Minimalistin tavarahaaste: raivasin kodistamme vielä 500 tavaraa

Annoin blogissa joulun aikaan vinkkejä kodin tavarakaaoksen selättämiseen erilaisten tavaroidenraivaustaktiikoiden avulla. Innostuin niitä kirjoitellessa itsekin tarttumaan yhteen haasteeseen ja päätin testata, onnistuisinko vielä löytämään kodistamme noin kuukauden tavarahaasteen verran ylimääräisiä tavaroita eli 500 sellaista juttua, joista voisin luopua.

Koska olen kertonut, että karsimme kesällä kodistamme kaiken sellaisen turhan, mistä ei tuntunut olevan mitään hyötyä tai iloa, tuntui 500 tavaran karsiminen aluksi aika isolta määrältä. Olin ollut kesän raivausprojektin jälkeen niin tyytyväinen lopputulokseen ja näyttänyt teillekin kuvia tyhjentyneestä kodista, että epäilin aluksi kovasti, olisiko minulla edes niin paljon turhia tavaroita kotona.

Toisaalta tuntui hauskalta idealta tarttua haasteeseen. Koska kyse oli kuitenkin omasta leikistäni omilla säännöilläni, voisin ihan hyvin lopettaa leikin kesken jos minusta tuntuisi, ettei siinä enää olisi järkeä. Eihän tavaroista tietenkään ole mitään järkeä luopua vain luopumisen ilosta, jos tietää, että jotain tulee kuitenkin tarvitsemaan niin kovasti, että se täytyy myöhemmin ostaa uudelleen.

Tavaroiden raivaus alkoi kuitenkin melko vaivattomasti. Pidin blogin puolella joululomien aikaan hieman tavallista verkkaisempaa postaustahtia, mutta olin sitäkin kiireisempi Instagram Stories -tarinoiden puolella, jonne raportoin jokaisen tavaran, josta haasteen aikana luovuin. Suurin osa tavaroista lähti eteenpäin lahjoituksina ja onneksi kotoa löytyi vain vähän sellaista, mikä päätyi sekajätteeseen (säilytettyjä turhia pahvirasioita, muovipakkauksia yms. yleistä roskaa toki löytyi).

Useampi kommentoi yllättyneensä, kuinka paljon ”helppoja” poistoja kodistani näyttikään edelleen löytyvän enkä voinut kuin allekirjoittaa ajatuksen. Tavaroitani läpi käydessä ne nimittäin todellakin tuntuivat sellaisilta ja jopa vähän nauratti ajatella, että olin kesällä päätynyt pitämään ne.

Niiden pitäminen ei kuitenkaan johtunut laiskuudesta tai huolimattomuudesta vaan siitä, että kesällä ihan oikeasti vielä ajattelin, että nyt kun olisin karsinut kodistani niin paljon tavaraa ja jättänyt jäljelle niin vähän, tulisin ihan taatusti käyttäneeksi noita kotiin jääviä tavaroita ja nauttineeksi niistä. Puolen vuoden jälkeen samoja, edelleen käyttämättöminä olevia tavaroita käsissä pyöritellessäni jouduin kuitenkin toteamaan, että niitä oli aivan turha enää säästää pidempään.

Siitä huolimatta, että olin pyrkinyt parhaani mukaan tarjoamaan itselleni optimaalisen mahdollisuuden käyttää niitä, olivat ne jääneet ilman käyttöä.  Olisi siis syytä myöntää, että ne eivät todellakaan olleet juttuja, joita tarvitsin tai joita kannattaisi säästää. Minusta ei ollut tullut ihmistä, joka vaihtelisi korvakorujaan päivittäin, joka ompelisi ahkerasti eBaysta ostetulla, yhdellä kädellä toimivalla ompelukoneella tai joka olisi päätynyt tarvitsemaan kymmentä paria kenkiin tarkoitettuja geelipohjallisia. Saatoin luopua kaikista muista hiustenmuotoilulaitteistani paitsi yhdestä muotoiluraudasta, pääsin vihdoin eroon vanhasta puhelimesta ja kamerasta sekä hiusasusteista, joita en ikinä käytä.

Yhtäkkiä olin myös valmis luopumaan sadasta meikkisiveltimestä, katsomaan kosmetiikkakokoelmaani jälleen vähän tiukemmalla syynillä ja sanomaan heippoja sisustusesineille, jotka eivät ihan oikeasti tuottaneet minulle iloa, vaikka olin niin vielä kesällä uskonut. Nauroin valtavalle määrälle rumia tekokukkia, jotka olin uskonut haluavani säästää blogikuvia varten ja kävin läpi vintillä olleen varavaatelaatikkoni, jossa olin uskonut säilyttäväni vaatteita, joista pidän edelleen.

Olin ottanut säännöiksi, että uudet ”roskat” eivät kelpaa vähennettäviksi tavaroiksi, mutta jos löydän kotoa täällä pitkään ajelehtineita roskia, kuten epätoivoisesti säästämiäni tyhjiä pahvilaatikoita ja rasioita tai kaapissa pitkään lojuneita, lasinkeräykseen jo kauan matkalla olleita purkkeja, voi ne laskea.

Ensimmäiset sata tavaraa oli helppoa raivata. Seuraavat sata menivät nekin melko helposti, mutta kolmatta sataa kohti mennessäni aloin hieman hidastella. Neljäs sata löytyi kuitenkin viimein ja pääsin sitten lopulta siihen viiteensataan. Tosiasiassa lopullinen määrä oli oli huomattavasti enemmän kuin 500, sillä projektiin suurella innolla ryhtyessäni laskin yhdeksi poistoksi välillä useampiakin tuotteita kuten parinkymmenen meikkisiveltimen kasan.

Raivauksen jälkeen olen ollut aivan älyttömän onnellinen, että tein sen. Tavaroita karsiessa tuntui välillä jopa hyvinkin nololta tunnustaa, että vaikka kuvittelin kesällä käyneeni tavarani niin hyvin läpi, löytyi minulta tosiaan vielä näin paljon turhia juttuja. Totuushan on kuitenkin, että ne eivät silloin tuntuneet turhilta, mutta nyt kun pakotin itseni oikeasti miettimään niitä enemmän, oli paljon selkeämpää, etten tarvitse niitä. Esimerkiksi kesällä en olisi osannut päästää irti niistä vaatteista, joista nyt luovuin, sillä silloin ne tuottivat minulle iloa, mutta kun syksyn myötä tiivistin entistä kompaktimpaan vaatekaappiin  tajusin selvästi, miksi en koskaan tulisi tarvitsemaan vaatteita, joista nyt luovuin.

Tuo loppuvuoden raivausprojekti on ollut parhaita juttuja, joita viime vuonna tein, sillä se vei minut jälleen askeleen lähemmäs sellaista elämää, jota tavoittelen. Haluan, että omistan vain asioita, joita käytän ja jotka tuovat minulle iloa ja että kotonani on mahdollisimman vähän mitään sellaista, mitä ”ehkä käytän joskus”. Joistakin tavaroista on helppoa luopua, joidenkin kanssa taas vie aikaa tajuta, ettei sitä haluakaan oikeasti säilyttää.  On myös paljon tavaroita, joita ei tarvitsisi olla niin montaa, mutta joista ei ole järkeä luopua vain luomisen ilosta, vaan vähitellen niiden kulumisen myötä. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi sukat, alusvaatteet ja monet kosmetiikkatuotteet.

Täytyy myös myöntää, että minulle tuli todella hyvä mieli, kun hikisinä raahasimme julkisessa liikenteessä hyväntekeväisyysliikkeeseen kiertoon lähteviä tavaroitamme ja näin, kuinka täynnä asiakkaita liike oli. Minullekin tuli sellainen olo, että haluan olla jatkossa enemmän ihminen, joka ei vain osta uutta, vaan ostaa mielummin käyttöön tavaroita, jotka joku muu on hylännyt, mutta jotka voivat silti edelleen olla loistavassa kunnossa.

Innostuin tämän projektin myötä jälleen käymään tavaroitani läpi ajatuksella lisää ja asetinkin itselleni vuodelle 2019 uuden haasteen. Tavoitteenani on luopua tämän vuoden aikana vielä 1000 tavarasta, mikä voi kuulostaa paljolta, mutta ei sitä varsinaisesti ole, sillä lasken tässä projektissa mukaan niin nurkissa pyörineet turhat tuotepakkaukset kuin kosmetiikan ilmaiset näytepussitkin sekä tietysti kaiken mahdolliseen muun turhan, mitä kodistamme voi vielä löytyä.

Leikittelin aluksi myös ajatuksella, että olisin koko vuoden 2019 ilman shoppailua. Haasteena se kuulostaa hauskalta, mutta toisaalta kuitenkin yhtä huonolta ajatukselta kuin pakotettu dieetti, jonka pointtina on vain kieltää jonkun asian nauttiminen kokonaan sen sijaan, että siitä oppisi nauttimaan kohtuudella.

Ei karkkeja tarvitse kieltää itseltään täysin, jos osaa nauttia niitä kohtuudella. Samalla tavalla en usko, että kaikkea shoppailua tarvitsee kieltää itseltään vain kieltämisen vuoksi, eli on turhaa kituutella vaikkapa kesä läpi ilman sopivia kenkiä ihan vain siksi, että kaikki shoppailu olisi kiellettyä. Kyllä asioita voi ostaa kunhan vain oppii tunnistamaan, onko kyse tarpeesta vai halusta.

Tarve on toki varsin tiukka määritelmä, sillä ei esimerkiksi poskipunaa tarvitse, mutta tuotetta ostaessa voi silti pohtia, että tulisiko sitä uutta hankintaa käyttäneeksi oikeasti niin paljon, että se olisi kannattavaa ostaa. Iloa tuottavia ja aktiiviseen käyttöön päätyviä asioita voi ostaa, mutta nurkkiin parin käyttökerran jälkeen pyöriviä tai käyttövuoroa ikuisuuden odottamaan päätyviä juttuja sen sijaan ei ole järkevää hankkia.

Vuoden 2019 tavoitteenani on siis tulla entistä tietoisemmaksi kuluttajaksi, joka tekee harkitumpia ostopäätöksiä. Viime vuonna onnistuin tässä jo varsin hyvin, jos kosmetiikkaa ei lasketa mukaan, mutta tänä vuonna onnistun toivottavasti asiassa paremmin myös kosmetiikan kanssa. Haaveilemme edelleen siitä, että ostaisimme pakettiauton ja rakentaisimme siitä itsellemme pienen, pyörillä kulkevan kodin, mutta se ei ole vielä tänä vuonna ajankohtainen juttu. Tänä vuonna aion kuitenkin tehdä parhaani sen suhteen, että kun asia tulevaisuudessa on ajankohtainen, olen mahdollisimman valmis siihen.

Tuntuu, että mitä vähemmän tavaraa kodissani on, sitä rauhallisempi olo minulla on ja sitä paremmin pystyn keskittymään juttuihin, joihin haluan keskittyä. Olen pitänyt pari viime viikkoa hieman löysempää postailutahtia, sillä kosmetiikka ei ole ollut mielessäni samalla tavalla kuin ennen, mutta nyt alkaa taas tuntua, että päässäni on tilaa myös sille.

Kunhan myös talven pimeys väistyy  hieman ja kodissamme on taas hieman valoa, niin laitan näiden vanhojen kuvien sijaan uusia kuvia siitä, miltä täällä nykyään näyttää kaiken tämän ahkeran raivauksen jälkeen.

Tämän vuoden raivausprojektiani voi seurata Instagram Stories -klipeissäni.

Onko joku muu innostunut viimeaikoina kodin raivaamisesta ihan erityisesti?

---

Lue myös:
Kysy itseltäsi tämä tärkeä kysymys ennen kuin alat vähentää tavaroitasi

 

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!