Olen työskennellyt kosmetiikan parissa lähes 15 vuotta, joten en ole voinut välttyä kuulemasta, kuinka ranskalaiset rakastavat hajuvesiä. Siitä huolimatta, että olin törmännyt lauseeseen jatkuvasti, olin kuitenkin ohittanut sen hauki on kala -tyyppisenä hokemana sisäistämättä täysin, mitä sillä tarkoitettiin. Vasta nyt Pariisissa olen kuitenkin alkanut kunnolla ymmärtää, kuinka hulluina ranskalaiset ovat tuoksuihin.
Olen saanut asua Lontoossa kahdesti ja aina lempikaupunkiani kysyttäessä nimeän Lontoon empimättä. Yksi asia, jota Lontossa rakastan on pyykinpesuaineen tuoksu. Jos ei ole käynyt Lontoossa, voi tämä ehkä kuulostaa oudolta, mutta minulle vahva pyykinpesuaineen tuoksu ja Lontoo liittyvät aina toisiinsa.
Lontoon kaduilla kävellessä nenään tuulahtaa nimittäin säännöllisesti usein melko vahvakin pyykinpesuaineen tuoksu, joka on peräisin ohikulkijoiden puhtaista vaatteista. Rakastan sitä ja ihan erityisesti rakastin niitä viikonloppuaamuja, kun kotona tuoksui pyykinpesuaine, kahvi ja aamiaiseksi paahdettu leipä. Se yhdistelmä on kaikista maailman tuoksuista oma suosikkini.
Kun saavuin Pariisiin huomasin, että täälläkin nenääni tuulahti usein melko vahva pyykinpesuaineen tuoksu. Se oli peräisin paitsi ihmisistä, mutta myös kadunvarsien itsepalvelupesuloista, joita pienissä ja kalliissa asunnoissa asuvat pariisilaiset näyttivät käytännöllisyyssyistä suosivan.
Toinen asia, johon kiinnitin huomioni oli, ettei ilmassa häivähdellyt ajoittain vain pyykinpesuaine, vaan myös sekalainen hajuvesien kirjo. Lähes jokainen ohikulkija tuntuu jättävän jälkeensä vienon tuulahduksen hajuvettä.
En ole itse hajuvesi-ihminen, sillä vaikka tykkäänkin tuoksutella niitä, alkavat useimmat hajuvedet ällöttää minua nopeasti ja laukaisevat pahimmillaan jopa migreenin. Ei siis puhettakaan, että voisin keräillä itselleni monipuolisen hajuvesikokoelman ja piehtaroida erilaisissa tuoksuissa.
Pariisin kaduilla hajuvesien häivähdyksiä haistellessa onkin kuitenkin ollut parasta juuri se, että saatan vain haistaa ohikulkijoiden tuoksuja pienen hetken verran, mutta minun ei tarvitse jäädä nuuskimaan niitä pidemmäksi aikaa. Näin aistittuina ne hurmaavat totaalisesti ja minun tekee välillä jopa mieli rynnätä ihmisten perään kysyäkseni, mitä hajuvettä he käyttävät. Tämä halu toistuu kuitenkin päivittäin niin usein, että olen jo antanut sen olla – muuten saisin nimittäin olla jatkuvasti juoksentelemassa ihmisten perässä.
Pariisilaisten hajuvesissä on minusta parasta se, että ne tuntuvat usein hyvinkin uniikeilta ja vaikuttaa siltä, että sitä täällä nimenomaan tavoitellaan. Täällä ei näytetä tuntevan tuoksuyliherkkyyttä samalla tavoin kuin meillä Suomessa, mikä on hieman hämmentävää.
Kuinka pariisilaiset eivät saa samalla tavalla yliherkkyysreaktioita tuoksuista kuin me suomalaiset, vai onko kyse vain tottumiskysymyksestä? Onko kyseessä kulttuurisidonnainen vai jopa kenties geneettinen juttu?
Kun myin Suomessa hajuvesiä Kicksissä, Siljan Serenade -laivan tax freessa tai kosmetiikan verkkokaupassa tuntui, että riittäisi, kun myynnissä olisi kymmenkunta tuoksua. Suomalaisilla oli selvät suosikit, jotka tuntuivat olevan sellaisia yleisesti hyväksyttyjä samat bossit, dieselit ja pacorabannet kelpasivat kaikille.
Jotain tiettyä tuoksua haluttiin ostaa siksi, että se oli haistettu jossain ja se tuoksui hyvälle. Ystävätkin olivat sanoneet, että se tuoksui hyvälle, joten sille olisi soveliasta tuoksua. Meillä halutaan aina tietää, mitkä ovat tällä hetkellä suosituimpia tuoksuja, koska olihan niiden pakko olla hyviä, jos niin moni osti niitä. Laivalla työskennellessäni yksi toimivimmista myyntiargumenteistani tuntui jopa usein olevan ihan vain se, että kerroin jonkun tuoksun olevan todella suosittu.
Pariisissa koko lähetymistapa hajuvesiin vaikuttaa oleva aivan toisenlainen. Täällä ei hankita hajuvettä, jotta voisi aina haistaa sen valloittavan hajuveden tuoksun, johon on itse niin mieltynyt, vaan tuoksu valitaan osaksi omaa tyyliä. Täysin tusinatavaraa tunnutaan usein jopa välttelevän, jotta oma hajuvesi olisi uniikki, oman tyylin jatke.
Tuntuu, ettei ranskalainen vain kanna jotain hajuvettä, vaan hänen koko sielunsa on kuin se parfyymi, jonka aistimalla voi tehdä päätelmiä henkilöstä aivan kuten vaatteiden ja meikinkin perusteella – tai ainakin yrittää tehdä niitä.
Suomessa tuntui lähes mahdottomalta saada asiakkaita haistelemaan tai varsinkaan ostamaan sellaisen tuotemerkin tuoksuja, joiden nimet eivät olleet yleisessä tiedossa. Jos tuoksun valmistaja ei ollut erittäin tunnettu ja kaikki eivät halunneet ostaa hajuvettä tarkoittaa se suomalaisille, että siinä on pakko olla jotain vikaa.
Pariisissa taas tuntuu, että tavaratalojen hajuvesiosastot ovat täynnä harvinaisempia merkkejä ja siellä täällä on pieniä hajuvesimyymälöitä, jotka myyvät uniikkeja tuoksuja. Minä tosin hieman arastelen suomalaisena astua näihin pieniin myymälöihin sisään, sillä haluan haistella tuoksuja rauhassa.
Yksi suosikkipaikoistani on kuitenkin tunnetun Printemps-tavaratalon hajuvesiosasto, joka on aivan mieletön. Kokonaisen kerroksen täyttävältä osastolta löytyvät ne “pakolliset perusjutut”, mutta niiden lisäksi se on täynnä myös hieman vähemmän massatuoksuina tunnettuja merkkejä, joiden hajuvesiä on ihana haistella.
On kiehtovaa vaeltaa tuntemattoman merkin luota toiselle ja vain haistella tuoksuja läpi miettien, voisinko minä tuoksua tältä ja kuvastaako tämä tuoksu persoonaani.
Olen jo useampana päivänä kurvannut täällä kemppareiden tuoksuhyllyille ja suihkuttanut iholleni (ilmeisesti) klassisia Roger & Gallet -hajuvesiä, joissa on vähän sellainen mummomaisen vanhanaikainen fiilis.
En tiedä, käyttävätkö kuulemma erityisesti saippuoistaan tunnetun, jo 1800-luvulta lähtöisin olevan merkin tuoksuja muut kuin vanhemmat rouvat, mutta niissä on jotain sellaista ihanan pariisimaista, että olen jopa alkanut harkita, voisiko ostaa matkamuistoksi merkiltä itselleni signatuurituoksun, jolta jokainen ei Ruotsissa tuoksuisi.
Suositteko te tunnettujen merkkien vai harvinaisempien brändien hajuvesiä?
Itsekin olen tuoksuherkkä ja migreenikko. Toisaalta tykkään tuoksua. Mulle merkillä tai tuoksun statuksella ei ole merkitystä, tärkeämpää on että tuoksu ei laukaise migreeniä minulle ja että nautin sen tuoksusta ja se sopii persoonaani.
Minullekin tuo, ettei laukaise migreeniä on kyllä tekijä, johon tulee kiinnittää tuoksua valitessa paljon huomiota ja jonka vuoksi tuoksua täytyy testailla paljon ennen ostopäätöstä. 🙂
Suosin yleensä harvinaisempia brändejä. On vähän tylsää, kun kaikki nuoret naiset tuoksuu Essencen hakuvesille Suomessa.
Tällä hetkellä etsinnässä on appelsiinikukkahajuvesi ja huomio, ei siis nerolipohjainen! Myski on melko varma migreenin aiheuttaja ja valitettavan suosittu massatuotantotuoksuissa. 😣
Mun bucket-listalla on käydä uudelleen Pariisissa ja käydä teettämässä oma tuoksu. Jos muuten meinasit matkustaa muualle Ranskassa, niin Grasse on maailman hajuvesipääkaupunki. ☺️
Grasses käyminen on kyllä kiinnostanut pitkään ja ehkä tämän matkan myötä siihen tuli nyt vieläkin suurempi innostus. 🙂
Silloin kun vielä käytin hajuvesia (sittemmin huomasin että saan niistäKIN migreenin) löysin sattumalta lempparin Cliniquen Simply, joka musta erosi kaikista perushajuista. Mutta sittenpä sitä ei saanutkaan mistään lisää.. En tiedä loppuiko valmistus kokonaan, vai eikö sitä vain tuotu Suomeen enää. Voisin kyllä vieläkin uhmata migreeniä ja hankkia sen, jos vain jostain löytyisi 🙂 vai olisikohan kasvanut jo ulos siitä tuoksusta..
Tuo on kyllä aina harmillista, kun jotain suosikkituotetta ei enää löydy. :/
Mulla oli omissa (hetkessä kokoon rykäistyissä ja boheemeissa) häissäni käytössä Roger & Gallet’n Gingembre Rouge. Häät järjestettiin Ranskassa ja tämä sattui osumaan käteen estheticien-puodissa, missä häämeikki tehtiin. Sain sieltä muuten myös aika karut ja epäranskalaiset contouringit. 😀
Haluan vielä jossain vaiheessa ostaa tuon tuoksun omaksikin, vaikka yleisesti suosin vähän arvokkaampia ja monitasoisempia tuoksuja. Tämänhetkiset suosikit löytyvät niche-tuoksujen mainstreamimmasta päästä (Diptyque, Byredo, Le Labo jne.), mutta hajuaistin kehittyessä olen alkanut tykätä monista oudommistakin tuoksuista. Matka Grasseen on jo suunnitteilla…
Tuo on minusta kiva tuoksu ja mietin, jos ostaisin sen palasaippuana. Nuo Roger & Gallet’n tuoksut ovat tosiaan melko simppeleitä, mutta ehkä se tosiaan on ollut selitys sille, miksi oma nenäni sietää niitä niin hyvin eikä tule migreeniä. 🙂
Ärsyttävää kun yksi omista lemppareista lopetettiin, miksi niitä tehtiin niin vähän. Diesel fuel for life unlimited edition for her oli aivan ihana tuoksu jota käytin säästeliäästi ja sitten kaveri onnistui hajottamaan sen kun oli vielä reilusti yli puolet jäljellä… kyllä ärsytti.
Eikai se ihan niin massasuosikki ollut mutta siitä tykkäsin kovasti kun oli tietty tuoksufiilis, itselläni on aina muutama erilainen tuoksu käytössä.
Tuo oli kyllä ihana tuoksu, pidin siitä itsekin. 🙂
Laadukas hajuvesi hillitysti käytettynä ok. Halvat hajusteet missä tahansa muodossa ja liikaa käytettynä maistuu jopa suussa jos kanssaihminen on itsensä hajuilla valellut. Paha olo ja päänsärky taattu. Tunnistan jo eteisessä hajusta lapsen kaverit sen perusteella mitä pyykinpesuainetta kotona käytetään. Ei haju puhdista, vaan pesu! Hui yök.
Ihmisten pitäisi ehdottomasti ottaa muut huomioon hajujen kanssa vaikka ne ihanalta itsellä tuntuukin ja muistaa että oma nenä turtuu, mutta ympäristö aattaa oikeasti kärsiä.
Suomessa saa tosiaan olla hyvin tarkkana sen kanssa, minkä verran tuoksuu julkisesti, sillä moni on tuoksuille herkkä. Olisi mielenkiintoista saada käsiinsä jotain tutkimuksia ja selityksiä tälle ilmiölle, kun muualla en ole törmännyt siihen ollenkaan samalla tavalla.
Migreenikkona ja hajusteherkkänä Lontoo kuulostaa painajaiselta, hajustetut pyykinpesuaineet aiheuttavat minulle pahimmat reaktiot. Mutta läheskään kaikki hajuvedet eivät, ja kevyt tuoksu on miellyttäväkin. Erikoista kyllä miten jotkut kestävät käyttää ja toiset tulevat niin sairaiksi. Olisi kuitenkin minustakin ihanaa löytää itselle sellainen uniikki tuoksu (mikä ei tekisi kenellekään migreeniä).
Minä rakastan kaduilla juuri sitä ohimenevää tuulahdusta, jonka haistaa nenässä, mutta sitten kun ilmaa alkaa oikein haistelemaan, on se jo kadonnut. 🙂
Tarkoitatko pyykinpesuaineen tuoksulla itse pesuainetta vai huuhteluainetta? Mahtaako pesuaineen tuoksu kestää monia huuhtelujaksoja koneessa? Jos oikein muistan, jossain Lontoo-jutussasi puhuit huuhteluaineen tuoksusta ja niiden moninaisista variaatioista siellä 🙂 Huuhteluaineissa on nykyään todella hyvin koostettuja ja viimeisteltyjä tuoksuja, ihan täyttä pro-kamaa.
Monen parfyymin tuoksu on muuttunut sen jälkeen, kun aito myski ja monet muut tuoksuraaka-aineet kiellettiin. Chanel 5 ei ole enää entisensä, eikä monet muutkaan.
Mun suosikkilistalla olevat parfyymit on kaikki ranskalaisia, koska ne on upeita ja tuoksut kestää. Esim. italialaisten hajuvesien tuoksukokeilu on kadonnut iholta samalla hetkellä, kun pääsen parfyymiosastolta ulos 😀
Miesten tuoksuissa on mun mielestä tosi usein jotain hyvin pistävää ja luotaantyöntävää. Jos niiden tarkoitus on houkutella naisia, kai ne voisivat tuoksua myös naisten mielestä hyvältä eikä toimia karkottimina 😀
Hhhmm, voi olla, että tarkoitan. En ole itseasiassa tainnut itse omistaa elämäni aikana kuin kerran tai pari huuhteluainetta joskus vuosia sitten, joten puhun aina pyykinpesuaineen tuoksusta automaattisesti. Pitänee siis alkaa syventyä huuhteluaineisiin enemmän. 🙂
Simplyn valmistus loppui vuosia sitten, mutta sitä löytyy vieläkin mm. eBaysta.
Kiitos, että osasit vahvistaa tämän! 🙂
Kun on päässyt sisälle indie-/niche-talojen eri tuoksumaailmoihin, ei paluuta perinteiseen enää oikein ole. Erot ovat huomattavia! En voi sietää enää perinteisiä alkoholisia ja vahvasti synteettisiä ”sokkarituoksuja”, jotka tuoksuvat enimmäkseen keinotekoiselle muoville. Tuoksukulttuuri Suomessa on vielä lapsen kengissä ja odotan, että nyt mm. Byredon, Le Labon ja Diptyquen myötä avataan ovia myös By Kilianille, Serge Lutensille, Creedille, Zoologistille, Xerjoffille, Bond No. 9:lle, private collectioneille jne. jne. Maailmassa on paljon ihania laadukkaita tuoksuja, joista saa pääkivun sijaan iloa :). Toivon nichen ohella myös luonnonmukaisten tuoksujen Suomen valloitusta. Nepä vasta mielenkiintoisia ovat! :).
Indie- ja niche-tuoksujen maailma vaikuttaa kyllä hyvin kiehtovalta. 🙂
Minä löysin omalta tuntuvan tuoksuni ihan vahingossa joskus kymmenisen vuotta sitten. Olin utelias tutustumaan Annick Goutalin tuoksuihin. Sitä, josta alun perin kyselin Tukholman NK-tavaratalossa ei ollut, mutta mukava myyjä kysyi, tykkäisi kö ehkä tästä. Tämä oli Petite Chérie, ja ihastuin siihen heti. Nykyään se on ”minun tuoksuni”, jota toki käytän aina vain aivan pikkuisen kerrallaan.
Olipa ihanaa, että löytyi tuollainen ”oma tuoksu”! 🙂
Nyt haluan palavasti Grasseen, kun luin kommenteista, että on tuoksukaupunki. Olen aivan hajuvesifriikki. Lempituoksuni, Oscar de la Rentan Violetin valmistus lopetettiin. Nyt käytän jo toista pulloa L’Occitanen Ambrea. Kenzon monet tuoksut puhuttelevat myös.
Sinne kyllä pitää vielä päästä joskus. 🙂
Grase on SE tuoksukaupunki, jo vuosisatojen ajan hajuvesi kapitaali. Ei muuta kuin sinne ihmettelemään jos tuoksut kiinnostaa.
Täytynee syventyä tuoksuihin ennen sinne reissaamista vielä oikein kunnolla teorian ja historiankin kautta, jotta voi sitten saada matkasta kaiken irti. 🙂
Suomessa taitaa vieläkin istua yltiötiukassa se uskomus, että hajuvedet ovat turhaa hienostelua (”rouvat käyttää Toscaa ja piiat pascaa”), ja sitten kun uskalletaan tuoksukaupoille niin valitaan varmuudeksi se sama kuin muilla. Niin, ja tietenkin halvalla koska eihän nyt kukaan NIIN paljon halua hajuista maksaa. 😀 Onneksi löytyy rohkeita kauppiaita, jotka ovat lähteneet laajentamaan Suomen tuoksukenttää, vaikka myös niche-tuoksuissa valikoimissa on vielä lähes poikkeuksetta niitä varmoja ja tunnettuja… 😉
Joo, meiltä ei kyllä tosiaan kovin uniikkeja niche-tuoksuja löydy, kun suomalaiset asiakkaat eivät kovin helpolla uskalla sellaisia ostaa. :/
Minusta kn kauheaa jos haistan jollain toisella oman hajuveteni. Tulee jotenkin sama olo kuin pukeutua juhlissa toisen kanssa identtiseen mekkoon. Olen juuri Ranskasta ostanut ihania tuoksuja ja jaksan aina vaan jatkaa ’sen oikean’, täydellinen tuoksun etsintää. Serge Lutensilla on kiinnostavia, samoin Armani Privélla ja Tom Fordilla. Fragonardin tuoksutehtaassa olen käynyt vierailulla, heilläkin kiinnostavia tuoksuja. Fragonardin ihana kesätuoksu tosin on ainut tuoksu, josta saan suihkutuskohtaan ihottumaa. Roger Galetin tuotteet miellän halpiksiksi, ovat tarjolla isoissa perusmarketeissakin. Ihan hyviä vartalotuotteita ja saippuoita heillä on, mutta tuoksua en ostaisi.
Fragonardin tuoksumuseo oli ihana! <3
Roger & Gallet ei tosiaan ole mitään luksusta vain tusinaa, mutta jotenkin niin ”herttaisia” tuoksuja ja vähän vanhanaikaisia jopa. 🙂