Lapsena Nuuskamuikkunen oli minulle Muumilakson tarinoiden sivuhahmo, joka ei herättänyt erityisempiä tuntemuksia.
Silloin en vielä ymmärtänyt, kuinka mielenkiintoinen arjen filosofi tuon vihreän kalastajanhatun alle kätkeytyi.
Kun sitten aikuisella iällä tartuin uudelleen Muumi-kirjoihin tajusin, kuinka huikea hahmo Nuuskamuikkunen onkaan ja löysin hänet aivan uudella tavalla.
Nykyään koen, että jos aikuisella ihmisellä saa olla mielessään fiktiivinen satuhahmo, jonka elämänasennetta hän katsoo ylöspäin, on tuo hahmo minulle ehdottomasti Nuuskamuikkunen.
Kokosin tähän postaukseen seitsemän syytä, joiden vuoksi Nuuskamuikkunen on minusta todella cool.
1. Nuuskamuikkunen ei tarvitse turhia tavaroita
Nuuskamuikkunen oli minimalisti jo kauan ennen kuin minimalismista tuli trendikästä.
Hän ei tarvitse tavaroilleen taloa tai varastoa, vaan kaikki mitä hän tarvitsee mahtuu hänen selässään kulkevaan reppuun.
Hän elää ääriminimalistista elämää, joka kolahtaa minuun aivan täysillä – siitäkin huolimatta, että se tapahtuu satukirjan kansien välissä.
Lue myös: Kuinka pakata matkalle kevyesti (ja miksi oikeasti pakkaamme aina liikaa)
2. Nuuskamuikkunen ymmärtää, ettei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa
Nuuskamuikkunen on jo kauan aikaa sitten ymmärtänyt sen, minkä ymmärtämiseen minulla meni vuosikymmeniä.
Jostain syystä ajattelin ennen, että jos näen jotain, mikä miellyttää silmääni ja minulla on siihen varaa, olisi elämäni parempaa, jos saisin sen itselleni.
Saatoin lähteä kaupungille kauppoihin pyörimään (varsinkin alennusmyyntien aikaan) ilman, että koin edes tarvitsevani mitään, mutta menin vain katselemaan, löytäisinkö jotakin, minkä nähdessäni tietäisin, että minun on saatava se.
Nyt ajatus tuntuu aivan järjettömältä, joskin myönnän, että tykkään edelleen usein pyöriä kaupoilla – en vain enää tuo niiltä mitään mukanani, vaan tyydyn vain katselemaan.
”Kaikki muuttuu vaikeaksi, jos haluaa omistaa esineitä, kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä – ja kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa kuin matkalaukkujen raahaaminen.” – Nuuskamuikkunen
Lue myös: Minimalismissa opetellaan tarpeen ja halun erottamista
3. Vapaus on Nuuskamuikkuselle äärimmäisen tärkeä asia
Vapaus on tärkein arvoni.
Sanana se tarkoittaa jokaiselle varmasti erilaisia asioita, mutta yksi asia, jota vapaus minulle tarkoittaa on se, etten koe olevani kahlittu johonkin elämäntilanteeseen.
Haluan voida sanoa, että elän sellaista elämää, jota olen valinnut elää enkä sellaista, jota olen vain päätynyt elämään, vaikka oikeasti haluaisin jotain ihan muuta.
Valitsen esimerkiksi elää arkea, jossa en tarvitse paljon rahaa ja joka tuntuu hyvältä vähällä tavaramäärällä, sillä nämä valinnat tuovat minulle vapautta.
Aluksi vapaus oli minulle erityisesti fyysistä vapautta.
Nyt taas keskityn henkisen vapauden lisäämiseen, eli siihen, etteivät omat uskomukseni ja ajatukseni rajoita turhaan elämääni.
Lue myös: Nämä kirjat auttavat hyppäämään ulos oravanpyörästä
4. Nuuskamuikkusella on filosofinen luonne
Olin lukion ensimmäisen vuoden IB-luokalla, jolle olin hakenut, vaikka en ollut koskaan ennen opiskellut englanniksi enkä todellakaan ollut mikään erityisen hyvä kielessä (tai kielissä ylipäätään).
Jostain kumman syystä minut kuitenkin valittiin hakijoiden joukosta vuosikurssilleni, mutta tajusin nopeasti, että olen aivan väärässä paikassa.
Minulla oli valtavia vaikeuksia ymmärtää englanniksi pitkää matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, psykologiaa ja aivan erityisesti filosofiaa.
Taistelin toden teolla kyetäkseni keskustelemaan Platonista ja tunneilla katsomastamme Matrix-elokuvasta enkä olisi kysyttäessä osannut vastata kenellekään, mitä filosofian opiskelu tarkoittaa, sillä en edes ymmärtänyt, miksi opiskelin sitä.
Huvittavaa kyllä, filosofiasta on aikuisiällä tullut suosikkiaiheitani, josta rakastan lukea kirjoja ja puhua.
Nuuskamuikkunen ei ehkä ole ensimmäisenä mielessä, kun puhutaan filosofeista, mutta mielestäni hänellä on varsin filosofinen luonne ja hänen sanomisensa antavat paljon ajattelemista.
”Minä omistan kaiken mitä näen ja mistä pidän. Minä omistan koko maailman.” -Nuuskamuikkunen
Lue myös: Mitä eroa on rahan säästämisellä ja kituuttamisella?
5. Nuuskamuikkunen on oman tiensä kulkija
Nuuskamuikkunen elää omannäköistään elämää ja tekee sitä omilla ehdoillaan.
Syksyn tultua hän laittaa vähäiset tavaransa kasaan, pakkaa telttansa reppuunsa ja lähtee omille teilleen nauttimaan elämästään.
Tarvittaessa hän jopa uhmaa auktoriteetteja (kuten metsänvartijaa).
Rakastan tätä Nuuskamuikkusessa.
”Minä tulen milloin minulle sopii. Ehkä en tule ollenkaan, ehkä menen aivan toiselle suunnalle.” -Nuuskamuikkunen
Lue myös: Tämän vuoksi käytän jatkuvasti samoja vaatteita
6. Nuuskamuikkunen viihtyy täydellisesti omassa seurassaan
Nuuskamuikkunen on mukava seuramies ja ystävällinen luonne, mutta hän ei silti tarvitse jatkuvasti ympärilleen muita.
Hän on täysin sinut oman seuransa kanssa ja jopa nauttii siitä.
Hän tykkää lähteä seikkailemaan omassa seurassaan ja saattaa seikkailuillaan tutustua välillä muihin, mutta muiden seurassa oleminen ei ole hänelle välttämätöntä.
Olen itse introvertti, joka pitää kyllä muiden hyvästä seurasta, mutta jota se myös silti aina kuluttaa, joten tarvitsen sen jälkeen omaa aikaa latautuakseni.
Koen, että Nuuskamuikkunen vaikuttaa hieman samanlaiselta persoonalta.
”Tämä ilta on laulun ilta. Uuden laulun, jossa on yksi osa odotusta, kaksi osaa kevätkaihoa ja loput vain hillitöntä hurmaa siitä, että saa vaeltaa, olla yksin ja viihtyä oman itsensä seurassa.” – Nuuskamuikkunen
Lue myös: Olen introvertti – enkä aio enää hävetä sitä
7. Nuuskamuikkunen nauttii yksinkertaisista asioista
Nuuskamuikkunen on ymmärtänyt, että hyvältä tuntuva elämä rakentuu varsin yksinkertaisista asioista.
Hän kalastaa, soittaa huuliharppua ja vaeltaa.
Majaansa hän pitää yksinkertaisessa teltassa ja viihtyy aina samoissa vaatteissa.
Nuuskamuikkuselle hyvä elämä rakentuu arjen yksinkertaisista nautinnoista.
Vaikka hän elää yksinkertaisesti, ei hän silti elä askeettisesti.
Hänellä on kaikki se, mitä hän tarvitsee ja hän tietää, ettei hän tarvitse paljon.
Lue myös: Kalliin kahvikoneen vaihto halpaan ja kompaktiin pressopannuun
Mää oon halunnu lukea muumi-kirjat uudelleen jo pitkään. Tästä saa kyllä pontta siihen! Nuuskamuikkusesta oon aina tykänny, vaikken ehkä nuorempana ymmärtäny.
Pitäisi kyllä itsekin lukea niitä vielä lisää! Tartuin niihin joitakin vuosi sitten ensimmäistä kertaa, kun kirjastossa tuli Ruotsissa vastaan suomeksi ja oli ikävä suomalaisia kirjoja. Sittemmin niitä on tullut aina välillä luettua ja nyt aikuisena ne on löytänyt ihan uudella tavalla – varsinkin, kun olen tajunnut, että minulla on enemmän muistikuvia Muumi-piirretyistä kuin itse kirjoista, jotka ovatkin olleet vähän erilaisia kuin kaunistellut piirretyt. 😀
Ihana kirjoitus! Sattumalta itekin aloitin aamulla kirjoittaa blogijuttua Nuuskamuikkusesta! 😂
Hän oli lapsuudessa idolini ja on yhä. Oli mukava lukea syitä, joiden vuoksi Nuuskis on idolisi. Samaistun kyllä aika moneen ja useita samoja arvoja täältäkin löytyy. Minäkin olen hoksannut vasta parisen vuotta sitten, että kaikkea kivaa ei tarvii ostaa ja omistaa. Tykkään kyllä yhä kierrellä kaupoissa ja kirppareilla, mutta sellaista vimmaista ostopakkoa ei enää ole ja voi jukra miten kevyeltä ja ihanalta se tuntuu! 😊
Hauska sattuma ja kiva kuulla muistakin, joihin Nuuskamuikkunen kolahtaa! 🙂
Täälläkin yksi Nuuskamuikkusfani.
Minäkin löysin Muumi-kirjat ja -filosofian vasta aikuisena. Lempihahmokseni nousi ihana, hassu ja eksentrinen vaeltaja Nuuskamuikkunen. (Vaikka ystäväni mielestä persoonallisuuteni oli enemmänkin Pikku Myy… lieköhän näin?)
Vapauden kaipuu ja sen toteuttaminen ovat olleet iso osa identiteettiäni.
Vuosikausien ajan koko maallinen omaisuuteni mahtui pariin matkalaukkuun. Elin lähinnä nomadina ja erittäinkin epäsovinnaista elämää. Kun ikää on tullut lisää huomaan luistavani tuosta äärimmäisestä riippumattomuudesta ja olen perustanut turvallisen kotipesän. Liekö väsymystä? Vai mitä? Toki omaisuutta on edelleen moneen verrattuna suht vähän, mutta sen verran kuutenkin, että nuuskamuuskutmaisesti nopea reissaamaan lähtö ei onnistukaan.
Jollain tavalla surullistakin, mutta ehkäpä luonnollinen ”kypsyminen” ja ympyrän sulkeutuminen.
Edelleen nautin suunnattomasti vapauden tunteesta, sekä fyysisestä että henkisestä. Tuohon jälkimmäiseen panostan viime vuosina enemmän, mutta kyllä se nomadimuikkunenkin siellä jossain vielä lymyää.
Juuri tulevan viikon lopulla taas hyppään reissun päälle, jee!
Kiva postaus! Kiitti!
Mistä johtuu, että kirjoitat nykyään vain yhden virkkeen pituisia kappaleita? Haluaisin lukea blogipostauksiasi, mutta itselleni tämä tyyli on niin vaikea, että päädyn lopettamaan postaukset kesken tai en oikein enää ”näe” niistä mitään, kun kappaleet vain vilisevät silmissä :/ Ymmärrän yhden virkkeen kappaleet tehokeinona silloin, kun haluaa erityistä painoarvoa jollekin kohdalle, mutta näin toteutetuna ne tuntuvat vain häiritseviltä.
Hyvä kysymys, kiva että olet kiinnittänyt asiaan huomiota! (Tai no, jos blogia lukee tietokoneelta, ei asiaan tosiaan varmasti voi olla kiinnittämättä huomiota. :D)
Olen valinnut siirtyä tähän tekstin rytmitykseen käyttäjäkokemussuunnittelun (UX design) myötä. Mobiilissa pidemmät kappaleet näyttävät hankalammin luettavilta, joten tekstin rytmitys asettuu siksi noin. (Yksi pidempi lause on helposti mobiilissa neljä riviä pitkä ja kaksi lausetta voi jo olla 7-8 rivin epämukava klöntti.)
Tämä käytäntö on verkossa yhä yleisempää ja esimerkiksi Ilta-Sanomien sivustolla käytetään samaa, yleensä juuri yhden lauseen jälkeen tilan jakavaa rytmitystä. Käsittääkseni tämä perustuu siihen, että nykyään ihmiset ovat niin tottuneita vain ”lueskelemaan”, että kun kerralla näkyy puhelimen näytöllä pidempiä tekstikappaleita ilman selkeitä taukoja, eivät ihmiset enää nykyään jaksa keskittyä lukemaan tekstiä samalla tavalla kuin ennen ja sivustolla vietetty aika laskee.
Huomaan tämän toki omassakin verkkokäyttäytymisessäni, sillä kun etsin jotain verkosta ja päädyn vaikkapa lukemaan Duodecim-lehden artikkelia, tuntuu sen lukeminen minusta tuskaiselta mobiilissa, kun pitkät tekstikappaleet vain jatkuvat ja jatkuvat enkä voi helposti silmäillä niistä etsimääni asiaa. Tietokoneen näytöllä ne sitten tuntuvat jo ihan normaaleilta.
Jos blogini tekstejä tosiaan lukee tietokoneen näytöltä, näyttävät ne toki erilaiselta ja rytmitys voi tosiaan olla häiritsevämpää kuten sanoitkin, mutta olen päättänyt mennä tässä asiassa mobiili edellä, sillä yli 80% blogin liikenteestä tulee mobiilista ja suurin osa kävijöistä päätyy blogiin nykyään Googlen kautta etsiessään jostakin aiheesta tietoa, eli en enää pidä blogia perinteisellä ajatuksella olettaen, että ihmiset tulisivat varta vasten lukemaan uusimman blogitekstini, vaikka onkin tietysti aina ihanaa, jos niin edelleen joskus tapahtuu.
Toivottavasti tämä selkeytti valintaani!
Edit. Kokeilin viestisi innoittamana vaihtaa desktop-näkymää kapeammaksi, jotta se on enemmän mobiilinäkymän kaltainen ja teksti asettuu paremmin. Kiitos ideasta! 🙂
Kiva, että palautteellani oli vaikutusta ja kommentoit sitä näin perusteellisesti! Tämän innoittamana kävinkin kurkkaamassa Ilta-Sanomien juttuja. Katsoin sieltä mobiililla kolmea sattumanvaraista artikkelia, mm. tuoreinta pääkirjoitusta, ja on totta, että sielläkin näkyy vain virkkeen pituisia kappaleita. Kuitenkaan rytmitys ei vaikuta olevan yhtä orjallista kuin sinulla, vaan siellä vaihtelevat 1-3 virkkeen pituiset kappaleet ja olipa em. pääkirjoitukseen eksynyt yksi neljänkin virkkeen pituinen kappale 🙂 Minusta tällä on suotuisa vaikutus lukukokemukseen, mutta ymmärrän toki, että pystyt varmasti keräämäsi datan perusteella analysoimaan paremmin, millainen teksti saa lukijat viihtymään sivulla!