Kun olen puhunut Santiago de Compostelan lähes 800 kilometriä läpi pohjoisen Espanjan sisämaan kulkevasta vaelluksesta, on monia kiinnostanut kuulla, kuinka vaellusreitillä käytännössä pysytään ja mistä tietää, missä voi yöpyä ja kuinka yöpaikat löydetään.
Tämä postaus antaa vastauksia näihin kysymyksiin.
Lue myös: Santiago de Compostelan vaellus
Espanjan Santiago de Compostelaan kulkevia vaellusreittejä on olemassa useita, mutta se perinteisin Santiago de Compostelan vaellus on Ranskan reitti.Tämä reitti alkaa Pyreneiden vuoriston juurelta Ranskan puolelta, kulkee läpi pohjoisen Espanjan sisämaan ja päättyy läntisen Espanjan Santiago de Compostelaan.
Tämä vaellusreitti on ollut olemassa jo vuosisatojen ajan ja sillä on uskonnollinen tausta pyhiinvaellusreittinä.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että reitti on alkujaan tehty kulkemaan eri kylien ja kaupunkien kirkoilta toiselle ja tekee niin yhä.
Kuinka paljon vaeltajia on?
Reitin suosio on kasvanut viimeisten vuosikymmenten aikana ja vaikka sitä yhä edelleen kuljetaan uskonnollisistakin syistä, lähtee moni vaeltamaan ilman uskonnollista aspektia.
Koska reitillä on niin pitkä historia ja se on niin suosittu, on sen ympärille kehittynyt vahva vaeltajakulttuuri ja infrastruktuuri.
Vaeltajien määrästä on paljon arvioita, mutta todellista määrää on mahdotonta sanoa, sillä varsinkin espanjalaiset ja italialaiset vaeltavat usein reitistä vain viikon tai parin pätkiä kesälomareissuna.
Moni saattaa myös jakaa oman vaellusmatkansa useammalle vuodelle ja vaeltaa vaikka joka vuosi 200 km kohti Santiago de Compostelaa edeten.
Vaellukselle ei myöskään aina lähdetä samasta paikasta, vaan sen voi aloittaa mistä tahansa pisteestä.
On siis mahdotonta tietää, kuinka moni ihminen oikeasti vaeltaa reitillä.
Lue myös: Päivärytmi Santiago de Compostelan vaelluksella
Santiago de Compostelan vaellustoimisto pitää kirjaa ja tiedoittaa sivuillaan sinne päivittäin saapuvien vaeltajien määrästä, mutta koska kaikki vaeltajat eivät vaella Santiagoon asti, ei jokainen vaeltaja rekisteröidy sinne.
Kaikki Santiago de Compostelaan saapuvat vaeltajat eivät myöskään käy Santiagon vaellustoimistossa hakemassa vaelluksen päätteeksi vaellustodistusta ja sen myötä kirjaudu vaelluksen tehneiksi.
(Esimerkiksi meillä ei ollut mitään tarvetta tuolle maksulliselle paperilapulle, sillä meille riitti, että itse tiedämme tehneemme vaelluksen ja saaneemme matkan kokemukset.)
Meitä oli etukäteen peloteltu, että elokuu on vilkkainta aikaa erityisesti eteläeurooppalaisten lomien vuoksi ja varsinkin nyt, kun vaelluksella oli pyhä vuosi, jolle moni halusi ajoittaa uskonnollisen vaelluksensa.
Pyhiä vaellusvuosia ovat ne vuodet, joina apostolin muistopäivä 25.7. osuu sunnuntaille.
Edellisen kerran pyhä vuosi oli vuonna 2010 ja nyt se osui seuraavan kerran vuodelle 2021, mutta pandemian vuoksi paavi pidensi pyhän vuoden käsittämään myös vuoden 2022.
Aloitimme vaelluksen 5.8. ja olimme jännittäneet, vaeltaisimmeko jatkuvasti pitkässä ihmisletkassa ja olisiko majataloissa meille tilaa.
Kaikki nämä huolet osoittautuivat kuitenkin aivan turhiksi.
Emme vaeltaneet pahassa ihmissumassa, eli saimme paljon omaa vaellusrauhaa ja tilaa ympärillemme.
Myös julkisissa majataloissa oli meille aina hyvin tilaa, kun saavuimme paikalle niiden aukeamisen aikoihin.
Tarvitseeko Santiago de Compostelan vaelluksella suunnistaa kartan kanssa?
Erityistä Santiago de Compostelan vaelluksella on, ettei sillä kulkevan tarvitsisi välttämättä kertaakaan koko vaelluksen aikana edes katsoa karttaa.
Santiago de Compostelan vaellusreitti on niin vakiintunut, että sitä kulkeva löytää yleensä varsin helposti perille apunaan reitin varrella olevat opasteet.
Käytännössä vaeltajaa ohjaavat reitillä Santiago de Compostelan vaelluksen symboliksi noussut simpukka sekä (yleensä) keltaiset nuolet, jotka osoittavat oikeaa suuntaa.
Isoissa kaupungeissa myös jalkakäytävillä on maassa metallisia simpukkamerkkejä, jotka kuljettavat vaeltajia läpi katujen.
Niissä paikoissa, joissa virallisempia nuolia ei ole, ovat monet matkaa taittaneet vaeltajat luoneet itse omia suuntamerkkejä kanssavaeltajien avuksi.
Tyypillisimpiä esimerkkejä näistä ovat erilaiset kivistä kasatut nuolet, joihin kukin vaeltaja voi lisätä oman panoksensa.
Lue myös: Santiago de Compostelan vaelluksen pakkauslista
Yleensä reitti on merkitty selkeästi ja hyvin, mutta välillä on paikkoja, joissa vaeltajalla saattaa mennä sormi suuhun, kun oikeaa suuntaa ei meinaa löytyä.
Tyypillisimpiä tällaiset hetket ovat kylissä ja kaupungeissa, joissa ei ole aina niin helppoa tietää, mihin suuntaan matkaa jatkaisi.
Yleensä apua voi aina kuitenkin kysyä paikallisilta, jotka ohjaavat vaeltajia oikeaan suuntaan mielellään.
Olimme itse jopa yllättyneitä, kuinka suurella ilolla vaeltajia kohdataan ja kuinka avuliaita ihmiset ovat.
Olisin odottanut, että monissa paikoissa olisi jo kyllästytty jatkuvaan vaeltajien virtaan, mutta totuus oli aivan toinen – ehkäpä erityisesti siksi, ettei monia vaellusreitin varrella olevia kyliä olisi enää edes olemassa, elleivät vaeltajat toisi niihin tuloja.
Yleensä reitiltä eksynyt vaeltaja ei välttämättä edes ehdi itse huomata, että on väärässä suunnassa, kun joku paikallinen on jo ystävällisesti kertomassa, miten vaeltaja pääsee takaisin oikealle reitille.
(Vaeltajan tunnistaa paitsi repusta ja yleisestä habituksesta, mutta tavallisesti myös repussa roikkuvasta simpukankuoresta, jollaiset itsekin saimme Ranskan vaellustoimistosta vaellukselle lähtiessä.)
Paitsi että reitin varrella on virallisia suuntaa ohjaavia merkintöjä, ovat monet reitin varrella asuvatkin halunneet laittaa taloihinsa merkkejä, jotka auttavat vaeltajia pysymään oikealla reitillä.
Haastavimpia tilanteita oikean reitin löytämiseen olivat mielestäni ne tilanteet, kun päivä ei ollut vielä ehtinyt nousta ja vaelsimme pimeässä pelkän taskulampun valossa.
Silloin oikeaan suuntaan ohjaavia nuolia sai välillä oikein hakemalla hakea ja välillä saattoi huomata, ettei tallattava polku enää näyttänytkään siltä, että siitä olisi aktiivisesti kuljettu päivittäin muiden vaeltajien toimesta.
Jos omaa vaellustaan haluaa helpottaa, on avuksi tarjolla useita kännykkäsovelluksia, jotka auttavat kulkemaan oikeaan suuntaan.
Vaelsimme itse aluksi ilman sovelluksia ja tiukoissa paikoissa avasimme Googlen karttasovelluksen, joka auttoi päättelemään, mihin suuntaan kannattaisi kääntyä, kun tiesimme, mitä kylää tai kaupunkia kohti olimme sillä hetkellä menossa.
Kun sitten jossakin vaiheessa matkaa aloimme harkita vaelluksen jatkamista Portugalin Caminolla ja miettimään, kuinka tuo vaellus sujuisi takaperin tehtynä (erityisesti risteyskohdat voivat olla haastavia, kun suuntaviitat näyttävät, minne vaeltajan pitää edetä, mutta eivät kerro, mistä suunnasta vaeltaja on tullut), vinkattiin meille paristakin hyvästä sovelluksesta ja aloimme käyttää niitä – onneksi, sillä ne olivat iso apu varsinkin majoituksia valitessa.
Ihan alunperin olin lainannut kirjastosta ruotsalaisen opaskirjan, joka oli tarkoitettu avuksi Santiago de Compostelan vaellukselle lähtevälle.
Opaskirja esitteli reitin varrella vastaan tulevat paikat, kertoi nähtävyyksistä, esitti suunnitelman päivittäisistä etapeista, antoi tietoa välimatkoista ja maaston korkeusvaihteluista sekä listasi majataloja lisätietoineen.
Tällaisia opaskirjoja löytyy valtavasti, mutta oma opaskirjani oli sen verran hyvä perusteos, että skannasimme sen puhelimiin ja lähdimme aluksi liikkeelle sen pohjalta.
Kun pääsimme Ranskaan vaellustoimistolle, josta vaellus aloitetaan, saimme sieltä käteemme lehtiset, joissa listattiin kattavasti kaikki vaellusreitin kaupungit ja kylät etäisyyksineen sekä niiden majoitusvaihtoehdot.
Listauksessa oli myös tiedot siitä, kuinka monta petipaikkaa missäkin majatalossa oli sekä kuinka majatalo oli varustettu, eli oliko siellä esimerkiksi keittiö ja mikroaaltouuni omaan ruuanlaittoon.
Siihen oli jopa merkitty, olisiko kaupungissa ruokakauppaa, sillä kaikissa paikoissa niitä ei ollut – tämän toki itse googletimme aina yöpymispaikkoja valitessa, jotta saatoimme pitää budjetin pienenä ja mahdollisesti varautua omilla eväillä.
Listaukseen oli myös merkitty, olisiko majatalossa mahdollisuus yhteiseen (maksulliseen) illalliseen sekä se, olisiko majatalo ylipäätään juuri nyt auki.
Tämä listaus oli meille todella suureksi avuksi, sillä sen avulla meidän oli entistäkin helpompi hahmottaa, kuinka etenemme niin, että voimme yöpyä paikoissa, joissa on tarjolla edullinen majoitus sekä mahdollisuus laittaa itse ruokaa.
Tämän paperinivaskan pläräily jäi meillä kuitenkin historiaan, kun otimme ensin käyttöön Buen Camino -sovelluksen ja sen jälkeen mielestäni sitäkin paremman ja selkeän Camino Ninja -sovelluksen.
Molemmat näistä iPhonelle ja Android-puhelimiin saatavilla olevista sovelluksista ovat ilmaisia käyttää ja erityisesti jälkimmäinen näistä on tosiaan mieleeni, joten alla siitä muutama sana.
Camino Ninja -sovelluksen avulla on sekä helppoa suunnitella omaa reittiä jo ihan vaikka koti-Suomessa sekä ennen kaikkea tarkistaa vaeltaessa, että on oikealla reitillä.
Sovellus on synkronoitu Google Mapsin kanssa, eli käyttäjä voi karttanäkymää klikkaamalla katsoa, mihin vaelluksen reitti piirtyy ja nähdä samalla, missä itse on.
Sovellus kertoi myös jatkuvasti, kuinka pitkä matka seuraavaan kylään tai kaupunkiin on ja kuinka pitkä matka sille päivälle suunniteltuun määränpäähän oli vielä jäljellä – välillä näitä tsemppiä tuovia tietoja kaipasi kovasti!
Sovelluksen reittitiedot toimivat GPS:n avulla myös offline-tilassa, mikä on monille ulkomaista tulleille vaeltajille tärkeä juttu, sillä monissa maissa ei ole yhtä runsaasti ulkomailla datankäyttöä sallivia puhelinliittymiä kuin meillä Suomessa on.
Kun sovelluksesta on valinnut, mitä Camino-reittiä etenee, näkee sieltä myös listauksen kaikista reitin varrella olevista kylistä ja kaupungeista, niiden etäisyyksistä sekä jopa siitä, millaisia korkeusvaihteluita valitun päivämatkan varrella on.
Korkeusvaihtelujen seuraaminen voi kuulostaa hifistelyltä, mutta välillä jos miettii, että jaksaako kävellä seuraavana päivänä 28 kilometriä on mukavaa tarkistaa, kuinka mäkistä maastoa on tiedossa.
28 kilometriä tasaisella maalla on kuitenkin paljon kevyempi kulkea kuin ylös ja alas poukkoilevassa maastossa.
Korkeusvaihtelut voivat myös auttaa rytmittämään vaellusta, sillä vaelluspäivää ei esimerkiksi ole välttämättä mukavaa lopettaa vaeltamalla kolmea kilometria ylämäkeen, kun alla on jo 25 kilometriä kävelyä.
Joskus vaeltaessa saattoi rehellisesti sanottuna myös alkaa tuntua siltä, että eikö tämä sa**anan ylämäki ikinä lopu ja silloin tuntui lohduttavalta nähdä sovelluksesta, että on jo voiton puolella.
Sovellus auttaa löytämään majatalot yöpymiseen
Erityisen hyvää sovelluksessa on kuitenkin se, että se listaa kaikki kussakin kylässä tai kaupungissa tarjolla olevat majoitusvaihtoehdot.
Listaus kertoo majatalojen varustuksen, hintatiedot, aukioloajat, yhteystiedot sekä joskus näyttää jopa kuvia, joita muut käyttäjät ovat sovellukseen lähettäneet.
Sovellus näyttää myös jokaisen majatalon tarkan sijainnin.
Tietoja päivitetään aktiivisesti ja jokainen käyttäjä voi ilmoittaa sovellukseen muutoksista, eli tiedot ovat melko paikkansa pitäviä, mutta esimerkiksi hintatiedot ja aukioloajat voivat todellisuudessa olla hieman erilaiset.
Siinä missä esimerkiksi kunnallisten vaeltajamajatalojen majoitus saattoi vielä ennen korona-aikaa olla seitsemän euroa yö (tai jopa vähemmän), oli se nyt keskimäärin 9 euroa yö.
Vastaavasti yksityisten majatalojen hintatiedoissa saattoi lukea yöhinnan olevan 12 euroa, mutta paikanpäällä hinta olikin nykyään 14 euroa.
Tällaiset korotukset eivät onneksi ole euromääräisesti suuria, mutta prosentuaalisesti korotukset ovat toki merkittäviä ja kun vaellus on pitkä, lisäävät nämä vaelluksen kokonaiskustannuksia.
Tällaisiin pieniin juttuihin kannattaa siis varautua sovellusta käyttäessä, mutta suosittelen silti aivan ehdottomasti sen käyttöä, koska siitä on niin suuri apu sekä vaelluksella että jo sitä suunnitellessakin.
Jos siis vaellukselle lähtö houkuttelee hieman, voi fiilistelyn aloittaa lataamalla Camino Ninja -sovelluksen ja alkaa tutkia reittejä ja majoituksia.
Missä Santiago de Compostelan vaelluksella kannattaa yöpyä?
On täysin makuasia, millaisissa paikoissa haluaa pysähtyä vaelluksellaan.
Seurasin itse opaskirjastani matkan varrella olevien kaupunkien kokoa ja olin kiinnostunut pysähtymään varsinkin isoimmissa kaupungeissa.
Monet puolestaan halusivat nimenomaan välttää näitä Leonin, Burgosin ja Logroñon kaltaisia isoja kaupunkeja ja valitsivat majoittua sellaisissa paikoissa, joihin opaskirjat eivät tyypillisesti rytmitä vaellusöitä.
Minusta tällaisissa isoissa ja tunnetuissa kaupungeissa oli todella mielenkiintoista viettää päivä tai parikin, sillä reitin varrella oli monia varsin isojakin kaupunkeja, joista en ollut ennen edes kuullut ja joiden ilmapiiriä oli ihanaa imeä itseensä.
En olisi varmasti tullut koskaan lähteneeksi lomalle vaikkapa vajaan 180 000 asukkaan Burgosiin, jonka olemassaolosta en rehellisesti sanottuna ennen edes tiennyt, mutta nyt se oli ihana kokea.
Kuinka kauan Santiago de Compostelan vaellus kestää?
Tavallisesti vaellus tällä Santiago de Compostelan reitillä kestää noin 35 päivää ja siihen sisältyy muutama lepopäivä.
Kävelypäivä tulee monilla yleensä n. 32-33 ja siihen sitten muutama lepopäivä päälle.
Päädyimme itse pitämään ennen Santiago de Compostelaan saapumista vain yhden kokonaisen ”lepopäivän”, jona pysyimme samassa kaupungissa (Leon) – silloinkin toki kävelimme toistakymmentä kilometriä pitkin kaupunkia.
Kokonaisuudessaan meillä meni 38 päivää saapua Santiago de Compostelaan.
Kokonaisten lepopäivien sijaan valitsimme aina välillä ottaa lyhyempiä vaelluspäiviä, joina saatoimme kävellä meitä kiinnostaneeseen kaupunkiin vain 5-12 kilometrin eli tunnin tai kolmen tunnin matkan.
Käytännössä saavuimme sinne siis aamusta, tutkimme kaupunkia reput selässä siihen asti, että pääsimme majatalolle ja jatkoimme majoittumisen jälkeen tutkimuksiamme.
Välillä oli myös sellaisia pieniä paikkoja, joihin saavuimme ajoissa ja joissa vain hengasimme rennosti koko päivän tekemättä lähes mitään.
Lue myös: Kymmenen viikon vaelluksen kapselivaatekaappi (ja pyykinpesu vaelluksella)
Kannattaako reitti ja majoitukset suunnitella etukäteen?
Monet suunnittelevat matkareitin jo etukäteen kotona ja ymmärrän, että jos aikataulun kanssa on tiukkaa, pitää näin välillä tehdäkin.
Itse emme halunneet tehdä mitään päätöksiä etukäteen, vaan päätimme nauttia siitä erityisestä vapaudesta, että saatoimme olla matkalla juuri niin kauan kuin halusimme.
Päätimme, että luotamme intuitioon ja menemme fiiliksellä.
Emme suunnitelleet etenemistämme kuin yhden tai korkeintaan parin päivän aikahaarukalla ja silloinkin jätimme itsellemme vapauden muuttaa suunnitelmaa jos meistä siltä tuntui.
Jos joku kylä vaikutti ihanalta ja meitä kiinnosti tutustua siihen tarkemmin, vietimme siellä yön, vaikka olisimmekin olleet aikeissa vaeltaa sinä päivänä pidemmälle.
Vastaavasti jos jostakin paikasta tuli sellainen fiilis, ettei sinne halunnut jäädä tai muuten vain tuntui, että haluaisikin vielä kävellä sinä päivänä lisää, jatkoimme matkaa seuraavaan sopivaan paikkaan.
Jonakin päivänä saatoimme kävellä alle kymmenen kilometriä ja olla uudessa kaupungissa alle parissa tunnissa.
Toisena päivänä taas kilometrejä saattoi tulla lähemmäs neljäkymmentä, kun Santiago de Compostelaa lähestyessä ahdistuimme viimeisen sadan kilometrin turistirysästä ja halusimme siitä äkkiä pois.
Jos on vaelluksella yksin ja aikoo yöpyä julkisissa majataloissa yksityisten majatalojen sijaan (kirjoitan myöhemmin erilaisista majoitusvaihtoehtoista ja niiden eroista lisää), antaa se vaeltajalle paljon vapautta.
Yksityisissä majataloissa on usein vähemmän petipaikkoja, mutta niihin on mahdollista tehdä varaus etukäteen, joten moni vähentää matkastressiä tekemällä matkasuunnitelman ja varaamalla majataloja etukäteen.
Jos kuitenkin valitsee edetä tyypillisessä tahdissa ja yöpyä usein varsin isoissa julkisissa majataloissa, voi yksin (tai kaksin) matkustavana oikeastaan aina luottaa siihen, että niissä on tilaa – varsinkin kun saapuu paikalle ajoissa.
Vaikka itse olenkin pohjimmiltani tyyppiä, joka tykkää suunnitella ja varmistella, koin reissun parhaiksi jutuiksi juuri sen, kuinka vapauttavalta tuntui edetä ilman suunnitelmia ja silti huomata, että asiat aina järjestyivät ja majoitus löytyi aina.
Lue myös: Takaisin kotona 1600 km vaellukselta
Santiago de Compostelan vaellus on ollut ehdottomasti paras koskaan tekemäni matka.
Kuten olen kertonut, emme vielä Santiagoon päästyämme malttaneet vaellushuumassamme lopettaa vaellusta, vaan jatkoimme siitä noin 130 kilometrin pituiselle Finisterren ja Muxian kierrokselle ja siitä vielä noin 280 kilometrin pituiselle Portugalin Caminon rannikkoreitille.
Tällä hetkellä haaveissa on vielä päästä vaeltamaan ainakin Sevillasta lähtevä Via de la Plata -reitti sekä Espanjan pohjoisrannikkoa pitkin kulkeva Camino del Norte.
Olin jo aiemmin ihastunut Espanjaan kovasti ja nyt kävely maan läpi sai tutustumaan maan kulttuuriin ja luontoon entistä paremmin sekä sen myötä vahvistamaan ihastumistani rakastumiseksi.
Sanoisin siis, että jos ajatus Santiago de Compostelan vaelluksesta kutkuttelee mieltä vähänkin, niin suosittelen ehdottomasti lähtemään!
Kaikki postaukseni Santiago de Compostelan vaelluksesta löytyvät täältä.
Kiitos aivan valtavan paljon näistä kattavista postauksista vaellukselta! Ahmin yksi ilta nämä kaikki tekstit putkeen ja pakko joskus kokea tuollainenkin vaellus, sillä olen aina suunnannut Suomen ja Ruotsin Lapin erämaihin. Olen joskus kuullut tästä reitistä, mutta sivuuttanut sen, mutta sinun kuvien ja tekstien perusteella tuo vaikuttaa sellaiselta, jonne on joskus päästävä 🙂
Ihana kuulla, että aiheesta kiinnostaa lukea! Tuo vaellus on kyllä ollut ehdottomasti elämäni paras matka. 🙂
Vaikka en itse usko jaksavani lähteä näin pitkälle vaellukselle mukavuudenhaluisuuteni vuoksi, näiden tekstien lukeminen on hirveän mielenkiintoista. Kerrot myös älyttömän hyvin niitä asioita, mitä yleensä miettii reissujaan suunnitellessa.
Yksi kysymys vielä jäi mieleen liittyen henkiseen hyvinvointiin. Ymmärrän jos et halua vastata näin henkilökohtaiseen kysymykseen. Olet puhunut paljon siitä, miten matkalla tärkeää oli, että mielelle oli paljon tilaa ajatella. Tuliko matkan aikana sellaisia tilanteita, että mielessä pyöri jostain syystä negatiiviset ajatukset ja olisit kaivannut jotain muuta ajateltavaa?
Minulla on vähän samanlaista elämäntarinaa kuin sinulla ja olen parantumassa työuupumuksesta (onneksi jo voiton puolella). Olen hidastanut elämää merkittävästi, jättänyt (aiemminkin melko kohtuullisen) alkoholin käytön ja alkanut meditoimaan paljon. Vaikka olen päässyt jo alun tuskaisimmista metreistä eroon, alkaa välillä tuskastuttamaan jatkuva läsnä oleminen ja kaikkien tunteiden raaka tunteminen, ja tekisi mieli vaan haudata ne tekemällä jotain joka vie ajatukset muualle. Tai vaikka pelastaa vähän tylsän tavallinen tai vähän alavireinen perjantai-ilta sillä, että ottaa lasin viiniä tms. Vaikka tiedän, että paras on vaan tuntea ne tunteet, jotka pinnan alla piilee, vaikka ne sitten ovatkin vähän negatiivisia. Mutta tällä hetkellä jotenkin tuskastuttaa. Jos sinulla on yhtään ajatuksia tähän liittyen, niin kuulisin niistä mieluusti. 🙂
Hyvä kysymys!
Vaelluksella on yksi yli 200 kilometrin osuus, jolla maasto on tasaista ja ylipäätään varsin yksitoikkoista. Moni pelkää tuota osiota juuri siksi, että sillä mieltään ei voi harhauttaa maisemien ihasteluun, vaan useana päivänä yksitoikkoisena toistuva maisema pakottaa sukeltamaan niihin syvempiin ajatuksiin, jotka voivat välillä olla varsin negatiivisiakin.
Tietoisuustaitojen opettelu on auttanut minua päästämään helpommin irti negatiivisten ajatusten pyörittelystä. En tarkoita sillä sitä, että ne kieltäisi, vaan hyväksyisi ja sitten päästäisi irti.
Toisaalta koen kuitenkin itse edelleen usein, että vaikka järjen tasolla tiedostankin, että ajatukset ovat vain ajatuksia eikä ajatuksella voi voittaa toista ajatusta, vaan kannattavampaa on vain päästää irti, haluan silti usein miettiä ja käsitellä mielessä olevia asioita. Haenkin siis edelleen usein sitä rajaa, että koska minulle tekee hyvää käsitellä jotakin ja koska olisi vain parasta päästää irti.
Päätin vaelluksella, että en yritä harhauttaa mieltäni kuuntelemalla kävellessä esimerkiksi musiikkia tai äänikirjoja, vaan kohtaan sen, mikä mieleen tulee. Tämän myötä toisinaan tuli niitä hetkiä, että omassa rauhassa kävellessä ajatukset kieppuivat vähän liiankin villisti eikä niistä osannut päästää irti, vaan teki vain jo mieli huutaa mielelleen, että NYT HILJAA, EN JAKSA ENÄÄ.
Itse en usko, että negatiivisia ajatuksia kannattaa yrittää tukahduttaa tai pakottaa itseään positiivisuuteen, mutta eniten olen kokenut saaneeni asiaan apua tietoisuustaitojen harjoittamisesta ja meditaatiosta (sekä ylipäätään sen hyväksymisestä, että kaikki mitä mieleni sanoo ei todellakaan ole totta). Niiden myötä on sitten tosielämänkin tilanteissa meditaatioharjoitusten ulkopuolella helpompaa todeta, että nyt mieli pyörii asioissa, joiden kertaaminen ei hyödytä minua, joten on parempi päästää irti ja fokusoitua esimerkiksi erilaisten meditaatiosta tuttujen harjoitusten kautta siihen hetkeen.
Uskon tietäväni, mitä tarkoitat tuolla, että ”jatkuva läsnäoleminen ja kaikkien tunteiden tunteminen tuskastuttaa”, koska usein olisi tosiaan niin paljon helpompaa vain harhauttaa mieltään johonkin, mikä veisi huomion. Uskon toisaalta kuitenkin, että se kaikki nuo tuntemukset ovat osa henkistä kasvuprosessia ja että välillä on vaihteita, joissa tuskastuttaa enemmän, mutta pikkuhiljaa huomaa, että helpottaa. <3