Aloitin tänä syksynä estenomin YAMK-opinnot, joista olen haaveillut siitä lähtien, kun ne muutamia vuosia sitten tulivat tarjolle.
Opinnot ovat antaneet pintaraapaisuja monista mielenkiintoisista aiheista, joihin on sitten ollut mielenkiintoista lähteä vapaa-ajallaan sukeltamaan syvemmälle oman kiinnostuksen pohjalta.
Yksi tällainen aihe liittyy luonnonkosmetiikkaan ja sen nouseminen esille opinnoissamme sai itselläni aikaan todella ison töytäisyn lähteä opiskelemaan ja selvittelemään asioita erityisellä kiinnostuksella.
Lue myös: BookBeat – kokeile äänikirjoja kuukausi maksutta
Luonnonkosmetiikka on erityisesti Suomessa todella trendikästä ja sen suosio kasvaa jatkuvasti.
Meillä Suomessa ja erityisesti monissa muissa Euroopan maissa luonnonkosmetiikan käsite on vakiintunut tarkoittamaan mahdollisimman luonnonmukaista, mielellään jopa luonnonkosmetiikan sertifikaatien vaatimukset täyttävää kosmetiikkaa.
Kaikkialla maailmassa termin käyttö ei kuitenkaan ole yhtä tiukka ja esimerkiksi Aasiassa luonnonkosmetiikalla voidaan tarkoittaa mitä tahansa kosmetiikkaa, joka vain sisältää runsaasti luonnonmukaisia ainesosia.
Esimerkiksi Kiinassa Oriflame ja Origins ajatellaan luonnonmukaisiksi tuotemerkeiksi, kun taas meillä ne ovat tavallista kosmetiikkaa, joka vain sisältää runsaasti luonnonmukaisia ainesosia.
Olen myös postannut blogiini jo aiemmin siitä, kuinka eteläkorealaisilla niin ikään on oma näkemyksensä luonnonkosmetiikasta eikä se ole yhdenmukainen meidän suomalaisten luonnonkosmetiikan käsityksen kanssa.
Tästä aiemmasta postauksestani voi lukea pohdintaa siitä, mitä luonnonkosmetiikka oikeastaan meillä Suomessa tarkoittaa.
Meillä luonnonkosmetiikka ajatellaan usein parempana vaihtoehtona muulle kosmetiikalle, mutta tätä vertailua tehdessä unohdetaan usein miettiä kokonaiskuvaa tai ylipäätään sitä, mitä tarkoittaa, että jokin kosmetiikka on toisenlaista kosmetiikkaa parempaa.
Yksi suurimpia ongelmia luonnonkosmetiikan kanssa on, että me kuluttajat olemme siitä puhuttaessa yleisesti täysin markkinointikoneistojen armoilla.
Kun luonnonkosmetiikan paremmuutta toitotetaan kaikkialla, ei ole ihme, että me kuluttajat uskomme luonnonkosmetiikan olevan kaikille paras vaihtoehto – miksi se ei muka olisi, onhan luonnosta peräisin olevan pakko olla hyvästä, vai mitä?
Kenties isoin kuluttajien keskuudessa kulkeva harhakäsitys liittyykin siihen, että luonnonkosmetiikka on aina vihreä valinta, eli että luonnonkosmetiikan valitseminen olisi vastuullisin ja ympäristönkin kannalta paras teko. Harva tulee edes kyseenalaistaneeksi näitä ajatuksia.
Tosiasiassa luonnonkosmetiikka ei tietenkään automaattisesti ole yhtään sen vastuullisempaa kosmetiikkaa kuin muukaan kosmetiikka.
Itseasiassa luonnonkosmetiikka voi joissakin tapauksissa olla jopa ”tavallista” kosmetiikkaa huonompi valinta ympäristön kannalta. Kaikki riippuu vain siitä, mitä tarkastellaan.
Yleinen ongelma onkin, että koska kuluttaja näkee kokonaisuudesta vain käsissään pitelemänsä tuotteen, perustaa hän kaikki johtopäätöksensä tuotteen vastuullisuudesta siihen, mitä tuotepakkauksessa lukee, millaisilta sen sisältämät ainesosat hänen korviinsa kuulostavat ja millaiseksi hän mieltää tuotteen pakkauksen.
Näihin yksityiskohtiin liittyvät mielikuvat perustuvat usein hyvin pitkälti siihen, millaisille markkinointiväittämille ja muiden kuluttajien jakamille väitteille kukin on altistunut.
Esimerkiksi pakkauksessa käytetty muovi saa helposti aikaan paheksuntaa ja ei-luonnonmukaiset ainesosat samoin. Jos tuotteessa taas on luonnonkosmetiikan sertifikaatista kertova merkki, saa tuote helposti hyväksynnän.
Tosiasiassa kuluttaja ei voi vain nenänsä edessä olevaa tuotepakkausta ja sen merkintöjä katselemalla yleensä arvioida, kuinka vastuullisesti tuote on tuotettu ja onko se edes ympäristön kannalta hyvä vaihtoehto.
Lue myös: Mitä on Clean Beauty?
Luonnonkosmetiikka mielletään usein ekologiseksi ja kestävän kehityksen kannalta parhaaksi vaihtoehdoksi, mutta oikeasti tämä on vain markkinointitiimien sille luoma imago, jonka viestiä monet toistelevat asiaa sen tarkemmin kyseenalaistamatta.
Kuluttaja näkee vain lopputuotteen ja arvioi siksi kokonaisuutta sen perusteella, mitä näkee pakkauksessa, millaista tietoa hän siitä saa sekä kuinka pakkauksen voi kierrättää käytön jälkeen. Tosiasiassa nämä ovat vain hyvin pieni osa kokonaiskuvaa.
Kuluttaja ei voi esimerkiksi tietää, kuinka paljon energiaa ja vettä tuotteessa käytettyjen raaka-aineiden kasvatus, prosessointi, kuljetus ja tuotteen valmistus ovat tuotteen elinkaaren aikana vieneet.
Kuluttaja ei myöskään näe, mitä pakkausmateriaaleja tai kuljetustapoja on käytetty ennen tuotteen päätymistä kuluttajalle.
Käytännössä me kuluttajat olemme siis täysin markkinointitiimien armoilla muodostaessamme mielikuvaa brändien ekologisuudesta, mikä tarkoittaa tietysti myös sitä, että olemme helposti johdettavissa harhaan.
Lue myös: Luomuun totaalisesti hurahtaneet ranskalaiset
Maailmassa on tällä hetkellä yli seitsemän miljardia ihmistä ja väkiluvun ennustetaan kasvavan yli yhdeksään miljardiin seuraavien 30 vuoden aikana.
Maailman nälänhätää ei olla edelleenkään ratkaistu ja väestön määrän kasvaessa on yhä tärkeämpää huolehtia, että kaikki maapallon ihmiset voidaan ruokkia. Kestävän kehityksen ja maapallon rajallisen kantokyvyn vuoksi jo useammassa tutkimuksessa on todettu, ettei nykyistä käytössä olevaa viljelyalaa voi vain lisätä, vaan nykyisistä viljelyalueista on saatava entistä paremmin kaikki irti.
Kun huomioi tämän, tulee väkisinkin miettineeksi, kuinka ekologista ja vastuullista on kasvattaa luonnonmukaisia ainesosia pelkkää kosmetiikkaa varten, kun monia ainesosia voisi valmistaa laboratoriossa vähemmän luonnonvaroja kuluttaen.
Onko vastuullista viljellä esimerkiksi manteleita vain kosmetiikkateollisuuden käyttämää manteliöljyä varten, kun mantelit ovat ravinteikkaita ja niillä voitaisiin ruokkia monia?
Tai onko vastuullista viljellä kosmetiikan käyttöön hehtaareittain ruusuja, kun litra ruusuöljyä vaatii neljä tuhatta kiloa ruusun terälehtiä? Samalla peltoalalla voisi kasvattaa myös jotain ravinnoksi kelpaavaa.
Luonnonkosmetiikassa käytettyihin ainesosiin liittyy runsaasti vastaavanlaisia eettisiä kysymyksiä, kun aletaan arvioida, onko viljelysmaan omiminen kosmetiikkateollisuuden käyttöön oikein, jos ihmiset näkevät samaan aikaan nälkää.
Toisaalta kaikkea luonnonkosmetiikassa käytettyä ei suinkaan viljellä vain luonnonkosmetiikkaa varten, vaan niiden ”parhaiden” ainesosien voisi sanoa tulevan muiden teollisuuden alojen sivuvirtana.
Esimerkiksi kotimainen Lumene, joka ei ole luonnonkosmetiikkamerkki, hyödyntää tuotteissaan mehu- ja hilloteollisuuden sivuvirtana saatavia marjansiemenöljyjä.
Lumene myös valmistaa suurimman osan tuotteistaan Suomessa Espoon tehtaallaan, josta ne jaellaan merkin myyntipisteisiin, joten vaikka ne eivät ole luonnonkosmetiikkaa, voivat ne silti olla kokonaisuutta tarkastellessa paljon vastuullisempia kuin monet ulkomailta Suomeen kuljetetut luonnonkosmetiikkatuotteet.
Lue myös: Tämä luonnonmukainen hammastahna kirkasti hymyni
Luonnonkosmetiikasta puhuttaessa unohdetaan myös usein, etteivät ainesosat ilmesty tuotteisiin sellaisenaan, vaan tuotteen valmistus on edellyttänyt melkoista prosessia.
Maanviljely on vaatinut runsasta veden käyttöä eikä se ole mikään ilmainen itsestäänselvyys, vaikka meidän on Suomen kaltaisessa maassa helppoa ajatella niin. Monissa maissa kärsitään jo nyt vesipulasta ja tilanne tulee epäilemättä pahenemaan tulevaisuudessa.
Myös luonnonkosmetiikan ainesosien viljelyyn varattua maata käsittelevät traktorit sekä muu ainesosia prosessoiva ja paikasta toiseen kuljettava koneisto kuluttavat kaikki usein fossiilisia polttoaineita, jotka aiheuttavat suuren osan kasvihuonekaasupäästöistä – eli siis niistä päästöistä, jotka vaikuttavat ilmastonmuutokseen ja joita nimenomaan halutaan vähentää.
Itse luonnonkosmetiikan tuote ei siis välttämättä sisällä sitä pahaa mineraaliöljyä, mutta mineraaliöljyhän ei tosiaan itsessään ole mitenkään paha ainesosa ja tuotteen elinkaaren aikana on silti voitu kuluttaa valtava määrä fossiilisia polttoaineita.
Oikeastaan jos ollaan ihan tarkkoja, niin nykyisessä maailman tilanteessa mineraaliöljyn käyttö kosmetiikassa on eräällä tavalla jopa ympäristöteko – kosmetiikassa käytetty mineraaliöljy kun on nimittäin öljyteollisuuden sivuvirtatuote, jonka saamiseksi öljyä ei porata, vaan jota eräänlaisena sivuviratana saatuna hyödynnetään, jotta se ei mene hukkaan.
Asia ei kuitenkaan ole tietenkään näin mustavalkoinen. Ympäristön kannalta fossiilisten polttoaineiden kulutusta tulisi tietysti vähentää ja sivuvirtojen kuluttaminen on viesti siitä, että ne kyllä kelpaavat, eli sillä voidaan tavallaan sanoa tuettavan öljyteollisuutta.
Toisaalta koska mineraaliöljyä saadaan tällä hetkellä kosmetiikkateollisuudesta riippumatta, on juuri tällä hetkellä oikeastaan epäekologisempaa valita olla käyttämättä sitä ja sen sijaan kuluttaa vettä ja energiaa sekä varata viljelyalaa kasvattamalla korvaavia ainesosia kosmetiikan käyttöön.
Kosmetiikka-alan suurmpia ongelmia onkin itseasiassa juuri se, että moniin kosmetiikan ainesosiin liittyy valtavasti eri näkökulmia, joista niiden ympäristöystävällisyyttä ja vastuullisuutta voi tarkastella.
Kuluttajat haluaisivat kuulla helppoja vastauksia siitä, mikä on ekologista ja mitä kannattaa välttää tai mitä tulisi suosia, mutta oikeasti kosmetiikkaa ei voi lähestyä näin mustavalkoisesti.
Välissä on kymmeniä harmaan sävyjä ja paras lopputulos syntyy nimenomaan olemalla avoin erilaisille vaihtoehdoille ja lopettamalla ehdottomuuden. Tällaista harmaan sävyjen välillä kulkemista on kuitenkin hankalaa kaupallistaa tehokkaasti myyväksi markkinoinniksi.
Lue myös: Paras luonnonkosmetiikan meikkivoide
Onko sertifioitu kosmetiikka sitten vastaus kaikkeen? Sertifioidussa luonnonkosmetiikassahan otetaan huomioon paljon erilaisia tekijöitä, mutta moni näkee sertifikaateissa paljon ongelmia.
Yksi yleinen ongelma on se, että tiukat sertifiointisäännöt eivät aina takaa, että lopputulos on ympäristön kannalta paras mahdollinen.
Kuulin esimerkiksi eräästä luonnonkosmetiikan valmistajasta, jonka kehittämässä valmistusprosessissa käytettiin luonnonkosmetiikassa yleisesti käytetyn ja hyväksytyn ainesosan sijaan apuna synteettistä ainesosaa, jonka avulla tuotteen hiilijalanjälki saatiin puolet pienemmäksi kuin mitä se olisi ollut luonnonkosmetiikan ainesosaa käyttämällä.
Tämä lopputulos on tietysti ympäristön kannalta paras ratkaisu, mutta aiheutti valmistajalle ongelman: vaikka itse lopputuotteessa ei enää ollut tätä valmistuksessa käytettyä apuainesosaa, ei sertifikaatti sallinut sen käyttöä valmistuksessa eikä tuote voinut siksi saada sertifikaattia.
Tällaiset sertifikaattien aikaansaamat tilanteet eivät siis välttämättä kannusta valmistajia tekemään tuotteistaan ympäristön kannalta parempia, sillä kuluttajat ovat niin kiintyneitä sertifikaatteihinsa, että ilman niitä tuotetta voi jopa olla vaikeaa myydä luonnonkosmetiikan käyttäjille.
Onkin siis jopa esitetty, että luonnonkosmetiikan sertifikaatit tekevät hallaa kosmetiikka-alalle, sillä ne painostavat yrityksiä kiinnittämään huomionsa aivan väärään asiaan, eli kuluttajien miellyttämiseen vastuullisen tuotekehityksen sijaan.
Kun valmistajat tietävät, että kuluttajat tekevät usein päätöksensä sertifikaattien pohjalta, rakennetaan tuote niin, että sille saadaan sertifikaatti eikä suinkaan keskitytä miettimään, kuinka tuote voitaisiin valmistaa niin, että se olisi mahdollisimman vastuullinen.
Mielestäni tällaisia asioita on tärkeää tuoda esiin, sillä markkinoilla on paljon hyviä tuotemerkkejä, joilla ei ole sertifikaattia ja jotka voivat olla jopa vastuullisempia kuin sertifioidut tuotemerkit. Moni yritys kertookin avoimesti tai vähintään kysyttäessä, miksi heillä ei ole sertifikaattia ja taustalla voi olla hyvin järkeviä perusteluja.
On siis hyvä muistaa, että vaikka sertifikaatit ovatkin varmasti monesta kulmasta katsottuna hyvä asia, ei pelkkä sertifikaatti takaa, että tuote olisi ekologisin vaihtoehto.
Jos tuotemerkit voisivat laittaa energiansa ja rahansa mieluummin vastuullisempien tuotteiden suunnitteluun ja valmistukseen sertifikaateista stressaamisen sijaan, voisi alalla mahdollisesti olla jopa paremmat mahdollisuudet kehittyä.
Täyttämällä verkkoa ja lähipiiriä mustavalkoisilla ”luonnonkosmetiikka on parempaa” -hokemilla saatetaan usein vain tehdä hallaa koko kosmetiikkateollisuudelle ja sen kestävälle kehitykselle – varsinkin jo mukaan otetaan vielä pelotteluun perustuvia elementtejä, jotka pohjautuvat usein asiayhteydestä irrotettuihin väittämiin ja syytöksiin, joille ei ole tieteellisiä todisteita.
Lue myös: Ruotsalaiset ja luonnonkosmetiikka – yhtälö, joka ei toimi
Itse koen, että sen suurimman ongelman kosmetiikkateollisuuden vastuulliselle kehittymiselle aiheuttaa mustavalkoinen ajattelu ja se, että asioihin halutaan yksinkertaisia vastauksia.
Tässä aiheessa niitä ei tosiaan ole olemassa, joten kaikenlaisella ehdottomuudella ja harmaan sävyjen kieltämisellä ongelmia vain lisätään.
Se, että jokin tuote on luonnonkosmetiikkaa ei tosiaan tarkoita, että se olisi vastuullisempi kuin tuote, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa.
Mielestäni meidän kuluttajien kannalta onkin olennaista tajuta, ettemme voi tietää vain pelkkää lopullista tuotetta arvioimalla, onko kyseessä vastuullinen tuote vai ei – varsinkaan, kun vastuullisuutta tulisi tarkastella kaikista kestävän kehityksen näkökulmista, eli ympäristön, ihmisten ja talouden kannalta.
Valitettavan usein markkinointi kuitenkin johtaa meitä harhaan antamalla meidän uskoa, että luonnonmukainen tarkoittaa automaattisesti vihreää valintaa, eli vastuullisinta vaihtoehtoa.
Markkinoilla on kuitenkin tietysti lukuisia luonnonkosmetiikan merkkejä (sekä ei-luonnonkosmetiikan merkkejä), jotka on valmistettu huomioiden vastuullisuus kaikissa tuotteen elinkaaren vaiheissa.
Minusta on kuitenkin hyvin tärkeää tiedostaa, ettei luonnonkosmetiikka tosiaan tarkoita millään muotoa automaattisesti vaihtoehtoa, joka olisi kestävän kehityksen kannalta paras valinta.
Luonnonmukaisuuden korostaminen on vain paikallisilla markkinoilla suuresti korostuva markkinointitermi, jonka viljelyn lisäätymistä kuluttajien käytös ja mustavalkoinen ajattelu lietsoo.
Ei siis kannata ajatella, että valitsemalla luonnonkosmetiikkaa tekisi automaattisesti ympäristön kannalta paremman valinnan.
Kun mielen pitää avoimena ja markkinointia muistaa kyseenalaistaa, syntyy usein paras lopputulos.
Koska kuluttajan on tosiaan usein vaikeaa tietää tuotteen kokonaisvaikutuksia, on vastuulliseen kulutukseen usein yksinkertainen keino: ostaa vain sen, mitä taatusti käyttää ja käyttää mahdollisimman vähän.
Tämä ei tarkoita, että kosmetiikasta nauttimisesta tarvitsisi kokea syyllisyyttä ja ottaa omantunnontuskia siitä, että ihonhoitorutiinissa on muitakin vaiheita kuin vesi ja saippua.
Mielestäni olennaista on se, että käyttämänsä tuotteet valitsee huolella, jotta ne sopivat varmasti omiin tarpeisiin ja että ne valitut tuotteet käytetään viimeiseen pisaraan.
Tästä aiemmasta postauksestani voi katsoa 10 vinkkiäni vastuulliseen kosmetiikan kuluttamiseen.
Kiitos hyvästä ja mielenkiintoisesta postauksesta! Oon miettinyt näitä samoja asioita paljon viime aikoina, ihanaa kun teit niistä näin kattavan postauksen 🙂
Ajattelen samoin kuin sinä. Koska emme voi mitenkään tietää koko totuutta, niin voi tehdä sen mihin voi itse vaikuttaa. Ostaa vain ja ainoastaan ne tuotteet mitkä varmasti käyttää loppuun asti, ja ostaa uuden vasta kun edellinen tuote on käytetty lähes loppuun. Frantsilalla ei ole sertifikaatteja käsittääkseni juuri niistä syistä mitä mainitsit. Ajattelen myös näistä ulkomaisista tuotteista samoin kuin maataloutta opiskellut ystäväni sanoi luomuelintarvikkeista. On turvallisempaa ostaa kotimaista ei luomua, kuin ulkomaista luomua koska joka paikassa ei olla yhtä rehellisiä kuin täällä ja täällä normielintarvikkeetkin on usein puhtaampia kuin ulkomaiden luomut. Lisäksi köyhemmissä maissa on paljon korruptiota, joten mahdolliset luomutarkastuksetkaan eivät aina ole rehellisiä. Eikä me täältä käsin päästä katsomaan kummasta pellosta ne raaka-aineet on kerätty. Kotimaisesta tuotteesta annettuihin tietoihin voi myös varmemmin luottaa. Jos Italiassa väärennetään jopa juustoja, niin voi vain kuvitella mitä köyhemmissä maissa saatetaan rahan eteen tehdä. Ja ainahan voi kotimaista ostoa perustella myös sillä, että jollain kohdalla sen kuljetukseen käytetyt polttoainemäärät ovat pienemmät kuin toiselta puolelta maapalloa tuotujen tuotteiden vastaavat.
Mä olen myös ymmärtänyt, että sertifikaatit on tosi kalliita. Frantsilalla ei varmaan ole varaa/halua/tarvetta hankkia sellaisia. Eivätkä tähtää maailmanmarkkinoille. Mä ajattelen tasan samoin myös kotimaisuudesta ja luomusta. Etelä-Euroopassa asuneena ja katselleena vaikkapa peltoja 8-kaistaisten moottoriteiden varsilla tuli aina mieleen… Ranskassa asunut kaverini kertoi, kuinka EU-tarkastaja oli odotettu ja kestitty vieras, koska hän tuli kertomaan mitä nyt on säädetty ja miten se kierretään.
Kiitos Virve jälleen loistavasta kirjoituksesta! Sertifikaateista usein puhuttaessa unohdetaan myös että se on ihan puhtaasti bisnestä ja aika kallistakin sellaista. Monet pienet ja vastuulliset brändit jäävät ilman sertifikaattia ihan vain siitä syystä että rahaa siihen ei ole. Ja sitten ollaan mainitsemassasi tilanteessa jossa kuluttaja ei osta koska sertifikaatti. Aihe on hankala keskusteluaihe juuri mustavalkoisen ajattelutavan ja tietynlaisen fanaattisuuden vuoksi.
Niin tässä törmätään taas siihen, että kuluttajia ei oikeasti kiinnosta. Ei kiinnosta ottaa selvää eikä tietää, jos se on hankalaa. Ihan niin kuin kaikilla muillakin elämän osa-alueilla. Ei nykyistä länsimaista yhteiskuntaa ja teollisuutta muutoin olisi edes olemassa. Mä väitän, että kaikki vaikuttaa kaikkeen niin paljon, ettei kenenkään ole mahdollista osoittaa mitään täysin ongelmatonta tuotetta tai brändiä tai toimijaa. Siinä vaiheessa, kun tuote on helposti poimittavissa mukaan Prismasta, sen matka sinne on jo niin pitkä, että sen varrella on tapahtunut enemmän kuin yksi tai kaksi kompromissia.
Oikeastihan yksilön kannalta ekologista toimintaa olisi kuluttaa vähemmän. Niin kuin sanoit. Mutta kun se ei ole kivaa. Vaikka käyttää sitä mitätahansashamppota vähemmän/laimentaa. Pestä hiukset harvemmin. Käyttää vähemmän vettä tai viileämpää vettä jne.
Sitten voidaan keskustella myös siitä, onko ylipäätään ekologista yrittää pystyä ruokkimaan nykyistä väestöä? Tai sen kasvua? Miksi niillä manteleilla ylipäätään pitäisi mahdollistaa lisää ruokittavia suita? Siitäkin voidaan olla montaa mieltä, olisiko se ylipäätään oikein ratkaisu? Vai se, että tämä ja/tai seuraavat luontosuhdekriisipandemiat rajoittavat kaikkea liikennettä ja teollisuutta ja pyyhkäisevät väestöä reilusti pienemmälle nopeasti? En minä tiedä.
Eikä kai luonnonkosmetiikan ole edes alunperin ollut tarkoitus olla ympäristön kannalta paras? Vaan itsekkäistä syistä, omalle iholle paras ja haitalliseksi katsottujen kemikaalien välttelyä, koska niitä ei haluta omaan elimistöön? Viherpesu ja ekologisuus ja muu on laajentunut siihen ympärille myöhemmin. Trendien myötä. Nää on kyllä niin mielenkiintoisia ja ajatuksia herättäviä aiheita. Ja tärkeitä nostaa esiin, kiitos!
Kiinnostava kirjoitus. Olet oikeassa ettei viljelysmaata ole käytössä loputtomiin, eikä sen vuoksi kaikkea kosmetiikkaa voida koskaan valmistaa vain luonnossa viljellyistä kasveista. Itse ajattelen että mielummin käytä iholleni aina mahdollisimman luonnollisia aineita ja mahd. vähän keinotekoisia. Toki en ole tässä ehdoton, mutta kosmetiikalta haen aina hoitavuutta ja siksi en ymmärrä miksi esim. mineraaliöljyä tulisi iholle laittaa, vain koska jollain erikoisella tapaa ajateltuna ekologista?! Nämä sivuvirtoina saadut öljyt voi hyvin autoteollisuus hyödyntää.
Mitä sertifikaatteihin tulee, nehän on syntyneet sen vuoksi ettei luonnonkosmetiikalle ole omaa lainsäädäntöä, jolla kitkettäisiin pois viherpesun. Ne ovat tosiaan monella tapaa syntyneet kuluttajia helpottamaan ostoksissaan, jotta jokaisen ei tarvitse alkaa opetella inci-nimiä ja pystyy luottamaan ettei tuote sisällä tiettyjä ainesosia ja toiminta eettistä. Sertifikaatit valvovat myös hyvin tarkasti tuotteen valmistusprosessia ja sitä mistä raaka-aineet tulevat. Sertifikaatit ovat kalliita toki, eikä pienimmillä valmistajilla ole niitä varaa heti hankkia, mikä on tietysti sääli. Ajattelen että niiden tulee maksaa, jotta pystyvät ylläpitämään laadukasta ja luotettavaa järjestelmää. Koneisto on heillä toki hidas eikä aina uusimmat ekologiset tavat tuottaa raaka-ainetta ole vielä ehtinyt läpäistä heidän prosessejaan. Mielestäni sertifikaatit eivät tietenkään ole välttämättömyys, mutta monet valmistajat haluavat ne nimenomaan myynnillisistä syistä, kuluttajat ostavat silloin tuotteen helpommin.
Ajattelen itse että luonnonkosmetiikkaa valmistavat yritykset ovat tuotantoprosseissaan monella tavalla ekologisempia jo heti alunperin. Tehtaissa käytetään uusiutuvaa energiaa, pakkausmateriaalit valitaan huolella, tehdään yhteistyötä vain eettisten ja ekologisten yhteistyökumppaneiden kanssa, hyödynnetään muun teollisuuden sivuvirtoja ym. Tietenkään tämä ei päde kaikissa luonnonkosmetiikkaa valmistavissa yrityksissä täydellisesti, mutta hyvin usein tällainen lähtökohtana on. Puhuit siitä, että viljelyksillä vettä käytetään paljon ja sato saatetaan kuljettaa saastuttavilla autoilla paikasta toiseen. Nämä ovat varmasti totta ja kannattaa muistaa, että koko kosmetiikkateollisuus käyttää näitä luonnollisia aineita, vaikkakin tavanomainen kosmetiikka vähemmän. Vastuulliset valmistajat kuitenkin keräävät parhaansa mukaan sadeveden talteen ja kastelevat viljelykset niillä.
Vähän erikoista oli ottaa kasteluveden yhteydessä esiin se, ettei kaikkialla riitä vettä edes juodakseen. Nämä paikat eivät välttämättä ole lähelläkään viljelysmaita ja vaikka olisi, ei tarkoita, että vettä silti päätyisi jokaiselle vaikka viljelykset loppuisivat. Toki ruokaa sen sijaan sillä maalla voisi ehkä viljellä ja se olisi parempi vaihtoehto.
Olen kuitenkin samaa mieltä, ettei luonnolliset ainesosat ole aina jokaisessa tilanteessa parhaita ja juurikin ennemmin clean beauty ajattelun tulisi olla yleisempi tapa toimia ja vähentää mustavalkoisuutta siitä, että toinen on aina paha ja toinen hyvä.
Uskon, että luonnonkosmetiikan suurempi suosi on vaan tehnyt hyvää koko alalle. Tavanomaisen kosmetiikan valmistajat ovat joutuneet muuttamaan omia toimintatapojaan ekologisemmiksi ja kuluttajat vaativat yhä avoimempaa toimintaa ihan jokaiselta taholta.
Loistava kirjoitus, kunpa kuluttajatkin tajuaisivat nämä asiat. Itse olen jo joitain vuosia pohdiskellut näitä ja miettinyt, että eikö laboratoriossa valmistettu kosmetiikka (synteettinen) ole lopulta ekologisempaa kuin tosiaan suuria energiamääriä vievä viljely ja tuotteiden tai ainesosien tuonti toiselta puolen maapalloa. Okeastaan tietynlainen viherpesu ja – sokeus on ruvennut jo vähän ärsyttämään.
Tämä on tosiaan mielenkiintoinen ja monitahoinen aihe! Yksi tärkeä pointti raaka-aineen tai tuotteen ekologisuudesta jäi tästä kirjoituksesta mielestäni uupumaan: tuotteen raaka-aineiden biohajoavuus sekä niiden vaikutukset ja mahdollinen kertyminen ympäristöön/maaperään/vesistöihin. Tämä on varmasti monelle luonnonkosmetiikan käyttäjälle tärkeä tekijä, sillä kaikkia raaka-aineita tai niiden jäämiä ei saada jätevedenpuhdistamoissa poistettua.
Lisäksi haluaisin vielä nostaa esiin synteettisistä raaka-aineista sen, että synteettinen raaka-ainehan tarkoittaa lähes poikkeuksetta nimenomaan petrokemiallista alkuperää olevaa raaka-ainetta. Eli lähes kaikkien ns. synteettisten raaka-aineiden kohdalla alkuperä on ainakin osittain petrokemiallinen. Tästä päästään taas kysymykseen siitä, missä määrin tällaisten raaka-aineiden käyttö on vastuullista tai kestävää, kun sinänsä ekologisen sivuvirran saanti perustuu erittäin ei-kestävään öljyteollisuuteen. Kiinnostava esimerkki ovat esimerkiksi hajusteet: luonnollisiin hajusteraaka-aineisiin tarvitaan usein suuria määriä kasviraaka-ainetta, ja toisaalta synteettiset hajusteet ovat petrokemiallista alkuperää. Onko kumpikaan vaihtoehto silloin kestävä tai vastuullinen? Toki hajusteet nyt ovat kosmetiikkateollisuuden raaka-aineista ehkä vähiten tarpeellisia muutenkin.
Taru
Kiitos jälleen kerran hienosta postauksesta ja siitä, että aina jaksat perehtyä kunnolla asioihin! Olen itse miettinyt näitä asioita, että miten ihmeessä ikinä osaisin valita kaikin puolin kestävimmän vaihtoehdon, kun siinä on niin monta tekijää ympäristöseikoista aina kaikkien tuotantoketjun työntekijöiden olosuhteisiin saakka, eikä niitä mitenkään pysty normaali kuluttaja selvittämään. Oikein pää meinaa hajota kun sitä miettii. 😀 Itse olen myös päätynyt siihen ratkaisuun, että riittää kun en osta mitään turhaa ja tuen suomalaista (pien)yrittäjyyttä myös.