Seoul, here I come – inspiroiva hermoloma maailman kauneuspääkaupunkiin bookattu

Kerroin eilisessä postauksessa vielä hieman arpovani, että lähtisinkö lokakuussa viime vuoden tapaan yksin Etelä-Korean Souliin kosmetiikkatutkimusmatkalle ja valtaville K-Beauty Expo -kauneusmessuille. Olin ennen postauksen julkaisua jo oikeastaan päättänyt, että en ole lähdössä, mutta postausta kirjoittaessani ja siihen kuvia koneelta selatessani minuun iski valtava halu päästä taas Souliin ja jo pari tuntia epäröivien sanojeni julkaisemisen jälkeen olikin jo varannut lennot ja hotellin pääkallopaikalle. Hups, tällainen äkkipikainen tuuliviiri minä aina välillä olen. 

Lempparialueitani Soulissa aiemmin esittelemäni kosmetiikantäyteisen Garosu-gilin ohella on tietysti kosmetiikkamekkana tunnettu Myeong-dong. Viimeksi matkustin Souliin hieman pihimmällä budjetilla ja valitsin itselleni hotellin, joka sijaitsi kyllä Myeong-dongin läheisyydessä, mutta silti pienen kävelymatkan päässä lähempänä Soulin maamerkkinä tunnettua N Seoul Tower -tornia. Tällä kertaa päätin, että voisin maksaa majoituksestani hieman enemmän, jos sijainti olisi vielä parempi ja kun kohdalle sattui hyvä hotellitarjous aivan keskeiseltä paikalta Myeong-dongin aluetta, nousi intomittarini jälleen isoihin lukuihin ja hotelli lentoineen oli maksettu alta aikayksikön.

Matkan bookkamisen jälkeen minulle tuli välittömästi hyvä fiilis. Hyvä, että tein sen enkä jäänyt enää arpomaan. Reissu Souliin on juuri sellainen juttu, jota tarvitsen nyt. Vaikka monen ulkopuolisen mielestä puoli vuotta Thaimaassa ja päivätyön vaihto 60% työviikkoon vaikuttavat siltä, että elämäni on ollut koko vuoden yhtä lomailua, niin tosiasiassa se on ollut kaikkea muuta, eli se pitämättä jätetty kesäloma tulisi nyt hyvään tarpeeseen. 60% työviikko Elevenillä kun ei koskaan ole rajoittunut vain niihin 24 työtuntiin, joista minulle maksetaan ja sekä blogi että tuleva kirja ovat nekin pitäneet puuhakkaana, joten kaipaisin kyllä todellakin lomaa.

Vietin viimeksi Soulissa yksin kaksi viikkoa ja se tuntui täydellisen sopivalta ajalta. Varasinkin siis myös tällä kertaa itselleni kahden viikon reissun, sillä tekisi todella hyvää saada viettää pari viikkoa paitsi hieman Eleven-töistä vieroittautuen (ihan kuin oikeasti täysin malttaisin, sillä työni on oikeasti todella kivaa), mutta myös ihan omassa rauhassa ja ennen kaikkea omalla aikataululla pitkin kaupunkia kierrellen ja uusimpia kosmetiikan trendejä haistellen. Toiset lähtevät rentouttamaan mieltään meditaatiomatkalle Intiaan, minun mieleni puolestaan lepää, kun saan kierrellä pari viikkoa Soulin katuja ja kosmetiikkaa rauhassa tutkien.

Lähden siis lomalle, mutta hauskintahan tässä on silti se, että eihän se kuitenkaan ole oikeasti loma. Koen ihanan rauhoittavaksi, inspiroivaksi ja akkuja lataavaksi lähteä nimenomaan Souliin tutkimaan kosmetiikamaailman viimeisimpiä tuulia ja koluta läpi nelipäiväisen K-Beauty-messut, mutta samalla teen silti tavallaan töitä. Tutkin, mikä on trendikästä, ammennan inspiraatiota blogiin ja löydän mahdollisesti töiden kannalta hyödyllisiä kontakteja. Mediaatiomatkan tavoin käyn lataamassa akkuja ja kerryttämässä henkistä pääomaa, mutta melko eri tavalla. Kun palaan lomalta, olen täynnä uutta virtaa ja intoa juuri opintomatkan vuoksi. Onneksi pääsenkin sitten heti palattuani fiilistelemään näkemiäni juttuja I Love Me -messuille, joille lähdemme Elevenin kanssa K-Beauty-teemalla.

Vaikka reissu Souliin voikin kuulostaa kivalta tuntuu, että tässä on viimeaikoina tullut oltua kotoa jo aika paljon pois ja juuri siksi aluksi epäröin lähteä matkaan ja ajattelin, että olisi ihanaa saada olla vain rauhassa kotona. Sitten kuitenkin muistin taas, että ehkä se ei olekaan paras vaihtoehto.

Tämä voi kuulostaa jonkun mielestä ehkä hieman hassulta ja ylidramatisoidulta ajatukselta, mutta minusta tuntuu, että erityisesti viimeiset pari vuotta korviini on jatkuvasti kantautunut juttuja siitä, kuinka joku yllättäen sairastuu (yleensä nimenomaan syöpään) tai loukkaantuu vakavasti  ja elämä voi hetkessä kääntyä päälaelleen tai pahimmassa tapauksessa jopa tulla päätökseensä. Tällaisia juttuja ei ole onneksi joutunut kuulemaan lähipiiristä, mutta oli kyse sitten tutun tutusta tai julkkiksista, on näitä juttuja kantautunut korviini viimevuosina niin paljon, että ne pysäyttävät ja saavat väkisinkin miettimään.

Ei minulle ole tullut mitään kuolemanpelkoa, mutta tiedostan, että en välittämättä oikeasti elä ikuisesti ja koska tahansa voi sattua mitä tahansa yllättävää ja elämän päälaelleen kääntävää. Siksi minusta on tuntunut erityisen tärkeältä viime vuosina tehdä juuri niitä juttuja, joita haluan tehdä ja joista unelmoin. Säästän samalla sillä optimistisella ajatuksella, että tulevaisuudessa eläkkeellä ollessani minulla ei ole asuntolainaa ja pankkitilillä on rahaa, mutta samalla pidän myös tärkeänä, että jos minulle sattuisi yhtäkkiä jotain sellaista, mikä pistäisi minut miettimään, että olenko tyytyväinen elettyyn elämääni vai harmittaako, etten tehnyt jotain juttuja, niin voisin ainakin ajatella, että luojan kiitos, mitään suurempaa tekemättä jäänyttä ei jäänyt vaivaamaan mieltä.

Minulla on vaikka kuinka paljon juttuja, joita haluan elämässäni vielä tehdä ja kokea, mutta kaikkea ei tietenkään voi tehdä välittömästi ja moni niistä jutuista on enemmän tasoa ”no se olisi ihan kiva”. Olisi kivaa käydä Kroatiassa, oppia koreaa tai vierailla Tukholman Vasa-museossa. Mikään näistä jutuista ei kuitenkaan ole sellainen, että niiden tekemättä jättäminen jäisi vaivaamaan. Olen kuitenkin päättänyt, että ne kaikki jutut, jotka ihan oikeasti haluan nähdä, tehdä ja kokea aion myös huolehtia tulevan nähdyksi, tehdyksi ja koetuksi.

Myönnän, että nautin olla kotona omassa rauhassa. Se on se ihana paikka, jossa on hyvä, kotoisa ja turvallinen olo. Jos saisin tietää, että kuolisin vuoden loppuun mennessä, en katuisi yhtään, että voi kunpa olisin viettänyt enemmän aikaa muiden ihmisten kanssa kodin ulkopuolella. Sen sijaan harmittaisi, jos en vaikka olisi saanut aikaiseksi kirjaani, ehtinyt asua siellä Thaimaassa tai olisin ajatellut, että jätän tänä syksynä väliin matkan Souliin ihan vain siksi, että kotisohvalla on niin kivaa ja voisin mennä sinne taas ensivuonna.

Tämä nyt ehkä kuulostaa dramaattisemmalta kuin mitä oikeasti on, mutta tarkoitan tällä siis vain sitä, että jos ajattelen, että parin viikon reissu Souliin olisi hyvä ja hyödyllinen juttu, niin ilman muuta minun pitää se tehdä eikä vain miettiä, että kotona olo olisi vaivattomampaa. En minä mahdollista yllättävää kuolemaa nyt jokaisen jutun ja päätöksen edessä mieti, mutta välillä kun pohdin, että pitäisikö jotain tehdä annan itseni ajatella, harmittaisiko minua, jos vaikka parin kuukauden kulutta makaisinkin yllättäen sairaalasängyssä parantumattoman syövän kanssa. Ostamatta jätetty jäätelöpaketti tai näkemättä jäänyt elokuva eivät haittaisi, mutta kieltämättä harmittelisin, jos en olisi vielä yhtä kertaa käynyt Soulissa, jossa niin viihdyn.

Tuntuu, että niin moni sairastuu nykyään vakavasti, ettei tuollaisen ajatuksen salliminen itselleen ole yhtään liioiteltua. En ole varma, onko näin ihan okei sanoa ääneen, mutta koen enemmän ihmeeksi, jos en koskaan sairastuisi vaikkapa juuri syöpään ja saisin elää yli 80-vuotiaaksi terveenä.

Heti lokakuun alussa lähden siis Souliin sekä rentoutumaan että ammentamaan inspiraatiota työhöni – plus nauttimaan loputtoman määrän matcha-herkkuja, jotka toivottavasti auttavat pitämään minut pidempään terveenä. Hauskaa on toki se, että kun katselin viime reissulta ottamiani kuvia bongasin vaikka kuinka monta juttua, joista olin suunnittellut postausta, mutta joista en vieläkään ole saanut aikaiseksi kirjoittaa…

Onko teillä tiedossa joku kiva reissu vielä tämän vuoden aikana?

---

Lue myös:

Elämäni parhaat viikot Soulissa

Työurani huikeimmat päivät: K-Beauty Expo 2017

Kirjani Täydellinen iho – opas korealaiseen ihonhoitoon on nyt kaupoissa!