Pääsin tällä viikolla koulussa osallistumaan muutamalle todella mielenkiintoiselle luennolle. Täytyy nimittäin rehellisesti sanoa, että olen koko luokuvuoden odottanut, koska oikeastaan alamme käsittelemään kosmetiikkaa. Tuntuu nimittäin, että suurimmalla osasta luennoista vain sivuamme hieman aihetta tai käytämme aikaan yleismaailmallisempiin ja toki hyvää sivistystä tarjoaviin asioihin joiden liittymistä omiin opiskeluihini saan joskus jopa miettiä syvällisestikin keksiäkseni, miksi opiskelemme niitä.
Tämän vuoksi onkin aina ihanaa päästä nauttimaan luennoista, jotka käsittelevät kosmetiikkaa ihan suoraan. Ja tällä kertaa pääsin osallistumaan ihanan suomalaisen parfymiasiantuntija Sakari Penttisen luennolle, joka käsitteli parfymeiden luokittelua.
Kävimme luennolla läpi parfyymien ryhmittelyä eri tuoksukategorioihin ja luennolla tuli esiin useita mielenkiintoisia asioita.
Paitsi että luennolla korostui se, että tuoksuissa esiintyvät vivahteet ovat vain keinotekoisesti syntetisoituja mielikuvia persikoista, mansikoista ja kukkasista eivätkä tuoksut sisällä näitä aineita oikeasti ja konkreettisesti, tuli luenolla esiin myös muutamia mielenkiintoisia nippelitietoja.
Tiesittekö esimerkiksi, että Chanelin klassikkotuoksu No5 on uudistettu vuosien varrella kaikessa hiljaisuudessa muutamaankin kertaan ja että alkuperäinen No5 on todellisuudessa paljon tujumpi tapaus? Tai että siinä ihan oikeasti voi olla perää, ettei suosikkituoksusi enää tuoksukaan täysin samalle kuin vuosia sitten? EU on nimittäin jatkuvasti tiukentanut kosmetiikkaa koskevia lainsäädöksiä mikä on johtanut siihen, että hajuvesiä on täytynyt kaikessa hiljaisuudessa uudelleenformuloida korvaamalla kiellonalaisuuteen tulleiden ainesosia toisilla. (Ehkä tässä on selitys sille
Diorin harrastamalle tuoksupelleilylle, jolle olen naureskellut aiemmin?)
Eräs mielenkiintoinen asia, josta luennolla kuulin oli erään tuoksupohjan käyttö. Siinä missä
tavallisia voidepohjiakin myydään firmoille valmiina, toimii sama tuoksupuolellakin. Eräs tällainen todella suosittu ja käytetty poja on Galette, jota käytetään monessa trendituoksussa tuoksupohjana sen ollessa helppo ja halpa ratkaisu. Hieman karkkista vivahdetta, vähän hedelmäistä tuulahdusta ja Galettea ja näin saadaa aikaan jälleen yksi ihana kesätuoksu. Galettessa kuulemma piilee myös Tresor-tuoksun salaisuus! (Ja kuinka harmillista onkaan, ettei aiheesta saa googlettelemalla kerättyä lisätietoa.)
Ja tulipa luennolta pieni mukaanvieminenkin. Sakarin oma Hannele EdP on kiinnostanut minua siitä lähtien, kun kuulin eräältä noista kolmesta tuoksua ensin käyttäneistä Hanneleista siitä ja sattuupa oma toinen nimenikin olemaan Hannele, joten ihan välttämätöntähän tätä oli viimein päästä tuoksuttamaan ihan omalla iholla.
PP Parfumesin Suomessa suunniteltu, mutta Ranskassa valmistettu tuoksu on hyvin erityyppinen tuoksu, kuin mitä normaalisti käyttämäni tuoksut ovat, mutta iholla silti hyvin mielenkiintoinen. Olen tuoksumyyjänä enemmän fiiliksiä ja tuoksun tunnelmia esittelevä tyyppi ja yksittäiset nuotit ovatkin minulle hieman hankalia määritellä, joten tyydyn tämänkin tuoksun yhteydessä vain toteamaan niiden suhteen tuoksusta löytyvän näytteeseen kirjoitettua kukkakimppumaista tuoksua (=kukkainen tuoksu, jonka tarkkaa kukkaa on hankala määritellä) sekä pehmeää santelipuuta ja vaniljaa. Itse koin tuoksun omalla ihollani aluksi jotenkin hieman vanhanaikaiseksi (ehkä ne klassinen ja herkkä ovat juuri sitä…?), mutta kun se on saanut tekeytyä hetken aikaa, muuttuu siitä viehättävän pehmeä. Ihan minua tämä tuoksu ei ole, mutta tyylikkään nelikymppisen Hannelen tuoksuksi tämä tosiaankin sopii.
Sakarin luento oli tosiaan äärettömän mielenkiintoinen ja sai minut toivomaan, että koulunkäynti voisi aina olla noin mielenkiintoista. Varsinkin nyt, kun luen läpi biokemian sekä anatomian ja fysiologian kurssimateriaalejani ja yritän syventyä mm. aivojen rakenteeseen sekä hengityselimistöön yrittäen löytää motivaatiota opiskeluun. Kyllähän suurin osa näistä asioista on tärkeää tietää, mutta piru vieköön, kuinka puuduttavaa soluliitoksien päntääminen onkaan parfymiluennoilla istumiseen verrattuna…
Sakarilla on kyllä tietoa ihan hurjasti. Joskus työtehtävämme ovat kohdanneet ja olen ilolla kuunnellut sitä tietomäärää.
Alansa ammattilaisia on aina mielenkiintoista kuulla! 🙂
Olipa hauskaa törmätä Hanneleen täällä =) Minulla on myöskin tuollainen näyte tuoksusta, muistaakseni osallistuin johonkin arvontaan ihan vain siksi kun erään läheiseni nimi on Hannele ja kas, sitten voitinkin tämän näytteen. Testasin sitä aikoinaan ja tuoksusta itselleni tuli mieleen sana 'laadukas', jotenkin se erosi selkeästi halvemmista tuoksuista.
Sen jälkeen tämän testailu on jäänyt, elämässä kun tuli eteen surullisia asioita joten tuoksu hautautui laatikon uumeniin. Pitäisikin kaivaa se esiin ja perehtyä siihen tarkemmin =)
Kaivahan ihmeessä! 🙂
Kysymys: Eikö minkään hajuveden tuoksua enää tehdä oikeista kukkasista (tai muista tuoksuaineista) uuttamalla? Tehdäänkö ihan kaikkien hajuvesien ihan kaikki ainekset öö kemian avulla ilman niitä oikeita (tuoksukuvauksissa lueteltuja) aineksia? Osaatko sanoa jotain merkkejä jossa vielä käytettäisiin oikeita aineita 🙂 Olen kuvitellut että esim. Loccitane käyttäisi oikeita aineksia. Entäs jotkut pienet ranskalaiset hajuvesien valmistajat tuoksukaupunki Grassessa? 😀 Nyt kävi hirveästi kiinnostamaan, haluaisin mielummin oikeaa hajuvettä 😛
-Kuuku
Milleköhän se sireeni tuoksuu…? Syreeni (tieteellinen nimi Syringa) kyllä tuoksuu hurmaavalle.
Luulisi, että luksustuotteen luoja hioisi tuotteestaan täydellisen aina kieliasua myöten. Harmittavan usein kalliissakin kosmetiikkapakkauksissa kieli on kuitenkin jopa koomisen kömpelöä tai ihan vaan virheellistä. Eikö pakkausten kieliasu ole osa tuotteen imagoa?
Kuuku: Hajuvedet ovat mielettömän kiehtova ja kompleksinen maailma. Sitä maailmaa ei kannata pelkistää synteettinen – luonnollinen -dikotomiaan, koska se ei ole oleellista. Aidoista kukkasista saatava tuoksuelämys on aivan eri asia kuin kukkasista saatava tuoksuraaka-aine. Tuoksuelämystä ei sellaisenaan voi survoa pulloon. Hajuvesien ihmeellisyys onkin siinä, kuinka niillä voidaan luoda monenlaisia elämyksiä, osa luonnollisia ja osa aivan abstrakteja.
Kannattaa muistaa, että kukkaisöljyt koostuvat samoista molekyyleistä kuin synteettisetkin raaka-aineet. Pelkät luonnontuoksut ovat monesti tunkkaisia ja kestävät iholla heikosti. Monet raaka-aineet on pakko käsitellä tarkasti ennen kuin niitä voi käyttää parfyymiteollisuudessa. Esimerkiksi luonnollinen bergamottiöljy on fototoksista ja kiellettyä.
Kuuku, älä turhaan romuta unelmiasi, vaan nauti tuoksuista täysin siemauksin. Ensijärkytyksen jälkeen huomaat, että olet maailmassa, joka on paljon kiehtovampi, mitä kuvittelit.
Galetten ylikäyttäminen on sen sijaan ongelmallista. Suuri osa mainstream-tuoksuista tehdään paperilapulla toimivaksi ja ne pitää pystyä myymään asiakkaalle sekunneissa. Tämä ei tietysti ole ongelma, jos käyttäjän iho on paperia. Itse puollan klassisia tuoksuja, jotka eivät paljasta salojaan hetkessä, vaan kehittyvät iholla ja elävät käyttäjänsä mukaan. Tämä, jos mikä on monien huikeiden synteettisten molekyylien upea ominaisuus.
Toivotan teille kaikille nautinnollista matkaa tuoksujen pariin!
Sakari
mitä juon juodessani earl greytä, jos en sitten aidolla bergamottiöljyllä maustettua teetä??? :O ei kai bergamottiöljyä teehenkään voi laittaa, jos se on kosmetiikassa kiellettyä..? ja teiden ollessa kyseessä olen luullut, että esim. earl greyssä käytettäisiin nimenomaisesti bergamottiöljyä kun bergamotti sellaisenaan olisi arvokkaampaa..???? arvostaisin tooooodella paljon jos joku asiasta enemmän tietävä vastaisi tähän, alkoi kiinnostaa aivan vietävästi 🙂 vai onko mahdollista, että jokin olisi kiellettyä kosmetiikassa ja sallittua elintarvikkeessa..? kuulostaa aika oudolta!
Kosmetiikkaa ja elintarvikkeita koskevat erilaiset määräykset. Kosmetiikkaa ja tuoksuja käytetään ulkoisesti iholla ja elintarvikkeita taas sisäisesti.
Fototoksisuus bergamotin tapauksessa tarkoittaa sitä, että tuote aiheuttaa palovammoja iholla uv-valon kanssa. En siis laittaisi käsittelemätöntä bergamottiöljyä iholle – ainakaan ennen auringonottoa…
Asialla on relevanssia esimerkiksi sen suhteen, että legendaarinen Guerlainin Jicky sisälsi alun perin tätä myöhemmin kiellettyä bergamottia. Monet tahot valittavat, että nykyinen Jicky on kalpea kopio entisestä.
Hajuvesissä käytetään ainakin "Bergamot Italie" nimistä standardiainesosaa, josta fototoksiset aineet on käsitelty pois.
Ylipäätään paniikille ja ahdistumiselle ei ole syytä. Asioihin kannattaa suhtautua rauhallisen uteliaasti ja ymmärrystään laajentaen. Googlettamalla saa lisää tietoa esimerkiksi IFRA-rajoitetuista ainesosista hajuvesissä.
Marjaana: Sireeni – Syreeni on ikuisuuskeskustelu, johon en ole vielä nähnyt kielitoimiston viimeistä sanaa. Tosin voi olla, että tähänkin on annettu viimeinen vastaus. Koska teimme Suomi-filmien hengessä tuoksuvaa juhannusyön parfyymiä, haistelemme toki sireeniä. Tässä siis konsultoimme toki sanakirjaa. Varmasti näitä huumaavia syreeni-tuoksuja löytyy myös markkinoilta. 🙂
Virve: Nyt pitää vähän tarkastaa vielä lähteitä ja miettiä tuota Chanel viitosta. Olisikohan viimeisin uudelleenformulaatio jopa 2000-luvulta. Tässä asiassa pitää taas kaivautua lähteiden pariin. Heitin vähän takataskusta noita vuosilukuja ja voi olla, että viitonen on laitettu taas kerran uusiksi myöskin tällä vuosituhannella. Joka tapauksessa IFRA-ralli on turhauttavaa sekä tuoksutaloille että kuluttajille.
Galette ei tietystikään ole ainoa helppo pohja, mutta se on todella tehokas. Siitä on käytetty jopa ilkeää nimitystä parfymöörin korjauslakka. Voit arvata, miksi tästä "salaisuudesta" ei paljonkaan löydy tietoa Internetistä. Omat Galette-kokeilumme olemme tehneet Galimardin parfymöörin ohjauksessa Grassessa.
Kiitos Sakari vastauksistasi lukijoiden esittämiin kysymyksiin. Mahtavaa, että vastaukset tulivat suoraan asioista enemmän perillä olevalta.
Otin tekstistä tarkemmat vuosimääritelmät pois, sillä ne eivät ole kuitenkaan se olennaisin juttu tässä. 🙂
MOT Kielitoimiston sanakirja – [info]
1. sireeni voimakasääninen merkinantolaite. Laivan, paloauton sireeni. Hälytys-, sumusireeni. Sireenit ulvoivat.
2. sireeni = syreeni.
MOT Kielitoimiston sanakirja © Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy
Näin se mun käsittääkseni menee. Olen siis viheralan koulutuksen saanut ja sieltä muistelen syreenin olevan virallinen nimi kasville. Kasveille on siis olemassa virallisia suomenkielisiä nimiä ja sitä varten on olemassa virallinen nimistölähde (ei vaan satu olemaan kirjaa nyt lähellä, niin en voi tarkistaa).
Hei Virve!
Täällä olisi yksi estenomiopinnoista hyvin kiinnostunut yksilö. Olen siis tämän kevään yhteishaussa hakemassa Laureaan ja haluaisin kysyä paria juttua viimevuoden pääsykokeista, jos sinulla vain riittää kiinnostusta vastata!
Lähinnä kiinnostaa juurikin tuo kemian osuuden koe, oliko se monivalintakoe vaiko olivatko kysymykset samankaltaisia kuin pääsykoekirjassa vai minkälainen se koe käytännössä oli? Vaadittiinko esimerkiksi esseemuotoista vastausta?
Kiitos paljon jo etukäteen! :3
Heippa,
Pääsin itse kemman osuuden varmasti aikalailla minimipisteillä läpi, sillä en ollut kuvitellut sen olevan niin tarkkaa… Kannattaa siis tosiaankin opiskella ykköskurssin perusasiat kunnolla, niin pääsykoe menee vaivatta. Monivalintoja ei muistaakseni ollut vaan koe koostui useista pienemmistä tehtävistä (sivuja oli varmasti yli kymmenen muistaakseni). Itse en ollut opetellut asioita ollenkaan sillä tasolla ja tein tehtäviä lähinnä veikkaillen, joten muistan ne todella huonosti johtuen ihan vaan siitä, etten edes ymmärtänyt niistä suurinta osaa. Muutama oikein/väärin väittämä kokeessa oli ainakin (oikeasta piste, väärästä puolikas pois) ja sitten tosiaan ihan vaan jotain perusjuttujakin atomin rakenteista yms.
Englannin osuus oli todella helppo, sillä se perustui vaan luetunymmärtämiseen ja siinä oli kirjoitettava lyhyt kirjoitelma ihan lähes mistä tahansa aiheesta ja siinä vaan testattiin kirjoittajan sanavarastoa ja itsensä ilmaisua englanniksi.
Äidinkielen osuus taisi koostua aineistopohjaisesta luetunymmärtämisestä ja siinä oli kirjoitettava aineistoon pohjautuva essee muistaakseni.
Kemia oli minusta haastavin, mutta jos hallitsee kemian ykköskurssin asiat, on täysin turvassa ja lohdutukseksi voin sanoa, että opin itse vasta koulun alettua eri aineiden kemialliset merkit ja niiden muodostamien sidosten tyypit ja määrät… 😛