Tämän vuoksi halvat perusvoiteet menestyvät testeissä jopa parhaiten

Aina säännöllisin väliajoin median huomion keräävät erilaiset testit, joissa vertaillaan kalliita, jopa parin sadan euron kosteusvoiteita parin euron perusvoiteisiin ja todetaan, että halpa voide voitti kalliin – ihan laboratoriotestien mukaan, peräti.

Sitten halvan voiteen myynti kasvaa ja osa kuluttajista huutaa kilpaa, että noniin, ei mitään järkeä ostaa kalliita voiteita, siinä se taas nähtiin! 

En varmasti ole ainoa, joka on joskus ihmetellyt, kuinka voi olla mahdollista, että halvat voiteet menestyvät testeissä niin hyvin. Yksi yritys on valmistanut vuosikymmeniä samaa perusvoidettaan joskus jopa ilman nykyteknologian mahdollistamia koostumuksen päivityksiä ja toinen yritys taas on luonut laajan tutkimustiedon pohjalta voiteen, joka sisältää ties mitä hyvältä kuulostavaa ja yrityksen tehokkaaksi toteamaa ainesosaa, mutta silti se häviää vertailussa murto-osan maksavalle tuotteelle.

Kuinka tämä voi olla mahdollista?

Lue myös: 15 parasta kosteuttavaa seerumia

Oikeasti tälle on varsin looginen selitys, joka lähtee testausprosessista ja siitä, mitä hyvää kosteusvoidetta testattaessa itseasiassa edes tutkitaan.

Kuluttajan ja tutkijan sekä jopa tutkijan ja valmistajankin väliset ajatukset siitä, millainen on hyvä kosteusvoide voivat nimittäin erota todella paljon toisistaan – siitäkin huolimatta, että valmistajan tiimissä on tietysti mukana myös niitä tutkijoita ja tuotekehitykseen kuuluu tavallisesti myös tuotteen testausta kuluttajilla.

Varsinkin nykyään kuluttajat rakastavat kuulla, että voide sisältää runsaasti luonnonmukaisia ainesosia, sillä ne tunnetaan juuri siitä, että ne ovat pullollaan esimerkiksi erilaisia vitamiineja ja rasvahappoja. Yksi öljy ei ole vain öljyä, vaan lukuisien rakennusaineiden muodostama cocktail, jossa erilaiset iholle hyvää tekevät vitamiinit ja rasvahapot suorastaan juhlivat kilpaa.

Tietyt ainesosat ovat puolestaan huonossa maineessa, eli vaikkapa kosteusvoiteessa ei haluta tällä hetkellä nähdä silikoneja ja mineraaliöljyjä, sillä niihin liittyy kuluttajien keskuudessa valtavasti uskomuksia siitä, että ne esimerkiksi tukkisivat ihoa tai estäisivät ihoa hengittämästä, vaikka todellisuudessa iho ei edes hengitä.

Juuri esimerkiksi silikonien ja mineraaliöljyjen kaltaisia ainesosia pidetään koostumuksissa jopa huonoina siksi, että ne eivät tee mitään. Ne vain ovat iholla – toisin kuin vaikkapa luonnonöljyt, jotka sentään sisältävät vaikka mitä ravinteita.

Lue myös: Mitkä ainesosat tukkivat ihohuosia?

Valmistajan tavoitteena taas on tietysti luoda tuote, joka kuulostaa kuluttajan korvaan vetoavalta, eli sisältää ainesosia, joita kuluttaja senhetkisen trendin mukaan haluaa kuulla tuotteessaan olevan. Tuotteeseen ei myöskään haluta laittaa mukaan ainesosia, joista tiedetään, etteivät kuluttajat halua nähdä niitä. Pitäähän tuotteen myydä hyvin, jotta yritys saa voittoa.

Lisäksi ratkaisevaa voi olla ainesosienkin avulla luoda kuluttajalle tunne siitä, että hän tosiaan tarvitsee tuotteen, sillä entistä parempi antioksidanttinen suoja kuulostaa todellakin siltä, että vaikka kuluttaja ei välttämättä edes ymmärtäisi, miksi sitä tarvitaan, kokee hän, että hänen voiteessaan on kyllä pakko olla se.

Kaikki puhuvat antioksidanteista ja siitä, että ne ovat hyvästä, joten tämä antioksidanttinen voide on varmasti parempi kuin voide, jossa ei niitä ole.

Sekä valmistajan että kuluttajan kannalta on lisäksi tietysti myös tärkeää luoda tuote, joka tuntuu iholla miellyttävältä, sillä kukapa haluaisi käyttää epämiellyttävältä tuntuvaa tuotetta.  Voiteen täytyy myös saada kuluttajalle aikaan tunne siitä, että se vaikuttaa iholla ainakin jollakin tavalla.

Lue myös: Tämän vuoksi silikoneja ei kannata vältellä

Kun tutkija puolestaan arvioi kosteusvoidetta ja sitä, onko kosteusvoide hyvä, keskittyy hän mittaamaan sitä, mitä kosteusvoiteet on tarkoitettukin tekemään: ylläpitämään ihon kosteustasapainoa lisäämällä iholle kosteutta ja ehkäisemällä kosteuden liiallista haihtumista.

Yleensä kosteusvoidetta arvioiva tutkija on kiinnostunut kolmesta asiasta:

Tutkija ajattelee, että kosteusvoide on hyvä silloin, kun se sisältää ainesosia, jotka lisäävät ihon kosteutta. Jos iholla ei ole tarpeeksi kosteutta omasta takaa, pitää sitä lisätä kosteutta sitovilla ainesosilla, jotta iho on paremmin kosteutettu. Nämä ainesosat ovat humektantteja kuten esimerkiksi glyseriini ja hyaluronihappo.

Sen lisäksi hyvä kosteusvoide sisältää tavallisesti ihoa pehmentäviä aineita, jotka voivat auttaa ehkäisemään kosteuden haihtumista iholta ”paikkaamalla” ihosolujen välissä olevaa ”laastia”, jonka huono laatu nimenomaan yleensä saa aikaan ihon kuivuuden. Tavallisesti iholta puuttuu esimerkiksi keramideja, jotka ovat olennainen osa tätä laastia.

Kolmas hyvän kosteusvoiteen ainesosa on okklusiivinen ainesosa, joka asettuu ihon pinnalle kosteuden haihtumista ehkäiseväksi fyysiseksi kerrokseksi, mikä auttaa vähentämään ihon kuivumista, kun kosteus ei pääse yhä herkästi pakoon iholta.

Monet kuluttajien korvissa pahalta kuulostavat synteettiset kosmetiikan ainesosat hoitavat tämän tehtävän erinomaisesti. Mineraaliöljy ja tietyt silikonit kuten dimethicone ovat tässä tehtävässä erityisen loistavia, joten niitä näkee hyvissä kosteusvoiteissa siksi usein.

Kosteusvoiteen hyvyyttä laboratoriossa mitattaessa mitataan siis sitä, kuinka hyvin kosteusvoide pitää ihon kosteutettuna, eli esimerkiksi minkä verran kosteutta iholta haihtuu sitä käyttäessä verrattuna ihoon, jolla voidetta ei ole.

Tuotetta kehittäneen valmistajan arviointiprosessissa tämä on epäilemättä ollut yksi kriteeri, mutta valmistaja on voinut haluta voiteeltaan myös paljon muita ominaisuuksia kuten vaikka että se kirkastaa ihoa.

Lue myös: Mineraaliöljy – kosmetiikan pahis vai väärinymmärretty hyvis?

Hyvissä kosteusvoiteissa voi siis näkyä paljon synteettisiä, epätrendikkäitä ainesosia. Ne eivät ole välttämättä yhtä kompleksisia kuin monet luonnon ainesosat ja niitä siedetään usein hyvin.

Tutkimusten mukaan nämä tietyt paljon käytetyt ainesosat sopivat usein hyvinkin herkälle iholle ja siksi esimerkiksi monet apteekissa myytävät ihonhoitotuotteet sisältävät niitä runsaasti.

Nuo apteekkikosmetiikan synteettiset ainesosat eivät kuitenkaan heti ehkä vetoa kuluttajaan, jolla on omanlaisiaan olettamuksia siitä, mitä tuotteen pitäisi hänen mielestään sisältää, jotta se on hänen iholleen hyväksi – siitä huolimatta, että harva kuluttaja edes tietää, mistä ainesosista hänen ihonsa rakentuu.

Apteekkikosmetiikan toimivuuden salaisuuden voisikin tiivistää siihen, että vaikka apteekissa kosmetiikkana myytäviä tuotteita koskee täysin sama lainsäädäntö kuin muutakin kosmetiikkaa eivätkä ne voi olla muita tehokkaampia, on niillä eri lähestymistapa.

Ne eivät useinkaan yritä voittaa kuluttajia puolelleen trendikkäältä kuulostavilla ainesosilla, vaan hyödyntävät sitä perustietoa, jonka pohjalta tutkijat ovat löytäneet ihon perustarpeita parhaiten jo pitkään palvelleita ainesosia ja joiden on todettu olevan mahdollisimman vähän herkistäviä ja sopivan siksi useille (mutta ei tietenkään kaikille) iho-ongelmien kanssa tuskailevalle.

Vastaavia perusvoiteita myydään tietysti myös apteekkikosmetiikan ulkouolellakin ja halpa kosteusvoide voi siis olla perimmäisessä tehtävässään aivan erinomainen ja menestyä siksi testissä, vaikka siinä ei olisi kuluttajan silmään kummoiselta vaikuttava sisältö.

Lue myös: Parhaat The Ordinary -tuotteet kuivalle iholle

Juttuhan on kuitenkin siinä, että kuluttajat haluavat kosteusvoiteeltaan usein paljon muutakin kuin vain, että kosteusvoide lisää ihon kosteutusta ja ehkäisee kosteuden haihtumista. Pelkästään näiden tehtävien täyttyminen ei riitä, sillä se tekee tuotteesta monien silmissä tylsän.

Varsinkin media ja nykyään netin kautta usein laajasti viljellyt väittämät saavat myös helposti uskomaan, että tiettyjen asioiden on oltava juuri omalle iholle hyväksi, vaikka oikeasti ei olisikaan edes riittävää tutkimustietoa siitä, että iho voi vaikkapa hyödyntää jonkun ainesosan osasia kuluttajan toivomalla tavalla.

Se, mitä tällaisissa kallis voide vastaan halpa voide -testeissä puolestaan ei myöskään yleensä huomioida on tietysti ympäristönäkökulma. Synteettinen aine voi olla todella tehokas tehtävässään, mutta mitä tapahtuu, kun se joutuu luontoon? Toisaalta taas luonnonmukaisen ainesosan valmistus voi sekin olla ympäristöä kuluttava prosessi, eli ihan yksioikoinen asia ei myöskään ole.

Joku voi siis hyvinkin olla valmis tinkimään siitä, ettei voide ehkä ole kosteuttavilta tehoiltaan niin hyvä, jos se on kuitenkin omalle iholle riittävän hyvä ja se on juuri hänen arvomaailmansa mukaan valmistettu. Toinen taas voi olla niin tuskissaan atooppisen ihonsa kanssa, että tärkeintä on vain, että voide tuo avun.

Lue myös: Parhaat The Ordinary -tuotteet epäpuhtaalle iholle

Se, että jokin voide menestyy laboratoriossa tehdyssä testissä toista paremmin ei siis varsinaisesti tee siitä parempaa, sillä voiteen parmmuus on täysin kiinni siitä, mitä käyttäjä voiteelta hakee.

Yhdelle voi riittää, että voide lopettaa ihon kiristelyn, toinen taas kokee luonnonmukaisuuden itsessään tärkeänä aspektina ja kolmas ajattelee, että on tärkeää, että hänen voiteensa sisältää myös vaikkapa antioksidanttisia ja ikääntymisen merkkejä hoitavia ainesosia tai finnejä ehkäiseviä tehoaineita. Jonkun ihon suojamuuri on luonnostaan vahvassa kunnossa, toisen taas syystä tai toisesta vaurioitunut.

Voiteita testatessa niiden ihotuntumaa voidaan toki myös arvioida ja yleensä sitä kommentoidaankin testien yhteydessä. Se, onko ihotuntuma miellyttävä riippuu kuitenkin paljon paitsi käyttäjän ihosta, myös hänen tottumuksistaan ja toivomuksistaan.

Minä rakastan rasvaisia yövoiteita, joku toinen taas ei voi sietää niitä. Se, minkä hän kokee rasvaisena ei tunnu minusta vielä ollenkaan rasvaiselta.

Lue myös: 15 ranskalaisen apteekkikosmetiikan suosikkia

Kosteusvoide, jonka sisältö rakentu siis lähinnä vedestä, mineraaliöljyistä, glyseriinistä ja silikoneista sekä ehkä pienestä ripauksesta muita ainesosia ei välttämättä ole ollenkaan huono tuote, vaan täyttää kosteusvoiteen funkiton esimerkiksi kuivalla ja herkällä iholla parhaalla mahdollisella tavalla.

Ihon kokonaishyvinvoinnin kannalta kaikkein ratkaisevammassa osassa on nimenomaan ihon suojamuurin kunto, sillä se ehkäisee kosteuden liiallista haihtumista iholta, minkä lisäksi se myös tuo iholle suojaa ulkoisilta ärsykkeiltä.

Luonnonmukaiset aktiiviaineet voivat olla pullollaan vaikka kuinka herkullisilta kuulostavia ainesosia, joiden on helppoa ajatella olevan iholle aina se paras vaihtoehto, mutta tosiasiassa ne eivät välttämättä vastaa niihin ihon perustarpeisiin, joihin vastaamalla monia ihon ongelmatiloja (jotka usein johtuvat juuri ihon suojamuurin vaurioista) voidaan hoitaa.

Se, ettei ainesosaluettelossa näe ainesosia, jotka kuulostavat omaan korvaan hoitavilta ei siis tarkoita, etteikö voide voisi toimia tehtävässään aivan loistavasti ja tulla sen myötä jopa julistetuksi testin parhaaksi.

Lue myös: 3 myyttiä hyaluronihaposta kosmetiikassa

Tutkijan korvaan voi siis olla aivan se ja sama kosteusvoidetta testatessa, vaikka voide sisältäisi viittä eksoottista öljyä, joissa on lupaavan kuuloinen rakenne ja jotka voivat sen ansiosta ehkäistä ikääntymisen merkkejä, kun voidetta käyttää jatkuvasti.

Jos tuon samaisen kosteusvoiteen sisältö ei kuitenkaan tuo iholle tehokkaasti lisää kosteutta tai auta pidättämään sitä iholla kuten esimerkiksi mineraaliöljy tekee, ei voide vain voi voittaa testiä, sillä kosteusvoiteen hyvyys määrittyy pohjimmiltaan juuri sen kyvystä huolehtia ihon kosteutuksesta.

Lue myös: Näin määrittelen, onko ihonhoitotuotteessani hyvä sisältö

Olen itse viimeisen vuoden aikana ajatutunut todella vahvasti kohti luonnonkosmetiikkaa juuri siksi, että minua on kiehtonut luonnonmukaisten ainesosien kompleksisuus. On huikeaa, mistä kaikesta yksi öljy voikaan koostua!

Minulle on kuitenkin myös tehnyt hyvää uppoutua viime viikkoina muistuttelemaan itseäni, mistä iho itseasiassa koostuukaan ja mitä perusasioista sen ihan oikeasti tiedetään kaipaavan rakenteensa perusteella.

Olen ahminut mm. ihoon liittyviä tutkimuksia sekä niiden pohjalta kirjoitettua, iho-ongelmiin ja tuotekoostumusten formulointiin liittyvää kirjallisuutta ja saanut onnekseni hyviä muistutuksia siitä, ettei kosmetiikkaa voi lähestyä mustavalkoisesti vain asettamalla esimerkiksi luonnonkosmetiikan ja ei-luonnonkosmetiikan vastakkain.

Iho on monimutkainen elin ja siitä opitaan jatkuvasti lisää, eli jonkun aineen vaikutuksista iholla voidaan saada kokoajan uutta tietoa, joka jopa muuttaa vanhoja käsityksiä. Kosmetiikkateollisuus ottaakin jatkuvasti valtavia harppauksia ja uusia tuotteita sekä jopa uusia tuoteyyppejä lanseerataan kokoajan – sellaisiinkin ongelmiin, joita ei ole ennen edes tajunnut itsellään olleen.

Kosmetiikkateollisuuden kasvaessa luonnonkosmetiikan suosio kasvaa, mutta minusta on olennaista huomioida, että jokin luonnonmukainen ainesosa voi teoriassa kuulostaa huippuhyvältä rakenteensa vuoksi, mutta se ei silti tarkoita, että se vastaa oman ihon tarpeisiin ja automaattisesti voittaa synteettisen ainesosan.

Suurin osa iho-ongelmista liitttyy tosiaan nimenomaan ihon suojamuurin epätasapainoon, joten joskus kokonaisvaltaisempi ratkaisu iho-ongelmaan voikin tulla ihon suojamuuria vahvistavasta perusvoiteesta, eli juuri siitä, jonka ainesosaluettelolle trendikäs, ”ainesosatietoinen” kuluttaja voi helposi irvistellä.

Toisaalta hyviä humektantteja, ihoa pehmentäviä ainesosia ja okklusiiveja, eli hyvän kosteusvoiteen peruselementtejä löytyy myös luonnonkosmetiikan puolelta. Kaikki eivät välttämättä ole yhtä tehokkaita, mutta ainesosien yhdistäminen voi myös tehostaa niiden vaikutusta.

Pointtinani onkin siis sanoa, että on varsin vaikeaa määritellä, mikä on paras kosteusvoide, sillä siihen vaikuttaa niin monta tekijää yleisistä mittareista henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja jopa omiin arvoihin.

Tämän postauksen pohjalta on kuitenkin toivottavasti helpompi ymmärtää, miksi halvat perusvoiteet voivat menestyä voidetesteissä paremmin ilman, että ne olisivat kuitenkaan parempia, vaikka ne voivatkin silti olla monen iholla aivan loistavia ja kosteusvoiteen perimmäisen tehtävän täydellisesti ajavia.

Lue myös: Tiesitkö, että alkoholi voi jopa tehdä kosmetiikkatuotteestasi paremman?

Minkä verran te tutkitte kosmetiikkatuotteiden ainesosaluetteloita tuotteita valitessanne?