*Sis. mainoslinkin
Havahduin jonkin aikaa sitten siihen, että olin jo useita kuukausia tuskaillut kuivan hiuspohjan kanssa – tai siis tarkemmin sanottuna luullut tuskailevani kuivan hiuspohjan kanssa.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, selvisi minulle kuitenkin vähän aikaa sitten, että ongelmani on itseasiasiassa täysin vastakkainen: hiuspohjani rasvoittuu eikä suinkaa kuivu.
Näiden kahden täysin vastakkaiselta ilmiöltä kuulostavan asian sekoittaminen keskenään voi kuulostaa oudolta, mutta on kuulemma yleistä – joskus eroa on nimittäin yllättävän vaikeaa huomata.
Lue myös: Uusi suosikki tehohoitoa kaipaaville hiuksille – Garnier Banana Hair Food -banaaninaamio
Kuinka kuivan ja rasvaisen hiuspohjan voi sekoittaa?
Kaikki lähti liikkeelle siitä, kun aloin päivätöiden lopettamisen jälkeen huomata, että hiuspohjani hilseilee. Hilseilyä ei ilmennyt heti pesun jälkeen, vaan vasta muutamia päiviä myöhemmin.
Päivätyössä ollessani olin pessyt hiuksiani enemmän, sillä töissä käydessä niiden ulkonäkö oli tuntunut tärkeämmältä. Halusin pitää hiuksia usein auki ja auki ollessa ne näyttivät hyviltä vain puhtaina.
Kun päivätyö kuitenkin vaihtui omassa rytmissä elämiseen, saatoin myös harventaa hiusten pesuvälejä, sillä aavistuksen rasvaiselta tuntuneen tukan pystyi vain huoletta kiepauttaa nutturalle. Pesin hiukseni ennen joka toinen päivä, nyt ehkä joka neljäs.
Kun sitten huomasin hiuspohjani hilseilevän, en kokenut hilseen varsinaisesti olevan rasvaista. Kosmetiikkamyyjänä työskennellessäni yritin aina kartoittaa hilseshampoota hakevalta asiakkaalta, tuntuiko hänen hiuspohjansa hilseilevän kuivuuttaan vai olevan rasvainen, sillä nämä hilseet johtuvat eri asioista ja niihin auttaa siksi myös eri asiat.
Omalla kohdallani olin kuitenkin tullut siihen tulokseen, että hiuspohjani on pakko olla kuiva. Ei mikään superkuiva, mutta jossain määrin kuitenkin.
Hiuspohja ei hilseillyt itsestään, mutta sitä alkoi hieman kutittaa ja kun rapsuttelin sitä kynsilläni, laskeutui vaatteille pientä hilsettä.
Ajattelin, että ensinnäkin pesuvälin pidentäminen olisi hyvä juttu hiuspohjalleni. Jos se kerran kuivuu, niin vähempi peseminen olisi varmasti parempi juttu.
Jostain syystä pesuvälin harventaminen ei kuitenkaan auttanut, vaan ongelma tuntui pikkuhiljaa jopa pahenevan. Muutamia päiviä pesun jälkeen hiuspohja alkoi aina kutista hieman ja pikkuhiljaa hilseillä kevyesti vaatteilleni kutisevaa hiuspohjaa rapsutellessa.
Pidin periaatteessa hieman pesevämmästä shampoosta, sillä se toi hiuspohjaani aina ihanan puhtaan tunteen, mutta koska hiusteni pitkät latva voivat myös tuntua helposti kuivalta ajattelin, että olisi hyvä myös vaihtaa hyvin hellävaraiseen ja kosteuttavaan shampooseen, joka oli oikeastaan curly girl -metodiinkin sopiviin hoitoainepesuihin tarkoitettu tuote.
Se kokeilu oli kuitenkin fiasko jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Tukka tuntui hetkessä rasvaiselta klähmäkasalta eikä shampoo auttanut tilanteeseen yhtään. Shampoo päätyikin lopulta mieheni käyttöön.
Lue myös: Näin hoidan hiuksiani – 10 vinkkiä
Seuraavaksi ostin shampoon, joka oli tarkoitettu normaalista kuiville hiuksille. Se pesisi siis oletettavasti riittävän hyvin, mutta ei liikaa. Mietin hetken, pitäisikö minunkin nyt periaatteeni ja kaiken opiskelemani vastaisesti hypätä kokeeksi sulfaatittomien shampoiden kerhoon, mutta en tehnyt sitä.
Tämä shampoo oli varsin hyvä. Se pesi hellävaraisesti, mutta tuntui silti riittävän pesevältä. Se ei kuitenkaan ratkaissut ongelmaani ja jälleen muutamassa päivässä hiuspohjani alkoi taas hilseillä.
Sen jälkeen nappasin kaupasta edelleen sulfaatteja sisältävän, mutta kuitenkin kuiville hiuksille tarkoitetun shampoon. Se pesi tukkani ihan hyvin, mutta ei ehkä silti aivan riittävästi omaan makuuni ja nyt hiuspohja tuntui taas jo hilseilevän aiempaa nopeammin.
Aloin jo epäillä, olisivatko sulfaatit itsessään jotenkin ongelma, mutta joitakin viikkoja sitten havahduin kuitenkin siihen, että hiuspohjan pienen kutinan ja hilseilyn lisäksi takaraivolle tuntui aina ilmestyvän hiusten tyveen samaan kohtaan pahkura, joka osoittautui levymäiseksi kasaksi kuollutta ihosolukkoa. Hiuspohjan rapsuttelu sen alueelta sai jopa tuntumaan, että hiuspohjassa oli jotain… kosteaa?
Tässä vaiheessa oli jo helppoa alkaa tajuta, mistä hiuspohjani ”kuivuudessa” oli tosiasiassa kyse – nimittäin seborrooisesta ekseemasta (joka kulkee myös hieman ällöllä kansankielisellä nimellä taliköhnä).
Lue myös: Tämän vuoksi tukkasi ei kasva pitkäksi
Mikä on seborrooinen ekseema?
Seborrooisessa ekseemassa (tai seborrooisessa ihottumassa, joksi sitä myös kutsutaan) iholla luonnostaan olevat, mutta runsaan talinerityksen myötä liiallisina esiintyvät bakteerit ja hiiva pilkkovat talirauhasten eritettä ja tästä pilkkomisesta syntyvä härskiintynyt tali alkaa ärsyttää ihoa.
Tästä puolestaan seuraa ihon kutinaa (ja joillakin jopa kirvelyä) ja iho alkaa punoittaa ja hilseillä. Joillakin syntyy hiuspohjaan isompia paksuja hilselaattoja, jotka ovat väriltään kellertäviä ja iho voi märkiä niiden alta.
Seborrooinen ihottuma on ihosairaus, joka ei ole tarttuva. Se ei liity allergioihin tai johdu myöskään huonosta hygieniasta.
Yleensä sen taustalla ovat perintötekijät, mutta kaikkea ihottuman taustalla olevaa ei edes tunneta täysin vielä toistaiseksi. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi stressi voi lisätä oireiden ilmenemistä.
Se ei ole asia, josta voisi päästä noin vain eroon, eli taipumus siihen on on pysyvä. Sen hoidolla oireita voidaan kuitenkin ehkäistä ja vähentää, jotta sen kanssa on helpompaa elää.
Seborrooista eksemaa esiintyy niillä ihoalueilla, joilla on runsaasti talirauhasia, eli hiuspohjan lisäksi sitä voi näkyä esimerkiksi kasvoilla ja korvissa. Monilla sitä näkyy erityisesti hiusrajassa.
Omalla kohdallani oireet ovat onneksi olleet toistaiseksi ainakin todella lieviä, eli vasta muutaman päivän pesemättömyys tai liian vähäinen pesu saavat aikaan hiuspohjan hilseilyä ja kutinaa.
Joillakin oireet voivat kuitenkin olla voimakkaampia ja näkyä selkeämpinä hilselaattoina sekä ihon voimakkaana punoituksena.
Voimakas hikoilu, kuumuus ja ilmankosteus voivat myös kuulemma pahentaa tilannetta ja paksun, hitaasti kuivuvan tukkani kanssa nämä ovat kaikki olleet kesän kuumuudessa ongelmia hiuspohjan hikoillessa helposti.
Lue myös: Tämän vuoksi toisten hiuksilla kestää ikuisuus kuivua
Kuinka hiuspohjan taliköhnää hoidetaan?
Koska olin luullut, että hiuspohjani on kuiva, olin tehnyt kaiken juuri päinvastoin, kuin mitä hiuspohjani olisi halunnut.
Olin ajatellut, että minun kannattaa pidentää pesuväliä, jotta en pesisi hiuspohjaani liian usein ja pahentaisi siten kuivumista.
Tosiasiassa minun olisi pitänyt pestä hiuspohja riittävän usein, jotta hiuspohjan härskiintynyt tali puhdistuisi pois eikä jäisi ärsyttämään ihoa. Kun olin pessyt hiukseni joka toinen päivä, ei ongelmia ilmennyt.
Oli myös ollut täysin väärin yrittää käyttää hyvin mietoa shampoota, sillä se ei puhdistanut hiuspohjaani tarpeeksi ja juuri sen vuoksi hiuspohja alkoi aina muutaman päivän jälkeen hilseillä.
Tilanne ei ollut paha, mutta pesuvälien pidentäminen ja shampoon vaihto miedommin pesevään oli tehnyt siitä pahemman ja saanut hiuspohjani oireilemaan.
Kun sitten pesin hiukset jälleen normaalissa tahdissa, pesevämmällä shampoolla ja nappasin apteekista vielä avuksi hiuspohjan seborrooisen ekseeman hoitoon tarkoitetun shampoon, tilanne helpotti nopeasti.
Jos siis tuntuu, että hiuspohjan hilseilyssä on kyse nimenomaan taliköhnästä, voi tilannetta koittaa ratkaista ensin itse apteekista ilman reseptiä saatavalla shampoolla ja kääntyä lääkärin puoleen mikäli siitä ei ole apua.
Lue myös: Tämän vuoksi eteläkorealaiset rakastavat papiljotteja
Hiustenpesun vähentäminen ei vähennä rasvoittumista
On yleinen luulo, että rasvoittuvan hiuspohjan pesu lisäisi automaattisesti hiuspohjan rasvoittumista ja että jos hiuspohja rasvoittuu, pitää pesukertoja yrittää vähentää, jotta hiuspohja tasapainottuisi.
Jos käytössä on omalle hiuspohjalle sopiva shampoo, joka ei kuivata omaa päänahkaa, voi hiukset aivan hyvin pestä joka päivä – taliköhnän kanssa olo voi varsinkin muuttua hyvinkin tuskaiseksi, jos pesuvälejä yrittää pidentää.
Olen ennen ollut utelias kokeilemaan shampootonta no poo -metodia. Moni on kertonut, että on voinut totuttaa hiuspohjansa siihen, ettei sitä pestä shampoolla ja tämä oli kuulostanut minusta houkuttelevalta. Kuka tahansa voisi kuulemma tehdä niin ja hiuspohja kyllä tottuisi.
Pisimmillään olen aina välillä kokeillut pesuvälien pitkittämistä muutaman viikon ajan, mutta olo hiuspohjani kanssa on ollut sen jälkeen aivan liian tuskaisa, jotta olisin voinut jatkaa kokeilua.
Nyt kun selvisi, että hiuspohjani ongelmia aiheuttaa nimenomaan ihosairaus olen vain kiitollinen, etten ole väkisin yrittänyt venyttää pesuväliä tai yrittänyt ajatella, että kyllä tämä hiuspohja tästä vielä tottuu kun jollakin muullakin on kuulemma tottunut.
Tämä oli siis todella hyvä muistutus siihen, etteivät kaikki jutut vain toimi kaikilla.
Kaverini puolestaan kertoi, että hän sai curly girl -metodin myötä riesakseen saman hiuspohjan ongelman.
Metodi itsessään ei sitä tietenkään yksinään varmasti aiheuta, mutta jos taustalla ovat muut altistavat tekijät ja curly girl -metodin myötä hiuspohjaa ei ole puhdistanut niin tehokkaasti, mitä juuri oma hiuspohja kaipaisi, ei ole ihme, jos hiuspohjaan jäänyt härskiintyvä tali alkaa rettelöidä ja aiheuttaa ongelmia.
Taliköhnästä ei puhuta minusta ihan hirveästi, sillä se on arvatenkin monista kiusallinen ongelma. Googlettamalla aiheesta löytyy kuitenkin jonkin verran tietoa siitä kiinnostuneille ja lisää infoa voi etsiä englanniksi termillä seborrheic dermatitis.
Itselläni tämä havainto on vasta varsin tuore ja olen käyttänyt siihen vain täältä Ruotsista ostamaani apteekin reseptivapaata lääkeshampoota, eli minulla ei ole valitettavasti sen enempää omakohtaisia tuotesuosituksia niitä kaipaaville.
Apteekeissa osataan kuitenkin varmasti auttaa ja neuvoa oikeiden tuotteiden kanssa.
Yksi suosittu tuote taliköhnän hoitoon on *Nizoral-shampoo, jota voi ostaa verkosta täältä.
Toinen vastaava tuote on niin ikään *Apteekeissa myytävä Ketoconazol Ratiopharm 20 mg/ml Shampoo.
Kommenttiboksiin saa myös erittäin mielellään jakaa omia tuotevinkkejä meidän muiden iloksi ja avuksi!
Kannattaa kokeilla shampoita joissa on pyritionisinkkiä, se auttaa seborreaan todella tehokkaasti. Parturi-kampaajana työskennellessäni näin monta kertaa kun asiakkaiden hiuspohjan ongelmat katosivat lähes poikkeuksetta sinkkipitoisen shampoon avulla. Oma lempparini on KMS:n hilseshampoo, mutta sinkkiä löytyy myös Kérastasen ja Redken Brewsin hilseshampoista.
Kiitos! Luin tän sun kommentin ja tilasin KMS:n hilseshampoon ja olen nyt parisen kertaa käyttänyt, tuloksena nyt jo paremmassa kunnossa oleva päänahka (ei tietysti täydellinen vielä, mutta paaaaljon parempi!) 🙂 Onpa ihanaa, kun ei koko ajan kutitta ja tarvitse raapia.
Itse kärsin myös seborrooisesta ihottumasta päänahassa, mutta en sietänyt Kerastasea lainkaan. Paras tuotesarja on System4. Siitä shampoo ja Oil Cure hoitoaineeksi. Voi unohtaa koko ihottuman muutaman kerran jälkeen <3
Itse luulin pitkään, että kärsin tuosta tali-ihottumasta…. useamman vuoden itse asiassa. Kunnes yhtäkkiä hoksasin yhtäläisyyden mahaongelmien kanssa. Mahaongelmien takia ruokavalio on tiukka, syön lääkettä lopun elämää ja jonka takia sisuskalut on todella herkät muutoksille. En silti hoksannut, että aina kun mahaongelma jaksot olivat päällä, alkoi päänahka oireileen tali-ihottuman lailla. Helpotti tietää, että mistä päänahka ongelmat johtuu vaikkei asiaa varsinaisesti voi ratkaista. Silti päänahan leimahtaessa, minulle tepsii samat tuotteet hillitsemään päänahan kutinaa.
Minulla on ollut usean vuoden ajan ajoittain. Oireet on hämääviä, pesun jälkeen saattaa hiuspohja olla kuiva ja kutiseva ja muodostuva talikin voi olla kuivaa kökkärettä. Taliköhnää ehkäisee sopivasti pesevä shampoo, oma suosikkini on Faith in Naturen shampoot, niissä on pesevämpi tensidi: Ammonium laureth sulfate. Jos päänahka tuntuu kuivalta, niin käsidesi tai joku päänahan hoitoneste pesun jälkeen helpottaa. Ja sen jälkeen hiusten kuivaus ettei päänahka haudu.
Jos taliköhnä riehaantuu, niin hilseshampoo esim. Sim 4 system Mild shampoo, joka on sopivan tehokas. Ei missään nimessä mitään rasvaisen päänahan tehoshampoita, ne kuivattavat liikaa ja kierre pahenee. Ja silloin tällöin päänahan kuorinta Simin Oil Cure:lla.
Minun on ainakin pestävä hiukset vähintään joka toinen päivä. Mikään pesuvälin pidennyskeino ei ole toiminut. Pelkästään muutama pesu jollain tavallisella hellävarasella shampoolla voi saada päänahan taas huonoon kuntoon.
Aikanaan taltutin lievän taliköhnän apteekin shampoilla, nykyään se pysyy kurissa satunnaisella Wellan Clear Scalp Shampeeling -shampookuorinnalla.
Mulla hiustenpesun vähentäminen on vähentänyt hiusten rasvoittumista tosi paljon. Taika pesuvälin pidentämisestä on ollut hyväksyä se, että päänahalla kestää kampaajatuttuni mukaan 2-4 kuukautta tottua uuteen – eli jos vaihtaa vähemmän pesevään shampooseen tai pidentää pesuväliä yhtään, pitäisi malttaa sen kaksi kuukautta ennen seuraavaa askelta. Itse suosittelisin ensin vaihtamaan vähemmän peseviin shampoisiin ja sen jälkeen vasta pidentämään pesuväliä. Aikaahan se vei mutta ei ole tarvinnut olla rasvapäänä tai kutisevan ja hilseilevän päänahan kanssa, viikossa tuntuisi olevan mun pesuvälin maksimi. Laitoin hiustenpesut kalenteriin niin pysyin kartalla väleistä!
Taliköhnän kanssa ei no poo -metodi varmaan toimi vaikka olisi lievä, mutta onneksi sain edes pesuväliä pidennettyä ja rasvoittumista vähennettyä, niin ei tarvitse kuivailla tukkaa niin usein!
Mukava kuulla, että joillakin tuo pesuvälin vähentäminen voi tosiaan toimia. Kelpaisi kyllä minullekin, sillä hiusten kuivaaminen on aina yhtä tuskaa… 🙂
Itse yritin 11 kuukautta pidentää pesuvälejä (ja käyttää miedompaa shampoota yms.) niin, että pesin korkeintaan joka neljäs päivä, koska kaikkihan tosiaan sanovat, että ”kyllä se hiuspohja lopulta tottuu vähempään, vie vain aikaa”. Omalla kohdallani tämä sai harmikseni vain taliköhnän riehaantumaan ja varsinkin viimeiset kuukaudet ovat olleet pahempia. :/
Nyt kun palautin pesuvälin normaaliin joka toisen tai viimeistään joka kolmannen päivän rymiin, on hiuspohja voinut jälleen paremmin. Hyvä kuitenkin tosiaan testailla jokaisen, että mikä on juuri se itselleen sopiva juttu, koska nämä voivat olla niin erilaisia näköjään eri ihmisillä. 🙂
Jep, tuo on kyllä totta – samoin kuin ihot muutenkin, päänahatkin ovat niin erilaisia. Aiemmin mainittu kampaajatuttu varoitteli mm. märästä hilseestä jos lopettaa shampoon käytön kuin seinään, joten otin tosissani vinkin siitä että hiljaa hyvä tulee.
Olen ollut aiemmin kateellinen ystävän no poo -elämästä, mutta tajunnut tämän projektini myötä että minulle se ei sovi. Onneksi pesuvälin pidentäminen toi riittävää tyytyväisyyttä asiaan! 😃
Oletko kokeillut sitä Laponien seerumia päänahkaan? Vai oliko se seerumi, se Clarifying treatment?
Curly girl -kokeilu laukaisi itselläni saman vaivan. Rasvoittuva on päänahkani ollut aina, mutta vähemmän pesevien tuotteiden ja harvempien pesukertojen myötä puhkesi tämä ihana köhnätauti.
Osa apteekin shampoista tuoksuu aika pahalle. Pieni poikani meinasi kerran oksentaa haistellessaan tukkaani. Mutta ne on kyllä auttaneetkin.
Nyt pitää taas etsiä uusia tuotteita kokeiluun, kun oireet ovat pahentuneet…
Tuota täsmälleen samaa saa Suomestakin apteekista, vähän eri nimellä vain(sama firma silti). Nude-blogin Erika Naakalla on muuten sama vaiva, hänen blogistaan löytyy paljon vinkkejä. Myös seleenisulfidia sisältävä Selukos-shampoo auttaa tähän vaivaan, seleenisulfidilla on voimakas hilseenmuodostusta estävä vaikutus. T.Farmaseutti 🙂
Mieheni on saanut avun Davinesin naturaltech purifying-shampoosta, kerran viikossa tuolla ja muina päivinä miedommilla pesulla.
Itse oon todennut Wellan Shampeeling shampoon parhaaksi tähän riesaan. Käytin ennen apteekin shampoita tyyliin Nizoral ja Selukos, mutta ne kuivattivat päänahkaani niin, että lopulta se kutisi rasvan sijasta kuivuuttaan 😐
Itse käytän kerran parissa viikossa body shopin kuorivaa shampoota ja muuten saaren taian shampoota. Sillä oon saanut rauhoitettua päänahan.
Kävin toisessa vaivassa ihotautilääkärillä pari viikkoa sitten ja samalla tuli puheeksi tämä päänahan hilseily, joka nimenomaan on hyvin yleistä. Lääkäri sanoi, että päänahka pitää siis pestä riittävän usein (ei olla pesemättä) ja lisäksi mainitsi, että lukuisiat hänen asiakkaansa (kuten myös minä) ovat saaneet avun Head and Shoulders shampoosta. Itselläni on suihkutila täynnä shampooita, jotka eivät omalle päänähalleni ole sopineet, ja joita mm olen erehdyksissäni ostanut kampaajalla käydessäni. Aika monta kymmentä euroa on mennyt kankkulan kaivoon ja nyt tuntuu, että en tästä enää vaihda, mutta ehkä näistä vinkeistä täytyy ottaa muutamia ylös, jos vaikka kokeilisi, kun HS loppuu.
Sachajuanin Scalp Shampoo on ollut tosi hyvä ja lisäksi apteekista saatava Ducrayn Kelual DS on ollut ihan huippu! Tykkään itse tuon Ducrayn siklopiroksolamiinista enemmän, kuin ketokonatsolista (tavallaan voi verrata keskenään). Mulla ainakin vaikutus kestää pidempään. Siklopiroksolamiinia sisältävää shampoota mulle suositteli ihotautilääkäri diagnoosin annettuaan. Sen kyseisen shampoon valmistus on valitettavasti lopetettu, mutta tuo Ducrayn on melkein yhtä hyvä. Ja Sachajuanin shampoo on siitä kätevä, että siinä riittää lyhyempikin vaikutusaika, eli se on hyvä arkipesu, jos ei jaksa odottaa sitä 3-5min shampoot päässä. Näiden lisäksi käytän reseptillä saatavia kortisoniliuoksia, jos päänahka on oikein pahana, mutta suurin vaikutus on kyllä hiusten pesuväleillå. Voi kun sitä jaksaisi pestä hiukset joka päivä, niin ei olisi varmaan mitään ongelmia päänahan kanssa!
Tervashampoon ja apteekkishampoon yhdistelmä on mulle ollut toimiva. Käytän Pisara Tervashampoota (500ml 1,29€) tai Foxtel Oy:n Tervapuun tuoksu -shampoota (500 ml 1,70€) ja apteekista nykyään Kelual DS -shampoota. Pesen hiukset kolmesti viikossa, joka kerta vaahdotan shampoon kahdesti. Kerran viikossa yksi vaahdotus plus 3 min odottelu Kelual DS:llä, kaikki muut kerran tervashampoota. On pysynyt hyvänä, ei oireile.
Mulla ollut tätä vaivaa, mutta sen yleensä tuntuu aloittavan/laukaisevan joku hajuste tms. Kokeilin juurikin nyt tuota curly girl metodia ja 1,5kk jälkeen huomasin naamassani(!!) poskissa ihmeellistä röpelöä ihoa ja alla märkää. Ajattelin että joku meikki ärsyttänyt, vuosia ilman taliköhnää vaivana niin en osannut heti yhdistää. Mutta nyt kun päänahka taas täynnä punaisia läikkiä, koppuraa töhnää ja märkivää ihoa muistan erittäin hyvin mistä on kyse! Äkkiä kauppaan ostamaan hajusteeton LV shampoo+ hoitoaine ja päänahan rasvaus mm aqualan l voiteella tai jopa pahimpiin kohtiin jotain kortisonivoidetta😬😬. Voi kääk taas kerran!!
Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia! Minulla päänahka on oireillut teini-ikäisestä saakka, mutta kutina ja hilseily ovat onneksi helpottaneet vuosien saatossa. Nuorena tuli kokeiltua vaikka mitä hilse- ja lääkeshampoita, mutta mikään niistä ei auttanut merkittävästi, joten opin vain olemaan välittämästä hilsepilvestä ja vähitellen sekin väheni. Nyt kolmekymppisenä päänahassa on enää 5x5cm kokoinen kutiseva laattaihottuma, hoidan sitä toisinaan hydrokortisoliliuoksella, mikä hävittää ihottuman aina pariksi viikoksi. Siirryin reilut puoli vuotta sitten no poo vesipesulinjalle, mikä sopii itselle hyvin kun tukka pysyy edustuskelpoisena neljä päivää (aikaisemman 2 sijasta). 🙂
Mulla laukesi tilanne päälle juurikin Curly Girl metodin aikana ja jälkeen, ei auttanut vaikka palasin kunnon pesevään shampoohon. Kokeilin tutun Nizoral shampoota ja heti oli parempi nahka! Tänään hain pullon Selukos shampoota kun on halvempaa ja apteekkarin mukaan parempaa taliköhnään, kuin Nizoral. Eiköhän tämä tästä 😍 Eikä ikinä enää Curly touhuja, yhtä tyhjän kanssa!
Minulla on vaikea taliköhnä, jota olen hoitanut monilla eri hilseshampoilla, liuoksilla ja kuureilla. Tiuha pesu on auttanut. Mutta haluan kertoa eräästä hämmästyttävästä huomiosta. Vain yksi asia on auttanut pitkäaikaisesti. Olin pari vuotta täysin viljattomalla dieetillä ja sinä aikana kaikkinainen kutina jäi pois, myös päänahka kirkastui. Voihan olla, että se auttaa vain minulla. Palasin taas syömään viljoja, kun en jaksanut rajata ruokavaliotani niin radikaalisti. Kaikki hiuspohjan ongelmat ovat palanneet. Voiko olla kysymys allergiasta?
Tänne eksyin lukemaan kommentteja, koska Salukos shampoon valmistus on lopetettu. Olen nyt tilaillut erinäköisiä shampoita, mutta ilman tulosta. Vaivasta olen kärsinyt noin 30-vuotta ja Salukoksella se pysyi hallinnassa, siis ihan normaalina. Nyt kun en tuotetta enää saa, alkoi viiksien alle tulla ihottumaa ja siitä se on siirtynyt kulmakarvoihin ja poskiin. Olen siis mies 😀 Toivottavasti jokin vinkeistänne nyt toimisi.
Tulin tänne etsimään lisätietoa ja kirjoittelemaan.
Ensimmäinen kommentti on aivan loistava, kopioin sen tähän:
Kannattaa kokeilla shampoita joissa on pyritionisinkkiä, se auttaa seborreaan todella tehokkaasti. Parturi-kampaajana työskennellessäni näin monta kertaa kun asiakkaiden hiuspohjan ongelmat katosivat lähes poikkeuksetta sinkkipitoisen shampoon avulla. Oma lempparini on KMS:n hilseshampoo, mutta sinkkiä löytyy myös Kérastasen ja Redken Brewsin hilseshampoista
Ja sitten ongelmaan! Pyritionsinkki on lopetettu ilmeisesti kaikista näistä hilseshampoista! Se ainesosa joka on kaikista tehokkain seborreaan! Nizoral ei auta, selukos on lopetettu. Mitä sitä sitten päähän laittaisi? Nykyisin jokaisen hilseshampoon vaikuttava aine on piroctone olamine joka ei ainakaan minulla vaikuta yhtään 🙁 HD shampookin oli aikoinaan toimiva sinkin takia ja siinäkään ei enää sitä ole.
Suomessa KMS hilseshampoossa ei ole sinkkiä, mutta lookfantastikin incissa sitä oli, mutta voi olla vanha inci vai pitäiskö ostaa sieltä ja kokeilla mitä saa.
Cedaroil eli setripuuöljy sekoitettuna esim.jojobaöljyyn voi auttaa.
Dercos merkillä on pari anti dandurf DS -hilseshampoota; kuivalle ja rasvaiselle oma. Rasvaiselle tarkoitetussa on ainakin seleenisulfidia ja toimii itselläni ihan hyvin, kunhan käyttää säännöllisesti.