Minusta oli ennen ihanaa katsella ja kuolata uusia, kiinnostavia kosmetiikkatuotteita. Kauniit, juuri ilmestyneet meikkipaletit, korostustuotteet, luomivärit ja ihan mitkä tahansa tuotteet olivat ilo silmälle. Oli ihanaa nähdä niitä netissä ja shoppailla uusia, ihanalta näyttäviä kosmetiikkatuotteita.
Tavaroiden vähentämisen myötä ajatukseni ovat kuitenkin kääntyneet täysin toiseen suuntaan ja nykyään suurimman ilon minulle tuottavat meikit, joista näkee, että niitä tosiaan on käytetty. Sellaiset meikit, joiden sävyt ovat kuluneet kuopalle, koska niistä oikeasti pidetään ja niitä käytetään eikä niitä ole vain hankittu seisomaan laatikoihin, koska ostohetkellä on uskottu, että niiden omistaminen itsessään tuo jo onnea.
Tavaroiden vähentämisen myötä olen alkanut miettiä entistä enemmän tietysti sitä, kuinka mielettömän pitkään monet meikkituotteet kestävät ja kuinka älyttömän monta käyttökertaa niistä saa irti. Myönnän, etten joskus ennen oikeastaan edes miettinyt, kuinka moneen kertaan joku luomiväri tai korostuspuuteri riittäisi, sillä se ei ollut mitenkään olennaista – eihän tavoitteenani edes ollut käyttää sitä loppuun asti, sillä sitä ei oltu varsinaisesti hankittu jokapäiväiseen käyttöön, vaan ihan vain siksi, että se näytti ihanalta ja sitä olisi siksi kiva aina välillä käyttää.
Suurin sysäys minulle kohti kulutetuista kosmetiikkatuotteista innostumista oli tietysti se, että halusin vähentää tavaroitani, mutta meikkien kohdalla se kaikkein inspiroivin konkreettinen juttu on ollut Project Pan.
Project Pan on ollut minulle jossain määrin tuttu konsepti jo pitkään, mutta vasta viimeaikoina olen alkanut syventyä siihen enemmän. Project Pan tarkoittaa siis omaa henkilökohtaista päätöstä sitoutua käyttämään omistamiaan kosmetiikkatuotteita niin, että pannun pohja alkaa paistaa tai tuote jopa käytetään täysin loppuun. Pannuttaminen siis otetaan omaksi projektiksi.
Homman ideana on saada ihmiset oikeasti käyttämään niitä tuotteita, joita kotoa jo löytyy ja laittaa stoppi joskus jopa järjettömiin mittakaavoihin menevälle uusien kosmetiikkatuotteiden hamstraukselle.
Jokainen voi itse määritellä omaan pannuprojektiinsa säännöt, joita haluaa noudattaa. Moni esimerkiksi päättää, että käyttää X-määrän tiettyjä meikkituotteitaan niin, että niistä näkyy pannun pohja ennen kuin voi ostaa uusia tuotteita. Toiset taas asettavat säännöksi, että voivat ostaa uuden tietynlaisen tuotteen vasta kuin yksi tai useampi sen kaltainen tuote on jopa käytetty kokonaan loppuun.
Projekti havahduttaa ihmiset tavallisesti huomaamaan, kuinka järjettömän paljon kosmetiikkaa heillä on siihen nähden, kuinka paljon tuotteita on mahdollista ehtiä käyttää. Meikkejä kun eivät haali itselleen vain työkseen kosmetiikasta bloggaavat, vloggaavat tai instagrammaavat, vaan ihan tavalliset ihmiset ja moni voi herätä huomaamaan, että omistaa vaikkapa yli kymmenen poskipunaa tai toistastaa luomivärisävyä – jälkimmäisen määrän täyttymiseen kun ei oikeasti tarvita kuin muutamia luomiväripaletteja. Yhdeltä ihmiseltä menisi vuosia oikeasti käyttää nämä kaikki.
Project Pan on suosittu ilmiö ja sen ympärillä pyörii myös erilaisia teemoja. Pannutettavia tuotteita voi valita täysin oman maun mukaan tai esimerkiksi jonkun teeman mukaisesti. Helpointa on valita yksittäisiä tuotteita eri kategorioista, eli esimerkiksi yksi luomiväri, yksi aurinkopuuteri, yksi huulipuna ja niin edelleen. Asiat mielenkiintoisiin mittasuhteisiin laittaa myös se, että valikoi tuotteita vaikka tietyn euromäärän edestä, eli vaikka pyrkii pannuttamaan tuotteita kolmen sadan euron edestä. On nimittäin aika järkyttävää usein havahtua huomaamaan, kuinka paljon tuotteet yhdessä maksavat, mutta toisaalta myös tyydyttävää todeta, että sentään käytti ne tuotteet eivätkä ne vain jääneet pyörimään laatikoihin.
Voi myös olla hyvä idea esimerkiksi kierrättää useamman kuukauden tai jopa koko vuoden ajan paria kolmea meikkipalettia ja meikata yhdellä paletilla aina viikko. Samoin käyttöön voi valita vaikka kaksi huulipunaa, joita säännöllisesti käyttää ja vuorottelee tai pari poskipunaa, joilla tekee samaa. Näin tulee käyttäneeksi tuotteita, joihin ei ehkä muuten aina tarttuisi, mutta jotka on hankkinut, koska ne näyttävät ihanalta.
Moni projektiin ryhtynyt jopa laskee, kuinka moneen käyttökertaan jostakin tuotteesta riittää ja noiden tietojen jakaminen netissä havahduttaa myös muita. Kun joku ihan oikeasti kertoo, että poskipunastasi riittää vaikkapa viitensataan käyttökertaan tai huulipunaa voi käyttää 300 kertaa saa se oikeasti miettimään, miksi ihmeessä niitä rahojaan käyttää rinnakkaistuotteisiin, joihin käytetyille rahoille ei edes ehdi saada vastinetta – kosmetiikka kun ei nimittäin säily ikuisesti ja tuotteilla on parasta ennen -päiväykset, vaikka moni ei niitä noudatakaan ja elää riskillä.
Project Pan on ylipäätään ilmiönä vastaisku erityisesti YouTube-tähtien esittelemille valtaville meikkikokoelmille, jotka näyttävät toki kaikessa massiivisuudessaan kadehdittavilta, mutta jollaisten haaliminen on todellisuudessa pelkkää rahan hukkausta – ellei sitten ole iso vaikuttaja, joka voi tehdä hommalla rahaa.
Kun jokainen vaikuttaja hehkuttaa, kuinka upea joku uusi meikkipaletti on, tulee seuraajille tottakai hirveä himo hankkia se. Hankinta voi epäilemättä olla hyvä, jos tuotteelle oikeasti on tarvetta ja se päätyy käyttöön, mutta tuotteesta voi tulla yllättävän kallis hyötyyn nähden, jos sitä ei käytäkään kuin muutaman kerran tai jos sen käyttöön ottaminen tarkoittaa, että ne muut vastaavat tuotteet, jotka on aiemmin hankkinut ja joista myös on maksanut jäävät uuden paletin myötä käyttämättä. Näin jonkun tuotteen hinta yhtä käyttökertaa kohden voi kasvaa melko suureksi.
Minulle parasta antia on ollut Reddit-sivuston Pan Porn -kanava, jolla ihmiset näyttävät kuvia pannuttamistaan tuotteista. On jotenkin todella tyydyttävää nähdä, kun tuotteita on käytetty paljon ja ihan erityisesti kuulla, kuinka kauan ihmisillä on mennyt käyttää tuote siihen pisteeseen. Se antaa itselleenkin perspektiiviä ja muistutuksen siitä, että teen rahoillani usein mielummin jotain muuta kuin ostan kosmetiikkatuotteen, jota en edes ehdi käyttää. Minulle on nimittäin kertynyt vuosien aikana paljon kosmetiikkatuotteita, joita en loppujen lopuksi ole käyttänyt kuin muutamia kertoja, mikä tekee tuotteista oikeastaan aika kalliita.
Uskon itse, että tuotteiden pannuttaminen tekee hyvää jokaiselle kosmetiikkatuotteiden keräilystä innostuneelle, sillä se saa monet (allekirjoittanut mukaan lukien) havahtumaan siihen, kuinka järjetöntä on käyttää loputtomasti rahaa tuotteisiin, joita ei edes ehdi käyttää.
Tiedän, että moni kertoo kosmetiikan olevan itselleen mielihyvää tuova harrastus ja sellaiseksi perustelin sen itsekin pitkään, mutta yleensä harrastustarvikkeita hankitaan, jotta niitä voi käyttää. Jos havahtuu huomaamaan, ettei edes ehdi käyttää kaikkia tuotteitaan voi olla hyvä pysähtyä miettimään, miksi niiden hankkiminen ”harrastusmielessä” on omasta mielestään hyvä idea ja olisiko omassa mielessä jotain muita haaveita (tai harrastuksia), joita haluaisi toteuttaa niillä euroilla, jotka tähän harrastukseensa käyttää.
Pannuttaminen on minusta hyvä keino laittaa omaan kosmetiikan kuluttamiseen järkeä ja vähentää omia kosmetiikkajemmoja. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että itseään ei ole fiksua pakottaa väkisin käyttämään huonoja tuotteita, vaan mielummin aloittaa homma juuri niiden parhaiden tuotteiden käytöstä, sillä meikkaamisen pitäisi olla kivaa ja iloa tuottava juttu eikä mikään ole parempaa kuin se, että voi keskittyä nauttimaan juuri niistä suosikkituotteistaan, jotka on hankkinut voidakseen käyttää niitä. Turha niitä on pitää jemmassa sitä jotain tulevaa päivää varten, sillä voihan olla, ettei niistä sitten enää edes pidä yhtä paljon tai tuotteet ehtivät mennä huonoiksi, jolloin eurot ovat todellakin menneet hukkaan.
Kuten olen itse aiemmassa postauksessani kertonut, olen tällä hetkellä jakanut kaikki meikkini kolmeen osaan: niihin, joita käytän aktiivisesti, niihin, jotka odottavat vuoroaan ja niihin, joiden tiedän säilyvän hyvänä vielä vuosia ja joihin en siksi juuri nyt kajoa. Keskityn käyttämään aktiivikäyttöön valitsemiani meikkejä ja pannutan niitä saadakseni meikkikokoelmani kutistumaan entisestään. Tuotteita riittää vielä pitkäksi aikaa, mutta Redditin Pan Porn -yhteisön kaltaisten juttujen ansiosta vanhojen kosmetiikkatuotteiden käyttäminen on nykyään paljon hauskempaa kuin uusien ostaminen.
Minulla on tällä hetkellä käytössä (nykyään jo vähän alle) kolmenkymmenen vaatteet kapselivaatekaappi ja tavoitteenani on, että jonain päivänä myös meikkikokoelmani kutistuu vastaavanlaiseksi kapselikokoelmaksi. Siihen on toki vielä matkaa, mutta tällä hetkellä uusien tuotteiden hankkimista suuremman nautinnon tuottaa vanhojen tuotteiden pannuttaminen.
Mulla on sellaisia meikkejä joita olen keräillyt ja joita en välttämättä haluakaan saada loppumaan. Sellaisia ovat esim. kalliit Jeffree Strain luomiväripaletit tai jotkut harvinaisemmat MAC poskipunat/luomivärit. Samaten joku Diorin Secret Charm on sellainen jota vaan haudon ;D mutta sitten on meikkejä joita käytän koko ajan, viikosta toiseen ja joita yritän käyttää loppuun.
Se on vaikkapa joku MACin poskipuna joka on talvella epäsopivan värinen. Tai poskipuna jonka loppuminen ei haittaa. Meikkivoiteita mulla on käytössä yksi ja kaksi jemmassa. En hirveästi hamstraa meikkejä jotka oikeasti menevät pilalle. Puuterimaisia tuotteita voin tunnustaa säilöväni mutta ei ne mene pilalle. Mielestäni ostan nykyään aika vähän keräilymielessä, käyttöön ne aina tulevat kun meikkaan kyllä päivittäin pohjustuksesta kiinnityssuihkeeseen asti. Meikkejä oikeasti kuluu ;D
Kynsilakkoja omistin joskus yli 700 mutta niistä tuli jo paha mieli. Kun aloin ajatella että yhdestä 15 ml lakkapullosta lakkaa 40 kertaa, vuodessa on 365 päivää niin ehdinkö käyttää kaikkia? Tarviinko yli kymmentä nudelakkaa jotka periaatteessa ovat melko samannäköisiä? Omistan tällä hetkellä 248 kynsilakkaa ja uusia olen ostanut viimeksi talvella. Nyt minä nautin kaikista lakoistani ja lakkaan niillä mielelläni, en sen takia että pakko esitellä tämä blogissa tai pakko swatchata nää 20 lakkaa.
Joku järkevöityminen on tullut tässä asiassa ja hyvä niin 😉
Heh, enpä ollut ajatellutkaan että tällaisellekin olisi nimi. Itselleni tämä on ollut ihan normaali tapa jo teinivuosien jälkeen. 🙂 Täytyy toki myöntää, etten itse olekaan mikään kosmetiikkaintoilija ja seuraan tätä blogiakin vain minimalisminäkökulman vuoksi. Kiva juttu kuitenkin, että olet innostunut tästä ”aatteesta” ja muitakin innokkaita löytyy!
Olen toiminut aina näin,kerralla on käytössä yksi ripsiväri, yksi meikkivoide, yksi puuteri jne. Hiustuotteita on taas kertynyt, koska yritän löytää hiuksilleni sopivia tuotteita ja se on vaikeaa. Annan sitten sopimattomia kiertoon ja se harmittaa, kun olen päätynyt ostamaan jotain mitä en voi käyttää.
Järjestelin juuri meikkejäni viikonloppuna ja laitoin selkeästi esille kaikki jo valmiiksi käytössä pannuuntuneet, jotka ovat vaan jääneet käyttämättä loppuun, kun on innostuksissaan avannut aina uusia ja uusia meikkejä. Näytti olevan joukossa yksi Diorin poskipuna, joka on varmaan markka-aikakaudella ostettu, koska pakkauksetkin ovat vaihtuneet sen jälkeen moneen kertaan. Aion jynssätä senkin nyt loppuun ennen uusien avaamista. Samoin huulipunien jämiä oli vaikka kuinka paljon, jotka saa tehokäytöllä loppumaan. Puutereiden osalta tilanne on hyvä. Ne tulee yleensä käytettyä loppuun. Olen nyt uudelleen pitkän tauon jälkeen innostunut meikkipuutereista. Tammikuussa ostettu Lumene loppui huhtikuussa. Aikoinaan käytin jatkuvasti Lumenen meikkipuuteria ja sitä kului 4 rasiaa vuodessa. Ostin nyt Guerlainin refiilin vanhaan rasiaan. Ihme, etteivät olleet muuttaneet sitä muutamaan vuoteen. Menin oikein rasia kourassa Guerlainin osastolle, että varmasti sopii siihen.Kesäalesta tosin löytyi myös Cliniquen meikkipuuteri parilla kympillä, joka tietysti piti heti ottaa käyttöön. Käytin sitäkin aikoinaan paljon ja siinäkin on rasiat vaihtuneet. Kohta loppuu myös ripsiprimeri ja ripsiväri. En tarkoituksella avannut vielä uusiä kesäksi, koska lomalla tulee muutenkin meikattua vähän.
Instassakin jotkut esittelevat pannutusprojektejaan. Niitä on hauska seurata.
Myös r/makeuprehab on tosi mielenkiintoinen, siellä on keskustelua pannuprojekteista sekä no/low buysta yms 🙂
En vain raski heittää luomiväriä pois, ennenkuin se on täydellisesti loppuun kaluttu! Chanelin (nude) ja Clarinsin(mudan värinen) yksittäisnapit loppu, niin ostin samat tilalle. Vaalea on hyvä koko luomella ja mudan väri luomivaossa. Kivipuuterit ja huulikiillot kaivelen loppuun. Irtopuuteri on ainoa, joita on vain yksi. Useamman värin luomaripaletteja hankkiessa olen tarkka, että kaikki värit ovat käyttökelpoisia. Toki aikaisemmin sattui, että ajattelin turkoosin luomivärin menevän rajauksena. Onhan se upean näköinen ruskeissa silmissä! Mutta mulla on vihreät… 🙂
Ja sit on näitä ”sulovileen” hetkiä, laivan kassalla Eilzabeth Ardenin 5:n värin paletti 20e -Oi, miten halpa ja hyvä merkki! Mullahan ei vihreitä luomivärejä ole. No, nyt on ja tosi vähällä käytöllä! 🙂
Etsin (laivalta) punaista huulipunaa, löysin Diorin paletin ,jossa oli punainen huulipuna ja vaalea kiilto, poskipuna ja neljä luomiväriä. Kaikki sävyt käyttökelpoisia turvallisia ruskeita. Huulipunan hinnalla sain extraa!
Hehe, halusin lukea vanhoja postauksiasi ja osuin ekana vuodelta 2010 olevaan postaukseen, jossa sanot näin: ”Mikäköhän siinä on, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän tahdon meikkejä omistaa? Nuorempana minusta oli ihanaa omistaa kasapäin meikkejä, mutta nykyään meikit, joita en ehdi jatkuvasti käyttää ahdistavat minua ja tahdon ehdottomasti omistaa vain tarpeelliset ja aktiivikäytössä olevat.”
Mun korvaan toi olisi voinut olla tän vuoden postauksesta lukuun ottamatta alun kysymystä 🙂 Oli jotenkin kiva taas huomata, miten pitkästä prosessista tässä on ollut kyse. Ei todellakaan mikään hetken mielijohde, jonka takia kaikki (keskustelupalstojen mielestä tarpeellinen) hävitettäisiin!
Haahhaah! 😀
Ja apua, onko joku jossain keskustelupalstallakin osannut päättää puolestani, mikä on juuri minulle tarpeellista? Voi hyvä elämä ihmisten kanssa. Mikä siinä onkin, että niin moni näkee vain omaan napaan asti ja osaa ajatella, että koska jokin asia on itselleen tarpeellinen, on sen oltava sitä muillekin.:D
Olipa silmiä avaavaa, että joillekin pannutus on tarpeellinen projekti. 🙂 Hyvä niin! Ite ostan aina uuden yhden tuotteen kulutetun tilalle, paitsi suihkugeelejä on muutama varastossa. Nekin kuluvat lopulta äkkiä.
Olen seurannut redditissä ja youtubessa project panneja jo jonkin aikaa mielenkiinnolla, toinen samanhenkinen ryhmä on myös r/makeuprehab, jossa meikkishoppaukseen koukkuun jääneet pyrkivät vähentämään ostamista tai käyvät ostolakkoon. Yhteisön tuoma tuki auttaa monia vähentämään kulutusta. Useat meikeistä kiinnostuneet arkiset käyttäjät ovat alkaneet herätä siihen , että vaikuttajien valtavat meikkivarastot eivät ehkä olekaan järkevä sijoituskohde omalla kohdalla.
Mulla on aika vähän muita meikkejä kuin meikkivoiteita, puutereita ja huulituotteita. Ei yhden ainutta luomiväripalettiakaan edes. Soololuomivärejä on kaksi, joita kumpaakaan en käytä (laatu on hanurista, mitä en osannut joskus aikoinaan edes miettiä, kun väri ratkaisi) enkä itse asiassa taida tietää enää niiden olinpaikkaakaan. 🙂 Kierremekanismilla olevia kajalkyniä mulla on muutama eri värinen ja niistä tykkään.
Meikkaan silmiä nykyään tosin aika vähän, kun puhdistaminen on niin silmiä ärsyttävää puuhaa. Muutama ripsari on siitä syystä jäänyt käyttämättömänä varastoon, kun tuo silmien putsariärtyminen alkoi niin yllättäen ja jatkui putsarista ja sen merkistä tai tyypistä riippumatta.
Yksi tuotetyyppi on sellainen, jonka käytän aina viimeistä murua myöten, ja se on kivipuuterit. Kun puuteria jää aina pannun reunoille kuitenkin, rikon jämäpuuterin paloiksi pinsettien kärjillä ja muussaan palat jauheeksi. Sitten kaadan jauheen irtopuuterin sekaan ja – tadaa – pannu on oikeasti tyhjä! 😀
Tiedätkö, pitääkö Finnairin lennoilla kosteuspyyhkeet pakata ”nesteisiin”, eli litran pussiin?
Ei riipu lentoyhtiöstä vaan turvatarkastuksesta, sillä koneeseen saa viedä nesteitä minkä verran vaan, mutta turvatarkastus on se, jossa on rajoitteita. Periaatteessa kosteuspyyhkeet ovat nesteessä, joten lasketaan niihin, mutta veikkaan, että monessa turvatarkastuksessa ei silti katsota nesteeksi. Eli on varmaan näitä juttuja, jotka riippuvat kuun asennosta ja tarkastajasta. 😀
Oli oikeastaan aika järkytys huomata, miten hitaasti saan ihonhoitotuotteita ja kosmetiikkaa kulutettua. Esscence 7 luomivärin paletti on ollut arkisin käytössä yli 2 vuotta, eikä vaaleimmasta väristä näy edes pohjaa. Sama juttu erään toisen seerumin kohdalla, kun kaverilla kesti vajaa kuukauden ja mulla lähemmäs 3kk. Kun saan nykyiset käytettyä/siivottua pois, siirryn kyllä eksklusiivisempiin merkkeihin. Tykkään kauniista pakkauksista ja kun kerran ne kestävät niin pitkään, olen valmis maksamaan enemmän.
Osallistun Reverse Rougen haasteeseen, mikä auttaa pitämään ostohimot hallussa, kun näkee heti kuinka moni on selvinnyt jo 7kk ostamatta yhtäkään kosmetiikkatuotetta.