Kuten aiemmin kerroin, reissasimme häämatkamme aluksi viikoksi Balille. Koska olen itse kuitenkin ehdoton kaupunki-ihminen, tuntui oman lomani rentouttavin aika alkavan, kun pääsimme siirtymään Balilta Singaporeen.
Singapore on mielenkiintoinen paikka, joka on yhtäaikaa sekä saari, kaupunki että maa ainoana paikkana maailmassa. Pinta-alaltaan Lontoota puolet pienemmässä maassa on lähes yhtä paljon asukkaita kuin koko Suomessa, mutta kaupunki yllätti minut silti rauhallisuudellaan täysin. Olin varautunut valtavaan ihmisvilinään, mutta huomasin jatkuvasti ihmetteleväni, kuinka vähän tungosta tai melua missään loppujen lopuksi oli.
Pilvenpiirtäjien ja kerrostalojen täyttämä kaupunki on myös aivan valtavan siisti. Singaporen metroissa ei saa syödä tai juoda mitään, joten ne pysyvät helposti siisteinä. (Jopa mätäkananmunapieruilta haisevien durian-hedelmien vienti metroihin on erikseen kielletty!) Myös kadut ovat erittäin siistejä, sillä roskien heittämisestä voi saada siellä sakot. Singapore tunnetaankin leikkästi nimellä ”fine city”, jolla on kaksoismerkitys: paitsi että se on hieno paikka, on se myös täynnä kieltoja, joiden tottelematta jättämisestä voi napsahtaa sakot.
Singaporessa ei esimerkiksi saa myydä purukumia. Ainoastaan nikotiinipurkka ja hampaiden hoitoon tarkoitetut purukumit ovat hyväksyttäviä, mutta niitäkin voi ostaa vain lääkäriltä mikäli niihin on saanut reseptimääräyksen. Varsinainen purukumin syönti ei ole kiellettyä, mutta sitä katsotaan selvästikin pahalla ja huomasin itsekin, kuinka paheksuvia katseita keräsi osakseen australialainen tyttö, joka mussutti metrossa purukumia. Purukumin myynnistä Singaporessa voi saada tuntuvat sakot tai jopa pari vuotta vankeutta.
Paitsi ettei Singaporessa katsota hyvällä purukumin jauhantaa, ei siellä myöskään pidetä syljeskelystä. Syljeskelyä paheksutaan niin, että myös siitä voi saada sakot.
Muita hämmentäviä kielletyjä asioita ovat myös mm. julkisen vessan vetämättä jättäminen (tästä voi myös saada sakot) sekä pulujen syöttäminen (joka on myös sakotettava asia).
Ottaen huomioon, kuinka länsimaalaistunut valtio Singapore on, suhtaudutaan siellä myös länsimaalaista suorastaan hämmentävällä tavalla seksuaalisuuteen. Kaikenlainen pornon jakaminen (videot, kuvat, lehdet) on kiellettyä ja siitä voi saada vankeutta – tämä koskee paitsi myymistä myös muuta jakamista, eli vaikka lehden kaverille antamista.
Myös omassa kodissa alasti kuljeskelu on kiellettyä sakkojen (tai jopa vankeuden) uhalla, mikä voi kuulostaa suomalaisen, haja-asutusalueella asuvan korvaan karulta, mutta koska kaupunki on täynnä suuri-ikkunaisia pilvenpiirtäjiä, ymmärtää toisaalta ihan hyvin, että itsensä paljastelu koti-ikkunoistakin käsin on kiellettyä. Itseasiassa vuoteen 2007 asti jopa suuseksin harrastaminen oli Singaporessa laissa kiellettyä!
Singaporessa suhtaudutaan myös hyvin vakavasti muiden ihmisten internet-yhteyden käyttöön ja se luetaan hakkeroinniksi, josta voi saada jopa vankeustuomion. Myös kadun ylittäminen punaisten valojen palaessa tai muuten kuin suojatietä käyttäen on rangaistavaa.
Näiden kaikkien juttujen perusteella Singapore saattaakin kuulostaa pikkutarkalta maalta, jossa oleminen voi olla länsimaalaisista suorastaan haastavaa, mutta yllättävää kyllä, se ei pidä ollenkaan paikkaansa.
Siitä huolimatta, että maassa ollaan varsin tarkkoja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvien asioiden suhteen, pukeudutaan siellä mielestäni keskimäärin huomattavasti rennommin kuin vaikkapa Tokiossa. Tokiossa tuntui, että pukeutumista hallitsi erityinen siveellisyys ja myönnän nauttineeni siitä, etten esimerkiksi kertaakaan koko kolmen siellä viettämäni viikon aikana nähnyt yhtään paitojen alta vilkkuvia rintaliivin olkaimia tai avonaisen selkämyksen paljastamia hakasia. Singaporessa paikallisetkin kulkevat mikroshortseissa ja avonainen paita saattaa hyvinkin paljastaa alusvaatteiden osia länsimaalaiseen tyyliin.
Yleisestikin ihmiset olivat maassa rentoja, mukavia ja kohteliaita. Vaaleana suomalaisena sain toki osakseni erityistä huomiota (intialaisessa kaupunginosassa jopa niin paljon, että halusin sieltä lopulta äkkiä pois) ja jopa pyynnön yhteiskuvaan ulkonäköni vuoksi, mutta muuten maassa oli silti helppoa sulautua väkijoukkoon.
Singaporelaiset puhuvat periaatteessa englantia, mutta vaikka olenkin ollut aiemman työni vuoksi paljon tekemisissä aasialaisten turistien kanssa täytyy silti myöntää, että singaporelaisten englanti on melkoisen omaa laatuaan. Paitsi että ”singlish” nimellä kutsuttua Singaporen englantia hallitsee aasialainen aksentti ja puhetyyli, jotka vaikeuttavat hieman sen ymmärtämistä, sujahtaa sekaan myös omia sanoja, jotka ovat usein lyhennettyjä versioita englanninkielisistä sanoista ja sanojen yhdistelmistä.
Toinen lisähaastetta tuova tekijä on lauseiden oma rakenne, jonka kuulin tulevan mandariinikiinasta. Esimerkiksi englantilaisittain korrekti ”What is the time now?” kääntyy singlishiksi lauseeksi ”What time now?”, joka aasialaisella aksentilla kysyttynä kuulostaa omaan korvaani lähinnä siltä, ettei kysyjällä ole hajuakaan siitä, kuinka englantia puhutaan ja hän vain latoo peräkkäin muutamat tarvittavat sanat, joiden avulla lauseen voi ehkä ymmärtää.
(Singlishiä voi kuunnella lisää esimerkiksi Singaporen suosituimman bloggaajan Xiaxuen tältä videolta, jolla hän opettaa sen puhumista ja havainnollistaa kielen eroja tavalliseen englantiin verrattuna.)
Singapore on minusta kuitenkin ihana matkakohde, sillä siellä on lämmintä ympäri vuoden ja kaupungin julkinen liikenne on loistava. Metrolla ja busseilla pääsee kulkemaan helposti ja matkat ovat hyvin edullisia (n. 0,50 – 1,00 €), minkä lisäksi kaikkialla olevat englanninkieliset opasteet helpottavat matkustamista, elämistä ja olemista suuresti.
Rakastan sitä, kuinka moderni ja nykyaikainen kaupunki on, joten suosittelen sitä ehdottomasti matkakohteeksi Aasiassa. Vietimme siellä itse 10 päivää, mikä tuntui hyvin sopivalta ajalta nähdä eri kaupunginosia, tehdä erilaisia asioita ja erityisesti kokeilla erilaisia ruokia.
En ole varsinaisesti mikään nirso ruokailija, mutta mainittavaa on kuitenkin, että syön lihasta tavallisesti vain ”nättejä paloja”, mikä aiheutti Singaporessa hieman ruokaongelmia, sillä kasvisvaihtoehtoja tuntui olevan tarjolla monissa ruokapaikoissa hyvin vähän ja liharuokien lihanpalat sisälsivät tyypillisesti melko paljon sellaisia osia, jotka itse jätän mielelläni syömättä. Lempparipaikkani Singaporessa olikin Chinatownissa oleva Hawker Chan -pikaruokapaikka, joka on maailman halvin Michelin-tähden ravintola. Söin paikassa elämäni parasta tofua 3,50 eurolla ja myös muut paikan ruokalajit olivat samoissa hinnossa.
Koin, että kaupunki oli nähtävyyksiensä suhteen hieman kompaktimpi esimerkiksi Tokioon nähden, jossa oli minusta matkaoppaitakin verrattaessa huomattavasti enemmän erilaisia must see -kohteita ja kaupunginosia. 10 päivää olikin siis hyvin sopiva aika Singaporessa ja viikkokin olisi jo riittänyt hyvin, mutta nautimme siitä, että muutama lisäpäivä antoi meidän ottaa reissussa rennosti eikä koko reissu ollut pelkkää paikasta toiseen juoksemista.
Oma, hotels.comin kautta varaamamme 8 on Claymore Serviced Residences -hotellimme sijaitsi aivan kaupungin shoppailumekkana tunnetun Orchard Roadin kupeessa. Loistavalla sijainnilla oleva hotelli oli siisti, majoituksen hintaan kuului aamiainen ja kompaktissa studiohuoneissa oli keittonurkkaus, jonka ansiosta ruokaa saattoi laittaa myös itse. Jos joku siis etsii hyvää hotellia Singaporesta, niin tämä kehuttu hotelli kannattaa tarkastaa!
Singaporelaisten kansallisharrastukseksi on nimetty shoppailu kaupungin lähes jokaisessa kadunkulmassa kohoavien ostoskeskusten vuoksi, joten palaan shoppailuun ja erityisesti Singaporen kosmetiikkatarjotaan vielä omassa postauksessaan !
Kuka muu on käynyt Singaporessa?
Singaporesta on ihana lukea ihan kaikkea, koska sinne matkaillaan vielä suhteellisen vähän muuten kuin työasioissa. Odotan innolla lisää juttuja paikasta, aiheellakaan ei ole väliä. Kosmetiikkashoppailu tosin on missä tahansa reissatessani lempihuvejani (siinä kuin nähtävyydet ja ruokakin), joten aihe todella kiinnostaa. Saako siellä kaupoissa valokuvata?
Toivottavasti teillä on vielä lomaa jäljellä, että ehditte sulatella kaikkea näkemäänne ja kokemaanne ja nauttia rentoilusta ennen töihin palaamista. Ja palautua aikaerosta, se kun on aika iso.
Joo, Singaporeen ei jostain syystä matkustellä tosiaan niin paljon ihan vain lomailemaan jostain syystä. 🙂 Kaupoissa ei ainakaan näkynyt kieltoja kuvaamiselle eikä kukaan tohtinut myöskään kommentoida tällaisen turistin kännykkäkameralla toteutettua räpsimistä, joten jonkun verran tuli kuvailtua kosmetiikkaosastoja läpi.
Tulimme kotiin perjantaiaamuna, joten tässä on onneksi ollut viikoloppu aikaa vielä ottaa rennosti ja kääntää unirytmiä takaisin ruotsalaiseen arkeen sopivaksi. Vielä on rytmi vähän vinksallaan, mutta ei onneksi pahasti. 🙂
Suuseksin harrastaminen kiellettyä? 😀 Piti ihan pariin kertaan tarkistaa, että luinko oikein. Sai kyllä hyvät naurut. Olisi mielenkiintoista tietää, miten asiaa valvottiin. 😀
Toi roskaamisesta sakottaminen pitäisi ehdottomasti ottaa tänne kotimaahankin. Johan alkais katoamaan röökinnatsat ja mäkkäriroskat katukuvasta. 🙂
Hei! Singaporessa vuosia asuneena voin sanoa etta tama on ihana maa asua:) Ja muuten, purkkaa voi ostaa apteekista ilman reseptia mutta voit joutua antamaan henkilotunnuksen/passin numeron:D
Mielestani taalla ei kiinniteta ulkomaalaisiin mitenkaan paljon huomiota paitsi mainitsemassasi Little Indiassa jossa jokainen ulkomaalainen keraa katseita. Kuuluu myos intialaisten kulttuuriin tuijottaa suoraan mitenkaan hapeilematta! Taalla on muutenkin erilainen kulttuuri Suomeen verrattuna etta ihmiset katsovat (valilla tuijottavat) toisiaan enemman ja eivat peittele sita, ei valttamatta liity mitenkaan onko vaalea tai ei:)
Kaupoissa saa valokuvata ellei sita ole erikseen kielletty ja yleensa siita on kyltti. Usein se voi olla vaikka eletroniikkakauppa jossa ei saa kuvata.
Olipa hauska lukea tämä postaus juuri nyt! Palasimme mieheni kanssa Singaporesta myöskin häämatkalta muutama viikko sitten 😀 Itse jännitin sitä valtavaa määrää kieltoja ja ehdin panikoida ennen matkaa rajoitetusta lääkkeiden maahantuonnista, vaikka omat lääkkeeni eivät kuuluneetkaan rajoitettujen listalle; rangaistukset kun ovat niin kovat vähän joka rikkeestä, että taisin niitä vaan pelätä, vaikkei se aiheellista ollutkaan :’D Mutta meidätkin tosiaan positiivisesti yllätti se, että vaikka ”kaikkea valvotaan”, ei paikan päällä kuitenkaan tullut mikään pohjois-koreamainen valvottu olo, vaan rentoa, mukavaa ja modernia elämää siellä eletään 🙂 Yllättävän hinnakasta verrattuna esim Hong Kongiin, mutta häämatkalla kun oltiin, niin emme jaksaneet siitä liikaa stressata. Onneksi Hawker Centereissa söi sitten sitäkin edullisemmin ja ruoka olikin nimenomaan niissä mielestämme ihan parasta<3
Vaikuttaa siltä, että teillekin jäi tosi positiivinen kuva Singaporesta! 🙂
Oioi tuli ikävä Singaporeen tämän luettuani! Keväällä tehty reissu Singaporeen ja Malesian länsirannikolle oli aivan huippu ja Singaporesta löytyi Sephoraa ja muuta joista kannoin mukanani Suomeen mm. kaiken 😀 Singaporessa pidin nimenomaan tuosta Little Indiasta, siellä oli jotenkin rennompi ja leppoisampi meno kuin tuolla rikkaalla Marina Bay Sandsin alueella. Myöskään noita sääntöjä ei Little Indian alueella kovin pilkuntarkasti noudatettu/valvottu, joten kuumotus oli vähäisempää. Käymisen arvoinen paikka! Jotenkin hämmentävänä ja ahdistavana yksityiskohtana jäi mieleen Changin lentokentän kokolattiamatto, siinä kävellessä yritin vain olla miettimättä että miten monta kerrosta homekasvustoa siellä alla on kuumassa ja kosteassa kehittynyt… Se oli jotenkin ”väärällä tavalla pehmeä” 😀