Tiesitkö, että ruotsalaisuuden sydämessä asuukin minimalismi?

*Sis. mainoslinkin

Uuden elämänvaiheeni mukanaan tuoma kirjojen lukeminen ja kuuntelu (tai välillä suoranainen ahmiminen) on tuonut elämääni todella mielenkiintoisen domio-efektin: yksi kirja laukaisee yhden ajatuksen, saa minut sen seurauksena käätymään toisen kirjan puoleen, kimmottaa tämän vaikutuksesta mieleni kolmannen kirjan pariin ja liike tuntuu tällä hetkellä jatkuvan loputtomiin opetuksia ja ajatuksia antavana reaktiona.

Kerroin vähän aikaa sitten, kuinka ihmisten Facebook-käytöksestä ärsyyntyneenä päädyin lukemaan Idiootit ympärilläni -kirjan uskoen, että sen vaikutuksesta voisin vihdoin ymmärtää, miksi muut käyttäytyvät niin typerästi. Lopputulos oli, että tajusin itse olevani yksi idiooteista, mutta samalla huomasin, miksi toimivan kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että olemme niin erilaisia.

Olin näiden kohta viiden Ruotsissa viettämäni vuoden aikana toistuvasti kokenut ruotsalaiset idiooteiksi ja jopa julistanut täällä blogissakin, etten ylipäätään pidä koko maasta. Tuon lukemani kirjan myötä tajusin kuitenkin, etteivät ruotsalaiset ehkä sittenkään olleet täysiä idiootteja, vaan he vain ajattelevat usein asioista kanssani eri tavalla. Kirjasta valaistuneena ajattelin kuitenkin, että mieleni voisi vihdoin olla valmis antamaan uuden mahdollisuuden Ruotsille ja ruotsalaisuudelle.

Yhtäkkiä aloin jopa ajatella ruotsalaisista aivan eri tavalla ja olin vastaanottavaisempi kurkistamaan, kuinka hyvää elämää voidaan elää toisella, omastani poikkeavalla tavalla. Näiden ajatusten vaikutuksesta poimin kuunneltavakseni äänikirjan, jonka aihe oli jo pidemmän aikaa ollut varsin trendikäs.

Kirja oli nimeltään Live Lagom: Balanced Living, The Swedish Way (kirj. Anna Brones) ja se vaikutti tuovan sopivan kepeän katsaukset ruotsalaiseen sielunmaisemaan. Arvelinkin, että sen kanssa voisi olla hyvä tutustua hieman ruotsalaisten ajatusmaailmaan nyt, kun olin sen suhteen aiempaa vastaanottavaisempi.

Ruotsin lagom on yksi niitä trendisanoja tanskalaisen hyggen rinnalla ja vaikka sana olikin minulle arkikielestä tuttu, olin silti utelias kurkistamaan, mitä sillä itseasiassa tarkoitetaan. Se kun vaikutti olevan niitä sanoja, joille on periaatteessa käännös, mutta joilla on silti käännöstään suurempi merkitys.

Ruotsalainen sana lagom tarkoittaa, ettei jotain asiaa ole liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Sitä on sopivasti. Sanassa on mukana myös ruotsiksi lakia tarkoittava sana lag, eli sen voisi toisaalta ajatella myös viittaavan siihen, että jotain on lain mukaisesti – sen verran siis, että se on kaikille reilua, eli toisin sanoen sopivasti.

Lagom itsessään sanana siis jo tähtää siihen, että kun sen periaatteen mukaan käyttäydytään, saavutetaan hyvä yhteiskunta, jossa kaikilla on tasapuolisesti hyvä olla. Juuri tämä ajatus on minusta ruotsalaisuuden sydämessä.

Niin huvittavaa ja jopa ärsyttävää kuin se minusta vuosien varrella onkin välillä ollut, niin samalla näen kyllä, miksi se on niin hyvä asia. Stereotyyppinen ruotsalainen nyt vain haluaa, että kaikilla on varmasti hyvä olla ja vaikka sen tietysti kuuluukin niin olla, tuntuu täällä välillä, että siitä huolehditaan ihan ylikorostetusti.

Ruotsin voisikin sanoa olevan land of lagom, mutta ruotsalaiset eivät liiemmin itse ajattele tuota sanaa. Silti se on hyvin syvällä ruotsalaisten ajatuksissa. Lagomin voisikin ajatella olevan ruotsalaisille saman asian kuin meille suomalaisille sisun: emme mekään mieti sisua arkisessa toiminnassamme, mutta silti se on se suomalaisin juttu, joka kuvaa kaikkea mahdollista aina sodan ajoista selviytymiseen pimeässä talvessa ja ihan jopa niissä välillä varsin ärsyttävissäkin arjen tilanteissa.

Sisulle ei meistä suomalaisista tunnu olevan suoraa, täysin osuvaa käännöstä, mutta nopeasti ajateltuna uskomme, että lagomille on: suomeksi sopivasti ja englanniksi moderate. Minusta noihin molempiin käännöksiin kätkeytyy kuitenkin itsessään jo negatiivisempi merkitys kuin mitä sanalla on sen alkuperäisessä kielessä.

Nuo käännössanat sanovat minusta jo kuin itsessään, että ei sitten liikaa, tyydy kohtuulliseen – sopivasti ei tosin ehkä niin suorasti kuitenkaan.

Lagomiin ei kuitenkaan liity muuta kuin positiivisuutta ja se tuntuukin olevan todella vahvasti ruotsalaisuuden sydämessä. Kirja antaakin hyvin ideoita siihen, kuinka voi nimenomaan saavuttaa tasapainoisemman elämän, jossa kaikkea on kohtuudella. Aihetta käydään kirjassa läpi työn, kodin, ympäristön ja hyvinvoinnin kannalta.

Lähdin itse  kuuntelemaan kirjaa ajatellen, että se nimenomaan opettaisi minut olemaan enemmän ruotsalainen. Suunnitelmissani on nimittäin tulevana vuonna vihdoin hankkia käytännön syistä Ruotsin kansalaisuus, joten ehkä minun olisi aika oppia vähän ruotsalaisemmaksi.

Huvittavinta kirjaa kuunnellessa oli kuitenkin tajuta, että se oli itseasiassa kirja minimalismista, mitä ei todellakaan olisi automaattisesti hoksannut siihen tarttuessa. Sana lagom määrittää nimittäin minimalismin ytimen aivan täydellisesti: ei liikaa, ei liian vähän – siitähän minimalismissa juuri oli kyse!

Minimalismin tarkoitus ei ole olla askeettista, eli ihmisen ei tule kokea, että häneltä puuttuu jotain. Asioita ei myöskään ole hyvä olla määräänsä enempää, sillä silloin ei ehdi oikeasti nauttia niistä itselleen merkityksellisimmistä jutuista. Tämän havainnon olen tehnyt itse hyvin konkreettisesti liiallisen kosmetiikan kautta. Lagom är best, kuten Ruotsissa sanotaan.

Kun tajusin tämän, minun teki mieli sekä itkeä että nauraa yhtä aikaa. Olen vuosia kironnut ruotsalaisia ja heidän ruotsalaisuuttaan suunnitellen jopa pakoa Ruotsista ja nyt sitten silmäni avatessani tajuan, että tämän koko kansan kansallissana tiivistää sen kaiken, minkä mukaisesti itse elän ideaalielämääni. Hemmetti!

Live lagom -kirja osoittautui siis loistavaksi oppaaksi minimalismiin ja nimenomaan ruotsalaiseen minimalismiin. Kirjassa käsiteltiin paljon hidasta, ajatuksella ja tarkoituksella elettyä elämää, josta puhutaan englanniksi termillä intentional living.

Lue myös: Onpas askeettista – väärinymmärretty minimalismi

Kirjan avainkonsepteja on, että tekee sen, mitä tarvitsee ja hoitaa sen hyvin. Kirjassa nostetaankin esiin ajatus siitä, ettei töitä tarvitse tehdä enempää vaan vain keksiä, kuinka työt voi tehdä paremmin eli tehokkaammin, tulosta paremmin tuottavasti, luovemmin ja enemän yhteistyötä hyödyntäen.

Ajatuksena on, että tällaisella hyvällä työllä sama työ voidaan saada aikaan lyhyemmässä ajassa ja kun työtapojen suhteen olla fiksuja, eli asiat suunnitellaan ja priorisoidaan järkevästi, sujuvat ne paremmin.

Myös tämä ajatus kolahti, sillä olen viimeaikoina yrittänyt parhaani mukaan löytää keinoja juuri siihen, kuinka mahdollisimman vähällä työllä voisi saada enemmän aikaan.

Kiireisyyden välttely oli yksi kirjan kantavista sanomista ja se nostikin minulle esiin hyvin tärkeän kysymyksen: Jos en ole kiireinen, niin kuka oikeastaan edes olen? Mitä oikeasti haluan tehdä ja mistä itse nautin? Mihin tahdon aikani käyttää?

Tämä on ollut minulle viimeaikoina todella merkittävä kysymys pohtia, sillä tunnustaudun täysin tyypiksi, jolla on ihan liian usein kiire. Monesti meillä ei  edes ole aikaa ottaa askelta sivuun ja miettiä, mikä meidät ylipäätään pitää muka niin kiireisinä!

Työelämässä ollessa kiire tuntui olevan läsnä jatkuvasti, mutta näin päivätyöstä poisjäämisen jälkeenkin on tuntunut, että onnistun järjestämään itselleni jatkuvasti kiireen tuntua.

Töiden loppumisen jälkeen olen kuitenkin yrittänyt yhä paremmin selvittää, kuka minä oikeasti olen ja millaisista asioista nautin eniten. On ollut mielenkiintoista kuulostella itseään ja tutkia, mitkä ovat niitä asioita, joihin oikeasti haluan elämässäni keskittyä ja mille haluan varata aikaan.

Nyt kun olen saanut suunnitella jokaisen päiväni aivan omien halujeni mukaan, on noussut hyvinkin tärkeäksi ottaa selvää näistä asioista. Ajalla kun ei itsessään tee mitään jos ei tiedä, mihin sitä haluaa käyttää.

Kirjassa todetaan, että lagomisti eläminen tarkoittaa sellaisen onnellisuuden löytymistä, joka ei tule tavaroista tai palkasta, vaan tasapainoisesta elämästä.

Kirja summaakin osuvasti ajatuksen siitä, että juuri tavaroita vähentämällä ja niiden takana olevaan ihmiseen kunnolla kurkistamalla voidaan löytää iloa siitä, keitä me oikeasti olemme sen sijaan, että keskittyisimme tavaroiden kautta vain siihen, millaisia haluaisimme olla, millaisina haluamme muiden meidät näkevän tai millaisiksi haluaisimme tulla – juuri noistahan tavaroiden hankkimisessa nykyään hyvin suureksi osaksi on nimenomaan vain kyse.

Lue myös: Säästin tavaroita fantasiaminälle, jota ei edes ole olemassa

Kirja selittää paljon myös ruotsalaisten kotien kauneudesta. Ruotsissa koti on elämän keskiössä ja sielläkin noudatetaan samaa lagomin ajatusta. Ruotsalainen koti ei automaattisesti ole minimalistisesti sisustettu, vaikka yksinkertaistettu skandikoti onkin maailmalla tunnettu konsepti. Itseasiassa lähes kaikilla tutuillani kodin sisustus on kaukana minimalistisesta.

Ruotsalaisessa kodissa vallitsee kuitenkin tyypillisesti balanssi esineiden ulkonäön ja käytännöllisyyden välillä. Ruotsalaisessa designissa arvostetaan pitkäikäisyyttä ja esineet halutaan luoda sellaisiksi, etteivät ne hyppää liikaa esiin, mutta eivät silti katoa massaankaan.

Ruotsalainen sanonta kuuluu, että borta bra men hemma bäst, eli vapaasti käännettynä muualla on hyvä käydä, mutta kotona on parasta. Koti tuokin ihmiselle paitsi fyysisen suojan, mutta myös emotionaalisen suojan, jossa tuntuu turvalliselta olla. Ruotsalaisesta kodista pyritään siis luomaan tila, jossa on hyvä juuri nyt.

Kirja ei kuitenkaan tarjoa mitään valmista tsekkauslistaa siihen, kuinka tällainen koti syntyy, sillä ensin pitää määritellä, mikä on juuri itselleen tärkeää. Tavaroiden määrällä ei myöskään ole mitään tekemistä kodin fiiliksen kanssa, vaikka moni jostain syystä ajattelee, että juuri tavarat tekisivät kodin.

Kirjassa puhuttiinkin myös nimenomaan siitä, kuinka paljon on tarpeeksi ja se on asia, jota olen itsekin paljon miettinyt. Joku muu kokee, että minulta puuttuu jotain, kun luovun tavaroista ja minä taas koen, että vihdoin minulla on vain se olennaisin ja tilaa juuri sille, mille sitä haluan.

Lagomisti elämisen yhteydessä puheeksi tulevat tietysti myös ruotsalaiset kahvihetket, joita en ollut itse ennen ymmärtänyt yhtään.

Ne olivat tuntuneet töissä ollessa lähinnä ärsyttävältä työpäivän katkaisijalta ja tuntui typerältä keskeyttää oma hyvä flow ihan vain siksi, että voisi mennä jauhamaan vartiksi kollegojen kanssa niitä näitä. Jätinkin ne lähes poikkeuksetta aina väliin.

Kirja esitteli kuitenkin hyvin ruotsalaisen fika-hetken tärkeyden. Siinä nimenomaan rauhoitutaan hetkeksi kiireen keskellä lataamaan mieltä ja olemaan hetkessä – ja muistamaan, että elämä on muutakin kuin vain työntekoa.

Se on hyvä hetki vaihtaa kuulumisia muiden kanssa ja ylipäätään ladata akkujansa, jotta jaksaa taas tehdä töitä.

Nyt kun mietin asiaa myönnän, että nykyään haluaisin kyllä ottaa osaa työpaikan fika-hetkiin ja voisin yrittää kotonakin ottaa enemmän nimenomaan niitä merkityksellisiä fika-hetkiä, joina kahvia ei vain ryystetä työn ohessa, vaan kahvi juodaan ilman muita häiriötekijöitä hetkestä nauttien.

Kirja tuokin osuvasti esiin, kuinka jokaiselle tekisi hyvää hidastaa ja nauttia hetkestä, kuten ruotsalaiset fikan kanssa tekevät. Mielemme tarvitsee noita hitaita hetkiä, vaikka voimmekin pitää niitä tylsinä hetkinä.

Ne ovat kuitenkin välttämättömyyksiä myös luovuuden kannalta, sillä aivot tarvitsevat tilaa haahuilulle – aivan kuten joitakin päiviä sitten tylsistymistä ja kyllästymistä koskeneessa postauksessanikin totesin.  

Tässä ruotsalaisuuden minulle aivan uudella tavalla avanneessa kirjassa käytiin minusta erinomaisesti läpi sitä, kuinka elämää voi elää paremmin ilman, että kokoajan tarvitsee enemmän.

Se siis opettaa, kuinka hetkestä voi nauttia ja sen sivuilla käsitellään minusta jopa yllättävän monipuolisesti kaikki minimalismissakin yleisesti esiin nousevat teemat kuten multitaskingin välttäminen, mindfulness, kiireen vähentäminen sekä kiitollisuus siitä, mitä itsellään jo on.

Kirja myös muistuttaa, että kiitollisuuden aihe jo itsessään on se, jos meillä on ylipäätään mahdollisuus edes miettiä, kuinka työn ja muun elämän balanssi löytyy eikä meidän vain tarvitse tehdä töitä, jotta rahat riittävät perustarpeisiin.

*Live Lagom: Balanced Living, The Swedish Way -kirjan voi ostaa Adlibriksen verkkokaupasta.

Ruotsalaisesta lagomista on kirjoitettu myös useita muitakin kirjoja. Esimerkiksi Niki Brantmanin Lagom – The Swedish Art of Living a Balanced, Happy Life löytyy äänikirjana Storytelista, jonne voi uutena käyttäjänä lunastaa *30 päivän maksuttoman kokeilujakson täältä.

Kenen elämä kaipaisi vähän lisää lagomia?