Pariisi, maailman kaunein kaupunki?

Minulta on kysytty moneen kertaan, miksi päädyin lähtemään kuukaudeksi juuri Pariisiin. Vaikka moni onkin epäillyt, että siihen voisi liittyä jotain salaisia suunnitelmia on totuus, että Pariisi nyt vain sattui olemaan niitä paikkoja, jotka kiinnostivat minua kovasti, mutta joihin en ollut koskaan saanut tilaisuutta kunnolla tutustua.

Minulla ei ollut Pariisista erityisiä ennakko-odotuksia enkä ollut itseasiassa suunnitellut reissuani etukäteen sen kummemmin. En ollut tutustunut eri kaupunginosiin huolella, tehnyt tarkkaa listaa paikoista, joissa haluaisin käydä tai muutenkaan valmistautunut matkaani erityisesti. Olin päättänyt, että otan reissun vastaan sellaisena kuin se tulee ja päättäisin sitten paikan päällä tarkemmin, mitä haluaisin Pariisissa tehdä ja kokea.

[Kuva]

Olin toki kuullut, että Pariisissa olisi kaunista, mutta täytyy myöntää, etten ollut yhtään varautunut siihen, että täällä olisi näin kaunista. Olin jostain syystä ajatellut, että pitkin Pariisia olisi siellä täällä kauniita rakennuksia tai että niitä ehkä olisi joillakin tietyilla alueilla, mutta minulle tuli täytenä yllätyksenä, että lähes koko Pariisi on täynnä näin lumoavaa kauneutta.

Tuntuu, että minne tahansa katsonkin, näen mitä kuvauksellisemman rakennuksen, jonka yksityiskohtien kauneus korostuu vehreiden puiden ja utuisen taivaan reunustaessa taloa. Se, että talojen sävyt vaihtelevat melko mitäänsanomattomissa beigen, kellertävän ja valkoisen vivahteissa ei tee niistä tylsiä, vaan jotenkin äärettömän kauniita. Ne eivät tarvitse vahvoja värejä näyttääkseen upealta, sillä niiden yksityiskohdat vangitsevat katseen.

[Kuva]

Kaikkein upeimmalta nuo vanhat rakennukset näyttävät, kun niitä saa ihailtua vasten sinistä taivasta, jossa on kuitenkin häivähdys pilvihuntua.

Siinä missä Välimerellä talojen valkeus tai kirkkaat sävyt korostuvat kirkkaan sinisenä loistavaa taivasta vasten, tuntuu täällä Pariisissa jotenkin erityisen romanttiselta, ettei kirkkaana päivänäkään taivas ole aina täysin syvän sininen, vaan sitä koristavat muuten niin täydellisestä maisemasta hitusen epätäydellisemmän tekevät hennot pilvet.

[Kuva]

Nuo pilvet rikkovat täydellisyyttä tuomalla siihen pienen kauneusvirheen, joka itseasiassa tekee kokonaisuudesta uskomattoman kauniin – tämä on se sama elementti, joka tekee ranskattaristakin epätäydellisen täydellisiä kaunottaria.

Kun tähän kaikkeen vielä yhdistää pitkin kaupunkia kasvavat ja erityisesti Seine-joen rantaa reunustavat puut, ovat yksityiskohdat aivan täydelliset. Useissa näistä puista ei ole kirkkaan vihreitä lehtiä eivätkä puiden rungot ole syvän ruskeita, vaan puiden lehdet ovat lähes hailakan vihreät ja puiden rungot haalistuneen vaaleat.

[Kuva]

Kun nämä hailakat puut, pelkistetyn sävyiset rakennukset ja pilvien vaaleansiniseksi tekemän taivaan yhdistää, näyttää maisema usein suorastaan postikorttimaisen kuvaukselliselta, mutta samalla siltä, kuin postikortti olisi haalistunut auringossa hetken. Se on juuri sitä ihanan epätäydellistä kaneutta, jonka näkeminen tuntuu täällä ajoittain jopa salpaavan hengen.

Välillä pitkin kaupunkia kävellessä tuntuu, että voisin vain itkeä kaiken kauneuden keskellä ja tuntuu ylipäätään käsittämättömältä, että kauneutta voi edes riittää näin loputtomasti. Joskus on suorastaan olo, ettei kaiken kokemiseen edes ole olemassa riittävästi tunteita. Saatan nähdä jotain aivan uskomattoman kaunista ja ihailla sitä hetken ja sitten hämmästyä, kun kääntyessäni näen jotakin vieläkin kauniimpaa.

[Kuva]

Hieman erilaisen Pariisin luovat sitten ne vehreät puistot, joita kaupungissa on useita ja jotka tuovat väriä muuten niin hailakkaan katukuvaan. Puistojen nurmikko on kirkkaan vihreää ja kun niiden penkeillä istuu ja katsoo ympärilleen, on taivas yhtäkkiä aivan erityisen syvän sininen. Nurmikon vihreys ja taivaan syvä sinisyys korostuvat entisestään, kun puistojen värikkäät, vahvan väriset kukat piirtyvät niitä vasten. Ei todellakaan ole ihme, että pariisilaiset haluavat käyttää noita puistoja olohuoneinaan ja viettää niissä aikaa!

Puistot ovatkin usein täynnä ihmisiä ja kun olen kuvannut niitä Instagram Stories -klipeissäni, on useampi kysynyt minulta, eikö väenpaljous ahdista minua. Pariisilaisessa väenpaljoudessa on kuitenkin jotain aivan erityistä, jonka vuoksi se ei tunnu painostavalta. Kaupunki tuntuu olevan täynnä ihmisiä, mutta kuten olen jo aiemmin maininnut, on täällä silti jotenkin rennon kiireetön ilmapiiri. Ihmiset eivät säntäile, ryntäile ja tungeksi, vaan vain ovat ihanan joutilaina ja nauttivat hetkestä.

[Kuva]

Jopa silloin, kun kaupungin yllä on tummia pilviä, jotka tavallisesti tekisivät säästä suorastaan masentavan, tuntuvat ne täällä vain tekevän kaupungista kohtalokkaan ja karismaattisen. Niiden harmaus ja vaisut sävytkin sointuvat jotenkin aivan täydellisesti Pariisin katukuvaan.

Matkalleni ei ole sattunut vielä yhtäkään sadepäivää, mutta voin vain kuvitella, kuinka kauniilta kaupunki näyttää jopa synkällä ilmalla.

[Kuva]

Olen saanut nauttia Pariisista vasta viikon ja tuntuu, että joka päivä löydän sen uudella tavalla. En tiedä, voiko Pariisiin koskaan kyllästyä, muta juuri nyt tuntuu, ettei taatusti voi ja uutuudenviehätys palaa sisälläni erittäin vahvana tunteena.

Olen käyttänyt tämän viikon kävellen Pariisin katuja ristiin rastiin ja olen tietoisesti välttänyt käyttämästä paikasta toiseen siirtymiseen metroa, jotta voisin ihailla kaupungin katuja ja löytää niitä yllättäviä paikkoja, joihin en muuten ehkä tulisi menneeksi. Kännykkäni sovellus kertoo ensimmäisen viikon aikana kävelykilometrejä kertyneen jo hieman yli 120, mutta ne kilometrit ovat tulleet helposti ja täysin ohimennen kaunista kaupunkia ihaillessa.

En tiedä, mitä tämä kaupunki tulee minulle vielä tulevina viikkoina tarjoamaan, mutta ihastun siihen joka päivä yhä enemmän ja enemmän.

[Kuva]

Kenen muun sydämen Pariisin kauneus on vienyt?