Haluaisin aloittaa tämän blogipostauksen kiittämällä täydestä sydämestäni kaikkia ihania lukijoitani, jotka jätitte blogiini minut täydellisen liikutuksen valtaan saaneita kommentteja, kun pari päivää sitten kerroin teille uudesta työpaikastani elevenillä.
 |
| Kotimme seinältä löytyvä taulu, jonka eteen olen viimeaikoina pysähtynyt varsin usein hymyilemään ja hengittelemään syvään kaiken kiireen keskellä. |
Tuli aivan äärettömän kiitollinen olo siitä, että saan kirjoittaa blogia noin sydämellisille ihmisille, jotka ovat aidosti iloisia puolestani, kun kohdalleni sattuu jotain ihanaa! Kiitos!
Myönnän nimittäin, että minua jännitti ihan suunnattomasti kertoa teille asiasta. Jopa niin paljon, että kun vihdoin päätin julkaista postauksen, en edes kyennyt jättämään sitä ajastetuksi siihen tälle blogille tyypilliseen iltaseiskaan, vaan suorastaan pakotin itseni nopeasti vain painamaan julkaisunappia saadakseni homman välittömästi tehdyksi!
En tiedä, miksi minua jännitti niin paljon. Kai se on se suomalainen pelko siitä, että oman onnen esiintuomisen koetaan usein muiden silmissä olevan vaan mautonta ylpeilyä ja retostelua. Oli kuitenkin ihana huomata, että te ymmärsitte postaukseni täysin oikein ja olitte aidosti iloisia puolestani ja siitä, että kosmetiikan verkkokauppa eleven tulee Suomeen, sillä paloin nimittäin halusta päästä kertomaan asiasta teille.
On nimittäin ollut ihan pirun hankalaa malttaa pysyä asiasta hiljaa, koska olen vaan ollut siitä niin himskatin innoissani! Olen ehdottomasti niitä ihmisiä, jotka tahtovat toitottaa tietoonsa saamia hyviä asioita kaikille ja nyt on ollut täyttä tuskaa yrittää malttaa pysyä asiasta hiljaa blogissa tietäessäni, että te jos jotkut taatusti innostutte asiasta kuullessanne.
Moni onkin kyselyt minulta, miltä on tuntunut olla töissä ruotsalaisessa yrityksessä, joten ajattelin, että nyt voisi olla ihan hyvä hetki käydä siihen liittyviä ajatuksia läpi.
Kun aloitin työharjoitteluni, en todellakaan puhunut sujuvaa ruotsia ja voitte vaan arvata, kuinka paljon asia minua jännitti etukäteen. Kotikielemme tarkoituksena on ollut olla ruotsi, mutta lipsahdamme aina englannin puolelle käytännöllisyyssyistä. Näin ollen en siis ollut oppinut vieläkään puhumaan sujuvaa ruotsia. Ymmärsin sitä kyllä varsin hyvin, mutta se ulosanti… Noh, ei kovin sujuvaa. Kun siis aloitin työt, puhuivat kaikki minulle automaattisesti englantia, sillä minäkin puhuin sitä heille.
Olisin voinut yrittää pärjätä ruotsiksi, mutta en halunnut. Olin vakaasti päättänyt, että jäisin yritykseen töihin ja jos kuulostaisin puhuessani olevani henkisestikin mahdollisesti leikki-ikäisen tasolla, ei minulle taatusti olisi tarjolla töitä. Päätin siis tietoisesti käyttää englantia ja tyytyä vaan hokemaan muille, että ymmärtäisin kyllä ruotsia melko hyvin.
Aluksi ihmiset vastasivat minulle automaattisesti englanniksi, mutta pikkuhiljaa he huomasivat, että minulle voi puhua ruotsia ja kannustinkin heitä siihen. Kyllä minä kysyisin, jos en ymmärtäisi. Ja totuushan on, että suurimman osan ajasta ei edes ihan oikeasti tarvitse ymmärtää sanasta sanaan, mitä toinen sanoo kunhan tietää, mistä puhutaan (ellei se pirulainen sitten yllätä sillä ”Eller vad tycker du?” -kysymyksellään). Aina voi hymyillä, nyökytellä ja yrittää sitten seuraavassa lauseessa itse varmistaa kiertoteitse, että ymmärsi kaiken tarpeellisen. Ja kun nauraa mukana silloin kun muutkin nauravat niin muut ainakin olettavat, että tiedät, mitä juuri tapahtui…
Aluksi jaetussa toimistohuoneessa työskentely oli helppoa, sillä kykenin sulkemaan kaiken ympärilläni tapahtuvan ruotsinkielisen hälinän pois ja keskittymään työhöni. Se kaikki ylös alas pomppiva juudejaadejåå-pölötys oli helppoa vaimentaa oman pienen näkymättömän kuplani ulkopuolelle. Välillä kuuntelin sitä keskittyneemmin koittaen painaa mieleen erilaisia sanoja ja sanontoja, joita kuulin ihmisten käyttävän. Tärkeintä oli oppia sanomaan ”Terveydeksi!” (”Prosit!”) kun joku aivasti tai tiedostaa, että suurin osa asioista oli aina jostain kumman syystä joko konstig tai mysig ja että ”Absolut!” olisi mitä useimmin loistava vastaus lähes mihin tahansa.
Ruotsalaiset ovat kohteliaita, joten päällepuhumista tuli välttää. Olen tosin yrittänyt kotona opettaa miehelleni, ettei päällepuhuminen ole aina epäkohteliasta, vaan se voi jopa säästää aikaa eikä se suinkaan tarkoita, että toisen tulisi keskeyttää itsensä. Joskus pieni päälleheitetty kommentti voi kääntää keskustelua sopivaan suuntaan tai olla ihan hauskakin. Töissä huomasin kuitenkin, että ruotsalaiseen työkulttuuriin kuului ehdoton toisten kuuntelu, joten yritin oppia olemaan täysin hiljaa ja odottamaan, että toinen on lopettanut tarinansa ennen kuin sanon mitään. Toisaalta en voi olla miettimättä, onko tässä juuri syy siihen, että ruotsalaiset tekevät 40h työviikkoa suomalaisen 37,5h sijaan…
Ulkopuolisille keskuteluni kollegoideni kanssa näyttävät aina hassuilta eivätkä he oikein edes tiedä, mitä kieltä heidän tulisi keskusteluun osallistuessaan puhua. Ei sillä, että kolleganikaan aina tietäisivät! Pääperiaatteena on, että he puhuvat minulle ruotsia ja minä vastaan englanniksi, mutta välillä he saattavat alkaa puhua myös englantia ja vaihtaa sitten taas ruotsiksi kesken lauseen muistaessaan, että se onkin ok. Palaverimme hoituvat yleensä ruotsiksi, mutta minä kommentoin englanniksi. Minulla on haasteita myös kieliopillisesti oikean ruotsin kielen kirjoituksessa, joten en aina todellakaan rakasta niitä palavereja, jossa istumme alas kirjoitamme ”anonyymisti” ylös hullujakin ideoita yrittäen kehittää niistä jotain mahtavaa. Ei nimittäin ole kovin vaikeaa arvata, että kuka sen englanninkielisen tai maahanmuuttajaruotsillisen lapun oudon idean on kirjoittanut…
Ruotsalaiset puhuvat usein mielellään englantia, minkä vuoksi minulla on ollut helppoa. Moni sanookin, että minun kanssani on mukavaa ”harjoitella sen käyttämistä” ja siitä huolimatta, että toivotan aina töihin tullessani hyvät huomenet ruotsiksi, vastaa puolet ihmisistä aina tervehdykseeni ruotsalaista kohteliaisuuttaan englanniksi. Ruotsalaiset ovat nimittäin ihan äärettömän kohteliaita ja ystävälliä noin yleensäottaen, minkä vuoksi töissäkin on mukava tunnelma.
Yksi asia, johon tottuminen on ollut minulle suurena ala-arvoisen huumorin ystävänä vaikeaa on ruotsalaisten erittäin siveellinen huumori. Ruotsinlaivan rennossa työilmapiirissä olen tottunut, että vitsiä voi heittää melko monesta asiasta, mutta töissä minun täytyy nyt aina muistaa hillitä itseni. Mistä ruotsalaisilla sen sijaan riittää (hyväntahtoista) naureskeltavaa ovat suomenkieliset sanat, jotka jaksavat naurattaa kollegojani päivästä toiseen.
En ollut koskaan ajatellut, kuinka pitkiä monet suomenkielen sanat ovat, mutta se on tullut varsin selväksi viimeaikoina erilaisia materiaaleja käännellessä. Tai kuinka haastavalta sanojen taivutus voikaan kuulostaa!
-Voisitko sanoa tämän jotenkin lyhyemmin, nämä sanat ovat aika pitkiä ja tähän menee melko paljon tilaa?
-En. Meillä ei ole siihen lyhyempiä sanoja.
-Voisitko äkkiä kääntää tätä sivustoa varten, että mitä ”från” on suomeksi?
-Missä asiayhteydessä?
-No siis täällä sivustolla…?
-Ei vaan siis tarkoitatko, että joltakin, jostakin vai..? En voi kääntää sanaa sinulle tietämättä, tarkkaa asiayhteyttä. Ei suomeksi voida laittaa vaan että ”från”, vaan minun täytyy tietää, että haluatko sen tarkoitavan vaikkapa keneltä, mistä tai ihan vaan vaikka että ”lähettäjä” sähköpostikentästä puhuttaessa.
-Täh?
-En voi kertoa sinulle sanalle ”från” yhtä oikeaa suomenkielistä sanaa, jota voisit käyttää korvaamassa jokaisen ruotsinkielisen ”från”-sanan, sillä meidän kielemme ei toimi niin.
-Tjaah, no sitten meillä voi tulla pieniä haasteita… entäs till?
Nykyään työkaverini tietävät, että suomi on haastava kieli, mutta että kaikista sanoista voi heidän mielestään saada suomenkielisiä lisäämällä perään yhden vokaalin (kiosk, kioski tai banan, banaani…). Suurin osa heistä osaa sanoa jo myös ”Kiitos ja anteeksi” ja mitäpä sitä muuta enää tarvitsisikaan. On myös mukavaa, että suurin osa heistä on oppinut sanomaan nimeni neutraalimmalla nuotilla, sillä sen ruotsalaiselle tyypillisen äänenpomppimisen vuoksi suurin osa ihmisistä kuulostaa aina olevansa vihaisia minulle lausuessaan nimeni heille sopivalla hitaudella ääntäen ensimmäisen tavun matalalta ja toisen korkeammalta…
Toisaalta myös minä tiedän, että ruotsi on haastava kieli ja olenkin siksi aina tyytyväinen selvittyäni erinäisistä palavereista ja tilanteista, joissa tuota hassua kieltä puhutaan. Minulla on tavoitteena oppia puhumaan oikeaa ruotsia eikä suomenruotsia, sillä en halua olla työpaikkani Muumipeikko, mutta välillä ääntäminen tuottaa hankaluuksia. Tuntuu, että moni koulussa oppimani asia saisi lentää roskakoriin ja ”kirkkoruotsini” saa varsinkin poikaystävässä aikaan usein hyväntahtoista naurua.
Muistatteko siis, kun vuosi sitten halusin rohkaista ihmisiä reippaasti käyttämään englantia pelkäämättä, kuinka kieliopillisesti tai ääntämyksellisesti se on oikein? Nyt yritän löytää sitä samaa rohkeutta itselleni ruotsin kielen suhteen…
Kaikki ovat tosiaan ottaneet minut töissä ihanasti vastaan, joten eiköhän se ruotsikin tästä vielä pikkuhiljaa ala sujumaan! Oli nimittäin jotenkin karua tajuta, että olen kasvanut maassa, jossa suurinpiirteinen jokainen asia on joka paikassa nähtävillä kahdella kielellä ja silti olen osannut ummistaa silmäni lähes täydellisesti siltä toiselta… kuinka se voi edes olla mahdollista?
Kuinka teiltä sujuu ruotsi?
Minä en koskaan puhunut Ruotsisa asuessani englantia, vaan hoidin asiani aina ruotsiksi. Sillä tavalla kieli tarttui nopeasti. Lopulta ajattelin ja näin uniakin ruotsiksi, lycka till! 🙂
Minulle kaikki hokivat aina ruotsalaisella aksentilla "ei saa peittää" ja tuo i:n lisääminen sanan kuin sanan loppuun on myös tuttua. Myös huumorin huomasin olevan erilaista; ruotsalaiset eivät minusta ymmärrä ironiaa samalla tavalla kuin suomalaiset.
En ole koskaan pitänyt suomenruotsista ja aina pyrkinyt puhumaan riikinruotsia, sillä minusta se kuulostaa kauniimmalta. Äänenpainot sekä tietyt vokaalit esimerkiksi sanassa "utan" tosin aina paljastavat minut suomalaiseksi, mutta olen ajatellut sen vain olevan osa omaa charmiani. 😀
Hahhahhaa, "Ei saa peittää" on se lause, jonka kaikki minullekin kertovat osaavansa… 🙂
Minäkin pyrin käyttämään ruotsia aina kaupungilla yms. tilanteissa, jolloin ulosannillani ei ole niin väliä, sillä sillähän se tosiaan aina paranee. 🙂
Ruotsi ei kyllä suju, ei ihan millään… Huh hei! Miten se sujuiskaan, ku sitä ei oo tarvinu koskaan muualla ku koulussa ruotsin tunneilla?
Niinhän se tosiaan on, ettei sitä Suomessa oikeasti mihinkään koskaan liiemmin tarvitse, mikä on tosiaan hassua kun oikeasti ajattelee maan olevan kaksikielinen. 🙂
Kaipa minä osaisin ruotsia vielä hyvin jos saisin tarttua kirjaan ensin! Heh, ulkomaalaiset ja suomi….Kun yritti eräs ulkomaalainen sanoa "tapan sut", oli tulos luokkaa "te-paan sut" eli meidän korviin "teippaan sut!" Naurettiin porukalla aika paljon hyväntahtoisesti.
Onnea kielimuurin murtamiselle! 🙂
Haha, meilläkin syntyy kotona aika symppiksiä lauseita, kun mies yhdistelee omatoimisesti erinäisiä oppimiaan suomalaisia sanoja ja taivuttelee niitä keksimillään tavoilla. 🙂
Muutin aupairiksi Tukholmaan muutama kuukausi sitten, mutta ei se kieli kyllä ole vielä tarttunut… Hurjaa edistystä on kylläkin havaittavissa, mutta aina kun luulen osaavani edes vähän niin jo seuraava kaverin heittämä vitsi menee ihan yli ymmärryksen ja pitää pyytää samma på engelska. Mutta ehkä se pikkuhiljaa 🙂
Oisko siulla muuten jotain hyviä protippejä kosmetiikkashoppailuun täällä? En ole vielä hirveästi perehtynyt, mitä nyt Sephorassa tullut muutaman kerran pyörähdettyä. Onko täällä jotain ruotsalaisten the tuotteita tai muita budjettishoppailuvinkkejä?
– Oona
Pitäisikin varmaan tehdä postaus tuosta aiheesta noiden kosmetiikkamyymälöiden suhteen. Mitään superserityistä tärppiä minulla ei tällä hetkellä noiden massaketjujen lisäksi kyllä ole heittää tähän hätään. :/
Tsemppiä sinullekin kielen kanssa. Yllättävän nopeasti sitä tosiaan huomaa aina kehittyvänsä, vaikkei täydellisesti aina ymmärtäisikään. 🙂
Ei kyllä minullakaan ruotsi taivu millään. Oon yrittänyt opetella, kun Ruotsissa opiskelu on ihan validi vaihtoehto tulevaisuudessa. Kieli vain pelottaa, kun osaan vain yksittäisiä sanoja ja pari perusfraasia…
Minulla oli ainakin ennen myös haastavaa löytää se oikea motivaatio kielen oppimiseen. 🙂
Oon opiskellu ranskaa, englantia ja ruotsia, enkä osaa näistä kun keskimmäistä. Lisäksi olen asunut Saksassa ensin ummikkona ja sittemmin nopeasti kieltä oppien. Osaamillani kielillä on se ero osaamattomiin, että enkkua ja saksaa on käytetty. Kielen oppiminen paikan päällä alkaa mun mielestäni aina ensin nimenomaan kuullun ymmärtämisellä, sitten voikin jo tuottaa ite! Vähän kun pienellä lapsella 🙂
Eevi
Juurikin näin. Kyllä tämä tästä pikkuhiljaa jo alkaa tulla varmasti uloskin paremmin… 🙂
Hei Virve!
Mun on nyt ihan pakko kommentoida tähän, koska olen ollut töissä vieraassa maassa ruotsalaisten(kin) kanssa. Minkään muun kansalaisuuden edustajat eivät takertuneet kielioppi-ymv-virheisiin, mutta nuoret ruotsalaiset tytöt tekivät niin. Huolimatta siitä, että emme olleet ruotsissa ja he itse puhuivat paikallista kieltä vielä sata kertaa huonommin kuin minä. Aluksi puhuin ruotsalaisten kanssa aina ruotsia, kun sitä kerran osaan. Sellaiset +30-vuotiaat ihmiset olivat asiasta erittäin iloisia ja muistivat aina kehua ruotsintaitoani.
Lopetin ruotsin puhumisen tykkänään, kun työskentelin sellaisten alle 30v ruotsalaisten kanssa. He päin naamaa kehtasivat nauraa ruotsilleni ja arvostella kielitaitoani ja ääntämistä. Huolimatta siitä, että puhuin sujuvasti sekä suomea, paikallista, että lisäksi ainakin 3 muuta kieltä. Mitä he itse eivät tokikaan haltsanneet. Edes englantia tai sitä paikallista, vaikka olivat maassa asuneet vuosia. Kyllästyin ylimielisyyteen ja lopulta puhuin ruotsalaistytöille vain paikallista kieltä (edes "alkuperäisasukkaat" eivät erottaneet, että olin ulkomaalainen) puhtaasti vi*tumaisuuttani.
Rikssvenska-puhujien on äärimmäisen vaikea oppia vieraita kieliä aksentistaan johtuen, joten englanti lienee aina silloin tällöin ihan paikallaan. Muistan edelleen ikuisen väittelyn ruotsalaisen tytön kanssa sanasta "gira", jonka hän äänsi ruotsalaisittain jiiiira. Vaikka korrekti ääntämys oli lähempänä "ztjiira". Tämä ko tyttö ei vaan kuullut sanoissa mitään eroa! Muistan myös kuuneelleeni ruotsalaisen meteorologin puhetta, paikallisella kielellä, ja joutuneeni pyytämään paikallisen mieheni kuuntelemaan ja kertomaan, mitä kieltä ko nainen puhuu. Tunnistin sanat ja aksentin ja ymmärsin, mitä sanotaan, mutta aivoni eivät vaan suostuneet kertomaan, mitä kieltä hän puhuu:D
Kävi ilmi, että nainen puhuu paikallista kieltä. Ehkä psykedeelisin kokemus ikinä, kun selkeästi ymmärrät mitä sanotaan ja miten sanotaan, mutta ne eivät mitenkään kohtaa.:)
-Tiia
Ps. Mun ruotsalainen (vähän vanhempi) työkaveri osasi sanoa suomeksi "mene pois ruma apina" ja käytti sitä joka tilanteessa:D
Pps. Ruotsissa asuvat sukulaiseni (asuneet ruotsissa vuosikymmeniä, kieli on varmasti hallussa) kertovat ruotsalaisten myös tekevän hieman tahallaan sitä, että jos joku asia on "kiiilo" he ääntävät sen "chiiilo", mutta jos itse sanot chiiilo, he sanovat kiiilo…
Kiitos kommentista!
Minulla on ollut muutamia suuria ääntämisvääntöjä kun en vaan ole saanut sanoja vääntymään suuhuni millään. Suurin vaikeus on ollut ä-kirjaimen kanssa, joka on Suomessa koulussa opetettu aina sanomaan selkeänä e-kirjaimena ellei sitä sitten seura r-kirjain, jolloin se pysyy äänä. Ruotsalaisten kanssa Tukholmassa keskustellessani ä on kuitenkin aina ä eikä väänny koskaan eeksi, mutta on silti oikeasti jotain ään ja een välimaastoa, jollaista kirjainta en vain osaa sujuvasti tuottaa… Minun korvaani se siis kuulostaa eeltä nopeasti lausuttuna, mutta kun sanoja toistetaan hitaammin, on se lähempänä äätä, muttei silti ihan meidän äämmekään. Haastavaa!
Tsemppia, ma en sitten kouluaikojen puhunut sanaakaan ruotsia noin viiteentoista vuoteen, kunnes menin duuniin, jossa piti puhua asiakkaille ruotsia puhelimessa! Aluksi puhuin enkkua tai aloitin ruotsiksi ja vaihdoin valilla englantiin, mutta ihmeellisesti sita oppi! Aloin jopa vapaa-ajalla miettia etta mika joku asia olisi ruotsiksi jne. Nyt kun oon vauvan kanssa kotona niin varmaan on kaikki se oppi haihtunut paasta, harmi!
Niinhän se tosiaan on, että kieli unohtuu kun sitä ei pääse aktiivisesti käyttämään. Onneksi se myös usein palaa nopeasti takaisin mieleen. 🙂
Onnea paljon! P.s. Suomenruotsi on vain yksi ruotsin murteista, eli siinä mielessä ihan yhtä oikeaa kuin mikä tahansa ruotsin murre:) jopa alkuperäisempää kuin moni riikinruotsin versio. Ehket tarkoittanutkaan asiaa niin, mutta vähän särähti korvaan näin kaksikielisenä. Mutta onnea siis kosolti ja lycka till!
Anteeksi, ilmaisin itseäni huonosti. Olet ehdottomasti oikeassa ja tarkoitin tällä tosiaan lähinnä sitä, että haluaisin oppia puhumaan kieltä kuten ruotsalaiset sitä Tukholmassa puhuvat käyttäen niitä sanoja ja sitä nuottia. 🙂
Ite törmäsin London&Beyond blogissa ( http://www.rantapallo.fi/lena/2015/10/12/tuomionpaiva-espanjan-opiskeluprojektin-suhteen/#comment-24951 ) suomalaiseen verkkosivustoon/sovellukseen minkä avulla voi helposti opiskella kieliä. Lena opiskellu espanjaa ja itse ajattelin kokeilla 2vko ilmasella koeajalla enkkua. En ole siis vielä kokeillut mutta voisi auttaa suakin ruotsin kanssa.
http://sarastraveling.blogspot.fi/
Kiitos kun muistutit, luinkin tuosta juurikin tuosta samasta blogista, mutta unohdin koko jutun! 🙂
Ootko lukenut Vadelmavenepakolaisen? Suosittelen!
Haha, kyllä olen 😉
Oletko pärjännyt laivalla töissä ollessasi ilman ruotsia? Puhuitko ruotsalaisten asiakkaiden kanssa englantia vai osaatko jonkinlaista asiakaspalveluruotsia? Olen itse joskus haaveillut ruotsinlaivalla työskentelystä, mutta melko olematon ruotsin kielen taito on ollut syynä etten ole asiaa sen enempää miettinyt.
Tsemppiä uuteen työpaikkaan 🙂
En ole pärjännyt ilman ruotsia, mutta töissä se on ollut varsin yksinkertaista kieltä ja asiakkaiden kanssa keskustelut kaukana siitä, mistä nyt puhun töissä. 🙂
Läheskään kaikki eivät puhu laivalle töihin mennessään sujuvaa ruotsia, joten älä murehdi. Kyllä sen saa kehitettyä sille tasolle, että pärjää. Suomen lipun alla purjehtivilla laivoilla ainakin riittää usein se, että lähtee sillä auttavalla perusruotsilla, joka sitten työn myötä kehittyy… terveisin nimimerkki kokemuksella. 😉
Ihan pieni sivuhuomautus vaan.., myös suomenruotsi on "oikeaa" ruotsia, se oli jo kyllä olemassa ennen muumeja. Samalla tavalla eroaa kuin esim brittienglanti ja amerikanenglanti, mutta kumpikin yhtä oikea! Onnittelut uudesta työstä, olet paras siihen hommaan!
nimim. Herne nenässä
Anteeksi, ilmaisin itseäni todella huonosti ja tökerösti. :/ Tarkoitin, että haluaisin oppia puhumaan ruotsia sillä sanastolla ja nuotilla, jota Tukholmassa puhutaan.
mielestäni elevenistä kertomisesi ei todellakaan ollut mitään retostelua, vaan ihanaa innostuneisuutta, josta on todella mukavaa lukea! vaikutat ahkeralta, ja mielestäni on ihanaa saada esimerkkejä siitä, kuinka kovalla työnteolla voi päästä vaikka minne. Huippua Virve, tsemppiä kaikkeen tulevaan! jatka vaan enemmänkin tällaisten inspiraatiopostausten tiputtelua perinteisten kosmetiikkapostausten lomassa!
Kiitos ihanasta kommentista <3
Mä luin tätä tekstiä kateellisena ja kaihoten. Mulla ois haaveissa joskus muuttaa vähäksi aikaa Ruotsiin ja opetella kieli. Sekin olisi kiva, että tekisin siellä vaikka töitä, mutta asuisin pääsääntöisesti Suomessa. Kuusi vuotta elämästäni olen käyttänyt kyseisen kielen opiskeluun ja enpä ole tarvinnut, mutta rakastan sitä!
Oikeastaan Helsingissä tutustuin suomenruotsalaiseen ja kun olin aikoinaan hänen ylioppilasjuhlissa ja siellä hänen ystävänsä puhuivat keskenään ruotsia. Ja joku juhlien vieras esitteli itsensä ja kysyi minulta jotain ruotsiksi ja jäädyin totaalisesti ja kaverini loikkasi heti apuun ja selitti, etten puhu ruotsia. Pahus, olisin halunut edes sanoa sen ruotsiksi. 😀 Ja koska keskustelut käytiin kyseisessä kaveriporukassa ruotsiksi, joutui kaverini pyytämään minun takia, että puhutaan suomea. Olisipa ollut silloin kiva ymmärtää kieltä vähän paremmin, vaikken siinä mikään umpisurkea ole ollutkaan.
Joten rohkeutta vaan puhumiseen! Minusta ainakin on ihanaa, kun joku ulkomaalainen puhuu minulle suomea, vaikkei se täydellistä olisikaan. Yritän ajatella sen toisin päin, ehkä toiset pitävät sitä kivana asiana, että vaivautuu opettelemaan maan omaa kieltä kangistelusta huolimatta. 🙂
Tuo oli hyvä näkökanta, kiitos! Ja rohkeasti vaan kokeilemaan vaikka kesätöihin Ruotsiin menoa. 🙂
Ruotsinope hyppii innosta ja iloitsee! Jeeee! Hyvä, Virve! Tää postaus pitää näyttää mun oppilaille – aikanaan ne katsoi suu auki Bettina S:n haastattelemaa Jaakko Saariluomaa, jossa Jaakko selitti välillä suomesta apua hakien, miten hän oli päättänyt, että hän kyllä keskellä Helsinkiä oppii puhumaan ruotsia ihan omilla valinnoilla ja tahdonvoimalla, kun kerran sitä kuulee kaikkialla. Ja oppi!
Jag flaggar för dig!
Mä en osaa kuin muutaman sanan ruotsiksi, olen lähtöisin kainuusta eikä meidän koulussa ollut ruotsinkielen opetusta. Ammattikoulussa opettelin keittiöalan ruotsin sekä hoitoalalla hoitoalan sanaston mutta en edelleenkään osaa. Puhun paremmin englantia
Hei! Löysin blogisi vasta nyt googlettaessani Ruotsiin liittyviä asioita. Olen 21 vuotias ja poikaystäväni on Ruotsalainen. Kovasti haluaisin muuttaa sinne mutta takana on peruskoulun jälkeen vain työkokemusta ja vuoden kaksoistutkinto opinnot minulle sopimattomalta alalta. Keskiviikkona alkaa liiketalouden perustutkinnon opinnot mutta kyllä suoraan sanottuna 3 vuotta etäsuhteessa surettaa! Harmi kun Ruotsista ei löydy ammattikouluja 🙂 ihanaa kuulla että sulla sujuu siellä hyvin.