Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla

Rakastan inspiroivia kirjoja, jotka ovat pullollaan mielenkiintoisia ajatuksia ja saavat pohtimaan omia näkemyksiäni.

Yksi tällainen kirja, johon vähän aikaa sitten tartuin lainattuani sen kirjastosta oli Rikas elämä – Parempaa arkea hidastamalla. Leila Saarivirran ja Martta Kaukosen kirjoittama kirja on todella oivaltava teos täynnä viisaita ajatuksia, jotka herättelevät lukijaa miettimään.

Kirja koostuu lyhyistä kappaleista, jotka kokoavat yhteen erilaisia ajatuksia hidastamiseen liittyvistä aiheista. Yleisen pohdinnan lisäksi se sisältää lyhyitä, kirjoittajien omia kokemuksia omasta elämästä, mutta myös muutamia muiden tarinoita siitä, kuinka hidastaminen on parantanut omaa elämänlaatua.

Kirjan muutamien sivujen pituiset, eri aiheita käsittelevät kappaleet ovat helppoja kokonaisuuksia lukea kiireisessä arjessa vaikka osa kerrallaan ja jättää sitten mieleen hautumaan kannusteeksi muutoksiin. Tekstit inspiroivat lopettamaan niin arjen kuin vapaa-ajan suorittamisen ja ihan vain hidastamaan, jotta elämä tuntuisi paremmalta ja siitä ehtisi nauttia kunnolla.

Tämä oli minusta ehdottomasti kirja, jonka lukeminen tekisi varmasti hyvää monille, joten kokosin tähän postaukseen yhteenvetoa kirjan käsittelemistä aiheista ja summausta kirjan ajatuksista. Postauksen näkökulmat ovat siis lähes poikkeuksetta suoraan kirjasta, eli eivät omaa pohdintaani, mutta olen niistä hyvin samaa mieltä.

Kaikki kunnia postauksessa käsiteltyjen hyvien näkökohtien esiin nostamisesta menee siis kirjan kirjoittajille.

Mitä elämän hidastaminen on?

Elämän hidastamista voisi sanoa jollain muotoa trendi-ilmiöksi, mutta toisin kuin monien muiden trendien, koen sen olevan erittäin positiivinen asia. Minusta tekee hyvää, että yhä useampi kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että tarvitsisimme jatkuvasti enemmän ja havahtuu huomaamaan, kuinka paljon elämänlaatu voi parantua vähentämisen kautta.

Elämän hidastaminen liitetään usein työmäärän vähentämiseen, mutta jokainen ei koe, että itsellään olisi mahdollisuus siirtyä esimerkiksi osa-aikaiseen työhön ja vähentää työmäärää sen kautta.

Kirja tarjoaakin erittäin kattavan tavan hidastaa elämää lukuisilla muilla keinoilla ja saavuttaa sen myötä tyytyväisyyttä omaan arkeen. Siinä käydään läpi, kuinka voi elää omannäköistä elämää, joka vastaa omia arvoja sekä pohditaan erilaisten ihmissuhteiden merkitystä elämän hidastamisessa.

Kirjassa käsitellään hyvin myös rahaa ja kuluttamista erityisesti tavaroiden hankkimisen näkökulmasta, mikä kiinnosti minua aivan erityisesti. Myös sisäisten muutoksien merkitys paremman elämän tavoittelussa nousi esiin hyvin tärkeänä tekijänä, sillä oma mieli on yleensä se suurin haastajamme.

Kirjan perusajatus onkin, ettei rikas elämä synny rahasta, vaan siihen vaikuttavat hyvin pitkälti aivan toisenlaiset tekijät.

Kirjassa annettiin myös ajatuksia siihen, kuinka omaan elämään saa mielekkyyttä tuovaa sisältöä ja lopussa tarjottiin kymmenen eri tavoin elämänlaatua parantavaa lyhyttä haastetta, joista voi valita itselleen sopivia. Osa niistä tarjoaa nimenomaan tapoja tapoja hidastaa ja rauhoittaa arkea, osa taas keinoja aktivoida itseään ja saada sen kautta lisää sisältöä omaan elämään.

Hidastaessa pyritään siis löytämään juuri ne itselleen sopivat unelmat ja tavoitellaan omannäköistä elämää eikä jonkun toisen unelmia. Suoritettu, mutta elämättä jäänyt elämä harmittaa jälkeenpäin. Liian usein ajatellaan, että niitä unelmia toteutetaan sitten eläkkeellä, mutta lopulta ne jäävät toteuttamatta ja se harmittaa tai pahimmillaan jopa katkeroittaa mieltä.

Vanhojen ihmisten yleisin harmin aihe on, että he ovat pelänneet toteuttaa unelmiaan ja elää omannäköistä elämää. Oman potentilaalin vähyys ei siis yleensä harmita, vaan se, ettei ole uskaltanut käyttää sitä.

Hidastaminen ei ole pelkkiä vaaleanpunaisia pilvilinnoja

Moni saattaa saada virheellisen käsityksen siitä, että oman elämänsä hidastajat keräävät rohkealta vaikuttavalla päätösellään vain kehuja muilta ja että hidastamiseen ryhtyminen olisi helppoa, kun muilta satelee kannustusta.

Tosiasiassa olen kuitenkin itsekin saanut kokea, ettei tämä pidä todellakaan paikkaansa, sillä hidastamiseen liittyy myös paljon negatiivisia ajatuksia.

Kirja käsitteleekin jo alkumetreillä hyvin sitä, kuinka elämän hidastamiseen saattaa liittyä negatiivisia tuntemuksia, kun muut  jatkavat elämää entiseen tapaan eikä oma arki ole enää täytetty muiden ja kiireen sanelemana.

Kiireisen ihmisen elämä onkin tavallaan ollut helppoa: tehdään, mitä käsketään ja mitä muut meiltä odottavat. Kun arkea leppoistaa vähentämällä esimerkiksi töitä, saa lisää vapautta, mutta vapaus edellyttää myös vastuuta.

Työkiireiden helpottuminen voi aluksi tuntua hyvältä, mutta olo voi myös vaihtua tarpeettomuuden tunteeseen, kun elämällä ei yhtäkkiä tunnu olevan niin selkeää tarkoitusta. Elämää leppoistaessa onkin hyvä miettiä etukäteen, kuinka voi elää rauhallisempaa, mutta mielekkäältä tuntuvaa elämää.

Merkityksellinen tekeminen on loppujen lopuksi hyvin tärkeää, sillä vaikka kiireen keskellä tuntuukin hyvältä saada vain katsoa Netflixistä sarjoja, ei kukaan loppujen lopuksi jaksa katsoa niitä päivästä toiseen ja niiden myötä voi alkaa tuntua, että päivät on heitetty hukkaan, mikä puolestaan saa aikaan syyllisyyden tunteita.

Muilla voi myös olla ennakkoluuloja hitaamman elämän tavoittelijaa kohtaan. Onnellisen elämän tavoittelua saatetaan pitää naiivina haihtatteluna tai hidastamisen saatetaan kuvitella johtuvan milloin mistäkin vaikeudesta.

Kun alkaa itse arvostamaan arkea enemmän kuin rahaa, saattaa se tuntua toiseen ajatusmalliin tottuneista vieraalta. Hidastajan onkin usein kestettävä ympäristön paineet sekä muiden arvostelut ja kommentit.

Hidastaja saattaakin jopa kohdata syyllistämistä siitä, että hän pienentää työkuormaa, kun muut taas raatavat ja tuottavat verotuloja niska limassa.

Hidastaminen voi tehdä hyvää perheelle, kun vanhempi jaksaa paremmin ja hänellä on enemmän aikaa puuhata lasten kanssa, mutta on myös hyvä miettiä, välittyykö hidastamisesta lapsille pelkästään positiivinen kuva. Toisaalta se voi nimittäin saada myös lapselle aikaan ajatuksia siitä, ettei töissä tarvitse käydä jos ei huvita tai että työ on vastenmielistä.

Hidastajia voidaankin jopa pitää itsekkäinä ja muiden kustannuksella elävinä hedonisteina ja olettaa, että he elävät yhteiskunnan tuilla. Tosiasiassa moni hidastaja on vain priorisoinut useat muut tekijät rahan edelle ja valinnut kuluttaa vähemmän, jotta menoja ei olisi niin paljon.

Onkin loppujen lopuksi tärkeää pohtia, kumpi on itselleen tärkeintä, aika vai raha ja onko oikeasti valmis elämään pienemmillä tuloilla saadakseen enemmän vapaa-aikaa.

Hidastamisen positiiviset vaikutukset yhteiskuntaan

Vaikka hidastajia voidaan ajatella laiskottelevina vätyksinä, jotka eivät kanna riittävästi korttaan kekoon työelämässä, voi hidastaminen tosiasiassa vaikuttaa positiivisesti monella tavalla

Työssään ja elämässään viihtyvä ihminen pysyy todennäköisemmin henkisesti ja fyysisesti terveempänä ja jaksaa niin vanhempana, parisuhteessa kuin muissakin ihmissuhteissa helpommin. Hän jaksaa myös todennäköisemmin olla työelämässä suorittajaa pidempään palamatta loppuun.

Kiireinen arki voi monesti johtaa parisuhdeongelmiin ja riitoihin kotona, mutta perhe-elämän rauhoittaminen voi jopa ehkäistä eroja. Esiin nostetaan tietysti uupumus, sillä hidastaminen voi ehkäistä sitä tai uupumus voi väkisin pakottaa meidät hidastamaan – juuri näin kävi omalla kohdallani.

Kirjassa onkin mukana ihmisten omia tarinoita siitä, mitä he ovat tehneet, jos työnilo uhkaa kadota, eli esimerkiksi opintovapaalle tai vuorotteluvapaalle jäämisestä sekä uuden ammatin opiskelusta. Tällaisia on minusta aina inspiroivaa kuulla.

Kirja muistuttaa ihanasti, ettei elämän tarvitse olla järjestyksessä tiettyyn ikään mennessä, keskeneräisyys on ihanaa ja unelmien tavoittelua voi jatkaa aina. Jos jostakin joutuu luopumaan, saa tilalle jotakin muuta.

Suunnanmuutoksia ei kuitenkaan enää nykyään onneksi ajatella epäonnistumisiksi, vaan niiden ajatellaan kuuluvan elämään.

Hidastamisen vaikutukset ihmissuhteisiin

Kirjassa nostetaan osuvasti esiin sitä, kuinka elämän tärkeitä asioita listatessa perhe nostetaan usein ykkössijalle, mutta sen arvostus ei näy konkreettisesti teoissa ja ajankäytön perusteella arvomaailmastamme saa erilaisen kuvan. Raha, työ ja menestys näyttävät sittenkin ajan puolesta ajavan usein perheen edelle.

Oli hyvä saada muistutus siihen, kuinka tärkeää on oppia sanomaan ei ja usein ihmiset ovat ymmärtäväisiä, kun heille selittää tilanteen. Kukaan ei osaa ulkoapäin arvata, miten suurten vaatimusten kanssa kukin meistä kamppailee ellemme kerro sitä itse.

Varsinkin sosiaalisen median jatkuva päivitysten virta tarjoaa nopeaa tyydytystä  ja ohjaa jatkossakin tavoittelemaan nopeasti saatavaa nautintoa pitkäjänteisyytemme kustannuksella.

Päivitysten tulva antaa valheellisen tunteen siitä, että ajantasalla pysytteleminen on hyödyllistä, vaikka suurimmasta osasta päivityksiä ei ole meille liiemmin hyötyä. Tunnemme jopa jonkinlaista velvollisuutta pysyä kartalla siitä, mitä tuttujemme elämässä tapahtuu.

Saamme päivittäin hirvittävän määrän sirpaleista tietoa, joka ei yhdisty mihinkään suurempaan kokonaisuuteen. Emme silti malta pysytellä poissa, vaan pelkäämme jonkun tärkeän päivityksen menevän ohitsemme. Pahimmassa tapauksessa olemme läsnä sisällöltään tyhjälle päivitysvirralle, mutta emme läheisillemme, jotka kaipaisivat läsnäoloamme ja hyötyisivät siitä.

Sosiaalisuus tuntuu hyvältä, mutta tavoittelemattomissa ololle ja omien ajatusten rauhaan vetäytymiselle olisi hyvä olla mahdollisuus. Tekniikkaa on jokapuolella eikä sitä pysty välttelemään, mutta omien rajojen luominen voi auttaa paljon.

Kodin elektroniikka ei välttämättä ahdista jokaista, mutta se voi rakentaa muuria itsensä ja läheistensä välille, kun jokainen on kiinni omissa laitteissaan ja somessa.

Kirjassa muistutettiin kuitenkin myös ihanasti siitä, että jokaiselle perheenjäsenellä olisi hyvä olla mahdollisuus henkiseen omaan tilaan, kotona, vaikkei fyysiseen omaan alueeseen olisi mahdollisuutta. Moni kaipaa omaan rauhaan vetäytymistä ja se voi edistää koko perheen hyvinvointia.

Koti on onkin parhaimmillaan paikka, jossa saa olla oma itsensä ja jossa on helppo hengittää. On tärkeää, että siellä vallitsee hyvä ilmapiiri. Jokin on pielessä, jos kotiin tuntuu ikävältä tulla.

Ensin kannattaa kuitenkin pohtia, onko itse se, joka kiristää kodin tunnelmaa esimerkiksi vaatimalla muilta jatkuvasti jotain tai olemalla kokoajan kireä – ja juuri tällaisiin asioihin voi saada helpostusta sekä hidastamisen että ennen kaikkea riman laskemisen kautta.

Kotona tulee saada olla tekemättä mitään tuottavaa ilman syyllisyyttä.

Kiire voi saada tinkimään omista arvoista

Kun arki on kiireistä suorittamista, tulee helposti tehneeksi omien arvojen kanssa ristiriidassa olevia kompromisseja: ei jaksa kierrättää, einesruokaa on helpompi syödä ja vaikka periaatteessa tahtoisikin urheilla, ei aina ehdi elää sen mukaisesti.

Kirjassa sanottiinkin osuvasti, että onnellisuuden voi saavuttaa vain tuntemalla omat arvonsa ja elämällä niiden mukaisesti. Hyväksi mittatikuksi annettiin, että millaisia asioita vastaan toimiminen aiheuttaa sisimmässä pistoksen.

Itse ainakin tunnistan tällaisia tilanteita, joissa olen kiireen aikaansaaman jaksamattomuuden vuoksi  toimineeksi toisin, kuin mitä se omien arvojeni mukaan elävä ihanneihminen toimisi. Omat arvonsa onkin hyvä jopa listata paperille ja verrata, kuinka niihin nähden elää – se voi jopa vähän kauhistuttaa.

Kiireiseen elämään voi usein kuulua nopea shoppailu, jossa hankitaan halpoja vaatteita. Shoppailu voi myös olla tapa viettää aikaa, mutta ketjuliikkeestä vaatteen nopea nappaaminen on monille helpointa, sillä ei vain ole aikaa metsästää muita vaihtoehtoja.

Kiireessä ostokset tulee tehtyä siellä, mistä ne nopeimmin ja helpommin löytää. Kiireistä elämää viettävä ei ehdi kierrellä kirpputoreilla, vaikka olisi kiinnostunut kierrätyksestä.

Aina ei kuitenkaan tule muistaneeksi, että halpa vaate tulee kalliiksi tekijälle ja hänen perheelleen, sillä monet vaatteiden tekijät eivät ehdi viettää lähes ollenkaan aikaa lastensa ja perheensä kanssa, sillä työ vie usein koko valveillaoloajan.

Tämäkään on tuskin kenenkään arvojen mukaista toimintaa, mutta kiireisen arjen keskellä on silti ymmärrettävää, että oman mukavuuden laittaa usein etusijalle ja sysää tällaiset ajatukset sivuun mielestä.

Hidastaminen ja kuluttaminen

Hitaampi elämä tarkoittaa usein pienempiä tuloja, joten kirjassa käsitellään myös rahaa, ostamista, kuluttamista ja suhdetta tavaroihin.

Kulutustottumukset määräytyvät monilla tulojen mukaan ja hidastaja voikin alkaa niiden vähentyessä mielessään laskeskella, kuinka paljon hän menettää nykyisellä elämäntyylillään rahallisesti.

Kirjassa kuitenkin muistutetaan viisaasti, että asioiden mittaamisesta rahassa on päästettävä tietoisesti irti ja elämää on punnittava uudella, paremmalla mittarilla eli hyvinvoinnilla.

Shoppailu itsessään saattaa piristää ja rentouttaa oloa hetkellisesti, mutta jo nopeasti voi tulla jopa ahdistus siitä, kuinka tavarat eivät meinaa mahtua minnekään ja lopputuloksena voi olla kodin tavaratulvan aiheuttama stressi.

Kirjassa puhutaankin ostamisesta vieroittautumisesta sekä tärkeydestä tunnistaa oma suhteensa ostamiseen. Useinkaan ei nimittäin tule ostaneeksi tarpeeseen, vaan ostaminen voi olla tapa viettää aikaa. Onkin hyvä miettiä, mitä ostamisella tavoittelee. Turhan tavaran jatkuva ostelu vähentää tietysti myös ympäristöön kohdistuvaa vaikutusta.

Samalla kirja muistutti, että tavarat eivät vain ilmesty jostakin, vaan joku joutuu tekemään ne ja niitä kuuluu käsitellä arvostaen. Esiin nostettiin myös sitä, millaista mallia näytämme lapsillemme ja kuinka voimme tehdä heistä järkeviä kuluttuajia

“Väsyneenä ostamisesta voi tulla ainut harrastus, johon ylipäätään riittää energiaa. Ostaessa ei tarvitse ajatella ikäviä asioita.”

Kun väsymys kuitenkin elämää hidastaessa alkaa pikkuhiljaa helpottaa, ei jaksavampi ihminen tarvitse enää samalla tavalla sitä nopeaa tyydytystä, jonka shoppailu tuo. Tämä tarjoaa hidastajalle mahdollisuuden etsiä elämäänsä pidempikestoista ja syvällisempää nautintoa kuin shoppailu.

Kirja haastaakin kysymään itseltään, mitä haluaisi mieluiten tehdä, jos ei olisi niin väsynyt.

Kirjassa annettiinkin myös pieniä vinkkejä siihen, kuinka omaa ostokäyttäytymistä voi muuttaa sekä nostettiin esiin sitä, kuinka tärkeää on oppia tunnistamaan keinot, joilla selitämme itsellemme hankintojamme parhain päin – yritämme nimittäin usein selityksillämme tehdä ostamisesta hyväksyttävämpää erilaisin keinoin niin omissa kuin muidenkin silmissä.

Hankintoja perustellaan usein ”sijoituksina”, mutta tosi asiassa iso osa sijoituksiksi mieltämistämme asioista kuluttaa varallisuuttamme jatkossakin. Hankinnoissa olisikin siksi tärkeää olla itselleen rehellinen. Valtaosassa impulsiivisista ostoksistamme tuotteen arvo romahtaa lähes nollaan astellessamme kaupasta ulos.

Toinen yleinen itsepetoksen muoto on puolestaan lahjoittaa harhaostokset pois ja antaa itselleen synninpäästö, sillä onhan kierrättäminen ympäristöystävällistä. Se ei kuitenkaan poista tuotteen valmistamisesta aiheutuneita päästöjä.

Aito ekoteko on ostamatta jättäminen.

Hidastaminen ja kodin tavarat

Moni kokee ympäristön vaikuttavan paljon oman sisäisen rauhan saavuttamiseen. Toisilla luovuus voi toki kukoistaa pienen sekasotkun ympäröimänä, mutta monesta tuntuu, ettei tavaraa ja virikettä tulviva ympäristö ei rauhoita ylikierroksilla käyvää mieltä.

Harmonisemmassa kodissa voikin olla monien mielestä helpompi ajatella, rauhoittua ja olla luova. Kohtuullisessa järjestyksessä oleva koti voi myös lisätä tunnetta elämänhallinnasta. Kodin pitäisikin olla paikka, jossa stressistä ja töistä pääsee irti.

Kirjassa nostettiin esiin ajatus siitä, kuinka ennen työllä pädettiin, mutta nyt identiteettiä määrittää enemmän harrastukset ja koti.  Kodin ulkonäöstä on tullut sisustusohjelmien ja blogien vuoksi monille entistä tärkeämpi asia.

Materia on aiemmin turvannut elämää, mutta viime vuosikymmeninä se on alkanut jopa kääntyä länsimaalaista ihmistä vastaan. Tavara valtaa tilaa kodeista kiihtyvää tahtia ja imee jopa energiaa meistä.

Kodin tavarakaaos voikin jopa tuntua raskaalta epäonnistumiselta ja ihminen voi vääristyneesti kuvitella, että muiden kotona on harmonista ja tavarat järjestyksessä. Oma tavarakaaos voi tuntua häpeälliseltä.

Moni luulee tarvitsevansa isomman asunnon, vaikka tosiasiassa sitä ei välttämättä tarvittaisi, jos koti ei olisi lattiasta kattoon täynnä tavaraa. Tunnesiteet vaikeuttavat tavaroista luopumista, mutta kun esineisiin suhtautuu nimenomaan esineinä eikä turvaa tuovina talismaaneina, niistä voi olla helpompi päästää irti.

Kirjassa annettiinkin pieniä konkreettisia vinkkejä siihen, mitä kautta ylimääräisistä tavaroista voi hankkiutua eroon.

Itselleni ajankohtainen muistutus oli, että oleilu omaa tuttua ympäristöä askeettisemmissa olosuhteissa voi tuottaa tyytyväisyyden tunnetta siitä, mitä meillä jo on ja muistuttaa, että omasta etuoikeutetusta elämästä kannattaa nauttia.

Mukavaan elämään turtuu, jos emme pysty peilaamaan sitä mihinkään.

 

Hidastamisen vaikutukset ympäristöön

Hidas elämä on usein ekologisempaa kuin oravanpyörässä pyöriminen. Epämaterialistisempi elämäntyyli on ympäristöystävällinen ja jos ympäristöarvot ovat tärkeitä, lisää kohtuullinen elämäntapa mielen seesteisyyttä, kun kokee, että voi toteuttaa arvojensa mukaista elämää.

Kun hidastamisen myötä jaksaa enemmän, tulee helpommin pitäneeksi parempaa huolta jo omistamistaan tavaroista. Rikkoutuneen tilalle ei välttämättä tarvitse ostaa niin nopeasti uutta, koska vanhat tavarat, joista on pitänyt huolta pysyvät pidempään kunnossa.

Lisääntynyt aika antaa myös mahdollisuuden pysähtyä miettimään vaatehuollon ekologisuutta: vaatteista ehtii pitää parempaa huolta ja kun ne kestävät pidempään, säästyy myös rahaa. Vaatteiden ostamisen vähentäminen on helppo keino vähentää luonnon kuormitusta.

Hitaammassa tahdissa elämisessä on myös enemmän aikaa ja voimia kiinnittää huomiota ruokavalion terveellisyyteen, kun nopeus ei ole enää määrittävä tekijä.

Kiireessä ostetaan usein myös tarpeettoman paljon ruokaa, josta osa päätyy roskiin. Kiire kasvattaa helposti kauppalaskua ja tulee kalliiksi ympäristölle, sillä meillä ei  ole välttämättä aikaa tutkia jääkaapin sisältöä ja suunnitella ruokailuja.

Hidastaja puolestaan pysähtyy helpommin ostamaan vain sitä, mitä tarvitsee, joten ruokaa pilaantuu vähemmän ja samalla myös säästää rahaa. Hitaampi elämäntyyli antaakin mahdollisuuden luopua eineksistä, vähentää pakkausjätettä ja pienentää ruokalaskua.

Hidastaminen ja oma mieli

Elämän hidastamisessa on pitkälti kyse omista sisäisitä muutoksista. Kirjassa käytiinkin läpi siihen liittyviä aiheita muistuttaen esimerkiksi, kuinka vertailu ja kilpailu on turhaa, pohdittiin täydellisyydentavoittelun ongelmallisuutta, kannustettiin itsensä hyväksymiseen ja tyytyväisyyteen nykyhetkeen.

Vaadimme usein itseltämme jopa enemmän kuin työnantajamme, vaikka yleensä riittävän hyvä olisi aivan tarpeeksi eikä kaikkea tarvitsisi hioa loputtomiin. Uupumus iskeekin, kun työmäärää ei hallita emmekä pysty vastaamaan muiden, mutta ennen kaikkea myöskään itsemme odotuksiin.

Suorittaessa tulee usein unohtaneeksi delegoinnin tärkeyden ja ajatelleeksi itsensä työpaikalla korvaamattomaksi, vaikka todellisuudessa näin ei tietenkään ole – itse syyllistyin päiväyössäni juuri tähän. Kirja kannusraakin ottamaan tarvittaessa oman työkuroman puheeksi töissä sekä ottamaan tauoille ja levolle aikaa.

Kirjassa puhuttiin myös siitä, kuinka monet kuluttavat paljon aikaa, rahaa ja energiaa ulkonäkönsä pohtimiseen ja kohentamiseen. Tämäkin oli tietysti hyvin tuttua ja kirjassa kehotettiinkin vahvistamaan pakkelikerroksen sijaanitseluottamusta ja lopettamaan kriittinen puhe omasta ulkonäöstä.

Yksi mielekiintoinen aihe oli myös se tuttu tyytyväisyyden jahtaaminen. Kirja antoi hyvän muistuksen siitä, ettei tyytyväisyyttä ja onnea saavuta niitä tavoittelemalla, sillä ne karkaavat käsistämme sitä mukaa, kun saamme lisää himoitsemaamme.

Saatamme olla tyytyväisiä jonkin aikaa, mutta pian haluamme vielä enemmän. Onnen ja tyytyväisyyden jahtaaminen on loputon kierre. Kyky olla läsnä tässä hetkessä tyytyväisenä on siis hyvin tärkeä, sillä aivot raksuttavat jatkuvasti menneessä ja tulevassa.

Menneitä miettimällä voi oppia virheistään ja tulevaa suunnittelemalla ei puolestaan ajaudu ajopuuna elämään elämää, joka ei tunnu omalta. Menneessä ja tulevassa vierailu voi kuitenkin tuoda ahdistusta ja juuri tässä hetkessä elävä ihminen on harvemmin ahdistunut. Ahdistusta on vaikeaa karkoittaa, mutta sen välttämiseksi voi harjoittaa kykyä olla läsnä hetkessä.

Jokaisesta hetkestä nauttimisen positiivisesta kannustuksesta voi myös tulla paineita ja se voi vaikeuttaa oman elämän hyväksymistä ja tyytyväisyyden tuntemista. On hyvä muistaa, ettei normaali elämä ole jatkuvaa myötätuulta ja hetkestä nauttimisen sijaan itseään voi kannustaa hyväksymään hetki sellaisena kuin se on.

Hetkessä eläminen ei silti tarkoita, etteikö voisi samalla asettaa itselleen uusia tavoitteita, mutta niihin pitää vain oppia suhtautumaan niin, ettei oma onni riipu siitä, saavuttaako tavoittelemansa.

Todellisia ongelmia ei ole kuitenkaan mitään syytä hyväksyä sellaisena tilanteena kuin ne ovat, sillä oma asenne ei vaikkapa muuta väkivaltaisen parisuhteen vaarallisuutta.

Kirja antoi minusta ihania muistutuksia siitä, kuinka onnelle pitää pitää ovea avoinna. Optimistiksi opitaan.

Oli myös ihanaa, että kirjassa muistutettiin, ettei omaa onnellisuutta tule pitää riippuvaisena joistakin ulkoisista asioista, muiden mielipiteistä tai tulevaisuuden tapahtumista. Ratkaisevampaa on löytää itsestään kyky iloita niistä asioista, jotka ovat hallinnassaan ja juuri tässä ja nyt.

Pahimmillaan positiivinen ajattelu kuitenkin jopa passivoi meitä. Sillä aikaa, kun istuu kotona ja ajattelee kovasti saavansa unelmiensa työpaikan, muut toimivat ja nappaavat sen tavoitellun paikan. Työ tuottaa usein konkreettisempaa tulosta kuin ajattelemisen, eli hyvät jutut eivät vain tapahdu, vaikka kuinka toivoisi.

Monia vaivaa kuitenkin epäonnistumisen pelko: on helpompaa luovuttaa jo ennen lähtölaukausta ja olla yrittämättä kuin ottaa riski, ettei unelma ponnisteluista huolimatta toteutuisi. Saatamme myös uskotella itsellemme, että toteuttaisimme kyllä haaveemme, jos haluaisimme, mutta emme oikeasti uskalla yrittää unelman toteuttamista.

Nykyiseen elämään tyydytään, vaikka olisi paljon potentiaalia enempään ja pelko voi estää monia saavutuksia. Jätämme monia hienoja mahdollisuuksia väliin ja valitsemme huojentavan pakotien.

Meillä on lahjoja, jotka hyödyttäisivät myös muita ihmisiä. Oman elämän eläminen himmenetyillä valoilla on on silkkaa haaskausta.

Millaisia ajatuksia elämän hidastaminen teissä herättää?