri siksi, että tahdon painella iholle mattaiselta tuntuvan pinnan. En pidä yhtään siitä vähänkään klähmäisestä pinnasta, joka huiskulla levitettynä tulee. 🙂
Hihi hauska kysymys! Mä olen kyllä pihi, mutta puuterituotteet joutaa roskikseen kyllä vaikka reunoilla olisi vielä tuotetta jäljellä. Kyse on ehkä enemmän siitä, että tuossa vaiheessa olen jo ostanut seuraajan. Jota tietty täytyy päästä käyttämään pian! Eli joo, heitän vielä käyttökelpoista tuotetta pois… 🙂
Ihan viimeiseen muruseen asti käytetään 😀
Vihoviimeiseen pisaraan täälläkin! 😀 Mutta apua, tuo puuteripannu on kyllä ihan hirveä sana!!! 😀 :'D
Minä olen aina puhunut kosmetiikka-alan ihmisten kanssa pannusta tuota metallista osaa tarkoittaessani, johon mm. luomivärit ja puuterit on pressattu. Onko sille joku parempi sana? 😀
Saatan heittää sitten kun puuteria on enää pari milliä reunojen kulmissa enkä jaksa murskata, mutta muuten pyrin käyttämään loppuun. Sienellä saa kyllä tasaisesti otettua vähäisestäkin määrästä, kun hankaa sienen reunoja yhteen.
Rapsin reunapalat irti ja murskaan pölyksi ennen kuin siirrän ne irtopuuterirasiaan. Usein teen mieleisiäni sävy- ja koostumussekoituksia (irto)puutereista muutenkin, joten nuo jämät katoavat sinne kuin itsestään.
Kaikki käytetään minkä irti saa 🙂
Ihana kuulla, että muutkin ovat nuukaa porukkaa! 🙂
Haha, mä en oo ikinä kuullutkaan sanaa puuteripannu… 😀 Mulla se on vaan rasia. Ja viimeiseen pisaraan murustelija minäkin. 🙂
Pannu on siis tuo metallinen osa puuterirasian sisällä johon puuteri on pressattu. 🙂
Puuteri on loppu, kun sitä ei enää ole lainkaan. Hermostuin itsekin ennen muinoin noihin jämärenkaisiin, joiden käyttö oli tuskastuttavaa. Pääsin ongelmasta eroon, kun aloin käyttää vain mineraalimeikkijauheita. Tää tuotteiden käyttö loppuun on mun nähdäkseni hyvin samankaltainen asia, kuin ruokahävikin vähentäminen. Hukkaan menevä ruoka ja jämäkosmetiikka aiheuttavat ihan yhtä lailla turhia ympäristövaikutuksia ja tuhlaavat luonnonvaroja.
Loppuun asti! Sivellin pyörii kuitenkin nätisti pannun reunoilla. 🙂 Paitsi, jos puuteri hajoaa. Murusten kanssa en jaksa pelleillä.