Kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukeminen

Moni on ollut kiinnostunut kosmetiikkatuotteiden ainesosiin liittyvistä postauksista ja yksi ylivoimaisesti toivotuin postaus onkin ollut sellainen, joka auttaisi oppimaan kosmetiikkatuotteiden ainesosaluetteloiden lukemista.

Rakastan postata kosmetiikkatuotteiden ainesosista ja sisällöstä, mutta tähän toiveeseen on ollut hyvin vaikeaa tarttua, sillä kokonaisuus on niin laaja ja jopa monimutkainen aihe käsitellä minulle itsellenikin. Mitä enemmän sitä opiskelen, sitä vähemmän tajuan tietäväni – ja minä sentään yritän kokoajan opiskella lisää.

Kosmetiikkatuotteen ainesosaluetteloa voi oppia lukemaan, mutta se ei silti tarkoita, että ymmärtäisi tuotetta täysin. Suurin ongelma, joka ainesosaluettelon ”lukemiseen” liittyy onkin usein se, kuinka saatua tietoa tulkitaan. Teen itsekin välillä vääriä johtopäätöksiä, kun en tiedä kaikkea.

Lue myös: Tämän vuoksi halvat perusvoiteet menestyvät testeissä

Ainesoaluetteloa on hankalaa oppia ”lukemaan”

Erilaisia kosmetiikan ainesosia nostetaan jatkuvasti esiin hyvässä tai pahassa mielessä ja ajatellaan, että yksittäinen ainesosa määrittelee tuotteen, vaikka oikeasti kyse on kokonaisuudesta, joka on paljon monimutkaisempi juttu.

Kosmetiikan ainesosaluettelon lukemista voisikin verrata puutarhan kasvattamiseen. Se, että osaa lukea siemenpusseista, mitä siemeniä ne sisältävät ja ymmärtää, mitä niiden latinankieliset nimet merkitsevät tai jopa tietää, mihin lajikkeeseen ne kuuluvat, ei vielä tarkoita, että puutarhan saa kukoistamaan viherparatiisina.

Täytyy tietää, millaisessa ympäristössä siemet kasvavat, koska ne istutetaan, kannattaako kaikkia siemeniä kylvää toistensa lähelle ja kuinka mitäkin yksittäistä lajiketta hoidetaan – plus vaikka mitä muuta!

Yksi voi tietää, että jokin kasvi kasvaa parhaiten, kun sen istuttaa tietynlaiseen maaperään, mutta naapurin puutarhassa se kasvaa silti paremmin, sillä naapuri sattuu tietämään myös, millä tavalla maaperää pitää hoitaa ja puskaa trimmata, jotta kasvi kukoistaa.

Saatoin edellä sanoa jotain aivan hullua, koska minulla ei ole rehellisesti sanottuna mitään hajua puutarhanhoidosta. Pointtini onkin juuri se, että ei välttämättä riitä, että osaa lukea ainesosaluettelosta, että tuotteen viides ainesosa on alkoholi tai silikoni, jos ei ymmärrä ainesosien muodostavaa kokonaisuutta tai tiedä, miksi ainesososa on mukana tuotteessa.

Ei ole huonoja tuotteita, on vain erilaisiin tarpeisiin formuloituja koostumuksia.

Lue myös: 3 myyttiä hyaluronihaposta kosmetiikassa

Ainesosaluettelon lukeminen ei ole sama asia kuin ymmärtäminen

Kosmetiikan ainesosaluettelon lukemiseen ei siis ole olemassa mitään oikotietä, sillä aivan kuten puutarhuri on pikkuhiljaa kartuttanut oppinsa, pätee sama myös kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukemiseen.

Kosmetiikkatuote on usein moniosainen kokonaisuus eikä voi ajatella, että riittää kun tunnistaa ainesosalistasta ”hyvikset” ja ”pahikset”, sillä kokonaisuus ratkaisee. Ei nimittäin ole olemassakaan mitään hyviksien tai pahiksien listoja, jotka voisi vain opetella ulkoa.

Ainesosaluettelon lukeminen ei siis ole mitään Afrikan tähden pelaamista. Vaikka ainesosaluettelosta voikin ehkä ajatella bongaavansa erilaisia jalokiviä ”hyvien” ainesosien muodossa, eivät loput ole ennen Afrikan tähden löytymistä kerättyjä turhia hevosenkenkiä tai varsinkaan rosvoja.

Pelkät ”hyvät” ainesosat (tällaisiksi ajatellaan usein esimerkiksi erilaisia luonnonmukaisia tehoaineita) eivät myöskään riitä, jos voiteen koostumus ei ole kunnossa. Oikeanlainen kuljetin saa ainesosat imeytymään iholle ja vaikuttamaan siellä, missä niistä on hyötyä, mutta jos kuljetinjärjestelmä ei ole kunnossa, ei ainesosa välttämättä vaikuta siellä, mistä siitä olisi hyötyä, vaan seisoo vain turhana ihon pinnalla.

Se, että osaa ”lukea” ainesosaluetteloa ei siis välttämättä ratkaise paljoakaan.

Lue myös: Tiestikö, että alkoholi voi jopa tehdä tuotteestasi paremman?

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole masentaa ketään ja väittää, että kyseessä olisi vain pienen sisäpiirin salainen taito, sillä oikeastihan jokainen voi tutustua kosmetiikan kemiaan ja selvitellä tietoa ainesosista ja niiden yhdistelystä. Minusta se on todella hauskaakin ja siinä oppii paljon vähitellen.

Jos siis haluaa oppia kosmetiikasta lisää, on minusta kuitenkin tärkeintä ymmärtää, että ainesosaluettelon lukeminen on pieni ripaus isossa kokonaisuudessa.

Siitä voi olla hyötyä, mutta ei kannata ajatella, että se olisi erityinen supervoima – minäkin teen jatkuvasti vääriä johtopäätöksiä ja opin kokoajan uutta, minkä pohjalta joku edellisellä viikolla huonolta vaikuttanut ainesosa näyttäytyykin minulle yhtäkkiä aivan uudessa valossa.

Ainesosaluettelon lukeminen ei myöskään ole asia, jonka voisi oppia kymmenessä minuutissa yhdestä blogipostauksesta, sillä paitsi että ainesosia on valtavasti, saadaan sekä niistä että ihon toiminnoista jatkuvasti uutta tietoa.

Lue myös: Mitä eteeriset öljyt ovat ja kuinka niitä käytetään?

Perusasioita ainesosaluettelon lukemisesta

Kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon lukemisessa voi kuitenkin päästä alkuun muutamalla perusjutulla.

Tärkeintä on tietää, että ainesosat esitetään ainesosaluettelossa suuruusjärjestyksessä korkeammasta pitoisuudesta matalimpaan. Pääosa tuotteen sisällöstä muodostuu siis kosmetiikkatuotteen ainesosaluettelon alun ainesosista.

Ainesosat, joita on alle yksi prosentti, voidaan ilmoittaa tuotteessa missä järjestyksessä tahansa, mikä mahdollistaa tietysti jopa pienen kikkailun. Joku kuluttajia miellyttävä ainesosa, jota tuotteessa on vaikkapa 0,1% voidaan nostaa ainesosaluettelossa niin, että sen jälkeen tulee vielä 20 muuta ainesosaa, joita kaikkia on myös alle yksi prosentti.

Monelle (minulle ainakin jatkuvasti) on suuri yllätys, millaisina pitoisuuksina jotkut ainesosat toimivat tuotekoostumuksessa parhaiten, sillä enemmän ei ole aina parempi, vaan hyvästä ainesosasta voi tulla jopa ihoa ärsyttävä korkeana pitoisuutena.

Usein kuulee myös sanottavan, että ainesosaluettelon viidestä seitsemään ensimmäistä ainesosaa määrittelisivät tuotteen, mutta minusta näin ei voi automaattisesti sanoa – varsinkaan, kun monet aktiiviaineet vaikuttavat hyvin pieninä pitoisuuksina.

Ainesosien pitoisuuksia ei myöskään voi ainesosaluetteloa katsomalla tietää, mutta kosmetiikan lainsäädäntöön tutustuessa oppii mm. tunnistamaan yksittäisiä ainesosia, joiden pitoisuuksia koskee jokin rajoitus. Niiden sijainnista ainesosaluettelossa voi jo saada vähän vihiä, millaisissa pitoisuuksissa minkäkin aineiden kohdalla liikutaan.

Lue myös: Tämän vuoksi silikoneja ei kannata vältellä

Esimerkiksi salisyylihappoa saa olla tuotteessa vaikuttavana ainesosana korkeintaan kaksi prosenttia ja todella paljon kosmetiikassa käytettyä säilöntäainetta fenoksietanolia (phenoxyethanol) korkeintaan 1%. Jos ne bongaa ainesosaluettelosta voi jo hieman päätellä, millaisia pitoisuuksia niiden jälkeen tulevia ainesosia tuotteessa korkeintaan on.

Esimerkiksi alla olevan hiusnaamion ainesosaluettelossa phenoxyethanol on neljännellä rivillä ja sen jälkeen tulee mm. oliiviöljy, auringonkukkaöljy, avokadoöljy ja karitevoi. Se ei silti tarkoita, että tuote olisi huono, sillä sen alussa on paljon hiuksia hyvin kosteuttavia ja pehmentäviä ainesosia, jotka voivat hoitaa hiuksia hyvin.

Harva kuluttaja myöskään tietää, mitkä ainesosat oikeasti ovat omille hiuksille parhaita tuotekoostumuksessa ja haluaa vain usein uskoa, että vaikkapa joku luonnonöljy olisi paras vaihtoehto, vaikka kuolleessa hiuksissa jokin muu ainesosa voisi saada aikaan paljon paremmin hiusta pehmentävän ja silottavan vaikutuksen.

Ihan yksioikoista kaikki ei muutenkaan välttämättä ole, sillä esimerkiksi salisyylihappoa voi tosiaan käyttää vaikuttavana ainesosana kahden prosentin pitoisuutena, mutta mikäli se on tuotteessa mukana säilöntäaineena, saa tuote sisältää sitä korkeintaan 0,5%. Toisaalta jos tuote on tarkoitettu hiuksille tai kasvojen karvoille ja se huuhdellaan iholta pois, saa se sisältää 3% salisyylihappoa.

Kaikki tällaiset yksittäisiin ainesosiin liittyvät kommervenkit voi kuitenkin tarkistaa kosmetiikan lainsäädännöstä, jonka lukemisesta olen postannut vuosia sitten täällä.

Lue myös: Mineraaliöljy – kosmetiikan pahis vai väärinymmärretty hyvis?

Korkeampi pitoisuus aktiiviainetta ei ole aina parempi

Erityisen tärkeää on kuitenkin huomioida, että tehoaineiden kohdalla enemmän ei aina ole parempi asia ja että moni ainesosa vaikuttaa jo hyvinkin pieninä pitoisuuksina – esimerkiksi hyaluronihapon on todettu vaikuttavan vain 0,1% pitoisuutenakin.

Moni kuvittelee, että haluaa tuotteessaan olevan vaikkapa paljon luonnosta saatavia rasvoja ja öljyjä, mutta oikeasti niistä pääosin koostuva tuote ei välttämättä ole kovin miellyttävä käyttää. Tämän lisäksi se ei välttämättä edes tuo iholle kosteutta, vaan auttaa vain lukitsemaan iholla jo olevaa kosteutta paikoilleen, mutta kaikkien iholla kosteutta ei välttämättä edes ole tarpeeksi.

Kosteusemulsiostakin voi olla jopa 90% vettä (ja juuri vettähän sinne iholle halutaankin, jotta se on kosteutettu) ja loput 10% tulevat sitten niistä ainesosaluettelon muista paristakymmenestä ainesosasta, joista monien pitoisuus voi olla hyvinkin pieni. Usein myös synergia ratkaisee, eli pieni määrä erilaisia ainesosia voi vaikuttaa paremmin kuin suuri määrä yhtä.

Esimerkiksi säilöntäaineiden kohdalla tuotteesta voidaan tehdä hellävaraisempi käyttämällä matalia pitoisuuksia useampaa säilöntäainetta yhdessä. Tuote, jossa on kolmea säilöntäainetta voi siis olla iholle hellävaraisempi ja ”parempi” kuin sellainen, jonka ainesosaluettelossa näkee vain yhden – jälleen asia, jota ainesosaluetteloa lukeva ei välttämättä tule heti ajatelleeksi.

Sama voi liittyä myös pinta-aktiivisiin ainesosiin eli siis niihin, jotka pesevät ihoa. Puhdistustuotteen ainesosaluetteloa lukiessa saattaa helposti katsoa, että ”tässä on niin montaa erilaista pinta-aktiivista ainetta, että tämän on pakko olla todella tujua” ja jättää sen ostamatta, vaikka tosiasiassa useamman pinta-aktiivisen ainesosan yhdistelmä voi saada aikaan isompia misellejä, joiden vuoksi tuote onkin hellävaraisempi kuin vain yhtä pinta-aktiivista ainesosaa sisältävä puhdistustuote.

On myös hyvä muistaa, että kosmetiikkatuotteessa tarvitaan myös niitä ainesosia, joilla ei ole suoraan ihoa hoitavia vaikutuksia, mutta jotka huolehtivat siitä, että kosmetiikkatuotteessa on miellyttävältä tuntuva koostumus (jotta tuotetta on mukava käyttää) ja jotta se säilyy stabiilina (eli sen koostumus ei muutu) eikä siinä ala kasvaa ei-toivottuja mikrobeja (jotka tekevät tuotteesta jopa vaarallisen käyttää).

Lue myös: Mitä on probioottinen ihonhoito?

Yksi asia, jota monet kuitenkin haluavat ainesosaluetteloa ”lukemalla” tarkistaa on, missä vaiheessa ainesosaluetteloa tuotteen markkinoinnin yhteydessä nostetut ainesosat ovat.

Tämä voi olla hyvä idea, sillä jos voiteen mainostetaan sisältävän vaikkapa ruusunmarjaöljyä on ihan mukava nähdä, missä suhteessa sitä on muihin ainesosiin.

Jos ei kuitenkaan ole toisaalta ollut mukana laboratoriossa tutkimassa, minkä verran tuotteessa on oltava ruusunmarjaöljyä, jotta toivottu ja tuotteen lupaama vaikutus tapahtuu tai yrittänyt tieteellisiä tutkimuksia kahlaamalla selvittää optimaalista pitoisuutta, ei ainesosan sijainnista ainesosaluettelossa voi tehdä suuriakaan johtopäätöksiä.

Toki siitä voi silti päätellä, minkä verran arvostusta henkilökohtaisesti antaa yritykselle, joka vaikkapa markkinoi tuotettaan ruusunmarjaöljyseerumina yrittäen selkeästi vedota hypetetyn ainesosan vetovoimaisuuteen, mutta jonka 30 ainesosan luettelossa se on aivan häntäpäässä.

Tuote voi silti olla hyvä ja vaikkapa anti-age-vaikutteinen (ja mahdollisesti sisältää muita vastaavalla tavalla vaikuttavia ainesosia, joiden yhdistelmä on pelkkää ruusunmarjaöljyä tehokkaammin vaikuttava), mutta suoraselkäisempää toimintaa olisi, jos yritys tyytyisi mainostamaan tuotettaan vain vaikkapa ”ihoa kirkastavana anti-age-seerumina” eikä ruusunmarjaseerumina, jos se sisältää sitä vain pienen ripauksen.

Lue myös: Ruusunmarjaöljy pelastaa ikääntyvän ja epäpuhtaan ihon

Kuinka ainesosaluetteloa voi lukea

Suosittelen itse lähestymään hommaa maltilla ilman, että ahmii kerralla liikaa. Tietoa voi kartuttaa pikkuhiljaa asioista oppimalla.

Paras tapa on minusta valita kotoa se oma suosikkituote, jota tykkää käyttää ja tutkia (avoimin mielin), mitä se sisältää. Itse teen tätä jatkuvasti, eli tutkin yhden tuotteen läpi ainesosa kerrallaan ja niin mieleeni jää jotain joistakin ainesosista niiden pikkuhiljaa kertautuessa yhä uudelleen.

Tätä tehdessä nurkkaan kannattaa ehdottomasti heittää vanhanaikainen ajatus siitä, että jos ainesosan nimeä ei osaa kunnolla edes sanoa, olisi se automaattisesti huono ainesosa, jota iholle ei kannata laittaa. Monilla ihan tavallisilla ainesosilla voi olla vähän haastava nimi ja osa ainesosien virallisista INCI-nimistä voi kuulostaa vähän turhan teknisiltä, mikä tekee niistä todellisuutta pelottavampia.

Monilla luonnonmukaisillakin ainesosilla on hämmentän kemialliselta kuulostava nimi ja jo ihan pelkän karitevoinkin nimi on Butyrosperium Parkii Butter, jota lukiessa suurin osa tuppaa hidastamaan hieman lukutahtia ja jopa kompastelemaan. Myös luonnonkosmetiikasta löytyy ainesosia, joiden ei pelkän nimen perusteella ajattelisi edes olevan luonnonkosmetiikkaa.

Lue myös: Uusi ihonhoitotuote aiheutti näppylöitä – kyse voikin olla ihon puhdistumisesta

Paras paikka selvittää ainesosien funktio on CosIng-tietokanta

Se virallisin ja paras paikka selvittää, miksi mikäkin ainesosa on kosmetiikkatuotteessa mukana, on käyttää Euroopan komission verkkosivuston CosIng-tietokantaa. Tietokannasta ainesosaa hakiessa on hyvä muistaa, että oikeinkirjoituksella on väliä (tietokanta ei osaa ehdottaa vähän sinne päin olevia) sekä huomioida, että moni kosmetiikkamerkkikin voi kirjoittaa tuotepakkauksiinsa ainesosan nimen väärin.

Jos tuotepakkauksessa olevalla nimellä ei siis suoraan löyty CosIng-tietokannasta mitään, kannattaa iskea ainesosa Google-hakuun, jolloin Google todennäköisesti osaa korjata, mitä ainesosaa firma on mahdollisesti tarkoittanut.

CosIng-tietokanta listaa kaikki EU:ssa käytössä olevat (ja kielletyt) ainesosat kosmetiikkalainsäädännön mukaisesti ja kertoo, mikä niiden tehtävä tuotteessa on, eli mikä sen ”kosmeettinen funktio” on. Sivuston vasemmasta reunasta löytyy myös kohta ”Functions”, josta klikatessaan päätyy sivulle, joka selventää, mitä mikäkin funktio tarkoittaa.

Suurin osa niistä on hyvin asiaa selkeyttäviä, mutta jos kosmetiikkatuotteiden valmistus ei ole tuttu aihe, voi joidenkin termien kohdalla jäädä epäselvyyksiä. Suomennuksia termeihin löytyy myös Incihaku-sivustolta.

Joskus jonkun ainesosan tietoja CosIng-tietokannasta hakiessaan saattaa myös nähdä, että tietokanta mainitsee ainesosaa koskevista rajoituksista. Esimerkiksi salisyylihapon tiedoissa rivillä Cosmetic restriction näkyy, että aineeseen liittyy rajoituksia ja niistä voi lukea liitteen kolme kohdasta 98 sekä liitteen viisi kohdasta kolme.

Kosmetiikan lainsäädännön lopussa olevat löytyvät myös CosIng-sivun vasemmasta reunasta kohdasta Annexes.

Blogistani löytyy tosiaan myös vanha postaus, joka auttaa lukemaan kosmetiikan lainsäädäntöä. Kosmetiikan lainsäädännön lukeminen voi kuulostaa pelottavalta, mutta lainsäädäntö on oikeastaan aika lyhyt ja helppolukuinen (ja saatavilla myös suomeksi) kun vain kerran tutkii vaikkapa juuri tuon postauksen avulla läpi, mitä se itseasiassa sisältääkään ja miten sitä luetaan.

Suurimman osan siitä muodostavat liitteet, joissa listataan esimerkiksi ainesosia, joiden käyttöön liittyy rajoituksia vaikkapa niiden pitoisuuksien suhteen tai luetellaan, mitä ainesosia EU:ssa saa käyttää aurinkosuojatuotteiden suoja-aineina. Tavallisesti lainsäädännön päivitykset tehdään juuri näihin liitteisiin yksittäisiä ainesosia koskien, eli varsinaista kosmetiikan lainsäädäntöä ei muokata muilta osin.

Lue myös: Toimivatko ryppyvoiteet oikeasti?

CosIng-haussa ainesosan tiedoista löytyy myös mahdollinen riippumattoman Euroopan komission tiedekomitean (SCCS, Scientific Committee on Consumer Safety) antama lausunto ainesosan turvallisuudesta, mikäli se on ottanut tehtäväkseen selvittää sitä ja kertoa asiasta näkemyksensä.

Tällaisia selvityksiä tehdään jatkuvasti ainesosista (kuten vaikkapa parabeeneista) ja tiedekomitea antaa niiden pohjalta lausuntoja, jotta voidaan varmistaa, että EU:n kosmetiikkalainsäädäntö on ajantasalla ja kosmetiikkatuotteet ovat turvallisia käyttää.

Täältä voi esimerkiksi katsoa komitean keväällä julkaistun lausunnon liittyen alumiinin käyttöön kosmetiikassa.

CosIng-tietokannan kautta voi siis selvittää, mikä ainesosan funktio kosmetiikkatuotteessa on, mutta aina sekään ei tietenkään ole selvää. Jollakin ainesosalla voi olla useita funktioita ja riippuu täysin kokonaisuudesta sekä ainesosan pitoisuudesta, mikä sen funktio juuri nimenomaisessa tuotteessa on. Asiasta voi kuitenkin saada tuolta vihiä.

Usein ainesosasta haluaa kuitenkin tietää enemmänkin kuin vain sen pelkän funktion. Esimerkiksi monien luonnonmukaisten ainesosien kohdalla lukeekin niiden vain olevan ihoa tai hiuksia hoitava ainesosa, mutta sivustolta ei saa selitystä siihen, millä tavalla ne hoitavat.

Lue myös: Mitä tuotteita silmänympäryksillä voi käyttää?

Paula’s Choice -sivuston ainesosahaku voi tarjota lisää tietoa

Yksi melko hyvä paikka etsiä lisätietoa yksittäisistä kosmetiikan ainesosista on Paula’s Choice -sivusto, jonka taustalla häärii ”kosmetiikkapoliisina” tunnettu Paula Begoun tiimeineen. Sivustolla myydään Paulan oman brändin tuotteita, mutta myös tarjotaan yltäkylläisesti tietoa kosmetiikan ainesosista ja ihonhoidosta.

Itse kirjoitan yleensä Googleen valitsemani kosmetiikan ainesosan ja sen perään paulas choice löytääkseni nopeasti kaipaamani sivun Paulan sivustolta.

Tällä sivustolla on paljon infoa kosmetiikan yksittäisistä ainesosista ja niitä esitellessä viitataan tavallisesti tutkimustietoon, joten lähteet löytyvät kunkin ainesosan kohdalla sivun lopusta.

Monille kosmetiikka-alan harrastelijoille Paula on Jumalasta seuraava ja hänen sivustonsa onkin täynnä todella hyvää infoa. Ihan yksimielisesti kaikki eivät kuitenkaan asetu hänen taakseen kaikessa, joten oma suositukseni on, että jos sivustolla törmää ainesosaan, jota arvostellaan kovin sanoin, kannattaa googlettaa ainesosasta lisää tietoa, sillä kaikki ei välttämättä ole aina niin mustavalkoista.

Kokonaisuudessaan Paulan sivuilla on kuitenkin paljon hyvää tietoa kaikenlaisista kosmetiikan ainesosista.

Lue myös: Mitkä ainesosat tukkivat ihohuokosia?

Googleta, mutta muista lähdekriittisyys

Monien ainesosien kohdalla Google on iso apu, mutta sieltä löytyy usein myös todella virheellistä tietoa.

Tyypillisimmillään yksittäisiä ainesosia mustamaalataan siksi, että niiden monipuolisuuden vuoksi niitä käytetään eri teollisuudenaloilla ja saadaan ne sillä kuulostamaan totuutta hurjemmilta.

Se, että ainesosa sopii johonkin tarkoitukseen vaikkapa lentokoneiden ja autojen huollossa ei tee siitä automaattisesti kuitenkaan huonoa ainesosaa myös iholle, sillä jo pitoisuuskin ratkaisee paljon.

Ylipäätään suurin osa ainesosiin keskittyvästä pelottelusta liittyy tosiasiassa siihen, kuinka alunperin haitalliset reaktiot ovat syntyneet joko 100-prosenttiselle ainesosalle altistuessa tai muuten vain kosmetiikkatuotteiden sisältämää pitoisuutta korkeampina pitoisuuksina käytettynä – ja usein myös erilaisilla altistusajoilla.

On todella ratkaisevaa, pidetäänko 100-prosenttista ainetta kontaktissa ihon kanssa 24 tuntia vai onko sitä esimerkiksi 0,5% ihonhoitotuotteessa, joka on tarkoitettu huuhdeltavaksi pois iholta.

Varsinkin yhdysvaltalaiset verkkosivut harrastavat paljon turvallisten kosmetiikan ainesosien mustamaalausta sillä, että tietoa poimitaan vähän sieltä täältä ja käytetään sitä väärässä asiayhteydessä juurikin esimerkiksi ajattelemalla, että jos aine on puhtaana iholle haitallista, olisi se sitä myös pienenä pitoisuutena.

EU:ssa kosmetiikan ainesosia tutkitaan paljon ja jokaiselle markkinoille tuotavalle tuotteelle on tehtävä turvallisuusselvitys, josta olen postannut blogiini vuosia sitten. Blogista löytyy myös vanha postaus, joka selventää, mitä kaikkea turvallisuusselvitystä tehtäessä otetaan huomioon.

Hyviä lähteitä saada ainesosista tutkimustietoa ovat erilaiset tieteellisiä tutkimuksia verkossa julkaisevat sivustot. Niissäkin tutkimuksia lukiessa kannattaa kuitenkin huomioida, missä tutkimus on alunperin julkaistu, ketkä ovat sen taustalla ja se, onko tutkimus tehty laboratoriossa soluille tai eläimille (eläinkokeet ovat kosmetiikassa EU:ssa nykyään kiellettyjä) vai oikeille ihmisille sekä kuinka vanha se on, eli onko uudempaa tietoa saatavilla. Myös mm. otannan koko, tutkimuksen toistettavuus, viittaukset ja muut asiat vaikuttavat tietysti sen luotettavuuteen.

(Otan mielelläni kommenteissa asiaa paremmin tuntevilta vastaan vinkkejä siitä, mitä kaikkea tutkimuksia huomioidessa kannattaa huomioida!)

Lue myös: Kiina päivitti eläinkokeita koskevan lainsäädännön – tätä se oikeasti tarkoittaa

Onko erilaisista sovelluksista apua ainesosaluetteloiden lukemisessa?

Vaikka ainesosaluettelon lukemisesta voikin siis suht helposti oppia runsaasti, on kuitenkin paljon kaikkea sellaista, mitä ei opi noin vain tai mitä ei edes tajua omista tiedoistaan puuttuvan – näin minulle ainakin käy jatkuvasti.

Voi esimerkiksi tietää, että dimethicone on silikoni ja tietää myös, miksi sitä käytetään tuotteissa. Sitten kuuleekin, että se, että ainesosaluettelossa lukee dimethicone ei kerro mitään muuta kuin sen, että tuotteessa on tosiaan tuota silikonia, mutta sen INCI-nimi ei vielä kerro, minkä kokoisena  ja juuri ainesosan koko ratkaisee paljon sen ominaisuuksista.

Dimethicone kertoo vain, että pii-happiketjussa kaksi (di-) metyyliryhmää (-meth-) on liittyneenä yhteen piiatomiin (silicone, -icone), mutta siitä ei käy ilmi, kuinka pitkä ketju itseasiassa on ja juuri ketjun pituus määrittelee ainesosan ominaisuudet kuten sen liukoisuuden ja viskositeetin. Dimethiconea voi siis olla monenlaista.

Samalla tavalla ainesosaluettelosta voi tunnistaa vaikkapa hyaluronihapon, mutta ei voi tietää, minkä kokoista hyaluronihappoa tuotteessa on käytetty, eli kuinka syvälle se voi ihossa mennä.

Kosmetiikkatuotteen ainesosaluetteloa voi siis lukea melko helposti, mutta moni asiaan uppoutuva huomaa varmasti lopulta saman, minkä olen itsekin vuosien varrella kokoajan yhä paremmin tajunnut alkuinnon laannuttua: mitä enemmän opin, sitä vähemmän tajuan tuotteesta oikeasti tietäväni ja pelkän sen ainesosaluettelon perusteella tuotetta tuntevani.

Tämä on yksi syy siihen, miksi en suosittele erilaisia kosmetiikkatuotteita niiden ainesosien perusteella määritteleviä sovelluksia muuten kuin siinä tarkoituksessa, että itsellään on yliherkkyyksiä, joiden vuoksi joitakin ainesosia tulee vältellä.

Vaikka ainesosaluetteloa ei siis voikaan oppia lukemaan vain yhden blogipostauksen perusteella toivon, että tämä antoi asiaan kuitenkin edes jotain näkemyksiä ja mahdollisia vinkkejä.

Lue myös: Näin määrittelen, onko ihonhoitotuotteessa hyvä vai huono sisältö

Luetteko te kosmetiikkatuotteiden ainesosaluetteloita?