Miksi minimalistin kotona on aina valkoista?

Yksi kysymys, johon törmään usein verkossa, kun joku jakaa esimerkiksi Facebookissa linkin minimalistisesta kodista on, miksi minimalistinen koti on aina niin valkoinen ja persoonaton. Yleensä kysymyksen esittää aina joku, jolla ei ole itsellään omakohtaisia kokemuksia minimalistisesta lähestymistavasta ja jonka sanojen tarkoitus on jopa hieman paheksua tyyliä, joka ei ole yksiin hänen oman makunsa kanssa.

Lue myös: Tältä minimalistinen kotimme näyttää nyt

Minimalistinen koti ei tietenkään ole aina valkoinen eikä minimalismilla ja valkoisen värin suosimisella ole mitään tekemistä keskenään. Missään ei ole olemassa minimalismin ohjekirjaa, jonka kultaisissa säännöissä lukisi, että minimalismin kotona on oltava paljon valkoista. Ainoa ohje, joka minimalismia muutenkin voisi koskea on vain, että itsellään on suositeltavaa pitää vain ne asiat, jotka oikeasti tuovat hyvän mielen ja jotka on hyödyllistä omistaa.

Lue myös:  ”Onpas askeettista!” – väärinymmärretty minimalismi

Miksi sitten niin monen minimalistin kotia dominoivat valkoiset pinnat, jos värillä kerran ei ole mitään tekemistä minimalismin kanssa? Minimalismin keskeiseksi asiaksi nimetään lempparijuttujen säilyttäminen, mutta vain ani harva sanoo kysyttäessä lempivärinsä olevan valkoinen. Eikö minimalistisen, vain lempparijutut pitävän ajatustavan mukaan olisi loogisinta, että koko koti olisi sitten täynnä sitä omaa suosikkiväriä?

Uskon itse, että valkoisen suosimiseen liittyy paljon sekä tiedostettuja että tiedostamattomia asioita. Väreillä on pyskologisia vaikutuksia eikä ole sattumaa, että vaikkapa pikaruokapaikoissa suositaan ruokahalua lisäävää punaista väriä sinisen sijaan.

Paitsi että valkoinen tekee tilasta avaramman ja valoisamman, valkoinen väri liitetään myös puhtauteen. Sekään ei siis ole sattumaa, että hotelleissa on valkoiset lakanat ja pyyhkeet, joista näkee heti, että ne ovat puhtaat. Värin symbolisen merkityksen vuoksi myös esimerkiksi lääkäreillä (ja Cliniquen konsulenteilla!) on valkoinen takki. Väreillä on tosiaan vaikutus mieleen, vaikkei sitä aina ajattelekaan.

Valkoisen värin kerrotaan antavan mielelle tilaa, sillä se ei stimuloi sitä samalla tavalla kuin kirkkaat värit tekevät. Voisi siis olettaa, että valkoisen värin ympäröimänä tulee helpommin rauhallinen ja levollinen olo, mihin minimalismilla tyypillisesti juuri pyritään.

Itse koen, että valkoisessa ja valoisassa ympäristössä minulla on levollisempi olo kuin jos sama tila olisi käytetty silmille hyppivillä väreillä.

Koen, että valkeassa tilassa minulla on hyvä ja rauhallinen olo, sillä ympäriltäni on poistettu ylimääräiset, mieltäni stimuloivat tekijät ja tunnen, että tila on puhdas eikä saa minulle aikaan oloa, että pölyjä pitäisi olla pyyhkimässä tai jotain pitäisi olla siivoamassa (vaikkakin suoranainen lika toki voi näkyä valkoisella pinnalla tummaa pintaa helpommin).

Lue myös: Tämän vuoksi tuntuu hyvältä omistaa vähemmän

Millainen on persoonallinen koti?

Jos mietitään, onko valkoinen koti persoonaton, on ensin ehkä tärkeää määritellä, mitä persoonallinen tarkoittaa. Virallisesti sana tarkoittaa henkilökohtaista, omalaatuista ja omaperäistä. Koti nyt on aina henkilökohtainen vaikka sen muiden kanssa jakaisikin, joten kodin persoonattomuutta kommentoidessa tarkoitetaan ehkäpä tavallisesti, ettei koti ole omalaatuinen tai millään tavalla omaperäinen ja uniikki ulkonäöltään.

Totuushan on kuitenkin, että melko harvalla suomalaisella on kovin omaperäinen koti ja kodin sisustuksessa toistuvat lähes poikkeuksetta ne samat IKEAn, Jyskin, Askon ja Sotkan huonekalut. Huoneet ovat useimmissa moderneissa kerrosteloasunnoissa saman muotoisia, pohjaratkaisut samankaltaisia ja materiaalivalinnatkaan eivät usein poikkea valtavirrasta, jotta asunnon saa hyvin vuokrattua tai kaupaksi.  

Todella harva meistä on siis mikään uniikki lumihiutale, mitä kodin persoonallisuuteen tulee tässä suhteessa.

Kodin persoonattomuudesta puhuttaessa tarkoitetaankin useimmin kuitenkin varmasti sitä, ettei asuntoa ole sisustettu niin, että siellä olevat tavarat näyttäisivät erityisen henkilökohtaisilta, eli kotia eivät dominoi matkamuistot, suvun perintökalleudet ja uniikit esineet. Koetaan, että asuntoon voitaisiin laittaa asumaan kuka tahansa ja hänellä olisi ihan okei olla siellä – vähän kuin Airbnb-asunnossa.

Tavaroiden koetaan tekevän ihmisen ja juuri siksihän töissä käydään, että voidaan ostaa niitä tavaroita, joista itse pitää. Samalla niillä voidaan myös viestiä muille oman tyylin ja maun kautta, millainen ihminen on – tiedosti tätä tai ei.

Valkoiseen väriin ei yleisesti liity liiemmin negatiivista symboliikkaa, mutta runsas valkoisen värin viljely voidaan kokea tilan kylmäksi, kolkoksi ja jopa tyhjäksi tekeväksi, mitä moni tavarakeskeisessä, omistamiseen pyrkivässä nyky-yhteiskynnassa voi jopa pelätä.  Runsas valkoinen pinta voi tuntua liian steriililtä ja sen puhtaus ja selkeys voivat jopa kääntyä niin, että ne koetaan tylsinä, koska ne eivät stimuloi aisteja ja herätä mielenkiintoa.

Onko valkoinen koti persoonaton?

Näen usein tosiaan toisteltavan, kuinka valkoista kotia pidetään persoonattomana. Siellähän on vain valkoista. Minusta tämä ajatus on hieman huvittava ja kertoo vain enemmän sen esittäjästä kuin valkoisessa kodissa elävästä.

Henkilö, joka kokee muiden valkoisen kodin persoonottomaksi on itse ihminen, joka tarvitsee ympärilleen värejä, joiden hän näkee heijastelevan hänen persoonaansa – eli viestivän siis muille, millainen ihminen hän itse on ja samalla myös tietysti miellyttävän omaa silmää. Lempivärin näkeminen voi epäilemättä saada aikaan hyvää oloa ja mielihyvän tunnetta.

Näen itse valkoisen kodin hieman eri tavalla, sillä jos se jostakin kertoo, niin nimenomaan siellä asuvan henkilön persoonasta. Kaikista maailman väreistä ja printtikuvioista hän on valinnut käyttää kotonaan juuri sitä valkoista joka puolella. Tottakai se kertoo jo paljon henkilöstä, sillä kuten keskusteluissa aina käy ilmi, ei ihan kuka tahansa viihtyisi sellaisessa kodissa.

Analyysia voi tietysti viedä pidemmälle tutkimalla, millaisia valkoisia esineitä kodissa on käytetty. Onko siellä harkittu määrä yksityiskohtia esimerkiksi huomiota herättämättömien, mutta kotoisaa tunnelmaa tuovien taulujen ja koriste-esineiden muodossa? Onko kodissa käytetty erilaisia tekstuureja, eli onko seinä vaikka tehty röpelöiseksi, onko lattialla pörröinen matto tai sohvalla muhkeaksi kudottu viltti?

Meillä esimerkiksi on kotona paljon valkoista, mutta vaikka ulkopuolisen ihmisen huomio ei kiinnity tauluihin ja muihin pieniin yksityiskohtiin, ovat ne siellä ja niillä on minulle merkitys.

Joku muu ei ehkä tiedä, että minua kosittiin maailmanpyörässä ja hymyilen siksi aina nähdessäni seinällämme maailmanpyörää kuvaavan taulu, jonka nurkassa on huomaamattomana tuon samaisen maailmanpyörän päivätty pääsylippu. Joku muu ei ehkä tajua, että ikkunalaudalla olevassa kynttilässä on juuri minulle rakkaimman alueen kartta eikä kuka tahansa pääse näkemään, että salaiseen paikkaan on kirjoitettu meille tärkeät laulunsanat, jotka huomaa vain, jos makaa sängyssämme – tai siis sillä paikalla, jossa sänkymme ennen oli.

Lue myös: 4 kuukautta ilman sänkyä – tältä sängytön elämä on tuntunut

Väittäisinkin jopa, että valkoinen koti voi olla jopa persoonallisempi kuin tavallinen värikäs ikeakoti, sillä se saattaa kertoa asukkaastaan hyvinkin paljon enemmän kuin se keskivertokoti, josta löytyy se trendikäs String-hylly, ne suomalaisten rakastamat Arabian ja Iiittalan astiat, Iittalan tuikut ja Aalto-maljakko, Marimekon tekstiilit, harmaa sohva ja peikonlehti. Se voi nimenomaan viestiä hyvinkin vahvasti siitä, millainen rauhallisuutta, minimalismia ja avaruuden tuntua rakastava henkilö kodissa asuu.

Toki valkoinen koti voi myös olla hyvinkin persoonaton, sillä kaikkia ei kiinnosta panostaa sisustukseen. Joillekin riittää, että kotona on muutama virkaansa ajava huonekalu, jotka ovat yksinkertaisen valkoisia – joskus ihan sattumalta. Niiden ei edes tarvitse sopia yhteen tai olla sen kummemmin harkittuja, eli ne voivat olla vaikka tutuilta saatuja tai muiden pois heittämiä löytöjä.

Valkoinen koti voi myös olla persoonaton siinä mielessä, että se on tehty valkoiseksi yhdistämällä ne kaikki trendikalusteet ja sisustusesineet, joita kaikkialla näkee. Monilla minimalistisesta elämästä haaveilevilla voi myös olla mielessä joku tiedostettu tai tiedostamaton kuvitelma siitä, että minimalistinen koti on valkoinen ja he haluavat siksi mennä juuri valkoista kohti, mutta heillä ei ole henkilökohtaista visiota siitä, millaisia juttuja kotiin olisi mukavaa hankkia, joten on helpointa vain valita niitä juttuja, joita on muualta bongaillut ja joita on helppoa saada käsiinsä. Minimalismin tarkoitushan on helpottaa elämää.

Kyse voi olla mere-exposure-efektistä, eli mitä useammin jonkin asian näkee, sitä miellyttävämmältä se alkaa vaikuttaa. Muodin ja sisustuksen kanssa käy usein juuri näin ja siksi kaikkien seinillä on yhtäkkiä makramee-seinävaate.

Lue myös: Kysy itseltäsi tämä tärkeä kysymys ennen kuin alat vähentää tavaroitasi

Ainoa, jota kodin tulee miellyttää on sen asukas

Kun joku jakaa Facebookissa linkin valkoisesta kodista, kirvoittaa se usein jopa suorastaan tarkoituksella ilkeiksi tarkoitettuja kommentteja, joissa kommenttien kirjoittajat haluavat tehdä selväksi, etteivät he voisi ikinä asua sellaisessa kodissa.

Uskon, että voin puhua useimpien tarkoituksella kotinsa pelkistetyn vaaleaksi tehneiden suulla kun sanon, että sama pätee myös toisin päin, eli en itse todennäköisesti voisi ikinä kuvitellakaan voivani asua kommentin kirjoittaneen henkilön kodissa viihtyisästi, sillä vastaavasti ahdistuisin itse sen liiallisesta stimulaatiosta.

On kuitenkin hyvä muistaa, ettei meidän tarvitse sisustaa kotiamme muiden mielen mukaan. Koti on tehty paikaksi, jossa sen asukkaalla tulisi olla sekä hyvä että turvallinen olo ja jossa omat akut siksi latautuvat parhaiten. Siksi on tärkeää, että oma koti on juuri sen näköinen, että siitä tulee itselleen hyvä olo. Meillä kaikilla on epäilemättä mielipiteitä muiden kodeista, mutta arvostelevien mielipiteiden kertominen ääneen kertoo usein vain yhdestä asiasta: henkilö haluaa kokea paremmuutta kertomalla ääneen, miksi jonkun koti on hänen omaa kotiaan huonompi.

Uskon, että hyvään koti-itsetuntoon pätee sama kuin itsetuntoon muutenkin: jos on itse varma itsestään (ja omasta kodistaan), ei sen erinomaisuutta tarvitse pönkittää muita lyttyyn laittamalla. On eri asia kertoa, että itse tarvitsee ympärilleen tavaraa ja värejä, jotta voi kokea olonsa hyväksi kuin kauhistella, kuinka kolkolta ja persoonattomalta jonkun toisen koti näyttää. Hassua kyllä vain harva kehtaa loppujen lopuksi sanoa ääneen totuutta siitä, että tarvitsee ympärilleen tavaroita tunteakseen olonsa hyväksi, vaan pukee sen mielummin toisen kodin kriittisen arvostelun muotoon.

On myös hyvä muistaa, että erilaiset asiat ovat eri ihmisille eri tavalla tärkeitä (tai joskus jopa epätärkeitä). Jollekin on tärkeää, että kotiin on nostettu esiin paljon tavaroita, joista itse pitää. Esillä voi olla valtavasti kirjoja, sisustus voi henkiä afrikkalaista tunnelmaa tai kaikkea voi dominoida joku tietty sävy.

Monet kertovat, että syynä on vain se, että koti on sellainen, millainen itse on ja mistä itse pitää, mutta jos asiaa miettii syvemmin, on useiden tavaroiden tarkoitus kuitenkin hyvin usein viestiä myös muille, millainen henkilö kodissa asuu. Tämä ei ole ilmiselvää, mutta jos jokaista kotinsa sisustusvalintaa ja esillä tarkoituksella olevaa esinettä miettii tarkemmin voi havahtua tajuamaan, etteivät ne ehkä jokainen olekaan siellä ihan vain itseään varten, vaikka niin aina sanookin.

Minullakin on kotona esineitä, joita en tarvitse, mutta joita ilman jotkut kohdat asunnosta tuntuisivat jopa tyhjiltä ja olen päätynyt valitsemaan niihin kohtiin jotain sellaista, mitä en oikeasti tarvitse, mutta mikä näyttää minusta ihan kivalta ja on eniten minua.

Siitä, millaiset värit omassa kodissa miellyttävät kertoo varmasti paljon myös se, kuinka värit itseensä vaikuttavat. Itse vertaisin tätä introverttiuteen ja ekstroverttiuteen, jotka ovat molemmat erilaisia piirteitä, joista kumpikaan ei ole se oikea tai väärä juttu. Aivan kuten toiset saavat energiaa siitä, että ovat ihmisten ympärillä, saavat toiset varmasti myös energiaa värien keskellä olemisesta. Vastaavasti toisia ihmisten ympäröimänä oleminen rasittaa niin, että se päin vastoi vie heiltä energiaa. Uskon, että sama voi tapahtua myös runsaiden värien stimuloinnista, eli vasta rauhallisessa ja neutraalissa ympäristössä oma mieleni saa kunnolla rauhan.

Toisia kodin estetiikka kiinnostaa enemmän kuin toisia. Jotkut jaksavat miettiä kodin yksityiskohtia ja toisista taas on ihanaa, kun niitä nimenomaan ei tarvitse miettiä. Pidemmälle viedyssä minimalismissa voidaan myös suosia pienempää asuntoa, joka kuitenkin tuntuu edelleen tilavalta ja avaralta, kun siellä on valkoisen värin avulla valoa.

Skandinavisessa sisustuksessa valkoinen ei ole vain minimalistien valinta, vaan jo pitkään vallinnut yleinen tyyli, johon yhdistyvät tavallisesti erityisesti vaaleahkot puun sävyt. Jotkut kuitenkin assisioivat valkoisen jopa liikaa steriiliyteen ja sairaalamaisuuteen, mutta tämä voi varmasti myös liittyä omiin kokemuksiin. Minulla esimerkiksi on hyvin vähän kokemuksia sairaaloista, joten en oikeastaan koskaan liitä valkoista niihin mielessäni.

Muut voivat luulla, että valkoinen tarkoittaa automaattisesti sitä, että henkilö on siivousfriikki ja rakastaa kontrollia. Joku voi jopa ajatella, ettei valkoisessa kodissa voi edes elää normaalia elämää, sillä siitähän voi syntyä sotkua. Sen vuoksi joku voi jopa ahdistua valkoisessa kodissa elämisestä. Voin itse kuvitella, mitä tapahtuisi, jos valkoiseen kotiin vapauttaisi pari lasta ja eläintä.

Minä puolestani rakastan valkoista siksi, että meidän kahden aikuisen taloudessamme näyttää helposti siistiltä ja puhtaalta, vaikka en tosiasiassa innostu imuroimaan tai pyyhkimään pölyjä kuin kerran kuukaudessa. Valkoista sohvaa en hankkisi, vaan tyydyn monien suosimaan trendikkääseen harmaaseen, sillä sitä saisin tuskin pidettyä puhtaana, mutta muut kodin valkoiset pinnat ovat lähes poikkeuksetta sellaisia, että ne on helppoa pitää puhtaina.

Pidän itse tilani vaaleana, jotta se näyttää puhtaalta, mutta vaatteeni ovat puolestaan tummia (hämmentävää kyllä) täysin samasta syystä. Haaveilen vielä lattiaremontista, jotta saisimme puisen, kellertävän sävyisen lattian korvattua vaaleammalla ja viileämmällä versiolla. Tarvitsen ympärilleni paljon vaaleutta ja avaruutta, jotta oloni on hyvä ja levollinen.

Lue myös: Kaikki minimalismista ja tavaroiden vähentämisestä

Millaisen värityksen te haluatte kotiinne?

---

Lue myös:
Minimalismi toi elämään rauhallisuutta
5 erilaista taktiikkaa tavaroiden vähentämiseen
Mistä minimalismissa oikeasti on kyse ja kuinka siinä pääsee alkuun?
Minimalistin havaintoja: ”pakollisia asioita” ei olekaan pakko säilyttää