Päätin vuoden vaihtuessa, että kiinnitän tänä vuonna erityistä huomiota shoppailuun. En halunnut ryhtyä totaaliseen ostolakkoon, sillä en näe mitään järkeä ostamisen kieltämisellä vain kieltämisen vuoksi. Aivan kuten laihdutuksessaskin, on tilapäistä kuuria tärkeämpää kiinnittää huomio elämäntapaan ja sen muuttamiseen. Halusin oppia, ettei minun tarvinnut ostaa ja omistaa kaikkea, mitä mieleeni juolahti.
Ostokäyttäytymiseni ei tarvinnut pikadieettiä, vaan halusin keskittyä muuttamaan omia kulutustottumuksiani. En uskonut sen olevan vaikeaa, sillä en ole aikoihin mieltänyt itseäni kovaksi shoppailijaksi. Kosmetiikkaostoksiin olen saattunut aina välillä langeta vähän kovemminkin, mutta muuten viime vuodet ovat sujuneet melko hyvin.
Otin oman haasteeni pääsäännöksi, että voisin tarvittaessa ostaa joka kuukausi yhden asian. Samalla yritin kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, tarvitsinko asiaa todella vai olisinko ostamassa sitä muuten vain. Spontaanien ostopäätösten sijaan yrittäisin miettiä hankintaa hieman pidempään.
Ensimmäisen kuukauden voi arvata olevan helppo, sillä onhan silloin täynnä uuden projektin tarmoa ja intoa. Tammikuussa en tarvinnut mitään, mutta kun kävin Suomessa ja satuin kulkemaan kangaskaupan ohi muistin, että olin jo pitkään halunnut ostaa blogijuttuja varten kangasta. Päädyin kotiuttamaan reilulla 10 eurolla kaksi metriä tarpeitani vastaavaa kangasta ja se jäi tammikuun ainoaksi ostamakseni tavaraksi.
Sittemmin kangas päätyi blogijuttujen sijaan pimennysverhoksi, jonka ansiosta nukun nyt valoisaan aikaan entistä paremmin, joten tammikuun ostos oli hyvä hankinta.
Lue myös: Ainoa asia, jonka tammikuussa ostin
Helmikuussa minulla ei ollut mielessäni tarpeita ennen kuin kuun lopulla jo useamman vuoden minua palvellut kamerani päätti tehdä temput ja lakata toimimasta. Tiesin eläneeni sen kanssa jatkoajalla jo pitkään, sillä sen kääntyvää näyttöä oli vuosien varrella käännelty sen verran, että joku virtapiiri oli päättänyt irtisanoa sopimuksensa.
Kamerani näyttö oli jo muutenkin pitkään vääristänyt hieman värejä, mutta näytti kyllä kuvattavan kohteen kunhan muistin, etten taivuttaisi sitä yhtään. Tämä tietysti häiritsi blogityötäni, sillä en voinut ottaa kamerallani selfieitä tavalliseen tapaan ja kuvata meikkejä kasvoillani optimaalisessa valossa. Unohdin kuitenkin pariin otteeseen tämän ja lopulta yhden kohtalokkaan kosketuksen seurauksena näyttö taas pimeni eikä suostunut enää menemään päälle.
Koska kamerassani ei ollut muuta tapaa nähdä kuvattavan kohteen rajausta kuin digitaalisen näytön kautta, en enää voinut tehdä työtäni ja jouduin hankkimaan uuden, päivitetyn rungon. Tämä hankinta kustansi noin 380 euroa, mutta koska kyse on työvälineestäni, jota ilman en voi töitä tehdä, oli se välttämätön hankinta. Nyt kun olen taas saanut elää toista kuukautta hyvän kameran kanssa tiedän, että se on minulle välttämätön työväline.
Maaliskuussa minulla ei ollut mitään sellaista, mitä minun olisi ollut välttämätöntä hankkia, joten jätin maaliskuun tavaraostoksen kuun loppuun asti jemmaan. (Hankimme kyllä miehen kanssa keittiöön muoviset, kertakäyttöiset hedelmäpussit korvaavia kestopusseja, mutta nämä tulivat yhteiseen käyttöön ja minusta nämä olivat tärkeä hankinta, jonka olisin tehnyt, vaikka olisinkin jo ostanut maaliskuussa jotain muuta.)
Tiesin, että tarvitsisin kesäksi uudet mustat työkorkkarit, sillä vanhat korkkarini olivat hajonneet syksyllä sekä uuden jakkutakin, sillä vanha, vuonna 2012 ostettu jakkutakkini oli niin käytetty, että sen kyynärpäät kiilsivät jo kuluneisuuttaan. Halusin kuitenkin hankkia ne harkiten ja päätin, että ne voivat odottaa vuoroaan.
Kävin maaliskuussa Suomessa, mutta ainoat shoppailuni sieltä olivat herkkuja, joita ei Ruotsista saa ja paljon kaipaamani sappisaippua kodinhoitoon, mutta muuten en ostanut itselleni yhtäkään tavaraa. Yhteiseen kodinhoitoon tarkoitettu sappisaippua ei ollut minun haasteeni mittapuulla varsinainen tavara, vaan perusjuttu kodin hoitoon.
Matkustimme maaliskuussa miehen kanssa myös lomalle Egyptiin, mutta en ostanut sieltäkään mitään. Kun palasimme Egyptin lomalta ja nostimme lentokentällä paluumatkalla yhteisen, 12 kiloa painaneen matkalaukkumme hihnalle, katseli lentokenttävirkailija meitä ihmetellen kysyttyään, eikö meillä muka ole mitään muuta menossa ruumaan. Tämän jälkeen hän vielä nousi tiskinsä takaa tarkistamaan, yritämmekö viedä jotain valtavaa laukkua matkustamoon ja ihmetteli vielä ääneen nähdessään, että meillä oli molemmilla vain yksi käsilaukku. Emmekö muka olleet shoppailleet yhtään?
Tavallisesti lomaani on lähes aina kuulunut shoppailu edes jossain määrin. Nyt olimme kuitenkin ensimmäistä kertaa elämässäni valinneet lomakohteeksi hotellin, jonka sisältä en ollut edes aikonut poistua ja josta poistumista kokeilimme kahdesti todeten sen kamalaksi ideaksi ylityrkkyjen kauppiaiden vuoksi. Ei sillä, että olisin edes halunnut Egyptin Hurghadasta yhtään mitään, sillä siellä ei edes liiemmin ole yhtään mitään muuta kuin matkamuistoja ja sellaisiksi minulle riittävät puelimeen ja mieleen jääneet kuvat.
Lue myös: Laitoin itseni pakkolomalle
En ole tarvinnut tänä vuonna uutta kosmetiikkaa, joten en ole myöskään ostanut sitä. Olen päättänyt, että jos kuitenkin oikeasti tarvitsen jotakin, eli joku välttämätön tuote kuten vaikka deodorantti loppuu, voin ostaa uuden eikä se ole ”kuukauden hankintani”. Jos kuitenkin haluan ostaa jotain sellaista kosmetiikkaa, jota en oikeasti tarvitse eikä minulta löydy vastaavaa, niin se on sitten jo hankinta.
Oli todella hyvä, että lykkäsin maaliskuun ostoksia, sillä kuun lopussa ilmoittauduin opiskelemaan luonnonkosmetiikan tuotekehittämistä ja vaikka kurssi itsessään on aineeton asia eikä mene tavarabudjetistani, on se vaatinut minua tekemään hieman hankintoja. Nämä maalis-huhtikuussa tekemäni hankinnat ahdistivat minimalistista, tavaroiden luopumiseen niiden haalimisen sijaankeskittynyttä minääni hieman, mutta koska ne ovat välttämättömiä opiskelujen kannalta, en jäänyt märehtimään niitä.
Ostamisen rajoittamisella kun on ideana nimenomaan rajoittaa turhien tavaroiden ja tuotteiden hankintaa ja opiskeluun liittyvät asiat eivät sitä ole. Ostamisen rajoittamisella ei ole tarkoitus tehdä elämästä kurjaa kieltämällä tarvittavien juttujen hankintaa vaan ainoastaan saada punnitsemaan kunnolla, mikä on tarpeellista hankkia ja mitä ilmankin voisi olla.
Maalis-huhtikuussa olenkin siis ostanut mm. pienen keittolevyn, kompaktin diffuusorin eteeristen öljyjen tuoksuihin tutustumiseen, pienen kokoelman labratarvikkeita sekä raaka-aineita tuotteiden luomiseen. Päätin mielessäni, että en ala eritellä ja laskea niitä yksitellen, mutta ne ovat nyt maalis- ja huhtikuun tavara enkä aio ostaa näinä kuukausina muuta.
(Olemme kyllä mieheni kanssa hankkineet huhtikuussa kotiimme muutamia kasveja, kun innostuimme niiden ilmaa puhdistavista vaikutuksista, mutta en nyt laskisi niitäkään varsinasiksi tavaroiksi.)
Olen myös jo pitkään ottanut blogin kautta vastaan hyvin minimimäärän PR-paketteja. Muistaakseni taisin ottaa niitä vastaan koko viime vuonna kaksi, joiden lisäksi sain välillä töistä tuotteita. Tänä vuonna olen saanut niitä muutamia kertoja ja töistä olen tainnut napata mukaani muutamia tarjolla olleita tuotteita. En sano ei tuotteille, joista tiedän saavani blogin lukijoita paljon kiinnostavia postauksia, mutta olen tällä hetkellä hyvin kriittinen sen suhteen, mitä otan vastaan.
En siis ole ostanut kuluneen vuosineljänneksen aikana yhtään meikkejä, vaatteita, asusteita, kodin sisustustavaroita, keittiövälineitä tai ylipäätään yhtäkään tavaraa lukuunottamatta blogiin tai opiskeluun liittyneitä hankintoja. Olen kyllä käynyt ulkona syömässä ja ostanut silloin tällöin pullon viiniä, mutta en ole hankkinut (tai pyytänyt miestäni tai ketään muutakaan hankkimaan minulle) yhtäkään sellaista asiaa, mikä ei katoaisi syömällä tai juomalla. (Äidiltä sain kyllä tammikuussa synttärilahjaksi kolme paria talvisin päivittäin käyttämiäni mustia sukkahousuja, sillä olen joskus sanonut, että niille on käyttöä.)
Sanoisin siis puhtain mielin, että olen ollut nämä kuukaudet shoppailematta eikä se ole tuottanut minkäännäköisiä ongelmia. Nautin siitä, kun kotona vielä olevat kosmetiikkatuotteet kuluvat loppuun ja niiden määrä vähenee. En enää nykyään liiemmin keksi turhia tavaroita, jotka voisimme kodistamme vielä poistaa, sillä nykyään kaikkea on jo varsin vähän. Toisaalta sanoin niin viime kesänäkin, eli voihan olla, että yhtäkkiä taas keksin jotain, mistä voimme luopua…
Nyt tuntuu kuitenkin ihanalta, että kodin tavarakuorma vähenee vähenemistään enkä kaipaa kotiin yhtään lisää tavaroita!
Kuinka paljon te shoppailette?
Lue myös:
Tältä minimalistinen kotimme näyttää nyt
Miksi minimalistin kotona on aina valkoista?
Minimalismi tuo avun kuluttavaan päätösväsymykseen
Tämä on todella virkistävää luettavaa. Luulin aikanaan, että tavaroiden näkeminen saa meidät ostamaan niitä, mutta 20 vuotta sokeanah on todistanut liiankin hyvin tuon luulon vääräksi. Toki tekniikan kehitys on luonut apuvälinetarpeita (esim. värin- ja setelintunnistin), mutta ainakin jälkimmäistä ilman voin elää. Mielikuvitus luo tarpeita, jos tavaroiden näkeminen ei sitä teekään. Näiden juttujen lukeminen todella panee miettimään omaa kulutuskäyttäytymistään. Kiitos!
Kiitos tästä! Hurjan mielenkiintoista. En ole valtavan paljon tänä vuonna shoppaillut. Kirppareilta vaan, mutta päätin olla niissäkin käymättä nyt hetkeen. Lisäksi oon jo perunut uutiskirjeet ja nyt laitoin instankin jäähylle hetkeksi, kun niin monia mainoksia pyörii sielläkin ja seuraan monia nettikirppareita
Kirpparista tulikin mieleen, että olen itse päättänyt myös, että kun tarvitsen jotain tulevaisuudessa, yritän ensisijaisesti katsoa, voisiko sen löytää käytettynä. Jostain syystä käytettynä ostaminen ei ole aiemmin innostanut, mutta nyt se tuntuu hyvältä. 🙂
Sitä helposti aattelee, että pitää käydä kirppareilla usein, että löytää mitä tarvii…mutta itse teen täsmä iskuja ja en mihinkään suuriin kirppareihin, vaan pienii lahjotuskirppareihin. Eilen mun koko asu oli kirppareilta eli pusero, hame, kengät ja laukku.. ja kaikki löytynyt parin viikon sisällä. Kun oon ensin miettiny mitä tarvin ja etsiny vaan sen. Suomessa on vieläpä hyviä nettikirppareita…joita on helppo selata.