Elämä täällä Bankokissa on muuten melko ruusuista, mutta muutamia ongelmia arjessa on ollut ja yksi kriittisimmistä on ollut hyvän hopeashampoon puute. Olin toki aavistanut tämän jo etukäteen sillä olin lukenut, ettei Thaimaassa liiemmin myydä hopeashampoita, mutta lähdin silti matkaan rohkeasti ilman sellaista ajatellen, että kyllä sellaisen nyt jostain löytää.
Olin tehnyt pientä taustatutkimusta ja selvittänyt etukäteen, että jos hopeashampoota ei saa muualta, niin ainakin LUSH Daddy-O Shampoo on myynnissä myös Thaimaassa. Koska tuotteesta löytyi melko vähän kommentteja verkosta päätin, että voisin hyvin kokeilla sen nyt vihdoin itse. En ole muutenkaan aikoihin kokeillut LUSH-tuotteita, joten nyt olisi sopiva hetki.
LUSH Daddy-O -hopeashampoo on valmistettu pääosin luonnonmukaisista ainesosista. Vaikutti kuitenkin siltä, että tuote oli kehitetty ajatellen stereotyyppisiä luonnonblondeja, joilla on hennot ja liukkaat hiukset eikä niinkään vaalennusprosessin rasittamia hiuksia, sillä sen koostumus oli hyvin pesevä.
Shampoo sisältää mm. ryhtiä tuovaa merisuolaa ja se jättää hiukset ja hiuspohjan todella tehokkaasti pestyiksi. Hennoille hiuksille tämä sopii hyvin, sillä hiukset saavat rakennetta, mutta jos tukka on kovin käsitelty, ei tämä shampoo varmasti ole paras valinta. Tämän jälkeen kannattaakin käyttää tehokasta hoitoainetta. LUSH myy myös kiinteää Sugar Daddy-O Solid Conditioner -hoitoainepalaa, joka sekin sisältää violetteja sävypigmenttejä, mutta vaikka tuotteet ovatkin tietysti tarkoitettu tukemaan toisiaan, en silti kokeillut kiinteää hoitoainepalaa, vaan käytin hiuksissani muita hoitoaineita.
Toisaalta monista hopeashampoista tehdään hyvin peseviä juurikin siksi, etteivät hiukset jäisi liian liukkaaksi, jotta hopeapigmentit tarttuvat niihin hyvin ja että niiden jälkeen käytettäväksi tarkoitetun hopeahoitoaineenkin pigmentit pääsevät kiinnittymään hiuksiin. Hoitoaine sitten itsessään puolestaan vastaa siitä, että hiukset jäävät pesun jäljiltä pehmeän kosteutetuiksi.
Daddy-O-hopeashampoossa on hyvin violettinen sävy ja shampoo vaikutti sen puolesta lupaavalta, mutta loppujen lopuksi tulos oli silti, ettei se ollut mikään kovin tehokas keltaisuuden neutralisoija. Käytännössä en siis käytön jälkeen huomaa hiuksissani liiemmin eroa muuten kuin ehkä ihan niissä vaaleimmissa suortuvissa. Kameran kuviin en eroja yrityksestäni huolimatta tavoittanut, joten mitään suuria värintaittotoimenpiteitä tällä ei saa aikaan. Kokisinkin shampoon sopivan parhaiten hennoille ja hyvin vaaleille hiuksille, jotka kaipaavat kirkastusta, mutta jotka eivät tarvitse vahvaa taittoa.
Yksi juttu, joka minut jätti tuotteessa varsin kylmäksi oli sen tuoksu. Kun ennen Bangkokiin muuttoa mietin kaupungin hopeashampootilannetta ja minulle selvisi, että myynnissä olisi ehkä vain LUSH Daddy-O -hopeashampoota yritin kysellä verkossa siitä kommentteja ja ainoa asia, joka tuotteesta nousi erityisen mainitsemisen arvoiseksi oli sen tuoksu, josta moni käytti sanaa haju.
En sanoisi, että tämä hopeashampoo varsinaisesti haisee, mutta tämän tuoksu on todella voimakkaan yrttinen eikä katoa hiuksista kovin helpolla. Voin haistaa sen tukastani melko vahvana jopa parin päivän ajan ja koska olen enemmän synteettisten prinsessatuoksujen kuin luonnonläheisten hippituoksujen ystävä, en liiemmin nauti siitä. Suosittelenkin nuuhkimaan tuotteen kaupassa ennen sen ostamista siltä varalta, ettei ole valmis sitoutumaan melko vahvaan tuoksuun useammaksi päiväksi.
Tämä hopeashampoo ei siis tuonut ratkaisua hopeashampoon kaipuuseeni. Yritin epätoivoisesti löytää toista hopeashampoota ja kolusin läpi kaikki mahdolliset liikkeet. Maaliskuussa löysin Malesiasta yhden australialaisen hopeashampoon, jonka kannoin mukanani Bangkokiin. Se ei ollut kummoinen, sillä sen sävypigmentit ovat täysin sinisiä, eli se on tehty neutralisoimaan oransseja vivahteita. Koska oma tukkani kellertää, saa sinisten sävypigmenttien käyttö siihen helposti aikaan vihertävän vivahteen – sinisen ja keltaisen yhdistelmästä kun tietysti tulee vihreää. Ei kivaa.
Kiljaisinkin innosta, mutta samalla myös ärsytyksestä, kun vihdoin pari viikkoa sitten silmiini sattui japanilaisessa Matsumoto KiYoshi -kempparissa kunnolliselta vaikuttava hopeashampoo. Olisin niin kovasti halunnut ostaa sen, mutta koska meillä oli kotona jäljellä riittävästi shampoota Tukholmaan paluuseemme saakka, ei sitä kannattanut enää tässä vaiheessa ostaa. Miksi, oi miksi en nähnyt tätä aiemmin!
Onko teillä kokemuksia LUSH Daddy-O -hopeashampoosta?
Lue myös:
Kaikkein tehokkain hopeashampoo
7 parasta hopeatuotetta vaaleille hiuksille
Näin leikkaat pitkät hiukset itse kotona
Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!
Lushista en voi ostaa mitään, koska liikkeet löyhkäävät minusta liikaa. En yksinkertaisesti halua mennä niihin sisään.
Mutta muistan aloittaneeni luonnonkosmetiikkakokeilut Lushin tuotteista joskus aikanaan.
Taisin olla vähemmän hajuherkkä tuolloin.
Minä taas juuri tänään LUSH-myymälän ohi mennessäni nuuskin haltioituneena ilmaa miettien, kuinka ihanalta siellä tuoksuu. 😀
Tämä ei nyt liity mitenkään tähän 12.6 postaukseen, haluaisin vain kysyä yhdestä asiasta. Luin äsken kirjoituksesi Ruotsista, ja näin pitkäaikaisena ruotsivihaajana se oli virkistävää luettavaa. 😀 Ruotsin ihailu tuntuu tosiaan olevan enemmän sääntö kuin poikkeus suomalaisten (naisten) keskuudessa.
No joka tapauksessa, kumminkin näin luovan alan ihmisenä en voi silti olla ihailematta sitä, miten paljon menestyneitä pop-artisteja, tv-tuotantoja, mainoskampanjoita, design managementia à la Ikea, jne. jne. Ruotsista tulee ja on tullut. Kirjoituksesi luettuani oli hiukan hämmästynyt olo, sillä olen aina ajatellut, että tuo viihteen/ taiteen/ designin/ mainnonnan alalla ruotsalaisten menestyminen johtuisi siitä, että ruotsalaiset osaavat keskustella ja sitä kautta pääsevät keskusteluissa sellaisiin vaikeisiinkin asioihin, mitä herranpelkoisessa Suomessa ei ikinä sanota ääneen. Mutta kirjoituksestasi sai käsityksen, että ruotsalaisten keskuudessa on vielä enemmän tabu sanoa asiat kuten ne oikeasti ovat.
Mistä siis omasta mielestäsi johtuu se, että ruotsalaiset ovat niin hyviä luovilla aloilla? Luovat projektit ja liiketoiminnat kuitenkin vaativat varsin suoraa puhetta usein, ja myös plan b (ja plan C ja D ja E ja F) olisi hyvä olla olemassa, koska asiat ei ikinä mene niin kuin toivoisi. Eli jotain osaamista ruotsalaisilla täytyy näissäkin olla.
Minä luulin itseasiassa aivan samaa, sillä ruotsalaiset totta tosiaan menestyvät hyvin mainitsemillasi aloilla. Täytyy myöntää, että ruotsalaisessa yhteiskunnassa nyt muutamia vuosia eläneenä tuo ruotsalaisten menestyminen tuntuu minusta aivan käsittämättömältä ja vaikka kuinka olen suomalaisten tuttujeni kanssa yrittänyt järkeillä sille syytä, mietimme jatkuvasti, miten ihmeessä ruotsalaisten menestys voi olla mahdollista.
Ruotsissa ei tosiaan ole ollenkaan kohteliasta sanoa epäkohtia ääneen ja niitä vältellään kovasti. Koska kaikkeen suhtaudutaan niin positiivisesti, on ilmapiiri siinä mielessä hyvin kannustava. Epäonnistumista ei pelätä kuten Suomessa, sillä jos joku mokaa, vaietaan asiasta usein vaan eikä sitä nosteta esiin edes opettavaisena esimerkkinä. Ehkä menestyksen takana onkin siis se, että ihmiset uskaltavat rohkeasti tehdä ja kokeilla kun kukaan ei mieti, että mitä tapahtuu, jos homma ei onnistu. Usein nimittäin todellakin tuntuu, ettei epäonnistumista edes ajatella vaihtoehtona.
Pakko kieli poskessa kommentoida tuota ruotsalaisten ikuista Hannu Hanhi -menestymistä Kalle Isokallion Ylen Jälkiviisaissa kerran lohkaisemalla vitsillä: ”Tyhmät ovat onnellisia ja onnelliset ovat onnekkaita.” No, huumori sikseen, mutta mun oma ajatukseni tuosta ruotsalaisten menestyksestä on hyvin simppeli: suomalaisiin on iskostettu niin kova epäonnistumisen ja huonommuuden pelko, että heidän on pakko olla aivan viimeisen päälle hyviä ihan kaikessa mihin ryhtyvät, etenkin jos kyseessä on kansainvälinen työ ja tapaaminen. Tällainen voi vaikuttaa ylimielisyydeltä tai toisen yläpuolelle asettumiselta. Ruotsalaiset taas eivät vähemmän pinnistelevässä ja positiivisessa rentoudessaan asetu bisneskumppanin yläpuolelle, joten heidän kanssaan on helppo löytää yhteinen sävel ja aaltopituus. Ja kun se löytyy, onnistuu bisneksen tekokin kuin tyhjää vaan. Sellainen Jethromainen tyyli 🙂
Mitä tulee Daddy-O-shampooseen niin mun mielestä sen tuoksu on lähinnä kukkaisen orvokkinen. Tuo pullo näyttää tulleen Japanin pajalta, joten miksi japanilaiset ovat sen yrittisen hajuiseksi muuttaneet? Yöks! Ja ovatko ne muuttaneet sen muitakin ominaisuuksia paikallisille paremmin sopiviksi, en ymmärrä? Mun lievästi blondattuihin hiuksiini tuo shampoo on ihan omiaan. Hentoiseen kuontalooni tulee tosi hyvää nostetta ja pesuteho on oikein passeli, ellei jopa hiukan liian kevytkin toisinaan. Ja blondattuun hiukseen se tuo viileyttä juuri sopivasti, eikä aiheuta sinertävyyttä tai vihertävyyttä. Että näin täällä 🙂 Näissä käsintehdyissä tuotteissa on jonkinasteista vaihtelua jopa eräkohtaisesti, vaikka laatuvaihtelut ovatkin tasoittuneet vuosien mittaan, ainakin mun mielestäni.
Ja mä tykkään Lush-liikkeiden ihanasta tuoksusta myös! Vitsi mikä efekti jossain haisevassa kaupungissa, kun Lushin tuoksu alkaa tuntua. Askel vaan nopeutuu 😀
Haluan kommentoida hiuksista. Olen löytänyt mahtavan shamppoopalan Caritacosmetiikka tuotteista.
Minulla kuivat hiukset ja värjään hiuksiani, koska en halua olla harmaa.
Päänahkaan alkoi tulla pieniä paukamia ja päänahka muuttui kutisevaksi. Nämä ongelmat
hävisivät kuin huomaamatta, kun olin pessyt näillä palashamppoilla. Näissä on vain luonnon
aineita merilevää ja toisessa shamppopalassa suomalaista hautaturvetta, ja paljon muita
hoitavia aineita. En enään käytä hoitoainettakaan, ovat niin hoitavia kun hieroo päänahkaa
shamppoopalalla, ja antaa vaikuttaa muutama minuutti. Ego kampaamotkin ovat löytäneet nämä
tuotteet.