Tuntuu, että viimeiset vuodet ovat olleet jatkuvaa kiirehtimistä sekä myös stressaamista. Toimin hyvin pienen stressin puristuksessa ja ehkä se jopa antaa minulle virtaakin, joten voi olla, että siksi jopa tiedostamattani otan kaikesta hieman stressiä.
Viime vuosi oli erityisen stressaava, kun tasapainottelin päivätyön, blogin, kirjan kirjoittamisen ja muiden projektieni välillä. Tämä vuosi on periaatteessa alkanut helpommin, mutta silti tuppaan ottamaan kaikesta vähän stressiä. Jossakin vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua, että se pieni stressi, jonka olin ennen kokenut eteenpäin puskevana voimana, oli alkanut yhtäkkiä olemaan lähempänä lyttyyn painavaa taakkaa.
Kaikki meni hyvin niin kauan kuin sain keskittyä tekemään niitä asioita, joita normaalistikin tein tai lisäämään siihen juttuja oman intoni mukaan. Kun sitten paletilleni tuli yksikin lisätehtävä jonkun kollegani ystävällisestä pyynnöstä tuntui heti, että se on se, joka katkaisee kamelin selän. Joskus se sai aikaan jopa lähes lamauttavan tunteen. Oli monia iltoja, joina mietin, että en halua mennä töihin seuraavana päivänä ja monia aamuja, joina ajattelin, että haluan vain jäädä peiton alle.
Oikeasti en koskaan voisi jättää menemättä töihin ja jos en ole kuoleman kielissä, mutta en kykene menemään konttorille, teen töitä kotoa sohvalta. Varsinkin nyt kun teen vain osa-aikaista viikkoa ja minulle maksetaan palkkaa vain kolmesta työpäivästä, tuntuu entistä vaikeammalta sanoa, että ei voi hyvin ja pitää sairaslomaa. Tuntuu, että saan jo sen verran löysää, että enempää ei kehtaa vaatiakaan ja tarvittaessa vain vaihtaisin työpäivien paikkaa.
Tajusin onneksi alkuvuodesta, että minulla oli vielä valtaosa viime kesän kesälomista pitämättä. En pitänyt kesällä varsinaista lomaa, sillä jotenkin vain oli tuntunut siltä, että koska olin juuri saanut tehdä puoli vuotta töitä Thaimaasta, koki moni minun juuri olleen lomalla. Olisi ollut hassua tulla takaisin ja olla sitten heti taas kuukausi poissa. Koska ruotsalaiset muutenkin lomailevat aina heinäkuussa ja palasin Ruotsiin juuri heinäkuuksi, tuntui suorastaan lomalta saada olla konttorilla lähes yksin ja vain rauhassa tehdä töitä. Elokuussa kaikkien palatessa lomilta alkoikin sitten jälleen hurja puristus enkä olisi edes halunnut vetäytyä siitä sivuun, sillä halusin olla mukana.
Lähdin lokakuussa pariksi viikoksi Etelä-Koreaan lomalle, mutta vietin yhden päivän työtapaamisessa ja kävin useampana päivänä kosmetiikkamessuilla. Muun ajan pyörin pitkin kosmetiikkaliikkeitä periaatteessa lomaillen, mutta silti miettien, olenko vapaalla vai teenkö töitä. Ne olivat joka tapauksessa hyviä ja mukavia viikkoja, joiden aikana sain arkiseen työhöni etäisyyttä ja tunsin rentoutuvani.
Koska lomaviikkoja oli jäljellä vielä kolme ja ylityöpäiviäkin oli plakkarissa useammaksi viikoksi, päätin pitää maaliskuussa lomaa. Tuntui, että tarvitsin sitä todella kovasti. Heitin niiden pitämisestä ajatuksen ilmoille alkuvuodesta, mutta tuntui jotenkin hurjalta uskaltaa lyödä ne lukkoon kalenteriin. En tiedä miksi, sillä nehän ovat minun ansaitsemiani lomapäiviä. Jotenkin silti vain tuntui, että sain jatkuvasti selitellä ruotsalaisille työkavereilleni, kuinka minulla voi olla lomaa maaliskuussa.
Aloitin lomailuni pitämällä viime viikolla pari ylityövapaata ja lähdin Suomeen. Minulla oli muutamia pieniä työjuttuja hoidettavana, mutta viikonloppuna ehdin tavata perhettä ja olla vain. Viettää päivää tokaluokkalaisen veljentytön kanssa ja nähdä sen Oodin, josta kaikki ovat puhuneet. Jutella vanhempien kanssa ja nukkua pitkään. Olla.
Palasin viikon päätteeksi Ruotsiin ja nyt minulla on varsinainen kolmen viikon kesäloma. En ole ihan vielä sisäistänyt, että voin olla kolme viikkoa vapaalla ja muutamat työjutut vaivaavat vielä mieltäni, sillä tiedän, että en vain voi heittää niitä kokonaan sivuun juuri nyt. Yritän kuitenkin parhaani mukaan ottaa rennosti nämä kolme viikkoa ja kuulostella omia tuntemuksiani. Pysähtyä kysymään itseltäni, että mitkä asiat ovat minulle tärkeitä, mistä nautin ja mistä en nauti sekä tekemään pienen katsauksen nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Koska miehellänikin on taukoa keikkailusta, päätimme lähteä reissuun lataamaan akkuja. Tutkimme äkkilähtöjä ja bongasimme edullisesti viikon reissun Egyptiin neljän tähden hotelliin, jossa voimme nauttia täysihoidosta. Kahden hotellin välillä miettiessämme päädyimme valitsemaamme vaihtoehtoon, sillä se oli muuten loistava, mutta kaikki tuntuivat valittavan, että langaton internet toimi huonosti. Se kuulosti täydelliseltä.
Olen mestari makailemaan sohvan nurkassa silloin, kun deadline painaa päälle ja jotain pitäisi tehdä, mutta kun saan luvan kanssa vain olla, en oikein tiedä, miten päin olisin. Jos vain päätän, että tänään en tee mitään tuntuu, että heitän lomapäiväni hukkaan. Nythän minulla olisi aikaa tehdä niitä asioita, joita olen halunnut tehdä. Samaan aikaan en silti oikeasti edes haluaisi tehdä mitään vaan kuvitella vain itseni akuksi, joka asetetaan lepäämään lataustelakkaan toimettomana ja imemään virtaa, kunnes on taas täysissä voimissaan.
Toivon, että saan tämän loman aikana otettua rennosti. Olla sekä tekemättä asioita että tehtyä asioita ja vähän myös mietittyä, olenko menossa kohti sitä, mitä oikeasti haluan vai pitäisikö muuttaa kurssia. Sellaiset realiteettitarkastukset ovat aina välillä hyvästä. Ihan erityisen hyviä sekä usein myös tuloksellisia ne ovat, kun ne tehdään poissa kotiarjesta, etelän lämmössä, vatsa hyvällä ruualla täytettynä ja auringonlaskua parvekkeelta katsellen, viinilasillista hitaasti hyvässä juttuseurassa maistellen.
Vaikka aionkin lomailla, en silti aio pitää blogilomaa. Vaikka tämä on minulle työ, on tämä samalla silti myös rakas harrastus ja henkireikä, jonne saan heittää ulos sekä tietoa että kokemuksia, kevyempää hömppää ja välillä vähän syvällisempiäkin ajatuksia. Blogi on jo pitkään tuntunut minulle sellaiselta turvapaikalta, jonka pariin on aina hyvä tulla ja itseasiassa jopa nautin siitä, että minulla on pitkästä aikaa mahdollisuus omistautua blogille enemmän.
Jos teillä on hyviä vinkkejä stressistä palautumiseen, niin kuulisin niitä mielelläni!
Lue myös:
Kuinka paljon blogin mainoslinkeillä tienaa?
Kirjan kirjoittaminen antoi minulle tärkeän opin
Oma uratarina – Näin päädyin tähän, missä nyt olen
Mulla todettiin viime syksynä vakava työuupumus, burnout. En edes tajunnut asiaa itse aiemmin, mutta kun uniongelmat alkoivat olla enemmän sääntö kuin poikkeus, olin jatkuvasti töissä pahalla tuulella ja kroppakin alkoi reagoida mitä ihmeellisimmillä tavoin, oli pakko istua alas, mennä käymään työpsykologilla ja alkaa selvittää mikä on homman nimi. Nyt, oltuani yli 5kk pois töistä, alkavat viimeisetkin kroppaoireet kadota ja mieli rauhoittua.
Olen nukkunut paljon, neulonut, katsonut Netflixiä, laittanut uusia ruokia, istunut katselemassa viherkasveja, juonut rauhassa kahvia, nähnyt parhaita ystäviä – hengittänyt ja rauhoittunut. Samalla olen varovasti, pikkuhiljaa tunnustellut mieltä, että mitäpä jos vaihtaisikin alaa. Kun on tehnyt pitkän aikaa töitä samassa paikassa, ja sitten onkin yhtäkkiä piitkän ajan pois sieltä, alkaa miettiä kaikenmoista, että onkohan tuo sittenkään sitä mitä haluan loppuelämäni tehdä. Mä en halua tehdä enää tuota, mitä olen nyt tehnyt.
Itse olen ollut huono myöntämään sitä, ettei jaksa. Nyt on ollut pakko oppia, kun piti selittää psykologille että miksi mä istuin siellä hänen huoneessaan. Tässä vaiheessa voin sanoa, että tämän oikeampaa ratkaisua ei mulle olisi voinut olla.
Tää nyt ei ehkä ollut ihan se tarina, mitä halusit kuulla, mutta itselläni tuo neulominen on aina ollut sellainen asia, joka nollaa pään ja rentouttaa. Ekoina kuukausina en tehnyt edes sitä, lojuin sohvalla katsomassa sitä Netflixiä ja koin huonoa omatuntoa siitä, etten (muka) tehnyt mitään, vaikka pidinkin huushollin kunnossa, laitoin ruokaa ym. Nyt osaan jo olla paremmalla omatunnolla tekemättä mitään, koska tiedän että se on mulle hyväksi.
Suosittelen pidempää vaellusta. Niitäkin on sellaisia missä auto kuskaa kamat ja nukutaan hostelleissa, niin ei tarvitse kantaa niin paljon. Vaeltaa voi mm Espanjassa, Alpeilla, Kroatiassa yms. Pelkkä kävely luonnossa päivätolkulla yhteen menoon nollaa kaiken.
Minä en ole oikein oppinut nauttimaan luonnossa olemisesta, mutta täytynee harjoitella. 🙂
Rentouttavaa lomaa! On tosi tärkeetä kyllä oppia tuntemaan omat voimavaransa ja opetella myöntämään, että aina ei vain jaksa ja myös ”ei” on ihan hyväksyttävä vastaus, jos tarjotaan jotain ekstratyötä. Jos aina vaan paahtaa menemään ja ei ikinä ajattele itseään ja omaa jaksamistaan se johtaa loppujen lopuksi burn outiin, joka taas tekee pitkäksi aikaa työkyvyttömäksi, joten kun on ansainnut lomansa/vapaansa niin ne kyllä kannattaa hyödyntää.
Itse huomaan palautuvani ja rentoutuvani parhaiten niin, että en suunnittele yhtään, mitä kaikkea pitäisi tai edes olisi kiva tehdä lomalla, vaan nukun niin pitkään kun nukuttaa ilman herätyskelloa, otan ne päikkäritkin, jos siltä tuntuu ja teen asioita sitä mukaan, kun mieleen juolahtaa joku juttu, mikä olisi kiva sillä hetkellä.
Minäkin tarvitsen arjessa aina niitä vapaapäiviä, joille en ole suunnitellut yhtään mitään ja tuntuu heti, että jos niille on jotain sovittua, ovat ne vähän ”pilalla”. Ne lataavat akkuja. 🙂
Voin kuvitella, että meditaatio ei tule ihan ensiksi mieleen asioissa joita haluaisi tehdä, mutta suosittelen kokeilemaan sitä uudella asenteella, vaikka olisikin jo tullut kokeiltua jo todettua tylsäksi tai mahdottomaksi, kun ajatukset poukkoilee. Itse tiedostin asian tärkeyden, mutta toteutus säännöllisesti oli haastavaa, kun aina oli kaikkea muuta kiinnostavaa ja halusin pyöritellä päässä miljoonia ajatuksia, mielellään yhtäaikaa. Sitten koin ahaa elämyksen, kun löysin ihan loistavia meditaatio appeja, erityisesti 10% happier, joka oli kuin mulle tehty. Se on siis suunniteltu skeptisesti meditaatioon suhtautuville. Vasta siinä tajusin, miten mieli toteuttaa samoja malleja uudelleen ja uudelleen, mutta niitä on oikeasti mahdollista muuttaa ja se auttaa uskomattoman moniin asioihin. Ja hauskinta on se, että se ei vaadi mitään jalat ristissä istumista, vaan sen saa sovitettua ihan normi arkeen. Tykkään tuossa appissa tosi paljon sen erilaisesta lähestymistavasta, videoklippien avulla käydään ensin läpi asiaa ja sitten on vasta harjoitus. Myös muita hyviä sovelluksia on, kuten mm. Calm tai Headspace, kokeilemalla löytää. On vaan mahtavaa, kun pienellä rahalla saada jotain niin hyödyllistä omaan elämään sellaisten ihmisten avulla, jotka asioista tietävät.
Eli siis suosittelen ainakin kokeilemaan ja jos ei yksi tunnu hyvältä niin kokeilemalla löytyy erilaisia. Olen vakuuttunut, että jokainen hyötyy meditaatiosta ja kuten sieltä voi oppia, minuuttikin lasketaan 🙂
Rentouttavaa lomaa!
Hetken aikaa hekottelin itsekseni, että kuinkahan monta duuniprojektia tähän lomaasi mahtuukaan 😀 Mutta tämähän kuulostaa loistavalle, ihan oikea loma!
Ja kun vinkkejä kysyit niin jos sieltä jostain löydät oikean saunan (ei niitä 50-asteisia ruotsalaisia) niin sen parempaa kosmehörhön rentoutumiskeinoa en tiedä kuin pari tuntia saunassa spa-fiiliksissä kaikenlaisia ihonhoidollisia juttuja kokeillen. Sen jälkeen olo kuin uudelleensyntynyt ja fiilis on yhtä aikaa raukea, rento ja rauhoittunut ja silti on täynnä uutta virtaa ja ajatus luistaa.
Ihanaa rentoilua kaikilla niillä tavoilla, joista sinä itse eniten nautit!
On jotenkin ihan liian helppoa jäädä kiinni jatkuvaan stressiin ja pyöritykseen, sitten taas tosi vaikeaa pysähtyä ja osata olla itselleen armollisempi. Oon itse ihan samanlainen ja aika ajoin vedänkin itteni ihan piippuun aivan kuin tajuamatta, viimeksi tilanne pääsi niin pitkälle, että alkoi kulmakarvat ja hiuksetkin tippua päästä ennen kuin ymmärsin pysähtyä. Pää käy hirveillä kierroksilla ja multitaskaa kymmeniä asioita kerralla, mulle paras oppi oli meditoiminen/mindfullness. Olin ihan varma, etten vaan ole niitä ihmisiä joilla se toimii, mutta kappas vaan, syke rauhoittui ja unet alkoi olla yhtenäisempiä. Jos nämä vois olla sun juttu, on Inside Timer hyvä ilmainen sovellus jossa on ohjattuja sekä ohjaamattomia meditaatioita vaikka minkä mittaisina. Tärkeintä kai kuitenkin on, että oppii pysähtymään siihen hetkeen joka on käsillä, eikä mieti mitään muuta♡ Nauti lomasta!