Ostimme Ruotsista asunnon lähes kaksi vuotta sitten ja olen muuttanut tänne pysyvästi jo 1,5 vuotta sitten, mutta en ole liiemmin postaillut teille ruotsalaisesta elämästäni. Moni on kuitenkin pyydellyt siitä postauksia, joten ehkäpä nekin sopivat tänne kosmetiikan sekaan aina silloin tällöin.
Sanon ensinnäkin aina kaikille suomalaisille, että asun Tukholmassa, vaikka tosiasiassa asun Nackassa, joka on hieman kuin Ruotsin Espoo. En sano sitä peitelläkseni esimerkiksi asumistani Ruotsin Vantaalla vaan ihan vain siksi, ettei suurin osa muuten tiedä, että missä asun ja luulee Nackan kuullessani, että asun jossain kamalan kaukana Tukholmasta.
Nacka on kuitenkin aivan Tukholman naapurissa ja alkaa jo lähes heti Viking Linen laivaterminaalin jälkeen. Asuntomme vierestä menee yleensä ihan parin minuutin välein busseja Slussenille (joka on siis se metro- ja bussiternimaali melko lähellä Viking Linen terminaalia ja aivan Gamla stanin kupeessa) eikä bussimatka vie tavallisesti kuin 15-20 minuuttia.
Nacka on melko suosittu asuinalue ja samalla lailla varsin laaja kuin Espookin, joten jos köröttelen Slussenille ruuhka-aikojen ulkopuolella vartissa, kituuttelen sinne ruuhka-aikoina tuplasti pidempään – ja joskus jopa kauemminkin. Pahimmat ruuhkat ovat sadesäällä, sillä nämä pirun nackalaiset rakastavat olla suorastaan ärsyttävän sporttisia ja todella moni Tukholmassa työskentelevä pyöräilee töihin lumikauden ulkopuolella.
Itse saan tuskin raahauduttua aamuisin bussipysäkille ja siinä seistessäni saan jatkuvasti väistellä ohitseni pyöräilevien työmatkalaisten virtaa. Sadesäällä nämä polkijat pakkautuvat kuitenkin busseihin ja koko liikenne matelee etanan lailla kaaoksen vallitessa kaikkialla.
Olen sydämeltäni kaupunkilainen ja vaikka asumme aivan Tukholman kupeessa, on minulla kapunkilaisen mittapuulla täällä hieman lande olo. Täällä on luontoa ja metsää ja olen jopa nähnyt ikkunastamme kerrostalojen pihalla peuroja, mikä on tällaiselle citytytölle merkki siitä, että luonto on suorastaan pelottavan lähellä. Ostaessamme asuntoa teimme kuitenkin pitkän tähtäimen sijoitusta ja halusimme paikan, jossa on hyvä myös joskus vielä kasvattaa lapsia ja koimme, että tällainen rauhallinen, luonnon lähellä, mutta silti kaupungin kupeessa oleva asuinalue olisi otollinen valinta. (Ei sillä, ettäkö tällainen parvellinen asunto itsessään olisi kovin lapsiystävällinen vaihtoehto…)
Jos kuitenkin ollaan ihan rehellisiä, niin meille olisi ollut aika sama, että millä sijainnilla tämä asuntomme sijaitsee, sillä rakastuimme tähän välittömästi. Olen hypetellyt teille ennenkin asuntoamme, joten en nyt ala hehkuttaa sitä tässä enempää, mutta asumme siis 50-luvulla rakennetun pienkerrostalon ullakolle tehdyssä loft-asunnossa, jonka viistottu katto kohoaa korkeimmillaan noin viiteen metriin.
Tilavalla parvella on parisänkyäkin reilusti isompi kattoikuna, jonka alle asetetusta vuoteestamme voimme katsella iltaisin nukahtaessamme tähtiä ja aamulla sinistä taivasta – tai fiilistellä sateen ropinaa ja hauskan muotoisia pilviä. Ei huono.
En voi sanoa, että minulla olisi Nackan katuja kävellessäni sellainen ah, baby I’m home -olo kuin esimerkiksi Lontoossa oli. Nacka on mukava paikka ja tulevaisuuden kannalta hyvä asuinalue, mutta minulla on varsin neutraali suhtautuminen kaikkeen asuntomme ulkopuolella olevaan. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, niin olen tosiasiassa käynyt näiden vajaan parin vuoden aikana tekemässä vain kourallisen kävelylenkkejä lähialueilla enkä vain jotenkin ole ollut kiinnostunut siitä. Ehkä sitten joskus tulevaisuudessa lastenvaunujen kanssa…
Rakastan kotiamme yli kaiken, mutta jos löytäisimme lähempää keskustaa tai tai ihan keskustasta jotain vastaavaa, niin muuttaisin ilomielin. Koska emme kuitenkaan ole valmiita muuttamaan kuin a) loft-asuntoon b) alimmillaan 15. kerrokseen c) merinäköalalliseen asuntoon ja kämpässä pitäisi olla tilaa Ruotsalaisen äänieristetylle studioboksille ja kaukaisempaa tulevaisuutta ajatellen myös uusille perheenjäsenille, ei meidän ole ollut helppoa löytää tämänhetkiseen budjettiimme sopivaa uutta asuntoa – kaikkien katsomiemme asuntojen hinnat kun ovat nousseet vähintään 800 000 euroon, mikä on kieltämättä hieman budjetin ulkopuolella…
Viihdyn kuitenkin kodissamme loistavasti ja Tukholmassakin ihan hyvin – paremmin ainakin kuin Suomessa. Tärkein tekijä viihtyvyydessäni onkin ehdottomasti ollut kotimme, joka alkaa pikkuhiljaa vihdoin parin vuoden jälkeen löytää huonekalunsa, järjestyksensä ja yksityiskohtansa. Ehkä saamme tämän jopa jo vihdoin tämän vuoden loppuun mennessä kuntoon!
Terkkuja kaupunkilaistytön citymetsästä!
Ihana postaus! Kyllä hippunen lifestylea kiinnostaa kovasti, vaikka mitään varsinaista lifestyle blogia en jaksaisikaan lukea. Itselläni tosin on ihan täysin päinvastainen suhtautuminen keskusta-asumiseen, kuin sinulla:) Joskin ne vuodet, kun olen ydinkeskustassa asunut olivat ehkä rauhallisimpia ikinä. Loistava sijainta, ylin kerros ja koko talo täynnä eläkeläisiä. Talossa, tai ainakin katolla, oli aina hiljaista kuin huopatossutehtaalla:) Ihana kämppä ja sydämellisiä naapureita!
Nykyisin asun noin 5km päässä keskustasta ja missään en ole ikinä kohdannut näin monimuotoista faunaa. Fasaanit, siilit, puput, ketut ja peurat ovat täysin kaupungistuneet ja niitä on paljon kun vaan viitsii vähän katsella ympärilleen!!! Tänä vuonna olen kohdannut niin hirven, huuhkajan kuin kanahaukankin muutaman kilometrin päässä ydinkeskustasta. Peuroista, rusakoista ymv nyt puhumattakaan, niitä on joka paikka väärällään. Ei ”enemmän maalla” asuessa ollut…
-Tiia
Ihana koti teillä 🙂